Sussexin herttuattaren tsukkiinisoossi

Tähän reseptiin törmäsi jokunen tovi sitten kaikkialla intterwebzissä. Sen keksijäksi on kruunattu Sussexin herttuatar, joka ennen arvonimeään tunnettiin Meghan Marklena. Brittihoville uskollisena kaappirojalistina koin, että kuninkaallisen kesäkurpitsapastan kotikokkaus oli velvollisuuteni.

Oma versioni perustuu delish.comin ohjeeseen, jossa mainitun kasvisliemikuution tosin korvasin tummalla misotahnalla. Vaikka skaalasin reseptin tykötarpeiden määriä reippaasti pienemmiksi, sain aikaan kesäkurpitsamuhjua noin viikon tarpeiksi yhden hengen talouteeni. Se toimi kyllä oivallisesti myös kylmänä leivän päällä (kuten niin monet muutkin soossit tapaavat tehdä).

Kastikkeesta tuli hemmetin hyvää, mutta sen usealla taholla vouhkattua kermaisuutta en kyllä allekirjoita. En myöskään kutsuisi sitä harhaanjohtavasti bologneseksi, koska se eroaa siitä kuin meikämandoliino Meghan Marklesta. Miksi kesäkurpitsasta tehtyä soossia ei voi kutsua selkeästi kesäkurpitsasoossiksi?

Tarvitset:
pienen sipulin
2 kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
1 dl vettä
1 rkl misotahnaa
1-2 rkl sitruunan mehua
1dl pecorinoraastetta
ripauksen kuivattua chiliä
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
maccheronia, rigatonia tai jotan muuta "putkipastaa"

Tee näin: 
Paloittele sipuli ja kesäkurpitsat.

Kuumenna loraus oliiviöljyä isossa kattilassa. Lisää sipulit ja freesaa niitä muutaman minuutin ajan.

Sekoita joukkoon kesäkurpitsakuutiot, vesi ja misotahna.

Anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä neljän tunnin ajan. Sekoita ahkerasti. Lopputuloksen pitää olla ihan reilua sosetta.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan,

Mausta kesäkurpitsamuhju sitruunan mehulla, pecorinoraasteella, chilillä, suolalla ja pippurilla,

Sekoita kastiketta valutetun pastan joukkoon ja tarjoa heti. Raasta annosten päälle vielä hieman pecorinoa.

Särkevämpi vaihtoehto tonnikalapastalle

Terveisiä muuttorumban keskeltä! Lainalaatikkokuorman saapumista odotellessa on hyvää aikaa naputella valmiiksi tämä erinomaisen sitruunaisen särkipastan ohje.

Ammoisina opiskeluaikoina samantyyppistä evästä tuli valmistettua niin sanotusti toinenkin ämpärillinen, mutta silloin käytin tykötarpeina tonnikalaa ja sarvimakaronia. Nuo ajat ovat tulleet mieleeni myös käynnissä olevan muuttoprosessin edetessä, kun kaappien kätköistä on löytynyt päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta, jolloin intterwebbiä ei ollut keksitty ja tonnikala oli halpaa kuin saippua.

Nyt ylikalastetut tonnikalakannat kaipaavat toipumista ja pastan sekaan kannattaa sekoittaa kestävämpiä vaihtoehtoja, joita voi luntata vaikka WWF:n Kalaoppaasta. Itse olen korvannut tonnikalan pastasoossin lisäksi myös vitello tonnatossa, ja se sopi siihen vähintäänkin yhtä hyvin kuin tonnikala - ellei jopa paremmin.

Särkipastani passaa myös Epätrendikkäässä ruokablogissa heitettyyn haasteeseen, jolla halutaan kannustaa ihmisiä hyödyntämään ruoanlaitossa entistäkin ahkerammin loistavia suomalaisia raaka-aineita. Käyttämäni sitruunapasta oli tosin tuontitavaraa, mutta särjet oli savustanut ja purkittanut pohjoiskarjalalainen Pielisen Kala. Maistuvia särkituotteita valmistavat myös Pirkan Säilyketukku sekä Järkisärki.

Tarvitset:
100 g savusärkisäilykettä
1 rkl pieniä kapriksia
1 dl kermaa
200 g (sitruuna)pastaa
(puolikkaan sitruunan mehun)
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Kumoa särkipurkin sisältö kuumalle paistinpannulle. Jos särjet on säilötty kovin runsaaseesen öljymäärään, niin älä holauta ihan kaikkea öljyä mukaan, noin pari ruokalusikallista riittää.

Lisää pannulle kaprikset ja kerma. Sekoita hyvin ja anna pöhistä miedolla lämmöllä sen aikaa, kun kypsennät pastan pakkauksen ohjeen mukaan.

Valuta kypsä pasta ja sekoita se pannulla olevan särkisoossin joukkoon. Jos käytät maustamatonta pastaa, niin tiristä soossin sekaan mehut puolikkaasta sitruunasta,

Mausta särkipasta reilusti mustapippurilla. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Tarjoa heti.

