30. joulukuuta 2009

Vaihtelua jouluruokavalioon

Vaikka mitoitin joulusapuskat määriltään melko optimaalisiksi, alkoivat kinkku ja laatikot pikkuisen tökkiä noin kolmannen ruokailukerran tietämillä. Siitä tiesin, että oli aika kokata jotain ihan muuta.

Olin ennakoinut tilanteen hankkimalla köntsän munajuustoa, pakastepinaattia ja partaäijää, joten välipäivien mukaeltua saag paneeria varten ei tarvinnut vääntäytyä kauppaan.


Saag paneer tai palak paneer on vakiotilaukseni intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa. En ole milloinkaan vieraillut kummassakaan maassa, joten meikäläisissä paikoissa tarjottavien pöperöiden autenttisuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Marraskuun loppupuolella Hesarin NYT-liitteessä oli tarinaa intialaisesta ja nepalilaisesta ruoasta. Jutussa kerrottiin, että nepalilaista keittiötä ei varsinaisesti olisi olemassa, vaan nepalilaiset ja pohjoisintialaiset eväät ovat hyvin samanlaisia.

Lehdessä siteerattiin hauskasti myös Satkarin omistaja Ram Prasad Aryalia, jonka mielestä nepalilaisen ja intialaisen ruoan ero on vähän sama kuin suomalaisen ja ruotsalaisen ruoan ero. "Mausteissa on vähän eroa", hän sanoo.

Oli miten oli, juustonökäreet kipakassa pinaattikastikkeessa maistuivat jouluruokien jälkeen kerrassaan herkullisilta!


Tarvitset:
300 g pakastepinaattia
sipulin
2 valkosipulinkynttä
vajaan parin sentin pätkän inkivääriä
25 g voita
1½ tl jeeraa
1½ tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
½ tl kuivattua chilimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl partaäijää
suolaa
300 g munajuustoa

Tee näin:
Sulata pinaatti.

Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja inkivääri silpuksi.

Sulata voi pannulla ja lisää siihen jeera, korianteri, kurkuma ja chili. Anna mausteiden uuttua rasvaan muutaman minuutin ajan.

Lisää sipulit, valkosipulit ja inkiväärit mausteiden joukkoon. Kuullottele heitä hetkinen ja lisää tomaattipyre. Sekoita hyvin.

Hämmentele sulatetut ja valutetut pinaatit sekä partaäijä muiden ainesten joukkoon. Anna ässehtiä miedolla höngällä vartin verran ja suolaa sopivaksi.

Lisää mukaan kuutioitu munajuusto ja hauduttele kastiketta vielä viitisen minuuttia, että juustot lämpenevät. Syö riisin kanssa.

27. joulukuuta 2009

Hailakan värisiä perinteitä

Kulinaarimurulassa vietettiin lepojoulua sanan varsinaisessa merkityksessä. Osasin ajoittaa sekä eväsostosten tekemisen ruuhkattomiin aikoihin että ruokien valmistelut useammalle päivälle niin hienosti, ettei joulustressistä ollut tietoakaan.


Aatto alkoi voisilmäisellä riisipuurolla ja jatkui joulurauhan julistuksen kuuntelulla ynnä maailman ihanimman joululeffan ääressä vetistelyllä. Päiväunien jälkeen tuli närpittyä kylmiä kaloja ja haaleaa kinkkua ennen seuraavaa torkkutuokiota. Joutilaisuus on kyllä aliarvostettu laji!

Mäti ja jouluiset kalat ovat sesongin vakiokamaa. Ne olivatkin mellevästi edustettuina kattauksessa, jonka pystytin joulupäivänä syömäkylään saapuneelle ystävättärelleni.


Tänä vuonna mäti oli siiasta ja siitä nautittiin paahtoleivän, smetanan, salottisipulisilpun ja mustapippurin kanssa. Kyytipoikana oli pakastinkylmää standardijuomaa.


Mätinapojen jälkeen pötypöytään pyrähti kalaparvi, josta ongimme makoisia paloja ruisleivänpalojen ja palttoonappien päällysteiksi.

Tarjolla oli Silakkamarkkinoilta saalistettuja mustaherukka- ja punajuurisilakoita, ginisiikaa, akvaviittigraavattua lohta sekä smetanaista rasvasilliä ja sipulia. Kalojen kera joimme olutta ja otimme toisetkin vodkasnapsit.


Laatikoiden kanssa painiskelin saman ongelman kanssa kuin aina ennenkin: miten tehdä niitä niin vähän, ettei samoja safkoja tarvitsisi syödä loppiaiseen asti? Päädyin tekemään viittä eri lootaa puolen litran foliovuoallisen verran ja määrä on ollut erittäin optimaalinen.

Lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot valmistin Hans Välimäen ohjeilla, bataattilootan puolestaan työstin Valion reseptillä. Näistä kaikista tein hiukan vajaita puolikkaita annoksia.

Punajuurilaatikkoa varten keitin ja raastoin neljä kookasta punajuurta. Raasteen joukkooon sekoitin 120 g smetanaa, noin puolikkaan Aura-juustokolmion sekä muutaman rouhaisun mustapippuria. Paistoin lootaa kolme varttia 175-asteisessa uunissa. Emähyvää!


Laatikoita (vasemmalta oikealle punajuuri, bataatti, lanttu, porkkana ja pottu) söimme luomukinkun kanssa. Maatilatorin kautta tilattu kahden kilon possunpala olikin noudettaessa kolmekiloinen, mutta yhtä kaikki hillittömän hyvänmakuinen.

Sinapin keittelin vanhalla luotto-ohjeella. Tällä kertaa tosin korvasin konjakin Jaloviinalla*, mutta se ei todellakaan sinapin erinomaisuutta loiventanut, päinvastoin!

Kinkun ja laatikoiden parina toimi kiukuttelematta ranskalainen Les Carabènes Pinot Noir, mutta Jallu*sinapille siitäkään ei ollut vastusta.


Juustolautaselle olin hankkinut haisemaan suussasulavaa perhosrokkaria, vakavanhaa pähkinäistä gruyèrea ja tujakkaa Beppino Occellin viskijuustoa. Herttaiset omenan muotoiset vuohenjuustopallerot olivat heräteostos, joita en pystynyt Lentävässä Lehmässä vastustamaan.

Juustojen kanssa hörpimme St. John Commandaríaa. Urhea ystävättäreni metsästi tätä herkkua vaivojaan säästelemättä helsinkiläisistä alkoholiliikkeistä ja onnistui kuin onnistuikin saamaan viimeisen myynnissä olevan pullon Munkkiniemen Alkosta. Respect!


Makeaksi jälkkäriksi tein takuunamia Bailey's-juustokakkua, jonka kanssa sai luvan kanssa juoda leipomuksen keskeistä tykötarvetta.

Pöperöiden kuvia kamerasta purkaessani en voinut olla hymähtelemättä joulusapuskoiden värittömyydelle. Rakkaat perinneherkkumme ovat aika kalpeita kavereita, mutta maut ovat onneksi kaikkea muuta kuin valjuja.

22. joulukuuta 2009

Joulukalaa snadissa hiprakassa

Hiljaiselo Kulinaarimurulassa päättyy toivottavasti pian, sillä huomenna alkaa hyvin ansaittu joululoma ja jemmassa on palttiarallaa tsiljoona polkkausta odottavaa ruokakokemusta.

