Lanttu sydän salvia

Vuoden ensimmäisen ruokahaasteen aiheena ovat lanttu tai nauris sekä yrtit. Haasteen tykötarpeita yhdistää se, että ne ovat peräkkäisten vuosien nimikkovihanneksia.

Lanttulaatikottoman joulun jälkeen lanttu oli juureksista se, joka puhutteli minua enemmän. Universaalissa yrttilotossa keltaisen mollukan kaveriksi arpoutui suloinen salvia, joka on rosmariinin ja tillin ohella yksi suosikkiyrteistäni.


Valitut ainekset yhdistämällä sain aikaiseksi hirmu herkullisia salviavoissa paistettuja lanttukuutioita.

Mielestäni salvian ja lantun maut sopivat yhteen tosi nätisti. Ohjeen mukaisesta annoksesta riittää kalan tai lihan kanssa nautittuna kahdelle tai pelkiltään syötynä reiluksi iltapalaksi yhdelle lanttufanille.

Salvialantut olivat oiva lisuke paistetuille ahvenfileille, jotka maustoin ainoastaan kepeästi suolalla. Yksinkertaista, mutta pirun hyvää!


Tarvitset:
200 g lanttua
vettä
20 g voita
12 salvianlehteä
suolaa

Tee näin:
Kuori ja kuutioi lanttu.

Keitä lanttukuutioita vedessä noin 10 minuuttia. Kuutioihin saa jäädä puruvaraa, älä siis kypsennä niitä muhjuksi.

Sulata voi pannulla. Lisää mukaan hienonnetut salvianlehdet sekä keitetyt lanttukuutiot.

Paista lanttuja salviavoissa muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja tarjoa heti.

Pakkassoppaa

Ihanaa, että eteläiseen Suomeenkin saatiin vihdoin ihan oikea talvi! Kirpeä pikkupakkanen ja jalkojen alla narskuva lumi ovat niin paljon mukavampia asioita kuin räntäsade ja loskassa kahlaaminen.

Kylmät kelit vaativat kuumat ruoat ja tämä papusoppa on siitä kiva, että sen kiukkuisuutta voit säädellä omaan makuusi sopivaksi. Vegeversion siitä saa jättämällä starwars-eläimen jauhetun lihan pois.

Käytin keittoon GoGreenin kidneypapuja ja kikherneitä. Toki kuivatuistakin saisi makoisaa syötävää, mutta kikkareiden liottelemiseen ei ole aina aikaa ja nälkä ei lue lakia. Tykkään gogreeneistä myös niiden kartonkipakkauksten vuoksi.

Tätä kannattaa tehdä vaikka vähän isompikin kattilallinen, sillä sapuska vain paranee uudelleen lämmitettäessä. Ja vuodenajalle tyypillinen sää jatkuu vielä ainakin muutaman päivän ajan ♥


Tarvitset:
250 g naudan jauhelihaa
öljyä
sipulin
punaisen paprikan
230 g kidneypapuja
230 g kikherneitä
1 l vettä
3 rkl korianterisoossia
(suolaa)
(savustettua Aji Cristal-chilijauhetta)

Tee näin:
Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja ruskista siinä jauheliha.

Kuori sipuli ja suikaloi se. Leikkaa myös paprika suikaleiksi.

Valuta ja huuhtele pavut sekä kikherneet.

Lisää jauhelihan joukkoon sipulit, paprikat, pavut, kikherneet, vesi sekä korianterisoossi.

Anna kiehua miedolla höngällä vartin verran. Tarkista maku ja lisää suolaa sekä chiliä makusi mukaan.

Vihreää korviketta

Aioin tässä eräänä päivänä tehdä guacamolea. Ostoksilla ollessani muistin kerätä koriini muut tykötarpeet, mutta avocadonperhanat unohtuivat hyllylle.

