Vahvasti vihertävä savukalapiiras

Kuluvan kesän aikana on tullut syötyä tosi paljon savustettua kalaa muodossa jos toisessa. Savustus jotenkin aateloi kalan kuin kalan jalostaen kunkin eväkkään ominaismakua ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Savukalasta valmistuu myös oivallinen piiras. Piiraaseen voit laittaa oikeatsaan mitä tahansa savukalaa. Itse käytin upeita kultakylkisiä silakoita. Silakka on mielestäni aivan liian aliarvostettu kala, vaikka se on hyvänmakuinen ja todella monikäyttöinen. 

Tähän savusilakkapiiraaseen tulee myös julmettu määrä tilliä sekä sipulinvarsia. Niiden tarkkoja määriä en valitettavasti pysty reseptiin kirjaamaan, joten mutu ja oma maku olkoot ohjenuorasi. Minä laitoin molempia reilulla kädellä. 

Taikinaan tarvitset:
2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
3 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
300 g savusilakoita
tilliä
sipulinvarsia
2 munaa
2 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Nypi pehmeä voi jauhoihin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun perkaat silakat.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Perkaa silakat.

Silppua tilli ja sipulinvarret.

Lisää silakat taikinapohjalle. Ripottele silakoiden päälle silputut tillit ja sipulinvarret.

Riko munat smetanan joukkoon. Mausta seos ripauksella suolaa sekä muutamalla rouhaisulla mustapippuria myllystä. Sekoita hyvin.

Kaada muna-smetanaseos silakoiden, tillien ja sipulinvarsien päälle.

Paista piirasta uunin alimmalla tasolle 35 minuuttia.

Anna piiraan jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Maakuntamatkailua Mänttäviivavilppulassa

Sain jo toistamiseen kutsun Olo Groupin järjestämälle kesäretkelle ja tällä kertaa en ollut tehnyt samalle päivällä muita sitoumuksia, joten pääsin kera seuralaiseni mukaan maakuntamatkailemaan.

Kesäretken viulut maksoi siis Olo Group Oy, joka on Pekka Terävän, Petri Lukkarisen ja Teuvo Salmisen omistama kokonaisuus. Siihen kuuluvat muiden muassa ravintola Olo sekä retkikohteemme Serlachius-museo Gösta ja ravintola Gösta, jotka sijaitsevat vuonna 2014 valmistuneessa mahtavassa puurakenteisessa paviljongissa.

Riiko Sakkinen: Stalingrad Style

Tutustuimme Gösta-museon näyttelyihin, joista Riiko Sakkisen pysähdyttävä Rajat kiinni veti kyllä hiljaiseksi. Teoksissa käsitellään pakolaisuutta ja maahanmuuttoa "uuteen Eurooppaan" todella vaikuttavasti. Kannattaa kokea, näyttely on avoinna 7.1.2018 saakka.

Kesäretkeläiset valmiina lounaalle (kuva: Timea Slavic)

Museoalueella on myös vuonna 1935 valmistunut kartano, joka oli vuorineuvos Gösta Serlachiuksen koti. Nyt rakennuksessa on näyttelytiloja sekä kellarin viinitupa...

...jossa saimme esimakua lounaasta katkarapucocktailissa Göstan tapaan. Herkkua!

Ravintola Gösta sekä lintu- että sammakkoperspektiivistä.

Ravintola Göstan päätyseinässä katseen vangitsee yli viisi metriä leveä ja korkea Heikki Marilan teos "Mänttä", jonka maalaaminen oli kahden viikon urakka.

Göstan menu on keittiömestarien Henry Tikkanen ja Pekka Terävä käsialaa. Paikallisia tuotteita käytetään mahdollisimman paljon ja sesonkeja kunnioitetaan. Which is nice.

Lounaan aloitti pumpulinpehmoinen kukkakaalikeitto, jossa oli ilmakuivattua possua ja kuusenkerkkää.

Pääruoaksi söimme vieressä liplattavasta Keurusselästä pyydettyä kuhaa uusista perunoista tehdyn terriinin, parsan ja supersööttien mininauriiden kanssa.

