En nyt keksinyt tälle addiktoivalle punajuurihummukselle mitään oikeaa otsikkoa, joten hyödynsin tuota varsin suosittua, joskin täällä Kulinaarimurulassa harvemmin käytettyä ritirimpsua. Ruoka-aineallergioista kärsimättömänä (voiko noin sanoa?) ihmisenä minun ei ole onnekseni tarvinnut liittyä ton-ton-heimoon (paitsi sen verran roikuin hang around-jäsenenä, että einesmaksalaatikkoni on oltava rusinaton).
Punajuurihummusta innostuin tekemään pitkästä aikaa, kun Kaupunkilaisten oman pellon tämän viikon sato-osuuskassissa oli noita jumalaisen makuisia mukuloita sekä tuoretta valkosipulia. Käyttämäni seesaminsiementahna oli Macedonian Tahinia, koska muutamia merkkejä kokeiltuani olen todennut sen parhaimman makuiseksi.
Tällä mahtitahnalla voit piristää kaikenlaisia grillattuja asioita tai vaikka hampurilaisia. Voit käyttää sitä myös levitteenä ja voit dipata siihen oikeastaan ihan mitä vain mielit. Erityisen suositeltavaa on kauhoa punajuurihummusta tuulensuojaan seesamisilla ruislastuilla, jotka ovat laktoosittomia, maidottomia sekä munattomia, mutta eivät viljattomia tai gluteenittomia.
Tarvitset:
300 g punajuuria
3 valkosipulinkynttä
1½ dl tahinia
½ dl sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
Lisäksi tarvitset:
seesaminsiemeniä
Tee näin:
Lämmitä uuni 200-asteiseksi.
Pese ja kuiva punajuuret. Kääri punajuuret folioon ja kypsennä niitä uunissa noin puolentoista tunnin ajan.
Poista punajuuret foliosta ja anna niiden jäähtyä kunnolla.
Kuori punajuuret (et tarvitse kuorimiseen veistä, kuoret irtoavat helposti käsin) ja pilko ne muutamaan osaan.
Kuori myös valkosipulinkynnet ja paloittele nekin muutamaan osaan.
Laita punajuuret, valkosipulit, tahini sekä sitruunanmehu korkeareunaiseen astiaan. Sauvasekoita ainekset tahnaksi. Voit päättää itse, kuinka karkeaa tai sileää tahnasta haluat.
Mausta tahna suolalla ja pippurilla.
Laita tahna tarjolle kulhoon tai syvälle lautaselle. Koristele seesaminsiemenillä.
20. elokuuta 2016
14. elokuuta 2016
Tämän viikon parhaimmat aamiaisleivät
Brittiläinen ruokapornolehti Delicious Magazine lähestyy uutiskirjeensä tilaajia aina perjantaisin viestillä, jonka otsikkona on "If you only make one thing this weekend, make it THIS [tässä on sitten se kokkausvinkki]". Yleensä olen vain napsinut linkkejä jemmaan, mutta toissapäiväiseen suositukseen päätin ryhtyä jo tänä viikonloppuna, koska siihen oli hyvä syy.
Tai itse asiassa kaksi, sillä residenssissäni yökyläili pari Flow-turistia. He olivat varsin helppoja vieraita, sillä heille ei tarvinnut fiksata kuin aamupalaa ja vierailun muusta ruokahuollosta vastasivat festareiden ravintolat. Kävin itsekin eilen piipahtamassa Suvilahdessa, koska Morrissey. Tuo neitsytvierailuni Flow'ssa taisi jäädä viimeiseksi, täti-ihminen ei vaan enää jaksa tungosta ynnä muita festivaaliasioita.
Mutta takaisin asiaan eli Delicious Magazinen suosittelemiin muna-pekonileipiin, joita paistelin tänään aamiaiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa pekonit sekä munien loppukypsennys kehoitetaan tekemään uunissa, mutta pienellä tunkemisellä kaikki kolme leipää mahtuivat paistinpannulle, joten en ryhtynyt uunia lämmittämään.
Leivät ja munat paistuivat kätsysti pekonirasvassa eli unohdin originaalireseptissä mainitut leipien voitelun ja voissa paistamisen. Mitoitin myös tykötarvemäärät neljän sijasta kolmelle syöjälle. Leipänä minulla oli Rezén maalaisleipää.
Pekonileipien ja Morrisseyn mainitseminen samassa postauksessa lienee kaikkea muuta kuin korrektia, joten tasapuolisuuden nimissä liitän tähän videon reilun 30 (!) vuoden takaa. Siinä kerrotaan The Smithsien "Meat is Murder"-levyn tekemisestä ja sillä olevista biiseistä. Haastattelun jälkeen paljon vettä on virrannut Thamesissa, mutta Mozzerin puheet kasvissyönnistä ja tuotantoeläinten kohtelusta kuulostavat yhä kovin ajankohtaisilta.
Tarvitset:
6 viipaletta pekonia
3 paksuhkoa viipaletta vaaleaa leipää
3 munaa
suolaa
mustapippuria
Lisäksi tarvitset:
avokadon
limen mehun
tuoretta korianteria
suolaa
Srirachaa
Tee näin:
Paista pekonit pannulla rapeiksi. Siirrä pekonit lautaselle odottamaan.
Leikkaa tai stanssaa leipäviipaleisiin haluamasi muotoinen reikä. Jätä viipaleisiin reilut reunukset.