Kauppareissun jälkeinen toivioretki lähi-Siwaan oli pettymys, sillä putiikin avocadot osoittautuivat kivikoviksi. Päätin siis valmistaa guacamolea ilman avocadoa ja työstämästäni korianterikastikkeesta tulikin törkeän hyvää!

Käyttämäni savustettu Aji Cristal-chilijauhe sopi loistavasti yhteen korianterin kanssa. Aji Cristal tuntuu vahvuudeltaan meikäläiselle optimaaliselta chililtä, sillä sen maussa on myös muita sävyjä kuin pelkkä hullu tulisuus.

Tämä soossi on todella monikäyttöistä. Ohjeen mukaisesta satsista riitti kastikkeeksi lohipalalle, dipiksi maissilastuille, makuaineeksi munakkaaseen ja jauheliha-papusoppaan sekä useamman aamiaisvoileivän mehevöittäjäksi.


Tarvitset:
puskan korianteria
rasian kirsikkatomaatteja
2 valkosipulinkynttä
½-1 dl auringonkukkaöljyä
suolaa
savustettua Aji Cristal-chilijauhetta

Tee näin:
Laita korianterit (myös varret), puolitetut tomaatit ja kuoritut valkosipulinkynnet blenderiin.

Surraa ainekset muhjuksi ja lorota samalla joukkoon öljyä, kunnes soossin koostumus on mieltymystesi mukainen.

Mausta suolalla sekä haluamallasi määrällä chiliä.

The Fonz

Vähän nolottaa postata peräkkäin kaksi Kädenvääntölästä pöllittyä sapuskaa, vaikka sainkin blogin valtiattarelta siihen luvan.

Nyt ylistysvuorossa on huikea pekoni-rucolasalaatti, jonka originaaliohjeen kerrotaan olevan peräisin Jamie Oliverin keittokirjasta Alastoman kokin onnenpäivät.

Jo opuksen nimestä tulee kieltämättä lapsuus mieleen. Oi niitä aikoja, jolloin siltä toiselta televisiokanavalta tuli lauantaisin Happy Days. Sitä aina ennen saunaa uskollisesti tuijotettiin ja Ameriikan meininkiä ihmeteltiin.



Omassa kyökissäni puolitin reseptin yhden hengen satsiksi. Lisäksi vaihdoin timjamin rosmariiniin, koska sitä oli kaapissa toisin kuin timjamia. En lisännyt sipuliseokseen suolaa, sillä pekoneista pannulle tirissyt rasva oli jo aika suolaista.

Tämä salaatti on yksinkertaisesti loistavaa! Se on ikään kuin pollajukeboksin kylkeen annettu napakka nyrkinisku, joka saa lempparibiisin soimaan päässä ja suun sanomaan heyyyyyyy!


Tarvitset:
5 viipaletta pekonia
pienen punasipulin
oliiviöljyä
½ rkl kuivattua rosmariinia
½ dl pinjansiemeniä
pari kourallista rucolaa
lorauksen balsamiviinietikkaa
parmesaania

Tee näin:
Paista pekonit pannulla rapeiksi ja nosta ne lautaselle.

Kuori ja lohko sipuli.

Lorauta pannulle pekonista jääneiden rasvojen kaveriksi tilkka öljyä. Kuumenna rasvat ja lisää joukkoon sipulit, rosmariinit ja siemenet. Paista seosta keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen kunnes sipulit karamellisoituvat.

Sekoita kulhossa sipuliseos, paloitellut pekonisiivut ja rucola. Mausta lirauksella balsamiviinietikkaa.

Kumoa lautaselle ja viimeistele parmesaanilastuilla. Syö heti.

Mottitilanne

Päädyimme taannoin ravintola Mottiin (Töölöntorinkatu 2) parin bloggaavan daamin kanssa. Töölöntorinkadulla oli ennen nykyisiä yrittäjiä marokkolainen ravintola, mutta Motti-nimisenä paikalla on pitkät perinteet. Aikoinaan se oli kuulu liekitetyistä pässinkiveksistään, joita nyt ei valitettavasti ole tarjolla. Liekitettyjä kasseja en ole konsaan maistanut, mutta kuutisen vuotta sitten natustelin keveästi leivitettyjä kilkuttimia silloisessa Motissa.

