30. tammikuuta 2014

Mac 'n' kukkakaali

Toisinaan BuzzFeedissa törmää koiranpentukuvakokoelmien ja kissavideolistausten lisäksi myös kiehtoviin sapuskavinkkeihin. Kuten esimerkiksi tällaiseen 27 Amazing Ways to Cook with Cauliflower-luetteloon, josta tuli bookmarkattua useita reseptejä.

Ihan ekana kokeiluun meni vinkeän oloinen kukkakaali-makaronilaatikko. Se on aika lailla kevennetty versio amerikkalaisklassikko juustomakaronista, jota on joskus historian hämärissä työstetty täällä Kulinaarimurulassakin. Kokeiluni kuuluu sarjaan "tosi nolo menneisyys," koska noihin aikoihin holvasin lootaan innolla kolmen juuston ruokakermaa ja Oivariinia. Että jotta tuota.

Juoksusaitilta löytyvässä originaaliohjeessa tähän appeeseen kehotetaan laittamaan bechamelin sijasta kukkispyreetä ja juustonkin kanssa mellastetaan perin maltillisesti. "Yhden kukkakaalin" tarkempia strategisia mittoja siinä ei kerrottu, joten sen kanssa joutui pikkuisen yrittämään ja erehtymään.
Surrasin isosta kukkakaalista pyreetä sen verran reilusti, että en tohtinut holauttaa sitä kokonaan pastan joukkoon. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa enemmän, sillä makrut imppasivat kukkismuhjua yllättävän ahnaasti inessiiviin. Sniiduiluni vuoksi lodjusta tuli pikkuisen kuivakkaa, kuten kuvasta näkyy.

Muokkasin noiden ohessa olevien tykötarpeiden määriä sellaisiksi, että niiden avulla eväästä pitäisi tulla mehukkaampaa. Mutta ihan hyvää tuo kuivempikin versio oli.

Kukkakaalin ja pastan maistuva yhdistelmä on havaittu oivalliseksi myös Hesarin Kiusauksessa-blogissa. Lisäksi juustomakaronia tuunataan kukkakaalilla ilmeisesti niin sanotuissa paremmissakin piireissä, sillä yhdensorttinen ohje löytyy Michelle Obaman pihaviljelyopuksesta.
Tarvitset:
500 g kukkakaalia
250 g pastaa
4 dl kasvislientä
1 dl juustoraastetta (käytin vuohen gruyerea)
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl dijon-sinappia
ripauksen muskottia
suolaa
mustapippuria
1 dl korppujauhoja
1 dl parmesania

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Paloittele kukkakaali ja keitä palat vedessä kypsiksi.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta ja kippaa se uunivuokaan.

Laita kukkakaalit blenderiin. Lisää joukkoon kasvisliemi, juustoraaste, öljy ja sinappi. Surauta tasaiseksi ja mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Kaada kukkakaaliseos pastan joukkoon. Sekoita hyvin ja levitä tasaisesti vuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja raastettua parmesania.

Kypsennä uudissä 20 minuutin ajan.

26. tammikuuta 2014

Multisoossi

Joskus inttervepistä löytää asioita, joita on ihan pakko kokeilla heti. Yksi sellainen asia oli bataatti-tomaattikastikkeen ohje, johon tärmäsin Food & Wine-sivustolta. Tuolle saitille kannattaa harhautua harkiten, sillä sieltä tulee harvoin palattua tyhjin käsin.

Tähän käskettiin käyttämään tuoretta tomaattia, mutta lykkäsin blenderiin säilykkeitä. Peltipurkkiboikottini ansiosta olen tykästynyt kovasti GoGreenin luomumurskaan, jota saa nestekartonkitörpöissä. Suosittelen kokeilemaan, jos muttihyllyt on ostettu tyhjiksi (kandee kyllä testata muutenkin). 
Oheiset ainekset ovat noin puolet alkuperäisreseptin tykötarpeista. Tuunasin soossia yhdellä valkosipulinkynnellä, koska ilman sitä se maistui  pikkuisen pliisulta. Sekoitin noin puolet kastikkeesta pastan joukkoon ja loput levittelin pizzapohjalle, jolle laitoin myös jämät haisujuustosta ja kahdesta oliviipurkista sekä pari siivua pekonia.
Tarvitset:
300 g bataattia
1 dl tomaattimurskaa
valkosipulinkynnen
1 dl vettä
½ dl kermaa
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Kuori ja kuutioi bataatti.

Keitä bataattikuutiot kypsiksi vedessä.

Valuta kypsät bataatit ja kaada ne blenderiin.

Lisää joukkoon tomaattimurska valkosipuli, vesi, kerma sekä öljy.

Surauta ainekset tasaiseksi soseeksi.