Lounasviininä oli Dr. Pauly Bergweilerin erittäin suunmukainen Feinherb-Riesling.

Jälkiruoaksi oli mintulla maustettua maitosuklaamoussea, mansikoita (kuulemma Maajussille morsian-ohjelmasta tutun mansikanviljelijän tilalta), pippurimarenkia sekä vinkeää oliiviöljyjäätelöä.

Matkalla Göstaan piipahdimme Koivulahden Rapukartanolla, missä paikan isäntä Pasi Heinonen esitteli meille hulppeita tiluksiaan ja saimme kuplajuomaa sekä pientä välipalaa.

Ennen ravintola Göstan lounasta vierailimme pikaisesti myös julkisivuremontin takia huputetussa Gustaf-museossa, joka on Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori. Siellä teimme hauskan draamaopastuksen myötä aikamatkan 1950-luvulle. Retkueemme muuttui paperiyhtiölle töihin pyrkivien joukoksi, jota tyylikäs rouva Solveig Markkanen opasti talon tavoille.  Osa meistä palkattiin tehtaalle, itse jäin vaille työpaikkaa, vaikka laukkuni oli täynnä suosituksia Varkaudesta A. Ahlströmin paperitehtaalta.

Kauniit kiitokset kivasta kesäpäivästä, erinomaisesta lounaasta sekä varsin riittävistä matkavirvokkeista Ololle ja ololaisille!

***

Kesäkuisen retken jälkeen tie ravintola Göstaan oli jo tuttu, joten pistäydyimme siellä kafruni kanssa myöhäisellä lounaalla matkalla maailman suurimmalta kyläkaupalta (kyllä, oli kulttuurishokki - juu ei tartte mennä uudestaan) takaisin Isolle Kirkolle viime viikolla. Tämän toisen visiitin kustannukset menivät ihan omaan piikkiin.

Alkuun söin haukea murekkeena ja kylmäsavustettuna piparjuuren (joka olisi voinut maistua annoksessa pikkuisen reippaamminkin) kanssa.

Pääruoaksi tilasin tillilihaa ja voi että se olikin hyvää! Vasikka oli kypsennetty ajatuksen voimalla hajoavaksi ja voinen tillikastike oli taivaallista. Lisukkeina oli paahdettua parsaa, herneitä, retiisejä, palsternakkaa sekä uusia pottuja ja ruskistettua voita.

Jälkkäriksi valitsin varsinaisen lakupommin. Lakritsisuutta löytyi sekä parfait'sta että financierista ja kirpeä raparperi blokkasi setin liiallista makeutta. Tästäkin tykkäsin kovasti.

Oman rahan keikan kustannukset (kolme ruokalajia ja lasillinen jo Olon piffaamalla lounaalla oivalliseksi havaittua rieslingiä) olivat noin 60 euroa. Mänttäviivavilppulassa kannattaa käydä syömässä vaikka vähän kauempaakin.

Maaseudun Tulevaisuuden mansikkakku

Mansikka-aika on juuri nyt parhaimmillaan ja tänä vuonna ilmeisesti viileiden säiden ansiosta nuo punaiset mollukat ovat aivan älyttömän makeita. En ole oikein koskaan innostunut mansikoiden pakastamisesta, sillä tykkään ihan liikaa tuoreista versioista. Pakastettaessa mansikoiden sielu kuolee.

Katsotaan nyt kuitenkin, miten pakastusmyönteinen käytös kohdallani kehittyy. Annoin nimittäin pakastuspirulle jo pikkusormen, kun tilasin viiden kilon lootan mustaherukoita marjatkotiin.fi-palvelusta.

Mansikoita on tullut tällä satokaudella syötyä reilusti sekä pelkiltään että myös lettujen, jäätelön ja juuston höysteinä. Tein myös kesäloman aloituksen kunniaksi makoisan mansikka-valkosuklaakakun.

Reseptiin törmäsin työsuhde-etuna tarjolla olevassa Maaseudun Tulevaisuudessa, jonka 30.6.2017 ilmestyneessä numerossa kakkuohje on julkaistu. Tykötarvelistaa tuunasin sen verran, että korvasin sitruunamehun mansikkamehulla, kun se tuntui jotenkin oikeammalta.

