Ylivuotinen karpalotöhnätorttu

Tein tätä hurmaavaa herkkupiirakkaa melko täsmälleen vuosi sitten, mutta eipähän ole tullut asiasta täällä aikaisemmin kerrottua. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä karpalocurpiiras on kerrassaan makoisa jälkiruoka tai kahvipöydän kuningatar.

Törmäsin ohjeeseen New York Timesin kokkaussektorilla ja korvamerkkasin sen alati kasvavalle kokeiltavien reseptien listalleni. Kun syömäkylään oli tulossa keliaakikko, ohje päätyi työstettäväksi, sillä tortun pohjaan ei tule pöläystäkään venhäjauhoja, vaan se väännetään riisijauhoista ja pähkinöistä. Ja tietty voista ja sokerista.

Karpalocurdiin liukenee aikamoinen keko sokeria, mutta hapan marja sen kyllä kestää. Appelsiini (ja varsinkin sen raastettu kuori) puolestaan tuo täytecurdiin mukavaa vääntöä ja taittaa kivasti makeuttakin.

Curdille en ole vieläkään keksinyt töhnää parempaa suomenkielistä versiota. Se kun ei oikein ole tahnaakaan ja levite puolestaan on turhan voileivänpäällisoletettu termi. Tahdas on hieno sana, mutta sen taivuttaminen on vähän hankalaa. Siksi töhnä. Myös möhnä maistuu suussa hyvältä.

Pohjaan tarvitset:
180 g hasselpähkinöitä
2,5 dl riisijauhoja
ripauksen suolaa
100 g voita
100 g sokeria

Täytteeseen tarvitset:
appelsiinin
400 g karpaloita
200 g sokeria
100 g voita
2 munaa
2 keltuaista

Tee näin:
Ota voi ajoissa jääkaapista pehmenemään.

Laita pähkinät ja puolet riisijauhoista tehosekoittimeen. Hienonna seosta, kunnes pähkinät ovat karkeina murusina. Lisää loput jauhot sekä suola. Hienonna tasaiseksi.

Vaahdota pohjaan tuleva pehmeä voi sokerin kanssa kulhossa. Lisää joukkoon pähkinä-riisijauhoseos ja sekoita taikinaksi.

Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja laita vuoka taikoineen puoleksi tunniksi pakastimeen.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Paista pohjaa vartin verran tai kunnes se on kauniin vaaleanruskea. Anna jäähtyä.

Aloita täytteen valmistus pesemällä appelsiini hyvin. Raasta sen kuori ja purista siitä mehut.

Laita kuoriraaste, mehu, karpalot ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Laita siivilä kulhoon ja kaada karpaloseos siivilään. Painele kaikki nesteet siivilän läpi kulhoon. Vispaa voi pienissä erissä lämpimään nesteeseen.

Sekoita toisessa kulhossa munat ja keltuaiset.

Ota reilu desi hieman jäähtynyttä karpaloseosta ja sekoita se varovasti munien joukkoon. Kaada loputkin karpaloseoksesta munakulhoon ja sekoita hyvin.

Kaada täyte takaisin kattilaan ja lämmitä seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan kunnes se alkaa hieman kuplia ja paksuuntua. Ota kattila pois liedeltä ja anna täytteen jäähtyä.

Kaada jäähtynyt täyte piiraspohjalle. Paista piirasta uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen kun poistat sen vuoasta. Tarjoile karpalocurpiiras huoneenlämpöisenä.

Kurpitsaiset aamiaispannukakut

Viime viikonloppuna virvoittelin allekirjoittaneen ja kurpitsan hiipunutta toveruutta paahtamalla ja soseuttamalla reilun kilon painoisen myskikurpitsan. Siitä on riittänyt sen verran monen sapuskan tykötarpeiksi, että viime päivinä ruokavalioni on ollut kovin kurpitsapainotteinen.

Kurpitsahummusta on tullut vedettyä leivän tai hapankorppujen (loistoyhdistelmä!) päällä päivittäin, kurpitsapastaa olen tehnyt pari kertaa ja tästä taikinasta paistelin kurpitsapannukakkuja kolmelle aamiaiselle. Nyt taitaa meikäläisen kurpitsakiintiö olla taas toviksi täynnä.

Nämä pannarit olivat muhevan meheviä. Söin niiden kanssa omenasosetta, koska sitä sattui jääkaapissa jämäpurkillinen olemaan. Jos omenasose lisukkeena ei puhuttele, niin näiden kaverina voisivat toimia pekoni ja vaahterasiirappi.

Ohjeen mukaisesta taikinasatsista paistuu noin kymmenen pannukakkua.

Pannareiden päällä olevaan omenasoseeseen
ei ilmestynyt Jeesusta vaan joku muu outo hahmo.

Taikinaan tarvitset:
2 dl paahdettua kurpitsaa soseutettuna
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl maitoa
munan
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
voita paistamiseen
omenasosetta

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Halkaise reilun kilon painoinen myskikurpitsa pituussuunnassa. Laita puolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinnat ylöspäin. Paahda kurpitsaa uunissa noin tunnin ajan.

Poista hiukan jäähtyneestä kurpitsasta kuoret. Paloittele kurpitsa ja soseuta palat sauvasekoittimella. Anna soseen jäähtyä.

Sekoita kaikki taikina-ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Anna taikinan ässehtiä puolisen tuntia jääkaapissa

Kuumenna paistinpannulla nokare voita.

Lusikoi pannulle läpimitaltaan noin kymmenen sentin pannukakkuja. Jätä pannareiden väliin vähän tilaa, sillä ne leviävät hiukan.

Vähennä lämpöä ja paista pannareita, kunnes niiden pinta alkaa pikkuisen kuplia. Käännä pannukakut ja paista niitä vielä muutaman minuutin ajan.

Tarjoile lämpiminä omenasoseen kanssa.

Savulahnatahna

Savukalatahna, siinäpä vasta hurmaava sana! Blogista erilaisten savukalamöhnien ja -töhnien ohjeita löytyy jo useita. Tykötarpeina olen niissä käyttänyt niin savusilliä kuin savusiikaa, savusilakasta olen tehnyt parikin variaatiota. Samantyyppisiä tahnoja on syntynyt myös savustetuista särjistä, muikuista ja ahvenista - kaikista olen tykännyt.

Tähän savulahnatahnaan hankin raaka-ainefisun mahtavasta Tukkutorin Kalasta, jossa palvelu on ensiluokkaista. Savustettua lahnaa ei ollut valikoimissa valmiina, mutta tiskissä köllötellyt lahna luvattiin savustaa seuraavaksi päiväksi.

Sen lisäksi, että savulahnatahna maistuu jo sanana ihanalta, toimii se erinomaisesti myös paahdetun ruisleivän päällä tillitupsuilla ryyditettynä.

Tarvitset:
300 g savulahnaa
kourallisen tilliä
1 rkl majoneesia
(suolaa)

Tee näin:
Ruodi savulahna.

Silppua tilli.

Sekoita kala, tilli ja majoneesi tasiaiseksi tahnaksi.

Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Hiki-Inkerin pilvimunat

Tulin tietoiseksi pilvimunien olemassaolosta muutama viikko sitten, kun törmäsin niihin kuvien kera kaverini Facebook-postauksessa. Kafrun nimestä juontuu tämän blogahduksen otsikkokin.

Termin "pilvimunat" googlaus paljasti, että klikkijuttuja julkaisevien aviisien mukaan tämä eväs olisi ollut "valtava somehitti" jo toukokuussa. Instagramista löytyvien häsien (taipuux se noin?) #pilvimuna ja #pilvimunat yhteenlaskuettu lukumäärä on ällistyttävät 38 kappaletta. Lontoonkielisillä termeillä instaosumia tulee toki vähän yli 11 000, mutta ei noillakaan luvuilla hitistä voi mielestäni oikein vielä puhua.

Pilvimunapimennossa eläneenä päättelin, että olen ilmeisesti onnistunut siivoamaan kuplani lähes munattomaksi. Myös aktiivisesti seuraamani sosiaalisen median kanavat ovat rajalliset: säännöllisen epäsäännöllisten vierailujeni kohteena olevien blogien lukumäärä on laskettavissa yhden käden sormilla, Instagramissa seuraan vissiin ihan vääriä tilejä ja Facebook-feedini koostuu lähinnä eläinvideokerholaisten postauksista sekä kuninkaallisista uutisista.

Anyhooooow, tänä aamuna sain vihdoin aikaiseksi kokkailla aamiaiseksi pilvimunia ja maistuivathan ne aivan pirun hyviltä. Oheiseen ohjeeseen listatuista tykötarpeista syntyy kuohkeankepeä munarikas aamupala yhdelle henkilölle.

Tarvitset:
siivun luomupekonia
2 luomumunaa
ripauksen suolaa
1 rkl parmesania

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Leikkaa pekoni niin pieniksi kuutioiksi kuin kykenet. Paista pekonimurut pannulla omassa rasvassaan rapeiksi. Nosta muruset valuttamaan ylimääräisiä rasvojaan talous- tai vessapaperin päälle.

Erottele valkuaiset ja keltuaiset varovasti. Keltuaisten tulee pysyä ehjinä.

Laita valkuaiset suolaripauksen kanssa kulhoon ja sähkövatkaa ne kovaksi vaahdoksi.

Kääntele pekonimurut varoen valkuaisvaahtoon.

Tee leivinpaperoidulle uunipellille vaahdosta kaksi korkeahkoa, halkaisijaltaan noin 10 senttimetristä kakkaraa. Muotoile lusikalla niiden keskelle kolo keltuaisella.

Ripottele kakkaroiden päälle raastettua parmesania.

Paista kakkaroita uunista riippuen 5-8 minuuttia.

Kun kakkarat alkavat pikkuisen ruskettua, ota ne pois uunista ja lisää hellävaroen keltuaiset niitä varten tehtyihin koloihin. Tarkoitus on edelleen pitää keltuaiset ehjinä.

Laita pelti takasin uuniin ja kypsennä munia vielä kolmen minuutin ajan.

Nauti heti.

Universaali kaalisalaatti

Varhaiskaali on kesäisistä raaka-aineista minulle se kaikkein rakkain. Pystyisin suht helposti elämään pelkästään kaalinlehtiä rouskuttaen ja kuluvan suven aikana olenkin syönyt tätä varhaiskaalisalaattia yhtään liioittelematta kilotolkulla. Se kun on ihan helvetin hyvää ja vielä supehelppoa valmistaa.

Tätä mahtisalaattia varten kaali tulee saattaa mahdollisimman ohuiksi suikalaleiksi ja silppuamisvälineen voi kukin valita mieltymystensä mukaan. Mandoliinilla suikalointi hoituu sukkelasti ja kaalista tulee älyttömän ohutta vähällä vaivalla. Manuaalista työtä välttelevien vaihtoehto on jonkin sortin yleiskone. Masokistit käyttävät anoppia eli vanhan liiton raastinta. Minä tykkään työstää kaalia veitsellä leikaten, jolloin voin samalla puolivakavasti haastaa itseni tuottamaan kerta kerralta ohuempia suikaleita.

Kaalisalaattien tekemisessä on käytetty omilla rahoilla
ostettua Hellmann'sin majoneesia ja Tabascon soossia.

Jos kulutankin paljon aikaa kaalin pilkkomiseen, niin majoneesissa oikaisen tämän salaatin kohdalla. Omatekoisella majolla on paikkansa, mutta tähän tarkoitukseen kansainvälisen riistofirman valmistama tavara on ihan ässä. Kesäkaalisalaattikaudelle Kulinaarimurulassa on vihreän Tabascon kulutuspiikki, sillä tuon jumalaisen soossin annostus kasvaa salaatti salaatilta ja saa yksilön uskomaan porttiteoriaan.

Varhaiskaalisalaatti muuttuu aina jossain vaiheessa kesäkaalisalaatiksi. Pimeinä vuodenaikoina olen valmistanut salaattia myös syys- ja talvikaaleista. Mutta vaikka vuodenajat ja kaalilajikkeet vaihtelevat, salaatin erinomaisuus ja ennen kaikkea sen monikäyttöisyys eivät katoa minnekään.

Tarvitset:
400 g kesäkaalia
2 rkl majoneesia
vihreää Tabascoa
(suolaa)

Tee näin:
Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi valitsemallasi työkalulla.

Laita kaalisukaleet kulhoon.

Lisää kaalin joukkoon majoneesi ja Tabasco (sekä halutessasi ripaus suolaa).

Sekoita hyvin.

Syö.

Vahvasti vihertävä savukalapiiras

Kuluvan kesän aikana on tullut syötyä tosi paljon savustettua kalaa muodossa jos toisessa. Savustus jotenkin aateloi kalan kuin kalan jalostaen kunkin eväkkään ominaismakua ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Savukalasta valmistuu myös oivallinen piiras. Piiraaseen voit laittaa oikeatsaan mitä tahansa savukalaa. Itse käytin upeita kultakylkisiä silakoita. Silakka on mielestäni aivan liian aliarvostettu kala, vaikka se on hyvänmakuinen ja todella monikäyttöinen. 

Tähän savusilakkapiiraaseen tulee myös julmettu määrä tilliä sekä sipulinvarsia. Niiden tarkkoja määriä en valitettavasti pysty reseptiin kirjaamaan, joten mutu ja oma maku olkoot ohjenuorasi. Minä laitoin molempia reilulla kädellä. 

Taikinaan tarvitset:
2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
3 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
300 g savusilakoita
tilliä
sipulinvarsia
2 munaa
2 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Nypi pehmeä voi jauhoihin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun perkaat silakat.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Perkaa silakat.

Silppua tilli ja sipulinvarret.

Lisää silakat taikinapohjalle. Ripottele silakoiden päälle silputut tillit ja sipulinvarret.

Riko munat smetanan joukkoon. Mausta seos ripauksella suolaa sekä muutamalla rouhaisulla mustapippuria myllystä. Sekoita hyvin.

Kaada muna-smetanaseos silakoiden, tillien ja sipulinvarsien päälle.

Paista piirasta uunin alimmalla tasolle 35 minuuttia.

