15. marraskuuta 2018

Kurpitsaiset aamiaispannukakut

Viime viikonloppuna virvoittelin allekirjoittaneen ja kurpitsan hiipunutta toveruutta paahtamalla ja soseuttamalla reilun kilon painoisen myskikurpitsan. Siitä on riittänyt sen verran monen sapuskan tykötarpeiksi, että viime päivinä ruokavalioni on ollut kovin kurpitsapainotteinen.

Kurpitsahummusta on tullut vedettyä leivän tai hapankorppujen (loistoyhdistelmä!) päällä päivittäin, kurpitsapastaa olen tehnyt pari kertaa ja tästä taikinasta paistelin kurpitsapannukakkuja kolmelle aamiaiselle. Nyt taitaa meikäläisen kurpitsakiintiö olla taas toviksi täynnä.

Nämä pannarit olivat muhevan meheviä. Söin niiden kanssa omenasosetta, koska sitä sattui jääkaapissa jämäpurkillinen olemaan. Jos omenasose lisukkeena ei puhuttele, niin näiden kaverina voisivat toimia pekoni ja vaahterasiirappi.

Ohjeen mukaisesta taikinasatsista paistuu noin kymmenen pannukakkua.
Pannareiden päällä olevaan omenasoseeseen
ei ilmestynyt Jeesusta vaan joku muu outo hahmo.
Taikinaan tarvitset:
2 dl paahdettua kurpitsaa soseutettuna
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl maitoa
munan
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
voita paistamiseen
omenasosetta

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Halkaise reilun kilon painoinen myskikurpitsa pituussuunnassa. Laita puolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinnat ylöspäin. Paahda kurpitsaa uunissa noin tunnin ajan.

Poista hiukan jäähtyneestä kurpitsasta kuoret. Paloittele kurpitsa ja soseuta palat sauvasekoittimella. Anna soseen jäähtyä.

Sekoita kaikki taikina-ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Anna taikinan ässehtiä puolisen tuntia jääkaapissa

Kuumenna paistinpannulla nokare voita.

Lusikoi pannulle läpimitaltaan noin kymmenen sentin pannukakkuja. Jätä pannareiden väliin vähän tilaa, sillä ne leviävät hiukan.

Vähennä lämpöä ja paista pannareita, kunnes niiden pinta alkaa pikkuisen kuplia. Käännä pannukakut ja paista niitä vielä muutaman minuutin ajan.

Tarjoile lämpiminä omenasoseen kanssa.

12. marraskuuta 2018

Kullankeltainen kurpitsahummus

Minun ja keltamaltoisten kurpitsojen suhde on ollut aika etäinen. Menneisyydessä olen kyllä kokkaillut kurpitsoista lastuja, "makkaraa", muffinseja, rieskoja, risottoa, leipää ja sosetta, mutta viime vuosina se on jäänyt raaka-aineena kategoriaan "not kinosted".

Välimatkan syntyyn ovat varmasti vaikuttaneet monet asiat, joista pystyn lonkalta nimeämään totaalisen epäonnistuneet spagettikurpitsaefektit (ei, kolmannellakaan kokeilukerralla tuloksena ei ollut spaghetin kaltaista suikeroa, vaan inhaa lussua) sekä parikin ravintolapettymystä, joihin liittyy suutuntumaltaan vastenmielinen liian raa'aksi jäänyt kurpitsa.

Että noista lähtökohdista kurpitsakynnyksestäni oli kasvanut kohtuuttoman suuri ja sen yli astuminen vaati melkoista itseruoskintaa ynnä yhden loistavan kurpitsa-annoksen nauttimisen Nomassa pari viikkoa sitten.

Käynnistin siedätyshoitoni viime viikonloppuna pelaamalla varman päälle eli paahdoin ostamani myskikurpitsan oliiviöljytilkan kanssa uunissa ylikypsäksi ja soseutin tuon pehmenneen pirulaisen. Ja katso: sehän olikin parempaa kuin muistin!