Pohjaan tarvitset:
200 g Digestive-keksejä
80 g voita

Täytteeseen tarvitset:
6 liivatelehteä
½ dl mansikkamehua
½ l mansikoita
50 g valkosuklaata
2 dl kermaa
250 g rahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
mansikoita
valkosuklaata

Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan vedellä täytettyyn kulhoon.

Viritä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia, napsauta reuna kiinni pohjaan ja leikkaa ylimääräinen leivinpaperi pois.

Murskaa keksit esimerkiksi laittamalla ne muovipussiin ja mätkimällä niitä kaulimella. Toinen hyvä keino on hienontaa keksit kulhossa hillonuijalla hiertämällä.

Sulata voi ja kaada se keksinmurujen joukkoon. Painele muru-voiseos irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Kuumenna mehu. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja lisää liivatteet liukenemaan mehun joukkoon. Anna jäähtyä hieman.

Perkaa ja paloittele mansikat.

Raasta valkosuklaa rouheahkoksi raasteeksi.

Sähkövatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, vaniljasokeri sekä valkosuklaaraaste. Lisää mehu, johon liuotit liivatteet ja sekoita hyvin.

Kääntele rahkaseoksen joukkoon paloitellut mansikat sekä kermavaahto.

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla ja anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Irroita hyytynyt kakku vuoasta. Koristele mansikoilla ja rouhitulla valkosuklaalla.

Kirpeänraikas savusilakkamöhnä

Sain tämän loisto-ohjeen samasta oivasta savolaislähteestä kuin taannoin postaamani chilihillonkin reseptin. Tein savusilakkatahnaa ensimmäisen kerran jo vappuna, sen jälkeen sitä on tullut valmistettua pariin otteeseen.

Tämän tahnan jekku on siinä, että savusilakoita liotetaan etikkaisessa liemessä ennen niiden perkaamista ja etikkaa lirautetaan myös kermaviilisoossin joukkoon. Vienon etikkaisuuden tuoma raikkaus sopii silakoille mainiosti.

Savusilakkatahna on monikäyttöistä. Sitä voi syödä uusien pottujen kaverina, leivän ja suolaisten keksien päällä tai salaatissa. Sitä voi rullata erilaisiin kääreisiin (esimerkiksi rieskaan, tortillalettuun tai salaatilehteen) ja sillä voi täyttää voileipäkakun, ohukaisia tai uuniperunoita.

Alla listatuista tykötarpeista tulee aikamoinen satsi. Jos puolitat ainesten määrän, niin saat siltikin ihan mukavan kokoisen kipollisen tahnaa. Itse tuunasin hävikkiuhan alla olevasta tahnasta kananmunalla ja ripsauksella vehnäjauhoja pari savusilakkapihvejä. Syntyneestä massasta taputtelin pari kakkaraa, jotka paistoin pannulla. Emähyviä!

Tarvitset:
500 g savusilakoita

Mausteliemeen tarvitset:
3dl vettä
1½ dl etikkaa
½ rkl suolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
1dl kermaviiliä
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
½ rkl etikkaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl tilliä

Tee näin:
Sekoita mausteliemen ainekset keskenään.

Laita savusilakat mausteliemeen ja anna ässehtiä parin tunnin ajan viileässä.

Ota silakat liemestä ja perkaa ne.

Sekoita sokeri, suola, pippuri ja etikka kermaviiliin.

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Hienonna myös tilli.

Lisää peratut silakat sekä silputut valkosipulit ja tilli kermaviiliin. Sekoita hyvin.

Anna tahnan maustua jääkaapissa noin tunnin verran ennen herkuttelua.

Isoäitien inspiroimaa fine diningia

Pariisin OAD-viikonlopun finaalidinneri syötiin edelliseltä illalta tutuksi tulleessa Maison Blanchessa (15 Avenue Montaigne). Tässä tilaisuudessa myös julkistettiin vuoden 2017 Top 100+ European Restaurants-lista, jonka kärkisijan otti viimevuotiseen tapaan Alain Passardin L'Arpège.