Anna piiraan jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Juustosikari, paras sikari

Pääsiäispyhien ruokavieraille muhittelemani lammastaginen alkusoitoksi pyörittelin turkkilaisia sikareita. Ne ovat herkullisia fetalla ja mintulla täytettyjä filopötköjä, joiden nimi on johdettu leipomuksen muodosta. Sylttytehtaalla juustorullat tunnetaan nimellä sigara böreği.

Valmistin sikarit Food and Wine-sivustolta löytämälläni ohjeella, jonko tykötarpeiden määrän puolitin. Filon jämistä tein old rag pien,mutta siitä lisää myöhemmin.

Filon kanssa touhuaminen vaatii sukkelia sormia, sillä taikina hapertuu käytännössä käsittelykelvottomaksi nopeammin kuin ehdit sanoa Mustafa Kemal Atatürk. Sen vuoksi filoarkit kannattaa säilyttää kosteiden keittiöpyyhkeiden välissä ja puuhailla kerrallaan vain yhden arkin parissa.

Mutta kyllä juustosikareiden eteen vähän vaivaa viitsii nähdä, ovat ne nimittäin sen verran hyviä. Väittäisin niiden olevan jopa addiktoivan hyviä eli harkitse ihmeessä alkuperäisen ohjeen kokoisen satsin tekemistä. Niin minäkin aion tehdä seuraavalla kerralla.

Tarvitset:
200 g fetajuustoa
munan
kourallisen tuoretta minttua
mustapippuria
(suolaa)
8 arkkia filotaikinaa
3 rkl sulatettua voita

Tee näin:
Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Murustele feta kulhoon. Riko joukkoon muna. Lisää kulhoon hienoksi pilkottu minttu. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja mausta se pippurilla (sekä tarvittaessa suolalla).

Laita filoarkit kahden kostean keittiöpyyhkeen väliin etteivät ne kuivu.

Työstä sikareita arkki kerrallaan. Sudi arkille voisulaa ja taita se pituussuunnassa kahtia. Leikkaa taitettu arkki puoliksi.

Levitä molempien puolikkaiden kapeampiin päihin noin ruokalusikallisen verran juustoseosta siten, että molempiin reunoihin jää noin sentin verran täytteetöntä aluetta.

Rullaa taikinapalat sikareiksi ja taita tyhjät reunat sikarin sisään parin kierroksen jälkeen.

Siirrä valmiit sikarit leivinpaperoidulle uunipellille saumapuoli alaspäin.

Valmista samalla tavalla sikareita lopuista taikina-arkeista ja täytteestä.

Penslaa pellillä olevat sikarit lopulla voisulalla.

Paista sikareita uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes ne ovat kullanruskeita.

Anna sikareiden jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Nina Lincolnin siipien havinaa

Kun aloitin ruokabloggauksen reilut 10 vuotta sitten, niin jo silloin tuduu-listallani oli keikkunut pitkään Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku. Viime kuussa sain vihdoin  vedettyä viivan tämän "pakko kokeilla joskus"-ohjeen yli, kun työstin sitä synttäriviemisiksi töihin.

Kakulle nimensä antanut Nina Lincoln työskenteli mallina 1960-luvulla, iski hynttyyt yhteen pörinäautokuskin kanssa ja ehti jossain välissä mitä ilmeisimmin valmistaa tätä mahtikakkua. Sen resepti saapui Heli Aallon mukaan Härmään formulaperheen suomalaisen au pairin repussa, josta se on kulkeutunut niin Kotilieden Suureen leivontakirjaan kuin ravintola Kosmoksen ruokalistallekin.

Ennen duunikavereiden kakuttamista tein Nina Lincolnista harjoitusversion, jota tuunasin tykötarpeiden osalta vaihtamalla tuorejuuston mascarponeen. Tai niin no tuorejuustoahan se mascarponekin on, mutta jonkin verran normiphiladelphioita rasvaisempana se sopi mielestäni tähän kakkuun hyvin.

Jännä juttu tässä juustokakussa on täytemassan ja keksipohjan jäädyttäminen. Itse pikkuisen epäilin, että kakun koostumus muuttuisi kylmän kohtelun seurauksena jotenkin rakeiseksi, mutta pelkoni oli turha.

Koekakun päälle ripottelin suklaaströsseleitä ja töihin päätynyt torttu sai yllensä reilusti rouhittua tummaa suklaata. Eri kokoisilla suklaamunilla sopivasti överiksi koristelu suklaajuustokakku voisi olla aika kiva pääsiäisjälkkäri.

Pohjaan tarvitset:
50 g voita
150 g Digestive-keksejä

Täytteeseen tarvitset:
200 g tummaa suklaata
2 munaa
250 g mascarponea
150 g sokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
suklaarouhetta tai -strösseleitä

Tee näin:  
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, niin valmis kakku on helpompi irrottaa vuoasta.

Sulata voi.

Hienonna keksit pieniksi murusiksi.

Sekoita sulatettu voi keksinmurujen joukkoon ja painele seos irtopohjavuona pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset.

Sekoita kulhossa mascarpone ja 1 dl sokeria. Sekoita joukkoon keltuaiset sekä sulatettu suklaa.

Sähkövatkaa valkuaiset ja loput sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää seos juusto-suklaamassaan ja sekoita hyvin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto juusto-suklaa-valkuaisvaahtoseokseen.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle.

Peitä vuoka foliolla ja laita se yöksi pakastimeen.

Ota kakku pois pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Koristele kakku suklaarouheella tai -strösseleillä.

Gandalfin kokkeli

Muutto on siinä mielessä kunniallisesti ohi, että rojut on saatu siirrettyä paikasta A paikkaan B. Tavarat sen sijaan hakevat sijojaan luultavasti vähintään juhannukseen saakka, sillä nykykämpässä kaappitilaa on naftimmin kuin edellisessä asumuksessa. Näin ollen joutavien kamojen karsinta jatkuu myös uudessa kodissa.

Keskeisimmät keittiökamat alkavat pikku hiljaa löytää paikkansa. Itse olen joutunut opettelemaan käyttämään astianpesukonetta (kyllä kyllä, olen tiskannut liki 40 vuotta astiat käsin) sekä varsin ristiriitaisia tunteita herättävää obduktioliettä, jonka kanssa touhuamiseen tottunee ajan kanssa.

Kulinaarimurulan uuden päämajan kokkailut korkkasin viime viikolla muhevalla spaghetti carbonaralla. Tänään paistoin aamiaiseksi pekonia ja työstin sen kaveriksi maailman parasta munakokkelia. Ohjeen bongasin puolisentoista vuotta sitten Sir Ian McKellenin Facebook-sivulta, enkä ole sen jälkeen muilla tavoin kokkelia tehnyt.

Olen antanut tälle kermaiselle ja pumpulinpehmeälle herkulle nimen Gandalfin kokkeli. Perusidea on valmistaa kokkeli pannun sijasta kattilassa, jolloin munien kypsymistä on helppo hallita ja kokkelista saa juuri niin löysää tai napakkaa kuin haluaa.