Lohtupastojen aatelia

Kun työt stressaavat ja maailma tuntuu kaatuvan päälle, niin arkista ahdistusta voi paeta hetkeksi lautasen ääreen, jolla pötköttää elämää suurempi keko gorgonzola-herne-kinkkupastaa. Sen tekeminen on helppoa ja nopeaa. Kaloreita siinä on ihan liikaa laskettavaksi, joten unohda koko kalkulointi yhden aterian ajaksi.

Tämän lohtupastareseptin bongasin jokunen vuosi sitten mainiolta Food Republic-sivustolta. Alkuperäisessä ohjeessa sapuskaan suositellaan käytettäväksi farfalle- tai orecchiette-tyyppistä pastaa.Viimeisimpään versiooni keitin Hella & Herkusta (joka on muuten muuttanut isompiin tiloihin osoitteeseen Museokatu 34) hankkimaani La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon straccettia, joka sopi tarkoitukseen oikein hyvin.

Käyttämäni kinkku oli Korpelan savusaunapalvattua kamaa. Homejuustona minulla oli hiukan makeahkoa ja snadisti hiivaista Gorgonzola Dolcea. Muitakin juustoja voi soossiin sulattaa, mutta kannattaa valita aika mietoja tyyppejä, ettei pasta maistu pelkästään sinihomejuustolla.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy reilu annos kahdelle TODELLA nälkäiselle tai pienemmät setit (esimerkiksi alku- tai väliruoat) jopa neljälle.

Tarvitset:
200 g pastaa
2 dl kermaa
100 g miedon makuista sinihomejuustoa
100 g pakasteherneitä
100 g (savu)kinkkua
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Kypsennä pasta reilusti suolatussa runsaassa vedessä al denteksi.

Kuumenna kerma korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää joukkoon juusto ja anna pöhistä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan kunnes juusto on liuennut kermaan.

Lisää pannulle herneet ja pieniksi kuutioiksi leikattu kinkku. Sekoita hyvin ja ota pannu pois liedeltä.

Sekoita valutettu pasta muiden ainesten joukkoon.

Mausta pippurilla (ja tarvittaessa suolalla).

Tarjoa heti.

Satokauden paras papupasta

Rakastan, siis RAKASTAN, pitkiä papuja, joita löytyy ainakin vihreina, keltaisina, liki valkoisina ja syvän purppuran värisinä. En ole oikein ikinä päässyt selville, pitäisikö heitä kutsua pensaspavuiksi, salkopavuiksi, vahapavuiksi vai joksikin aivan muiksi pavuiksi. Rakkailla pötköillä on monta nimeä, mutta olen antanut periksi ja viittaan heihin yleistermillä "pitkät pavut".

Ilokseni tänä kesänä käyttämässäni Kaupunkilaisten oman pellon jakopisteessä on ollut monta kertaa tarjolla ihania vihreitä pitkiä papuja. Ne ovat parhaita pikaisesti ryöpättyinä tai pannulla pyöräytettyinä mausteenaan ainoastaan suolaa ja vuolaisu-pari voita. Hurjina hetkinä voin pimpata niitä valkosipulilla tai pekonimuruilla. Joskus taas koluan kaapeista kaikki kiinalaiset maustepänikät ja työstän pavuista addiktoivia seesamipapuja.

Tai sitten teen papu-oliivi-sardellipastaa. Olin toki kokkaillut oliivi-sardelliseoksella kyllästettyjä pastasapuskoita useaan otteeseen ennenkin, mutta vasta törmättyäni jokunen aika sitten tähän Delicious Magazinen ohjeeseen, tajusin holvata mukaan myös papuja. Sen jälkeen tätä papuisaa versiota on tullut tehtyä aika monta kertaa.

Oheisen reseptin mukaisista tykötarpeista syntyy kaksi isoa annosta.

Tarvitset:
100 g pitkiä vihreitä papuja
10 kalamata-oliivia
2 valkosipulin kynttä
tuoretta persiljaa
200 g spaghettia
oliiviöljyä
3 sardellifileetä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Puhdista pavut ja leikkaa papujen päistä puumaiset kiinnikkeet pois.

Poista oliiveista mahdolliset kivet ja pilko oliivit muutamaan osaan. Kuori ja silppua myös valkosipulinkynnet. Hienonna lisäksi kourallinen persiljaa.

Kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Nakkaa pavut pastan joukkoon kypsennyksen pariksi viimeiseksi minuutiksi.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla. Freesaa oliiveja, valkosipuleita ja persiljaa öljyssä pannulla. Lisää joukkoon sardellifileet ja anna niiden sulaa muihin aineksiin.

Valuta kypsä pasta sekä pavut. Lisää ne pannulle, sekoita hyvin, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Lorottele pastan joukkoon vielä hiukan oliiviöljyä, koristele silputulla persiljalla ja tarjoa heti.

