31. joulukuuta 2010

Vihonviimeiset mormoonimuffinssit

Vuosi päättyy ja sen myötä loppuu myös kohtuullisen järjetön mormoonimuffinssiprojektini. Miksi ihmeessä oikein ryhdyin koko hommaan viime tammikuussa?

Osittain varmaan siksi, että ihmeellisestä interwebistä voi tilata älyttömiä asioita. Valitettavasti kalenterin ohjeille tehdyt muffinssit ovat olleet aikamoista bulkkikamaa paria poikkeusta lukuunottamatta.

Mitäänsanomattomilta maistuivat myös joulukuun muffinssit, joiden juhlallinen nimi oli Leticia's Celestial Cinnamon. Leticia puolestaan on verevä 27-vuotias mormoonimisu, jota on siunattu yhdellä ihmistaimella.

Aloitin muffinssiurakan huumorin pilke silmäkulmassa, mutta ei se sitten ollutkaan kauhean hauskaa. Projekti piti kuitenkin saattaa kunniallisesti loppuun, joten hampaat irvessä tuli leivottua toisenkin kerran. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat syödä tekeleitäni!

Ohessa viimeinen mormoonimuffinssiohje, lupaan että näitä ei enää tänne ilmesty. Mainitaan nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että itse en ole millään tavoin mormonismiin päin kallellaan. Aamen.


Taikinaan tarvitset:
munan
2½ dl sokeria
1½ dl voisulaa
3½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl muskottia
1½ dl maitoa

Kuorrutukseen tarvitset:
2 dl sokeria
1 tl kanelia
4 rkl sulatettua voita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vatkaa kulhossa munan rakenne rikki. Sekoita joukkoon sokeri sekä voisula.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe, suola ja muskotti. Lisää jauhoseosta muna-sokeri-voikulhoon vuorotellen maidon kanssa. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikinaa muffinssivuoan koloihin. Älä täytä koloja ihan piripintaan, vaan jätä jonkin verran nousuvaraa.

Paista muffinsseja uunissa 20-25 minuuttia.

Sekoita kuorrutusta varten sokeri ja kaneli. Dippaa hiukan jäähtyneitä muffinsseja ensin voisulaan ja sen jälkeen sokeri-kaneliseokseen.

30. joulukuuta 2010

Punaista ja ei-niin-makeaa

Joulupöydän punaisen menun makeaa osastoa edusti suklaiden lisäksi raikas puolukkarahkakakku.

Ohje on tarttunut kylmäsavulohihyydykkeen reseptin tavoin mukaani joltain kyläilyreissulta. Hän ken tunnustaa tätä torttua minulle tarjoilleensa, ilmoittautukoon!

Vaikka kakkuun laitetaan sekä sokeroitua hilloa että sokeria, ei lopputuotos ole jumalattoman imelää. Puolukat ja rahka tasoittavat yltiömakeutta happamuudellaan.

Puolukkarahkakakun kyytipoikana maistuu muuten kerrassaan mainiosti Punatähti. Tämän joulusnapsin ohjeen sain muutama vuosi sitten Uudenmaan Martoilta ja faniuduin välittömästi (sekä juomaan että marttoihin).


Tarvitset:
200 g piparkakkuja
50 g voita
6 liivatelehteä
250 g rahkaa
½ dl sokeroitua puolukkahilloa
½ dl sokeria
2 dl kermaa
3 dl puolukoita
3 rkl vettä

Tee näin:
Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.

Murustele piparit ja sulata voi. Sekoita piparkakkumurska ja sula voi keskenään. Painele voimurut tiiviisti vuoan pohjalle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Sekoita rahkan joukkoon hillo ja sokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita se rahkan joukkoon. Survo puolukat rikki. Lisää survos kermarahkaan.

Kiehauta vesi kattilassa. Puristele liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne kiehuvaan veteen. Anna jäähtyä.

Kaada jäähtynyt liivatelitku muiden täyteainesten joukkoon ja sekoita kunnolla.

Levitä täyte vuokaan piparipohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi.

Hyytävä lohikätko

Punaisen menun reseptisuman purku jatkuu kiivaana. Kylmäsavulohihyydyke on tosin oivaa syötävää mihin vuodenaikaan tahansa eli se ei ole pelkästään jouluruokaa.

Olen kirjoittanut tämän ohjeen muistiin maistettuani herkkua ammoin jossain kekkereillä. Evään tykötarvevariaatiot ovat lukuisat, itse muistan hyydyttäneeni ainakin katkarapuja, mätiä, savusilakoita sekä purkkitonnikalaa.

Hyydykkeen voi tehdä myös yhteen isoon astiaan. Isoa kippoa ei tarvitse vuorata kelmulla ja kalaviipaleilla, vaan valmiin hyydykkeen voi koristella muilla tavoin. Jättisatsin irroittaminen vaatii yleensä hyydytysastian pikaista dippausta kuumaan veteen.