Tämän illan syömisistä vastasi uskomaton joukko keittiömestareita eurooppalaisista huippuravintoloista ja teema "My Grandmother's Cooking" oli ehkä ihanin mahdollinen.

Quique Dacosta ja Rasmus Kofoed mummoineen (kuva © Opinionated About Dining 2017)

Valtaosa ruoista oli siis syntynyt isoäitien inspiroimina. Heitä nähtiin myös livenä, sillä paikan päälle olivat saapuneet Quique Dacostan ja Rasmus Kofoedin mummot ♥

 Alkudrinksuina listanjulkistusdinnerillä imailtiin Our/Amsterdamin vodkaa appelsiinilimulla ohennettuna.

Ruokajuomina oli Stéphane Ogierin viinejä...

...sekä aivan hullunhyvää Alain Milliat'n omppumehua.

Alain Passard / L'Arpège (***)
Hot and cold egg with sherry vinegar, spices and maple syrup

Ruokaorgiat aloitettin L'Arpègen klassikkomunalla. Olin ikionnellinen päästessäni nyt maistamaan tätä herkkua, sillä viimekesäisellä L'Arpège-visiitilläni valitsin menun, johon muna ei kuulunut. Ja muna todellakin oli juuri niin mahtavan makuinen kuin mitä siitä kuulemani pöhinä oli antanut odottaakin.

Muna oli muidenkin illastajien mieleen, sillä kaikki kuoret kaavittiin tarkasti tyhjiksi.

Atsushi Tanaka / restaurant A.T. (The MICHELIN Plate)
Tartare of horse mackerel with asparagus

Loput illan sapuskoista tarjoiltiin pöytiin "mummolatyyliin" isoissa astioissa, joista jokainen sai ottaa oman osuutensa. Koska lunttasin menulta, että kimppasafkoja tulisi olemaan yhteensä kahdeksan, osasin kahmia ruokia lautaselleni säällisiä määriä (ja siltikin tuli ähky).

Atsushi Tanakan isoisä oli kalastaja ja isoäiti valmisti päivän aterian niistä kaloista, joita kulloinkin saaliksi tuli. Tanakan lempikala oli mummon kokkaama piikkimakrilli ja tämä superraikas piikkimakrillisashimi oli Tanakan kunnianosoitus isoäidilleen. Olisin helposti voinut vetää sitä koko ison kulhollisen.

David Toutain / restaurant David Toutain (*)
Sweetbread terrine with sauce gribiche

Lapsena David Toutain vietti paljon aikaa isovanhempiensa maatilalla. Aina kun tilan eläimiä teurastettiin, niistä pyrittiin käyttämään kaikki ruhon osat ja "ylijäämätavarasta" (kuten aivoista ja sisäelimistä) Toutainin mummu teki aina terriinin. Tämä loistokas kateenkorvateriini syntyi noihin ruokamuistoihin perustuen.

Ja voi hyvä luoja kuinka hyvää se oli! Kateenkorvaterriini oli ehdottomasti yksi illan parhaista (ellei jopa paras) annoksista.

Mauro Colagreco / Mirazur (**)
Codfish with pepper sauce, potatoes and parsley

Mauro Colagrecon luomuksia minulla oli ilo syödä muutama vuosi sitten, kun hän vieraili Chef & Sommelierissa Helsingissä. Nyt hän valmisti turskaa paprikaisessa soossissa isoäitinsä ohjeen mukaan, joka emigroitui mummon mukana Baskimaalta Argentiinaan vuonna 1913.

Rustiikkinen kalapata oli oivallista ja kastikkeen (jota vähän santsasin) rippeet täytyi mopata talteen leivällä.

Alexandre Couillon / La Marine (**)
Warm potato salad with shellfish

Alexandre Cuillonin ruoka oli omistettu hänen molemmille isovanhemmilleen. Cuillonin ukki toimi aikoinaan puolet vuodesta kalastajan ammatissa ja toiset vuosipuoliskon perunoita viljellen, joten sapuskan tykötarpeita ei tarvinnut kauaa miettiä.

Perunat, hummeri, simpukat sekä hurmaava äyriäisliemi muodostivat tasapainoisen ja ennen kaikkea herkullisen kokonaisuuden.