Nyt Motissa ruokia ei jaotella perinteisesti alku- ja pääruokiin, vaan kaikkien annosten koko on aika pieni. Pitkän pähkäilyn jälkeen tilasimme neljä suolaista ruokaa ja yhden makean herkun per sierainpari.

Minun kuvani ovat taas ihan tolkuttoman huonoja, Merituuli otti parempia.

Aloitin makumatkan mielettömällä lanttucappuccinolla.

Seuraavaksi söin annoksen nimeltä "puikulamakarooni ja herukkaketsuppi". Juustoiset gnochhit olivat OK, mutta vinaigretten oloisen soossin hallitsevin maku oli etikka.

Kateenkorva oli namia...

...kuten myös rullalla kypsennetty possunkylki.

Osa tilaamistamme ruoista tuotiin pöytään samanaikaisesti, joten niiden syömisessä lämpiminä oli haasteellista. Onneksi lautaset olivat niin pieniä, että niitä mahtui kätsysti kaksi rinnakkain.

Jälkkärini sisälsi tymäkkää suklaakakkua ja karpalomoussea, joka maistui ihan marjapuurolle.

Tipillä pyöristetty syömien ja juomien (vinkeä alkudrinkki, osuuteni valko- ja punaviinipulloista sekä lasillinen portviiniä) loppusumma oli 90 euroa, mikä on mielestäni kohtuullista.

Kuningatartahna

Otsikolla en tällä kertaa viittaa mihinkään makeaan mustikka-vadelmaviritelmään, vaan ihanaisessa Kädenvääntöä-blogissa tuotekehiteltyyn mykistävän herkulliseen artisokkatahnaan.

Olen tehnyt möhnää muutamaan otteeseen ja joka kerralla auringonkukkaöljyyn säilötyistä Pirkka-artisokansydämistä. Niiden lisäksi tarvitaan vain valkosipulia ja pippuria. Lyhyen tykötarvelistan lisäksi tahdas on vielä maailman helpointa valmistaa.

Pirkka-artisokansydämet ovat yksi niistä syistä, joiden vuoksi vielä silloin tällöin pitää kantaa rahojaan Keskon kassaan. Niitä muita syitä ovat juureslastut ja rukiinen pähkinäjogurtti. Kulinaarimurula suosittelee pitkin hampain.

Mutta erityisesti tätä tahnaa kannattaa kokeilla. Se maistuu mielettömän hyvältä ja karkoittaa flunssan sekä vampyyrit.

Tarvitset:
purkin Pirkka-artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria

Tee näin:
Nouki artisokat purkista (älä heitä öljyä menemään!) ja kuori valkosipulinkynnet.

Sauvasekoita artisokat ja valkosipulit muhjuksi.

Kaada artisokkapurkista hissukseen öljyä tahnan joukkoon, kunnes sen koostumus alkaa miellyttää silmää ja suuta.

Mausta pippurilla ja valmista tuli.

Vuodenvaihde ilman nakkeja

Minkäköhän vuoksi uutena vuotena syödään nakkeja ja perunasalaattia? Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta ainakaan perunasalaatin osalta en ole tähän perinteeseen löytänyt tyhjentävää selitystä.

Minä lahopää unohdin viime vuoden puolella nakit kauppaan. Salaattitarpeet tuli kyllä hankittua, mutta sitä piti varioida ilman nakkeja syötäväksi niistä aineksista, joita varastosta sattui löytymään.

Synnytin siis ihan vahingossa vahvasti kreikkalaisvivahteisen halloumi-perunasalaatin, joka oli kerrassaan täydellistä syötävää flunssapöpön vaivaamalle hahmolleni eilen. Kaiken lisäksi shampanja sopi kivasti salaatin kyytipojaksi.

