6. tammikuuta 2014

Mereneläviä ja kuplia (lyhyt oppimäärä)

Aussikuukauteni alkumetreillä höpsähdin Sydney Fish Marketiin oikein tosissani. Riemulla ei ollut rajoja, kun tajusin että kalamarkkinoilla toimii myös Sydney Seafood School, jonka tarjonnasta löysin aikatauluihini sopivan Seafood and Bubbles-kurssin. Ilmoittauduin tapahtumaan mukaan ja vietin reissuni viimeisen illan kokkaillen.
Kurssin vetäjä oli teeveestä natiiviosallistujille tuttu Lyndey Milan. Itselleni daamin naama oli vieras, mutta ihan kiintoisan oloisia ohjelmia hän on tehnyt. Lyndeyn lisäksi kolmituntisessa sessiossa tärkeässä roolissa olivat kolme avustajaa, joiden ansiosta hommat sujuivat jouhevasti niin opetuskeittiössä kuin oppilaidenkin kyökkipuuhissa.
Kurssin aluksi Lyndey valmisti neljä kala- ja äyriäisruokalajia, jotka me väsäsimme vähän myöhemmin. Seurasimme esimerkkisapuskoiden valmistumista kookkaassa auditoriossa istuen, sillä meitä oli aika paljon (arvioisin osallistujamäärän olleen ainakin 40 henkeä). Isoilta näytöiltä leikkuulaudan ja lieden tapahtumia oli kyllä tosi kätsy tarkkailla. Meille oli jaettu ruokien ohjeet etukäteen, joten niiden avulla pysyi hyvin selvillä eri työvaiheista.

Tekemistensä lomassa Lyndey kertoi mielenkiintoisia kalastusteollisuuteen liittyviä faktoja. Opin muiden muassa sen, että suosittavista ja vältettävistä lajeista on tosi vaikeaa antaa "yleisaustralialaisia" ohjeita, koska maa on niin valtava, ja tietyillä alueilla uhanalainen laji voi olla jossain toisaalla varsin elinvoimainen.

Lyndey painotti useaan otteeseen paikallisten tuotteiden suosimisen tärkeyttä, mikä lämmitti mieltä. Australiassa kalakauppiaiden on ilmoitettava aina pakkaamattomien tuotteiden alkuperämaa sekä pakatuista tuotteista lisäksi myös niiden pakkausmaa. Useat alan yritykset ovatkin sitoutuneet edistämään kestävää kalaustusta sekä siihen liittyviä menetelmiä ja teknologiaa.
Välillä Lyndeyn touhut keittiössä olivat aikamoista sähellystä, mutta vieruskaverini mukaan hän kohkaa ihan samalla tavalla telkkarissakin. Fair enough.

Kun esimerkkieväät olivat valmiit, pääsimme työstämään niistä omia versioitamme 5-6 hengen ryhmissä. Kaikki tykötarpeet oli valmisteltu melko pitkälle etukäteen. Jotkut ohjeistetuista maustemääristä tuntuivat hiukan pliisuilta, mutta niihin sai pyytämällä täydennystä.

Ohessa illan aikana kuuden naisen porukkamme tekemät herkut. Vertailun vuoksi Lyndeyn esimerkkiannokset ovat kuvissa vasemmalla, meidän oikealla. Vaikka itse sanonkin, niin jotkut meidän versioistamme näyttävät kauniimmilta.
Sormiruokakokoiset kampasimpukkatostadat chipotlemajoneesilla. Tör-keen hyviä!
Lohta, lohenmätiä ja nori-merilevää prawn crackereillä. Omnomnom.
Pöllömpiä eivät olleet myöskään mausteiset kalavartaat. Meidän annoskuvastamme tosin puuttuvat tillidippi ja koristeet, mikä moka!
Katkarapupopcornia. Ideana käsittämättömän hieno, meidän toteutuksemme ontui snadisti, koska frittitaikina ei tarttunut rapuihin ihan niin kuin Strömsössä.
Kimppakeittiöistä siirryimme nautiskelemaan tekosistamme kuplajuomien kera nättiin ruokailutilaan, jonka katosta roikkui parvittain hopeakylkisiä kaloja sekä massiivisia hehkulamppuverkkoja.
Catch of  the day.
Saimme tuhottua kaikki tekemämme syömiset reiluilla santsikierroksilla. Viereisessä pöydässämme lautaset säilyivät kummallisen täysinä, mitä omassa seurueessamme sipisten ihmettelimme.
Bubbles-osio koostui australialaisista kuohuviineistä sekä yhdestä shampanjasta. G.H. Mummin Cordon Rouge jäi mielestäni hintsusti aussikuplien varjoon. Coriole Vineyardsin Prosecco ja Charles Meltonin Brut Peche olivat mahtavia viinejä, mutta henkilökohtaisen pajatsoni tyhjensi  Fox Creek Winesin punaisista rypäleistä tehty Vixen Sparkling NV, joka oli ihan mieletöntä!
Kompromissinomainen yhteenveto eri viinien sopivuudesta ruoille. Itse parittaisin shampanjan ja lohihässäkät, proseccon ja rapupopcornin, rosen ja kalavartaat sekä Vixenin ja simpukat. Joku muu tekisi varmasti toisenlaiset makuparit.

Kokkauskokemus Sydney Seafood Schoolissa oli erittäin positiivinen ja hyvinkin hintansa (120 dollaria eli karvan verran yli 80 euroa) väärti. Menisin toistekin.

2 kommenttia:

Lumo kirjoitti...

Fishmarketilla emme kursseja käyneet, mutta tuli syötyä tuoreinta sashimia koskaan. Muutenkin mieleen jäi, että halleissa ei haissut kalalta ollenkaan, niin tuoretta tarjonta oi.

Jaana kirjoitti...

Lumo, totta puhut! Halleissa ei tosiaankin haisuut kalalle.

Nuo kurssin tykötarpeet olivat luonnollisestikin Fishmarketilta ja tuoreista tarpeista oli kyllä ilo kokkailla. Varsinkin tuoreet kampasimpukat olivat luksusta koppuraksi pakastettuihin simpukoihin tottuneelle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...