Ylivuotinen karpalotöhnätorttu

Tein tätä hurmaavaa herkkupiirakkaa melko täsmälleen vuosi sitten, mutta eipähän ole tullut asiasta täällä aikaisemmin kerrottua. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä karpalocurpiiras on kerrassaan makoisa jälkiruoka tai kahvipöydän kuningatar.

Törmäsin ohjeeseen New York Timesin kokkaussektorilla ja korvamerkkasin sen alati kasvavalle kokeiltavien reseptien listalleni. Kun syömäkylään oli tulossa keliaakikko, ohje päätyi työstettäväksi, sillä tortun pohjaan ei tule pöläystäkään venhäjauhoja, vaan se väännetään riisijauhoista ja pähkinöistä. Ja tietty voista ja sokerista.

Karpalocurdiin liukenee aikamoinen keko sokeria, mutta hapan marja sen kyllä kestää. Appelsiini (ja varsinkin sen raastettu kuori) puolestaan tuo täytecurdiin mukavaa vääntöä ja taittaa kivasti makeuttakin.

Curdille en ole vieläkään keksinyt töhnää parempaa suomenkielistä versiota. Se kun ei oikein ole tahnaakaan ja levite puolestaan on turhan voileivänpäällisoletettu termi. Tahdas on hieno sana, mutta sen taivuttaminen on vähän hankalaa. Siksi töhnä. Myös möhnä maistuu suussa hyvältä.

Pohjaan tarvitset:
180 g hasselpähkinöitä
2,5 dl riisijauhoja
ripauksen suolaa
100 g voita
100 g sokeria

Täytteeseen tarvitset:
appelsiinin
400 g karpaloita
200 g sokeria
100 g voita
2 munaa
2 keltuaista

Tee näin:
Ota voi ajoissa jääkaapista pehmenemään.

Laita pähkinät ja puolet riisijauhoista tehosekoittimeen. Hienonna seosta, kunnes pähkinät ovat karkeina murusina. Lisää loput jauhot sekä suola. Hienonna tasaiseksi.

Vaahdota pohjaan tuleva pehmeä voi sokerin kanssa kulhossa. Lisää joukkoon pähkinä-riisijauhoseos ja sekoita taikinaksi.

Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja laita vuoka taikoineen puoleksi tunniksi pakastimeen.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Paista pohjaa vartin verran tai kunnes se on kauniin vaaleanruskea. Anna jäähtyä.

Aloita täytteen valmistus pesemällä appelsiini hyvin. Raasta sen kuori ja purista siitä mehut.

Laita kuoriraaste, mehu, karpalot ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Laita siivilä kulhoon ja kaada karpaloseos siivilään. Painele kaikki nesteet siivilän läpi kulhoon. Vispaa voi pienissä erissä lämpimään nesteeseen.

Sekoita toisessa kulhossa munat ja keltuaiset.

Ota reilu desi hieman jäähtynyttä karpaloseosta ja sekoita se varovasti munien joukkoon. Kaada loputkin karpaloseoksesta munakulhoon ja sekoita hyvin.

Kaada täyte takaisin kattilaan ja lämmitä seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan kunnes se alkaa hieman kuplia ja paksuuntua. Ota kattila pois liedeltä ja anna täytteen jäähtyä.

Kaada jäähtynyt täyte piiraspohjalle. Paista piirasta uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen kun poistat sen vuoasta. Tarjoile karpalocurpiiras huoneenlämpöisenä.

Kurpitsaiset aamiaispannukakut

Viime viikonloppuna virvoittelin allekirjoittaneen ja kurpitsan hiipunutta toveruutta paahtamalla ja soseuttamalla reilun kilon painoisen myskikurpitsan. Siitä on riittänyt sen verran monen sapuskan tykötarpeiksi, että viime päivinä ruokavalioni on ollut kovin kurpitsapainotteinen.

Kurpitsahummusta on tullut vedettyä leivän tai hapankorppujen (loistoyhdistelmä!) päällä päivittäin, kurpitsapastaa olen tehnyt pari kertaa ja tästä taikinasta paistelin kurpitsapannukakkuja kolmelle aamiaiselle. Nyt taitaa meikäläisen kurpitsakiintiö olla taas toviksi täynnä.

Nämä pannarit olivat muhevan meheviä. Söin niiden kanssa omenasosetta, koska sitä sattui jääkaapissa jämäpurkillinen olemaan. Jos omenasose lisukkeena ei puhuttele, niin näiden kaverina voisivat toimia pekoni ja vaahterasiirappi.

Ohjeen mukaisesta taikinasatsista paistuu noin kymmenen pannukakkua.

Pannareiden päällä olevaan omenasoseeseen
ei ilmestynyt Jeesusta vaan joku muu outo hahmo.

Taikinaan tarvitset:
2 dl paahdettua kurpitsaa soseutettuna
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl maitoa
munan
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
voita paistamiseen
omenasosetta

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Halkaise reilun kilon painoinen myskikurpitsa pituussuunnassa. Laita puolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinnat ylöspäin. Paahda kurpitsaa uunissa noin tunnin ajan.

Poista hiukan jäähtyneestä kurpitsasta kuoret. Paloittele kurpitsa ja soseuta palat sauvasekoittimella. Anna soseen jäähtyä.

Sekoita kaikki taikina-ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Anna taikinan ässehtiä puolisen tuntia jääkaapissa

Kuumenna paistinpannulla nokare voita.

Lusikoi pannulle läpimitaltaan noin kymmenen sentin pannukakkuja. Jätä pannareiden väliin vähän tilaa, sillä ne leviävät hiukan.

Vähennä lämpöä ja paista pannareita, kunnes niiden pinta alkaa pikkuisen kuplia. Käännä pannukakut ja paista niitä vielä muutaman minuutin ajan.

Tarjoile lämpiminä omenasoseen kanssa.

MCA:n innoittama tarte Tatin päärynöistä

Kun Master Chef Australian, tuon ruokarealityhistorian ihan heittämällä parhaimman ohjelman, kymppikauden (<< klikkaa linkkiä omalla vastuulla, siitä avautuvalla sivulla on kattavasti spoilereita) kuutosjakson painetestissä kilpailijoiden piti valmistaa tarte Tatin hurmaavan Maggie Beerin ohjeella, niin kylläpä alkoikin tehdä mieli tätä klassista keikauspiirasta.  

Omenoiden sijasta tein tarte Tatinin päärynöistä, sillä olin juuri ostanut torilta satsin mahtavia, kotimaisia päärynöitä. Paitsi makunsa, niin myös kokonsa puolesta ne olivat kuin tehty tätä torttua varten.

Laiskana emäntänä oikaisin ja hain taikinan kaupan pakastekaapista, koska niin oli lupa tehdä Maggie Beerin sivustolta löytämäni ohjeen mukaan. Samira, Metter ja Michelle toki työstivät torttutaikinan lisäksi myös vaniljajäätelöä sekä syntisen paksua vaniljakastiketta, mutta he ovatkin Master Chef Australian finalisteja.