Kaikki ainekset täräytetään kattilaan samaan aikaan ja sekoitus tapahtuu mieluusti puulusikalla tai -lastalla. Seosta tulee hämmentää koko ajan munien kypsyessä. Edellä linkitetyssä Facebook-videossa Sir McKellen toteaakin, että ”the more you stir, the creamier the eggs are going to be” - so very true.

Kokkeli tulee lapioida pois kattilasta heti, kun haluttu kypsyysaste on saavutettu tai muuten munat jatkavat kypsymistään ja kokkeli kuivuu. Kokkeli maistuu ihanalta ihan pelkiltäänkin, mutta sen seuraksi sopivat loistavasti paahdetut leivät tai rapea pekoni. Myös ruohosipulisilpulla viimeistelty kokkelikeko paahdetulla ruisleipäviipaleella on melko mukavan makuista.

Videolla Sir McKellen valmistaa kokkelin kahdelle hengelle kolmesta munasta. Alla olevassa reseptissä munia on vain kaksi, mutta niistä riittää kyllä kahdelle, jos tarjolla on muutakin kuin munaruokaa. Yksinsyöjälle kahden munan mahtikokkeli puolestaan takaa yltäkylläisen aamuhetken tai sopivien lisukkeiden kanssa kepeän lounaan.

Tarvitset:
2 munaa
1 rkl voita
1 rkl kermaa
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Laita kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan.

Kypsennä seosta liedellä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen.

Kun munien kypsyysaste on sinulle mieluinen, siirrä kokkeli kattilasta lautasella.

Syö heti.

Colapossu 2.0

Jokunen (lue: yhdeksän) vuosi sitten työstin jumalaisen ihanan Nigella Lawsonin ohjeistuksella kinkun meheväksi kolajuomassa. Tänä jouluna Kulinaarimurulassa ei kinkkua järsitty, mutta Cocis-pukin hengessä muhittelin pakastimessa köllötelleen luomusian niskabiitin jouluiseksi nyhtöpossuksi.

Vai pitäisikö sanoa sianliharaasteeksi? Tästä termistä kunnia kuuluu oululaisen Ghettolan pariskunnan toiselle puoliskolle, joka lanseerasi uudissanan samoihin aikoihin, kun nyhtökaura tuli markkinoille.

Nyhtökauran nimi aiheutti herra Ghettolassa ymmärrettävää tuohtumusta, joka purkautui hänen huuliltaan muistaakseni tässä muodossa: "Saatanan ituhipit ovat omineet hienon nyhtötermin, ei tee enää mieli puhua nyhtöpossusta, minä alan kutsua sitä sianliharaasteeksi, raaste on terveellistä!"

Joulun makua kassleriin toivat ameriikkalaisen limonaadin lisäksi kaneli ja tähtianis. Voin myös vakuuttaa, että aattoyön uunissa matalahkossa lämmössä ässehtineestä lihapalasta leviää huusholliin varsin kinkkuinen bukee.

Täytin jouluisella sianliharaasteella briossisämpylöitä, joiden ohjeen bongasin Savusuolaa-blogista. Resepti oli hyvä, taikinaa oli superhelppo käsitellä ja se kohosi loistavasti. Sämpylätkin nousivat hienosti ja olin juuri ryhtymässä voitelemaan niitä, kun puhelin soi ja juutuin pitkähköön juoruilusessioon, jonka aikana mahtisämpylät lätsähtivät. Meni vähän joulufiilis siitä kyllä.

Lättänäsämpylöiden väliin lätkin sianliharaasteen lisäksi aivan älyttömän hyvää lanttumajoneesia (50/50-suhteessa keitettyä lanttua soseena/valmismajoneesia), pikkelöityjä porkkanasuikaleita (pikkelöintiliemessä vettä, valkoviinietikkaa, sokeria ja suolaa sopivassa suhteessa) sekä punasipulisilppua. Herkullista!

Jouluiseen sianliharaasteeseen tarvitset:
kilon kassleria
2-3 tl suolaa
litran Coca-Colaa
sipulin
2 tähtianista
kanelitangon

Tee näin:
Ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen sen laittamista uuniin.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi.

Leikkaa lihapala reiluiksi viipaleiksi. Taputtele viipaleiden molemmille puolille suolaa.

Asettele lihasiivut uunivuokaan sipulin, tähtianisten ja kanelitangon kanssa. Kaada vuokaan myös kola.

Peitä vuoka foliolla ja anna possun olla uunissa tunnin ajan.

Ota vuoka uunista ja käännä viipaleet. Laske samalla uunin lämpö 150 asteeseen. Peitä vuoka ja laita se takaisin uuniin.

Kypsennä possua noin pari tuntia, käännä viipaleet vielä kertaalleen ja anna lihojen muhia uunissa parisen tuntia lisää.

Nosta lihat liemestä ja siivilöi liemi.

Riivi hieman jäähtyneet lihat kahdella haarukalla riekaleiksi ja mausta ne siivilöidyllä kypsennysliemellä.

Jätskiä lakufestareiden tuliaisreseptillä

Olin huhtikuun lopulla mukana risteilemässä Tukholmaan parin tutun ja muutaman vähän vieraamman ruokabloggaajan kanssa. Retken tarjosivat Lakrits Sverige AB ja Viking Line.

Reissun kohteena oli vuodesta 2009 saakka järjestetty Lakritsfestivalen-tapahtuma, jonka sanotaan olevan maailman suurin lakritsi- ja salmiakkihäppening. Eikä suotta, sillä tänä vuonna festareilla kävi 11 000 lakuhullua!

Mukaan festivaaleilta tarttui erinäisten lakritsi- ja salmiakkiostosten lisäksi myös Choklad&Lakritsin messulehti, josta bongasin kiinnostavan oloisen lakritsijäätelön ohjeen.  

Lakujäde kiinnosti senkin vuoksi, että sen tekeminen onnistui ilman jäätelökonetta (jollaista en siis omista). Lakritsikastikkeen sijaan tein jätskiin raitoja Huhtasrinteen lakritsihunajalla, jota ohensin juoksevammaksi tilkalla kuumaa vettä.  

Jätskistä tuli älyttömän hyvän makuista, mutta sen rakenne olisi kyllä voinut olla jäätelöisempi (eli minun olisi pitänyt käydä vatkaamassa sitä jähmettyvää massaa ahkerammin). Olisikohan jäätelökone oikeasti uhka vai mahdollisuus?

Lakritsi- & Salmiakkifestivaalit ovat rantautuneet ilmeisen pysyvästi myös Helsinkiin, sillä tulevana viikonloppuna (29.-30.10.2016) verenpainetta nostatetaan Wanhassa Satamassa jo kolmatta kertaa. Sain järjestävältä seuralta pääsylipun tapahtumaan, mutta omalla rahalla aion osallistua lauantaina pidettävään lakritsi- & viinitastingiin. Ja ostan taas todennäköisesti ihan liikaa lakua ja salmiakkia. 

Aleksi vilkuttaa Lakritsfestivalenin partsilta kuin knugen ikään.