Koska viime vuonna näihin aikoihin mellastin Hong Kongissa kaukana lanttulaatikoista ja kinkuista, päätin viettää tulevat pyhät tiiviisti kotipesässä perinteisiä sesonkiherkkuja nakerrellen.

Saattaa jopa olla, että heittäydyn ylihuomenna villasukilla ja kirjapinolla varustautuneena Heli Laaksosen kehittelemään perinteeseen:

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu. Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama. Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."


Ruakka tulee tässä huushollissa tehtyä omin pikku kätösin. Lämpimät joulupöperötkin ovat hyviä järjellisissä määrin nautittuina, mutta minä voisin elää pelkillä kylmillä kaloilla ja mädillä aatosta loppiaiseen ihan helposti.

Koska kuukauden ruokahaasteen aiheena on alkoholi, päätin lotrata joulukaloihin väkijuomia. Graavi siika (yläkuvassa taustalla) sai kaverikseen suolaa ja giniä. Siitä tuli oikein kelvollista, mutta ginin kanssa ei olisi tarvinnut mamoilla kuten minä tein.

Arvoin aikani loheen holvattavan viinan laatua ja päädyin lopulta akvaviittiin vodkan ja Jallun* jäädessä perintöprinssien asemaan. Mukaan haasteeseen polskii akvaviittigraavattu lohi.

Valmiissa kalassa akvaviitin maun voi aistia erittäin mietona kuminana, mutta alkoholi on tehnyt eväkkään rakenteesta pehmoista kuin lumipeitteinen Helsinki. Joulu saa tulla!


Tarvitset:
noin puolen kilon palan lohta
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
1 rkl Linie Akvavitia

Tee näin:
Leikkaa lohipala kahteen osaan. Taputtele kalat kuiviksi paperilla.

Ripottele suolaa ja sokeria lohipalojen lihaisille puolille (ei siis nahkapuolille) siten, että paksumpiin kohtiin tule enemmän tavaraa kuin ohuempiin kohtiin. Liruttele lisäksi molemmille paloille puoli ruokalusikallista akvaviittia.

Laita kalapalat lihapuolet vastakkain siten, että palojen paksut kohdat ovat ohuempien kohtien päällä. Kiedo jööti ensin tuorekelmuun ja sitten vielä folioon.

Laita kalapötkö lautaselle ja lautanen jääkaappiin. Pötkön päälle kannattaa asetella jotain painoksi. Itse käytin 200 geen voipakettia.

Anna makujen imeytyä kaloihin parin päivän ajan.

Rapsuttele valmiista graavilohesta mahdolliset suolarakeet pois ja leikkaa siitä ohuenohuita siivuja. Syö sellaisenaan, leivän päällä tai keitettyjen pottujen kanssa.

9. joulukuuta 2009

Sinivalkoista sormiruokaa

Elämä on ollut hektistä ja hässäköinti vain kiihtyy joulua kohti mentäessä. Pimeän vuodenajan piristäjinä ovat toimineet muiden muassa Suklaafestivaali ja Pipariviikko sekä Ylimuulin organiseeraamat viehkot Elävän Ravinnon Pikkujoulut.


Ja viime sunnuntaina Suomi täytti 92 vuotta. Sen kunniaksi näpräsin satsin suomalaisia suupaloja, joita oli helppo napsia parempiin suihin mekkojen kommentoinnin lomassa.

Omia silmiäni miellytti eniten Pimppis-Paulan klänninki, kanssa-arvostelija puolestaan tykkäsi Maria Guzenina-Richardsonin pukimesta ja kumpikin fanitti satasella kilttiä skottiproffaa!


Pötypöydässä veden viljaa edustivat ruohosipulituorejuustolla sivellyille kuminanäkkäreille silputut graavilohisuikaleet, maustamattoman tuorejuuston ja mustaherukkasilakoiden seoksella ja salottisipulirenkailla päällystetyt saaristolaisleivän palaset sekä palttoonapeilla köllötelleet mätihyytelöt.


Lihalinjalla oli tarjolla palttoonappeja kahdella tavalla. Toiset maistuivat porosulatejuustolle ja kylmäsavustetulle porolle, toiset taas piparjuurituorejuustolle, hirvelle ja hillosipulille. Aika hyviä olivat molemmat.


Isältä saamani suolasienet jalostuivat Kulinaarimurulassa klassiseksi sienisalaatiksi. Sille muodostivat sopivia alustoja kuminanäkkärit ja haukkapalat saivat koristeikseen komeat Suomen liput.


Makealla osastolla keikistelivät leipäjuustosta leikatut ja hilloilla kruunatut kukkaset sekä Aura-juustohunnutetut piparkakut. Testipenkissä ollut vuohenmaidosta valmistettu leipäjuusto osoittautui oivalliseksi, kiitokset siitä liitävät jälleen kerran Lentävään Lehmään.

Sormisyömät huuhdoimme alas epäisänmaallisesti ranskalaisilla shampanjoilla. Kotimaisista vaihtoehdoista sahti olisi varmasti sopinut eväiden kanssa nautittavaksi, mutta kuplajuomakin toimi palanpainikkeena oikein mukavasti.

Jalossa juomateemassa pysyen mainostan vielä joulukuun ruokahaastetta, jonka aiheena on alkoholi. Hanat auki ja ideat virtaamaan! Muistuttelen myös, että jos aiot tehdä jouluryypyksi Punatähteä, niin alkaapa olla kiire...

23. marraskuuta 2009

Kiukkuinen kiinalainen kalmari

Kun marraskuun ruokahaasteen teemaksi paljastui tulisuus, tiesin olevani pulassa. En nimittäin ole ärhäköiden pöperöiden ylin ystävä. Lempeä polte on toisinaan ihan jees , mutta liekehtivät chiliöverit eivät ole meikäläisen juttu.

Mutta sitten mieleen pullahti yksi kiinalaisista lemppareistani, friteerattu chilimustekala. Kulinaarimurulassa sitä ei ole aiemmin tehtykään, joten jopa olikin aika korjata tilanne.

En ole ihan varma, onko pääraaka-aineen poliittisesti korrekti kutsumanimi mustekala vai kalmari. Lontoonkieliset käyttävät hänestä nimitystä squid, mistä tykkään kovasti. Tykkäämiseni kasvaa eksponentiaalisesti, kun tykötarpeesta kehkeytyy spicy squid.


Kiinalaisten keittokirjojeni syövereistä oikeanoloista ohjetta ei löytynyt, joten oli ryhdyttävä kuukkeloimaan. Hakusanojen deep fried spicy squid ja deep fried salty squid aikaansaamia osumia tovin läpikäytyäni päätin tuunata Kylie Kwongin reseptiä.

Kalmaria kalastin kalikoiksi pakastettuna Vii Voanista etten sanoisi edullisesti: kilohinta oli alle 7 euroa. En tosin pilkkonut sulaneita kavereita rinkuloiksi kuten Kylie teki, vaan leikkasin mötkäleistä vähän ronskimpia palasia.

Yleensä squidin kanssa tarjoillaan korkeintaan soijapohjaista kastiketta, joka tekee jumalattoman suolaisesta syömästä järjettömän suolaista. Kaipasin kalmarin kylkeen makeampaa soossia, johon bongasin oivan ohjeen britti-Voguen blogista.

