24. marraskuuta 2018

Galway Huvilakadulla

Viime vuonna joulu tuli hiukan etuajassa Oraan (Huvilakatu 28), kun sinne saapui kokkaamaan JP McMahon galwaylaisesta ravintola Aniarista.
JP McMahon
Tämä ihmemies Irlannista on Oran Sasu Laukkosen hengenheimolainen, ja hänen missionaan on muiden muassa herättää keskustelua ruoantuotannon tulevaisuudesta sekä nostaa irlantilaisen ruokakulttuurin ja hiukan ehkä jo unohtumaan päässeiden paikallisten raaka-aineiden (kuten merilevien) arvostusta.
Nautiskelimme irlantilais-suomalaisesta mahti-illallisesta Hongkongista emämaassa piipahtamassa olevan kafruni kanssa ja aloitimme long-time-no-see-treffimme Fleuryn shampanjalla.
Small delights from the kitchen
Pientä kivaa keittiöstä sisälsi yhteiskokkausiltana kyssäkaalisnacksin sekä kombuun käärittyä nieriää.
Celeriac and mushroom
Juuriselleri- ja sieniannos käynnisti varsinaisen aterian. Aivan uskomattoman maukas kokonaisuus, jonka tähti oli muhevan umaminen liemi, jonka keskeiset valmistusaineet olivat kuivattua kamaa: juuriselleriä, merilevää ja sieniä.
Contrà Soardan Breganze Vespaiolo Vignasilan toimi nätisti umamipommin kaverina.
Pike perch and cabbage
Seuraavaksi saimme kuhaa ja kaalia, jotka veivät kirjaimellisesti kielen mennessään.
Tässä vaiheessa pöytään tuotiin myös klassista rosmariiniruisleipää paikan päällä työstetyn voin kanssa. Yhdistelmä oli jo tuollaisenaan erinomainen...
..mutta kun sillä moppasi lautasen huolella puhtaaksi kuhan kastikkeesta, muodostui makukokemuksesta kertakaikkiaan vastustamaton.
Kuhan pariksi oli valittu Sebastien Riffault’n luottoviini Les Quarterons Sancerre. Iso peukku sille.
Beetroot and nori
Oma suosikkini kimppamenulta oli tämä punajuuren, nori-levän, karhunlaukan ja laardin sinfonia. Niin hyvää!
Forge Cellarsin Pinot Noir ja punajuuri olivat erityisen onnistunut makupari. 
Cow and plum
Naudanlihan, luumun ja punakaalin setti oli talviruokaa parhaimillaan...
...jota komppasi kivasti Matthieu Barret’n Petit Oursin "nalleviini".
Jos muistan oikein, niin suunputsausgranitan makuaineena oli käytetty luumujen kiviä. Voin kyllä muistaa väärinkin, koska meillä oli Honkkarin toverini kanssa kuulumisia vaihdettavina aika pitkältä ajalta, enkä ehtinyt naputella kaikkia tarjottujen herkkujen tietoja talteen.
Honey and buttermilk
Nimestään huolimatta hunajaa ja heraa sisältänyt jälkiruoka ei ollut yltiöimelä. JP ja Sasu ovat tässäkin asiassa samoilla linjoilla eli turha makeus on riisuttu jälkkäreistä, which is nice.
Weingut Fogtin Huxelrebe Auslese oli makeaa, mutta kuitenkin raikasta, mikä teki siitä loistavan kumppanin hunajaiselle jälkkärille.
Rosehip and dillisk
Toisen jälkiruoan mustikoita oli muhitettu liemessä, jossa oli ruusunmarjoja sekä jännän nimistä dillisk-merilevää. Ihastuin niiden makuun kovasti.
Balbianon Malvasia di Castelnuovo don Bosco oli kiinnostava uusi viinituttavuus.
Petit four
Sen sijaa Verkstrand’sin kirsikkalikööri oli vanha tuttu, joka tuntuu maistuvan kerta kerralta paremmalta. Yksi upeimmista kirsikkaviinoista, joita minulla on ollut ilo lirppiä.
Koska jutun juurta tuntui riittävän, otimme vielä toisetkin digestiivit. Pääsin vihdoin maistamaan Helsinki Distilling Companyn ensimmäisen viskierän satoa, jonka totesin varsin oivalliseksi. Seuralaiseni testasi saman tislaamon tyrnipontikan, joka on myös loistotuote.

Menun hinta oli 90 euroa ja viinipaketti maksoi 65 euroa, mutta koska hurjaannuimme noiden jälkijuomien kanssa, niin laskun loppusummasta muodostui jonkin verran suurempi kuin 155 euroa.

Olin hinkunut JP McMahonin ravintolaan jo kauan ennen kun sain maistaa hänen ruokiaan ja tämä ilta vain vahvisti uskoani Galwayn reissun välttämättömyydestä. Viime kesänä suoriuduin vihdoin Aniariin. Kerron visiitistä omasta postauksessaan ehkä vielä tämän vuoden aikana.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...