Toisesta puolikkaasta tein kurpitsapannareita sekä pastakastiketta. Toisen puoliskon hyödynsin kurpitsahummuksen tykötarpeeksi. Siitä tuli sen verran maukasta, että kyllä suhteemme tästä ehkä vielä lämpenee.
Tarvitset:
4 dl paahdettua myskikurpitsaa (+ paahdetut siemenet)
2 dl kikherneitä (ilman lientä)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
2 tl (savu)paprikajauhetta
2 tl kanelia
suolaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Halkaise reilun kilon painoinen myskikurpitsa pituussuunnassa. Laita puolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinnat ylöspäin. Paahda kurpitsaa uunissa noin tunnin ajan. Jälkilämmössä voit paahtaa huuhdellut ja kuivatut kurpitsansiemenet.

Poista hiukan jäähtyneestä kurpitsanpuolikkaasta kuoret. Paloittele kurpitsanpuolikas ja soseuta se sauvasekoittimella.

Lisää kurpitsasoseen joukkoon kikherneet, kuoritut valkosipulinkynnet, tahini ja puolet oliiviöljystä. Soseuta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi, löysähköksi tahnaksi. Tarvittaessa voit ohentaa tahnaa kikherneiden liemellä.

Mausta hummus (savu)paprikajauheella, kanelilla ja suolalla. Sekoita hyvin, tarkista maku ja säädä mausteiden määrää, jos siltä tuntuu.

Kumoa kurpitsahummus lautaselle ja lorauta loput oliiviöljystä tahnan päälle. Koristele kurpitsahummus paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

10. marraskuuta 2018

Kööpenhaminalaisia smørrehommia

Lounasaika Kööpenhaminassa on ihmisen parasta aikaa, koska smørrebrød. Niitä tarjoilevia ravintoloita ja kahviloita on hirmuisesti. Monista paikoista smørrejä voi ostaa myös mukaan. Luonnollisesti niitä saa useista ruokakaupoistakin valmispakkauksissa. Kööpenhaminassa asuva tuttavani kertoi, että hänen työpaikkansa lounaslinjastollakin on smørrejä tyrkyllä. 
Tilattavien leipien määrä kannattaa mitoittaa oman nälän mukaan, mutta pari smørreä lienee jonkinmoinen lounasvakio. Olut toimii oivallisesti melkeinpä leivän kuin leivän kyytipoikana. Myös snapsi sopii erinomaisesti smørren kaveriksi. Monet ravintolat valmistavat snapsinsa itse ja ovat valikoimistaan erityisen ylpeitä.

Smørrejä löytyy joka lähtöön. On silliä, äyriäisiä, kalaa, lihaa ja perunoita lisukkeineen. On sekä kylmiä että lämpimiä leipiä. On edullisia vaihtoehtoja ja pikkuisen tyyriimpiä kuppiloita. On vanhan liiton paikkoja sekä smørrejä hiukan modernimmalla twistillä tarjoilevia tahoja.

Tähän postaukseen olen koonnut muutamia kööpenhaminalaisia smørreravintoloita, joiden antimista olen itse tykännyt. Jokaisen paikan yhteydessä on kerrottu smørrejen hintahaitari kyseisessä ravintolassa. Hinnat on muutettu kruunuista euroiksi Osulan laskurilla, euromääriä on pyöristetty sääntöjen puitteissa kokonaisluvuiksi.
Schønnemann (Hauser Plads 16) on monen mielestä pitäjän paras smørreravintola. Omasta mielestänikin se on ehdottomasti top kolmosessa.  
"Lounas ilman snapsia on aamiainen."
Schønnemannin sillit työstetään omassa keittiössä ja ne ovatkin loistavan makuisia. Snapsit tehdään niin ikään itse. Smørret maksavat 75-169 kruunua (noin 11-24 euroa). Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen.