Eksperimentit onnistuivat erinomaisesti! Mikäli lopputulosta vertaa Helsingin Kampin keskuksen Empire Plazasta saatavaan melko autenttisen makuiseen kamaan, niin tällä päästään aika lähelle. Siellä squid serveerataan kuitenkin ilman soossia, joten väittäisin oman tekeleeni vetävän pidemmän korren.


Tarvitset:
700 g mustekalaa
1 rkl kuivattuja linnunsilmächilejä
desin vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
5 dl auringonkukkaöljyä
3 isoa punaista chiliä

Dippikastikkeeseen tarvitset:
2 linnunsilmächiliä
2 valkosipulinkynttä
1½ dl riisiviinietikkaa
150 g ruokosokeria
1 rkl kalakastiketta
kevätsipulia

Tee näin:
Sulata kalmarit hyvissä ajoin ennen kokkailun aloittamista. Jos olet onnentyttö tai -poika, niin käytössäsi on hetki sitten merestä nostettua tavaraa, jonka joku muu on jo putsannut.

Tee ensin kastike. Poista chileistä siemenet ja leikkaa jäljelle jäävät osat viipaleiksi. Kuori ja pilppua myös valkosipulit.

Sekoita chili- ja valkosipulisilppu kattilassa etikan, sokerin ja kalakastikkeen kanssa. Anna seoksen kiehua kunnes sokeri on sulanut ja nesteestä on tullut hivenen siirappimaista.

Pilko kevätsipulin varsi tarjoiluastiaan tai -astioihin ja kaada kastike sipuleiden päälle. Anna jäähtyä sen aikaa, kun työstät squidit syömäkuntoon.

Taputtele sulaneista kalmareista liiat nesteet pois. Leikkaa kalmarit auki pitkiltä sivuiltaan ja pilko puolikkaat reiluiksi suupaloiksi.

Murskaa kuivatut chilit atomeiksi haluamallasi tavalla (itse käytin Oliverin Flavour Shakeria, joka on aikuisten oikeesti emäkätevä). Sekoita chilipöly, jauhot ja suola esmes isossa pakastepussissa.

Halkaise isommat chilit ja poista niistä siemenet. Leikkaa chilipuoliskot vielä kertaalleen pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Laita maustejauhopussiin muutama kalmarinpala kerrallaan. Hölskyttele pussia niin, että palat jauhottuvat kauttaaltaan. Jauhot tarttuvat paremmin, jos nilviäiset eivät ole rutikuivia.

Poimi kalmarinpalat pussista, ravistele niistä pois irtojauhot ja tipauta kuumaan öljyyn kypsymään. Kattilaan ei kannata laittaa kerrallaan kauhean isoa satsia, ettei öljy jäähdy liikaa.

Paista kutakin satsia korkeintaan pari minuuttia, sillä kalmari kypsyy nopeasti. Poista palaset kattilasta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valumaan.

Kun olet uppopaistanut kaikki kalmarit, heitä hetkeksi öljyyn myös isommista chileistä leikkaamasi suikaleet. Poimi ne kattilasta reikäkauhalla ja imeytä ylimääräiset öljyt paperiin tai pyyhkeeseen.

Dippaa kalmari- ja chilipaloja makeankipakkaan soossiin ja anna lämmön vaikuttaa! Feelin' hot hot hot?

21. marraskuuta 2009

Hiljentymistä lihapadan äärellä

Taannoisesta elokuvakokemuksesta snadisti höpsähtäneenä hankin keittokirjahyllyni täydennykseksi Julia Childin, Simone Beckin ja Louisette Berthollen klassikkoteoksen Mastering the Art of French Cooking (suom. Ranskalaisen keittiön salaisuudet), joka osoittautui aivan hillittömän mielenkiintoiseksi luettavaksi.

Tenho alkaa kirjan heti ensimmäisestä lauseesta ja sen jälkeen sitä ahmii aivan kuin maailman kiehtovinta kiemurajuonista romaania: "Tämä kirja on tarkoitettu sellaisille ruuanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaista, mutta jotka toisaalta voivat tarpeen tullen jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian."

Taitaako tuon nyt paremmin sanoa?

Leffan näkemisestä saakka on to do-listan kärkipäässä ollut burgundinpata, boeuf bourguignon. Ohje löytyy edellä kehutun kirjan sivulta 278. Tein tosin ainoastaan puolikkaan annoksen, koska syöjiä oli vain kaksi.

Tuhdin padan alle tarjoilin ihanaa ankanmaksaa paahtoleivillä viikunahillokkeen ja vihreän salaatin kera. Salaatin kostutin oliiviöljystä, sitruunan mehusta, suolasta sekä tryffelillä maustetusta balsamicokastikkeesta sekoitetulla soossilla.

Ruokajuomahankinnoista vastanneen illallisvieraani hatarahkosta ajantajusta (miten voisikaan muistaa viinakauppojen menevän lauantaisin kiinni jo kuudelta?) johtuen olimme pakotettuja huuhtelemaan ankanmaksa-alkupalat alas varastosta löytyneellä portilla hunajaisen sauternes'n sijasta. No, elämä on.

Padan painikkeeksi ryystimme bourgognen tilalla italialaista punaviiniä. Jonkun äidin tekemän jälkkärin kanssa joimme calvaa.

Mutta onhan siinä oikeasti jotain hupaisaa, että kun kaupat lauantaina iltakuudelta sulkeutuvat, niin voit ostaa viiniä seuraavan kerran vasta maanantaiaamuna. Pian vapautuvat sunnuntaiaukiolot tuskin vaikuttavat Alkoihin - vai vaikuttavatko?

Äärimmäisen kätevänä emäntänä olin tietty hankkinut pataan loroteltavan viinin ajoissa. Siitä jäi kivasti ruoantekojuomaa kokillekin.

Mesdames Child, Beck ja Bertholle kertovat kirjassaan, että padan kanssa on tapana tarjota keitettyjä perunoita ja voisia herneitä. Kulinaarimurulassa lihahöystön kyljessä syötiin siis puikulapottuja sekä oikeella voilla ja sormisuolalla terästettyjä pakasteherneitä.
Tarvitset:
100 g possunkylkeä
lorauksen oliivöljyä
500 g naudan paahtopaistia
porkkanan
sipulin
suolaa
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl täyteläistä, nuorta punaviiniä
4 dl lihalientä
1 rkl tomaattipyreetä
valkosipulinkynnen
tuoretta timjamia
laakerinlehden
persiljaa koristeluun

Haudutettuihin sipuleihin tarvitset:
14 salottisipulia
persinjanoksan
laakerinlehden
muutaman timjaminoksan
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
desin lihalientä
suolaa
mustapippuria

Paistettuihin herkkusieniin tarvitset:
1 rkl voita
lorauksen oliiviöljyä
200 g mahdollisimman pieniä tuoreita herkkusieniä

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 225-asteiseksi.

Leikkaa possunkylki viipaleiksi ja viipaleet muutaman sentin pätkiksi. Älä heitä kamaraa pois. Kuutioi paahtopaisti noin viiden sentin mittaisiksi palasiksi.

Paista possunpalat (myös kamara) vaaleanruskeiksi öljyssä uunin- ja liedenkestävässä padassa liedellä. Poimi lihapalat padasta reikäkauhalla toiseen astiaan.

Kuumenna öljy ja possunrasva liki savuavaksi. Ruskista lihat muutama paahtopaistikuutio kerrallaan huolellisesti kaikilta kanteiltaan. Siirrä ruskistetut lihapalat possujen kanssa samaan astiaan odottelemaan.

