25. syyskuuta 2011

Sunnin sunnuntaibrunssilla

Tapasimme kauniina syyskuisena sunnuntaina Sunnissa (Aleksanterinkatu 26, 2. krs) perinteiseksi muodostuneella naisbloggaajien porukalla brunssin merkeissä. Seurueen ikähaitari venyi yhdestä kuukaudesta vähän yli 40 vuoteen, mutta molemmat ääripäiden edustajat käyttäytyivät mallikelpoisesti.
Buffassa vähemmän oli enemmän. Leivistä, parista salaatista, graavilohesta, ilmakuivatusta kinkusta, hedelmistä sekä taateleiden kanssa tarjoillusta briestä sai koottua erittäin tyydyttävän brunssin. Teenjuojat näyttivät juomavalikoimalle littipeukkua ja bellinit olivat suloisia.
Itse annan ison plussan lämpimän listan Eggs Benedict-annoksesta. Sunn taitaa olla ainoa helsinkiläinen ravintola, joka tätä herkkua tarjoilee. Saa kertoa, jos niitä jostain muualtakin saa.

Lisää ja parempia kuvia ruokatreffeiltämme löytyy Pumpkin Jamista.
Buffa, bellini ja benediktiiniläismunat maksoivat yhteensä 26,40 euroa. Oikein kohtuullista, varsinkin kun kaupan päälle saimme Sunnin ikkunoista avautuvat mahtimaisemat. Tuntui kuin olisi istunut Komisario Palmu-elokuvassa.

23. syyskuuta 2011

Sinipunapeksua

Ehdin jo eilen hehkuttaa Kulinaarimurujen Facebook-sivulla ruokakaupasta löytämääni Pajuniemen luomupekonia. Siinä on tuote, jota ainakin minä olen odottanut piiiiitkään ja nyt sitä sitten vihdoin saa ♥

Koepaiston perusteella luomupeksu osoittautui sikahyväksi ja sitä voisi vedellä ihan pelkiltäänkin. Perjantai-illan kunniaksi päätin kuitenkin jalostaa pekonista sekä jääkaapin perukoilta löytyneistä juureksista ja juustonköntsästä vielä herkumpaa sapuskaa, joten sävelsin niistä pekonipunajuuribluesin.

Suussasulavien siansiivujen ja uhkeanmuhkeiden punajuurten liiton sinetöi jumalainen Peltolan Blue-sinihomejuusto. Kaupan päälle punajuuret värjäsivät pekonin söötin punervaksi ja ensiluokkaisten ainesten pyhä kolminaisuus sai makunystyrät huutamaan hoosiannaa!


Tarvitset:
2 isohkoa punajuurta
4 siivua luomupekonia
Peltolan Blue-sinihomejuustoa
mustapippuria

Tee näin:
Keitä punajuuret kypsiksi ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori ja paloittele punajuuret.

Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja paista ne pannulla rapeiksi omassa rasvassaan.

Sekoita pekonien joukkoon punajuuripalat. Mausta pippurilla ja juustomurusilla. Syö hyvässä seurassa.

22. syyskuuta 2011

Viiniä, futista, piruja ja laseja

Joskus kauan sitten elokuussa olimme Marin ja Aleksin kanssa maistelemassa Casillero del Diablon viinejä. Paikan päälle oli kutsuttu suuri joukko muitakin ruokabloggaajia, mutta niin vain kolmisin jouduimme meikäläisiä edustamaan.


Tilaisuus järjestettiin Sonera Stadiumilla ja pääsin ekaa kertaa eläissäni Klubin VIP-aitioon. Kyllähän sieltä kelpaisi matsejakin käydä seuraamassa.

Jalkapallopyhätössä olimme siksi, että Casillero del Diablo tekee yhteistyötä Manchester Unitedin kanssa ja viinitalon suomalaisessa kampanjassakin hyödynnetään paikallisia futisnaamoja. Innokkaana Newcastle United-fanina sekä foodiena tunnettua Keith Armstrongia olen aina arvostanut, mutta Pasi Rautiainen on herättänyt minussa liki yhtä kauan primitiivireaktioita.