Sankt Annæ (Sankt Annæ Plads 12) kisaa (vastaajasta riippuen) Kööpenhaminan ykkös-smørrelän tittelistä. Eikä syyttä.
Snapsilasiteline Sankt Annæssa.
Sankt Annæ on aika monessa mielessä vanhan koulukunnan smørrebrød-ravintola. Selkeimmin se näkyy siten, että pöytävaraus on tehtävä puhelimitse. Ja se on tehtävä, ilman varausta ravintolaan on lounasaikaan melko turha yrittää. Terv. nimim. "Kahdella reissulla yritin ennen kuin tajusin tarttua puhelimeen." Varaudu myös odottamaan, että puheluusi vastataan.
Sankt Annæn perunasmørre.
Taivaallisia tuoreita, käsin kuorittuja katkarapuja.
Sankt Annæssa joillakin tuotteilla (kuten tuoreilla katkaravuilla ja hummereilla) on niin sanottu päivän hinta, joka riippuu siitä, kuinka paljon kyseiset raaka-aineet ovat kulloinkin maksaneet. Oman lounaani hinta pompsahti kohtuullisen korkeaksi, kun katkarapusmørre maksoi liki 40 euroa. Mutta kyllä nuo pienet vaaleanpunaiset ihanuudet olivat joka sentin arvoisia. Valmiiksi hinnoitellut smørret maksavat 75-255 kruunua (noin 11-36 euroa). 

Selma Copenhagen (Rømersgade 20) on omasta mielestäni Kööpenhaminan paras smørrebrød-paikka. Se aloitti toimintansa Vesterbrogaden West Marketin foodmarketin ruokakojussa, mutta on sijainnut jo jonkin aikaa omassa, isommassa tilassaan.
Kävin ihastumassa Selmaan ensimmäisen kerran huhtikuussa 2017, jolloin siellä väännettiin smørrejä yhdessä Amassin Matt Orlandon kanssa. Silloin söin savustettuja simpukoita Amassin hullunhyvällä perunaleivällä sekä mädillä ryyditettyä tartaria ja olin ihan myyty.
Saman vuoden heinäkuussa palasin Selmaan todetakseni smørrejen olevan edelleen emähyviä. Punakampela pikkelöidyillä kurkuilla, vihreillä mansikoilla ja kapriksilla sekä lipstikalla, merilevällä ja ruisleivän murusille maustettu tartar herauttavat vieläkin veden kielelle. Myös Selman omaa tuotantoa oleva herukanlehtisnapsi oli herkkua.

Selman smørreissä täytteet vaihtuvat sen mukaan mitä sattuu olemaan saatavilla. Kasvukautena käytetään enemmän tuoretavaraa (erityisesti yrttejä) ja satokauden ulkopuolella eri tavoin säilötty kama jyllää. 

Viimekesäisellä Kööpenhaminan keikalla kävin kokemassa Selman uuden lokaation, jossa oleva ravintola on nätti kuin mikä. Smørreihin ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla. Ekstraplussaa ravintola saa siitä, että se sijaitsee nykyjään kätevästi  lähellä Torvehallernea
Perunaa, hasselpähkinöitä ja hippipuppua Selmassa.
Makrilla, karviaisia, vihreitä tomaatteja ja piparjuurta Selmassa.
Selmaan ei tarvitse välttämättä tehdä pöytävarausta, paitsi jos haluaa pelata varman päälle. Smørret maksavat 95-135 kruunua (13-19 euroa) ja ovat ihania.