Rasmus Kofoed / Geranium (***)
Stuffed cabbage with spring vegetables, horseradish and wild herbs

Rasmus Kofoedin luotsaama keittiö Geraniumissa tuli tutuksi viimevuotisen OAD-viikonlopun yhteydessä. Nämä täytetyt kaalit Kofoed oli tehnyt periaatteessa samoista aineksista, joita hänen isoäitinsäkin käytti (ja käyttää edelleen), mutta valmistus ja esillepano on toteutettu keittiömestarin omalla tyylillä.

Kööpenhaminan mummun kaalikääryleet olivat yksi lemppareistani. Niitä syödessä ja menusta annoksen taustatarinaa lukiessa silmäni alkoivat jotenkin kummasti hikoilla. Vai pysyisivätkö sinun poskesi kuivina oheista tekstiä tavatessasi?

"My grandmother has always been one of the greatest supporters in my personal and culinary life, so I am extremely grateful to be able to share the preparation of this meal and a visit to Paris (a first for my grandmother) with her." 

*vollottaa taas*

Shinichi Sato / Passage 53 (**)
Chicken curry grandmother style

Menussa olevan Shinichi Saton annoksen kuvauksesta opin ällistyksekseni, että britit ovat jalkauttaneet curryn Japaniin 1800-luvun puolivälin ja 1900-luvun alun aikana. Siitä lähtien riisicurryn suosio on kasvanut kasvamistaan ja nykyäänkin se on yksi Japanin suosituimmista ruoista. Saton valmistaman curryn esikuvana on ollut hänen isoäitinsä säännöllisesti perheelleen kokkaama bravuuri.

Curry oli hyvää ja kaunista, mutta tosi täyttävää.

Andreas Caminada / Schauenstein (***)
Scrambled potatoes, dumplings with dried meat and buckwheat pasta with Swiss chard

Andreas Caminada kattoi pöytiimme kokoelman kotiseudulleen Grisonsin kantonille tyypillistä ruokaa todistaen, että potuilla, jauhoilla ja juustolla pärjää aika pitkälle. Lisäksi saimme pienet kirjaset, joissa kerrottiin alueen ruokahistoriasta ja josta niin malunsien, capunsien kuin pizzoccherien reseptit löytyivät.

Caminadan taustamuistelut nostattivat niin ikään tipan linssiin.

"I have fond memories of my grandmother cooking these dishes for our family, where the tradition is to hand these recipes down to the next generation. It will give me great pleasure to hand them down to my sons when they get older."

Curryn lailla tämäkin oli melko tuhtia tavaraa ja sopivampaa talvisen pakkaspäivän kuin hellekelin ruoaksi. Mutta ui jumpe mitä makuja setti pitikään sisällään! Täytetyt lehtimangoldit ja rasvaiset perunamuruset hurmasivat minut kertalaakista. Pääsin myös eroon tattaripastakammostani (olen onnistunut saamaan aikaan vain karmivia limaisia klönttejä), sillä Sveitisin mummon tattaripasta oli jotain ihan muuta.

Quique Dacosta / restaurent Quique Dacosta (***)
Suckling lamb stew à la Mama Mari

Quique Dacostan synnyinseudulla Espanjan Extremaduran karulla alueella vuohen sekä lampaan lihasta tehdyt ruoat ovat hyvin yleisiä. Dacostan mummulla on tapana käyttää lammaspataansa kaikkia lampaan osia ja muhitella niitä paikallisessa pitarra-punaviinissä.

Jänniä olivat myös lammaspadan lisukkeina tarjoillut charascnes-paprikat, joiden tulisuusaste oli tälle sapuskalle optimaalinen. Tässä vaiheessa iltaa vatsa alkoi olla jo aika täynnä, joten annoskoot oli pakko pitää maltillisina.