Lakritsijäätelöön tarvitset:

3 dl maitoa

2 dl kermaa

 ½ tl lakritsijuurijauhetta

vaniljatangon

4 munanvalkuaista

100 g ruskeaa ruokosokeria

lakritsihunajaa

Tee näin:

Kaada maito ja kerma kattilaan. Lisää joukkoon lakritsijuurijauhe.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet irti veitsellä. Lisää siemenet ja tangonrangat kattilaan.

Kiehauta ainekset ja ota kattila pois liedeltä.

Vispaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. 

Yhdistä hieman jäähtynyt maito-kermaseos ja muna-sokerivaahto keskenään. Siivilöi seos (mielellään kannelliseen) pakastuksen kestävään astiaan. 

Laita jäätelömassa jääkaappiin vähintään 12 tunniksi.

Ota jäätelömassa jääkaapista ja sekoita sitä hiukan. Laita massa pakastimeen noin viideksi tunniksi. 

Sekoita jäätelömassaa noin puolen tunnin välein. Kun se alkaa jähmettyä, liruttele jäätelöön sekoituksen yhteydessä lakritsihunajaraitoja.  

Kellerin kastike

Tämä salaattikastike on ollut simppelin sitruunavinaigretten ohella lempisoossejani jo pitkään. En muista mistä tai keneltä ohjeen aikoinaan sain, mutta alunperin sen on kehitellyt Thomas Keller.

Thomas Kellerin salaattikastike on naurettavan helppo valmistaa ja se sopii oikeastaan salaatille kuin salaatille. Ja se on TODELLA riittoisaa, little sure goes a long way!

Pehmeämmille, lehtisalaateille kastiketta kannattaa lähinnä pikkuisen roiskia, riisi-, linssi-, pasta- ynnä muille vastaaville perustuksille rakennetuilla salaateille sitä voi lusikoida hiukan enemmän ja erilaisille juures- tai raastepohjaisille ratkaisuille saa kostuketta holvata vähän reilummalla kädellä.

Tarvitset:
salottisipulin
valkosipulinkynnen
keltuaisen
3 rkl balsamicoa
2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl vettä
2 dl auringonkukkaöljyä
1 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipuli.

Laita sipulit, keltuainen, balsamico, sinappi ja vesi kapeaan, korkeareunaiseen astiaan.

Sauvasekoita ainekset tasaiseksi seokseksi.

Liruta öljyt ohuena nauhana astiaan sauvasekoittimen surratessa koko ajan.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Säilytä valmis salaattikastike suljetussa astiassa jääkaapissa.

Tämän viikon parhaimmat aamiaisleivät

Brittiläinen ruokapornolehti Delicious Magazine lähestyy uutiskirjeensä tilaajia aina perjantaisin viestillä, jonka otsikkona on "If you only make one thing this weekend, make it THIS [tässä on sitten se kokkausvinkki]". Yleensä olen vain napsinut linkkejä jemmaan, mutta toissapäiväiseen suositukseen päätin ryhtyä jo tänä viikonloppuna, koska siihen oli hyvä syy.

Tai itse asiassa kaksi, sillä residenssissäni yökyläili pari Flow-turistia. He olivat varsin helppoja vieraita, sillä heille ei tarvinnut fiksata kuin aamupalaa ja vierailun muusta ruokahuollosta vastasivat festareiden ravintolat. Kävin itsekin eilen piipahtamassa Suvilahdessa, koska Morrissey. Tuo neitsytvierailuni Flow'ssa taisi jäädä viimeiseksi, täti-ihminen ei vaan enää jaksa tungosta ynnä muita festivaaliasioita.

Mutta takaisin asiaan eli Delicious Magazinen suosittelemiin muna-pekonileipiin, joita paistelin tänään aamiaiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa pekonit sekä munien loppukypsennys kehoitetaan tekemään uunissa, mutta pienellä tunkemisellä kaikki kolme leipää mahtuivat paistinpannulle, joten en ryhtynyt uunia lämmittämään.

Leivät ja munat paistuivat kätsysti pekonirasvassa eli unohdin originaalireseptissä mainitut leipien voitelun ja voissa paistamisen. Mitoitin myös tykötarvemäärät neljän sijasta kolmelle syöjälle. Leipänä minulla oli Rezén maalaisleipää.

Pekonileipien ja Morrisseyn mainitseminen samassa postauksessa lienee kaikkea muuta kuin korrektia, joten tasapuolisuuden nimissä liitän tähän videon reilun 30 (!) vuoden takaa. Siinä kerrotaan The Smithsien "Meat is Murder"-levyn tekemisestä ja sillä olevista biiseistä. Haastattelun jälkeen paljon vettä on virrannut Thamesissa, mutta Mozzerin puheet kasvissyönnistä ja tuotantoeläinten kohtelusta kuulostavat yhä kovin ajankohtaisilta.

Tarvitset:
6 viipaletta pekonia
3 paksuhkoa viipaletta vaaleaa leipää
3 munaa
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
avokadon
limen mehun
tuoretta korianteria
suolaa
Srirachaa

Tee näin:
Paista pekonit pannulla rapeiksi. Siirrä pekonit lautaselle odottamaan.

Leikkaa tai stanssaa leipäviipaleisiin haluamasi muotoinen reikä. Jätä viipaleisiin reilut reunukset.

Paista leipäviipaleet pekonirasvassa kuumalla pannulla molemmilta puoliltaan kullanruskeiksi.

Asettele jokaisen leipäviipaleen reikään pari pekonisiivua ristikkäin. Riko yksi muna jokaiseen reikään.

Paista miedolla lämmöllä kunnes valkuaiset ovat hyytyneet, mutta keltuaiset ovat vielä hiukan löysiä. Mausta munat suolalla ja pippurilla.

Muussaa avokado. Mausta se limen mehulla, korianterilla ja ripauksella suolaa.

Tarjoa leivät avokadomuhjun, tuoreen korianterin ja Srirachan kanssa.

Japanilaista sianlihapornoa

Törmäätkö sinä koskaan intterwebzissä sapuskoihin, jotka jäävät tiukasti mieleen kummittelemaan niin pitkäksi aikaa, kunnes niitä saa koekokattua? Ja jos työstetty syöminen osoittautuu tajunnanräjäyttäväksi herkkuruoaksi, niin onko sitä ihan pakko saada säännöllisin väliajoin lisää?

Kyllä ja kyllä! Yksi viimeisimmistä tällaisista tuhoisista impakteista on japanilainen possusafka kakuni. Sen resepti piirtyi verkkokalvoille viime syksynä ja ensimmäisen kerran valmistin sitä joskus joulukuussa.

Se oli suurta rakkautta ensi puraisulla ja sen jälkeen tätä jumalaista sianlihaihanuutta on pitänyt tehdä muutamaan otteeseen, viimeksi männä viikoloppuna. Pikaruokaa kakuni ei ole, sillä asianmukainen muhittelu kestää useamman tunnin. Suosittelenkin tekemään sitä vähintään tuplasatsin heti kättelyssä.

Sianpalojen ensimmäisen keittokierroksen jämäliemen voit hyödyntää esimerkiksi nuudelikeittojen pohjaksi tai sitä voi lorauttaa tilkkasen lisäkeriisin keitinveteen. Tulee nimittäin aivan älyväpaan hyvää riisiä!