Retrohko salaatti

Kuopaistaanpas pohjattomalta tuntuvaa roikkumaan jääneiden postausaihioiden sammiota. Tätä pasta-salamisalaattia tein muistaakseni jo joskus tammikuussa, mutta se maistuu ihan yhtä hyvin kesäisellä piknikillä tai osana juhannusmenua.

Tämän kaltaisiin syömisiin tulee aina silloin tällöin ylitsepääsemätön himo, josta ei pääse eroon kuin valmistamalla sammiollisen pastasalaattia. Näitä voi varioida loputtomiin vaihtamalla salamin kinkkuun tai johonkin muuhun leikkelemakkaraan, Tai juustoon. Vegeversio syntyy yhtä helposti jättämällä lihat kokonaan pois. Myös kasviksista voi kerätä oman lempisetin ja pilkkoa ne salaatin sekaan. Vaihtelua saa eri muotoisilla ja värisillä pastaratkaisuilla.

Jotenkin miellän pastasalaattien kulta-ajaksi jakson 1970-luvun lopulta pitkälle 1980-luvulle eli oman lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Tai makaroonisalaateistahan silloin puhuttiin, pasta kotoutui terminologiaamme vasta paljon myöhemmin. Olenkohan mielikuvineni oikeassa vai meneeköhän ajoitukseni ihan metsään?

Italiansalaatti taas on ihan oma juttunsa. Muistan lukeneeni sen synnystä Raholan syötävistä sanoista, mutta mahtisivusto näyttää kadonneen sitä ylläpitäneen Jaakko Raholan keskuudestamme poistumisen myötä. Kepeät mullat Jaakolle, johon minulla oli ilo ja kunnia tutustua Suomen Gastronomien Seuran tapahtumissa.

Onneksi Wayback Machine löytää syötävistä sanoista version kuluvan vuoden helmikuulta, ja sieltä selvisi seuraavaa: 

"Meikäläisestä italiansalaatista mainitsevat Risto ja Ritva Lehmusoksa kirjassaan, että se on muualla, myös Italiassa, nimeltään venäläinen salaatti, Venäjällä puolestaan salat olivie. Sen kehitti Moskovassa 1860-luvulla Ermitaz-nimistä ravintolaa pitänyt ranskalainen (Wikipedian mukaan belgialaissyntyinen) keittiömestari Lucien Olivier. Alkuperäisessä venäläisessä salaatissa oli Lehmusoksien mukaan vihannesten lisäksi riekonrintaa ja ravunpyrstöjä, sittemmin vain paahtopaistia. Vallankumouksen jälkeen ei keisarin entisen kokinkaan nimeä saanut mainita ja niinpä salaatti Olivier muutti nimekseen pääkaupungin salaatti eli salat stolitšnyi. Lihana siinä käytettiin lähes aina kanaa, jota oli kaikkialla saatavana, mainitsevat Lehmusoksat. Miksi sitten venäläinen salaatti on meillä nimeltään italiansalaatti? Voi hyvin kuvitella, että suomalaiset eivät ennen vanhaan halunneet syödä mitään, minkä nimi toi mieleen itänaapurit. Mutta Italia oli tunnettu ruokamaa, jonka herkut olivat hyvässä maineessa, joten tuntui turvalliselta nimetä salaatti italiansalaatiksi."

Tarvitset:
200 g pakasteherneitä
300 g pastaa
vihreän paprikan
omenan
pari kevätsipulia
puolikkaan vihreän chilin
200 g salamia
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sulata ja valuta herneet.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada kypsä pasta siivilään ja huljuttele sitä hetken verran juoksevan kylmän veden alla. Anna pasta jäähtyä ja valua hyvin.

Pese paprika, omena, kevätsipulit ja chili. Paloittele paprika ja omena melko pieniksi kuutioiksi. Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua chili atomeiksi.

Leikkaa salami suikaleiksi.

Sekoita isossa kulhossa majoneesi, kermaviili ja sinappi. Mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Lisää kulhoon pastat, herneet, paprikat, omenat, sipulit, chilit ja salamit. Sekoita hyvin.

Voit tarjota salaatin heti tai antaa sen ässehtiä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Back to the pasta

Nyt kun sain taas hetkellisesti bloggaamisen syrjästä kiinni, niin otanpa tilanteesta kaiken irti ja julkaisen viime viikolla työstämäni kanelisen chorizopastan ohjeen. Se oli sen verran onnistunut eksperimentti, että sapuskan tohtii ilmoittaa kuukauden pasta-aiheiseen ruokahaasteeseen.

Suunnitelmani jemmareseptien julkaisusta kronologisessa järjestyksessä saavat siis vielä tovin odottaa. Toisaalta, aikahan tavallaan menetti merkityksensä sinä päivänä, jonka jälkeen kaikki Paluu tulevaisuuteen-leffojen asiat tapahtuvat menneisyydessä.

Mutta takaisin pastaan. Olen työstänyt näitä mausteisia makkarapastoja aiemminkin, mutta tähän versioon toivat kivaa espanjalaista twistiä mausteina käytetyt kaneli ja savupaprikajauhe.