En myöskään käyttänyt karamelliin verjuicea eli hapanrypälemehua, koska semmoista ei sattunut kaapissani olemaan. Aika herkullisen leipomuksen sain siitäkin huolimatta aikaiseksi.

Tarvitset:
140 g sokeria
100 g suolatonta voita
noin kilon päärynöitä
pakastelehtitaikinalevyn

Lisäksi tarvitset:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Tee näin:
Ota pakastelehtitaikina sulamaan.

Laita uuni lämpenemään 190-asteiseksi.

Laita sokeri ja voi kattilaan. Anna niiden sulaa kattilassa keskilämmöllä. Kun seos alkaa kuplia, älä hämmennä sitä. Sekoita seosta heiluttelemalla kattilaa reippaasti noin puolen minuutin välein, kunnes seos alkaa karamellisoitua. Tässä vaiheessa ei kannata poistua lieden äärestä, sillä jos karamellia ei pidä silmällä, niin se kärtsää nopeammin kuin ehdit sanoa "Matt Preston". 

Ota karamellikattila pois liedeltä.

Kuori päärynät ja halkaise ne pituussuunnassa. Poista siemenkodat.

Asettele päärynänpuolikkaat leikkauspinta ylöspäin halkaisijaltaan 20 senttimetrin uunivuokaan. Kaada karamelli päärynöiden päälle.

Kauli sulanut lehtitaikina levyksi ja leikkaa siitä halkaisijaltaan 22-senttinen ympyrä. Peitä vuoassa olevat päärynät taikinalla. Painele taikinan reunat päärynöiden ja vuoan reunan väliin.

Kypsennä torttua uunissa noin puolen tunnin ajan.

Ota tarte Tatin pois uunista ja anna sen asettua kymmenisen minuuttia.

Laita iso lautanen tai tarjotin alassuin vuoan päälle ja keikauta rivakasti koko systeemi ylösalaisin, että torttu lopsahtaa irti vuoasta.

Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Viisikkojuomaa

Tenavana Enid Blytonin kirjoittamat Viisikot kuuluivat vakiolukemistooni ja sarjan kirjat tuli kahlattua läpi useampaan otteeseen. Nuorisolaisena löysin mahtavan The Comic Strip-possen hykerryttävän Viisikko-parodian "Five Go Mad in Dorset", joka niin ikään on tullut tässä vuosien varrella katsottua kikatellen niin sanotusti toisenkin kerran.

Viime vuonna törmäsin uusiin aikuisille tarkoitettuihin Viisikko-tarinoihin ja käytin kaiken itsehillintäni siihen, etten hankkinut opuksia itselleni, vaikka jo pelkät nimikkeet "Five Give Up the Booze" ja "Five Go Gluten Free" hihityttivät lupaavasti.

"Thanks Anne, you really are a proper little housewife!"
(kuva napattu jhochet.tripod.comin galleriasta)

Originaali-Viisikoista on jäänyt parhaiten mieleen se, että tyypit söivät ihan koko ajan. Piknikille eväskoreihin pakattiin kinkkusandwicheja, tomaatteja, purkkisardiineja, rapeaa salaattia, retiisejä, pekonia, keitettyjä munia, hedelmäkakkua, omenoita sekä limonadia. Ja sitä ihmeellisen kuuloista inkivääriolutta!

1970-luvulla savolaisessa pikkukaupungissa ginger beerin saatavuus oli tasan nolla. Seuraavalla vuosikymmenellä pääsin maistamaan limpparimaista ginger alea, mutta jo silloin oli semmoinen fiilis, että ei se oo sitä samaa. Myöhemmin myös Viisikon äkta eväsretkijuoma on tullut tutuksi, mutta omin päin valmistin proper ginger beeria vasta männä kesänä.

Reseptiin listattua creme of tartaria eli viinikiveä ei sitten löydy apteekeista, vaikka intterwebbi niin väittääkin. Neljän apteekin lisäksi tsekkasin viinikivitilanteen myös Ruohonjuuresta, Punnitse&Säästästä ja parista luontaistuotekaupasta sekä erään farmaseutin vinkistä aivan helvetillisen kokoisen etelähelsinkiläisen Citymarketin leivontahyllystäseinältä - nada. Verkkokaupasta sitä olisi saanut, mutta päätin lopulta pärjätä ilman. Aika hyvät Viisikko-vibat viinikivettömästäkin inkiväärioluesta sai.

Tarvitset:
75 g tuoretta inkivääriä
2 sitruunaa
500 g (ruskeaa ruoko)sokeria
(1 tl viinikiveä)
4½ l vettä
7 g hiivaa

Tee näin:
Pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi (inkivääriä ei tarvitse välttämättä kuoria).

Pese sitruunat ja leikkaa ne viipaleiksi.

Laita inkiväärit, sitruunat ja sokeri (sekä viinikivi) isoon kattilaan. Lisää kattilaan puolitoista litraa vettä ja kuumenna seosta, kunnes sokeri sulaa.

Lisää kiehahtaneeseen seokseen kolme litraa vettä. Lisää hiivaa ja hämmentele, kunnes se liukenee nesteeseen.

Laita kattilaan kansi päälle. Anna kattilan olla jääkaapissa yön yli.

Siivilöi ja pullota juoma. Älä täytä pulloja aivan piripintaan, vaan jätä niihin noin viiden sentin käymistila.

Laita pullot jääkaappiin. Availe korkkeja muutaman tunnin välein vapauttaaksesi käyvästä juomasta syntyviä paineita.

Juoma on valmista nautittavaksi parin päivän kuluttua.

Inkivääriolut säilyy jääkaapissa muutama päivän ajan. Jos juoma tuoksuu tunkkaiselta tai hiivaiselta, älä juo sitä.

Vuohenjuustoa ja kirjorevonhäntää

Löysin tuossa kesäloman aikana muutaman pullon muuton jälkeisessä kaaoksessa niin sanotusti varmaan paikkaan jemmaamiani viinejä. Yhden niistä eli Saget La Perrièren Sauvignon Blancin vuodelta 2013 korkkasin, kun kafru tuli syömäkylään.

Rakensin tarjoilut viiniin sopiviksi, joten söimme paistettuja ahvenia kera uunissa paahdettujen uusien perunoiden, sipuleiden ja retiisien sekä niiden alle päärynä-vuohenjuustosalaattia.

Tuunasin vähän soppa365:stä löytämääni ohjetta jättäen krassit ja krutongit pois. Ihan emähyvää tuli silti. Salaattina käytin Kotipellon puutarhan Mimis-versoseosta, johon olen tainnut pikkuisen addiktoitua.  Siinä olevien sööttien versojen nimetkin maistuvat suussa hyviltä: japaninsinappi, sareptansinappi, mizuna, paksoi ja kirjorevonhäntä. Kirjorevonhäntä!

Reseptien mukaisesta satsista tulee reilut annokset alkusalaattia kahdelle (tai jopa kolmelle) hengelle.