Mausta sose pippurilla ja suolalla.

22. tammikuuta 2014

Nigellan himoherkku

Bongasin tämän sapuskan joku tovi sitten Nigella Lawsonin kokkailutuokion teevee-uusinnasta. Daamin ohjelmien nimet on suomennettu kovin vaikeasti muistettaviksi, joten en ole ihan varma mistä shöystä oli kysymys.

Halloumi-couscousin resepti sen sijaan jäi päähäni, eikä lähtenyt sieltä ennen kuin olin sen testannut. Ruoka oli hullunhelppo tehdä ja lopputulos oli taivaallisen hyvää. Siihen laitettavia tykötarpeita voi varioida sen mukaan mitä käsillä sattuu olemaan, mutta oheisen ohjeen yhdistelmä toimi kyllä hemmetin hyvin.

En tiedä, onko termi ”Nigella moment” jo Oxford English Dictionaryssa, mutta ainakin sitä käytettiin toisessa lempiruokaohjelmassani MasterChef Australiassa kuvaamaan tilannetta, jossa henkilö on kainaloitaan myöten jääkaapissa ja syö sieltä autuaana päivällisen jämiä. Jos osa tästä herkusta sattuisi jäämään syömättä, niin leftoversit maistuvat mainioilta myös jääkaappikylminä.   

Mikähän siinä muuten on, että MasterChef Australia koukuttaa kerta toisensa jälkeen ensihetkistä alkaen, mutta formaatin suomalaisversio ei sytytä sitten millään, vaikka siitä kuinka pontevasti yrittäisin tykätä?
Tarvitset:
2 dl couscous-ryynejä
1-2 tl savupaprikajauhetta
suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
halloumia
kourallisen kirsikkatomaatteja
puolikkaan punasipulin
lehtipersiljaa
oliiviöljyä

Tee näin:
Laita couscous-ryynit kulhoon. Ripsuttele joukkoon paprikajauhe ja suola.

Kiehauta vesi ja kaada se ryynien ja mausteiden joukkoon. Peitä kulho kelmulla ja anna ässehtiä vartin verran.

Leikkaa halloumi viipaleiksi. Paista viipaleisiin pannulla rapea pinta.

Halkaise tomaatit. Silppua sipuli ja lehtipersilja.

Murustele kypsyneet couscous-ryynit haarukalla irtonaisiksi. Lisää joukkoon juustot, tomaatit, sipulit ja lehtipersiljat. Sekoita hyvin ja tsekkaa maut.

Lorottele ruoan päälle hyvää oliiviöljyä ja tarjoile heti.

21. tammikuuta 2014

Unohtuneet synttärit

Loppuvuoden juhlaputkessa pääsi unohtumaan yksi merkittävä juttu. Nimittäin se, että Kulinaarimuruja täytti seitsemän vuotta. Seitsemän, unfuckingbeliverpool! Jos blogini olisi lapsi, niin se menisi kouluun ja jos se olisi puoliso, niin käynnissä olisi jonkun joskus jossain näkemäni tilaston perusteella avioliiton kriisivuosi. 

Jos blogi taas olisi koira, niin sen ikä pitäisi kertoa mystisen kansanperinnekaavan mukaan seitsemällä, että vuodet olisivat verrannollisia ihmisiän kanssa. "Seitsemän kertaa seitsemän" on puolestaan Dannyn biisi, jonka voisi näin syntymäpäiväbileiden kunniaksi liittää mukaan tähän postaukseen. Kas tässä:


Koska en saanut aikaiseksi perinteistä yhteenvetoa ruokavuodesta 2013, niin otan nyt vahingon takaisin ja laadin seitsemän TOP 7-listaa viime vuoden maistuvimmista kohokohdista. Joillakin listoilla on enemmän kuin seitsemän asiaa, mutta sopu sijaa antaa.

7 suosikkireseptiä omasta blogista
Myös sushia tuli viime(kin) vuonna syötyä sekä kotona että kuppiloissa.
7 mahtavinta ravintolakokemusta
Dinnerin kananmaksamandariini oli maineensa veroinen.
7 mieleenpainuvinta tapahtumaa
Naapurimaan prinsessahäiden lisäksi juhlittiin Britannian pikkuprinssin syntymää,
7 mukavaa muissa blogeissa vastaantullutta juttua
Viva ciabattan Aleksi juo kahvia ja miettii mitä seuraavaksi piirtäisi.
7 Instagram-lempparia
Vuonna 2013 Kulinaarimurulakin meni Instagramiin.
7 parasta ruokauutista
Oi olisipa salmiakkikioski auki ensi kesänäkin!
7 suosituinta hakusanaa, joilla Kulinaarimurulaan on päädytty
  • mysi lahtinen lammas
  • jaloviina kermakastike
  • paimenen piiras
  • karkkipossu
  • varhaiskaali
  • jiaozit helsinki
  • hernerisotto