Hallernes Smørrebrød (Torvehallerne, Rømersgade 18) on Torvehallerne-kompleksin suurin ja kaunein smørreputiikki.
Torvehallernessa on vaikka mitä, myös smørrejä.
Munaa sillillä ja munaa katkaravuilla Hallernes Smørrebrødissä.
Pottua ja sipuleita sekä maksapasteijaa ja pekonia Hallernes Smørrebrødissä.
Hallernes Smørrebrødin tuotteet lastataan oletusarvoisesti kertakäyttölaitasille, mutta nätisti pyytämällä kaapista kaivetaan porsliinit kehiin. Smørrevalikoima on suhteellisen monipuolinen ja hinnat ystävällisiä lompakolle: 52-125 kruunua (noin 7-18 euroa).

BrewPub København (Vestergade 29) tuli testattua toissavuotisen työreissun eräällä lounastauolla, koska seminaarin lounastarjoilu oli melko aneeminen ja tämä pubi löytyi kulman takaa.
Suppeahkon lounasmenun jokaisen smørren hinta on 87 kruunua (noin 12 euroa). Ainakin sillismørre currysoossilla oli oikein kelpo leipä.

Told & Snaps (Toldbodgade 2) on mukava smørrepaikka, jonne saattaa tsägällä päästä lounasaikaan ilman pöytävarausta (kuten minulle kävi).
Syömäni katkarapu- ja sillismørret olivat maukkaita. Paikan snapsivalikoima on kiitettävän laaja. Smørrejen hinnat ovat 78-158 kruunua (11-22 euroa).

Frida's (Gammel Kongevej 5) on hämmentävän akikaurismäkeläinen kuppila hyggekansan pääkaupungissa. Päädyin sinne puhtaasti vahingossa aikuisikäni ensimmäisellä Kööpenhaminan matkalla kymmenisen vuotta sitten.
Leivät ja sillit tykötarpeineen tuotiin pöytään eri lautasilla. Perushyvä perussmørre, jonka kanssa paikallinen akvaviitti toimi kuin junan vessa. Hinnat ovat maltilliset 69-139 kruunua (8-20 euroa)

Hansens Gamle Familiehave (Pile Allé 10-12) edustaa vanhemman koulukunnan paikkoja. Smørretilaukset tehdään rastimalla halutut eväät pitkille lomakkeille, joiden tulkitsemisessa saattaa joutua turvautumaan henkilökunnan apuun.
Täälläkään täytteitä ei koota valmiiksi leiville, vaan ne tulevat pöytään pikku kipoissa ja leivät tarjoillaan erillisestä korista voin ja hykerryttävän hyvän laardin kera. Hansensin lämmin maksapasteijasmørre pekonilla ja paistetuilla herkkusienillä oli täydellinen eikä moitteen sijaa löytynyt myöskään käsinkuorituista tuoreista katkaravuista majoneesin ja mummonkurkkujen kanssa. Smørret maksavat 65-155 kruunua (9-22 euroa).

Øl & Brød (Viktoriagade 6) on Mikkellerin panimoperheeseen kuuluva soittoruokala. Oluissa painottuu tietty oma tuotanto ja snapsejakin syntyy paikan päällä.
Øl & Brødin smørrelistalta löytyy klassisia makuyhdistelmiä. Testaamani currysillileipä kananmunalla oli oikein toimiva. Smørret maksavat 85-130 kruunua (12-18 euroa). Ravintola on melko pieni, joten pöytävaraus kannattaa tehdä.

Aamanns 1921 (Niels Hemmingsens Gade 19-21) tarjoilee laatusmørrejään ainakin neljässä eri osoitteessa. Yksi toimipiste löytyy myös Kastrupin lentokentältä.

Aamannsin smørret tehdään pieteetillä ja vaikka niiden raaka-aineet ovat perinteisiä, niin valmistusmenetelmät ovat moderneja. Snapsit tehdään itse ja niiden makuaineina käytetään mielenkiintoisia asioita tyrnistä ruisleipään.
Aamannsin perunasmørre savustetulla majoneesilla, perunalastuilla ja yrteillä.
Perunasmørre oli viedä kielen mennessään. Myös kalapihvi kaalin, sipulin ja anjovis-voikastikkeen kanssa oli suunmukaista syötävää. Talon laardissa oli vinkeita sattumia. Lipstikkasnapsissa lipstikka maistui oikein tosissaan.
Aamannsin joulusnapsia ässehtimässä.
Aamannsiin kannattaa tehdä pöytävaraus, jos haluaa ruokailemaan oikean pöydän ääreen. Baaritiskillä on muutama paikka, joihin pääsee ilman varausta. Smørret maksavat 95-155 kruunua (13-22 euroa).

