Täällä Kulinaarimurulassa aloitettiin tänään jouluvalmistelut ja laitettiin muhimaan maustettua puolukkaviinaa.
Originaalissa marttaohjeessa (kyllä!) punan tähteen tuovat karpalot. Pakastimessa sattui olemaan enemmän joutavia puolukoita kuin karpaloita, niin marjojen valinta oli sillä sikari.
Tarvitset:
litran puolukoita tai karpaloita
3 dl vettä
3 dl sokeria
2 kanelitankoa
5 tähtianista
5 dl Jaloviinaa
kannellisen lasipurkin tahi kaksi
Tee näin:
Mittaa kattilaan vesi, sokeri, kanelit ja anikset. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.
Painele marjat rikki perunasurvimella tai perinteisellä hillonuijalla. Lisää murskatut marjat sokeriliemeen. Anna seoksen jäähtyä ja kaada se yhteen isoon lasipurkkiin tahi pariin pienenpään.
Lisää purkkeihin tasapuolisesti Jalloviinaa ja sulje ne tiiviisti. Anna juoman ässehtiä huoneenlämmössä vähintään viikon ajan. Hölskyttele purkkeja silloin tällöin.
Kun juoma muuttuu aatteen väriseksi, siivilöi se ja kaada pulloon (taikka kahteen) tekeytymään vielä muutamaksi viikoksi. Tekeytymispaikka on jääkaappi eikä enää tarvitse hyrskytellä.
Ennen tarjoilua juoma kannattaa dekantoida eli kaataa se karahviin varoen pullon pohjalle kerääntyneen sakan mukaan humpsahdusta.
Punatähden kuulumisiin kuvien kera palaan vielä ennen joulua.
26. marraskuuta 2007
19. marraskuuta 2007
Yksi rouhe, kaksi haastetta
Voi mandoliinipuu mikä marraskuun ruokahaasteen aihe! En ole aiemmin ollut edes hyvänpäiväntuttu Mr. Soija Rouheen kanssa, mutta taikasanoilla "käytä mua kuin jauhelihaa" tämä kekkuli luikerteli ovelasti keittiööni ja sai minut lumoutumaan.
Lopullisen valaistumisen päämäärästäni koin lukiessani Vegemisiä-blogia, jossa pyydettiin tuunaamaan tutusta & turvallisesta kouluruoasta kasvisversio. Siitä pullahti mieleeni omassa kouluruokapostauksessani ylistetty porkkana-jauhelihalaatikko ja siitä se ajatus sitten lähti.
Minulla ei ollut hajuakaan retropöperön oikeaoppisesta valmistustavasta, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen tulokseni sain kuitenkin aikaiseksi lootaa, josta olen ihan aidosti ylpeä! Kulinaarimurulasta osallistutaan siis sekä kouluruokaskabaan että marraskuun ruokahaasteeseen ohraisella porkkana-soijarouhelaatikolla.
Tarvitset:
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
1 dl kokonaisia ohrasuurimoita
1 dl tummaa soijarouhetta
pienen sipulin
3 porkkanaa
oliiviöljyä
W-soossia
(suolaa)
(korppujauhoja)
(voinokareita)
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.
Mittaa vesi kattilaan ja sekoita joukkoon kasvisfondi. Ota desi lientä eri astiaan ja laita soijarouhe siihen likoamaan 20 minuutiksi. Lisää loppuun liemeen ohrasuurimot ja keitä semikypsiksi.
Pilko sipuli ja raasta porkkanat. Freesaa sipulisilppua pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää turvonnut soijarouhe ja anna ruskistua. Sekoita mukaan suurimot sekä porkkanaraaste. Mausta W-soossilla ja lisää suolaa, jos on tarvis.
Lapioi laatikonalku uuninkestävään vuokaan. Ripsuttele halutessasi pinnalle ohut kerros korppujauhoja sekä muutama voinokare. Paista uunissa 30-40 minuuttia.
Syö. Lodjun kanssa maistuu puolukkasurvos tai -hillo.
Lopullisen valaistumisen päämäärästäni koin lukiessani Vegemisiä-blogia, jossa pyydettiin tuunaamaan tutusta & turvallisesta kouluruoasta kasvisversio. Siitä pullahti mieleeni omassa kouluruokapostauksessani ylistetty porkkana-jauhelihalaatikko ja siitä se ajatus sitten lähti.