Paista leipäviipaleet pekonirasvassa kuumalla pannulla molemmilta puoliltaan kullanruskeiksi.
Asettele jokaisen leipäviipaleen reikään pari pekonisiivua ristikkäin. Riko yksi muna jokaiseen reikään.
Paista miedolla lämmöllä kunnes valkuaiset ovat hyytyneet, mutta keltuaiset ovat vielä hiukan löysiä. Mausta munat suolalla ja pippurilla.
Muussaa avokado. Mausta se limen mehulla, korianterilla ja ripauksella suolaa.
Tarjoa leivät avokadomuhjun, tuoreen korianterin ja Srirachan kanssa.
Tai itse asiassa kaksi, sillä residenssissäni yökyläili pari Flow-turistia. He olivat varsin helppoja vieraita, sillä heille ei tarvinnut fiksata kuin aamupalaa ja vierailun muusta ruokahuollosta vastasivat festareiden ravintolat. Kävin itsekin eilen piipahtamassa Suvilahdessa, koska Morrissey. Tuo neitsytvierailuni Flow'ssa taisi jäädä viimeiseksi, täti-ihminen ei vaan enää jaksa tungosta ynnä muita festivaaliasioita.
Mutta takaisin asiaan eli Delicious Magazinen suosittelemiin muna-pekonileipiin, joita paistelin tänään aamiaiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa pekonit sekä munien loppukypsennys kehoitetaan tekemään uunissa, mutta pienellä tunkemisellä kaikki kolme leipää mahtuivat paistinpannulle, joten en ryhtynyt uunia lämmittämään.
Leivät ja munat paistuivat kätsysti pekonirasvassa eli unohdin originaalireseptissä mainitut leipien voitelun ja voissa paistamisen. Mitoitin myös tykötarvemäärät neljän sijasta kolmelle syöjälle. Leipänä minulla oli Rezén maalaisleipää.
Pekonileipien ja Morrisseyn mainitseminen samassa postauksessa lienee kaikkea muuta kuin korrektia, joten tasapuolisuuden nimissä liitän tähän videon reilun 30 (!) vuoden takaa. Siinä kerrotaan The Smithsien "Meat is Murder"-levyn tekemisestä ja sillä olevista biiseistä. Haastattelun jälkeen paljon vettä on virrannut Thamesissa, mutta Mozzerin puheet kasvissyönnistä ja tuotantoeläinten kohtelusta kuulostavat yhä kovin ajankohtaisilta.
6 viipaletta pekonia
3 paksuhkoa viipaletta vaaleaa leipää
3 munaa
suolaa
mustapippuria
Lisäksi tarvitset:
avokadon
limen mehun
tuoretta korianteria
suolaa
Srirachaa
Tee näin:
Paista pekonit pannulla rapeiksi. Siirrä pekonit lautaselle odottamaan.
Leikkaa tai stanssaa leipäviipaleisiin haluamasi muotoinen reikä. Jätä viipaleisiin reilut reunukset.
Paista leipäviipaleet pekonirasvassa kuumalla pannulla molemmilta puoliltaan kullanruskeiksi.
Asettele jokaisen leipäviipaleen reikään pari pekonisiivua ristikkäin. Riko yksi muna jokaiseen reikään.
Paista miedolla lämmöllä kunnes valkuaiset ovat hyytyneet, mutta keltuaiset ovat vielä hiukan löysiä. Mausta munat suolalla ja pippurilla.
Muussaa avokado. Mausta se limen mehulla, korianterilla ja ripauksella suolaa.
Tarjoa leivät avokadomuhjun, tuoreen korianterin ja Srirachan kanssa.
9. elokuuta 2016
Herkkua tuoreista härkäpavuista
Kuivattuja härkäpapuja (joista syntyy aivan loistavia falafeleja, paljon parempia kuin kikherneistä) alkaa olla jo ihan kivasti saatavilla, mutta tuoreita on harvoin tarjolla. Sain toissapäivänä Kauppatorille pystytetyltä Maalaistentorilta mukaani pussillisen Gobbas Gårdin luomuhärkäpapuja ja eilen kokkailin niistä superhyviä härkäpapu-fetarullia.
Oheisella reseptillä valmistettuja valkosipulisia härkäpapuja voi lappaa tuulensuojaan ilman mitään rullailujakin, mutta nyt halusin yhdistää papuihin fetaa sekä jääkaapissa tyhjän panttina muhinutta Kaupunkilaisten oman pellon minttua. Olipa kyllä match made in heaven!
Tämä oli myös aikamoista pikaruokaa, ainoastaan papujen riipimiseen kului tovi. Isommista härkäpavuista kannattaa poistaa keittämisen jälkeen vaalea kuorikerros, koska se voi olla sitkeää syötävää. Näitä pieniä, sieviä ja ohutkuorisia härkäpapuja en kuitenkaan lähtenyt kuorimaan.Ostin Gobbas Gårdin kojulta myös kiehtovia pinkkejä ja punaisia perunoita, joista kerron lisää myöhemmin omassa postauksessaan.
Tarvitset:
500 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (noin 100 g riivittyjä papuja)
1 l vettä
valkosipulinkynnen
öljyä
suolaa
mustapippuria
Lisäksi tarvitset:
3 vehnätortillalettua
majoneesia
salaattia
fetaa
tuoretta minttua
Tee näin:
Riivi pavut paloista.