19. lokakuuta 2018

New York Timesin valkosipuliset ruusukaalit

Rakastan kaikenmoisia kaaleja! Jos minun olisi pakko nimetä lempparikaalini, niin kärkikolmikossa kisaisivat tasavertaisina ihanasti rouskuvat kevään ensimmäiset valkokaalit, muhevan rehevät kukkakaalit sekä suloisen palleroiset ruusukaalit.

Voiton veisivät ehkä kuitenkin ruusukaalit, erityisesti tämän New York Timesin kokkausosastolta löytämäni reseptin mukaan valmistettuina. Nämä paahdetut valkosipuliset ruusukaalit toimivat todella monenlaisten sapuskoiden lisukkeina, mutta niistä voi mainiosti nauttia ihan pelkiltäänkin.

Voit tehdä valkosipulisia ruusukaaleja kerralla isommankin satsin, koska kaikkien kaaliruokien tapaan tämäkin eväs vain paranee uudelleen lämmitettäessä (ellet ole hokeltanut jämiä jääkaappikylminä jo reilusti ennen seuraavaa ateriointiajankohtaa).
Tarvitset:
500 g ruusukaaleja
5 rkl oliiviöljyä
5 valkosipulinkynttä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin: 
Laita uuni kuumenemaan 220-asteiseksi.

Huuhtele ruusukaalit. Poista kannat ja puolita ruusukaalit pituussuunnassa.

Kuumenna öljy paistinpannulla. Laita ruusukaalit pannulle leikkauspinta alaspäin. Paista niitä kunnes leikkauspinnat ovat reilusti ruskeita.

Kuori valkosipulinkynnet.

Kumoa ruusukaalit leivinpaperoidulle uunipellille. Lisää joukkoon valkosipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kypsennä ruusukaaleja uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes ne ovat kypsyneet (niihin saa jäädä hiukan napakkuutta ja puruvaraa).

Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Sekoita ruusukaalien joukkoon balsamiviinietikka ja tarjoa heti.

5. lokakuuta 2018

Alicantesta kajahtaa

Facebook-tovereissani on useita herkkupeppuja, joiden jakamia ruokavinkkejä tulee hillotua talteen melko usein. Yksi vuolaana virtaava sapuskaideoiden Tonava on jo aiemmistakin postauksistani tuttu Hiki-Inkeri (nimeä ei ole muutettu).

Myös tämän muhevan umamisen tomaatti-oliivi-sardellisalaatin bongasin hänen päivityksestään. Mahtisalaatin juuret juontuvat Espanjan Alicanteen, missä Hiki-Inkeri siihen ensi kerran koukuttui. Faniuduin evääseen kertalaakista itsekin, kun inspiroiduin tekemään sitä löydettyäni Postitalon kookaupasta hurmaavia kirsikkatomaatteja liki kaikissa sateenkaaren väreissä.

Oliividiileriltäni olivat Hiki-Inkerin salaattiin suosittelemat manzanilla-oliivit loppu, mutta ostin korvikkeeksi pieniä, sieviä arbequina-oliiveja, jotka osoittautuivat maualtaan niin sanotusti kokoaan suuremmiksi. Kannattaa kokeilla, diilerini toimii kivijalan lisäksi myös verkossa.