18. tammikuuta 2014

Retikka sydän nyhtöpossu

Kokkailin tuossa vuodenvaihteen tietämillä pitkästä aikaa aasialaisittain maustettua nyhtöpossua salaatinlehtiin käärittäväksi. Tämäntyyppisen syötävän innoittajana oli korealainen eväs nimeltään bo ssäm (umlautittomilla kielialueilla bossam), jollaista oli askarreltu myös Hannan soppalan itsenäisyyspäiväpileisiin.
Lisukkeiden osalta harhauduin hieman sivupoluille, sillä valmistin possun kaveriksi rapeaa retikkasalaattia. Kirpsakan retikan olemassaolo unohtuu luvattoman usein, vaikka kyseessä on ihan loistava ja monikäyttöinen raaka-aine. Kyssäkaalin kanssa tuppaa olemaan vähän sama juttu.

Retikkasalaatti toimi nyhtiksen kumppanina vallan erinomaisesti. Vihreän Tabascon ja semiäksyjen lihariekaleiden lisäksi salaatinlehtikääröjen tulisuutta voit kohentaa haluamasi suuruisella töräyksellä srirachaa. Ruokajuomaksi passaa oivallisesti  lager-tyyppinen olut.

Oheisessa ohjeessa ei ole tykötarpeiden tarkkoja määriä. Retikka kannattaa pitää kuitenkin pääosassa ja lisätä muita aineksia sen verran kuin hyvältä tuntuu.
Retikkasalaattiin tarvitset:
retikkaa
korianteria
lehtipersiljaa
majoneesia
suolaa
vihreää Tabascoa

Tee näin:
Kuori ja raasta retikka.Laita raaste kulhoon.

Silppua retikan sekaan korianteria ja lehtipersiljaa.

Lisää joukkoon sen verran majoneesia, että se sitoo retikkaraasteen ja yrtit yhteen.

Mausta suolalla ja vihreällä Tabascolla.

17. tammikuuta 2014

Savua, suolaa ja pottuja (ja nakkeja)

Olen joskus aiemminkin ihmetellyt, miksi perunasalaattia ja nakkeja syödään uutena vuotena. Tuon muutaman vuoden takaisen postauksen kommenttiosiossa selvisi, että nakkeja on vielä 1960-luvulla pidetty vähän parempana juhlaruokana, mutta perunasalaattitraditio säilyi yhä mysteerinä.

Vuodenvaihteen tietämillä turasin siis jälleen perunasalaattia, johon en tällä kertaa sotkenut maitotuotteita pieruvikaisen syömäkaverin toiveesta. Kirkkaaseen salaattiin toivat kivasti makua savustettu oliiviöljy sekä La Nicchian suolaan säilötyt kaprikset, joita ilokseni löysin Hellasta & Herkusta. Jos et pääse Museokadulle ostoksille, niin käytä huoletta normiöljyä ja -kapriksia. Niilläkin saat aikaiseksi kelpo salaattia. 
Ohjeen mukaisesta satsista riittää mukavasti lisukesalaattia kahdelle lautaselle, joilla on myös Helsingin Makkaratehtaan yönakkeja

Tarvitset:
300 g perunoita
munan
pari kourallista rucolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl (savustettua) oliiviöljyä
pienen punasipulin (tai puolikkaan isommasta)
tilliä
1 rkl (suola)kapriksia
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kypsennä muna samassa kattilassa, mutta ota se pois viiden minuutin kiehumisen jälkeen.

Tee kastike sekoittamalla sitruunan mehu ja öljy keskenään. Lisää seoksen joukkoon pieneksi silputtu punasipuli ja tilli sekä kaprikset. Mausta kastike pippurilla ja suolalla. Jos käytät suolaan säilöttyjä kapriksia, niin lisäsuolaa ei välttämättä tarvita.

Kuori potut ja leikkaa ne ronskihkon kokoisiksi kuutioiksi.

Laita lämpimät perunakuutiot kulhoon ja kaada kastike niiden päälle. Sekoita ja anna ässehtiä jääkaapissa puolisen tuntia.

Sekoita salaattiin ennen tarjoilua pari reilua kourallista rucolaa ja koristele salaatti kananmunalohkoilla.

16. tammikuuta 2014

Valuva mätijuttu ja ostograavisiikaa

Onko hölmöä raapustella vielä joulujuttuja, vaikka loppiainenkin jo meni? Toisaalta blogipostauksiani ei ole ajankohtaisuus viime aikoina muutenkaan vaivannut, joten menköön nyt tämäkin yksin häpein.