Kiehauta vesi kattilassa. Lisää härkäpavut kattilaan ja anna niiden kiehua viiden minuutin ajan. Valuta vesi pois ja kaada pavut kylmällä vedellä täytettyyn kulhoon.
Kuori ja silppua valkosipulinkynsi.
Kuumenna tilkka öljyä pannulla. Lisää joukkoon valkosipulisilppu ja valutetut pavut. Anna ässehtiä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Voit lämmittää vehnätortillaletut papujen päällä pannulla.
Mausta pavut suolalla ja pippurilla.
Sipaise tortillaletulle majoneesia ja tee salaatista pavuille peti. Lusikoi salaatin päälle papuja ja murustele joukkoon fetaa. Ripottele vielä päällimmäiseksi minttusilppua.
Kääri rullalle ja nauti.
6. elokuuta 2016
Sardellilla pimpattu kasvisgratiini
Olen antanut kesäkurpitsankasvattajien kertoa itselleni, että tuo vihreä pötkylä on varsin tuottoisa kaveri. Minä en kurpitsoita viljele, mutta niitä on kyllä ollut saatavilla Kaupunkilaisten oman pellon sadonjaoissa. Ei tokikaan ongelmaksi saakka, mutta jotenkin niiden loppusijoituspaikan miettiminen on aina hiukan haasteellista.
Kuluvaksi kasvukaudeksi lunastin Kulinaarimurulaan ainoastaan puolikkaan sato-osuuden, sillä viime kesänä olin liki pulassa jokaviikkoisten vegekassien kanssa. Nykyinen tahti eli sato-osuuden nouto vain joka toinen viikko sopii yhden hengen ruokakunnalleni paremmin kuin hyvin.
Tällä viikolla satokassista löytyneistä sorjista kesäkurpitsoista työstin gratiinia kera tomaattien, sipulin, sardellien, yrttien ja parmesanin. Käytin ruokaan toritomaatteja, sillä oman pellon kirsikkatomaatit tuli napsittua ihan pelkiltään. Mitä makupommeja ne olivatkaan!
Tämä kesäkurpitsa-tomaattigratiinin ohje on modattu versio brittilehden sivustolla olevasta reseptistä, jonka ainesmääriä hiukan pienentelin. Jätin myös leipäpalat pois kuorrutteesta ja säästin leivän valmiin gratiinin kanssa syötäviksi. En usko, että eväs siitä juurikaan huonontui.
Hiukan kyllä jännitti, että menevätköhän kesäkurpitsat ällöttävän fletkuiksi uunituksen aikana, varsinkin jos ne vielä imevät tomaateista valuvia mehuja itseensä. Mutta niin ei onneksi käynyt. Ilmeisesti viipaleisiin kuumalla pannulla paistettu pinta suojeli niitä vettymiseltä ja kurpitsoiden rakenne säilyi yllättävän napakkana.
Sardellifileet puolestaan toivat gratiiniin ihanaa umamisuutta ja nostivat simppelin kasvisgratiinin niin sanotusti nekstille levelille. Tämä ruoka maistuu muuten pirun hyvältä myös kylmänä eli kannattaa varautua haarukoimaan jämiä jääkaapista kuin Nigella kalapuikkoja!
Tarvitset:
500 g kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
3 isoa tomaattia
suolaa
mustapippuria
pienen sipulin
2 sardellifileetä
kourallisen tuoretta basilikaa
kourallisen tuoretta persiljaa
1 dl raastettua parmesania
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Leikkaa kesäkurpitsat noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kuumenna öljy pannulla. Paista kesäkurpitsaviipaleet parissa erässä molemmilta puoliltaan ruskeapilkullisiksi.
Leikkaa tomaatit paksuhkoiksi viipaleiksi.
Laita kesäkurpitsaviipaleet laakeaan uuninkestävään vuokaan. Pirskottele niiden päälle hiukan oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele tomaattiviipaleet kesäkurpitsoiden päälle.
Paahda vihanneksia uunissa noin 20 minuutin ajan.
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Freesaa sipulisilppua pannulla öljytilkassa sardellien kanssa, kunnes fileet "sulavat" sipuleihin.
Ota pannu pois liedeltä ja lisää joukkoon pilkotut basilika ja persilja. Sekoita hyvin ja levitä seos kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleille. Ripottele raastettu juusto ainesten päälle.
Gratinoi kasviksia uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.
Kuluvaksi kasvukaudeksi lunastin Kulinaarimurulaan ainoastaan puolikkaan sato-osuuden, sillä viime kesänä olin liki pulassa jokaviikkoisten vegekassien kanssa. Nykyinen tahti eli sato-osuuden nouto vain joka toinen viikko sopii yhden hengen ruokakunnalleni paremmin kuin hyvin.
Kaupunkilaisten oman pellon sato-osuus viikolla 31. |
Tämä kesäkurpitsa-tomaattigratiinin ohje on modattu versio brittilehden sivustolla olevasta reseptistä, jonka ainesmääriä hiukan pienentelin. Jätin myös leipäpalat pois kuorrutteesta ja säästin leivän valmiin gratiinin kanssa syötäviksi. En usko, että eväs siitä juurikaan huonontui.