Salaattiin tarvitset:
2 päärynää
nokareen voita
rasiallisen Mimis-versoseosta
150 g pehmeää vuohenjuustoa

Kastikkeeseen tarvitset:
½ dl rypsiöljyä
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Huuhtaise ja linkoa versot (jos käytössäsi ei ole salaattilinkoa, taputtele versot kuiviksi keittiöpyyhkeen tai talouspaperin välissä).

Leikkaa juusto noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Sekoita kastikeaineksista kulhossa sakea seos.

Kuori päärynät ja paloittele ne lohkoiksi. Poista siemenet.

Kuumenna voi paistinpannussa ja paista päärynöihin pannulla kullanruskea pinta.

Sekoita versojen joukkoon hieman kastiketta ja nosta versoja lautasille.

Lisää juustot ja päärynät versojen joukkoon.

Pirskottele annosten päälle vielä hieman kastiketta.

Tarjoa heti.

Särkevämpi vaihtoehto tonnikalapastalle

Terveisiä muuttorumban keskeltä! Lainalaatikkokuorman saapumista odotellessa on hyvää aikaa naputella valmiiksi tämä erinomaisen sitruunaisen särkipastan ohje.

Ammoisina opiskeluaikoina samantyyppistä evästä tuli valmistettua niin sanotusti toinenkin ämpärillinen, mutta silloin käytin tykötarpeina tonnikalaa ja sarvimakaronia. Nuo ajat ovat tulleet mieleeni myös käynnissä olevan muuttoprosessin edetessä, kun kaappien kätköistä on löytynyt päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta, jolloin intterwebbiä ei ollut keksitty ja tonnikala oli halpaa kuin saippua.

Nyt ylikalastetut tonnikalakannat kaipaavat toipumista ja pastan sekaan kannattaa sekoittaa kestävämpiä vaihtoehtoja, joita voi luntata vaikka WWF:n Kalaoppaasta. Itse olen korvannut tonnikalan pastasoossin lisäksi myös vitello tonnatossa, ja se sopi siihen vähintäänkin yhtä hyvin kuin tonnikala - ellei jopa paremmin.

Särkipastani passaa myös Epätrendikkäässä ruokablogissa heitettyyn haasteeseen, jolla halutaan kannustaa ihmisiä hyödyntämään ruoanlaitossa entistäkin ahkerammin loistavia suomalaisia raaka-aineita. Käyttämäni sitruunapasta oli tosin tuontitavaraa, mutta särjet oli savustanut ja purkittanut pohjoiskarjalalainen Pielisen Kala. Maistuvia särkituotteita valmistavat myös Pirkan Säilyketukku sekä Järkisärki.

Tarvitset:
100 g savusärkisäilykettä
1 rkl pieniä kapriksia
1 dl kermaa
200 g (sitruuna)pastaa
(puolikkaan sitruunan mehun)
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Kumoa särkipurkin sisältö kuumalle paistinpannulle. Jos särjet on säilötty kovin runsaaseesen öljymäärään, niin älä holauta ihan kaikkea öljyä mukaan, noin pari ruokalusikallista riittää.

Lisää pannulle kaprikset ja kerma. Sekoita hyvin ja anna pöhistä miedolla lämmöllä sen aikaa, kun kypsennät pastan pakkauksen ohjeen mukaan.

Valuta kypsä pasta ja sekoita se pannulla olevan särkisoossin joukkoon. Jos käytät maustamatonta pastaa, niin tiristä soossin sekaan mehut puolikkaasta sitruunasta,

Mausta särkipasta reilusti mustapippurilla. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Tarjoa heti.

Joulun makuinen jälkkäri

Vielä ehkä tohtinen postata jouluisen jälkkärireseptin, kun Nuutinpäiväkin on vasta loppuviikosta. Se kuuluisa vanha kansahan hokee, että "hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Samaisen lähteen mukaan "joulu loppuu loppiaiseen, Nuutinpäivään kumminkin".

Nyt päättymäisillään olevan sesongin särpimiksi en jaksanut tehdä hirmuisia määriä perinteisiä jouluruokia. Jotain spessua toki väsäsin: kylmiä kaloja oli juuri sopivasti, jouluburgeritarpeita riittävästi, juustoja enemmän kuin tarpeeksi ja joulukarkkejakin säällinen määrä. Karkkiosastoon lasken kuuluvaksi myös tämän pikkuisen satsin panna cottaa ja kardemummaluumuja. 

Luumut ovat olleet jossain muodossa joulupöydässäni oikeastaan niin pitkään kuin muistan. Kakarana luumurahkaa olisi voinut vetää kulhotolkulla ja joulutorttukiintiökin tuli täyteen jo hyvissä ajoin ennen täysi-ikäistymistä. Luumusoppa oli riisipuuron kanssa paljon parempaa kuin sekametelisoppa. Joulukinkkuakin muistan joskus koristellun luumuilla, mutta ne taisivat kyllä jäädä syömättä. 

Tämän luumusoseen maustoin jouluiseksi kardemummalla. Soseesta tuli täydellinen pari unelmanpehmeälle panna cottalle, jonka erinomaisuus ja helppotekoisuus tuppaa aina välillä unohtumaan.

Panna cottaan tarvitset:
1½ liivatelehteä
2 dl kermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Luumusoseeseen tarvitset:
2 dl kuivattuja luumuja
2 dl vettä
1 rkl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa

Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Laita kerma, sokeri ja vaniljasokeri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna seos ja anna sen kiehua parin minuutin ajan.

Ota kattila liedeltä. Puristele liivatteista ylimääräiset vedet ja lisää ne kattilaan. Sekoita.

Kaada seos kahteen tarjoiluastiaan ja laita ne hyytymään jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi.

Laita luumut, vesi, sokeri ja kardemumma kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes luumut ovat pehmenneet ja neste on haihtunut lähes kokonaan.

Sauvasekoita hiukan jäähtyneet luumut soseeksi.

Kokoa annokset lusikoimalla huoneenlämpöistä luumusosetta jääkaappikylmiin panna cotta-astioihin.

Put the lime in the coconut

Palaan vielä hetkeksi taannoisiin kirkollisiin juhlapyhäsyömisiin, niin saan kirjailtua pääsiäissunnuntain menun blogiin kokonaisuudessaan. Alkunapoiksi tarjoilin bánh mì-munia ja pääruoaksi lammaspullia. Sekavan kokonaisuuden kruunasi pirtsakka kookos-limepavlova.

Tämä on mukavatekoinen jälkkäri, koska munat tulevat hyötykäytetyiksi kokonaan: valkuaiset uppoavat marenkiin ja keltuaisista vatkautuu curdia. Curdin maustoin tällä kertaa limellä, koska se passasi erinomaisesti kuivakaappien kätköistä löytyneellä kookosesanssilla maustetun marenkipohjan kaveriksi. 

Kookosuute on Australian tuliaisia ja se on ollut kovin riittoisaa. A little goes a long way, sillä jo muutamalla tipalla saa aikaan kerrassaan käsittämättömän kookoksisen lopputuloksen. Kookoskammoisille (joita heitäkin kuulemma keskuudessamme vaeltaa) tätä herkkua en siis suosittele.