Parasta tykötarvetta tähän ruokaan ovat sen sorttiset pastalajit, joiden koloihin ja syövereihin kastike pääsee mukavasti piiloutumaan. Itse käytin rigatoni-pastaa, mutta oivia vaihtoehtoja olisivat olleet myös simpukka- ja gnocchi-muotoiset tyypit.

Tarvitset:
150 g chorizoa
pienen sipulin
2 valkosipulinkynttä
puolikkaan punaisen chilin
1 tl kanelia
1 tl mietoa savupaprikajauhetta
3 dl tomaattimurskaa
1 dl kermaa
200 g pastaa
suolaa
mustapippuria
lehtipersiljaa koristeluun

Tee näin:
Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Pilko myös chili (voit poistaa siemenet ja sisäpuolen valkoiset osat, jos et halua kovin kiukkuista syötävää).

Kuumenna makkarakuutioita paistinpannulla, kunnes niistä alkaa irrota rasvaa. Lisää pannulle kaneli ja paprikajauhe sekä silputut sipulit, valkosipulit ja chili. Sekoita hyvin ja anna ässehtiä hetken verran.

Lisää pannulle tomaattimurska ja kerma. Anna pöhistä miedolla lämmöllä sen aikaa, kun kypsennät pastan.

Keitä pasta väljässä ja reilusti suolatussa vedessä parin minuutin verran lyhyempi aika, kuin pakkauksessa on ohjeistettu.

Kaada siivilöity pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Anna soossin imeytä pastaan parin minuutin ajan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annokset, koristele ne lehtipersiljalla ja tarjoa heti.

Potkapastaa

Törmäsin tuossa taannoin pakastimen sisältöä järkkäillessäni pariin söpöön karitsan potkaan. Otin jalan palat sulamaan ja kypsyttelin niistä kiireettömänä viikonloppuna tosi pitkän kaavan mukaan lammasragùa. 

Tosin viivyttelin kokkailun aloittamista vähän turhan pitkään, sillä saatuani sapuskan uuniin tajusin, että käytännössä tätähän syödään vasta huomenna. Onneksi kaapeista löytyi paniikkiaterian aineksia (lue: kaalia, kikherneitä, inkivääriä, valkosipulia, chiliä, kookosmaitoa, kalakastiketta, palmusokeria, limeä sekä korianteria jauhettuna ja tuoreena), joista sitten työstin ruoantekoruokaa.

Mutta takaisin ragùun. Kunnon muhittelun ansiosta lihat irtosivat luista lähestulkoon ajatuksen voimalla. Paseerasin kastikkeen joukkoon myös liemessä muhjuksi lionneet kasvikset, jotka sekä suurustivat soossin että vahvistivat sen taivaallista makua. 

Potkaragun kaverina toimii parhaiten pasta, jossa on reilusti pintaa, jolle kastikkeen on hyvä levittäytyä. Itse käytin La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon straccettia, jota myydään Hella & Herkussa. Ja päälle reippaasti raastettua pecorinoa.

Tarvitset:

oliiviöljyä
pari karitsan potkaa
suolaa
mustapippuria
palsternakan
pari sipulia
muutaman valkosipulinkynnen
rasian kirsikkatomaatteja
pari rosmariinin oksaa
2 dl lihalientä
2 dl valkoviiniä

Lisäksi tarvitset:
pastaa
pecorinoa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 120-asteiseksi.

Kuumenna öljy pannulla ja paista potkiin kauttaaltaan kullanruskea pinta. Suolaa ja pippuroi potkat. Siirrä lihat lautaselle odottamaan.

Pese palsternakka ja leikkaa se kookkaahkoiksi kuutioiksi. Kuori sipuli ja paloittele se muutamaan osaan. Kuori myös valkosipulinkynnet.

Lisää hiukan öljyä pannulle. Freesaa palsternakkakuutioita, sipuleita ja valkosipuleita pannulla. Kumoa ne uunikestävään vuokaan.

Kippaa vuokaan myös kirsikkatomaatit, rosmariinin oksat sekä lihaliemi.

Kaada viini pannulle, jossa paistoit potkat ja freesasit kasvikset. Anna kiehahtaa ja kaada neste vuokaan.

Asettele potkat vuokaan päällimmäisiksi ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä uunissa 5-6 tunnin ajan, kunnes lihat ovat ylikypsiä ja irtoavat luista.  

Nosta lihat padasta. Irroita lihat luista ja revi ne pienemmiksi palasiksi.

Siivilöi liemi kattilaan. Hiero siivilään jääneet sattumat lusikalla liemen joukkoon. Lisää lihat ja anna soossin hiukan kiehua kasaan.

Tarkista maut ja lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Tarjoa ragù keitetyn pastan ja pecorinon kanssa.

Bottargaa Batalin tapaan

Blogikafru Käntty-Aleksi kävi paremman puoliskonsa kanssa jokunen kuunkierto sitten Barcelonassa ja sain reissutuliaisina bottargaa. Tätä herkkua olen himoinnut siitä lähtien, kun opin sen olemassaolon Tarmion & Tallbergin mätikirjasta.