Hiukan kyllä jännitti, että menevätköhän kesäkurpitsat ällöttävän fletkuiksi uunituksen aikana, varsinkin jos ne vielä imevät tomaateista valuvia mehuja itseensä. Mutta niin ei onneksi käynyt. Ilmeisesti viipaleisiin kuumalla pannulla paistettu pinta suojeli niitä vettymiseltä ja kurpitsoiden rakenne säilyi yllättävän napakkana.
Sardellifileet puolestaan toivat gratiiniin ihanaa umamisuutta ja nostivat simppelin kasvisgratiinin niin sanotusti nekstille levelille. Tämä ruoka maistuu muuten pirun hyvältä myös kylmänä eli kannattaa varautua haarukoimaan jämiä jääkaapista kuin Nigella kalapuikkoja!
Tarvitset:
500 g kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
3 isoa tomaattia
suolaa
mustapippuria
pienen sipulin
2 sardellifileetä
kourallisen tuoretta basilikaa
kourallisen tuoretta persiljaa
1 dl raastettua parmesania
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Leikkaa kesäkurpitsat noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kuumenna öljy pannulla. Paista kesäkurpitsaviipaleet parissa erässä molemmilta puoliltaan ruskeapilkullisiksi.
Leikkaa tomaatit paksuhkoiksi viipaleiksi.
Laita kesäkurpitsaviipaleet laakeaan uuninkestävään vuokaan. Pirskottele niiden päälle hiukan oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele tomaattiviipaleet kesäkurpitsoiden päälle.
Paahda vihanneksia uunissa noin 20 minuutin ajan.
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Freesaa sipulisilppua pannulla öljytilkassa sardellien kanssa, kunnes fileet "sulavat" sipuleihin.
Ota pannu pois liedeltä ja lisää joukkoon pilkotut basilika ja persilja. Sekoita hyvin ja levitä seos kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleille. Ripottele raastettu juusto ainesten päälle.
Gratinoi kasviksia uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.
3. elokuuta 2016
Kuuma ilta Le Chateaubriandissa
Olimme toverini Tuulan kanssa heinäkuun alkupuolella muutaman päivän pituisella reissulla Pariisissa. Lomamatkan pääohjelmanumeroita olivat EM-potkupallokisojen loppuottelun seuraaminen Stade de Francella sekä hyvin syöminen. Yksi postauksen arvoisista ruokailupaikoistamme oli Le Chateaubriand (129 Avenue Parmentier).
Pyrin Le Chateaubriandiin edellisellä Pariisin visiitilläni ilman ennakkovarausta, mutta silloin kuppila oli täpösen täynnä. Sain tuolloin "lohdutuspalkinnoksi" baaritiskipaikan naapurissa sijaitsevasta Le Dauphinista, jossa sapuskat olivatkin vallan mainioita. Tällä kerralla pöytävarauksen teko Le Chateaubriandiin onnistui, mutta ajankohta (klo 22:30) oli kovin myöhäinen. Olimme siis aika väsyneitä illastajia ja nuutunutta oloamme lisäsi painostavan kuuma ilma, joka ei juurikaan viilentynyt edes yön pimeiksi tunneiksi.
Le Chateaubriandissa on yksi menu, joten valinnan tekemiseen ei tarvinnut käyttää energiaa. Otimme menun kylkeen myös viinipaketin, joka vaikutti mielenkiintoisalta siidereineen ja sherryineen.
Amuseparaatin aloittivat haisujuustotäytteiset pallerot, joiden kyytipojaksi saimme muhevan omenaista Cyril Zangsin This Side Up-siideriä.
Ceviche oli pimpattu vadelmilla. Kippo kehoitettiin nakkaamaan tuulensuojaan niin sanotusti kertaheitolla ja päälle käskettiin ottaa ryyppy tömäkähköä La Palabra Mezcalia. Yhdistelmä oli todella herkullinen, jonka jälkimauksi muodostui hurmaava sekoitus savuisuutta ja vattuja. Tämä setti kuului illan parhaimmistoon.
Emähyviä olivat myös rapeat ja savupaprikaiset katkaraputortillat.
Valkoisia papuja, tomaattia ja krassin lehtiä sisältäneessä annoksessa mukavina "sattumina" oli niitä rauskun osia, joihin evät ovat kiinnittyneet. Tämä oli kepeän kesäinen kokonaisuus.
Sen sijaan todella tulinen äyriäisliemi passionhedelmällä ei ollut sellaista ruokaa, jota olisin halunnut lusikoida plus 30-asteisessa ilmastoimattomassa ravintolassa. Sen maussa ei ollut kerrassaan mitään vikaa, mutta vuodenaika tuliliemen tarjoiluun oli mielestäni täysin väärä.
Kolmen viimeisen amusen seuraksi laseihin kaadettiin ihanaa australialaista Tom Shobbrookin Bianco 2013 Sauvignon Blancia. Se sopi kaikista parhaiten valkopapu-tomaatti-rauskucombolle, mutta mieluusti sitä olisi lirpitellyt ihan ilman ruokiakin, sillä olen snadisti höpsähtänyt aussisauvignonblanceihin!
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji ei minua oikein sytyttänyt, sillä en lukeudu tonnikalan fanittajiin. Pikkelöidyt sipulit sekä ketunleivät toivat hiukan pliisulle kalalle piristävää särmää ja Equipo Navazosin sherry La Bota 45 de Fino Amontillado oli todella onnistunut juomavalinta tälle sapuskalle.
