30. tammikuuta 2007

Tunnustan Italian lipun värejä

Mutta vain lautasella. Viimekesäisten jalkapallon MM-kisojen lopputulos närästää vieläkin. Kuten myös se, kun Portugali pudotti Englannin jatkosta! Verenpaineeni nousee yhä vaikka kisoista on jo aikaa! Portugali on paska maa, ikiaikaista ajattelijaa Seppo Rätyä mukaillen.

Mutta ei ole Englannin maajoukkuekaan kulta-aikojensa kaltainen, vaan suunta on ollut lievästi sanoen masentava Alan Shearerin lopetettua kapteenin hommat.

Lipsahti ajatus taas vähän sivuraiteille. Mutta Italian lipun väreihin palatakseni, tätä pinaatti-mozzarella-tomaattipastaa makustellessa kaikki pahuus maailmassa unohtuu! Jos haluat kunnioittaa hallitsevaa Euroopan mestaria, korvaa mozzarellat fetajuustolla.

Pasta on hyvää sekä lämpimänä että kylmänä. Kylmää versiota olen tarjoillut useasti salaattina buffapöydässä ja piknikillä. Toimii paremmin kuin sata jänistä!
Tarvitset:
3 dl kuivapastaa
oliiviöljyä
pienen sipulin
150 g pakastepinaattia
vettä
rasian kirsikkatomaatteja
paketin minimozzarelloja (taipuuko mozzarella noin?)
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Keitä pasta. Simpukkapasta on kaikista kivoin vaihtoehto, koska "simpukankuori" kerää mukavasti itseensä muita tykötarpeita.

Pilko sipuli aika pieniksi palasiksi. Holauta kasariin tai paistinpannulle oliiviöljyä ja freesaa sipulisilppua siinä hetki. Lisää mukaan pakastepinaatti ja vähennä lämpöä.

Kun pinaattimokkulat alkavat sulaa, lisää joukkoon noin desin verran vettä ettei pinaatti kärtsää pohjaan. Jos käytät suolaveteen säilöttyä fetaa, voit lirauttaa pannulle fetalientä.

Kun ylimääräinen neste on haihtunut, heitä pastat pannulle ja sekoita sen verran perusteellisesti, että kaikki simpukat saavat osansa pinaatti-sipuli-ihanuudesta.

Puolita kirsikkatomaatit ja lisää ne mozzarellojen kanssa joukon jatkoksi. Tomaattien ja juuston tarvitsee vain lämmetä, joten lieden voi tässä vaiheessa naksauttaa nollille.

Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Jos käytit nesteenä fetapurkin lientä, suolaa kitsaasti.

29. tammikuuta 2007

Isä osaa tämän paremmin

Yrittänyttä ei laiteta, taaskaan. Mikähän ihme siinä on, että isin tekemä sienisalaatti vaan maistuu paljon paremmalta kuin itse tehty? Minut on kyllä kerta toisensa jälkeen ohjeistettu pilkuntarkasti aineksien suhteen, mutta isän kädestä valmistettuna salaatti vaan on enemmän kuin osiensa summa.

Kannattaa tätä kuitenkin kokeilla, kyllä siitä syötävää saa ihan omin avuinkin.Se toimii erityisen hyvin ruisleivän tai Väinämöisen palttoonappien kanssa. Reilulla kulhollisella sienisalaattia on myös vakiopaikka meikäläisen joulupöydässä.
Tarvitset:
7 dl suolattuja (haapa)sieniä
keskikokoisen sipulin
200 g ranskankermaa
valkopippuria

Tee näin:
Liota sieniä kylmässä vedessä, että liika suola liukenee veteen. Vaihda vettä pari kertaa. Aivan suolattomaksi sieniä ei kuitenkaan kannata päästää.

Pilko liotetut sienet ja sipuli niin pieniksi kuutioiksi kuin vain jaksat piipertää (ohjeessa mainittu 7 desiä on siis silputtujen sienten määrä).

Rouhaise sieni-sipulihakkelukseen muutama kierros valkopippuria. Sekoita lopuksi joukkoon ranskankerma.

Ja vot! Sienisalaatti on periaatteessa valmis. Käytännössä salaattikulho kannattaa peittää elmukelmulla ja tökätä tekele toviksi jääkaappiin muhimaan. Jos maltat  antaa salaatin ässehtiä yön yli, niin se kyllä maksaa vaivan.

