Kerroin muutaman postauksen takaisessa kouluruokajutussa edessä häämöttävästä retrokokkauskurssista. Nyt olemme sitten työkavereiden kanssa saaneet Uudenmaan Martoilta perehdytystä 1970-luvun kotiruokain valmistukseen. Marttojen herkullisista ohjeista olen höyrynnyt ennenkin. Hyvää on helppo kehua.
Eilisiä slovareitakin on likimain mahdotonta parjata. Kokkauslistalla oli lihasoppaa, kaalipiirakkaa, silakkalaatikkoa, uunikyljyksiä sinappikermassa sekä -taddadadaa- tillilihaa.
Kaikki sapuskat maistuivat ihanalle ja lapsuudelle, mutta erityisesti tilliliha oli niiiiiiin hyvää, että se vei kielen mennessään. Totta kuin kirkon rotta ja aikuisten oikeesti ja avaimet & lukko!
Tarvitset:
1½ kg naudan (luullista) lapaa tai etuselkää
1½ l vettä
porkkanan
sipulin
merisuolaa
Kastikkeeseen tarvitset:
3 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl lihan keitinlientä
1-2 tl etikkaa
1-2 rkl sitruunanmehua
1-2 tl sokeria
(suolaa)
puskan tilliä
Tee näin:
Huuhtele lihapalat. Lämmitä vesi kattilassa. Lisää liha sekä paloiteltu porkkana, lohkottu sipuli ja pari ropsausta suolaa. Keitä miedolla lämmöllä kunnes liha on kypsää (30-40 minuuttia lihapalojen koosta riippuen).
Kaada liemi siivilän läpi toiseen astiaan. Poista mahdolliset luut (luuytimen voit myös kaivella mukaan makua antamaan) ja paloittele lihat suupaloiksi.
Aloita soossin tekeminen sulattamalla voi kattilassa. Hämmennä sekaan vehnäjauhot ja anna niiden kypsyä tovi (älä ruskista jauhoja, kastikkeen tulee olla vaaleaa). Lisää keitinlientä pienissä erissä koko ajan vatkaten, kunnes kastike on sopivan sakeaa (älä tee liisteriä).
Mausta soossi hapanimeläksi etikalla, sitruunanmehulla, sokerilla sekä tarvittaessa suolalla. Lisäile makuaineita pieninä annoksina ja maistele välillä. Kruunaa kastike silputulla tillillä.
Yhdistä lopuksi lihapalat ja kastike. Nauti pottumuusin tai kuoriperunoiden kanssa. Santsaa. Ja lautasen saa nuolla.
21. syyskuuta 2007
16. syyskuuta 2007
Syyskuun rakkausruokahaaste
Romeon ja Julian kotikaupugissa Veronassa tuotetaan amaronea, joka maistuu hyvältä ankan kanssa. Aasinsillalla syyskuun ruokahaasteeseen tepastelevat siis sievässä letkassa amore, amarone ja ankka.
Amarone tehdään rypäleistä, jotka on kuivattu auringossa ennen käyttämistä. Samalla metodilla valmistetaan myös reciotoa, makeaa jälkiruokaviiniä.
Hyvä ystäväni roudasi vuosituhannen vaihteessa useita pulloja amaronea Italian retkeltään ja nyt alkoi olla passeli aika juoda varastoa pois pilaantumasta.
Viinin kaveriksi päätimme hankkia meheviä ankankoipia, joista loihdimme Romeon rosmariiniankkaa Julian juuresvuoteella. Aika vetävä nimi vai mitähäh?
Juuresvuoteelle päätyi pötköttämään suupaloiksi pilkottuja pottuja ja porkkanoita. Lisäksi punkkaan pedattiin omenalohkoja, reilusti rosmariia ja valkosipulinkynsiä sekä muutama rouhaisu mustapippuria. Joukkoon loroteltiin myös hunajaa sekä ankanrasvaa.
Ankanrasva on maukasta ja sitä voi käyttää paistamiseen öljyn tai voin sijasta (esim. ankanrasvassa paistetut potut ovat ylihyviä). Käyttämämme koivet uiskentelivat reilussa määrässä rasvaa, jota jäi vielä myöhempääkin käyttöä varten.
Ankankoivet laitoimme pedille makaamaan ja koko komeuden pukkasimme 180-asteiseen uuniin kypsymään reiluksi tunniksi.
Jos Montaguet ja Capuletit olisivat istuneet saman pöydän ääreen syömään tätä ruokaa, niin Romeon ja Julian rakkaustarina olisi voinut saada onnellisen lopun...
Ruoan jälkeen maistelimme ihanaa gorgonzolaa ja kovaa vuohenmaitojuustoa, jonka nimi ei jäänyt mieleen (juuston tuonut herrahenkilö voi halutessaan mainostaa Käseä kommenttilootassa). Aterian päätimme ennenkin erinomaiseksi todetulla suklaakakulla. Recioto maistui taivaallisen hyvältä koko jälkkäriarsenaalin kanssa.