Viipaloi porkkana ja sipuli. Ruskista ne pataan jääneessä rasvassa.

Pane lihat takaisin pataan. Lisää suolaa ja mustapippuria, sekoita ne lihojen joukkoon pataa ravistelemalla. Sirottele lihojen päälle myös jauhot ja ravistele pataa niin, että lihapalat jauhoittuvat.

Pane pata ilman kantta uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Ravistele pataa välillä, että jauhot ruskistuvat ja lihat rapeutuvat joka puolelta. Ota pata pois uunista ja vähennä lämpö 160 asteeseen.

Kaada pataan niin paljon viiniä ja lihalientä, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää tomaattipyree, valkosipuli, timjami, laakerinlehti sekä possun kamara. Kuumenna pataa liedellä, kunnen neste alkaa pulpahdella.

Peitä pata kannella ja kypsennä ruokaa uunissa noin neljä tuntia. Valmistele padan kypsyessä sipulit ja sienet.

Kuori salottisipulit. Sido persiljasta, laakerilehdestä ja timjaminoksista maustekimppu.

Pane sipulit kattilanpohjalle yhtenä kerroksena. Lisää mukaan yrttikimppu, voi, öljy ja lihaliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna sipuleiden ässehtiä hissukseen noin 40 minuutin ajan. Voit lisätä kattilaan lihalientä, jos nestettä uhkaa haihtua kypsyttelyn aikana liikaa.

Sipuleiden ei tulisi ruskistua ja niiden pitäisi säilyä ehjinä. Poista maustekimppu ennen sipuleiden lisäämistä pataan.

Puolita herkkusienet. Kuumenna voi ja öljy paistinpannussa. Kun voi lakkaa vaahtoamasta, lisää sienet pannulle.

Paista sieniä ravistelemalla pannua noin viiden minuutin ajan.

Paistuessaan sienet ensin imevät rasvan itseensä. Hetken kuluttua rasva punkee takaisin sienten pintaan ja ne alkavat ruskistua. Ota pannu pois liedeltä heti, kun sienet ovat hieman ruskistuneet.

Kun lihat ovat muhineet uunissa kypsiksi, kaada padan sisältö kulhon tai kattilan päälle asetettuun siivilään. Huuhdo pata.

Nouki lihapalat ja pekonit siivilästä takaisin pataan. Levitä haudutetut sipulit ja paistetut sienet lihojen päälle.

Keitä siivilöityä lientä kattilassa muutaman minuutin ajan. Kerää mahdollisesti pintaan nouseva rasva pois.

Tarkista kastikkeen maku. Kaada soossi pataan lihapalojen, sipuleiden ja sienten joukkoon. Silppua ruoan koristeeksi kourallinen persiljaa. Bon appétit!

1. marraskuuta 2009

Otapas tästä ja vetäses tuo!

Perjantaina Kulinaarimurulassa vietettiin Popedan etkoja Pyhäinpäivän hengessä kera halloweenmäisten syömien ja juomien.

Meininki oli reilu ja aika riensi kuin hirvi, joten normaalioloissa kävelymatkan päässä olevalle keikkapaikalle pitikin suoriutua taksilla. Toisaalta autokyyti saattoi olla ihan hyväkin ratkaisu, sillä olisimme saattaneet eksyä reitillä oleviin baareihin...

halloween
Pirskeruokana tarjoilin erilaisilla möhnillä päällystettyjä leipiä. Saaristolaislimpusta stanssattujen pyörylöiden päällä oli sinihomejuustosta ja maustamattomasta tuorejuustosta sekoitettua tahnaa sekä mädistä, salottisipulisilpusta, smetanasta, suolasta ja maustepippurista tehtyä seosta, joka valui kammottavalla tavalla leipäkiekkojen reunojen yli.

Paistetuista vakuumipatongeista leikattujen viipaleiden päälle lätkin raastetusta yrtticheddarista ja maustamattomasta tuorejuustosta tehtyä levitettä. Osalle patonkisiivuista sivelin tapenadea ja kruunasin ne helmimozzarellapalleroilla.

halloween
Pööjuhlien serviisissä on oltava tietenkin myös matosalaattia! Minä tein sen karamellivärillä vihreäksi värjätyssä vedessä keitetyistä spaghetinpätkistä, Korpelan kinkkusuikaleista, cashewpähkinöistä, kidneypavuista ja punaisesta pestosta.

halloween
Pötypöydän paraatipaikalla olivat hirvittävän promillepitoiset Bloody Maryn aivot, jotka hyydytin erikoismuotissa litrasta tomaattimehua, puolesta litrasta vodkaa, yhden sitruunan mehusta, 18 liivatelehdestä sekä W-soossista, Tabascosta, suolasta ja mustapippurista.

Hyytelöaivot jakoivat juhlakansan mielipiteitä. Pureskeltuna tatina maistuikin aika julmalta, mutta jos hyydykebiitin antoi liueta suussaan kaikessa rauhassa, niin makuelämys vastasi drinkin nestemäistä versiota.

halloween
Makeaa natusteltavaakin oli tarjolla. Kurpitsavaahtokarkit olivat melkein liian söpöjä syötäviksi!

halloween
Laku- ja toffeetoukkien sekä vadelmaesanssisten pikkuaivojen kavereiksi askartelinpaskartelin perinteisistä Omareista ja mantelilastuista katkenneita sormia, joiden teko-ohjeet bongasin muistaakseni ammoin Pirkka-lehden paperiversiosta.

Sormien tekeminen oli yllättävän helppoa. Ensin pehmensin kahdesta kermakaramellista pallon, josta muotoilin sormen. Kynnelle koversin veitsellä sopivan kolosen, jonne sitten asettelin mantelilastun varo-varovasti. Lopuksi tein vielä nivelkohtaan pieniä viiltoja.

halloween
Boolina toimi pikkuisen reippaammilla mitoilla sekoitettu satsi Valkovenäläistä (5 dl kahvilikööriä, 5 dl vodkaa ja 2½ litraa maitoa). Asettelin viinakipon jäillä täytettyyn pesualtaaseen, jossa iloliemi pysyi ihanan hyisenä ja vähän liiankin helposti juotavana.

Kulhoa koristamaan jäädytin muovihanskassa karamellivärillä vihreäksi tuunattua vettä. Hanskan poistaminen kohmeisesta kourasta oli hankalahkoa, mutta lämpimän veden avulla sain kuin sainkin muovikuoren irtoamaan.

Varsinaisina viilentäjinä olleista jäistä kuuluvat isot kiitokset alakerran kuppilaan. Suurkiitokset myös kaikille mörrimöykyille mukavasta seurasta ja oukkidoukki!

23. lokakuuta 2009

Haastehistorian haastavin haaste

Olin suunnitellut osallistuvani leffaruokahaasteeseen söötin Kaunotar ja kulkuri-klassikon inspiroimalla lihapullaspaghetilla. Tykötarpeet hankittuina ja testaaja syömäkylään kutsuttuna havaitsin, että samalla sapuskalla oli jo ehditty ilmoittautua kisaan.


Pullissa käyttämäni liha oli possua sekä Piinan Annie Wilkesin hengessä spamia eli Ameriikan sikanautasäilykettä. Ohjeeni olisi siis ollut erilainen kuin piemontelaisilla, mutta päätin silti pläänäillä haasteruokaa vielä tovin.