Lime curdiin tarvitset:
4 keltuaista
2 dl sokeria
2 rkl raastettua limen kuorta
½ dl limemehua
50 g voita

Marenkipohjaan tarvitset:
4 kananmunan valkuaista
2½ dl sokeria
1 tl väkiviinaetikkaa
½ rkl maissijauhoja
½ tl kookosesanssia

Kermavaahtoon tarvitset:
2 dl kermaa
2 rkl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi tarvitset:
nokareen voita voiteluun
maissijauhoja jauhotukseen
raastettua limen kuorta koristeeksi

Tee näin:
Valmista ensin lime curd.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vesihauteessa kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää joukkoon limen raastettu kuori sekä mehu koko ajan vatkaten.

Nosta kulho vesihauteesta ja anna seoksen jäähtyä hieman.

Vatkaa hieman jäähtyneeseen seokseen pehmeä voi pieninä kuutioina.

Laita tahna jääkaappiin jähmettymään.

Tee seuraavaksi marenki.

Laita uuni lämpenemään 120-asteiseksi.

Sähkövatkaa huoneenlämpöisiä valkuaisia kulhossa, kunnes vaahtohuiput eivät latistu heti kun nostat vatkaimen pois.

Jatka vatkaamista ja lisää sokeria noin ruokalusikallinen kerrallaan. Sokerin loputtua tuloksena tulisi olla kiiltävää ja tanakkaa tavaraa.

Kääntele etikka, jauhot ja kookosuute hellävaroen valkuais-sokeriseoksen joukkoon.

Laita uunipellille pari folioarkkia. Piirrä veitsenkärjellä folioon ympyrä, jonka halkaisija on noin 20 senttimetriä.

Sudi ympyrään sulatettua voita ja ripottele päälle maissijauhoja.

Täytä voideltu ja jauhotettu ympyrä valkuais-sokeriseoksella. Kakkaran tulee olla reunoiltaan hieman keskustaa korkeampi.

Kypsennä marenkia uunissa tunti ja vartti.

Käännä uunista lämmöt pois, Avaa luukku hiukan raolleen ja anna pohjan jäähtyä yhdessä uunin kanssa.

Vatkaa kerma tomu- ja vaniljasokerin kanssa löysäksi vaahdoksi.

Kokoa pavlova levittämällä lime curdia marenkipohjalle. Peitä curd kermavaahdolla ja koristele se raastetulla limen kuorella.

Tarjoa heti.

Keltainen kermakakku

Tämä on jo toinen kerta tänä vuonna, kun kunnostaudun kakkumaakarina (tosin se eka torttu ei vaatinut varsinaisesti leipomista vaan hyydyttämistä). Fakta on silti pikkuisen hämmentävä, koska kokkailen paljon mieluummin suolaisia kuin makeita syömisiä ja jauhopeukalonikin on kohtalaisen keskellä kämmentä.

Syyn baakkelsin numero kaksi valmistukselle antoi taannoinen vitello rutilus-dinneri, jolle piti loihtia jotain jälkkäriä. Kiitos internetzin, löysin brittiläisen delicious.-lehden sivuilta herkulliselta kuulostavan suklaa-appelsiinipiiraan ohjeen.

Leipomuksen toteutus osoittautui aika haastavaksi erityisesti taikinan työstön osalta. En onnistunut saamaan piirakasta yhtä sievää kuin originaalireseptin yhteydessä olevassa kuvassa, eikä minun karamellikastikkeenikaan ollut vissiin ihan sellaista kuin piti, mutta aika hemmetin hyvää tästä silti tuli. Toisaalta, jos täytteessä on puoli litraa kermaa, niin lähtökohta oivalliselle vanhan liiton jälkiruoalle on jo melko hyvä.

Pohjaan tarvitset:
80 g sokeria
150 g suolatonta voita
260 g vehnäjauhoja
30 g kaakaojauhetta
munan
2 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
8 keltuaista
75 g sokeria
5 dl kermaa
appelsiinin raastetun kuoren

Karamellikastikkeeseen tarvitset:
100 g sokeria
2 rkl vettä
1 dl kermaa
30 g suolatonta voita
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
appelsiinin siivuja koristeluun

Tee näin:
Sekoita kylmä, kuutioitu voi ja sokeri keskenään. Hiero käsin joukkoon jauhot ja kaakaojauhe, kunnes seos muistuttaa rakenteeltaan korppujauhoja. Lisää lopuksi muna ja vesi.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja muotoile siitä paksuhko kiekko. Kiedo kiekko kelmuun ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 190-asteiseksi.

Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä vajaan puolen sentin paksuiseksi. Poista ylin leivinpaperi ja rullaa taikina sekä alempi leivinpaperi varoen kaulimen ympärille.

Asettele taikinakiekko irtopohjaiseen piirasvuokaan. Painele taikinaa leivinpaperin läpi vuoan pohjalle ja reunoille. Poista leivinpaperi ja siisti taikinan reunat veitsellä. Ylijäämätaikinalla voit paikkailla mahdollisia pohjaan tai reunoihin jääneitä aukkoja.

Rutistele leivinpaperiarkki mytyksi. Suorista paperi ja asettele se taikinan päälle. Kaada paperin päälle keraamisia tai kuivattuja herneitä ja laita vuoka jääkaappiin varttitunniksi.

Paista pohjaa herneineen uunissa 15 minuutin ajan. Poista herneet sekä leivinpaperi ja anna pohjan olla uunissa vielä 5 minuuttia.

Valmista täyte pohjan paistuessa.

Sekoita keltuaiset ja sokeri. Lämmitä kerma höyryäväksi ja lisää se ohuena nauhana keltuais-sokeriseokseen koko ajan vatkaten.

Siivilöi täyte ja lisää joukkoon raastettu appelsiininkuori.

Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Kypsennä piirasta uunissa vielä puoli tuntia.

Anna piiraan jäähtyä kymmenisen minuuttia ja poista se varovasti vuosta. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.

Valmista karamellikastike juuri ennen tarjoilua.

Laita sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna sekoittaen kunnes sokeri on sulanut. Anna seoksen ässehtiä miedolla lämmöllä kullanruskeaksi siirapiksi. Varo polttamasta sitä!

Kun sokerisiirappi on kullanruskeaa, lisää jokkkoon kerma. Sekoita karamellikastike miedolla lämmöllä tasaiseksi. Lisää lopuksi voi sekä ripaus suolaa.

Kuori appelsiini ja leikkaa siitä siivuja piiraan päälle koristeeksi.

Tarjoa piiras karamellikastikkeen kanssa.

Lahjaomenacrumble

Tämän sesonkiherkun syntymää täytyy hieman taustoittaa. Olen laatinut kafrulleni 12 askeleen ohjelman, jonka puitteissa hän opettelee syömään raakaa kalaa. Raa'asta kalasta nauttiminen on yksi hänen 11 tavoitteistaan, joiden edistymistä seuraa tavattoman virallinen TAVIS-tarkastaja ja joiden etenemisestä asianomistaja raportoi blogissaan.