Tähän salaattiin sopivat varmastikin millaiset oliivit tahansa, mutta jääkaapissa olleet kalamatat toimivat ainakin ihan älyttömän hyvin. Koska oliiveissa, kapriksissa ja halloumissa on reilusti suolaa, ei sitä tarvitse enää soossiin lisätä.


Tarvitset:
500 g kiinteitä perunoita
pienen sipulin
kourallisen kalamata-oliiveja
½ dl kapriksia
paketin halloumia

Kastikkeeseen tarvitset:
puolikkaan sitruunan mehun
½ dl oliiviöljyä
loraus lientä kaprispurkista
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja keitä perunat.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Kuutioi kypsät potut, kun ne ovat vielä lämpimiä. Pilko myös sipuli pieneksi silpuksi.

Laita perunakuutiot ja sipulisilppu kulhoon. Kaada joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Anna maustua huoneenlämmössä noin tunnin ajan.

Kuutioi juusto ja paista kuutioihin nätti pinta pannulla tilkassa öljyä.

Poista oliiveista kivet. Pilko oliivit muutamaan osaan.

Lisää perunoiden ja sipuleiden joukkoon hieman jäähtyneet juustokuutiot, oliivit sekä kaprikset. Sekoita hyvin.

Tikkuja silmässä

Näin vuoden vaihtuessa on tapana muistella menneitä, joten vilkaistaanpas myös Kulinaarimurulan taustapeiliin. Jos vuotta 2011 pitäisi kuvat yhdella sanalla, se olisi "täysi". Siihen on mahtunut mielettömästi tapahtumia, reissuja, ravintoloita, uusia ruokabloggaajatuttuja ja tietenkin hyvää ruokaa.

Blogini saavutti muuten viime viikolla kunnioitettavan viiden vuoden iän ja samoihin aikoihin ylittyi myös 500 postauksen rajapyykki!


Tammikuussa 2011 Kulinaarimurulassa muhiteltiin possun niskaa kokkaavien siskojen ohjetta varioiden. Tuloksena oli ihana pakkaspäivän pataruoka, josta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa silloin aikoinaan. Kiitos ohjeesta näin jälkikäteen!

Rohkaistuin myös tekemään kotioloissa Farangin taivaallista karkkipossua ja treffasimme bloggaavien lajitovereiden kanssa tahnaisissa merkeissä Muulinkolossa.


Helmikuussa piipahdimme ystävättäreni kanssa Tukholman risteilyllä ja perillä kohteessa söimme hyvin ja kävimme ihastelemassa Xi'anin terrakotta-armeijaa. Näyttelyssä oli myös terrakottapossuja!

Lisäksi vietimme ruokabloggaajaporukassa tosi mukavan lauantaipäivän shampanjaa maistellen ja kimppakokaten. Kotikeittiössä valmistin rumaa mutta helkkarin hyvää risottoa mustastamakkarasta.


Maaliskuussa juhlittiin sitten meikäläisen syntymäpäiviä sekä Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman päätösbileitä Heurekassa. Siellä pääsin jututtamaan lapsuuden sankariani Jaakko Kolmosta!

Rivon näköisillä tuunatuilla kalakukoilla tuli osallistuttua Helkan Keittiön järjestämään moderniin perinneruokakilpailuun ja Tampereella kävin teatterireissulla sekä syömässä.


Huhtikuun kohokohta oli Lontoon retki, jonka teemana oli kuninkaallisen häärekvisiitan hankinta. Valitettavasti puolet William & Kate-snapsilaseista särkyi kuljetuksen aikana.

Lontoossa vietimme aikaa mahtavalla Borough Marketilla. Kotimaassa pääsin nautiskelemaan hyväntekeväisyysjäätelöä kotiinkuljetettuna.