Mutta onneksi tonnikalaa seurannut seiti kera kesäkurpitsan ja salaatin toimi kuin junan vessa. Pidin tästä kovasti, kuten myös sille paritetusta Jacques Selossen Version Originale Gran Cru-shampanjastakin.
Kauniin pinkiksi jätetty ankka porkkanoiden ja punaviinijus'n kanssa oli vakuuttava esitys. Ankan kaveri, Frederic Cossardin Pinot Noir Les Pezzerolles Pommard er cru 2012, ei myöskään pettänyt.
Molemmat jälkiruoat olivat minun makuni mukaisia. Ensimmäisenä söimme kirsikoita, kirsikkasherbettiä sekä kapriksia - kuulostaa ihan seinähullulta, mutta ne sopivat hämmentävän hyvin yhteen. Kokonaisuuteen toi kiehtovaa twistiä vahvasti aniksen makuinen Patxaran.
Toisessa jälkkärissä oli maernkia sekä koostumukseltaan jännä makeansuolainen keltuainen. Namia! Tykkäsin myös Jean-François Ganevat'n Macvin du Jurasta, se oli passeli päätös aterialle.
Juustoihin emme enää kyenneet, koska oli hiki ja nukutti.
Laskun loppusumma on karvan verran alle 140 euroa per nuppi. Pelkän menun hinta on 70 euroa eli ilman juomapakettia illasta voi selvitä alle satasella. Paikan syömiset olivat pääsääntöisesti erittäin OK ja safkoille paritetut juomat kekseliäitä, mutta seuraavan kerran haluaisin kyllä käydä Le Chateaubriandissa huomattavasti kylmempänä päivänä.
Pyrin Le Chateaubriandiin edellisellä Pariisin visiitilläni ilman ennakkovarausta, mutta silloin kuppila oli täpösen täynnä. Sain tuolloin "lohdutuspalkinnoksi" baaritiskipaikan naapurissa sijaitsevasta Le Dauphinista, jossa sapuskat olivatkin vallan mainioita. Tällä kerralla pöytävarauksen teko Le Chateaubriandiin onnistui, mutta ajankohta (klo 22:30) oli kovin myöhäinen. Olimme siis aika väsyneitä illastajia ja nuutunutta oloamme lisäsi painostavan kuuma ilma, joka ei juurikaan viilentynyt edes yön pimeiksi tunneiksi.
Le Chateaubriandissa on yksi menu, joten valinnan tekemiseen ei tarvinnut käyttää energiaa. Otimme menun kylkeen myös viinipaketin, joka vaikutti mielenkiintoisalta siidereineen ja sherryineen.
Amuseparaatin aloittivat haisujuustotäytteiset pallerot, joiden kyytipojaksi saimme muhevan omenaista Cyril Zangsin This Side Up-siideriä.
Ceviche oli pimpattu vadelmilla. Kippo kehoitettiin nakkaamaan tuulensuojaan niin sanotusti kertaheitolla ja päälle käskettiin ottaa ryyppy tömäkähköä La Palabra Mezcalia. Yhdistelmä oli todella herkullinen, jonka jälkimauksi muodostui hurmaava sekoitus savuisuutta ja vattuja. Tämä setti kuului illan parhaimmistoon.
Emähyviä olivat myös rapeat ja savupaprikaiset katkaraputortillat.
Valkoisia papuja, tomaattia ja krassin lehtiä sisältäneessä annoksessa mukavina "sattumina" oli niitä rauskun osia, joihin evät ovat kiinnittyneet. Tämä oli kepeän kesäinen kokonaisuus.
Sen sijaan todella tulinen äyriäisliemi passionhedelmällä ei ollut sellaista ruokaa, jota olisin halunnut lusikoida plus 30-asteisessa ilmastoimattomassa ravintolassa. Sen maussa ei ollut kerrassaan mitään vikaa, mutta vuodenaika tuliliemen tarjoiluun oli mielestäni täysin väärä.
Kolmen viimeisen amusen seuraksi laseihin kaadettiin ihanaa australialaista Tom Shobbrookin Bianco 2013 Sauvignon Blancia. Se sopi kaikista parhaiten valkopapu-tomaatti-rauskucombolle, mutta mieluusti sitä olisi lirpitellyt ihan ilman ruokiakin, sillä olen snadisti höpsähtänyt aussisauvignonblanceihin!
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji ei minua oikein sytyttänyt, sillä en lukeudu tonnikalan fanittajiin. Pikkelöidyt sipulit sekä ketunleivät toivat hiukan pliisulle kalalle piristävää särmää ja Equipo Navazosin sherry La Bota 45 de Fino Amontillado oli todella onnistunut juomavalinta tälle sapuskalle.
Mutta onneksi tonnikalaa seurannut seiti kera kesäkurpitsan ja salaatin toimi kuin junan vessa. Pidin tästä kovasti, kuten myös sille paritetusta Jacques Selossen Version Originale Gran Cru-shampanjastakin.
Kauniin pinkiksi jätetty ankka porkkanoiden ja punaviinijus'n kanssa oli vakuuttava esitys. Ankan kaveri, Frederic Cossardin Pinot Noir Les Pezzerolles Pommard er cru 2012, ei myöskään pettänyt.
Molemmat jälkiruoat olivat minun makuni mukaisia. Ensimmäisenä söimme kirsikoita, kirsikkasherbettiä sekä kapriksia - kuulostaa ihan seinähullulta, mutta ne sopivat hämmentävän hyvin yhteen. Kokonaisuuteen toi kiehtovaa twistiä vahvasti aniksen makuinen Patxaran.