12 askeleen ohjelmaan on sisältynyt niin Marttojen vetämää kalankäsittelykurssia kuin omatoimisesti suoritettuja harjoituksiakin. Elokuun loppupuolella kävimme eräänlaisena kurssikevennyksenä ihastelemassa eläviä kaloja SeaLifessa (jonka jälkimainingeissa opastettavani otti ja voitti Lintsin taffelruletista elämää suuremman säkillisen perunalastuja ynnä muita raksuja).

Merielämäkeikalle kalakaverini toi kouluttajalleen kaksi uuden sadon omenaa oman kotipihansa puista. Retkueen jälkeen illalla kotona alkoi tehdä hirmuisesti mieli jotain hyvää ja niistä lahjaompuista se idea yhden hengen omenacrumblesta sitten lähti.

Tein crumblen halkaisijaltaan 13-senttiseen pikkuvuokaan omenoista sekä niistä aineksista, joita kaapeista löytyi. Tuon kokoluokan vuoassa valmistettu herkku oli varsin riittävä kerta-annos makeanhimoissaan kieriskelevälle inehmolle. Ohjetta voi toki huoletta skaalata suuremmaksi, jos syöjiä on enemmän.

Tarvitset:
2 pientä omenaa
pätkän tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
½ dl ruskeaa ruokosokeria
ripsauksen kanelia
20 g voita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen.

Pese omenat ja leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi.

Kuori inkivääri ja leikkaa se silpuksi.

Sulata paistinpannussa ruokalusikallinen sokeria. Karamellisoi omenat ja inkiväärit sulassa sokerissa. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Sekoita vehnäjauhot, kaurahiutaleet, ruokosokeri ja kaneli keskenään. Lisää lopuksi joukkoon huoneenlämpöinen voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Voitele uunivuoka ja laita sen pohjalle karamellisoitu omena-inkivääriseos. Lusikoi seoksen päälle taikina tasaiseksi kerrokseksi.

Kypsennä crumblea uunissa noin puolen tunnin ajan.

Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Jogurttinen rypälepommi

Kolme kafrua kävi viime sunnuntaina luonani brunssilla, jolla tarjoilin sienisapuskoita. Sieniteeman taustalta löytyvät yhden syömävieraista itselleen asettamat tavoitteet, joista numero ysin saavuttamisen palkkio oli, että "Kulinaarimurulan emäntä kokkaa jotain sienistä".

Katoin pöytään mustatorvisienipiirakkaa ja vihreää salaattia, timjamilla ryyditettyä sieni-perunasalaattia, ruisleipää kera herkkutattilevitteen sekä sienimuffinseja. Tavoitehenkilön lisäksi mukana palkinnosta nauttimassa olivat hänen aviosiippansa sekä Valviran (!) virallinen tavoitetarkastaja.

Meinasin ensin tehdä jälkkäriksi kantarellijäätelöä, jonka ohjeen sain Suomen Gastronomien Seuran järjestämästä ja Sasu Laukkosen vetämästä sadonkorjuu-workshopista. Koska aika oli kortilla ja vähän meni pupukin pöksyyn, niin sienijäde vaihtui jogurttipiiraaseen viinirypäle-mustapippurikompotilla.

Pinta olis voinut olla tasaisempikin.

Piiraan ohjeen löysin americcalaisen Bon Appétit-lehden sivuilta. Originaaliohjeessa pohjaan käytettyjen gingersnapsien sijasta murskasin pohjatarpeiksi riistofirman kanelisia Bastonge-keksejä ja koska en löytänyt syvän purppuraisia viinirypäleitä, keittelin kompotin kasaan hiukan hailakamman värisistä tyypeistä.

Täytteen rakenne olisi voinut olla ehkä karvan verran napakampi, eikä kompottikaan ollut siirappisuutensa puolesta mikään tyylipuhdas suoritus. Mutta kyllähän tuo tuntui brunssiseurueelle kelpaavan, koska he sitä halulla söivät.

Pohjaan tarvitset:
5 dl keksinmuruja
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
½ tl suolaa
6 rkl sulatettua voita

Täytteeseen tarvitset:
2 tl liivatejauhetta
2 rkl maitoa
9 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl sokeria
puolikkaan sitruunan raastetun kuoren
1 dl maitoa

Kompottiin tarvitset:
7 dl siemenettömiä tummia viinirypäleitä
1 dl ruskeaa ruokosokeria
½ dl sitruunan mehua
1 tl jauhettu mustapippuria
ripauksen suolaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 160-asteiseksi.

Hienonna keksit koneellisesti tai manuaalisesti. Lisää keksinmuruihin jauhot, sokeri ja suola. Kaada joukkoon voisula ja sekoita kunnes seos muistuttaa märkää hiekkaa.

Painele muruseos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa uunin keskiosassa 25 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä.

Aloita täytteen työstäminen sekoittamalla liivatejauhe ja 2 ruokalusikallista maitoa keskenään. Anna seoksen ässehtiä noin 10 minuuttia.

Sekoita jogurtin joukkoon sokeri ja sitruunankuoriraaste.

Lämmitä desi maitoa ja lisää joukkoon maitotilkassa turvonnut liivatejauhe. Sekoita tasaiseksi.

Kaada maito-liivateseos jogurtin joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada täyte jäähtyneelle piiraspohjalle ja anna hyhmettyä jääkaapissa vähintään kahden tunnin ajan.

Valmista kompotti kiehauttamalla kaikki sen tykötarpeet kattilassa. Anna pöhistä reippaalla höngällä kunnes sokeri on sulanut. Anna seoksen pulputtaa miedolla lämmöllä kunnes rypäleet ovat hiukan muhjuuntuneet ja liemi on siirappimaista.

Jäähdytä kompotti hyvin ja tarjoile se piiraan kaverina.

Kuninkaallinen tahmajälkkäri

Saimme äidin kanssa jouluähkyn aikaiseksi siitäkin huolimatta, että aaton menulta karsittiin pois laatikot, kinkut, rosollit, maksapasteijat, karjalanpaistit sekä -piirakat. Aloitimme aamun riisipuurolla, iltapäivällä lounastimme kaloja ja mätejä. Joulupukin käynnin jälkeen nautimme tuhteja kasslerpihvejä paistinperunoiden, ruusukaalien ja positiivisella tavalla mielenkiintoisen kermaisen piparkakkukastikkeen kanssa.

Heviä kamaa oli myös jälkiruoka sticky toffee pudding, jota en ole ennen tehnyt itse, vaikka makumuistissani on pysyvä merkintä tästä tahmaisesta herkusta. Reseptin löysin Delicious.-lehden sivuilta.Se oli kokoa suurperhe, joten oheiseen ohjeeseen puolitin tykötarpeiden määrän ja siltikin satsista syntyi neljä kookkaahkoa kakkaraa.