Kylmäsavulohihyydyke maistuu hyvältä vihreän salaatin tai maalaisleivän kanssa. Joulun kunniaksi sijasin hyydykkeille punakaalisalaattipedin (suikaloitua kaalia, punasipulia, 50/50 majoneesia ja kermaviiliä, loraus väkiviinaetikkaa sekä ripsaus suolaa). Toimiva yhdistelmä.


Tarvitset:
6 liivatelehteä
300 g kylmäsavulohta
pienen punasipulin
2 dl ranskankermaa
2 dl kermaviiliä
valkopippuria
2 rkl vettä

Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Leikkaa lohipalasta 12 ohutta siivua hyydytyskippojen vuoraukseen. Pilko loput kalasta sekä sipuli pieniksi kuutioiksi.

Sekoita ranskankerma ja kermaviili keskenään. Lisää joukkoon lohi- ja sipulikuutiot. Mausta seos valkopippurilla.

Kuumenna vesitilkka kattilassa. Puristele liivatteista ylimääräiset nesteet ja sulata ne kuumaan veteen. Anna liivateliuoksen jäähtyä.

Vuoraa neljä parin desin kippoa (esmes kahvi- tai teekuppia tai pientä kulhoa) sisäpuolelta kelmulla. Asettele ohuet lohisiivut kippojen pohjille ja reunoille.

Kaada jäähtynyt liivate muiden hyydykeainesten joukkoon ja sekoita hyvin.

Lusikoi seosta lohisiivuilla vuorattuihin kippoihin. Kipot saavat tulla ihan täyteen. Käännä myös kipon reunojen yli mahdollisesti roikkuvat lohet seokset päälle.

Peitä kipot kelmulla ja laita ne jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

29. joulukuuta 2010

Kännikalat

Kulinaarimurulan punaisen joulun teemaväri oli vahvasti edustettuna myös alkukala-annoksissa, joista ehdottomasti mielenkiintoisimpia olivat Bloody Mary-graavisilakat.

Tämän jännän reseptin bongasin Glorian ruoka & viini-lehden numerosta 7/2010. Puolitin ohjeen mukaisen satsin, koska muuten ruokaa olisi tullut taas kerran tehtyä ihan liikaa. Myös mausteliemen tykötarveluettelossa olleen lehtipersiljan jätin pois.

Maailman parhaan aamiaisdrinkin mukaan nimetyt silakat muistuttivat koostumukseltaan graavattua kalaa ja niiden suutuntuma oli hyvin sillimäinen. Maku oli aika kipakka, joten kyytipoikana toiminut akvaviitti komppasi kalaa erinomaisesti.


Tarvitset:
500 g silakkafileitä

Graavausliemeen tarvitset:
1 dl sokeria
½ dl hienoa merisuolaa
1 dl vettä

Mausteliemeen tarvitset:
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl vodkaa
2 rkl sitruunanmehua
1 rkl öljyä
1 rkl Worcestershire-soossia
1 tl sokeria
4 tippaa Tabascoa

Tee näin:
Poista silakkafileistä nahat (työnnä sormi nahan ja fileen väliin ja vedä nahka varovasti irti).

Aloita graavausliemen tekeminen kiehauttamalla vesi. Lisää sokeri ja suola kuumaan veteen. Sekoita kunnes sokeri ja suola sulavat. Anna liemen jäähtyä.

Laita nahattomat fileet kannellisen astian pohjalle ja kaada jäähtynyt graavausliemi niiden päälle. Liemen tulee peittää fileet kokonaan. Nosta tarvittaessa kevyt paino kalojen päälle. Peitä astia kannella ja nosta jääkaappiin 24 tunniksi.

Sekoita mausteliemen ainekset keskenään. Nosta graavatut silakkafileet tarjoiluastiaan ja valuta mausteliemi niiden päälle. Tarjoa heti.

Spelttihelmiä sioille

Tein punaisen menun possukääryleiden lisukkeeksi ihan älyttömän maukasta punajuuri-spelttihelmihässäkkää. Resepti on Nigella Christmas-opuksesta.

Nigella käyttää ruokaan ohrasuurimoita, joista eväs lienee saanut nimensä, beetroot orzotto. Itse keittelin punajuurten kaveriksi spelttihelmiä, koska niitä sattui pussinpohjallinen löytymään. Orzottoa eli ohrattoa eli ohrasta tehtyä risoton tyyppistä kamaa minun versioni ei siis ole, joten kutsun lopputulosta tuttavallisesti hässäkäksi.

Muuten noudatin originaaliohjetta melko orjallisesti (paitsi että kasvisliemen korvasin lihaliemellä). Ja hyvää tuli: spelttihelmet ja pähkinät narskuivat mukavasti hampaissa, vermutti ja timjami toivat mukaan kivaa yrttisyyttä, smetana pyöristi makuja ihanasti ja punajuuri värjäsi sapuskan hyvin jouluisen väriseksi (saa tätä tehdä muulloinkin kuin jouluna).