Bottarga on pestyä, suolattua, tiiviiksi puristettua ja auringossa kuivattua mätiä, jota ovat valmistaneet jo ne maailmankuulut muinaiset foinikialaiset. Nykypäivinä sitä tuotetaan lähinnä Italiassa ja Espanjassa. Bottarga tehdään yleisimmin kelttikalojen tai tonnikalan mädistä. Lahjusbiittini oli tonnikalan mätiä, joka on muutaman asteen keltin mätiä tummempaa kamaa.

Kokkailin muutama viikonloppu takaperin vivaciabattalaisille bottagrapastaa Mario Batalin Foodnetwork-sivustolta löytyvällä reseptillä. En tiedä minkämoista kuivattua chiliä tuo oransseissa crocseissa kuljeskeleva mestarikokkaaja käyttää, mutta yksi ruokalusikallinen omista varastoistani kaiveltua chilirouhetta oli ihan pikkuisen liikaa. Mutta kukin holvatkoon chiliä oman sietokykynsä mukaan.

Pastana käytin Hella&Herkun Annan suosituksesta spaghetin sijaan lituskaisempaa linguinia  ("siihen tarttuu se soossi paremmin"). Bottargaa himoaville tiedoksi, että sitä saa nykyään myös tuolta Annan putiikista.

Linguini alla bottargan kyytipoikana ryystimme australialaisen Hewitsonin ihanaista sauvignon blanc LuLua. Sitä ei valitettavasti saa alkoholimonopolin hyllyiltä, mutta onneksi on verkkokauppa.

Tarvitset:
2 valkosipulinkynttä
8 rkl oliiviöljyä
1 rkl kuivattua chiliä (tai oman maun mukaan)
500 g linguinia (tai spaghettia)
persiljaa
120 g bottargaa
2 sitruunan kuoret raastettuna

Tee näin:
Laita pastan keitinvesi kiehumaan. Mausta vesi reilusti suolalla.

Silppua valkosipulinkynnet.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää pannulle valkosipuli ja chili. Anna niiden pöhistä parin minuutin ajan ja ota pannu pois liedeltä.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Silppua persiljaa reilun desin verran. Raasta bottarga sekä pestyjen sitruunoiden kuoret.

Kaada valutettu pasta valkosipuli-chiliöljyn joukkoon. Lisää pannulle persilja, bottarga ja sitruunankuoret. Sekoita hyvin ja kuumenna hetkinen. Tarjoa heti.

Kala ja polkupyörä

Olen mukana Cono Surin suomalaisille, ruotsalaisille ja irlantilaisille ruokabloggaajille järjestämässä kilpailussa, jossa tehtävänä oli löytää täydellinen ruokapari tietyille Cono Sur-viineille.

Kisaan ilmoittautuminen tosin sujui osaltani hiukan mutkitellen, sillä unohdin lisätä reseptin kisasaitille kesälomamatkan lähtötohinoissa ja australialaisen operaattorin verkosta postaus ei sitten onnistunutkaan, koska skabaan saivat osallistua vain tiettyjen maiden bloggaajat. Damnation!

Onneksi Cono Surin viinejä Suomeen tuovan Winestaten offiisilla hjelpattiin pulassa olevaa reissunaista ja pääsin kisaamaan paikasta Pariisin marraskuisessa finaalissa. Koko kisan voittajalle olisi luvassa retki Chileen Cono Surin tiluksille ihmettelemään, missä polkupyöräviinien rypäleet oikein kasvavat. Ihan kiva palkinto.

Tarjolla olleet viinit olivat Bicicleta Pinot Noir ja Bicicleta Riesling. Testaisin ensin rieslingin ja thaimaalaisittain maustettujen tiikerirapunuudeleiden yhteensopivuutta, eikä se ollut ollenkaan pöllömpi.

Myös kepeähkön punaviinin parittaminen nimenomaan kalaruoalle houkutteli kovasti, joten luntattuani Cono Surin sivuilta pinot noirin passaavan kaiken sorttisille pastoille, miedon makuisille kaloille sekä pestolle, ajatus savusiikalasagnesta syntyi. Vienosti savuisa ja muhevan juustoinen kalalasse sopi mausteisen pinot noirin kaveriksi kerrassaan loistavasti!

Kisalasagnen tekeminen oli erinomainen syy pyyhkiä pölyt pastakoneesta ja työstää pastalevyt itse. Myös peston valmistin omin käsin luotto-ohjeellani, mutta eiköhän kaupan kuivattuja lasagnelevjä ja laadukkasta valmispestoa käyttämälläkin saisi aikaan ihan syötävää kamaa.

Jos lasagnen ja punkun liitosta lukeminen aiheutti makumielikuvituksessasi positiivisia visioita, niin käy antamassa äänesi reseptilleni. Äänestysaika päättyy 22.9.2014 ja kaikkien äänestäjien kesken arvotaan kaksi 100 euron arvoista matkalahjakorttia.