Olimme ehkä hivenen liian hätäisiä ja kumosimme puddingit vuoistaan liian kuumina. Kakkuset olisivat todennäköisesti irronneet kipoista väkivallattomammin aavistuksen haaleampina. Seuraavan kerrran yritän malttaa odottaa höttöisten leipomusten jäähtymistä hiukan pidempään.

Makuun hätäilyllämme ei onneksi ollut vaikutusta. Taatelit, siirappinen muscovado-sokeri ja rommi (kermasta ja voista puhumattakaan) muodostivat suuhun suloisen makeat joulubileet. Tämän imeläpommin haarukoimisen jälkeen mitä parhainta ajanvietettä oli paneutua kummitytöltäni joululahjaksi saamaani tarrakirjaan Ison-Britannian kuninkaallisista. Paras lahja evö!

Tarvitset:
120 g kuivattuja taateleita
½ dl tummaa rommia
½ dl vettä
voita vuokien voiteluun
90 g vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
ripauksen suolaa
40 g voita
75 g muscovado-sokeria
munan

Kastikkeeseen tarvitset:
1½ dl kermaa
100 g muscovado-sokeria
30 g voita
¼ dl tummaa rommia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi.

Poista taateleista mahdolliset kivet ja pilko ne muutamaan osaan.

Laita taatelit, rommi ja vesi kattilaan. Kiehauta ja anna seoksen pöhistä lempeällä lämmöllä, kunnes taatelit ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

Voitele neljä noin puolentoista desin vetoista vuokaa huolellisesti.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä suola keskenään kulhossa.

Sähkövatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita hyvin.

Lisää voi-sokeri-munaseokseen jauhot ja jäähtyneet taatelit pienissä erissä hyvin sekoittaen. Jaa taikina vuokiin ja tasoita puddinkien pinnat.

Kypsennä puddingeja uunissa 20-30 minuuttia. Kokeile niiden kypsyyttä esimerkiksi cocktailtikulla (kun leivonnaiseen työnnettyyn tikkuun ei tartu taikinaa, se on kypsä). Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.

Tee puddingien jäähtyessä kastike kiehauttamalla kerma, sokeri ja voi kattilassa. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon rommi ja anna kiehua vielä hetki.

Kumoa puddingit lautaselle ja kaada niiden päälle kuumaa kastiketta. Tarjoa heti.

Yks olut ja salaatti

Parisen viikkoa sitten ilmestyi Aniko Lehtisen muikea Yks olut!-kirja. Leipätyötään (vai pitäisikö sanoa oluttyötään) Sinebrychoffin panimolla tekevän ja Punavuori Gourmet-blogia pitävän Anikon esikoisteos on oikein mukavan näköinen ja helposti lähestyttävä tietopaketti oluesta.

Erityisesti pidän siitä, että oluita ei ole jaoteltu niiden valmistustavan vaan niiden maun perusteella. Kirjassa esitellyt oluet ovat sellaisia, joita voi todennäköisesti löytää muualtakin kuin Helsingin kantakaupungin hyvinvarustelluista marketeista.

Opuksessa oluet nostetaan salonkikelpoiseksi ruokajuomaksi viinien rinnalle. Kirjassa on myös runsaasti reseptejä, joissa olut on yhtenä tykötarpeena muiden joukossa.

Ihan ensimmäiseksi Kulinaarimurulan testipenkkiin pääsi syyssalaatti vehnäolut-puolukkavinegrettellä. Salaattitarpeita kannattaa varata syöjien määrän mukaan, vinegretteä ohjeen mukaisesta satsista syntyy reilut pari desiä.

Itse asiassa suosittelen, että teet tuota vinegretteä heti kättelyssä tupla-annoksen. Se on nimittäin niin hyvää, että sitä voisi syödä lusikalla (vähän söinkin). Tämän salaatin lisäksi olen mehevöittänyt mahtivinegrettellä muiden muassa suikaloitua tuorekurkkua sekä kaali- ja porkkanaraasteita. Superherkkuja kaikki!

Surrasin vinegretteainekset sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta snadisti krouvimpaa kastiketta halajavat voivat sekoittaa soossin haarukalla, jolloin siihen jää puolukkaisia sattumia. Käyttämäni olut oli norjalaisen Lervigin optimaalisen hapanta White Dogia, joka toimi oivallisesti myös syyssalaatin kyytipoikana.

Vinegretteen tarvitset:
1 dl puolukkasurvosta
1 dl vehnäolutta
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
paria erilaista salattia
luumuja
sinihomejuustoa
saksanpähkinöitä

Tee näin:
Sauvasekoita vinegretten ainekset keskenään ja laita kastike hetkeksi jääkaappiin.

Paahda saksanpähkinöitä hetki kuumalla ja kuivalla pannulla. Anna jäähtyä.

Huuhtele ja revi salaatit.

Halkaise luumut ja poista niistä kivet. Puolita vielä luumunpuolikkaat.

Asettele lautasella salaattia. luumuja sekä saksanpähkinöitä. Murustele joukkoon sinihomejuustoa ja pirskottele kaiken päälle vinegretteä. Syö.

Yks olut!-kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena,
salaattitarpeet ja ruokajuomat on ostettu omilla rahoilla.

Puurojen parhaimmistoa

Keittelin eilen soseeksi loput ystävieni pihapuista noukitut omput. Tänään hyödynsin sosetta ja valmistin aamiaiseksi omenariisipuuroa, joka on herkku vailla vertaa.

Omenasoseeseen en pannut lainkaan sokeria, sillä a) omenat olivat aika makeita ja b) sokeria voi lisätä tarvittaessa siihen sapuskaan, johon sosetta laitetaan. Puuroon en myöskään hirmuisesti sokeria kaivannut, mutta jos käytät happamista omenoista tehtyä sosetta, niin sokeria saattaa tarvita enemmän. Sokerin määrä on pitkälti makuasia.

Mummini täysmaitoon tekemä omenariisipuuro on maailman parasta. Silti tällä kertaa tuota reseptiä oli pakko tuunata pikkuisen, koska jääkaapissa törötti puolikas purkki kermaa, joka piti hyötykäyttää pois pilaantumasta.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy melkoinen läjä puuroa, mutta tässä ruoassa on se hyvä puoli, että se maistuu mainiolta myös kylmänä.

Tarvitset:
5 dl vettä
1 dl puuroriisiä
ripauksen suolaa
1 dl kermaa
1 dl omenasosetta
1 rkl ruskeaa ruokosokeria
1 tl kanelia

Tee näin:
Kiehauta vesi kattilassa ja sekoita joukkoon riisit sekä ripaus suolaa.

Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla noin puolisen tuntia, kunnes lähes kaikki vesi on imeytynyt riisiin.

Lisää joukkoon kerma, omenasose, sokeri ja kaneli.

Hauduta puuroa miedolla lämmöllä kannen alla vielä vartin verran.