27. tammikuuta 2007

Munatonta lammasta

Alkoi tehdä mieli pyttipannua. Ja lammasta. Lähimarketista sattui vaihteeksi taas löytymään Maalaisserkun tekemää ja jo aiemmin erinomaiseksi havaitsemaani lammasbratwurstia. Tämä ei ole maksettu mainos, wursti on oikeasti hiton hyvää.

Lammasspydärin maustearvonnan voittajiksi arpoutuivat erittäin virallisen valvojan läsnäollessa valkosipuli, hunaja, timjami ja vaikeasti ääntyvä Worcestershire-kastike. Pottuja kaapista kaivaessani törmäsin vielä yksinäiseen lanttuun, joten sekin kelpasi mukaan Maalaisserkun lammaspyttipannuun.
Tarvitset:
300 g lammasbratwurstia
2 isoa ei-jauhoista pottua
pienen lantun tai palan isommasta
vettä
pari valkosipulinkynttä
plöräyksen Worcestershire-kastiketta
hunajaa
timjamia
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Viipaloi makkarat ja paista viipaleet kauniin värisiksi paistinpannulla. Rasvaa ei pannulle tarvita, sillä sitä irtoaa makkaroista itsestään ihan riittävästi.

Kuori potut sekä lanttu ja pilko ne pienehköiksi kuutioiksi. Pienet palat kypsyvät isoja nopsemmin. Kun makkarat ovat ruskettuneita, poista ne pannulta ja laita potut sekä lantut tilalle. Ota kuutioihin vähän väriä ja lisää joukkoon pienenpieneksi pilputtu valkosipuli.

Lisää pannulle desin verran vettä ja plöräys Worcestershire-kastiketta. Vähennä lämpöä radikaalisti. Hauduttele satsia kunnes vesi on haihtunut. Pottujen tulisi olla kypsiä, mutta lanttuihin saa jäädä vähän vastusta hampaille.

Mausta hunajalla, timjamilla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää joukkoon makkarat, sekoittele ja nauti.

Varsinaiseen ruokaan en sipulia laittanut, mutta hillosipulit toimivat spydärin kera melko mellevästi. Lisukkeeksi voi myös paistaa munan per nautiskelija, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa tuntui munattomalta.

18. tammikuuta 2007

Damn good coffee!

Pimeään talveen tuovat nostalgista valoa kauan odottamani Twin Peaks-uusinnat. Twinkkareihin on varauduttava pannullisella yönmustaa kahvia per jakso!

Oikeaan tunnelmaan pääsyä helpottavat myös kahvin kera nautitut donitsit. Tai kirsikka-rahkapiiras, jonka pohjasta mantelijauhe tekee mukavan makuisen.

Tällä ohjeella EI siis synny piirasta, josta agentti Cooper saneli koneelleen: "...And if you're ever in Los Angeles, Diane, try Twin Peaks Cherry Pie at DuPars Restaurant and Bakery."

Mutta kyllä tätäkin syö. Älä unohda kuumaa kahvia!
Pohjaan tarvitset:
100 g voita
½ dl mantelijauhetta
2 dl vehnäjauhoa
3 rkl sokeria
munankeltuaisen

Täytteeseen tarvitset:
1 dl kermaa
250 g maitorahkaa
1 dl tomusokeria
munankeltuaisen
½ dl vehnäjauhoa
2 dl kirsikkahilloa
2 munanvalkuaista

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Sekoita pohjaa varten voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää keltuainen. Sekoita tasaiseksi ja painele taikina irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille.

Suojaa vuoan ja taikinan reunat foliolla ja paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Ota vuoka uunista ja poista reunusfoliot. Alenna samalla uunin lämpöä 175-asteeseen.

Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi. Hämmentele vaahtoon rahka, tomusokeri sekä keltuainen. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja kirsikkahillo. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaisista kuohkea vaahto ja yhdistä se täytteeseen.

Kumoa täyte esikypsennetylle pohjalle ja paista piirasta 175-asteessa noin tunnin verran. Jos pinta uhkaa tummua ennen aikojaan liikaa, suojaa se foliolla.

Anna piiraan jäähtyä ja täytteen hyytyä ennen Twin Peaksin alkua.

15. tammikuuta 2007

I hate driving at this time of the day

Oi joutilaisuus! Vietimme ystäväni kanssa Brideshead Revisited-orgiat, joten syömien ja juomien piti olla sellaisia, joista voisimme pikkurilli pystyssä oxfordinenglantilaisella aksentilla todeta että how absolutely delicious!