Minulla ei ollut hajuakaan retropöperön oikeaoppisesta valmistustavasta, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen tulokseni sain kuitenkin aikaiseksi lootaa, josta olen ihan aidosti ylpeä! Kulinaarimurulasta osallistutaan siis sekä kouluruokaskabaan että marraskuun ruokahaasteeseen ohraisella porkkana-soijarouhelaatikolla.
Tarvitset:
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
1 dl kokonaisia ohrasuurimoita
1 dl tummaa soijarouhetta
pienen sipulin
3 porkkanaa
oliiviöljyä
W-soossia
(suolaa)
(korppujauhoja)
(voinokareita)
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.
Mittaa vesi kattilaan ja sekoita joukkoon kasvisfondi. Ota desi lientä eri astiaan ja laita soijarouhe siihen likoamaan 20 minuutiksi. Lisää loppuun liemeen ohrasuurimot ja keitä semikypsiksi.
Pilko sipuli ja raasta porkkanat. Freesaa sipulisilppua pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää turvonnut soijarouhe ja anna ruskistua. Sekoita mukaan suurimot sekä porkkanaraaste. Mausta W-soossilla ja lisää suolaa, jos on tarvis.
Lapioi laatikonalku uuninkestävään vuokaan. Ripsuttele halutessasi pinnalle ohut kerros korppujauhoja sekä muutama voinokare. Paista uunissa 30-40 minuuttia.
Syö. Lodjun kanssa maistuu puolukkasurvos tai -hillo.
18. marraskuuta 2007
Mannerheimin pöydässä
Eilen keräännyttiin viettämään ruokapolkkaajien pikkujouluja, joista sovittiin jo elokuisella blogipiknikillä.
Kekkereiden kokkausosuutta kunnioittivat läsnäolollaan tyypit seuraavista blogeista (in alphabetical order): Monkey Food, Pastanjauhantaa, Satujatar (virallisesti angstipolkkaaja, mutta kyllä sielläkin syödään), Suu auki ja Terhin keittiössä.
Mukaan ruokariehaan oli lisäksi uskaltautunut pari blogitonta vakiokommentoijaa sekä puoliksi pakotettuna ruokakokeilujeni testipenkkinä toimiva hyvä ystäväni (se, jolla on pieni koira).
Pikkujoulujen jatkoille ilmiintyivät myös edustajat blogeista Mitä söin tänään, Polkkapossu (Polis, polis, potatisgris!) sekä Unelias kokki.
Juhlapaikkana toimi Uudenmaan Marttojen kyökki ja tilaisuuden teemana olivat Mannerheimin herkut, joissa ei voita, kermaa ja smetanaa säästelty. Palan painikkeeksi siemailtiin Marskin ryyppyä ja pikkujoululahjoja jaettiin totta kai!
Ruokamaraton aloitettiin ihanalla mustaherukkaisella Louhisaaren juomalla.
Marskin vorschmak tarjoiltiin smetanan, etikkapunajuurten, suolakurkkujen ja marinoitujen sienten kera. Makki oli aivan mielettömän hyvää!
Seuraavaksi hörpimme sherryllä ja sitruunanmehulla terästettyä punajuurilientä, borstsokia. Myös soppaan lohkaistiin smetanasilmä. Liemen kanssa oli tarjolla Louhisaaren piirasia, joiden täytteenä oli tällä kertaa ainakin kananmunaa, riisiä ja reilusti tilliä.
Ruokaorgiat jatkuivat paistettulla kuhalla Mannerheimin tapaan. Kuha sai kavereikseen piparjuurivoita, toooosi kermaista herkkusienikastiketta sekä uunissa kuorineen paistettuja pottuja.
Siunatuksi lopuksi nautimme ranskalaista suklaakakkua, maitokahvia ja calvadosia.
Tässä vaiheessa iltaa sain tulospalvelutoveriltani ilahduttavan tiedon siitä, että EM-jalkapallounelma on yhä saavutettavissa! Tämä erinomaisen aterian päätteeksi saamani ilouutinen herätti taas itkijänaisen minussa, joten vuodatin Suomelle muutaman kyyneleen kanssakokkaajieni hämmennykseksi.
Kekkereiden kokkausosuutta kunnioittivat läsnäolollaan tyypit seuraavista blogeista (in alphabetical order): Monkey Food, Pastanjauhantaa, Satujatar (virallisesti angstipolkkaaja, mutta kyllä sielläkin syödään), Suu auki ja Terhin keittiössä.