Pierre Marcolini
Ice cream

Ensimmäisen jälkkärin saimme noutaa Eiffel-tornin valoissa kylpevältä jäätelökioskilta. Valintani oli suolakaramellijäde savustetulla maitosuklaisella kuorrutteella *pökr*

Alain Passard / L'Arpège (***)
Rhubarb tart "Bouquet de roses"

Mahtiaterian aloituksen lisäksi L'Arpège vastasi sen päätöksestä toisella Passardin klassikolla eli ruusukimpputortulla, jonka pääraaka-aine oli tällä kertaa raparperi. Tämäkään ihanuus ei ollut L'Arpège-dinnerini menulla, joten olin kovasti tyytyväinen saadessani raparperikimpun eteeni.

Alain Passard, Quique Dacosta, Mauro Colagreco, David Toutain, Shinichi Sato, Rasmus Kofoed, Steve Plotnicki, Atsushi Tanaka, Andreas Caminada ja Alexandre Couillon 

Kaikille kolmelle OAD-viikonlopun illalliselle osallistuneille tarjottiin mahdollisuus kokea neljännen päivän lounas Alain Passardin maatilalla Normandiassa. Tarjous-josta-vain-hullu-kieltäytyisi saavutti minut valitettavasti vasta sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt ostaa lentoni, joten en päässyt mukaan maakuntamatkailemaan. Totta puhuen vitutti aika paljon, eikä OAD-kollegoiden instatilien seuraaminen tai lehtijuttujen lukeminen yhtään helpottanut tilannetta. 

OAD-goody bagit valmiina lähtöön (kuva © Opinionated About Dining 2017)

Kolmen peräkkäisen illallisen läpisyöminen vaatii minimaalisten lounaiden ja vahvojen perslihasten lisäksi aika läjän pätäkkää. Dinnerit juomineen kustansivat pitkälle toista tuhatta euroa ja siihen tulevat tietty päälle vielä matkat sekä majoitus. Mutta toisaalta, jos haluaisi kiertää kaikki ne ravintolat, joista näissä OAD-tapahtumissa on porukkaa kokkaamassa, niin puhuttaisiin huomattavasti isommista summista. Ja onhan niitä muitakin kalliita harrastuksia, onhan?

OAD-viikonlopun muita illallisia pääset fiilistelemään aikaisemmissa postauksissa. Ensi vuonna vastaavat kinkerit järjestettäneen Italiassa.

Hellettä ja herkuttelua Pariisissa

Jos OAD-viikonlopun käynnistäneen illallisen puitteet olivat hulppeat, niin samaa voi sanoa myöskin dinnerin numero kaksi lokaatiosta. Eiffel-tornin kupeessa sijaitsevan Maison Blanchen (15 Avenue Montaigne) terassilta avautui The Näköala, jolle piti ihan nostaa malja jos toinenkin.

Kippis, vahva terästorni!

Terdellä oli myös mukava viilennellä Parisiin vyöryneen toukokuisen helleaallon uhriksi joutunutta hahmoani. Minä kun en juuri paahteesta perusta ja olen ikionnellinen, jos reissun päällä ei sada (ainakaan paljon).

Alkunapoja

Illan serviisistä vastasi otos jamppoja vuoden 2017 Top 100+ European Restaurants-listalle nousseista uusista ravintoloista. En ole käynyt missään näistä kahdeksasta kuppilasta, mutta yhden paikan edustajan, lontoolaisen Claridge's-hotellin yhteydessä toimivan Feran Simon Roganin, herkkuja olen päässyt nauttimaan muutaman vuoden takaisessa Roganic-pop upissa. OAD-tapahtuman aikoihin Rogan oli jo tosin poistunut Feran miesvahvuudesta, ja pöytäseurueeni pikkulinnut lauloivat, että syksymmällä häneltä olisi odotettavissa jotain uutta vänkää Lontoossa.

Egg white pasta with caviar
2015 Condrieu La Doriane Guigal

Starttiannos oli parmalaisen Inkiostron (*) Terry Giacomellon käsialaa ja se asetti riman aika korkealle loppuillan sapuskoiden suhteen. Tuo "jauhoton tagliatelle" oli tehty munavalkuaisista ja sen koostumus oli hämmentävän pastamainen. Kaviaari toimi sen mausteena erinomaisesti.