Sitä en tosin muistanut, että teos olisi ollu tulvillansa niinkin selkeitä homoeroottisia vinkkejä kun se itse asiassa on. Viattomana lapsena sarjaa katsoessaan sitä vain hämmästeli Charlesin ja Sebastianin komeutta. Muistan myös kadehtineeni poikien välistä ystävyyttä. Olisin halunnut, että minullakin olisi tuollainen ystävä, joka olisi valmis valehtelemaan ja tekemään asioita puolestani kuten Charles. Ja Aloysius tuntui oikeasti elävältä!

Aloitimme 11-tuntisen DVD-maratonin nauttimalla High Tean. Earl Greyn lisäksi tarjoilin erilaisia sandwicheja. Täytteitä pitää etiketin mukaan olla vähintään kolmea eri sorttia, että tilaisuutta voitaisiin kutsua High Teaksi.

Leivät sisälsivät sinappivoita ja kylmäsavuhärkää, graavilohta ja majoneesia sekä tillivoita ja kurkkua. Aloitin sandwichien valmistuksen levittämällä paahtoleipäviipaleet kauniiseen riviin. Voitelin ja majonesoin viipaleet, jonka jälkeen asettelin täytteitä joka toiselle leivällä ja käänsin joka toisen viipaleen vieruskaverille kanneksi. Reunukset leikkasin varoen pois ja jäljelle jääneet palaset sahasin kolmeen osaan. Ei siis tehnyt kulmioleipiä, vaan suorakaiteita. Rather splendid!
Suolaisten leipien vastapainoksi herkuttelimme skonsseilla, joita söimme lämpiminä kera oikean voin, kirsikkahillon ja lemon curdin. Ainoastaan Pohjois-Karjala-projektin valvomon hälytyssireenin kimeää ääntä kohtaan tuntemani terve pelko esti minua työstämästä clotted creamia. Sitruunatahdaksen ja hillon hankin kaupasta, mutta viitseliäs emäntä valmistaisi curdinkin itse. But it was the maid's day off...
Mennyttä maailmaa oli kiva katsella gin tonicia siemaillen. Välillä harrastimme myös kevytmielisiä ja yläluokkaisen dekadentteja kulinaarisia nautintoja eli Leonidaksen shampanjahelmiä ja shampanjaa. Ihanaa!

Kun tuli taas nälkä, tein meille herkkutatti-tryffelipastaa. Turmiollisen hyvää! Jos et ole tryffelikoiran tai -sian onnellinen omistaja, joudut valitettavasti tyytymään tyyriisiin ostomukuloihin. Paljon edullisimmin selviät tryffelipitoisilla valmissooseilla, jotka ovat parhaimmillaan hinta-laatu-riittoisuussuhteeltaan ihan asiallista.

Satuin löytämään myös kesätryffeleillä maustettua pastaa. Sekoitin keitetyn pastan joukkoon pari ruokalusikallista valmista herkkutatti-tryffelisoosia ja voissa paistettuja herkkutattipalasia. Päälle ripottelin vielä grana padano-raastetta ja ihanuus oli valmis nautittavaksi. Shampanjan kera, that goes without saying!

Oheisesta skonssiohjeesta syntyy kuusi pulleaa yksilöä.

Tarvitset:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
50 g huoneenlämpöistä voita
½dl korintteja
1½ dl kermaa
2 rkl kermaa voiteluun

Tee näin:
Kuumenna uuni 225-asteiseksi.

Nypi kuivat aineet ja rasva murumaiseksi.

Lisää korintit sekä kerma ja vaivaa taikina tasaiseksi.

Taputtele taikinasta parin sentin paksuinen levy ja ota siitä juomalasilla kiekkoja.

Voitele kiekot kermalla ja paista niitä noin 10 minuuttia.

11. tammikuuta 2007

Punajuurevaa soppaa

Borssi on vodkan, blinien ja suolakurkkujen lisäksi kauneimpia venäläisen keittiön lahjoja maailmalle. Soppa ei synny käden käänteessä, mutta kaikki raastamiseen, pilkkomiseen, keittelyyn ja hämmennykseen käyttämäsi aika kuitenkin maksaa itsensä takaisin aivan tavattoman hyvänä makuna.

Lampaanliha kannattaa ostaa luisina paloina, luut antavat liemeen alkuvoimaisen soundin. Nauta voi olla luutonta lapaa tai ulkopaistia. Punajuuria tarvitaan oikestaan vain yksi kookkaahko yksilö, chilin määrän voit säätää omaan sietokykyysi sopivaksi.