Mukaan ruokariehaan oli lisäksi uskaltautunut pari blogitonta vakiokommentoijaa sekä puoliksi pakotettuna ruokakokeilujeni testipenkkinä toimiva hyvä ystäväni (se, jolla on pieni koira).
Pikkujoulujen jatkoille ilmiintyivät myös edustajat blogeista Mitä söin tänään, Polkkapossu (Polis, polis, potatisgris!) sekä Unelias kokki.
Juhlapaikkana toimi Uudenmaan Marttojen kyökki ja tilaisuuden teemana olivat Mannerheimin herkut, joissa ei voita, kermaa ja smetanaa säästelty. Palan painikkeeksi siemailtiin Marskin ryyppyä ja pikkujoululahjoja jaettiin totta kai!
Ruokamaraton aloitettiin ihanalla mustaherukkaisella Louhisaaren juomalla.
Marskin vorschmak tarjoiltiin smetanan, etikkapunajuurten, suolakurkkujen ja marinoitujen sienten kera. Makki oli aivan mielettömän hyvää!
Seuraavaksi hörpimme sherryllä ja sitruunanmehulla terästettyä punajuurilientä, borstsokia. Myös soppaan lohkaistiin smetanasilmä. Liemen kanssa oli tarjolla Louhisaaren piirasia, joiden täytteenä oli tällä kertaa ainakin kananmunaa, riisiä ja reilusti tilliä.
Ruokaorgiat jatkuivat paistettulla kuhalla Mannerheimin tapaan. Kuha sai kavereikseen piparjuurivoita, toooosi kermaista herkkusienikastiketta sekä uunissa kuorineen paistettuja pottuja.
Siunatuksi lopuksi nautimme ranskalaista suklaakakkua, maitokahvia ja calvadosia.
Tässä vaiheessa iltaa sain tulospalvelutoveriltani ilahduttavan tiedon siitä, että EM-jalkapallounelma on yhä saavutettavissa! Tämä erinomaisen aterian päätteeksi saamani ilouutinen herätti taas itkijänaisen minussa, joten vuodatin Suomelle muutaman kyyneleen kanssakokkaajieni hämmennykseksi.
11. marraskuuta 2007
Äläkä saata meitä kiusaukseen
Vähän aikaa sitten kokkasin oivalliseksi appeeksi osoittautunutta lentävää Jaskaa. Tämän viikonlopun ruokahuollon husmanskost-kiintiön täyttämisestä vastasi janssoninkiusaus, herkku jota en ollut tehnyt naismuistiin.
Tällä kertaa päätin unohtaa sipulit ja kokeilla perinteisempää anjovislådaa, jonka historiallisen sijoittumisen Jansson-jatkumossa voit tarkistaa syötävistä sanoista.
Lisäksi terästin kiusaustani sitruunamehulla ja käytin kerman sijasta kaurakermaa, koska sellaista oli kokeilumielessä tullut hankittua. Kombinaatio oli toimiva, varsinkin sitruunamehu taittoi kiusauksen suolaisuutta kivasti.
Tarvitset:
noin kilon perunoita
rasian anjovisfileitä
puolikkaan sitruunan mehun
2,5 dl kaurakermaa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Kuori perunat ja pilko ne haluamasi muotoisiksi. Itse suosin juliennea jonkin verran topakampia tikkuja tai suloisen pieniä (ja hiukan nopeammin kypsyviä) kuutioita. Tällä kertaa olin kuutiolinjalla.
Silppua anjovisfileet ja sekoita ne pottuihin. Laita seos uunivuokaan.
Sekoita anjovisrasian liemi, sitruunamehu ja kaurakerma. Kaada liemi vuokaan ja hämmentele kunnolla, jotta kaikki perunat ja kalat saavat osansa kostukkeesta.
Kypsennä lootaa uunissa reilu tunti. Jos kiusaus uhkaa kärtsätä, peitä vuoka foliolla.
Nauti. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti hillosipulit.
Rakkaat länsinaapurimme ovat muuten ujuttaneet köttbullar McDonald'sien listoille. Aiheesta uutisoitiin alkuviikosta Taloussanomissa. No joo, saahan meilläkin ruishampurilaisia, mutta McMakaroonilaatikko se vasta olisikin vinkeä lisä Mäkisen suomalaiskansalliseen valikoimaan!