Tarvitset:
3 punajuurta
200 g spelttihelmiä
6 dl lihalientä
punasipulin
nokareen voita
1 dl kuivaa vermuttia
1 dl smetanaa
kourallisen pekaanipähkinöitä
kuivattua timjamia
suolaa
ruohosipulia

Tee näin:
Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Kuori ne hieman jäähtyneinä ja pilko pieniksi kuutioiksi.

Keitä spelttihelmiä lihaliemessä noin parinkymmenen minuutin ajan.

Silppua sipuli. Freesaa sipulisilppua paistinpannulla voissa. Lisää vermutti ja anna sen pöhistä pannulla hetken verran.

Lisää pannulle kypsät spelttihelmet ja punajuurikuutiot sekä smetana. Murskaa joukkoon myös pähkinät. Sekoita ainekset keskenään.

Mausta hässäkkä timjamilla ja tarkista suola. Saksi sekaan vielä ruohosipulia.

27. joulukuuta 2010

Punainen joulu

Tänä jouluna halusin tehdä värikkäämpiä syötäviä kuin viime vuonna. Päätin myös, että lämpiminä sapuskoina ei tarjoilla laaikoita eikä kinkkuakaan paisteta.

Perinnerajoitteista huolimatta Kulinaarimurulassa syötiin hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Emme edes yrittäneet suoriutua kaikista eväistä samalla istumalla, vaan pidimme reilun pituisia taukoja ruokalajien välillä. Taktiikka toimi, mutta joulupäivän ruokaorgiat kestivät liki 10 tuntia!


Valmistauduimme ruokamaratoniin siemailemalla Yule Mule-drinkkejä, joiden ohje (4 cl vodkaa, 2 cl karpalomehua, 10 cl ginger alea, paljon jäitä) on peräisin lumoavasta Nigella Christmas-keittokirjasta.


Aloitimme syömingit punakaalisalaattipedillä köllöttelevällä kylmasavulohihyydykkeellä. Laitoin hyydykkeen hyytymään ohuilla kylmäsavulohisiivuilla vuorattuun kuppiin, joilloin sain lopputuotoksesta kauniin värisen.


Silakoiden väitetään olevan pieniä joulukaloiksi, joten työstin tarjolle kolmea sorttia. Paprikasilakat maistuivat vahvasti paahdetulle paprikalle ja Bloody Mary-graavisilakat yllättivät jännällä rakenteellaan. Punajuurisilakat olivat juuri niin ihania kuin Silakkamarkkinoillakin.


Seuraavaksi söimme silliä kuutioituna punajuuren, suolakurkun ja punasipulin sekä punajuurella värjätyn smetanan kanssa. Deliciestin hapukoor on loistavaa! Venäläistyyppisen sillin alustana oli Bengtskärin majakan nimikkolimppua.


Kylmien kalaruokien finaalipaikalla meitä odotti kirnuvoilla sivelty paahtoleipäviipale, joka oli päällystetty runsaalla muikunmätisatsilla, punasipulilla ja smetanalla. Tästä ei jouluruoka mielestäni enää parane.


Lämpimänä safkana natustelimme sikaa. Leikkasin Kiven Säästöpossusta hankitusta paistista viipaleita, joita nuijin kevyillä karateotteilla ohuemmiksi. Siivuille sivelin rommiin ja sokeriin säilöttyjä luumuja, jonka jälkeen pyörittelin lihoista rullia. Rullat paistoin voissa ja hauduttelin kypsiksi kermassa sekä jallusinapissa. Lisäkkeenä oli oivallista spelttihelmi-punajuurihässäkkää.


Joulu ilman juustoja on kuin... noh, joulu ilman juustoja. Me herkuttelimme tomaattipestogoudalla, mukavasti muhevalla vuohigoudalla, Mouhijärven Vilholla sekä Armas-perheen kokeilukappaleella, josta ei vuoden kypsyttelyn jälkeen tullutkaan sellaista kuin oli ollut tarkoitus. Mutta varpaiden väliltä hän tuoksui ja jumalaiselta maistui!


Jälkkäriksi väsäsin puolukkarahkakakkua, josta piparinen pohja teki oikein jouluisen oloisen.


Suklaaosastolle hankittiin korkein odotuksin Talvikonvehteja, joiden koostumus ja maku evät olleetkaan yhtä hyviä kuin aiempina vuosina. Pakkauskin on muuttunut. Sen sijaan Chjokon Pure Chjoko 68-praliineista sekä ruokaseuralaisen muasssaan tuomista kirsikkaliköörisuklaista ei löytynyt moitteen sijaa.


Joulumenun palan painikkeina toimivat Torres Santa Digna Gewürztraminer Reserve (kylmäsavulohi), Laitilan Kukko Pils ja O.P.Anderson (silakat, silli ja mäti), Perlage Cabernet del Veneto (possu), Punatähti (puolukkakakku) sekä Casa de la Ermita Dulce Monastrell (juustot ja suklaat).