Ryhdyin siis kelailemaan muita elokuvia, joissa italialaisella ruoalla on keskeinen osa. Mieleen tuli Mafiaveljet-pätkän vankilakokkaussessio, jossa valkosipulista leikellään partaterällä läpinäkyviä viipaleita, jotka sitten pannulla sulavat kuumaan oliiviöljyyn.

Kummisedässä syödään paljon kaikkea hyvää, esimerkiksi cannoli-leivonnaisia. Yksi laatikollinen herkkukääröjä meinaa unohtua autoon, johon Rocco ja Clemenza tappavat Paulien. "Leave the gun. Take the cannoli."

Amerikanitalialaisista naisista kolmessa polvessa kertovassa Household Saints-leffassa korttipelin panokseksi asetetaan tytär, jonka sitten voittaa lihakauppias, jolla on myynnissä mahtavan näköisiä makkaroita. Nuorikolta ruoanlaitto ei oikein meinaa onnistua, eikä täydellistä italialaista safkaa duunaava anoppi helpota Catherine-paran elämää ollenkaan.

Ruoka on merkittävässä roolissa myös I Love You to Death-pläjäyksessä, jossa pizzeriaa pyörittävä häntäheikki jää kiinni syrjähypyistään ja tuohtunut vaimo yhdessä äitinsä kanssa yrittää listiä ukon ruokkimalla häntä pastakastikkeella, johon on lisätty rauhoittavia.

Siitä ajatus luiskahti Almodovarin uran alkuaikojen upeaan teokseen Naisia hermoromahduksen partaalla, jossa Pepa terästää satsin gazpachoa aikamoisella määrällä unilääkkeitä.

Espanjasta aasinsilta johti Meksikoon ja hurmaavaan Suklaata iholla-elokuvaan. Suklaamielleyhtymät puolestaan synnyttivät muistikuvia Pienestä suklaapuodista ja Charlie and the Chocolate Factorysta.


Tässä vaiheessa alkoi tulla nälkä, joten paistoin huikopalaksi vihreitä tomaatteja ohjeella jonka bongasin blogista, joka on lainanut nimensä tästä itkettävän ihanasta rainasta.

Seuraavaksi päähäni pälkähti elokuvia, joissa syödään hyvin kyseenalaisia asioita: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, Delicatessen sekä hulvaton Eat the Rich, jossa porvareista tehdään jauhelihaa. Puhumattakaan muutaman vuoden takaisesta Kotikatsomon helmestä, Gourmet Clubista.

Ajatuksissa olivat Pulp Fictionin hampurilaiset, viiden dollarin pirtelöt, veriset pihvit sekä Julesin ja Vincentin aamiaiset.

Myös kiinalaiset pöperöt puhuttelivat, olisin voinut imeä vaikutteita sellaisista mahtielokuvista kuin Ilon ja onnen tarinat, Hääjuhla tai Syö, juo, mies, nainen.

Kotimaisesta tarjonnasta kävin läpi Suomisen perheen Hildan työstämät hernekeitot ja lätyt sekä parhautta puhtaimmillaan edustavien Komisario Palmujen ompeluseurapullat.

Luonnollisesti myös Kaurismäkien tuotokset tuli tutkittua tiheällä kammalla. Niistäkin olisi löytynyt toteuttamiskelpoisia syötäviä.

Salonkikelpoisipia esimerkkejä ovat lounaalta yli jäänyt annos nakkikastiketta ja perunamuusia (Mies vailla menneisyyttä), Dubrovnikin, räkälän ja ravintola Työn tarjoomukset (Kauas pilvet karkaavat) sekä Nikanderin pannulla paistama mättö, jossa on ainakin makkaraa, maksalaatikkoa ja munia (Varjoja paratiisissa). Ja tietenkin Arvottomien calvados, jonka kanssa tulee päivän salaatti!

Vaikka valinnan varaa olisi ollut älyttömästi, päätin olla tylsä ja toistaa itseäni tekemällä ratatouillea, jonka muotoon sain innoituksen samannimisestä loistopiirretystä.


Yritin näpertää safkasta originaaliversion näköispainosta aika puolivillaisella menestyksellä. En uskaltanut leikata vihneksistä tarpeeksi ohuita siivuja, mutta seuraavalla kerralla olen kyllä rohkeampi.

Vaikka lopputulos oli kaukana elegantista viipalekeosta, olivat maut kuitenkin erittäin kohdallaan. Tällä kylmänä nautittavalla Egonkaatoratikalla siis mennään kohti lokakuun haastetta niin että heilahtaa!


Tarvitset:
punaisen paprikan
kesäkurpitsan
munakoison
tomaatteja
oliiviöljyä
valkosipulinkynnen
suolaa
mustapippuria
Herbes de Provence-seosta

Tee näin:
Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Laita paprikat uunipellille ja uunista grillivastukset päälle. Paahda paprikoita kunnes niiden kuoret ovat mustanpuhuvia. Laita paprikat hetkeksi esmes pakastuspussiin, se avittaa kuorien irtoamista.

Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso samanlevyisiksi viipaleiksi. Tomaateista voit leikata hieman paksumpia siivuja (ne kun tuppaavat muhjaantumaan joka tapauksessa).

Laita viipaleet uunipellille ja paahda niitä 10-15 minuuttia.

Kuori valkosipulinkynsi. Murskaa se ja sekoita murske öljytilkkaan.

Irroita paprikoista kuoret. Ota kuorettomista paprikoista stanssilla (tai pienellä juomalasilla) pyörylöitä.

Vuoraa kahvikuppeja tuorekelmulla. Penslaa paprikapyörylät sekä muut kasvisviipaleet valkosipuliöljyllä.

Asettele paprikapyörylä kupin pohjalle. Lado kuppiin vuoron perään eri kasvisviipaleita ja ripottele viipaleiden väliin suolaa, pippuria ja yrttiseosta.

Täytä kuppeja kunnes ainekset (tai kupit) loppuvat. Laita valmiit kupit noin tunniksi jääkaappiin muotoutumaan.

Nosta tuorekelmuviritelmä varovasti pois kahvikupista. Asettele vihannestorni lautaselle kupin pohjalla ollut puoli ylöspäin. Nauti rapeakuorisen maalaisleivän ja hyvän leffan kanssa.

18. lokakuuta 2009

Maistuiskos naurispiiras?

Postilootasta äskettäin lopsahtaneessa Glorian Ruoka&Viini-lehdessä oli ohje, jota piti päästä kokeilemaan välittömästi. Saanko esitellä, hurmaava tarte Tatin nauriista.

Ensin kyllä hieman ihmettelin reseptiin kirjatun sokerin suurta määrää. Epäilin myös sitä, ehtivätkö nauriit pehmetä noin lyhyessä kypsennysajassa.

Huoleni olivat kuitenkin täysin turhia. Nauriista tuli ihania ja koko tortusta herkullinen, mutta jotenkin hämmentävän perverssi versio originaalista tarte Tatinista.

Noudatin kiiltävälehtisen aviisin ohjetta melkein pilkulleen, paitsi että kolmen nauriin sijasta minulla oli viisi sööttiä pikkunaurista. En myöskään tehnyt yhtä isoa torttua, vaan väsäsin tykötarpeista kaksi pienenpää blinipannun kokoista leivonnaista.