Kuten hirvistroganoffin ohjeen yhteydessä jo kerroinkin, satsasin viime joulunpyhien ruokahuollossa määrän siijasta laatuun. Uskoisin, että myös normioloissa (= vietän joulua kotona) vähemmälläkin pärjäisi. Jotta muistaisin noudattaa näitä periaatteita tulevina kotijouluina, lisäsin Jasun asiasta laatiman joulumuistion korkean prioriteetin buukmarkkeihini.

Tarkoituksenani oli nautiskella ostograavattua siikaa sekä siian mätiä leivänpäällisinä lähinnä erikseen, mutta joulunalusviikolla Hesarin resepti graavisiikatartarista mäti-smetanalla ja mummonkurkuilla innosti tykötarpeiden yhteiskäyttökokeiluun.

Originaaliohjeessa siika kehoitettiin suolaamaan itse, mutta tällä kertaa olin laiska ja luotin kalakauppiaan taitoihin. Alkuperäisessä reseptissä kuvattua kuohkeaa vaahtoa en saanut smetanastani aikaiseksi, mutta onhan tuollainen löysempikin lopputuotos varsin daideellisen näköistä. Muiden ainesten määrän puolitin, mutta kurkkua tein täyden satsin ja holvasin ylijäämät salaatteihin.  
Mummonkurkkuihin tarvitset:
tuorekurkun
3 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl vettä
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
1 dl hienonnettua tilliä

Lisäksi tarvitset:
200 g graavia siikaa
saaristolaisleipää
1 dl smetanaa
2 rkl siianmätiä

Tee näin:
Valmista ensin mummonkurkut. Viipaloi kurkku pitkittäin ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä. Sekoita etikka, vesi, suola, sokeri sekä tilli tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kurkkusiivut ja anna maustua kylmässä vähintään tunnin ajan.

Leikkaa siiasta ohuita viipaleita ja hienonna ne pieniksi kuutioiksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hienoa merisuolaa.

Leikkaa leipäviipaleista haluamasi muotoisia paloja ja asettele kalaseos leiville. Jos käytät leipien paloitteluun muottia, painele siikakuutiot lusikalla leivän päälle samaa muottia hyödyntäen.

Sekoita smetana ja mäti keskenään. Lusikoi seosta kalakuutioiden päälle. Koristele annokset mummonkurkkuruusukkeilla ja tillillä.

13. tammikuuta 2014

Joululahjakastike

Muutamissa sivulauseissa on tainnut tulla mainituksi, että osaltani männä vuoden jouluhäsääminen jäi vähäiseksi, koska istutin itseni pitkästä aikaa äidin valmiiseen pöytään. Tai veinhän minä joulukylään muassani sienisalaattia, leipää ja juustoja, ja ostin toki myös kotitarpeiksi vähän graavisiikaa ja siianmätiä, mutta tuon vertaiset hankinnat sai varsin vaivatta yhdellä hallikeikalla.  

Onnistuin välttelemään melkein kokonaan myös sieltä valmiista pöydästä syömättä jääneet jouluruoat, joita mukaani yritettiin ujuttaa. No graavi- ja kylmäsavulohen jämät otin vastaan, enkä kyennyt sanomaan eitä myöskään hirven paistikimpaleelle, joka niin ikään matkasi laukussani Mikkelistä Helsinkiin.

Puolet paistista sain sullottua jo valmiiksi hoosiannaa huutavaan pakastimeeni ja toisesta puolikkaasta tein hirvistroganovia. Reseptejä guuglaillessa havaitsin, että en ole konsaan laittanut stroganoviini sieniä, vaikka tosi monissa ohjeissa ne ovat soossin keskeinen tykötarve.

Raholan setä vahvisti uskoani kertomalla, että eri reseptien "ainoat yhteiset tekijät eli kaikissa ohjeissa esiintyvät tarveaineet ovat ohuiksi suikaleiksi leikattu naudanliha, sipuli ja smetana". Korvasin siis naudan hirvellä ja varioin muita aineksia sen mukaan mitä kaapeista löytyi. 

Niistä löytyi muiden muassa purkinpohjallinen Chablis'lla ja huhtasienillä maustettua dijon-sinappia sekä tuubinloppu kohtalaisen ärtsyä unkarilaista paprikatahnaa, joten hyötykäytin ne pois kuleksimasta. Tuli aika hyvää kastiketta.
Tarvitset:
400 g hirven paistia
pienen sipulin
voita
2 rkl (Chablis'lla ja huhtasienillä maustettua) dijon-sinappia
1 rkl kipakkaa paprikatahnaa
2 dl smetanaa
Myrttisen suolakurkun
(suolaa)

Tee näin:
Poista hirven paistista mahdolliset kalvot ja leikkaa liha suikaleiksi. Suikaloi myös sipulit.