Tällä kertaa päätin unohtaa sipulit ja kokeilla perinteisempää anjovislådaa, jonka historiallisen sijoittumisen Jansson-jatkumossa voit tarkistaa syötävistä sanoista.
Lisäksi terästin kiusaustani sitruunamehulla ja käytin kerman sijasta kaurakermaa, koska sellaista oli kokeilumielessä tullut hankittua. Kombinaatio oli toimiva, varsinkin sitruunamehu taittoi kiusauksen suolaisuutta kivasti.
Tarvitset:
noin kilon perunoita
rasian anjovisfileitä
puolikkaan sitruunan mehun
2,5 dl kaurakermaa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Kuori perunat ja pilko ne haluamasi muotoisiksi. Itse suosin juliennea jonkin verran topakampia tikkuja tai suloisen pieniä (ja hiukan nopeammin kypsyviä) kuutioita. Tällä kertaa olin kuutiolinjalla.
Silppua anjovisfileet ja sekoita ne pottuihin. Laita seos uunivuokaan.
Sekoita anjovisrasian liemi, sitruunamehu ja kaurakerma. Kaada liemi vuokaan ja hämmentele kunnolla, jotta kaikki perunat ja kalat saavat osansa kostukkeesta.
Kypsennä lootaa uunissa reilu tunti. Jos kiusaus uhkaa kärtsätä, peitä vuoka foliolla.
Nauti. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti hillosipulit.
Rakkaat länsinaapurimme ovat muuten ujuttaneet köttbullar McDonald'sien listoille. Aiheesta uutisoitiin alkuviikosta Taloussanomissa. No joo, saahan meilläkin ruishampurilaisia, mutta McMakaroonilaatikko se vasta olisikin vinkeä lisä Mäkisen suomalaiskansalliseen valikoimaan!
10. marraskuuta 2007
Siivouspäivän iltapala
Lähimenneisyydessä vähäinen vapaa-aikani on kulunut milloin missäkin riennoissa ja kodinhoito on jäänyt orpolapsipuolen asemaan. Tänään sitten imuroin, pyykkäsin ja tiskasin apinan (pardon my French) raivolla.
Kävin myös ruokkimassa kaikkia pihan perällä olevia roska-astioita, jotka röyhtäilivät lahjoituksistani tyytyväisinä. Lisäksi syötin kauppakeikalla palautusautomaattia aimo lastilla tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuka kumma niitä tänne oikein kantaa??
Siivousurakan päätteeksi kokkasin täytettyjä paprikoita, joita nakertelimme kylään piipahtaneen lajitoverini kanssa hyvällä ruokahalulla. Joimme myös maukasta keskiolutta ja puhuimme sekavia. Nyt on sitten väsy.
Tarvitset:
4 pitkulaista punaista paprikaa
desin ohrasuurimoita
4 dl vettä
rosmariinia
yhden limen mehun
10 vihreää oliivia
pienen sipulin
150 g fetaa
puolisen desiä partaäijää
lurauksen oliiviöljyä
mustapippuria
(suolaa)
Tee näin:
Keitä ohrasuurimot kypsiksi (kestää 30-40 minuuttia). Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Sekoita hieman jäähtyneisiin suurimoihin tuoretta rosmariinia sen verran kuin parhaaksi katsot (itse laitoin aika paljon). Purista joukkoon mehut yhdestä limestä. Pilko oliivit ja sipulit pikkuriikkisiksi. Hämmennä hake suurimoihin.
Leikkaa paprikoiden kantapäistä (siitä siitä päästä missä on kanta :-) parin sentin siivut. Poista isoimmat siemenryppäät. Lohkaise paprikoista noin yksi kolmasosa täytetarpeiksi. Pilko ne saman kokoluokan silpuksi kuin oliivit & sipulit. Sekoita silppu suurimoihin.
Murentele juusto täytteen joukkoon. Lisää partaäijä ja muutama rouhaisu mustapippuria. Tarkista suola ja lisää jos on tarvetta (ei välttämättä ole, sillä oliivit ja juusto ovat suhteellisen suolaisia).
Sullo suurimomössöä paprikoiden sisään. Lakita paprikat ja asettele uunipellille pötkölleen. Kypsennä uunissa noin puoli tuntia.
Aion ensin hyödyntää täytteessä marraskuun ruokahaasteen raaka-ainetta, mutta vaihdoin sen kalkkiviivoilla suurimoihin. Emme nimittäin ole Mr. Soija Rouheen kanssa vanhoja tuttuja, joten meidän on ensin hiukan totuteltava toisiimme...