Munia kannattaa kypsentää kuorineen vain hetkinen. Riittää, että ne pysyvät läjässä kuorittaessa. Kuoritut munat kypsyvät vielä lisää, kun keittelet niitä lihojen kanssa. Tavoitteena ei siis ole läpikypsä keltuainen.

Dashia varten tarvitset:
5 dl vettä
viiden sentin suikaleen kombua
reilun desin katsuobushi-kalahiutaleita

Lisäksi tarvitset:
500 g luutonta possunkylkeä
muutaman sentin pätkän inkivääriä
pienen purjon
vettä
5 dl dashia
4 rkl sokeria
4 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
3 rkl miriniä
3 munaa
pari punaista chiliä

Tee näin:
Valmista ensin dashi-liemi. Kuumenna vesi kattilassa kombun kanssa. Kun vesi alkaa kiehua, poista kombu. Lisää kattilaan kalahiutaleet ja anna kiehua pari minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna liemen muhia viitisen minuuttia. Siivilöi liemi.

Kuutioi possunkylki 5 x 5-senttimetrin paloiksi. Ruskista kuutiot pannulla joka kantilta (pannulle ei tarvitse lisätä rasvaa, jos käytät kunnon possua, jossa sitä on omasta takaa).

Siirrä lihapalat valurautapataan. Viipaloi joukkoon puolet inkivääristä ja purjon vihreä osa. Kaada pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Vähennä lämpöä ja kypsennä lihoja kannen alla miedolla höngällä kolmisen tuntia. Tarkista välillä, että neste peitää lihat ja lisää vettä, jos nestettä on haihtunut liikaa.

Keitä munia viisi minuttia. Kuori munat.

Kun lihat ovat kypsyneet kolme tuntia, nouki ne varovasti padasta lautasella. Siivilöi kypsennysliemi ja käytä se esimerkiksi nuudelikeiton pohjaksi.

Laita pataan dashi, sokeri, sake, soijakastike sekä mirin. Kiehauta, kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon lihat, loput inkivääriviipaleista sekä toinen chileistä pieneksi paloiteltuna. Anna lihojen muhia kannen alla miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia.

Lisää pataan kuoritut kananmunat ja nosta lämpöä hieman. Anna munien maustua ja nesteen kiehua kasaan noin vartin verran. Sekoita välillä. Varo, etteivät lihat tai munat pala pohjaan.

Kun liemi on paksuuntunut ja lihoissa on kaunis kiilto, on ruoka valmista.

Tarjoile kakuni riisin kanssa. Koristele annokset purjon valkoisesta osasta leikatuilla suikaleilla sekä tuoreella chilillä.

Put the lime in the coconut

Palaan vielä hetkeksi taannoisiin kirkollisiin juhlapyhäsyömisiin, niin saan kirjailtua pääsiäissunnuntain menun blogiin kokonaisuudessaan. Alkunapoiksi tarjoilin bánh mì-munia ja pääruoaksi lammaspullia. Sekavan kokonaisuuden kruunasi pirtsakka kookos-limepavlova.

Tämä on mukavatekoinen jälkkäri, koska munat tulevat hyötykäytetyiksi kokonaan: valkuaiset uppoavat marenkiin ja keltuaisista vatkautuu curdia. Curdin maustoin tällä kertaa limellä, koska se passasi erinomaisesti kuivakaappien kätköistä löytyneellä kookosesanssilla maustetun marenkipohjan kaveriksi. 

Kookosuute on Australian tuliaisia ja se on ollut kovin riittoisaa. A little goes a long way, sillä jo muutamalla tipalla saa aikaan kerrassaan käsittämättömän kookoksisen lopputuloksen. Kookoskammoisille (joita heitäkin kuulemma keskuudessamme vaeltaa) tätä herkkua en siis suosittele.

Lime curdiin tarvitset:
4 keltuaista
2 dl sokeria
2 rkl raastettua limen kuorta
½ dl limemehua
50 g voita

Marenkipohjaan tarvitset:
4 kananmunan valkuaista
2½ dl sokeria
1 tl väkiviinaetikkaa
½ rkl maissijauhoja
½ tl kookosesanssia

Kermavaahtoon tarvitset:
2 dl kermaa
2 rkl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi tarvitset:
nokareen voita voiteluun
maissijauhoja jauhotukseen
raastettua limen kuorta koristeeksi

Tee näin:
Valmista ensin lime curd.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vesihauteessa kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää joukkoon limen raastettu kuori sekä mehu koko ajan vatkaten.

Nosta kulho vesihauteesta ja anna seoksen jäähtyä hieman.

Vatkaa hieman jäähtyneeseen seokseen pehmeä voi pieninä kuutioina.

Laita tahna jääkaappiin jähmettymään.

Tee seuraavaksi marenki.

Laita uuni lämpenemään 120-asteiseksi.

Sähkövatkaa huoneenlämpöisiä valkuaisia kulhossa, kunnes vaahtohuiput eivät latistu heti kun nostat vatkaimen pois.

Jatka vatkaamista ja lisää sokeria noin ruokalusikallinen kerrallaan. Sokerin loputtua tuloksena tulisi olla kiiltävää ja tanakkaa tavaraa.

Kääntele etikka, jauhot ja kookosuute hellävaroen valkuais-sokeriseoksen joukkoon.

Laita uunipellille pari folioarkkia. Piirrä veitsenkärjellä folioon ympyrä, jonka halkaisija on noin 20 senttimetriä.

Sudi ympyrään sulatettua voita ja ripottele päälle maissijauhoja.

Täytä voideltu ja jauhotettu ympyrä valkuais-sokeriseoksella. Kakkaran tulee olla reunoiltaan hieman keskustaa korkeampi.

Kypsennä marenkia uunissa tunti ja vartti.

Käännä uunista lämmöt pois, Avaa luukku hiukan raolleen ja anna pohjan jäähtyä yhdessä uunin kanssa.

Vatkaa kerma tomu- ja vaniljasokerin kanssa löysäksi vaahdoksi.

Kokoa pavlova levittämällä lime curdia marenkipohjalle. Peitä curd kermavaahdolla ja koristele se raastetulla limen kuorella.

Tarjoa heti.

Vietnamilaisen paholaisen munat

Paholaisen munat eli lontooksi deviled eggs ovat suosittua syötävää näinä päivinä. Niitä oli tarkoitus valmistaa omaankin pääsiäispöytään hyväksi havaitulla tavalla, kunnes törmäsin i am a food blogin kiintoisaan instakuvaan bánh mì-munista.  

Tarkkaa bánh mì deviled eggs-reseptiä en kuitenkaan edellä mainitusta blogista paikallistanut (sen sijaan korealaismunien ohje siellä oli korvan taakse pantavaksi), joten piti vähän improvisoida,

Improilun tuloksena syntyi aivan jumalattoman herkullisia alkupalamunia kahden hengen pääsiäisaterialle. Niissä maistuivat kivasti vietnamilaisista bánh mì-leivistä tutut maksapasteija, korianteri sekä marinoidut porkkanat. Myös paholaisen munille ominaista kipakkuutta löytyi mukavasti.  