Sulata voi korkealaitaisessa paistinpannussa. Ruskista lihat voissa ja lisää pannulle sipulit. Kypsennä liha-sipuliseosta muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen.

Lisää lihojen ja sipulien joukkoon sinappi ja paprikatahna. Sekoita hyvin.

Kaada smetana pannulle ja sekoita hyvin. Anna pöhistä miedolla lämmöllä noin vartin verran.

Lisää lopuksi kastikkeeseen kuutioitu suolakurkku. Tarkista soossin suolaisuus ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoile stroganov perunamuussin kanssa.

12. tammikuuta 2014

Minivompatti- ja juustokänttyhommia Luomossa

Vietimme joulukuussa Pullaguru-Aleksin kanssa fine dining-pikkujoulut Luomossa (Katariinankatu 1). Aterioinnin yhteydessä reissutuliaisvompattini sai uuden kodin ja minua lahjottiin ihanan rasvaisella juusto-pekonileivällä ilman rusinoita. Postuumit kiitokset käntystä vielä näin julkisen virallisestikin!
Aleksi menetti dinnerillämme Luomo-neitsyytensä, itselläni kyseessä oli kolmas kerta. Aiemmat visiitit olen tehnyt Vironkadun Luomoon, joista ensimmäinen ajoittuu aikaan, jolloin en vielä kirjoitellut paikalllisista ravintolakäynneistäni ollenkaan.

Järjestyksessään 39. menulta ("Suomi") valitsimme viiden ruokalajin vaihtoehdon. Olisin linkittänyt tuon menun kokonaisuudessaan, mutta Luomon sivut ovat näköjään muuttuneet vuodenvaihteessa, eikä ruokalistahistoriaa niiltä enää löydy. Höh.
Aloitimme ruokahalujemme herättelyn ginidrinksuilla ja amusena lusikoimme maa-artisokkakeittoa, jossa oli rapeita kanannahkamurusia.
Seuraava makupala tarjoiltiin kannellisesta lasipurkista, josta savun hälvettyä löytyi herkkua haukimureketta ja Myrttisen kurkkukuutioita.
Viipaleet lakritsilla glaseerattua ankanrintaa vaativat hieman lähempää tarkastelua. Ne maistuivat ihan tolkuttoman herkullisille.
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli "Sipulia ja Vilho-juustoa". Vaikka Aleksi kuvaili astian pohjalla olevia kevyesti kuminaista lientä ja perunasuurimoista tehtyjä helmiä rakenteeltaan perunahelmiliimaksi, muodostivat ne Vilho-jäätelön, sipulicarpaccion ja rapsakoiden sipulien kanssa hämmentävän hyvältä maistuvan kokonaisuuden.
Maistuva kokemus oli myös annos nimeltä "Muikku, muikunmätiä ja muikkukukko'". Kermaviilihyytelö, tillilumi ja -pyree olivat oivia kavereita kalajutuille.
Halkaistu muikkukukko - äärimmäistä mahtavuutta!
Liharuokien sarjan käynnistivät "Poro, puolukka ja jäkälä". Sallan porosta lautaselle oli päätynyt sydäntä ja sisäfileetä seuranaan kantarelleja ja suppiksia, sienipyreetä, puolukkaa hyytelönä ja kuivattuina muruina sekä punajuurta. Koko komeuden ylle rouhittiin vielä jännää jäkäläsuolaa. Erittäin toimiva combo.
Lihoille suositeltu Geyser Peakin 2007 Cabernet Sauvignon Alexander Valley sopi erityisen hyvin porolle. Epäilin, että jenkki-cabernet sauvignon olisi tylsä, mutta eipä ollutkaan, koska sen valmistuksessa on käytetty cabernet'n lisäksi muitakin rypäleitä (todennäköisesti syrahia).
Suunputsausta varten saimme melkoiset keot heragranitaa ja mummonkurkkuja.
Seuraava ruoka, "Häränhäntä, luuydin ja punajuuri", hätkähdytti positiivisesti ärtsyllä värillään ja sisälsi nyhtöhäränhäntää, luudintä rosmariinisessa makkarassa sekä vinkeissä kuutioissa. Värikylläistä punajuurta oli mukana niin "risottona", pyreenä kuin vaahtonakin. Tämä oli muutenkin aika äijämäisen menun äijämäisin setti, joka tuli kyllä imuroitua viimeistä murustä myöten.
Esijälkkärinä oli terniä ja tyrniä eli lempeää ternimaitovanukasta kamomillamaidon ja tyrniöljyn kanssa. Tämä oli aikamoista namia ja olisi ihan hyvin riittänyt meikäläiselle jälkiruoaksi.
Varsinainen jälkkäri "Kurpitsaa caramel'" oli nimittäin meikäläisen makuun turhankin makea. Kurpitsaa löytyi crème brûlée-käärmeen ja jäätelön lisäksi ohuina laattoina sekä hiukan raa'an oloisina paloina. Yli-imeläksi jälkiruoan teki megalomaaninen määrä kinuskikastiketta, vähän vähemmälläkin olisi pärjännyt. Täytyy myöntää, että olin snadisti annoskade Aleksin suklaiselle valinnalle.
Sumppien kera pöytään tuotiin vielä voitaikinakeksejä ja tuorejuustokräämiä, jotka näyttivät ihan ranskalaisilta ja majoneesilta.