Kävin myös ruokkimassa kaikkia pihan perällä olevia roska-astioita, jotka röyhtäilivät lahjoituksistani tyytyväisinä. Lisäksi syötin kauppakeikalla palautusautomaattia aimo lastilla tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuka kumma niitä tänne oikein kantaa??
Siivousurakan päätteeksi kokkasin täytettyjä paprikoita, joita nakertelimme kylään piipahtaneen lajitoverini kanssa hyvällä ruokahalulla. Joimme myös maukasta keskiolutta ja puhuimme sekavia. Nyt on sitten väsy.
Tarvitset:
4 pitkulaista punaista paprikaa
desin ohrasuurimoita
4 dl vettä
rosmariinia
yhden limen mehun
10 vihreää oliivia
pienen sipulin
150 g fetaa
puolisen desiä partaäijää
lurauksen oliiviöljyä
mustapippuria
(suolaa)
Tee näin:
Keitä ohrasuurimot kypsiksi (kestää 30-40 minuuttia). Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Sekoita hieman jäähtyneisiin suurimoihin tuoretta rosmariinia sen verran kuin parhaaksi katsot (itse laitoin aika paljon). Purista joukkoon mehut yhdestä limestä. Pilko oliivit ja sipulit pikkuriikkisiksi. Hämmennä hake suurimoihin.
Leikkaa paprikoiden kantapäistä (siitä siitä päästä missä on kanta :-) parin sentin siivut. Poista isoimmat siemenryppäät. Lohkaise paprikoista noin yksi kolmasosa täytetarpeiksi. Pilko ne saman kokoluokan silpuksi kuin oliivit & sipulit. Sekoita silppu suurimoihin.
Murentele juusto täytteen joukkoon. Lisää partaäijä ja muutama rouhaisu mustapippuria. Tarkista suola ja lisää jos on tarvetta (ei välttämättä ole, sillä oliivit ja juusto ovat suhteellisen suolaisia).
Sullo suurimomössöä paprikoiden sisään. Lakita paprikat ja asettele uunipellille pötkölleen. Kypsennä uunissa noin puoli tuntia.
Aion ensin hyödyntää täytteessä marraskuun ruokahaasteen raaka-ainetta, mutta vaihdoin sen kalkkiviivoilla suurimoihin. Emme nimittäin ole Mr. Soija Rouheen kanssa vanhoja tuttuja, joten meidän on ensin hiukan totuteltava toisiimme...
4. marraskuuta 2007
Never Mind the Pollachius
Itäisessä Afrikassa vaikuttava ystäväni on Suomessa visiitillä ja saimme soviteltua koti-illallisen täysiin kalentereihimme. Syömisen ja normaalien kuulumisten vaihdon lisäksi pläänäilimme ensikeväisen Etiopian reissuni aikatauluja ja matkakuume nousi välittömästi monta astetta!
Tarjoilin harvinaiselle ruokavieraalleni seitiä sitruunaisten rosmariiniperunoiden ja muhennetun pinaatin kanssa. Seiti on helppo- ja monikäyttöinen, mutta kovin aliarvostettu kala. Varmimmin pakastealtaasta löytyvässä eväkkäässä on reilusti proteiineja ja B-vitamiineja, mutta naftisti rasvaa. Eikä hintakaan hirvitä.
Tarvitset:
200 g pakasteseitiä
2 dl maitoa
pari valkosipulinkynttä
Sitruunaisiin rosmariiniperunoihin tarvitset:
3 keskikokoista kiinteää perunaa
puolisen desiä oliiviöljyä
puolikkaan sitruun mehun
rosmariinia
sitruunasuolaa
Muhennettuun pinaattiin tarvitset:
salottisipulin
nokareen voita
125 g tuoretta pinaattia
2 rkl partaäijää
pienenpienen lurauksen tryffeliöljyä
suolaa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.
Murskaa valkosipulinkynsien rakenne rikki veitsen lappeella. Kaada maito kattilaan ja nakkaa mukaan valkosipulinraadot sekä hieman kohmeiset kalapalat. Laita kansi päälle & jääkaappiin ässehtimään.
Pese perunat ja leikkaa ne veneiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljy, sitruunanmehu, paljon tuoretta rosmariinia sekä suola. Lisää potaattipaatit ja anna niiden lillua liemessä hetken verran. Paista pottuja liemineen uunissa noin kolme varttia (tai kunnes ovat kypsiä).