Herkkupiirakkaa lahjaompuista

Erittäin onnistuneen viime perjantaisen sultsina-wörkshopin sivutuotteena sain kerätä työpajan pihapiiristä kassillisen pihlajanmarjoja (joiden jatkojalostuksesta kerron lisää myöhemmin) ja toisen omenoita. Ensimmäinen setti omppoja pitikin työstää piirakaksi hetimiten.

Guuglailin reseptejä mielessäni mehevän muheva leipomus, jota Hella ja houkutus-blogista löytämäni rahka-omenapiirakan ohje edustaa mitä parhaiten. Muokkasin ohjetta Hävikkiviikon hengessä sen verran, että kaadoin kermapurkin jämät mukaan rahkaseokseen. En usko, että piiras siitä juurikaan huononi.

Sokerina minulla oli toffeearomista ruskeaa ruokosokeria, mistä johtuen pohjasta ja murusista tuli tummempia kuin peruskidesokeria käyttäen olisi tullut. Piirakka maistui mainiosti ilman mitään lisukkeita, mutta dekatenteimmat herkuttelijat voivat nauttia sen kanssa vaniljajäätelöä tai -kastiketta.

Taikinaan tarvitset:
125 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 dl ruskeaa ruokosokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 dl kermaviiliä
munan

Täytteeseen tarvitset:
400 g omenoita
1 tl kanelia
200 g maitorahkaa
1 dl kermaa
1 dl ruskeaa ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
munan

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Aloita taikinan tekeminen sulattamalla voi. Yhdistä jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda keskenään. Sekoita joukkoon voisula.

Siirrä puolet seoksesta toiseen kulhoon. Toisen kulhon aineksista tulee pohjataikina ja toisen kulhon sisältö murustellaan piirakan päälle.

Tee pohjataikina lisäämällä toiseen kulhoon kermaviili ja muna. Sekoita hyvin.

Voitele piirakkavuoan pohja ja reunat. Levitä taikina voideltuun vuokaan.

Kuori ja kuutioi omenat. Asettele omput taikinapohjalle ja ripottele niiden päälle kaneli.

Sekoita maitorahkaan kerma, sokerit ja muna. Kaada seos omenien päälle. Murustele päällimmäiseksi taikinaseosta.

Kypsennä uunin keskitasolla 30-40 minuuttia.

Facebookpiirakka

Muutaman postauksen takaisissa pateepileissä tarjoilin jälkkäriksi taivaallisen hyvää omena-marenkipiirasta. Bongasin leipomukseen kohdistuvia kehuja kaverini Facebook-päivityksestä, monguin reseptiä ja sain sen niin sanottuna toisen käden tietona, sillä tortun luoja on kaverin kaveri.

En siis osaa yhtään sanoa, vastaako tekeleeni ollenkaan alkuperäiskappaletta, joka syväkurkkujeni mukaan tunnetaan myös nimellä "omppupiirakka Elin piästä". Olipa miten oli, tällä ohjeella syntyy herkkupiiras vailla vertaa.

Omenaunelman kanssa nautiskelimme Verlan Viinitilan kertakaikkiaan mahtavasta luomuomenalikööristä. Sen superomenainen ja -kanelinen maku oli aivan täydellinen pari piiraalle. Oi nam!

Pohjaan tarvitset:
125 g voita
1 dl sokeria
munan
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Omenatäytteeseen tarvitset:
1 kg omenoita
50 g voita
1 dl (ruskeaa ruoko)sokeria
1 rkl kanelia

Marenkiin tarvitset:
3 munanvalkuaista
ripauksen suolaa
1½ dl sokeria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Riko joukkoon muna ja sekoita hyvin. Lisää mukaan vehnäjauho-leivinjauhe-vaniljasokeriseos. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina pyöreän piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Kuori ja kuutioi omenat. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri. Kun sokeri on sulanut, lisää kattilaan omenat ja kaneli. Anna omppujen karamellisoitua noin 15 minuutin ajan. Jäähdytä seos.

Sähkövatkaa valkuaiset ja suola kuplivaksi. Lisää joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Valmis vaahto on kovaa ja valkoista.

Kumoa jäähtyneet omenat piiraspohjalle ja lusikoi valkuaisvaahto niiden päälle.

Paista piirasta 35-45 minuutin ajan kunnes marenki on kullanruskeaa. Anna piiraan jäähtyä hetken verran ennen herkuttelua.

Ei puolikasta

Minua on jo tovin vaivannut pahanlaatuinen bloggausblokki, joka ei ota tointuakseen. Materiaalista ei olisi puutetta, sillä luonnoslistalla odottelee noin tsiljoona reseptiä (ihan aikuisten oikeesti parisenkymmentä), ainakin miljoona ravintolaraporttia (lue: neljä) sekä yksi ihan rehellinen nillityspostausaihio. Motivaatiokeijua sen sijaan ei ole näkynyt.

Probleemista huolimatta yritän paluuta blogosfääriin varhaiskaalisalaatilla, jota voi vedellä ihan pelkiltään tai tuunata mielialaan sopivilla lisukkeilla. Tänä päivänä tuntui kurkulta, fetalta ja kalamata-oliiveilta.

Tämä salaattipohja ei muhjaannu ikävästi vaan säilyy kohtuullisen pitkään mukavan rapsakkana, joten silppusin vauhtiin päästyäni kokonaisen varhaiskaalin. Soossiin käytin vain puolikkaan sitruunan, joten se olkoon laulun tyyny.

Tarvitset:
puolikkaan sitruunan mehun
puolitoista kertaa sitruunamehun verran (savustettua) oliiviöljyä
suolaa
mustaippuria
varhaiskaalin

Tee näin:
Sekoita sitruunanmehu ja öljy keskenään. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Silppua kaali. Sekoita kaalisilppu kastikkeeseen. Anna ässehtiä vartin verran ja nauti.

Salaatti paahdetusta palleropastasta

Tajuntani on merkittävästi laajentunut olemassaolevien pastalaatujen suhteen sen jälkeen, kun Hella & Herkku avattiin. Vanhojen tuttujen lajikkeiden lisäksi putiikin hyllyt notkuvat jänniä uutuuksia, kuten viime viikolla ostamani pussillinen fregulaa.

Pallerot ovat sardinialainen erikoisuus, jotka työstetään durumvehnäsuurimoista ja paahdetaan valmistusprosessin päätteeksi. Keitetyn pasta suutuntuma on vinkeä ja maussa on aavistus pähkinäisyyttä.

Kaupan täti Anna korkkasi fregulaneitsyytensä kokkaamalla niistä muhevan oloista pataa sydänsimpukoiden kanssa. Itse päädyin vimmatunmoisen guuglailun jälkeen käyttämään fregulaa tykötarpeena fregula-verigreippi-oliivisalaattiin, jota tarjoilin eilen kotibrunssilla.

Originaaliohjeessa mainitut veriappelsiinit vaihdoin saatavuussyistä verigreippeihin lopputuloksen siitä kärsimättä (tai näin ainakin uskon). Reseptin mukainen satsi on aika iso, puolikkaastakin annoksesta saa melkoisen läjän herkkuruokaa.