Kokeile, tämä on loistavaa syysruokaa!
Tarvitset:
5 pientä naurista
50 g voita
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 voitaikinalevyä

Tee näin:

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Voitele blinipannujen pohjat ja reunat voilla.

Sekoita sokeri ja suola. Ripottele puolet seoksesta toisella ja puolet toiselle pannulle.

Kuori ja halkaise nauriit. Asettele puolikkaat pannuille (viisi per pannu) leikkauspinta alaspäin.

Kauli taikinalevyjä sen verran, että saat leikattua niistä kaksi hieman blinipannua suurempaa pyörylää.

Asettele taikinat pannuilla olevien nauriiden päälle ja reunoille. Pistele taikinaan reikiä haarukalla.

Nosta pannu kuumalle levylle. Kun sokeri alkaa karamellisoitua (eli ruskistua), nosta pannu uuniin noin varttitunniksi. Tee samat temput myös toiselle tortulle.

Kumoa kypsät piiraat varovasti lautasille. Anna niiden jäähtyä hieman ennen herkuttelua.

13. lokakuuta 2009

Nobody here but us servantless Finnish cooks

Kävin sitten minäkin katsomassa Julie & Julian, jota on jo arvioitu ainakin Jokapäiväisessä leivässä, Kurpitsamoskassa ja Sillä sipulissa. Yhdyn täysin lajitoverieni näkemyksiin elokuvan hyvää mieltä lisäävästä vaikutuksesta.


Kuva on napattu Sony Pictures-sivustolta.

Julia Child oli minulle ennen rainaa tuttu ainoastaan nimenä, mutta Meryl Streepin mahtitulkinta sai himoamaan lisätietoja daamista. En olisi pannut ollenkaan pahakseni, jos leffassa olisi keskitytty pelkästään hänen elämänsä kuvaamiseen muidenkin kuin Ranskassa vietettyjen vuosien osalta.

Julie Powellin projektista kertovalle rinnakkaistarinalle en kyllä lämmennyt yhteisestä bloggausharrastuksesta huolimatta. Julien hahmo jäi jotenkin latteaksi kiinnostavamman Julian rinnalla.

Tavoilleni uskollisena liikutuin kyyneliin saakka muutamaan kertaan katselukokemuksen aikana. Ensimmäisen kerran silmäni kostuivat heti alussa, kun Julia nuuhkaisee paistettua merianturaa ja huokaa "Butter..." Pystyin niiiin samaistumaan!

Liikuttavia olivat myös ne lukemattomat kohtaukset, joissa Stanley Tuccin hienosti henkiin puhaltama Paul Child tukee vaimoaan pienieleisen suloisesti. Ohessa lempipätkäni, jossa Julia tajuaa, mitä hän todella haluaa tehdä. Lisäys: pätkän alussa saattaa näkyä jonkin toisen elokuvan mainos, voimia!

Suosittelen Julie & Juliaa, jos ruoka merkitsee sinulle muutakin kuin ravintoa. Elokuvasta löytyisi aivan mielettömästi ideoita lokakuun ruokahaasteeseen, mutta minullapa on ollut jo jonkin aikaa mielessäni ihan toisenlainen leffa...

11. lokakuuta 2009

Dippin' The Night Away

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla rapakontakaisissa ruokablogeissa taajaan ylistettyä lämmintä pinaatti-artisokkadippiä.

Eilen koeponnistus sitten tapahtui, kun serveerasin herkkua alkuruokana kaukaa Vuorimiehenkadulta ja vielä kauempaa Hong Kongista saapuneille illallisvierailleni. Isot kiitokset käynnistänne, oli helkkarin mukavaa!

Pääsapuskaksi paistoin poron sisäfileitä, jotka liekitin ginillä, joka ei lihassa juurikaan maistunut. Olisi varmaan pitänyt ihan rehellisesti marinoida köntsiä viinassa räyhäkkäämmän aromin aikaansaamiseksi.


Poron kera tarjolla oli paahdettuja raitajuuria (ilman sipulia ja timjamismetanaa) sekä kukkakaalipyreetä. Loistava punkku pääruoalle löytyi Deliporon hakupalvelun kautta.

Jälkkärinä oli poltettua kermaa ja hulppeaa jälkiruokaviiniä. Ostin laatikollisen tuota nektaria erään maistelutilaisuuden huumassa viime keväänä. Kuudesta pullosta on nauttimatta vielä kaksi eli ei täällä mitään loppasuita olla.

Mutta takaisin mahtidippiin! Se todella osoittautui maineensa veroiseksi. Tuhtia kamaa ja melko suolaistakin hän oli, mutta ehkäpä juuri siksi myös syntisen hyvää syötävää.

Kuukkeloimalla hakusanoilla spinach artichoke dip saat aika paljon osumia, joista voit etsiä mieleisesi reseptin. Itse varioin kanadalaisesta Closet Cooking-blogista löytynyttä ohjetta. Jätin pois majon ja chilisoossin, kun taas juustojen määrää pyöristin hieman ylöspäin.

Dipin kanssa natustelimme suolakeksejä ja joimme valkoviiniä. Juomavalinta ei osunut ihan napakymppiin, mutta artisokka ja pinaatti ovatkin hankalia kavereita viineille.


Tarvitset:
150 g pakastepinaattia
200 g artisokansydämiä
valkosipulinkynnen
100 g maustamatonta tuorejuustoa
desin smetanaa
desin raastettua Parmesania
desin raastettua Mozzarellaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Sulata ja valuta pakastepinaatit. Pilko artisokansydämet ja valkosipulinkynsi.

Sekoita pinaatit, artisokat, valkosipuli tuorejuuston ja smetanan kanssa. Raasta juustot ja lisää ne seokseen.

Kaada möhnä yhteen isompaan ja muutamaan pienempään uuninkestävään astiaan. Kypsennä uunissa kunnes pinta on saanut kauniin värin. Gootti-Kustaan linjoille ei kannata kuitenkaan lähteä.

4. lokakuuta 2009

Kuinka vulgaaria!

Eilen väsäsin evästä, johon sain inspiraation käydessäni testaamassa ravintola Allotrian lounasta pari viikkoa sitten muutaman työkaverin kanssa. Sapuskat olivat sen verran vakuuttavia, että sinne tullee eksyttyä iltaruokinta-aikaankin.

Paahdetut punajuuret timjamismetanalla olivat kerrassaan ihastuttavia. Omassa versiossani vaihdoin tosin punajuuret raidallisiin mukuloihin, mutta soossirintamalla en harhaillut kevyempien korvikkeiden leiriin.


Raitajuuri (Beta vulgaris) on Kulinaarimurulassa suhteellisen uusi tuttavuus, mutta välillemme syntyi lämmin ystävyys ensipuraisulla. Timjamin (Thymus vulgaris) suloinen maku sopii myös näiden juuresten kaveriksi vallan mainiosti.

Paahdettujen raitajuurten ja punasipulien kera nautiskelin siis purkillisesta smetanaa, kourallisesta tuoretta timjamia ja ropsauksesta suolaa sekoitettua kastiketta. Aterioidessa tuli pohdittua, että kuinka ihmeessä ruoka voi olla näin hyvää!


Tarvitset:
500 g raitajuuria
2 punasipulia
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta timjamia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Kuori ja lohko raitajuuret sekä sipulit.

Sekoita öljy ja hunaja keskenään isossa kulhossa. Mausta seos mustapippurilla ja suolalla.