Seurueemme karvakaverin jouluherkut koostuivat kasvipohjaisista purutikuista, sillä nuori herra on vähäproteiinisella ruokavaliolla.

23. joulukuuta 2010

Suut makiaks!

Kun kuukauden ruokahaasteen teemana on tyrni, niin on melkein velvollisuus työstää supermarjasta kosteaa torttua, jossa ei munaa säästellä (olipa sitten Marja Tyrnin hahmosta mitä mieltä tahansa)!

Ohjeen leipomukseen nappasin Glorian ruoka & viini-lehdestä 6/2005 (kyllä, säästän kaikki ruokalehteni ja arvaa painavatko ne muutoissa!). Olen tehnyt tätä herkkua ainoastaan kerran aikaisemmin. Makumuistoni siitä olivat hyvät, joten päätin osallistua kisaan suklaa-tyrnimoussekakulla.

Tyrnitarpeina minulla oli Meritalon hilloa ja Lapponia-likööriä. Mehun keittelin itse pakastimesta löytyneistä tyrneistä (kolmisen desiä marjoja, reilut puoli litraa vettä ja sokeria maun mukaan).

Alkuperäisessä reseptissä kiillettä käskettiin tehdä sen verran pieni määrä, ettei se peittänyt omaa kakkuani alkuunkaan. Kätevänä emäntänä työstin päällystettä toisen annoksen ja johan alkoi riittää (tämän postauksen kiilletarpeista tulee siis tuo tuplasatsi).

Maistatin torttua eilisissä askartelu- ja piparipikkujouluissa, joissa syntyi muiden muassa ydinenerginen rannekoru ja vadelmapallinen piparkakkunalle. Pukkikin kävi ja ennusti korteista. Juhlaväki tykkäsi haastekakusta ja lupasi tulla sitä tännekin kehumaan!


Kakkupohjaan tarvitset:
100 g tummaa suklaata
75 g voita
1 dl sokeria
2 munaa
2 keltuaista
1 dl vehnäjauhoja
½ dl mantelijauhetta
½ tl leivinjauhetta

Tyrnimousseen tarvitset:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1½ dl tyrnihilloa
3 rkl tyrnilikööriä
2 dl kermaa
3 liivatelehteä
½ dl tyrnimehua

Tyrnikiilteeseen tarvitset:
6 liivatelehteä
2 dl tyrnimehua
4 rkl sokeria
1 dl vettä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Aloita kakkupohjan tekeminen sulattamalla suklaa vesihauteessa.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää munat ja keltuaiset vaahtoon yksitellen villisti vatkaten. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt sulatettu suklaa ja sekoita hyvin.

Yhdistä vehnäjauhot sekä manteli- ja leivinjauhe keskenään. Lisää seos taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja levitä taikina vuokaan. Paista uunissa puoli tuntia.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se leivinpaperille. Leikkaa kakkupohja terävällä veitsellä kahdeksi kerrokseksi. Pese vuoka ja vuoraa pohja uudelleen leivinpaperilla.

Aloita moussen tekeminen notkistamalla tuorejuusto. Lisää juuston joukkoon hillo, likööri sekä kuohkeaksi vaahdoksi vatkattu kerma.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kuumenna tyrnimehu kattilassa. Puristele liivatteista ylimääräiset nesteet pois ja liuota ne kuumaan mehuun. Jäähdytä haaleaksi ja sekoita liivateliemi muiden mousseainesten joukkoon.

Laita kakkupohjan alimmainen kerros leikkuupinta ylöspäin irtopohjavuokaan. Lusikoi kakkupohjalle puolet tyrnimoussesta ja peitä se toisella kakkukerroksella. Levitä loput moussesta kakun päälle.

Muovikelmuta kakku ja lykkää se jääkappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Aloita kiilteen tekeminen laittamalla liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kuumenna puolet tyrnimehusta sokerin kanssa kattilassa. Sekoita kunnes sokeri liukenee.

Purista liivatteista nesteet pois ja liuota ne kuumaan mehun joukkoon. Lisää liivateseokseen vesi ja loput mehut. Anna jäähtyä hyvin.

Valuta jäähtynyt kiille varovasti tasaiseksi kerrokseksi hyytyneen kakun päälle. Kelmuta kakku ja laita vielä muutamaksi tunniksi kylmään jämäköitymään.

7. joulukuuta 2010

Låda of Champions

Kuuluin pitkään siihen koulukuntaan, jonka jäsenet lorottavat kaalilaatikkoihinsa lihalientä. Luotto-ohjeessani oli myös ohrasuurimoita.

Edellisen kerran lootaa tehdessäni vaihdoin suurimot surutta spelttihelmiin. Tänään lipsuin linjasta lisää korvaamalla lihaliemen kermalla.

Tuloksena oli yhtään liioittelematta universumin paras kaalilaatikko.