Alkudrinkki, viisi ruokalajia, kaksi lasia viiniä ja espresso kustansivat 100 euroa, mikä ei mielestäni ole lainkaan kohtuutonta yhden misukan paikassa. Olin syömisiin sekä juomisiin voittopuolisesti oikein tyytyväinen loppumetrien pienistä notkahduksista (yybermakea jälkkäri, vähän turha keksihässäkkä kahvin kanssa) huolimatta.

11. tammikuuta 2014

Merenmakuinen mahtipasta

Marraskuussa retkeillessä en kärsinyt koti-ikävästä, mutta jossain vaiheessa muiden tekemiin sapuskoihin alkoi kyllästyä ja minuun iski lähes kestämätön kokkauskaipuu. Taisin jossain ihan julkisesti vannoakin, että kun palaudun matkalta, niin en muuta teekään kuin laitan ruokaa kotona. 

Lupaukseni pitikin aika hyvin. Jetlagvoileipä- ja kahvidieetin jälkeinen ensimmäinen oikea tekemäni ruoka oli satsi mätispaghettia ja merilevää
Resepti on peräisin Janne Tarmion ja Sami Tallbergin hienosta kirjasta Mäti - helmiä lautasella, josta valmistin edellisvuonna joulupöytään graavisiikaa mätikastikkeella, joka oli herkkua. Eipä ollut kyllä mitään valittamista tässä mätipastassakaan. Vienosti merelle maistuvaa merilevä sopii mädin kaveriksi erinomaisesti.

Mätikeittokirjassa kehoitetaan käyttämään "hyvälaatuista spaghettia." Muunalaista ei löydykään Hella & Herkusta, jonne olen sen avautumisesta lähtien pastaostokseni keskittänyt. Mädiksi suositellaan kylmäsavustettua kirjolohen mätiä, mutta käytin ihan normimätiä, koska en savuversiota löytänyt, eikä intoa riittänyt niin pitkälle, että olisin itse ryhtynyt savustushommiin.

Oheisessa ohjeessa tykötarpeiden alkuperäinen määrä on puolitetttu, mutta niistäkin syntyy aimo annos syötävää. Kyytipoikana nauttimani Hewitsonin LuLu puolestaan liudensi kivasti aussi-ikävääni, johon on toivottavasti tulossa helpotusta noin puolen vuoden kuluttua. Sitä odotellessa minulla onkin tosi reilusti aikaa purkaa postausta odottavien kotimaan ruokajuttujen sumaa.
Tarvitset:
200 g spaghettia
25 g voita
½ dl majoneesia
½ dl kermaa
1 rkl limen mehua
½ rkl soijaa
1 rkl ruohosipulia
turaus srirachaa (tai jotain muuta chilisoossia)
100 g (kylmäsavustettua) kirjolohen mätiä
nori-merilevää

Tee näin:
Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan.

Tee kastike pastan kypsyessä. Sekoita huoneenlämpöinen voi, majoneesi, kerma, limen mehu sekä soija tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon hienonnettu ruohosipuli sekä makusi mukaan chilikastiketta.

Valuta spaghetti. Sekoita kastike ja mäti varovasti pastan joukkoon.

Annostele pasta ja koristele annokset ohuilla norisuikaleilla. Tarjoa heti.

7. tammikuuta 2014

Australian kertausharjoitukset

Nyt kun olen päässyt hyvään päivittelyvauhtiin, niin postaanpahan vielä yhden jutun australialaisia asioista, jotka minua eniten ihastuttivat ja ihmetyttivät. Tämän jälkeen lopetan aussihorinat (ainakin vähäksi aikaa).

1. Vegemite
Vegemitea, tuota kummallista panimoteollisuuden hiivaista sivutuotetta joko rakastaa tai vihaa. Britit valmistavat samantyyppistä möhnää Marmite-brändin nimissä, mutta ne ihan oikeasti myös maistuvat erilaisilta. Vegemite on huomatttavasti lempeämpää kuin karvaampi Marmite. 