Tarvitset:
3 munaa
3 rkl maksapasteijaa
1 rkl majoneesia
töräyksen Srirachaa

Marinoituihin porkkanoihin tarvitset:
porkkanan
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl kalakastiketta
ripauksen sokeria
pätkän punaista chiliä

Lisäksi tarvitset:
tuoretta korianteria
punaista chiliä

Tee näin:
Laita ensin porkkanat marinoitumaan.

Kuori porkkana ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi.

Tee marinadi porkkanoille sekoittamalla etikka, kalakastike, sokeri ja chili keskenään.

Laita porkkanasuikaleet marinadiin ja anna ässehtiä puolisen tuntia.

Keitä munia 8 minuttia. Jäähdytä munat kylmässä vedessä ja kuori ne.

Halkaise munat pitkittäin ja irroita keltuaiset pikkulusikalla.

Sekoita keltuaiset, maksapasteija ja majoneesi kulhossa tasaiseksi tahnaksi. Mausta tahna Srirachalla.

Täytä munanpuolikkaat tahnalla. Koristele munat marinoiduilla porkkanasuikaleilla, korianterilla ja chilillä.

Tarjoa heti.

Keltainen kermakakku

Tämä on jo toinen kerta tänä vuonna, kun kunnostaudun kakkumaakarina (tosin se eka torttu ei vaatinut varsinaisesti leipomista vaan hyydyttämistä). Fakta on silti pikkuisen hämmentävä, koska kokkailen paljon mieluummin suolaisia kuin makeita syömisiä ja jauhopeukalonikin on kohtalaisen keskellä kämmentä.

Syyn baakkelsin numero kaksi valmistukselle antoi taannoinen vitello rutilus-dinneri, jolle piti loihtia jotain jälkkäriä. Kiitos internetzin, löysin brittiläisen delicious.-lehden sivuilta herkulliselta kuulostavan suklaa-appelsiinipiiraan ohjeen.

Leipomuksen toteutus osoittautui aika haastavaksi erityisesti taikinan työstön osalta. En onnistunut saamaan piirakasta yhtä sievää kuin originaalireseptin yhteydessä olevassa kuvassa, eikä minun karamellikastikkeenikaan ollut vissiin ihan sellaista kuin piti, mutta aika hemmetin hyvää tästä silti tuli. Toisaalta, jos täytteessä on puoli litraa kermaa, niin lähtökohta oivalliselle vanhan liiton jälkiruoalle on jo melko hyvä.

Pohjaan tarvitset:
80 g sokeria
150 g suolatonta voita
260 g vehnäjauhoja
30 g kaakaojauhetta
munan
2 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
8 keltuaista
75 g sokeria
5 dl kermaa
appelsiinin raastetun kuoren

Karamellikastikkeeseen tarvitset:
100 g sokeria
2 rkl vettä
1 dl kermaa
30 g suolatonta voita
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
appelsiinin siivuja koristeluun

Tee näin:
Sekoita kylmä, kuutioitu voi ja sokeri keskenään. Hiero käsin joukkoon jauhot ja kaakaojauhe, kunnes seos muistuttaa rakenteeltaan korppujauhoja. Lisää lopuksi muna ja vesi.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja muotoile siitä paksuhko kiekko. Kiedo kiekko kelmuun ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 190-asteiseksi.

Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä vajaan puolen sentin paksuiseksi. Poista ylin leivinpaperi ja rullaa taikina sekä alempi leivinpaperi varoen kaulimen ympärille.

Asettele taikinakiekko irtopohjaiseen piirasvuokaan. Painele taikinaa leivinpaperin läpi vuoan pohjalle ja reunoille. Poista leivinpaperi ja siisti taikinan reunat veitsellä. Ylijäämätaikinalla voit paikkailla mahdollisia pohjaan tai reunoihin jääneitä aukkoja.

Rutistele leivinpaperiarkki mytyksi. Suorista paperi ja asettele se taikinan päälle. Kaada paperin päälle keraamisia tai kuivattuja herneitä ja laita vuoka jääkaappiin varttitunniksi.

Paista pohjaa herneineen uunissa 15 minuutin ajan. Poista herneet sekä leivinpaperi ja anna pohjan olla uunissa vielä 5 minuuttia.

Valmista täyte pohjan paistuessa.

Sekoita keltuaiset ja sokeri. Lämmitä kerma höyryäväksi ja lisää se ohuena nauhana keltuais-sokeriseokseen koko ajan vatkaten.

Siivilöi täyte ja lisää joukkoon raastettu appelsiininkuori.

Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Kypsennä piirasta uunissa vielä puoli tuntia.

Anna piiraan jäähtyä kymmenisen minuuttia ja poista se varovasti vuosta. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.

Valmista karamellikastike juuri ennen tarjoilua.

Laita sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna sekoittaen kunnes sokeri on sulanut. Anna seoksen ässehtiä miedolla lämmöllä kullanruskeaksi siirapiksi. Varo polttamasta sitä!

Kun sokerisiirappi on kullanruskeaa, lisää jokkkoon kerma. Sekoita karamellikastike miedolla lämmöllä tasaiseksi. Lisää lopuksi voi sekä ripaus suolaa.

Kuori appelsiini ja leikkaa siitä siivuja piiraan päälle koristeeksi.

Tarjoa piiras karamellikastikkeen kanssa.

Pimpattu juustotahna

Yksi lukuisista kroonisen ruokamatkahaaveiluni kohteista on Yhdysvaltojen kolkka, jota etelävaltioiksi kutsutaan. Kyseisen alueen syömismeiningit ovat kiehtoneet minua jo kauan, eikä Netflixista ahmittu Mind of a Chef-sarjan kakkoskausi ole tilannetta juurikaan helpottanut.

Kaiken lisäksi olen lähimenneisyydessä törmännyt useissa yhteyksissä jännyyteen nimeltä pimento cheese. Sitä on seriouseats.comin mukaan levitelty monenmoisten asioiden päälle nimenomaan etelävaltioissa jo 1900-luvun alussa. Viime aikoina tahdas on kokenut uuden tulemisen ja sitä tituleerataan jo etelän ikoniseksi tuotteeksi.

Edellä mainitun nettijutun yhteydessä oli myös linkki pimento cheesen reseptiin, jonka tykötarvelistalla oleva pimentopurkki aiheutti pään raapimista ja Stockan Herkussa pyörimistä. Tovin hyllyrallia ajettuani päädyin hankkimaan oheisessa kuvassa näkyvän purkillisen säilykepaprikoita, jotka sopivat makunsa puolesta juustomöhnään kuin hanska käteen.

Kun pimentojarcase oli ratkaistu, sujui tahnan valmistus lähes nopeammin kuin sen syöminen. Pimento cheese osoittautui ihan törkeän hyvänmakuiseksi ja erityisen hyvin se passasi hampurilaisen täytteeksi starwars-eläimen jauhelihasta valmistetun pihvin ja muutaman rapean salaatilehden kanssa. Ruokajuomana toimi oikein kivasti etelävaltiolainen maissiviski hiilihapotetulla kasviuutejuomalla lantrattuna.