Molemmat kaverit olivat paikalla (ja kuvassa oikein kivasti vastavalossa) lanseeraamassa Pirunkellari-sivustoa, jossa he pitävät hilpeää viinikoulua. Keke oli livenäkin ihq ja Pasikin osoittautui ihan siedettäväksi tyypiksi. Tai sitten minä olen tulossa vanhaksi ja lempeäksi.


Omaan suuhuni testatuista viineistä sopi parhaiten Casillero del Diablo Shiraz, jonka viinikouluvideo on myös mukavin. "Arvaa kuka tää on? Tää on ManUsta, tää on Paul Scholes!" Ah, Paul Scholes, tuo jalkapallokenttien Mauri Pekkarinen!


Viinien kanssa oli tarjolla pientä suolapalaa. Parasta antia edusti maukas tatti-perunasalaatti (lautasella noi kello viiden kohdalla), jonka suositusjuoma taisi olla Casillero del Diablo Sauvignon Blanc.

Viiniteema sai jatkoa muutama viikko sitten. Pääsin 240 muun lajitoverin kanssa kuulemaan itsensä Maximilian Riedelin sananjulistusta, kun hän isännöi Experience Your Senses-huippuviinitastingia.


Herr Riedelin luontevaa tarinointia seuratessa tuli pikkuisen samanlainen fiilis kuin keväisellä Essi Avellanin luennolla: on lumoavaa kuunnella ihmistä, joka puhuu asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti hänelle ilmiselvästi rakkaasta aiheesta.

Maistelimme Chardonnay-, Sauvignon Blanc-, Pinot Noir- sekä Merlot-, Cabernet Franc- ja Malbec-rypäleistä tehtyjä viinejä kullekin lajikkeelle erityisesti suunnitelluista laseista. Juu juu, aivan törkeää hifistelyä, mutta hirmu kiinnostavaa sellaista!


Lasilla nimittäin ON väliä, sillä sen koko ja muoto vaikuttavat viinin tuoksuun ja makuun. Esimerkiksi Chardonnay- ja Pinot Noir-lasit ovat muuten samanlaisia, mutta Chardonnay-lasi on katkaistu alempaa eli sen suuosa ei kapene niin paljon kuin Pinot Noir-lasissa.

Maistoimme ensin Pinot Noiria sen nimikkolasista ja kaadoimme viinin Chardonnay-lasiin. Sekä tuoksu että maku laimenivat ja liudentuivat "väärässä" lasissa hämmentävän paljon. Aromit tekivät kuitenkin come backin, kun viini palautettiin takaisin "oikeaan" lasiin.


Tastingin jokerina toimi muovikuppi, jossa viinin bouquet oli varjo vain "oikeasta" lasista nautittuun juomaan verrattuna. Lasisaarnaaja Riedel kertoi muovimukien sopivan loistavasti Bonanza-nimisen drinkin juomiseen. Maximilian on kuulemma teinivuosinaan Itävallassa itsekin hörppinyt Bonanzan jos toisenkin.

Saimme mukaamme tastingissa käytetyn neljän Vinum-lasin setin ja eriparisten riedeleideni kokoelmani kasvoi entisestään. Tämä herätysjuhla tulee vielä kalliiksi...

17. syyskuuta 2011

Huonoja ja hyviä simpukoita

Kävimme ystäväni kanssa koemaistamassa ässääntyneen Belgen (Kluuvikatu 5) simpukkaviikkojen menua.
Alkuun otin roquefort-juustolla gratinoituja vihersimpukoita, jotka tarjoilija heitti eteeni sen verran reteästi, että nilviäiset olivat lennähtää pois lautaselta. Simpukat olivat aika kuivia ja annoksen nuupahtaneet rucolat lähinnä surullisia.
Puoli kiloa simpukoita portugalilaisen kalastajan tapaan sen sijaan oli onnistunut valinta. Sardelli-valkoviini-voikastikeessa oli syvyyttä ja sävyjä!