Minä RAKASTAN Vegemitea, enkä usko koskaan kyllästyväni aamiaisleipiin, joiden päälle sivellään ohuelti voita, vielä ohuemmin Vegemitea ja julmetusti avocadosiivuja. Vegemitessa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että sitä valmistaa elintarvikejätti Kraft Foods

2. Oluet
Ennen matkaa kuvittelin, että viinit olisivat Australiassa SE juomapuolen juttu, josta saisin irtoamaan eniten iloa. Ylläripylläri, eivätpä olleetkaan! Ällistyin tooooooodella positiivisesti australialaisten pienpanimoiden määrästä ja etenkin niiden tuottamien oluiden korkeasta laadusta. Aussiolut ei ollutkaan pelkkää tylsää Fostersin lageria, vaan tarjolla oli toinen toistaan vivahteikkaampia aleja ja stouteja.

Vakuutuin myös Canberrassa asuvan ystäväni oluenvalmistustaidoista maistellessani hänen visiittini kunniaksi työstämiä herkkuoluita. Kyllä joka daamilla pitäisi ollla oma australialainen kotipanimoguru.

3. Elukat
Maailman myrkyllisimmät ja tappavimmat eläimet löytyvät Australiasta, se on fakta. Yritin olla liiemmin panikoimatta aiheesta etukäteen. Se kannatti, sillä araknofobisen hahmoni reitille osui ainoastaan yksi (sekin ilmeisesti vaaraton) hämähäkki, jonka sankarillinen seuralaiseni raidasi hetkessä hengiltä. Inhojen elikoiden lisäksi maassa on toki lajitolkulla supersöpöjä karvaturrikoita. Olinkin läkähtyä onnesta päästessäni rapsuttelemaan maailman vanhinta vompattia ja syöttämään kenguruja kädestä.

4. Ruoka
Ruokahöpsölle Australia on paratiisi maan päällä, erityisesti kaltaiselleni aasialaisten sapuskoiden fanittajalle. En syönyt reissun aikana pahaa ruokaa kuin junassa, mutta sekin oli ihan oma vika, kun en tehnyt eväitä mukaan vaikka matka oli pitkähkö.
Toreilla pyöriessä ruoanlaittoa tuli kova ikävä, mutta onneksi pääsin kauhan varteen canberralaisessa kotimajoituskohteessani. Paistamani kengurufilee ja bottle shopin hyllyltä suht randomisti valittu cabernet sauvignon aiheuttivat tyytyväistä muminaa ja sain kokata toisenkin kerran.

5. Kieli
Englantiahan siellä periaatteessa puhutaan, mutta käytännössä turisti on toisinaan ihmeissään. Hotel-kyltein varustetut paikat ovatkin usein pubeja, joidenkin tuotteiden nimet aiheuttavat kikatuskohtauksia, kana on chook ja kenguruvauva on joey vaikka olisikin tyttö. Lisäksi hassut natiivit lyhentelevät pakonomaisesti pitkiä sanoja, lyhyistä nimistä väännetään puoliväkisin pidempiä ja kaupungitkaan eivät välttämättä äänny tuttujen sääntöjen mukaan. You just gotta love them!
Tuliaisia roudasin Suomeen saakka niukanlaisesti, sillä matkapaksiin ei oikein tämän enempää mahtunut. Vaivaiset kolme pulloa viiniä, pullo macadamiapähkinäöljyä sekä purkit tasmanialaista hunajaa sekä Vegemitea söivät leijonanosan sallituista kiloista. Kärpässarjan ostoksista löytyi macadamiapähkinöitä, kookosesanssia, kuivalihaa (kengurua, emua ja krokotiilia), pussillinen No Worries Lollies-karkkeja (nimen vuoksi ostin!) sekä uppomunankeittopusseja (en ole vielä kokeillut niiden toimivuutta vielä).

Minulla on vahva aavistus siitä, että palaan Australiaan ennen kuin tuo 400 gramman Vegemite-purkki on tyhjä.

6. tammikuuta 2014

Sydneyn sapuskat

Melbournen lailla myös Sydneyssä ateriointini keskittyi vahvasti aasialaisia asioita tarjoileviin paikkoihin. Ja miksi ei olisi keskittynyt, sillä pitäjän ruokatarjonta kyseiseltä alueelta on kerrassaan erinomaista. 
Tolkuttoman herkullisista soup dumplingeistaan kuulusta Din Tai Fungista tuli yksi lempipaikoistani, jossa lounastin useampaankin otteeseen. Ketjun World Square-ostoskeskuksessa (644 George St) sijaitsevaan ravintolaan pääsi joka kerta ilman pöytävarausta korkeintaan lyhykäisen odottelun jälkeen.    
Ja näitä ihanuuksia kannatti pienen hetken verran jonottaakin. Suosikkejani olivat possutäytteiset pallerot, mutta testasin myös possulla, ravunlihalla ja -mädillä sekä sienillä ja tryffelillä täytettyjä versioita.
Jos oli kova nälkä, niin otin dumplingien kaveriksi  Din Tai Fung Vegetarian Delightia, joka koostui kylmistä riisinuudeleista, pikkelöidyistä vihanneksista, tofusta ja chilistä. 