Lisää kulhoon juurekset ja sipulit sekä muutama timjamin oksa. Hämmentele lohkoja niin, että kaikki saavat osansa öljy-hunajakylvystä.

Kumoa ainekset kulhosta uuninkestävään vuokaan. Kypsennä uunissa noin tunnin ajan.

27. syyskuuta 2009

Maistuis varmaan Madonnallekin?

Kesäkokkausten loputtomalta tuntuvan suman purku jatkuu ja seuraavana postausvuorossa on elokuinen savulohi-ricotta-tomaattipiiras, jota tein luokseni etkoilemaan saapuneille konserttivieraille.

Yksi daameista toi yllärinäpyllärinä muassaan luottokokkinsa väsäämää paistosta, josta en muista oikeastaan muuta kuin että maukasta se oli. TT, saisiko vähän apuja tähän eli mitä me syötiin?

Omaan leipomukseeni inspiraatio löytyi muhevasta savulohen palasta, jonka hankin lähitorilta. Lisäksi jääkaapissa pönötti puolikas purkillinen hölmön nimistä tuotetta, jonka aineksista muut tykötarpeet sitten saivat hahmonsa.

Olen hämmästellyt tätä ääliölästä repäistyä nimeä aiemminkin, enkä jaksa edelleenkään olla ihmettelemättä, miten kukaan on ikinä voinut keksiä sanajonon "Flora ruoka Maku - Italialainen tomaatti & ricotta"?

Raiderissamme oli eväiden ohella vinho verdeä, joka sopi sekä palan painikkeeksi että suunkostukkeeksi höpöttelyn lomassa.


Tarvitset:
paketillisen ruisperunataikinaa
300 g savustettua lohta
2 munaa
100 g Ricotta-juustoa
puolet siitä Flora-purkista
ruohosipulia
kirsikkatomaatteja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista pelkkää pohjaa uunissa noin vartin ajan.

Palastele savulohi esipaistetun pohjan päälle.

Sekoita kevyesti vatkatut munat, juusto sekä maustettu maitopohjainen kasvirasvasekoite keskenään. Lisää joukkoon reilusti ruohosipulia.

Kaada seos lohipalojen päälle. Halkaise kirsikkatomaatit ja töki puolikkaita muiden täytteiden sekaan.

Paista piirasta uunissa noin 20 minuutin ajan. Nauti hieman jäähtyneenä.


Mahat piiraasta pinkeinä oli hyvä siirtyä kivenheiton päähän kokemaan Madonnaa. Ajoituksemme oli loistava ja saimme kelpo paikat anniskelualueelta läheltä screeniä. Jonottaakaan ei tarvinnut kuin hetki punaviiniä.

21. syyskuuta 2009

Laatikko lapsuudesta

Pelkkä käynnissä olevan kuukauden ruokahaasteen aiheen pohdinta aiheutti mittavia nostalgia-aaltoja, jotka lopulta liplattelivat mummonmökkien rantakiviin.

Isoäitieni ikäiset ihmiset ovat kokeneet ihan oikeaa puutetta, mikä on väkisinkin vaikuttanut heidän kyökkikäyttäytymiseen myös parempina aikoina. Tämän ikäpolven tekemät sapuskat ovat konstailemattomia ja yksinkertaisia - ja ehkä juuri siksi niin maukkaita.

Meillä kotona kokkasi pääsääntöisesti isä ja oivasti kokkasikin. Silti molempien mummien luona tarjoiluissa eväissä oli jotain erityisen mieleenpainuvaa. Kai se liittyy myös siihen, että mummoloissa oli noin yleisesti ottaen aina mukava käydä.


Aikani muisteltuani arvoin useiden pätevien ehdokkaiden joukosta perinteisen perunalaatikon osallistumaan kisaan.

Perunalaatikko on älyttömän hyvää ja sen tykötarpeet ovat hirmuisen halpoja. Lisäksi maustepippurin ja valkopippurin vanhanaikainen yhdistelmä ihastuttaa ensi puraisulla!

Vakuumipekoni ei sitten tässä ruokalajissa toimi, vaan lihan on oltava reilumpaa siansivua. Hae siis possunpalat hallista tai osta marketista tuote, jonka nimi on "kastikelihaa". Siitä voi tehdä läskisoosiakin.

Laatikon kanssa maistuivat etikkaiset punajuuriviipaleet sekä kesäkurpitsapikkelsi. Autenttista retroilua edesauttaa maito ruokajuomana.


Tarvitset:
noin kilon perunoita
sipulin
300 g luomupossun kylkeä
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
2 munaa
½ l maitoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa sipuli mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Paloittele siankylkisiivut haukkapaloiksi.

Lado laakeaan uunivuokaan kerros perunaviipaleita. Asettele pottujen päälle sipulia sekä sianlihaa. Ripsuttele joukkoon suolaa sekä mauste- ja valkopippuria.

Tee vastaavanlaisia kerroksia kunnes ainekset loppuvat tai vuoka täyttyy.

Älä laita sipulia enää päällimmäisten perunoiden ylle. Pottujen peitoksi sopii mainiosti jokunen pala raidallista lihaa.

Sekoita munat ja maito keskenään. Kaada seosta vuokaan sen verran, että perunat nipin napin peittyvät.

Kypsennä lootaa uunissa noin puolentoista tunnin ajan.

15. syyskuuta 2009

Lammasta leideille

Allekirjoittaneelle, kommentti-Emmalle ja Apinamuulille on muodostunut traditio, jonka puitteissa käymme säännöllisin väliajoin toistemme luona syömäkyläilemässä. Männä pyhänä oli minun vuoroni kestitä daameja Kulinaarimurulassa.

Edellisessä tapaamisessa sovimme seuraavan kerran teemaksi jälkiruoat. Homma muuntui hovissa ihan normaaliksi etu-pää-jälki-kokonaisuudeksi, joten tarjoilin aluksi hyväksi havaittua fatoushia ja jälkkäriksi niin ikään jo ammoin koeponnistettua pistaasiunelmaa.


Noudatin alkuperäistä kakkuohjetta muilta osin orjallisesti, mutta appelsiininkuoren korvasin limenkuorella. Nyt maltoin myös antaa leipomuksen jäähtyä kaikessa rauhassa, jolloin sen leikkaaminen oli helppoa kuin heinänteko ja kuvakin onnistui.

Pääruoaksi tein lammaspataa interwebistä kuukeltamallani reseptillä. Sapuska osoittautui aivan loistavaksi, vaikka mamoilin jeeraan määrässä enkä laittanut sitä kuin kolme ruokalusikallista neljän sijaan.

Valmistin emmeen tagine-padassa, mistä johtuen harhauduin merkityltä polulta parissa muussakin asiassa. Ruoka sai kuitenkin hautua kaikessa rauhassa reilun viiden tunnin ajan, jonka jälkeen lampaanpalat käytännössä sulivat suuhun.

Lammasherkun kanssa söimme oliiviöljyllä, sitruunanmehulla, tuoreella mintulla, suolalla ja mustapippurilla mastettua bulguria. Juomana meillä oli oivaa portugalilaista punaviiniä.