Seuralaiselle kävi huonommin. Hänen kermaiseksi mainostettu valkosipulisoossinsa oli mautonta lirua. Kun tiedustelimme tarjoilijalta, olikohan liemeen ehkä lurahtanut epähuomiossa ruokakermaa, hän vastasi että "tuskinpa vaan." Olisiko ollut iso duuni vahvistaa asia keittiöstä, olisiko?

Ruoat, osuuteni viinipullosta sekä geetee maksoivat 61,40 euroa. Ennen kuin Belge siirtyy ketjuomistukseen, siellä sai parempaa ruokaa. Belgianperunat ovat kyllä yhä emähyviä.

15. syyskuuta 2011

Osuustoimintasoossia

S-ketjun asiakaslehden ruokaliitteessä on aika harvoin sellaisia ohjeita, joista jaksaa innostua. Syyskuun numerossa julkaistu punajuuripeston resepti on kuitenkin tuon säännön vahvistava herkullinen poikkeus. Lisäksi se on ihan superhelppoa valmistaa!

Suurensin ohjeistettua punajuurimäärää melkoisesti, koska nämä hurmaavat juurekset nyt vaan ovat niin jumalattoman hyviä. Vastaavasti pyöristin myös pinjansiementen ja juuston määriä jonkin verran ylöspäin. Pestoa on tuunattu myös Kädenvääntöä-blogissa.

Tähän satsiin käytin Makumaku-verkkokaupasta tilaamiani luomupunajuuria. Ihan luksusta saada painavia asioita kotiinkannettuina! Saman tilauksen omenoista olen ehtinyt työstämään toffeeomenahilloa.

Punajuuripesto toimii pastan, keitettyjen vihannesten tai paistetun kalan kastikkeena ja siitä saa hienon "hillosilmän" pottu-, juures- tai kukkakaalimuussiin. Möhnää voi myös laittaa leivän päälle tai voileipäkakun täytteeksi. Tai syödä vaikka lusikalla suoraan kupista, kukaan ei sitä kiellä!

punajuuripesto

Tarvitset:
400 g punajuuria
2 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
1-2 dl raastettua parmesania
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi. Kuori jäähtyneet punajuuret ja pilko ne muutamaan osaan.

Sauvasekoita punajuuret muiden ainesten kanssa. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

11. syyskuuta 2011

Arbuuseja ja viiriäisenmunia

Pari viikkoa sitten vietimme ystäväni kanssa aurinkoisen päivän Tallinnassa. Tällä reissulla menetimme molemmat Keskturg-neitsyytemme.

Piti ihan ääneen ihmetellä, miksei Tallinnan ruokatoreilla ole tullut aiemmin käytyä. Keskturgin ohella ilmeisesti myös rautatieaseman vastapäätä sijaitseva tori on visiitin väärti, kertovat torikonkarit.

Keskturg_sipulit
Eestissä ruoka on kallistunut maan valuutan vaihduttua euroon. Hinnat ovat kuitenkin yhä jonkin verran suomalaisia torihintoja matalampia. Tässä käytännölliset sipulikärryt.

Keskturg_arbuusit
Edullisia arbuuseja Ukrainasta.

Keskturg_maitokauppa
Talupiim-kioskista saa pastöroimatonta maitoa.

Keskturg_lihakauppa
Lihahallin sisäänkäynti (ja Keskturgin puitteet muutenkin) oli aikamatka menneisiin vuosiin. Alakerran lihatiskien valikoimat puolestaan olivat kadehdittavan laajat. Seuraava torikeikka Tallinnaan täytyy kyllä tehdä viileämpänä vuodenaikana kylmäkassin ja -patruunoiden kanssa.