Kaikki tykötarpeet soivat niin nätisti yhteen, että meinaa tulla itku. Karitsan vieno lampaisuus, kaalin jumalainen muhevuus, spelttihelmien suunmukainen rakenne, kerman pehmeys, siirapin makeus ja oikeen voin jäljittelemätön maku - täydellistä!

Oheisella ohjeella lootaa syntyy kunnioitettava määrä. Onneksi kaaliruoat vain paranevat uudelleenlämmityksen myötä.


Tarvitset:
4 dl vettä
2 dl spelttihelmiä
1 rkl härkäfondia
500 g kaalia
keskikokoisen sipulin
voita
300 g karitsan jauhelihaa
suolaa
valkopippuria
2 dl kermaa
muutaman lorauksen siirappia

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Kiehauta vesi ja lisää siihen fondi sekä spelttihelmet. Anna kiehua kunnes neste on imeytynyt helmiin.

Leikkaa kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Freesaa kaali-sipulisilppua hetki voissa paistinpannulla, mausta ripauksella suolaa ja siirrä seos uuninkestävään vuokaan.

Paista jauheliha voissa samalla pannulla, jossa kypsensit kaalit ja sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada jauheliha ja spelttihelmet kaali-sipuliseoksen joukkoon. Sekoita pontevasti ja liruttele vuokaan kerma sekä siirappi.

Paista kaalilaatikkoa uunissa noin tunnin ajan. Sitten saa syödä, mutta varo ettet polta suutasi.

4. joulukuuta 2010

Talviomenajälkiruokaa

Piipahdin marraskuun puolivälissä isänpäivävierailulla Savossa. Samalla reissulla kävin moikkaamassa myös mummoa.

Kyläpaikoista sain mukaani normaalin herkkuarsenaalin: isältä sieniä (etikkasäilöttyjä haaparouskuja sekä hirmuisen paljon kuivattuja mustatorvisieniä) ja mummolta karjalanpiirakoita, omenasosetta sekä talviomenoita.

Talviomenat pitää poimia mahdollisimman myöhään ja hivenen raakoina. Niitä säilytetään viileässä ja annetaan kypsyä hissukseen. Syömäkunnossa ne ovat marras-joulukuussa ja voivat säilyä oikein varastoituina kevääseen saakka.

Minulla omput eivät tosin kestäneet niin pitkään. Rouskuttelin ison osan menemään nopeassa tahdissa ihan sellaisinaan. Näiden talviomenoiden maku oli raikas ja ihastuttavan kirpeä.

Lopuista tein klassista kaura-omenapaistosta. Talviomput säilyttivät rakenteensa uunituksen aikana hienosti menemättä muhjuksi.


Tarvitset:
litran omenalohkoja
1 dl vettä
150 g voita
1 dl sokeria
6 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Lohko omenat (jos ompuissa on kovin paksu kuori, niin ne voi kuoria ennen lohkomista).

Voitele uuninkestävä vuoka ja levitä omenalohkot vuoan pohjalle. Liruttele vesi omenoiden päälle.

Sulata voi kattilassa. Sekoita sokeri, kaurahiutaleet ja kaneli voin joukkoon. Levitä seos ompuille peitoksi.

Paista uunissa 20-25 minuuttia.

Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

1. joulukuuta 2010

DIY

En löytänyt kaupoista mieluista suklaaajoulukalenteria, joten päätin tehdä sen tänä vuonna itse.


Valtaosan konvehdeista ostin Chjokosta. Käsintehtyjen herkkujen makuskaala yltää *Jaloviinasta tonkapapu-puolukkaan.

Chjokon tuotteiden lisäksi kätkin kalenterin vetolaatikoihin sattumanvaraisesti Neuhausin, Fazerin ja Kultasuklaan namusia.


Lokerikonkin voisi varmasti askarrellapaskarrella omin pikku kätösin, jolloin siitä saisi juuri sen muotoisen kuin haluaisi. Olen kyllä ihan tyytyväinen tähän Sokokselta löytämääni ratkaisuun. Joulukuusi on tehty napakasta pahvista ja se kestää varmasti useita vuosia.

Että tervetuloa vaan joulukuu, täällä on kyllä varauduttu!

30. marraskuuta 2010

M&M's meet the Mormons

Muffinssikalenterin toiseksi viimeiset leivonnaiset tuli kyllä pyöräytettyä jo aikoja sitten, mutta postaus ehtii naftisti kuluvan kuun puolelle.

Marraskuun mormoonimamma on 34-vuotias kolmen lapsen äiti Sallee, jonka ohjeistamia pullia on siunattu vinkeällä nimellä CTR Chocolate Chip.


Näitä leipoessani olin laiskimus, enkä jaksanut lähteä "oikeisiin" suklaahippukauppoihin suklaahippuostoksille. Tyydyin siis lähi-Siwan valikoimasta löytyneisiin M&M's-rakeisiin, joiden pinnalla olevat kimakat myrkkyvärit tekivät myös muffinsseista kiinnostavan sävyisiä.