Pilppua salottisipuli niin pieneksi hakkelukseksi kuin kykenet. Freesaa silppua voissa ja lisää pinaatit. Kun pinaatti on kutistunut, sekoita joukkoon partaäijä ja suola. Mausta muhennos lopuksi vielä lorauksella tryffeliöljyä.
Kiehauta valkosipulimaito ja keitä seitipaloja kunnes ne ovat kypsiä (kalat kypsyvät muutamassa minuutissa).
Kokoa annokseen perunoita, keko pinaattimuhennosta sekä fisubiitti. Ripottele kalan ylle sitruunasuolaa.
Ruokajuomaksi sopii melko hapokas valkoviini. Samaa viiniä hörpimme alkupalojen eli vuohenjuustobruschettojen kanssa.
Jälkkäriksi tein sitrus-valkosuklaavaahtoa. Sulatin ensin vesihauteessa levyllisen Lemon Lime Leivontasuklaata ja sekoitin sen hieman jäähtyneenä purkilliseen GoGreen Vispiä. Muutaman tunnin jääkaappituomion jälkeen sähkövatkasin seoksen kuohkeaksi vaahdoksi, jonka kanssa tarjoilin herkkuviiniä.
Aterian päätteeksi natustelimme erinomaisia suomalaisia juustoja kyytipoikana portviiniä ja totesimme, että olipas kiva taas nähdä ja onpas elämä on aika ihanaa.
Tarjoilin harvinaiselle ruokavieraalleni seitiä sitruunaisten rosmariiniperunoiden ja muhennetun pinaatin kanssa. Seiti on helppo- ja monikäyttöinen, mutta kovin aliarvostettu kala. Varmimmin pakastealtaasta löytyvässä eväkkäässä on reilusti proteiineja ja B-vitamiineja, mutta naftisti rasvaa. Eikä hintakaan hirvitä.
Tarvitset:
200 g pakasteseitiä
2 dl maitoa
pari valkosipulinkynttä
Sitruunaisiin rosmariiniperunoihin tarvitset:
3 keskikokoista kiinteää perunaa
puolisen desiä oliiviöljyä
puolikkaan sitruun mehun
rosmariinia
sitruunasuolaa
Muhennettuun pinaattiin tarvitset:
salottisipulin
nokareen voita
125 g tuoretta pinaattia
2 rkl partaäijää
pienenpienen lurauksen tryffeliöljyä
suolaa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.
Murskaa valkosipulinkynsien rakenne rikki veitsen lappeella. Kaada maito kattilaan ja nakkaa mukaan valkosipulinraadot sekä hieman kohmeiset kalapalat. Laita kansi päälle & jääkaappiin ässehtimään.
Pese perunat ja leikkaa ne veneiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljy, sitruunanmehu, paljon tuoretta rosmariinia sekä suola. Lisää potaattipaatit ja anna niiden lillua liemessä hetken verran. Paista pottuja liemineen uunissa noin kolme varttia (tai kunnes ovat kypsiä).
Pilppua salottisipuli niin pieneksi hakkelukseksi kuin kykenet. Freesaa silppua voissa ja lisää pinaatit. Kun pinaatti on kutistunut, sekoita joukkoon partaäijä ja suola. Mausta muhennos lopuksi vielä lorauksella tryffeliöljyä.
Kiehauta valkosipulimaito ja keitä seitipaloja kunnes ne ovat kypsiä (kalat kypsyvät muutamassa minuutissa).
Kokoa annokseen perunoita, keko pinaattimuhennosta sekä fisubiitti. Ripottele kalan ylle sitruunasuolaa.
Ruokajuomaksi sopii melko hapokas valkoviini. Samaa viiniä hörpimme alkupalojen eli vuohenjuustobruschettojen kanssa.
Jälkkäriksi tein sitrus-valkosuklaavaahtoa. Sulatin ensin vesihauteessa levyllisen Lemon Lime Leivontasuklaata ja sekoitin sen hieman jäähtyneenä purkilliseen GoGreen Vispiä. Muutaman tunnin jääkaappituomion jälkeen sähkövatkasin seoksen kuohkeaksi vaahdoksi, jonka kanssa tarjoilin herkkuviiniä.
Aterian päätteeksi natustelimme erinomaisia suomalaisia juustoja kyytipoikana portviiniä ja totesimme, että olipas kiva taas nähdä ja onpas elämä on aika ihanaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)