Toisessa jälkkärissä oli maernkia sekä koostumukseltaan jännä makeansuolainen keltuainen. Namia! Tykkäsin myös Jean-François Ganevat'n Macvin du Jurasta, se oli passeli päätös aterialle.
Juustoihin emme enää kyenneet, koska oli hiki ja nukutti.
Lopetuspäärynät. |
2. elokuuta 2016
Japanilaista sianlihapornoa
Törmäätkö sinä koskaan intterwebzissä sapuskoihin, jotka jäävät tiukasti mieleen kummittelemaan niin pitkäksi aikaa, kunnes niitä saa koekokattua? Ja jos työstetty syöminen osoittautuu tajunnanräjäyttäväksi herkkuruoaksi, niin onko sitä ihan pakko saada säännöllisin väliajoin lisää?
Kyllä ja kyllä! Yksi viimeisimmistä tällaisista tuhoisista impakteista on japanilainen possusafka kakuni. Sen resepti piirtyi verkkokalvoille viime syksynä ja ensimmäisen kerran valmistin sitä joskus joulukuussa.
Se oli suurta rakkautta ensi puraisulla ja sen jälkeen tätä jumalaista sianlihaihanuutta on pitänyt tehdä muutamaan otteeseen, viimeksi männä viikoloppuna. Pikaruokaa kakuni ei ole, sillä asianmukainen muhittelu kestää useamman tunnin. Suosittelenkin tekemään sitä vähintään tuplasatsin heti kättelyssä.
Sianpalojen ensimmäisen keittokierroksen jämäliemen voit hyödyntää esimerkiksi nuudelikeittojen pohjaksi tai sitä voi lorauttaa tilkkasen lisäkeriisin keitinveteen. Tulee nimittäin aivan älyväpaan hyvää riisiä!
Munia kannattaa kypsentää kuorineen vain hetkinen. Riittää, että ne pysyvät läjässä kuorittaessa. Kuoritut munat kypsyvät vielä lisää, kun keittelet niitä lihojen kanssa. Tavoitteena ei siis ole läpikypsä keltuainen.
Dashia varten tarvitset:
5 dl vettä
viiden sentin suikaleen kombua
reilun desin katsuobushi-kalahiutaleita
Lisäksi tarvitset:
500 g luutonta possunkylkeä
muutaman sentin pätkän inkivääriä
pienen purjon
vettä
5 dl dashia
4 rkl sokeria
4 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
3 rkl miriniä
3 munaa
pari punaista chiliä
Tee näin:
Valmista ensin dashi-liemi. Kuumenna vesi kattilassa kombun kanssa. Kun vesi alkaa kiehua, poista kombu. Lisää kattilaan kalahiutaleet ja anna kiehua pari minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna liemen muhia viitisen minuuttia. Siivilöi liemi.
Kuutioi possunkylki 5 x 5-senttimetrin paloiksi. Ruskista kuutiot pannulla joka kantilta (pannulle ei tarvitse lisätä rasvaa, jos käytät kunnon possua, jossa sitä on omasta takaa).
Siirrä lihapalat valurautapataan. Viipaloi joukkoon puolet inkivääristä ja purjon vihreä osa. Kaada pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Vähennä lämpöä ja kypsennä lihoja kannen alla miedolla höngällä kolmisen tuntia. Tarkista välillä, että neste peitää lihat ja lisää vettä, jos nestettä on haihtunut liikaa.
Keitä munia viisi minuttia. Kuori munat.
Kun lihat ovat kypsyneet kolme tuntia, nouki ne varovasti padasta lautasella. Siivilöi kypsennysliemi ja käytä se esimerkiksi nuudelikeiton pohjaksi.
Laita pataan dashi, sokeri, sake, soijakastike sekä mirin. Kiehauta, kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon lihat, loput inkivääriviipaleista sekä toinen chileistä pieneksi paloiteltuna. Anna lihojen muhia kannen alla miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia.
Lisää pataan kuoritut kananmunat ja nosta lämpöä hieman. Anna munien maustua ja nesteen kiehua kasaan noin vartin verran. Sekoita välillä. Varo, etteivät lihat tai munat pala pohjaan.
Kun liemi on paksuuntunut ja lihoissa on kaunis kiilto, on ruoka valmista.
Tarjoile kakuni riisin kanssa. Koristele annokset purjon valkoisesta osasta leikatuilla suikaleilla sekä tuoreella chilillä.
Kyllä ja kyllä! Yksi viimeisimmistä tällaisista tuhoisista impakteista on japanilainen possusafka kakuni. Sen resepti piirtyi verkkokalvoille viime syksynä ja ensimmäisen kerran valmistin sitä joskus joulukuussa.
Se oli suurta rakkautta ensi puraisulla ja sen jälkeen tätä jumalaista sianlihaihanuutta on pitänyt tehdä muutamaan otteeseen, viimeksi männä viikoloppuna. Pikaruokaa kakuni ei ole, sillä asianmukainen muhittelu kestää useamman tunnin. Suosittelenkin tekemään sitä vähintään tuplasatsin heti kättelyssä.
Sianpalojen ensimmäisen keittokierroksen jämäliemen voit hyödyntää esimerkiksi nuudelikeittojen pohjaksi tai sitä voi lorauttaa tilkkasen lisäkeriisin keitinveteen. Tulee nimittäin aivan älyväpaan hyvää riisiä!