Ohje on neljälle hengelle. Kuten kaikki kaalisopat, tämäkin paranee vanhetessaan.
Tarvitset:
ison punajuuren
2 l vettä
3 dl punajuuren keitinlientä
2 dl olutta
250 g naudanlihaa
250 g lampaanlihaa
4 perunaa
400 g kaalia
3 maustepippuria
3 laakerinlehteä
1-3 tl chiliä
4 valkosipulinkynttä
voita
sipulin
porkkanan
3 rkl tomaaattipyrettä
kourallisen persiljaa
1 rkl etikkaa

Tee näin:
Keitä punajuuri kypsäksi runsaassa vedessä. Älä kaada keitinvettä hukkaan.

Kiehauta kattilassaa litra vettä, 3 dl punajuuren keitinlientä sekä olut. Lisää mukaan naudanliha ja kypsennä se liemessä miedolla lämmöllä.

Kuori ja raasta keitetty punajuuri. Laita toiseen kattilaan litra vettä, punajuuriraaste sekä lampaanliha. Kypsennä lampaanliha punajuuriliemessä miedolla lämmöllä.

Molemmista kattiloista voit lusikoida pois niihin syntyvää vaahtoa, että valmiista sopasta tulisi mahdollisimman kirkasta.

Kuori ja raasta perunat ja porkkanat. Suikaloi kaali. Silppua chili ja valkosipulit.

Leikkele kypsät lihapalat suikaleiksi ja poista mahdolliset luut.

Yhdistä lihojen keitinliemet ja lisää liemeen perunat, kaali, pippurit, laakerinlehdet, chili ja valkosipuli. Anna kiehua iloisesti puolisen tuntia, muista hämmennellä välillä ihan pohjia myöten.

Sopan kiehuessa voit hauduttaa paistinpannulla voissa sipulisuikaleita, raastettua porkkanaa sekä tomaattipyrettä. Lisää seos soppaan yhdessä lihojen kanssa, kun perunat ja kaalit ovat kiehuneet letkeiksi.

Keittele hämmennellen vartin verran. Lisää lopuksi joukkoon silputtu persilja sekä etikka. Mausta suolalla ja anna sopan muhia vielä toiset 15 minuuttia.

Tarjoa borssi smetanan ja persiljan kanssa.

1. tammikuuta 2007

Kirpeä linja jatkuu

Tässäkin eväässä on sitruunainen vivahde eli homman nimi on kukkakaalipasta.

Ohje on ihan ikioma, joskus varioin sitä niin että käytän kapristen sijasta anjovista - sekin toimii loistavasti. Jos sydäntalvella tuoreen kukkakaalin hinta hirvittää, käytä pakastekamaa. Mukaan voi nakata freesausvaiheessa myös kynnen-parin verran valkosipulisilppua.

Satsista riittää parille tosi nälkäisellä. Mikäli yksilöt ovat pieniruokaisia, syötävää riittää useammallekin, ainakin neljälle.
Tarvitset:
keskikokoisen kukkakaalin
kookkaahkon keltasipulin
öljyä
pikku purkin pieniä kapriksia
puolikkaan sitruunan mehun
4 dl kuivapastaa
200 g ranskankermaa
parmesania
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Pilko kukkakaali ja sipuli suupaloiksi (tyyli on vapaa). Lorauta paistinpannulle öljyä ja kuumenna se. Freesaa kukkakaalipaloja ja sipuleita tovi. Lisää joukkoon kaprikset (liemineen) ynnä sitruunan mehu.

Anna pöhistä keskilämmöllä kunnes neste on haihtunut. Kukkakaalien ei tarvitse olla lötkökypsiä, vaan niiden pitää jäädä napakoiksi.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan (mössöksi ei kannata keittää, tavoiteolemus on kukkakaalien tapaan al dente) ja kumoa kypsä tavara siivilään valumaan.

Kun nesteet ovat haihtuneet kukkakaalipannulta, sekoita mukaan ranskankerma. Lisää joukkoon keitetty ja valutettu pasta sekä desin verran raastettua parmesania. Mausta pippurilla ja sekoita hyvin.

Tässä vaiheessa voit kääntää lieden nollille ja antaa ruoan ässehtiä täydelliseksi jälkilämmöllä. Tarkista lopuksi, tarvitaanko lisää suolaa. Välttämättä ei, koska juusto ja kaprikset ovat aika suolaisia. Viimestele annokset juustoraasteella tai -lastuilla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...