Taivaallisia pöperöitä söin myös luomukamaa suosivassa Billy Kwongissa (355 Crown St). Ravintola ottaa etukäteen varauksia ainoastaan muutamaan pöytäänsä, joten kokeilin onneani iltakävelemällä sinne dinnerin toivossa. Tsägä kävi ja en joutunut odottelemaan vapautuvaa pöytää kuin tunnin verran läheisessä pubissa (josta sai maistuvaa Little Creatures Pale Alea, joten mikäpä sitä lirppiessä oli venttailla).
Valitsin Billy Kwongin listalta paistettuja munia tamari-soijalla sekä XO-kastikkeella, ja meinasin pökrätä onnesta, sillä annos oli aivan mielettömän herkullinen. Jämät otin mukaan ja söin seuraavana päivänä aamiaiseksi.
Myös sung choi baon (salaatinlehtiin käärittävää possu-sieni-inkivääriseosta, yrttejä ja kiukkuista chilisoossia) rippeet pakattiin samaan doggy bagiin chilimunien kanssa. Tämän vuoksi aasialaisissa ravintoloissa kannattaa käydä isommalla porukalla, jolloin voi tilata useita eri ruokia ja maistella pikkuisen kaikkea. Yksinsyöjälle kaksi ruokalajia alkaa olla jo liikaa.
Doggy bagiin jouduin turvautumaan myös legendaarisessa Golden Century Seafood Restaurantissa (393-399 Sussex St). Onneksi salt & pepper squid... 

...ja höyrytetty munakoiso toimivat mainiosti myös kylminä seuraavana päivänä.

Woolloomooloon laituriravintolaputkessa toimiva China Doll (6 Cowper Wharf Road) oli miellyttävä kokemus siinäkin mielessä, että he olivat valmiita kokkaamaan yhden hengen seurueelleni puolikkaita annoksia niin ikään puolikkaalla hinnalla. Mahtavaa!
Innostuneena tilasin höyrytettyjä kampasimpukoita inkiväärillä ja salottisipulilla... 
...salaattia makeista katkaravuista, vihreästä mangosta, kirsikkatomaateista, cashew-pähkinöistä ja pavuista...
...sekä karkkipossua, jossa oli valehtelematta parhaimman makuisia sianlihapaloja, joita olen konsaan syönyt. Ja se on meikäläiseltä paljon sanottu.
Majailin Sydneyssä melko lähellä Chinatownia, joten ruokailupaikkavaihtoehdoissa oli koko ajan aikamoista runsaudenpulaa. Kivenheiton päässä hotellistani löysin söpön pikkuriikkisen Menya Noodle Barin (1 Market Street), josta sai killerihyvää ramenia paahdetulla possulla.
Matkan varrella eräästä mukavasta pubista hotellille sijaitsi Harry's Cafe de Wheels (Hay St), jonka piiraista olen kuullut paljon kehuja. Annoskokoja tutkaillessani päätin jättää jättimäisiltä vaikuttavat piiraat väliin ja natustella yöpalaksi hodarin. 
Virhe. Hot Dog de Wheels oli tymäkän kokoinen setti, josta löytyi sämpylän ja nakin lisäksi hernemuhjua, chili con carnea, valkosipulista sipulipaistosta sekä juusto- ja chilikastiketta. Röyh.

Sokerina pohjalla (kirjaimellisesti) vielä yksi vinkki laatujäätelön ystäville. N2 Extreme Geletossa (43/1 Dixon St) jätskiä tehdään annos kerrallaan nestemäisen typen avulla sitä mukaa kun tilauksia tulee.
Toinen pallo olisi oikeasti liikaa.

Kioskin puolitoistavuotisen historian aikana erilaisia makuyhdistelmiä on kertynyt satoja erilaisia ja niiden kehittelyssä on mukana aika lailla hullu tiedemies-meininkiä. 
N2:n jäätelöistä maistoin Earl Grey Caramelia sekä maapähkinävoi-hilloleipää, jossa oli mukana myös pikkuisia leivänpaloja. Molemmat olivat hirmu hyviä, ja olisin käynyt N2:ssa jätskillä joka päivä jos olisin kehdannut.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...