Peas and goat cheese
2015 Condrieu Julien Pilon in magnum

Paco Morales cordobalaisesta Noorista (*) tarjoili meille kesäistäkin kesäisempiä herneitä kera vuohenjuuston.

Mashed Oyster and Hazelnut
2014 Saint Joseph Blanc Stéphane Ogier

Milanolaisen Lumen (*) Luigi Taglientin setissä maistuivat todella intensiivisesti sekä osterit että hasselpähkinät. Arvoin muutaman lusikallisen verran, että sopiiko makupari suuhuni lainkaan, mutta lautasen tyhjentyessä totesin tykkääväni niistä ihan höpsönä. Meidän pöydässämme annoksen pleittaus muuten tulkittiin ihan selkeäksi tissiksi - en osaa arvioida, johtuiko moinen tulkinta kuumasta kelistä vai liiasta kuplajuomasta.

Lume sijoittui vuoden 2017 Top 100+ European Restaurants-listalle nousseista uusista ravintoloista korkeimmalle sijalle (45).

Risotto with beetroot and gorgonzola
2015 Saint Joseph Rouge Villa

Milanosta tuli myös seuraava ruoka, jonka oli hämmennellyt Enrico Bartolini ristorante Enrico Bartolinista (**). Klassikkoyhdistelmä punajuuri ja sinihomejuusto oli mahtava, ja riisitkin olivat parahultaisen napakoita, mutta tälle ruoalle paritettu viini ei kyllä sopinut sille ollenkaan.

Trout, nettles, nuts bread
2014 Saint-Romain Domaine de Chassorney

Geneveläisen Le Neptunen Nicolas Darnauguilhem vastasi taimenesta, jonka kypsyys oli aivan täydellinen, mutta nokkossoossi oli jotenkin tunkkaisen oloinen. Le Neptunen kohdalla törmäsin ensimmäistä kertaa uuteen Michelin-luokitukseen. "The Michelin Plate"-nimisen kategorian tunnuksena ovat haarukka, veitsi ja lautanen, ja se sijoittuu Bib Gourmandista seuraavaksi.

Langoustine and blood sausage
2014 Ogier L'Âme sœur Syrah

Karlos Ponte kokkaa Kööpenhaminassa Tallerissa, joka on rankattu Le Neptunen kanssa samaan Michelinin lautaskategoriaan. Tykkäsin tosi paljon tästä annoksesta ja erityisesti sen muhevasta verimakkarakastikkeesta, jonka viimeiset tipat tuli mopattua leipäpalalla tarkasti talteen.

Duck ravioles with celeriac and seaweed
2015 Côte-Rôtie Bonnefond

Seuravaksi söimme paikallista Papillonia pyörittävän Christophe Saintagnen emähyviä ankkaravioleja vinkeässä liemessä, johon merilevä toi kiehtovia vivahteita. Myös Papillon löytyy Michelinin lautaskategoriasta.

Galloway Beef
2015 Côte-Rôtie Cuilleron

Jo postauksen alkupuolella mainitsemani Simon Rogan edusti siis Fera at Claridge's-ravintolaa (*) ja hyvin edustikin. Mehevän mediumiksi jätetty lihapala tilpehööreineen oli todella maukas.

Strawberry Baba

Jälkkärivastaavaksi oli saatu Jeffrey Cagnes perinteikkäästä pariisilaisesta La Maison Stohrerista, josta ostin suklaa-éclairen (ja Elisabeth II:n leipomovierailulla otetusta kuvasta painetun postikortin) Pariisin visiitilläni vuonna 2011. Nyt tarjolla ollut lennokas metsämansikkababa oli vähintäänkin yhtä makoisa.

Luigi Taglienti, Christophe Saintagne, Nicolas Darnauguilhem, Paco Morales, Karlos Ponte, Terry Giacomello, Jeffrey Cagnes, Simon Rogan, Enrico Bartolini ja Steve Plotnicki

Kokonaisuutena illan menu oli varsin onnistunut, vaikka jotkut viinivalinnat jättivät hieman toivomisen varaa. Näillä eväillä oli hyvä könytä hotellille nukkumaan ja odottamaan seuraavan illan OAD-viikonlopun huipennusta, josta kerron omassa postauksessaan.