Pastaan tarvitset:
200 g durum-vehnäjauhoja
kananmunan

Pestoon tarvitset:
puskan basilikaa
valkosipulinkynnen
50 g parmesania
1 dl pinjasiemeniä
suolaa
mustapippuria
1½ dl oliiviöljyä

Juustokastikkeeseen tarvitset:
50 g voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
350 g savusiikaa
50 g parmesania
100 g pecorinoa

Tee näin:
Valmista ensin pasta. Sekoita jauhot ja kananmuna taikinaksi. Vaivaa taikinaa noin kymmenen mnuutin ajan. Jos taikina meinaa tarttua alustaan, lisää hiukan jauhoja. Kääri valmis taikinapallo kelmuun ja anna sen levätä puolisen tuntia.

Surauta kaikki peston ainekset öljyä lukuunottamatta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Jatka sauvasekoittamista ja lorota samalla öljyä ohuena nauhana muiden ainesten joukkoon. Tarkista maut ja lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Ruodi savukala.

Työstä taikinapallosta pienissä erissä ohuita levyjä joko pastakoneella tai kaulimalla. Laita keittiöpyyhkeitä esimerkiksi tuolien selkänojille ja nosta pastalevyt pyyhkeiden päälle. Leikkaa pastalevyt käyttämääsi vuokaan sopiviksi.

Kiehauta vettä isossa kattilassa. Keitä pastalevyjä yksi kerrallaan puolen minuutin ajan. Nosta ne keittämisen jälkeen kulhoon, jossa on kylmää vettä. Siirrä pastalevyt kulhosta tasaiselle alustalle levitettyjen keittiöpyyhkeiden päälle.

Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Valmista juustokastike. Sulata kattilassa rasva ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Sekoita hyvin. Kaada kattilaan maitoa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita vuoan pohjalle hiukan juustokastiketta ja asettele sen päälle kerros pastalevyjä. Lusikoi levyille juustokastiketta sekä melko ohuelti pestoa. Murustele soossien päälle savukalaa sekä raastettua parmesania ja pecorinoa. Laita vuokaan lisää pastalevyjä ja toista kerroksia kunnes vuoka on täynnä tai tykötarpeet loppuvat. Päällimmäiseen kerrokseen tulee vain juustokastiketta ja raastettuja juustoja.

Kypsennä lasagnea uunissa 45 minuutin ajan. Ota vuoka uunista ja anna lasagnen vetäytyä vartin verran ennen ruokailua.

Reseptille paritettu viini on saatu tuotenäytteenä Winestaten kautta,
savusiikalasagnen tykötarpeet olen maksanut itse.

THE makaronilaatikko

Taannoisen Taste of Helsingin ykköshitiksi Kulinaarimurulan ranking-listalla nousi kiistatta ravintola Juuren eksölentti ja erinomainen punajuurimakaronilaatikko. Loota oli niin mahtavan makuista, että nautiskelin sitä festareiden aikana yhteensä kuusi (6) annosta. 

Ilollani ei ollut rajoja, kun kuulin tämän ihanuuden valmistusohjeiden löytyvän Juuri nyt-kirjasta, jonka nimmaroidun version onnekas omistaja olen. Opastusta annoksen saloihin saa myös Soppa365-sivustolta, jonne on kivasti koottu reseptejä muutamista muistakin Taste of Helsingissä tarjolla olleista eväistä.

Soppa 365:n ohjeistuksessa ovat mukana myös punajuuripyree, marinoidut sienet ja pähkinävoikreemi, mutta tällä kertaa valmistin riisutun version kirjan reseptillä. Siinä lodjun lisukkeiksi tehtiin "vain" chevremoussea ja juusto-pellavansiemenkeksejä. Siltikin siitä tuli aivan tör-ke-än hyvää!

Punajuurimakaronilaatikko maistuu ihan sellaisenaankin ilman mitään lisukkeita. Edes ketsuppia ei tarvita! Karvahattuversion voi syödä suoraan uunituksen jälkeen ilman sen kummempia jäähdyttelyjä. 

Tarvitset:
1 kg punajuuria
400 g makaronia
1 l kasvislientä
2 tl suolaa
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
1/4 ruukkua timjamia
1/4 ruukkua rosmariinia
1/3 ruukkua persiljaa
2 rkl voita
1 rkl rypsiöljyä
3 dl punajuurimehua
5 dl kermaa
2 dl smetanaa
5 munaa

maustepippuria

mustapippuria
2 tl suolaa

Chevremousseen tarvitset:
200 g chevreä
200 g smetanaa

Juusto-pellavansiemenkekseihin tarvitset:
50 g emmentalia
50 g cheddaria
1 rkl pellavansiemeniä

Tee näin:
Kypsennä punajuuret paistopussissa 180-asteisessa uunissa. Anna jäähtyä. Kuori jäähtyneet punajuuret ja pilko ne kuutioiksi.