Sen sijaan maku oli erittäin jees. Lähes kaikki suklaarakeet tosin painuivat muffinssien pohjalle, mutta tarpeeksi pontevalla haukkauksella epätasaisesti jakautuneiden suklaapalojen ongelma saatiin eliminoitua.


Tarvitset:
munan
1 dl maitoa
½ dl öljyä
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2½ dl suklaahippuja tai -rakeita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon maito ja öljy. Sekoita hyvin.

Lisää kulhoon jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. Sekoita sen verran, että neste imeytyy kuiviin aineksiin.

Hämmennä suklaat mukaan taikinaan.

Lusikoi taikinaa muffinssivuoan koloihin. Jätä nousuvaraa noin yksi kolmasosa kolon syvyydestä.

Paista muffinsseja uunissa 20-25 minuuttia.

Kulinaariset kokoontumisajot

Viime viikon perjantaina minulla oli ilo ja kunnia osallistua SRE:n (Suomalaisen ruokakulttuurinen edistämisohjelma) järjestämään illanviettoon. Lisäkseni mukana oli muitakin ohjelman tänä vuonna palkitsemia kuukauden ruokabloggaajia.
Kokoonnuimme ravintola Sundmansin viinikellarissa (Eteläranta 16). Siellä siemailimme kuplajuomaa ja natustelimme sieviä sormiruokia.
Sundmansiin saapui myös presidentin keittiömestari, ihana Sirkka-Liisa Ruottinen. Hänen mielenkiintoisia tarinoitaan olisi voinut kuunnella vaikka koko illan.

Siirryimme kuitenkin seuraavalle rastille ravintola Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28). Vaikka paikka on ollut auki vasta muutaman viikon, on sana vierailun väärtistä paikasta kiirinyt kaupungilla.

Positiiviset huhut luomuun ja reilun kaupan tuotteisiin satsaavasta ravintolasta osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Kaverit hyppäsivätkin ensi töikseen Portaat luomuun-ohjelman ylimmälle rappuselle.
Ruokamaraton aloitettiin friteeratuilla ja sormisuolatuilla juuresten kuorilla, jotka yleensä heitetään kompostiin tai hyvällä tsägällä liemen pohjiksi kiehumaan. Tällaisesta meiningistä minä tykkään!

Varsinaisten ruokalajien ohessa pöytään kannettiin muiden muassa valkosipulisia munakoisosuupaloja, hirmuisen hyvää rosmariinilla maustettua ruisleipää, pieniä ohrasämpylöitä ja tietenkin oikeeta voita.
Tässä kuvassa on Chef & Sommelierin keittiömestari Sasu Laukkonen ja järjetön kimpale kirnuvoita. Menin massiivisesta maitotaloustuotteesta sen verran sekaisin, että kädet vispasivat ja kuvasta tuli jännä. Chez Jasun postauksesta voi käydä katsomassa, miltä Sasu näyttää ilman vauhtiviivoja.

Keittiön ja salin välinen matka on muutaman askeleen pituinen, joten saimme välillä nuuhkuteltavaksemme milloin mitäkin kattilassa kihisevää evästä. Artisokkakeiton kanssa tarjoiltujen gnocchien maustamiseen käytettävä mystinen vihreä sitruuna annettiin pöytään saakka rapsuteltavaksi.

Illan ikimuistoisin makukokemus syntyi minilihiksistä, joiden täytteenä oli karitsan munuaisia. Eläköön uppopaistaminen!

Savukalaa ja selleriä-annoksen savukalat olivat loistavia, varsinkin tuo keskellä oleva lahnakääretorttu. Pidin myös appelsiinimajoneesin ja sellerin sekoituksesta, vaikka vieruskaveri sitä hiukan kritisoikin. Itse asiassa se sopi suuhuni sen verran hyvin, että aion hyödyntää ideaa joulupöydän antimia väsätessäni.

Lihalautaselta löytyi karitsaa ja kaalia. Karitsan palasia oli kypsennetty pitkään ja hartaasti, minkä ansiosta maut olivat tiivistyneet äärimmäisen herkullisiksi. Tässä annoksessa ihastuin erityisesti lähestulkoon läpikuultavaksi haudutettuun rintapalaan, jonka kanssa toimi mainiosti parsakaalin nupuista tehty risotto.

Juustojen (kuttucheddar, intensiivisen makuinen Sinitähti ja Kyyttö-Armas) kera tarjoiltiin tomaatti-vaniljahilloketta ja näkkäriä.

Jälkkäriksi saimme suklaata ja chaita kahdella tavalla. Hyvää, mutta pikkuisen pienempi satsi olisi riittänyt. Toisaalta, voiko suklaata koskaan olla liikaa?