Amarone tehdään rypäleistä, jotka on kuivattu auringossa ennen käyttämistä. Samalla metodilla valmistetaan myös reciotoa, makeaa jälkiruokaviiniä.
Hyvä ystäväni roudasi vuosituhannen vaihteessa useita pulloja amaronea Italian retkeltään ja nyt alkoi olla passeli aika juoda varastoa pois pilaantumasta.
Viinin kaveriksi päätimme hankkia meheviä ankankoipia, joista loihdimme Romeon rosmariiniankkaa Julian juuresvuoteella. Aika vetävä nimi vai mitähäh?
Juuresvuoteelle päätyi pötköttämään suupaloiksi pilkottuja pottuja ja porkkanoita. Lisäksi punkkaan pedattiin omenalohkoja, reilusti rosmariia ja valkosipulinkynsiä sekä muutama rouhaisu mustapippuria. Joukkoon loroteltiin myös hunajaa sekä ankanrasvaa.
Ankanrasva on maukasta ja sitä voi käyttää paistamiseen öljyn tai voin sijasta (esim. ankanrasvassa paistetut potut ovat ylihyviä). Käyttämämme koivet uiskentelivat reilussa määrässä rasvaa, jota jäi vielä myöhempääkin käyttöä varten.
Ankankoivet laitoimme pedille makaamaan ja koko komeuden pukkasimme 180-asteiseen uuniin kypsymään reiluksi tunniksi.
Jos Montaguet ja Capuletit olisivat istuneet saman pöydän ääreen syömään tätä ruokaa, niin Romeon ja Julian rakkaustarina olisi voinut saada onnellisen lopun...
Ruoan jälkeen maistelimme ihanaa gorgonzolaa ja kovaa vuohenmaitojuustoa, jonka nimi ei jäänyt mieleen (juuston tuonut herrahenkilö voi halutessaan mainostaa Käseä kommenttilootassa). Aterian päätimme ennenkin erinomaiseksi todetulla suklaakakulla. Recioto maistui taivaallisen hyvältä koko jälkkäriarsenaalin kanssa.
8. syyskuuta 2007
Sretan rodjendan Suzana!
Kaverin kaverin kautta tutuksi tullut nuori neitokainen Kroatiasta on merkkipäivänään Suomessa, joten päätimme järjestää hänelle synttärikakkukekkerit meikäläisen residenssissä. Samalla etkoilemme ennen illan EM-karsintamatsia Serbia-Suomi, jossa meidän on PAKKO voittaa (tai pelata ainakin tasuri)!
Tiesin päivänsankarin rakastavan suklaata, joten päätin tarjoilla supersuklaista kakkua, joka on saanut vaikutteita muista suklaisista leivonnaisista. Jäähtyneen kakun päälle sirottelin juhlan kunniaksi tomusokeria ja tein mansikoista nätin ringin, mutta lisukkeiden käyttö ei ole missään nimessä välttämätöntä.
Tarvitset:
200 g tummaa suklaata
200 g voita
3 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri topakaksi vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa-voiseos muna-sokerivaahtoon. Hämmentele vehnäjauhot mukaan.
Ujuta leivinpaperiarkki irtopohjavuoan pohjan peitteeksi ja napsauta vuoan reuna kiinni. Leikkaa leivinpaperista vuoan ulkopuolelle jääneet lärpäkkeet saksilla pois. Tämä toimenpide helpottaa valmiin kakun käsittelyä emäpaljon!
Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 30-40 minuuttia. Anna hyvyyden jäähtyä ennen (mahdollista koristelua ja) nautiskelua.
Jos tällä kakulla ei suklaahimo lähde, niin sitten ei millään!
Ja kohta baariin to kick some Serbian ass!
Tiesin päivänsankarin rakastavan suklaata, joten päätin tarjoilla supersuklaista kakkua, joka on saanut vaikutteita muista suklaisista leivonnaisista. Jäähtyneen kakun päälle sirottelin juhlan kunniaksi tomusokeria ja tein mansikoista nätin ringin, mutta lisukkeiden käyttö ei ole missään nimessä välttämätöntä.
Tarvitset:
200 g tummaa suklaata
200 g voita
3 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri topakaksi vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa-voiseos muna-sokerivaahtoon. Hämmentele vehnäjauhot mukaan.
Ujuta leivinpaperiarkki irtopohjavuoan pohjan peitteeksi ja napsauta vuoan reuna kiinni. Leikkaa leivinpaperista vuoan ulkopuolelle jääneet lärpäkkeet saksilla pois. Tämä toimenpide helpottaa valmiin kakun käsittelyä emäpaljon!
Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 30-40 minuuttia. Anna hyvyyden jäähtyä ennen (mahdollista koristelua ja) nautiskelua.
Jos tällä kakulla ei suklaahimo lähde, niin sitten ei millään!
Ja kohta baariin to kick some Serbian ass!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)