Keitä makaronit liki ylikypsiksi runsassuolaisessa kasvisliemessä. Huuhtele makaronit kylmällä vedellä.

Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipulinkynnet. Hienonna yrtit.

Kuumenna voi ja öljy pannussa. Lisää joukkoon sipulit, valkosipulit sekä yrtit. Kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Sekoita joukkoon punajuurikuutiot ja ota pannu pois levyltä.

Sekoita pannulla olevat kamat, makaronit, punajuurimehu, kerma, smetana ja munat isossa kulhossa tasaiseksi massaksi. Mausta seos pippureilla ja suolalla.

Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja paista lootaa 150-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes se on kunnolla hyytynyt. Jäähdytä kylmässä.

Valmista chevremousse. Sekoita chevre ja smetana keskenään tasaiseksi seokseksi. Laita mousse jääkaappiin ässehtimään.

Valmista keksit. Raasta juustot hienoksi ja sekoita joukkoon pellavansiemenet. Levitä seos taiseksi levyksi leivinpaperoidulle uunipellille.

Paista 180-asteisessa noin viiden minuutin ajan, kunnes juusto on sulanut ja kuplii. Ota pelti pois uunista ja anna keksilevyn jäähtyä. Murenna jäähtynyt levy palasiksi.

Leikkaa laatikko annospaloiksi ja lämmitä paloja 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Tarjoa palat chevremoussen ja juustokeksimurujen kanssa.

Salaatti paahdetusta palleropastasta

Tajuntani on merkittävästi laajentunut olemassaolevien pastalaatujen suhteen sen jälkeen, kun Hella & Herkku avattiin. Vanhojen tuttujen lajikkeiden lisäksi putiikin hyllyt notkuvat jänniä uutuuksia, kuten viime viikolla ostamani pussillinen fregulaa.

Pallerot ovat sardinialainen erikoisuus, jotka työstetään durumvehnäsuurimoista ja paahdetaan valmistusprosessin päätteeksi. Keitetyn pasta suutuntuma on vinkeä ja maussa on aavistus pähkinäisyyttä.

Kaupan täti Anna korkkasi fregulaneitsyytensä kokkaamalla niistä muhevan oloista pataa sydänsimpukoiden kanssa. Itse päädyin vimmatunmoisen guuglailun jälkeen käyttämään fregulaa tykötarpeena fregula-verigreippi-oliivisalaattiin, jota tarjoilin eilen kotibrunssilla.

Originaaliohjeessa mainitut veriappelsiinit vaihdoin saatavuussyistä verigreippeihin lopputuloksen siitä kärsimättä (tai näin ainakin uskon). Reseptin mukainen satsi on aika iso, puolikkaastakin annoksesta saa melkoisen läjän herkkuruokaa.

Pastasalaatin lisäksi katoin brunssipöytään cashew-pähkinöillä terästettyä kaali-avocadosalaattia, salamipiirasta, voisarvia, Hakaniemeä, roquefortia, päärynöitä, viinirypäleitä ja vielä jälkimakeaksi Kotiharmin innoittamana kuppi-banoffeeta. Suita kostutimme kahvilla, veriappelsiinimehulla ja shampanjalla. Miksei aina voisi olla sunnuntai ja seuraavana päivänä lomaa?

Tarvitset:

3 dl fregula-pastaa
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl oliiviöljyä
puolikkaan punasipulin
1 dl vihreitä oliiveja
2 rkl kapriksia
2 verigreippiä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Keitä pastaa suolavedessä 10 minuutin ajan. Siivilöi pasta ja anna jäähtyä noin varttitunnin verran.

Sekoita sitruunanmehu ja öljy kulhossa.

Silppua punasipuli pieniksi kuutioiksi. Poista oliiveista kivet ja leikkaa myös oliivit kuutioiksi.

Lisää pasta, sipulit, oliivit ja kaprikset kulhoon. Sekoita hyvin.

Kuori verigreipit ja leikkaa veitsellä hedelmälihalohkot irti niitä suojaavista valkoisista kalvoista. Puristele greipinraadoista mehut mukaan salaatin joukkoon. Sekoita.

Mausta salaatti suolalla ja pippurilla. Anna sen ässehtiä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Herkkupastaa à la Harju & Hella

Sarjassa "mitättömän väriset, mutta mauiltaan mahtavat sapuskat" esittelyvuorossa on karitsamakkarapasta. Tämä superhelppo herkku valmistuu öpaut yhtä nopeasti kuin pasta kypsyy. 

Makkarapastan the juttu ovat sardellifileet, jotka maustavat kastikkeen kaikkea muuta kuin kalaisaksi ja tuovat siihen aimo annoksen suolaisuutta. Sardellien, anjovisten ja kilohailien eroavaisuuksista voi  suorittaa kertausharjoituksia Raholan sedän sivuilla. 