Tarvitset:
kilon karitsan lapaa
lorauksen oliiviöljyä
3 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
muutaman ripauksen cayennepippuria
purkillisen tomaattimurskaa
3 dl kanalientä
ison sipulin
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria
suolaa
230 g kikherneitä (pakkauksen nettopaino on 380 g)
200 g pinaattia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Leikkaa lapa pienemmiksi kuutioiksi. Muista pyytää omaa Hakkaraistasi jyräämään luu parista-kolmesta kohdasta katkipoikki, ellet itse omista tarvittavia pilkkomisvehkeitä.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja sekoita siihen jeera, korianteri sekä cayennepippuri. Anna mausteiden lämmitellä tovi öljyssä ja lisää lihat.

Pyörittele lihoja niin että ne kuorruttuvat kauttaaltaan öljy-mausteseoksella. Paista lihoja muutaman minuutin ajan ja siirrä ne tagineen odottelemaan.

Kumoa tomaattimurska pannulle, lisää joukkoon kanaliemi. Hämmennä mukaan pilkotut sipulit sekä valkosipulit ja keittele seosta viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kaada soossi lihojen päälle. Laita taginen kansi paikoilleen ja lykkää eväs uuniin muhimaan.

Kun pata on kypsynyt noin kolmisen tuntia, sekoita joukkoon kikherneet. Puolet herneistä kannattaa muussata haarukalla ennen pataan panoa, sillä muhju suurustaa lientä mukavasti.

Kypsennä pataa uunissa vielä puolisen tuntia. Lisää joukkoon huuhdellut pinaatit ja anna niiden letkeytyä vartin verran.

Tarkista lopuksi maku. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

6. syyskuuta 2009

Ruokamuistoja

Bongasin meemin aikoja sitten erään kaverini muistiinpanoista Facebookissa. Päätin kuitenkin postata jutun Kulinaarimurulan puolelle, koska sen teema passaa tänne kuin yhdenkoon perunanpesuhanska käteen.

Meemi sopii osittain mukavasti myös syyskuun ruokahaasteen aiheeseen, joka on lapsuuden paras kotiruoka. Ota siis koppi ja viritä itsesi tenavataajuudelle!

1. Lapsuuden parhaat ruokamuistot, jotka ovat kaivertuneet takaraivoosi?
Hilma-mummon riisipyöröt, heinään kerätyt ahomansikat ja isotädin taikomat koristeelliset voileivät.

2. Lapsuuden karmivimmat ruokapöytäkokemukset?
Olin silloin tällöin naapurin tädillä hoidossa. Kerran siellä oli ruokana jauhelihapihvejä ja herkkusienikastiketta, jota en vaan pystynyt kykenemään syömään. Illalla valehtelin kotona ruoan olleen hirmu hyvää, koska naapurin täti oli niin mukava.

3. Oma all time-bravuurisi?
Kyllä se taitaa hapanimelä sika olla.

4. Jälkiruoka, jota et voi vastustaa?
Lasketaanko juustot jälkkäreiksi? Jos lasketaan, niin ilman muuta juustot. Mitä haisevampi sitä parempi. Jos ei lasketa, niin lasillista nuorta, omenaista calvadosta on vaikea olla nauttimatta.

5. Kolme ruokalajia erityisen lähellä sydäntäsi?
Kaikki missä on sikaa, sitruunarisotto ja maksakastike.

6. Mihin ruokaan sinulla on viha-rakkaussuhde?
Rusinoihin.

7. Mitä ruokatarvikkeita sinulta löytyy aina kaapistasi?
Pakastimesta pinaattia, chilejä ja pelmeneitä. Kuivareservistä tomaatteja murskana ja paseerattuna sekä tolkuton määrä sipulikeittopusseja. Jääkaapista munia ja fondeja. Ja tietty viinakaapista Jallua.

8. Mitä ruokaa et voi kertakaikkiaan sietää?
No niitä maksalaatikon rusinoita.

9. Onko sinulla omituisia mieltymyksiä, joita muut ehkä katsovat hieman kysyvästi?
Tätä pitää kysyä muilta. Onko minulla?

10. Mitä ruokaa voisit syödä vaikka viikon putkeen?
Lohinigireitä. Ei olisi yhtään vaikeaa!

11. Ikävin ruoka, jota olet saanut tai joutunut syömään jonkun toisen valmistamana?
Semmoiset sapuskat, joissa on liioiteltu mausteiden määrää niin että evään varsinaisten raaka-aineiden makuja ei enää erota, ovat ikäviä.

12. Mausteet, joita ilman et tule toimeen?
Suola ja mustapippuri. Elämä ilman Tabasco Chipotlea voisi olla myös aika kurjaa.

13. Ruokamyrkytykset, jotka muistat vieläkin?
Ensimmäisen sain reilausreissulla Rouenissa vuonna Bono ja olkatoppaus. Söin onnesta soikeana älyttömästi mereneläviä negatiivisessa mielessä ikimuistoisin seurauksin.

14. Ruoka, jota vihasit lapsena, mutta nyt se on herkkuasi?
Sienistä en lasna juurikaan perustanut, mutta nykyään heistä tykkään kyllä.

15. Viimeisin ruoka-ihastuksesi?
Laardileivät taannoisella Puolan retkellä.

Lopuksi haluaisin ilmaista osanottoni Visa Nurmen läheisille. Maailma menetti hyvän ruoan puolestapuhujan ja Kannuvalimo jäi yhtä miestä vajaaksi. Kevyet mullat Visalle!
Kuva on lainattu Hesarin sivuilta.

5. syyskuuta 2009

Etikkasäilöntää ja kiitoksia

Olen viikon verran potenut Tautia-Joka-Ei-Ole-Possunuhaa. Se on syynä myös hiljaiseloon bloggausrintamalla. Lentsun selkä on nyt taittumaan päin, kiitos levon, lääkkeiden sekä valkosipuliyliannostuksen.

Sain ystäviltä ja kylänmiehiltä useita phlunssankaatokikkoja, kiitokset niistä. Minua kehoitettiin lämmittämään Coca-Colaa ja höystämään juomaa tuoreella inkiväärillä. Myös korviin rullatut pelargonian lehdet vaikuttivat vinkeältä vinkiltä :-)


Ja sitten itse asiaan. Joku tovi sitten sain työkaveriltani pussillisen jyhkeitä kesäkurpitsoja. Kiitti Sipi!

Avasin säilöntäkauden jo aiemmin valkosipulisuolakurkuilla, joten tuntui loogiselta jatkaa kurpitsoiden kanssa samoilla linjoilla.

Erittäin etikkaista kesäkurpitsapikkelsiä voi syödä esmes liharuokien lisukkeena tai vaikka (maksapasteija)voikkarin päällä. Pieni määrä voisi toimia myös jonkin kipakan juuston kaverina.

Pikkelsin ovat jo testanneet kanssapolkkaajat, jotka kyläilivät Kulinaarimurulassa viime viikolla. Kiitos käynnistä, te olette ihania! Ja vähänkö Pepa on taas napsinut hienoja kuvia, kamerakateus iskee...

Lupasin oululaisille postaavani pikkelsiohjeen mahdollisimman pian. Toimitusaika vähän venähti, mutta tässä se nyt vihdoin tulee!


Tarvitset:
litran kesäkurpitsaraastetta
sipulin
2 valkosipulinkynttä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
400 g sokeria
1 tl suolaa
kannellisia lasipurkkeja

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Raasta myös valkosipulinkynnet. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi.

Mittaa etikka, vesi, sokeri ja suola tilavaan kattilaan.

Kiehauta liemi. Lisää kurpitsaraaste sekä sipulit.

Anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat letkeitä ja läpikuultavia.

Purkita pikkelsi kuumana.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...