Munia kannattaa kypsentää kuorineen vain hetkinen. Riittää, että ne pysyvät läjässä kuorittaessa. Kuoritut munat kypsyvät vielä lisää, kun keittelet niitä lihojen kanssa. Tavoitteena ei siis ole läpikypsä keltuainen.
Dashia varten tarvitset:
5 dl vettä
viiden sentin suikaleen kombua
reilun desin katsuobushi-kalahiutaleita
Lisäksi tarvitset:
500 g luutonta possunkylkeä
muutaman sentin pätkän inkivääriä
pienen purjon
vettä
5 dl dashia
4 rkl sokeria
4 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
3 rkl miriniä
3 munaa
pari punaista chiliä
Tee näin:
Valmista ensin dashi-liemi. Kuumenna vesi kattilassa kombun kanssa. Kun vesi alkaa kiehua, poista kombu. Lisää kattilaan kalahiutaleet ja anna kiehua pari minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna liemen muhia viitisen minuuttia. Siivilöi liemi.
Kuutioi possunkylki 5 x 5-senttimetrin paloiksi. Ruskista kuutiot pannulla joka kantilta (pannulle ei tarvitse lisätä rasvaa, jos käytät kunnon possua, jossa sitä on omasta takaa).
Siirrä lihapalat valurautapataan. Viipaloi joukkoon puolet inkivääristä ja purjon vihreä osa. Kaada pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Vähennä lämpöä ja kypsennä lihoja kannen alla miedolla höngällä kolmisen tuntia. Tarkista välillä, että neste peitää lihat ja lisää vettä, jos nestettä on haihtunut liikaa.
Keitä munia viisi minuttia. Kuori munat.
Kun lihat ovat kypsyneet kolme tuntia, nouki ne varovasti padasta lautasella. Siivilöi kypsennysliemi ja käytä se esimerkiksi nuudelikeiton pohjaksi.
Laita pataan dashi, sokeri, sake, soijakastike sekä mirin. Kiehauta, kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon lihat, loput inkivääriviipaleista sekä toinen chileistä pieneksi paloiteltuna. Anna lihojen muhia kannen alla miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia.
Lisää pataan kuoritut kananmunat ja nosta lämpöä hieman. Anna munien maustua ja nesteen kiehua kasaan noin vartin verran. Sekoita välillä. Varo, etteivät lihat tai munat pala pohjaan.
Kun liemi on paksuuntunut ja lihoissa on kaunis kiilto, on ruoka valmista.
Tarjoile kakuni riisin kanssa. Koristele annokset purjon valkoisesta osasta leikatuilla suikaleilla sekä tuoreella chilillä.
1. elokuuta 2016
Lyle's, Shoreditchin kruununjalokivi
Lontoolainen ravintola Lyle's (Tea Building, 56 Shoreditch High Street) oli ollut to eat-listallani jo tovin. Pääsiäisen tienoilla tehdyllä visiitillä minulla oli vakaa aikomus mennä sinne lähtölounaalle, mutta niksahtaneen nilkan ja Brysselin pommi-iskujen aiheuttamat aikatauluhaasteet muuttivat suunnitelmiani. Juhannusreissulla otin sitten vahingon takaisin ja kävin illastamassa Lyle'sissa.
Ensiksi tilasin geeteen ja mietiskelin, ottaisinko sekasyöjän menun vai vegemenun. Molemmat sisältävät neljä ruokalajia ja ovat saman hintaisia. Lounasaikaan menuja ei ole, vaan syömiset valitaan päivittäin vaihtuvalta listalta, joka elää raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Päädyin lopulta sekasyöjän menuun, koska makrilli.
Amuse oli tykötarpeiltaan simppeli, mutta maut olivat mahtavia: kevyesti höyrytetty porkkana kirveliöljyllä sekä retiisit tuorejuustolla ja raastetulla bottargalla olivat oiva aloitus aterialle.
Varsinainen alkupala oli jo Instagramista tuttu, mutta liveä koettuna niin tavattoman sievä, että sitä ei melkein raaskinut syödä. Annoksessa oli Ticklemore Cheesen kypsentämätöntä juustoa kera herneiden ja niiden versojen, vesikrassin, rucolan, kurkkuyrtin ja kukkasten. Kesä lautasella!
Kalasettiin asetetut korkeat odotukset täyttyivät heittämällä. Makrilli oli juuri sopivan kypsyistä ja karviaiset sekä suolayrtti toivat kermaisen kalan vastavoimaksi mukavaa kirpeyttä. Ja suolayrtin rakenne on meikäläisen suuhun tavattoman sopiva.
Kesäsalaatin ja kalan kaverina lirpin huippuhyvää slovenialaista Klinecin oranssia Villa De Mandan 2011-luomuviiniä.
Pääruokana oli yksinkertaisesti Dexterin naudan välikyljysviipaleita sekä punajuurta, josta lautaselle olivat päätyneet juurimukuloiden lisäksi myös lehdet. Todella, todella maukasta kamaa. Veriseltä näyttävää lautastani tosin mulkoili useaan otteeseen viereisen pöydän vegaanimenut tilannut pariskunta, joille teki mieli huutaa, että "se on pääasiassa punajuurimehua, senkin hipit!"