Kyllä tätä mieluummin juo kuin maitoa.

Tarvitset:
200 g kypsää cheddaria
100 g säilykepaprikoita
1 dl majoneesia
½ tl Srirachaa
½ tl cayennepippuria

Tee näin:
Raasta juusto.

Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi.

Sekoita juustoraaste, paprikakuutiot ja majoneesi kulhossa tasaiseksi tahnaksi.

Mausta Srirachalla ja cayennepippurilla.

Katalonialaiset kalapuikot

Kannoin loka-marraskuiselta Barcelonan retkeltäni ruokatuliaisina muiden muassa kuivattua turskaa, koska halusin kokeilla, miten turskakrokettien valmistus sujuisi meikämandoliinolta kotikeittiössä.

Turskaa ynnä muita kaloja lienee suolattu ja kuivattu vähän joka puolella maailmaa aina, mutta portugalilaisten bacalhau on ehkä saavuttanut eniten tunnettuutta. Minun matkapaksissani oli katalonialaista bacallàa, jonka kauppahallin kiltti täti vakumoi matkustuskuntoon.

Testasin turskakroketintyöstötaitojani muistaakseni marraskuun loppupuolella kafruni toimiessa koekaniinina. Noudatin melko orjallisesti australialaiselta SBS-sivustolta löytämääni ohjetta ja olin yllättynyt siitä, kuinka helppoa krokettien tekeminen lopulta oli. Olen siis ihan turhaan karttanut tämänkaltaisten sapuskoiden tekemistä, koska olen luullut hommaa hankalammaksi kuin mitä se oikeasti onkaan.

Pinnalta rapea ja sisältä pehmeä eli just niin kuin pitääkin..

Turskakrokettin lisäksi katoin pöytään chorizo-oliivi- ja anjovis-persilja-pinchoja, pannulla paahdettuja ja suolalla maustettuja padrón-paprikoita sekä manchego-juustosiivuja. Herkut huuhtelimme alas punaisella vermutilla, jonka tarjoilin korkeasta lasista parin jääpalan ja appelsiininkuorisuikaleen kanssa. Ei ollut pöllömpi setti.

Krokettimassaan tarvitset:

300 g kuivattua turskaa
2 dl maitoa
5 valkosipulinkynttä
keskikokoisen perunan
2 rkl oliiviöljyä
sitruunan kuoren
1 rkl sitruunan mehua
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
2 munaa
vehnäjauhoja
panko-korppujauhoja
öljyä paistamiseen
sitruunalohkoja tarjoiluun

Tee näin:
Liota turskaa väljässä vedessä yön yli.

Laita liotetut turskat, maito sekä kuoritut valkosipulinkynnet kattilaan. Kuumenna maito ja anna pöhistä miedolla lämmöllä noin 10 minuutin ajan tai kunnes turska on kypsää.

Keitä toisessa kattilassa kuorittu peruna kypsäksi.

Kaada maitokattilan sisältö siivilään. Nouki turskat ja valkosipulit kulhoon. Murskaa valkosipulit haarukalla ja sekoita ne kalan kanssa.

Muussaa peruna ja lisää se kala-valkosipuliseokseen. Lisää kulhoon myös oliiviöljy, sitruunan kuori ja -mehu sekä kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Muotoile massasta 14 pökälemäistä krokettia ja laita ne jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Ota kolme syvää lautasta. Riko yhdelle lautaselle munat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Laita vehnäjauhot ja korppujauhot omille lautasilleen.

Kuumenna öljy kattilassa 180-asteiseksi. Öljy on käyttövalmista, kun leipäkuutio kypsyy siinä kullanruskeaksi noin 10 sekunnissa.

Pyörittele kroketteja ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen munalautasella ja lopuksi korppujauhoissa.

Pudota pari-kolme krokettia kerrallaan öljykattilaan ja kypsennä kunnes ne ovat kullanruskeita. Imeytä kroketeista ylimääräinen öljy talouspaperiin.

Tarjoile sitruunalohkojen kanssa.

Knugenin mätitahnakohokas

Viime viikolla Hesarissa oli kiintoisa juttu Kallen mätitahnatuotannon vaikutuksista ruotsalaispitäjässä, missä tämä mielipiteitä jakava tuote kuutisenkymmentä vuotta sitten keksittiin. Jutussa vihjattiin, että Kalles kaviar ja etenkin mätitahnakohokas kuuluvat kuningas Kaarle XVI Kustaan suosikkeihin.

Kohokasreseptin guuglailu tuotti tulokseksi linkin Maddage-nimiseen blogiin, josta myös yllä oleva kuva sähkövatkaimen kanssa illistelevästä knugenista on lainattu. Blogista löytynyttä ohjetta testasin eilen ja mätitahnakohokas osoittautuikin varsin maukkaaksi syötäväksi.

So far so good.

Kohokkaan tekemisessä kriittisimpiä asioita ovat perimätiedon mukaan munien lämpötila (käytä huoneenlömpöisiä munia), vuokien rasvaus (tee se huolella) sekä uunitusvaihe (älä avaa luukkua kesken kaiken). Sain kyllä huoneenlämpöisistä valkuaisista vatkattua vakuuttavan vaahdon ja onnistuin olemaan avaamatta uunin luukkua siihen saakka, kun kohokkaat näyttivät kypsiltä, mutta...

*läsäh*

...rasvauksessa vissiin meni sitten jotain pieleen, koska tekeleeni eivät hirmuisesti kohoneet ja ne vähäisetkin kohoumat ehtivät snadisti läsähtää uunista ottamisen jälkeen, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Sen sijaan kohokkaiden koostumuksessa tai maussa ei ollut moitteen sijaa. 

Näitä teen takuulla uudelleen. Itse asiassa kohokkaista voisi tehdä jokaviikkoisen perinteen ja nauttia niistä lukien samalla torstaisin ilmestyvän Svenska Damtidningin yhteenvetoraporttia maankuulusta Denna veckan hos Bernadotter-blogista.

Tarvitset:
3 munaa
2 dl ranskankermaa
1 rkl vehnäjauhoja
3 rkl Kallen mätitahnaa
3 rkl silputtua purjoa
2 rkl silputtua salottisipulia
suolaa
valkopippuria

Lisäksi tarvitset:
voita ja vehnäjauhoja vuokien voiteluun ja jauhotukseen

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi.

Erottelu keltuaiset ja valkuaiset.

Sekoita keltuaisten joukkoon ranskankerma. Lisää joukkoon jauhot ja sekoita hyvin. Lisää keltuaisseokseen myös mätitahna ja sipulit. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Sähkövatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi.

Kääntele keltuaisseos varoen valkuaisvaahdon joukkoon.

Voitele ja jauhota neljä kohokasvuokaa. Lusikoi kohokasmassa vuokiin.

Laita kohokasvuoat uunivuokaan, jossa on kiehuvaa vettä sen verran, että noin neljäsosa kohokasvuoista jää vedenpinnan yläpuolelle.

Kypsennä kohokkaita vesihauteessa uunissa 10-15 minuuttia.

Tarjoa kohokkaat heti esimerkiksi vihreän salaatin kanssa.