Tarkkoja tykötarpeiden määriä en pysty oikein ohjeistamaan, sillä ne elävät syöjien mukaan. Tomaatteja kannattaa varata noin parisataa grammaa ja sardelleja 3-5 fileetä syöjää kohti. Oliiveja ja juustoa voit holvata salaattiin omaan makuusi sopivan satsin, itse laitoin paljon. Lisättyä suolaa salaatti ei kaipaa yhtään, sillä sitä on aivan riittämiin kaloissa, oliiveissa ja juustossa.
Tarvitset:
kypsiä tomaatteja
öljyyn säilöttyjä sardelleja
oliiveja
Manchego-juustoa
oliiviöljyä

Tee näin:
Pilko tomaatit. Kirsikkatomaatit voit puolittaa, isommat kannattaa leikata suupaloiksi.

Poista oliiveista mahdolliset kivet.

Laita tomaatit ja oliivit tarjoiluvadille (tai lautasille, jos teet valmiita annoksia).

Asettele tomaattien ja oliivien päälle sardellifileitä.

Höylää salaatin päälle juustoa ja lorottele koko komeuden ylle reilusti oliiviöljyä.

Tarjoa hyvän, vaalean leivän kanssa.

23. syyskuuta 2018

Piccalilli - brittipikkelsien aatelia

Viehättävästi nimetty piccalilli on yksi brittiläisen keittiön herkullisista luomuksista. Tämän kipakan, mutta samalla lempeästi lämmittävän säilykkeen vaikutteet sekä tykötarpeet tulevat siirtomaa-ajan Intiasta. Samoihin aikoihin samoilla huudeilla britit keksivät myös sekoittaa malarialääkkeenä käytettyä kiniinipitoista juomaa tiukkaan viinaan, mutta se onkin jo toinen juttu.

Mutta takaisin piccalilliin, joka on käytännössä mausteiseen etikkakastikkeeseen säilöttyjä vihanneksia. Sitä on perinteisesti nautitu kylmien leikkeleiden ja juustojen sekä liha- tai kalaruokien lisukkeena.

Valmistin piccalillia ensimmäistä kertaa itse BBC:n reseptiä mukaillen. Kukkakaalin tosin vaihdoin romanescoon, koska en vaan voinut olla ostamatta tuota syyskuun kuulaassa valossa toripöydällä suloisen vihreänä hohtavaa kaunotarta. Siiderietikan sijasta käytin omenaviinietikkaa.

Mitään pikaruokaa piccalilli ei ole, sillä mahtipikkelsi vaatii muutaman kuukauden muhituksen purkissa, että etikka ja mausteet ehtivät sulautua pehmeän harmoniseksi kokonaisuudeksi. Koemaistoin purkeista ylijäänyttä piccalilli-aihiota ja sekin oli ihan syötävää, joskin tavattoman etikkaista tavaraa. Palaan siis piccalillihommiin seuraavan kerran tuossa joulun tienoilla.
Tarvitset:
500 g romanescoa
2 sipulia
100 g vihreitä papuja
2 valkosipulinkynttä
7 dl mallasetikkaa
2 rkl korianterin siemeniä
ripauksen suolaa
200 g sokeria
3 rkl sinappijauhetta
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl inkivääriä
1 rkl kurkumaa
½ dl omenaviinietikkaa

Tee näin:
Pilko romanescon kukinnot suupaloiksi. Kuori sipuli ja leikkaa se kuutioiksi. Pilko pavut parin sentin pätkiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne rouheaksi silpuksi.

Laita mallasetikka, korianterin siemenet ja suola isoon kattilaan. Kiehauta seos ja lisää joukkoon romanescot ja sipulit. Anna kiehua viitisen minuuttia.

Lisää pavut, valkosipulit ja sokeri kattilaan. Anna kiehua, kunnes sokeri on sulanut.

Laita ison kulhon päälle siivilä ja kaada kattilan sisältö siivilään.

Sekoita sinappijauhe, jauhot, inkivääri ja kurkuma pienessä kulhossa. Lisää joukkoon omenaviinietikka ja sekoita tasaiseksi.