Myös liharuoan suositusviini, espanjalaisen Barranco Oscuron muheva Rubaiyat-punkku vuodelta 2011 niin sanotusti osui ja upposi.
Ennen jälkiruokaa minulta tiedusteltiin, haluaisinko juustoja. No haluasin ja sainkin pikku biitit mojovasti lemuavaa, suuhun sulavaa St. Jamesia sekä vielä ihanampaa, pehmeänsuolaista sinihomejuustoa nimeltään Beenleigh Blue *pökr*
Jälkkäri oli muuten erinomaisen menun heikoin lenkki. Vaniljajäätelössä, hillotussa raparperissa ja kauralastuissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta niistä puuttui se kuuluisa wow-efekti kokonaan.
Jumalaisen Somersetin omenabrandyn kylkeen sain vielä maailman rasvaisimman pikku timjamikakkusen sekä suklaakonvehdin. Näillä eväillä oli hyvä lähteä etsimään pubia, jossa näkisin Kroatian ja Portugalin välisen EM-potkupallopelin toisen erän.
Neljän ruokalajin menu juustoannoksella, alkudrinksulla, parilla viinilasillisella sekä digestiivillä kustansivat karvan verran alle 100 puntaa eli noin 130 euroa. Tuoreen Brexit-äänestyksen tulokset eivät olleet ehtineet vielä juhannuspäivänä vaikuttaa punnan kurssiin niin paljon, että se olisi näkynyt kovin merkittävänä halpuutuksena luottokorttilaskussa.
Ensiksi tilasin geeteen ja mietiskelin, ottaisinko sekasyöjän menun vai vegemenun. Molemmat sisältävät neljä ruokalajia ja ovat saman hintaisia. Lounasaikaan menuja ei ole, vaan syömiset valitaan päivittäin vaihtuvalta listalta, joka elää raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Päädyin lopulta sekasyöjän menuun, koska makrilli.
Amuse oli tykötarpeiltaan simppeli, mutta maut olivat mahtavia: kevyesti höyrytetty porkkana kirveliöljyllä sekä retiisit tuorejuustolla ja raastetulla bottargalla olivat oiva aloitus aterialle.
Varsinainen alkupala oli jo Instagramista tuttu, mutta liveä koettuna niin tavattoman sievä, että sitä ei melkein raaskinut syödä. Annoksessa oli Ticklemore Cheesen kypsentämätöntä juustoa kera herneiden ja niiden versojen, vesikrassin, rucolan, kurkkuyrtin ja kukkasten. Kesä lautasella!
Kalasettiin asetetut korkeat odotukset täyttyivät heittämällä. Makrilli oli juuri sopivan kypsyistä ja karviaiset sekä suolayrtti toivat kermaisen kalan vastavoimaksi mukavaa kirpeyttä. Ja suolayrtin rakenne on meikäläisen suuhun tavattoman sopiva.
Kesäsalaatin ja kalan kaverina lirpin huippuhyvää slovenialaista Klinecin oranssia Villa De Mandan 2011-luomuviiniä.
Pääruokana oli yksinkertaisesti Dexterin naudan välikyljysviipaleita sekä punajuurta, josta lautaselle olivat päätyneet juurimukuloiden lisäksi myös lehdet. Todella, todella maukasta kamaa. Veriseltä näyttävää lautastani tosin mulkoili useaan otteeseen viereisen pöydän vegaanimenut tilannut pariskunta, joille teki mieli huutaa, että "se on pääasiassa punajuurimehua, senkin hipit!"
Myös liharuoan suositusviini, espanjalaisen Barranco Oscuron muheva Rubaiyat-punkku vuodelta 2011 niin sanotusti osui ja upposi.
Ennen jälkiruokaa minulta tiedusteltiin, haluaisinko juustoja. No haluasin ja sainkin pikku biitit mojovasti lemuavaa, suuhun sulavaa St. Jamesia sekä vielä ihanampaa, pehmeänsuolaista sinihomejuustoa nimeltään Beenleigh Blue *pökr*
Jälkkäri oli muuten erinomaisen menun heikoin lenkki. Vaniljajäätelössä, hillotussa raparperissa ja kauralastuissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta niistä puuttui se kuuluisa wow-efekti kokonaan.
Jumalaisen Somersetin omenabrandyn kylkeen sain vielä maailman rasvaisimman pikku timjamikakkusen sekä suklaakonvehdin. Näillä eväillä oli hyvä lähteä etsimään pubia, jossa näkisin Kroatian ja Portugalin välisen EM-potkupallopelin toisen erän.
Neljän ruokalajin menu juustoannoksella, alkudrinksulla, parilla viinilasillisella sekä digestiivillä kustansivat karvan verran alle 100 puntaa eli noin 130 euroa. Tuoreen Brexit-äänestyksen tulokset eivät olleet ehtineet vielä juhannuspäivänä vaikuttaa punnan kurssiin niin paljon, että se olisi näkynyt kovin merkittävänä halpuutuksena luottokorttilaskussa.
Sapuskoiden tasoon nähden tuokaan hinta ei mitenkään hirvitä, lounaasta selviäisi vieläkin edullisemmin, Lyle'sista saat huippuhyvää ruokaa konstailemattomassa ja pönötysvapaassa miljöössä eli jos Lontoossa liikut, niin kannattaa ehdottomasti käydä tyyppaamassa tämä kuppila.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)