Kaiken kaikkiaan Chef & Sommelier oli miellyttävä kokemus: ravintola, jonne takuuvarmasti palaan uudelleen. Mukavaa oli myös tutustua uusiin lajitovereihin, kiitos rennosta illasta ja jatkakaa hyvinsyömistä!

24. marraskuuta 2010

Murun koeajo

Eilen pidimme pienimuotoisen ruokabloggaajattarien tapaamisen testaamalla Murun (Fredrikinkatu 41). Ehtoisana emäntänä varmistelin paikkamme tähän mukavasti nimettyyn ravintolaan jo hyvissä ajoin ennen sen avautumista.
Murusta jäi hyvä maku suuhun. Alkuun tilasin rouheaa maalaispateeta, jonka rakenteeseen pistaasit toivat hauskaa rouskuvuutta. Tykkäsin myös annoksessa olleista marinoiduista sienistä.
Pääruoaksi otin punaviinirisottoa ja ylikypsäksi haudutettua possunposkea. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa, risotto oli muhevaa ja possu unelmamureaa.
Jälkkäriksi söin pistaasijäädykettä ja hapankirsikkahilloketta. Pistaasi maistui hyydykkeessä todella intensiivisesti ja kirsikat sopivat sen kanssa mainiosti yhteen.

Murun lista on näköjään vaihtunut eli uusia tarjoomuksia on päästävä kokeilemaan mahdollisimman pian. Vaikka paikkaa on jo ehditty kritisoida muka liian pienistä annoksista ja vajaista viinilaseista, niin suosittelen ravintolaa varauksetta.

21. marraskuuta 2010

Kuumia juomia ja kylmiä ruokia

Kulinaarimurulan glögikausi avattiin jo pari viikkoa sitten, mutta raportin laatiminen on jäänyt arkihuolten jalkoihin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Järjestimme siis pyhäinpäivän ratoksi pienellä poppoolla glögimaistajaiset. Juomat hommattiin nyyttikestiperiaatteella ja meikäläinen askarteli pientä huikopalaa.


Herkkäaistiset makuraatilaiset arvostelivat Perinteisen Punaviiniglögin nimensä mukaisesti perinteisen glögin makuiseksi, mutta sitä ei kuitenkaan pidetty kovin hyvänä.

Glühweinin etiketistä arvioijille tuli mieleen Mikko Alatalon aloite alkoholitarjoilun sallimisesta joulumyyjäisissä, muovipullossa ollut Hassel Glögi haisi ohenteelle ja brandyhöyryistä V.S.O.P. Juhla Glögiä sopisi otettavaksi termarissa mukaan hiihtolenkille, joka ei ulotu takapihaa pidemmälle.

Kattilassa lämmäytetty ja vaniljavodkalla maustettu normipunkku oli raadin mielestä ihan OK (paitsi jos tiukkaa viinaa ei muistanut sekoittaa kunnolla viiniin), mutta Blossan viimevuotinen mandariiniarominen juoma ei herättänyt testaajissa suuria tunteita.

Tämän joulun vuosikertablossan maku olisi sahraminen ja konjakkinen, mutta taaskaan sitä ei saa Suomesta. Syynä on lähiviinakaupan kaverin mukaan se, että glögi ei ole läpäissyt Alkon tiukkoja testejä maun osalta. "Mut kyllä mä sitä aion käydä laivalta hakemassa", tunnusti tietolähteeni Bulevardin pitkäripaisesta.


Ruokapuolelle näpertelin hirmuisen läjän klassisia nakkipiiloja sinihomejuustotwistillä. Tunnustan käyttäneeni purkkitaikinaa.


Kylmäsavuporosta, tuorejuustosta ja piparjuuresta tehdyllä tahdaksella päällystin jälkiuuninappeja, joita sain Fazerilta koemaisteltaviksi.

Maistelijat pitivät leipien mausta, mutta nappien koko herätti keskustelua. Palttoonnappeihin tottuneille ne olivat hieman liian suuria suupaloiksi. "Vähän niin kuin hobitin Reissumies", totesi eräs seurueemme jäsen.


Ruisnapeille siveltiin myös keitetyistä kananmunista, punasipulista, anjoviksesta, tillistä ja ruohosipulista työstettyä gubbröraa.


Kuminanäkkäreille pursotin möhnää, jonka tehosekoitin kylmäsavustetuista silakoista, punasipulista, sitruunanmehusta ja ranskankermasta.


Lisäksi tarjolla oli sika- ja katkarapunaksuja sekä chilisiä paahdettuja cashew-pähkinöitä.


Makeiden syömien osastolla oli tarjolla piparisuklaata sekä Pandan lahjoittamia Juhlapöydän konvehteja. Ananakset eivät kelvanneet kenellekään muulle kuin minulle. Onnenpäivä!

Ananaksisen namun ulkoasu on muuttunut ja lootaan on tullut pari uutta makua. Läsnäolijoiden lempparikonvehdin Pehmeän toffeen rinnalle kehitetystä Toffeecremestä pidettiin jopa enenmmän kuin perinteisestä toffeesta.