Pääsiäisenä tein lampaanpotkan kaveriksi huikean hyvää lisuketta ruusukaaleista, parsasta ja kirsikkatomaateista Voita ja sokeria-ohjelman ohjeistuksella. Tästäkin kokemuksesta kertominen on jäänyt muiden juttujen jalkoihin.


Ensimmäinen Ravintolapäivä näki päivänvalon toukokuussa. Sää suosi tapahtumaa ja se ylitti uutiskynnyksen useissa medioissa.

Toukokuussa vuodatin ilon kyyneleitä hääkisastudiossa ja hankin järkyttävän ähkyn euroviisubakkanaaleissa.


Kesäkuussa tuli syötyä hirmuisesti uusia perunoita ja kotimaista kalaa. Myös raparperisesongista otin paljon irti.


Kesäkuussa osallistuin "ruokabloggaajien luokkaretkelle", kun matkasimme retrobussilla Sinebrychoffin tehtaille. Siellä maistelimme monenlaisia juomia ja kokosimme hampurilaisia burgeribuffan aineksista, joista mieleenpainuvin oli kekseliäs pekonimajoneesi.

Eräässä toisessa bloggaajatilaisuudessa kuulin auringonvalolla toimivasta kenttäkeittiöstä, kotirintamalla iloitsin Kannaksessa aloitetusta ruokatarjoilusta ja hikoilin makkarantekotalkoissa.


Heinäkuussa rakastuin Pariisiin ja reissusin kotimaassakin.


Elokuussa yksi pitkäaikaisista toiveistani täyttyi päästessäni syömään Nomaan. Vuoden (ellei jopa koko tähänastisen elämäni) paras ateria! Köpiksessä oli muutenkin mukavaa.

Suomeen palattuani pähkäilin, että mitä ihmettä voisi tehdä väkevistä viineistä ja työstin satsin eksölenttiä pekonihilloa.

Järjestyksessään toisesta Ravintolapäivästä kirjoittamani postaus aiheutti Kulinaarimurulaan häkellyttävän kävijäpiikin ja lähes sata tyyppiä jakoi juttun Facebookissa.


Syyskuussa hämmentelin chili con carnea Jamie Oliverin reseptillä, mutta en muistanut kertoa syömän hyvyydestä täällä blogissa.

Syksyn tullen kävin Tallinnassa, vaihdoin työpaikkaa, kerroin hurmaantumisestani Keith Armstrongiin ja Maximilian Riedeliiin. Keittelin myös hulppeaa toffeeomenahilloa ja väänsin makoisia mustatorvisieniravioleja Kokkikoulu Espassa.


Lokakuussa pääsin Silakkamarkkinoiden raatiin maistelemaan kilpailuun ilmoitettuja maustekaloja ja silakkaherkkuja. Se oli janottava kokemus! Raadin kuva on lainattu She's Got the Beat-blogista.

Lokakuussa olin myös Kluuvin Kauppahallin avajaisissa, söin poroa, vietin pikkujouluja parinkymmenen ruokabloggaajan kanssa, työmatkailin Wienissä ja voitin ruokahaasteen laatikkosalaatilla.


Marraskuussa nautin herkullisesta viikonlopusta ystävättäreni luona Brysselissä ja yksi hänen hurmaavasti haukottelevista koiristaan vei sydämeni ♥

Emämaan ravintolakokemukseni vaihtelivat täydellisistä täysin epäonnistuneisiin. Lisäksi tuli leivottua useampaan otteeseen suussasulavia lantturieskoja sekä käytyä messuilla ja Oulusa.


Joulukuussa valmistin pekonijallua ja lopputuotos oli nätisti sanottuna erittäin mielenkiintoinen. Aromissa on aistittavissa ainakin savua, pekonia ja lihalientä.

Ihan loppuvuodesta kävin kylässä Jyväskylässä, maistelin viinejä ja vietin muutenkin todella makeaa elämää. Joulua juhlin pienimuotoisesti ja epäperinteisesti.

Näillä eväillä on hyvä matkata kohti uuden vuoden uusia ruokaseikkailuja!