Torilla valtakieli tuntui olevan venäjä. Maailman ihanimman hapankurkkumummon kanssa asiointi sujui tankeroeestini ja -venäjäni sekoituksella. Huivipäinen Salme maistatti meille sekä suolakurkkuja että kahta eri laatua hapankurkkuja. Pirun hyvin olivat kaikki!

hapankurkut_granaattiomenamehu
Ostin Salmelta kilon hapankurkkuja (4 euroa) sekä viereisen kojun tädiltä jumalaista graanaattiomenamehua (2 euroa). Vastaavia tuotteita oli myynnissä myös Reisisadamin viereen nousseen Sadama turgin myyntipisteissä, mutta hinnat olivat kaksinkertaiset Keskturgiin verrattuna. Eikä satamassa ollut Salmea ♥

TomCollins
Torilta talsimme vahvasti tuoksuvan hapankurkkupussin kera istumadrinkeille Rumoursin (Vana-Viru 13) terassille. Tom Collins oli iso ja virkistävä.

SfääR
Terdeaperitiivien jälkeen siirryimme syömään SfääRiin (Mere pst. 6E). Paikka on ilmeisesti kohtalaisen uusi ja ravintolan yhteydessä sijaitsee myös kenkä- ja vaatekauppa.

SfääR
Hieman hämmentävästä konseptista huolimatta SfääRin ruoka oli oikein maukasta. Viiriäisenmunasalaatin kanssa tarjotussa kalakakussa ei tosin ollut menun mukaisesti lainkaan ahventa ja haukea, vaan lohta. Hyvää se joka tapauksessa oli.

SfääR
Pääruoaksi otin savustettua possun sisäfileetä, jonka kanssa samalta lautaselta löytyi selleri-perunapaistosta sekä muheva uuniomena, jonka sisältä valahti erinomaista kardemumman makuista luumukastiketta.

SfääR
Jälkkäriksi tilasin raikasta raparperisorbettia.

SfääR oli pienestä haparoinnista (kalakakun väärät kalat, vaatekaupan puolelta haettu viiniasiantuntija) huolimatta positiivinen kokemus. Ruoat, kaksi lasia viiniä sekä oivallinen espresso maksoivat ainoastaan 33 euroa. Kulinaarimurula suosittelee!

Omppupompuista hilloapilloa

Testasin männä viikolla Makumaku-verkkokauppaa. Ensimmäisessä tilauksessani oli muiden herkkujen muassa kolme kiloa Bergius-merkkisiä omenoita. Kun luin Jannan omenahommista, tiesin heti, että osa bergiuksistani päätyy toffeeomenahilloksi.
toffeeomenahillo
Työstämäni hillon väri tosin on kaukana originaalireseptin kullankeltaisesta, koska käyttämissäni ompuissa oli lähes paloautonpunaiset kuoret. Kypsennysastiana käytin isohkoa lasagnevuokaa, jonka reunoihin tarttuneen palaneen sokerin poistaminen vaati parin päivän hartaan liottamisen.

Mutta valmiin hillon maku on ihan mieletön! Laiton omppuihin Jannan tapaan alkuperäistä ohjeistusta reippaasti vähemmän sokeria, mutta uunituksen aikana hedelmien oma makeus jalostui ylvään toffeiseksi.

Hillo toimii turkkilaisen jogurtin kaverina kuin tauti. (Diplomi-)insinöörin keittiön vinkin innoittamana kokeilin sitä myös amerikkalaisten pannukakkujen ja pekonin kanssa - parhainta ikinä!
omenapekonipannukakku
Tarvitset:
4 l omenalohkoja
3 dl vettä
1 dl ruskeaa ruokosokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Pese omput, mutta älä kuori niitä. Lohko omenat pienemmiksi paloiksi ja poista kannat sekä siemenkodat.

Keitä omenoita, vettä ja sokeria vartin verran tarpeeksi isossa kattilassa. Kun omenat ovat pehmenneet, surraa ne sauvasekoittimella muhjuksi.

Laita omppusose uuninkestävään astiaan ja anna sen muhia uunissa noin puolitoista tuntia. Sekoita ja maistele välillä. Hillo on valmista, kun maussa alkaa olla nasakka toffeen tuntu.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...