"Vanhaa Pehmeää toffeeta ei voi syödä kuin viisi, uutta Toffeecremeä vois syödä viistoista!", kommentoivat anonyymit suklaaholistit.


Glöginmaistelun lomassa pelattiin Sybaritia huutoäänestämällä vastausvuorot sekä juotiin hiukan shampanjaa.

Eräs vieraista toi muassaan halloween-henkisen hehkuvan pääkallon, jonka löysin kinkereitä seuraavana aamuna kulpajuomapullosta sykkimässä. Ihan pikkuisen vain säikähdin.

20. marraskuuta 2010

Kurdiruokaa verotoimiston varjossa

Kaisaniemen verotoimiston kupeessa piilossa oleva kurdiravintola Mesopotamia (Kulttuurikeskus Caisa) lienee Helsingin parhaiten varjeltu salaisuus. Marraskuisena perjantai-iltana paikka oli lähes tyhjä.
Mesopotamiaan kannattaa navigoida loistopöperöiden vuoksi. Alkupaloiksi ottamissamme fetajuustorullissa suola, rasva ja rapeus olivat tasapainossa. Myös paikan hummus osoittautui erittäin suunmukaiseksi.
Pääruoaksi söin lammasruukun, jossa oli lampaanlihan lisäksi tomaatteja, paprikaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Täydellistä talviruokaa, mutta aivan infernaalisen kuumaa. Kannattaa siis antaa evään jäähtyä hiukan ennen kimppuun käymistä.

17. marraskuuta 2010

Aasialaista fuusiosafkaa

Farang (Ainonkatu 3) avattiin elokuussa 2009 ja minulla kesti muutaman kuukauden ennen kuin älysin käydä testaamassa paikan. Tykästyin Farangiin ensipuraisulla ja siellä on tullut syötyä sen jälkeen silloin tällöin.
Eilisellä visiitillä valoa kaamokseen toivat rapea possu palmusokerikaramellilla, haudutetut vasikanposket hot & sour-salaatilla ja somen-nuudeleilla, salt & pepper-mustekala sekä pehmeäkuoriset taskuravut. Hyvää!

Tällä keikalla hankin myös Farangin keittokirjan, jonka ohjeilla sain karkkipossusta vihdoin niin oikean makuista, kuin omassa keittiössä on mahdollista.
Jälkkäriannoksessa oli ainakin mango- ja maitosuklaamoussea, tymäkkää tummaa suklaata, kirpeää passionhedelmää sekä raikasta verkkomelonia.

27. lokakuuta 2010

Suuri kurpitsamuffinssi

Lokakuun kohdalla mormoonimuffinssikalenterissa luudallaan lentää räyhäkän näköinen Mya, joka noitahommien ohella kaitsee kahta tenavaansa. 26-vuotiaan Myan esittelemät muffinsit ovat saaneet nimen Pioneer Pumpkin.

Hyvä niin, sillä kurpitsasose tekikin näistä leivonnaisista erittäin meheviä. Maultaan ne valitettavasti jäivät melko mitäänsanomattomiksi.

Allakan ohjeessa leipomuksia ei kehoitettu päällystämään minkään valtakunnan kuorrutteilla. Tällä kertaa otin kuitenkin oikeuden omiin käsiini ja vispasin kakkaroiden kruunuiksi kanelista kermarahkaa. Maku parani kummasti!

Lisäksi koristelin tuotokset muovisille mörkökurpitsoilla, jotka olen joskus heräteostanut jonkun kyökkivehjehelvetin jostain alennusmyynnistä (juuri tällaisten tilanteiden varalle).

Reseptin mukaisesta satsista tulee 16 muffinssia, joista osan voi syöttää töissä reippaille projektiryhmäläisilleen :-)


Tarvitset:
5 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
3 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl kanelia
munan
1½ dl maitoa
2½ dl kurpitsasosetta
½ dl öljyä

Lisäksi tarvitset:
2 dl kuohukermaa
purkin Ehrmannin rahkaa
vaniljasokeria
kanelia

Tee näin:
Paloittele ja kuori kurpitsa. Keitä paloja vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta kurpitsapalat vaikkapa muussinuijalla.

Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja kaneli keskenään.

Vispaa toisessa astiassa munan rakenne rikki. Lisää joukkoon maito, kurpitsasose ja öljy.

Lisää märät tykötarpeet kuiviin ja hämmennä kaikki sekaisin.

Lusikoi taikinaa silikonisen muffinssivuoan koloihin. Älä täytä koloja ääriään myöten.

Paista muffinsseja uunissa noin 20 minuutin ajan. Anna niiden jäähtyä hieman, ennen kuin kopistelet ne ulos koloistaan.

Vispaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka, vaniljasokeri ja kaneli.

Pursota seos jäähtyneiden muffissien ylle niin taiteellisesti kuin kykenet.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...