Palauta etikkaliemi kattilaan ja anna sen kiehahtaa. Vispaa joukkoon sinappi-jauho-mausteseos ja sekoita tasaiseksi. Anna kastikkeen paksuuntua miedolla lämmöllä noin 10 minuutin ajan. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.

Kippaa siivilässä olevat kasvikset kastikkeen joukkoon. Sekoita hyvin ja lusikoi seos steriloituihin purkkeihin. Sterilointiohjeita löydät esimerkiksi Marttojen sivuilta.

Laita jäähtyneet purkit jääkaappiin ja anna piccalillin ässehtiä kolme kuukautta.

20. syyskuuta 2018

MCA:n innoittama tarte Tatin päärynöistä

Kun Master Chef Australian, tuon ruokarealityhistorian ihan heittämällä parhaimman ohjelman, kymppikauden (<< klikkaa linkkiä omalla vastuulla, siitä avautuvalla sivulla on kattavasti spoilereita) kuutosjakson painetestissä kilpailijoiden piti valmistaa tarte Tatin hurmaavan Maggie Beerin ohjeella, niin kylläpä alkoikin tehdä mieli tätä klassista keikauspiirasta.  

Omenoiden sijasta tein tarte Tatinin päärynöistä, sillä olin juuri ostanut torilta satsin mahtavia, kotimaisia päärynöitä. Paitsi makunsa, niin myös kokonsa puolesta ne olivat kuin tehty tätä torttua varten.

Laiskana emäntänä oikaisin ja hain taikinan kaupan pakastekaapista, koska niin oli lupa tehdä Maggie Beerin sivustolta löytämäni ohjeen mukaan. Samira, Metter ja Michelle toki työstivät torttutaikinan lisäksi myös vaniljajäätelöä sekä syntisen paksua vaniljakastiketta, mutta he ovatkin Master Chef Australian finalisteja.

En myöskään käyttänyt karamelliin verjuicea eli hapanrypälemehua, koska semmoista ei sattunut kaapissani olemaan. Aika herkullisen leipomuksen sain siitäkin huolimatta aikaiseksi.
Tarvitset:
140 g sokeria
100 g suolatonta voita
noin kilon päärynöitä
pakastelehtitaikinalevyn

Lisäksi tarvitset:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Tee näin:
Ota pakastelehtitaikina sulamaan.

Laita uuni lämpenemään 190-asteiseksi.

Laita sokeri ja voi kattilaan. Anna niiden sulaa kattilassa keskilämmöllä. Kun seos alkaa kuplia, älä hämmennä sitä. Sekoita seosta heiluttelemalla kattilaa reippaasti noin puolen minuutin välein, kunnes seos alkaa karamellisoitua. Tässä vaiheessa ei kannata poistua lieden äärestä, sillä jos karamellia ei pidä silmällä, niin se kärtsää nopeammin kuin ehdit sanoa "Matt Preston". 

Ota karamellikattila pois liedeltä.

Kuori päärynät ja halkaise ne pituussuunnassa. Poista siemenkodat.

Asettele päärynänpuolikkaat leikkauspinta ylöspäin halkaisijaltaan 20 senttimetrin uunivuokaan. Kaada karamelli päärynöiden päälle.

Kauli sulanut lehtitaikina levyksi ja leikkaa siitä halkaisijaltaan 22-senttinen ympyrä. Peitä vuoassa olevat päärynät taikinalla. Painele taikinan reunat päärynöiden ja vuoan reunan väliin.

Kypsennä torttua uunissa noin puolen tunnin ajan.

Ota tarte Tatin pois uunista ja anna sen asettua kymmenisen minuuttia.

Laita iso lautanen tai tarjotin alassuin vuoan päälle ja keikauta rivakasti koko systeemi ylösalaisin, että torttu lopsahtaa irti vuoasta.

Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...