Pastasalaatin lisäksi katoin brunssipöytään cashew-pähkinöillä terästettyä kaali-avocadosalaattia, salamipiirasta, voisarvia, Hakaniemeä, roquefortia, päärynöitä, viinirypäleitä ja vielä jälkimakeaksi Kotiharmin innoittamana kuppi-banoffeeta. Suita kostutimme kahvilla, veriappelsiinimehulla ja shampanjalla. Miksei aina voisi olla sunnuntai ja seuraavana päivänä lomaa?

Tarvitset:

3 dl fregula-pastaa
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl oliiviöljyä
puolikkaan punasipulin
1 dl vihreitä oliiveja
2 rkl kapriksia
2 verigreippiä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Keitä pastaa suolavedessä 10 minuutin ajan. Siivilöi pasta ja anna jäähtyä noin varttitunnin verran.

Sekoita sitruunanmehu ja öljy kulhossa.

Silppua punasipuli pieniksi kuutioiksi. Poista oliiveista kivet ja leikkaa myös oliivit kuutioiksi.

Lisää pasta, sipulit, oliivit ja kaprikset kulhoon. Sekoita hyvin.

Kuori verigreipit ja leikkaa veitsellä hedelmälihalohkot irti niitä suojaavista valkoisista kalvoista. Puristele greipinraadoista mehut mukaan salaatin joukkoon. Sekoita.

Mausta salaatti suolalla ja pippurilla. Anna sen ässehtiä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Kattoraksuja

Olin halunnut jo pitkään kokkailla kotioloissa Seafood and Bubbles-kurssilla tehtyjä herkkuja. Siksi innostuin saadessani Pernod Ricard Finlandilta kutsun kisaan, jossa tuli kehitellä heidän viiniensä kanssa natusteltaviksi sopivia sormiruokia.

En harmikseni päässyt päällekkäisen almanakkamerkinnän vuoksi mukaan kilpailun tiimoilla järjestettyyn virtuaalitastingiin, mutta kotiinkuljetettuja pulloja silmäillessäni päätin, että paritusviinini tulisi olemaan Castillo de Molina Reserva Sauvignon Blanc. Maistettuani viiniä tiesin, että sen kaveriksi sopisivat mainiosti lohitartarilla täytetyt rapuraksut.

Prawn crackereiden virallinen suomenkielinen nimi lienee rapukeksi, mutta minun suussani rapuraksu maistuu jotenkin oikeammalta. Ennen paistamista raksut ovat hassuja, ieniä läpikuultavia lätkiä, mutta kuumassa öljykylvyssä niistä puffautuu silmänräpäyksessä ihanan rapsakoita alustoja lohitartatarille.

Alkuperäisen reseptin mukaan tartariin laitettavan omenapäärynän korvasin Granny Smith-ompulla, koska se toi mukavaa raikkautta sekä rakennetta muuten melkoisen mössömäiseen kalaseokseen. Mädistä ja nori-levästä raksuun tuli puolestaan kivaa meren makua. Kokonaisuus maistui kahden hengen jurymme mielestäni hirmuisen hyvältä valitsemani kisaviinin kanssa.

En tosin ole ihan varma, täyttääkö lohitartarraksuni kisaohjeistuksen kriteerit, sillä tavoitteena oli tehdä "kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava". Sisätiloissa pidettäviin bileisiin tämä ainakin passaa ja kattojuhlakelpoisen siitä saanee vaikkapa paperisella päivänvarjolla, joka suojaa raksua mahdolliselta sateelta ainakin hetken verran. 

Tarvitset:

5 dl öljyä

12 rapuraksua

50 g ranskankermaa

1 tl wasabitahnaa

puolikkaan vihreän omenan

200 g luomulohta

kirjolohenmätiä

nori-levää 

Tee näin:

Kuumenna öljy ja uppopaista rapuraksut öljyssä. Raksut valmistuvat tosi nopeasti ja ovat valmiita kun ne nousevat öljyn pinnalle. Valuta rapuraksuista ylimääräinen öljy keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin.

Sekoita ranskankerma ja wasabitahna keskenään.

Kuori omena ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös lohi samankokoisiksi kuutioiksi omppujen kanssa.

Sekoita omena- ja lohikuutiot wasabi-ranskankermaan. Lusikoi seosta rapuraksuille.

Koristele raksut mädillä sekä ohuiksi suikaleiksi leikatulla nori-levällä. Tarjoa heti.

Osallistun näillä raksuilla Pernod Ricard Finlandin järjestämään reseptikilpailuun. Kisaviinit olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta, raksujen tykötarpeet olen ostanut omilla rahoillani.

Ron de Jeremy ja pehmeät banaanit

Viime aikoina on tullut oltua sen verran vähän kotosalla, että osa noin parisen viikkoa sitten hankituista tuoretavaroista alkaa olla kaikkea muuta kuin tuoreita. Eilisiltaisen inventaarion perusteella hyöytykäyttöä piti keksiä kahdelle tummanpuhuvalle ja letkeähkölle banskulle, jotka hetken kuukkeloituani työstin banaanikakuksi.

Oivallinen ohje löytyi nigella.com-sivustolta, jossa kakkua kehuttiin anteeksiantavaksi eli tykötarvelistaa tai ainesten mittasuhteita ei ole välttämätön pakko noudattaa ihan pilkulleen. Itse jätin alkuperäisestä ohjeesta pois rusinat (koska ne ovat saatanasta) sekä pähkinät (koska niitä ei ollut jemmassa).

Tein vain puolikkaan satsin, koska pehmobanaaneja ei ollut riittävästi täysimittaiseen annokseen. Oheisen ohjeen mukaan tehty taikina täytti vuoan, jonka strategiset mitat ovat 20 x 9 cm. Se kypsyi tunnissa, mutta isompaa kakkua kannnattaa ehkä uunittaa ne originaalireseptissä mainitut 75 minuuttia.

Kakusta tuli kerrassaan erinomaista. Banaani ja rommi muodostivat erittäin toimivan kombinaation ja molemmat maistuvat kakussa juuri sopivasti. Käyttämäni alkoholi oli taannoiselta laivaristeilyltä heräteostamaani pornorommia, joka on aika hyvää viinaa.

Tarvitset:
50 g voita
90 g sokeria
ripauksen suolaa
munan
puolikkaan sitruunan raastetun kuoren
1 rkl rommia
200 g ylikypsiä banaaneja
1 rkl sitruunanmehua
1 tl leivinajuhetta
150 g vehnäjauhoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Vaahdota voi ja sokeri kulhossa.

Lisää ripaus suolaa sekä muna ja jatka vatkaamista kunnes seos on kuohkeaa.

Lisää kulhoon sitruunankuoriraaste ja rommi.

Sekoita joukkoon muussanut banaanit ja sitruunanmehu. Tässä vaiheessa taikina näyttää juoksettuneelta, mutta siitä ei kannata huolestua.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinan joukkoon. Sekoita hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun vuokaan ja kypsennä kakkua uunissa noin tunnin ajan.