Harjun makkaratehtaan karitsamakkara on oivallinen pari sardelliselle soossille, joka tarttuu optimaalisesti Hella & Herkusta hankittujen spagujen pintaan. Kehua retostan edellä mainittujen yritysten kauppaamia tuotteita ihan ilman erilliskorvauksia, koska minusta hyvää on kiva ylistää. 

Testaa vaikka itse. Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi reilua annosta.

Tarvitset:
200 g spaghettia
pienen punasipulin
nokareen voita
3 sardellifileetä
2 Harjun karitsamakkaraa
1 dl kermaa
lorauksen pastan keitinvettä
mustapippuria

Tee näin:
Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan vähän vaille al denteksi.

Kuori ja silppua sipuli.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipulisilppua siinä. Lisää joukkoon sardellit ja anna niiden sulaa sipuleiden joukkoon.

Pätki makkarat ja lisää ne pannulle. Kypsennä makkaroita viitisen minuuttia välillä seosta hämmennellen.

Lisää joukkoon kerma ja puolisen desiä pastan keitinvettä. Anna soossin kiehua hiukan kasaan.

Valuta spaghetit ja sekoita ne muiden ainesten joukkoon. Mausta pippurilla ja syö.

These are a few of my favorite things

Syötävistä asioista pasta on ehkä se, josta luopuminen tekisi kaikkein tiukinta. Siis jos sitä olisi pakko välttää esimerkiksi keliakian takia. Gluteeniton ruokavalio tuntuu juuri nyt olevan terveidenkin ihmisten keskuudessa kovasti hip ja pop, mutta itse en tunne tarvetta korvata vehnästä tehtyä pastaa muista viljoista tai vihanneksista työstetyillä tuotteilla.

Tattaripastaa kokeilin kerran puhtaasta mielenkiinnosta, koska tattari on erinomainen puuroaines. Melkoista puuroa oli kyllä siitä valmistettu pastakin, sillä sain siitä aikaan vain järkyttävän klimppisen möykyn. Kesäkurpitsa"spaghetti" on kyllä todella hyvää, mutta ei se pastaa ole.

Pasta on myös tolkuttoman monipuolinen tykötarve ja sen variointimahdollisuudet ovat käytännössä äärettömät. Siksi pastaa olisi tosi helppo syödä joka päivä kuten Sophia Loren siihen silti kyllästymättä.

Joku aika sitten kokkasin megahelppoa sitruunaista savusiikapastaa, joka näyttää olmilta mutta on täynnä tajunnanräjäyttävän herkullista makua. Ruokaan käyttämäni pasta oli sitruunalla maustettua picia, joka toimii loistavasti ihan vaan voinokareenkin kanssa. Tätä sitruunapicia, kuten useita muitakin loistopastoja, saa Hella & Herkusta.

Sapuskaan voit toki käyttää mitä tahansa savukalaa, siian lisäksi myös savulahna tai -sampi voisi sopia tähän oivallisesti. Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi melko tuhtia annosta.

Tarvitset:

125 g sitruunapicia

nokareen voita

50 g savusiikaa

puolikkaan sitruunan mehun

1 dl kermaa

suolaa 

mustapippuria

Tee näin:

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä karvaa vaille al denteksi.

Sulata voi pannulla ja murustele joukkoon savukala.

Lisää pannulle sitruunan mehu sekä kerma. Sekoita hyvin ja anna pöhistä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.

Valuta pasta ja kaada se pannulle. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tarjoa heti. 

Taustamusaksi ihan kaikelle pastalle sopii biisi, josta on ammennettu inspiraatiota tämänkin postauksen otsikkoon.

Mac 'n' kukkakaali

Toisinaan BuzzFeedissa törmää koiranpentukuvakokoelmien ja kissavideolistausten lisäksi myös kiehtoviin sapuskavinkkeihin. Kuten esimerkiksi tällaiseen 27 Amazing Ways to Cook with Cauliflower-luetteloon, josta tuli bookmarkattua useita reseptejä.

Ihan ekana kokeiluun meni vinkeän oloinen kukkakaali-makaronilaatikko. Se on aika lailla kevennetty versio amerikkalaisklassikko juustomakaronista, jota on joskus historian hämärissä työstetty täällä Kulinaarimurulassakin. Kokeiluni kuuluu sarjaan "tosi nolo menneisyys," koska noihin aikoihin holvasin lootaan innolla kolmen juuston ruokakermaa ja Oivariinia. Että jotta tuota.

Juoksusaitilta löytyvässä originaaliohjeessa tähän appeeseen kehotetaan laittamaan bechamelin sijasta kukkispyreetä ja juustonkin kanssa mellastetaan perin maltillisesti. "Yhden kukkakaalin" tarkempia strategisia mittoja siinä ei kerrottu, joten sen kanssa joutui pikkuisen yrittämään ja erehtymään.

Surrasin isosta kukkakaalista pyreetä sen verran reilusti, että en tohtinut holauttaa sitä kokonaan pastan joukkoon. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa enemmän, sillä makrut imppasivat kukkismuhjua yllättävän ahnaasti inessiiviin. Sniiduiluni vuoksi lodjusta tuli pikkuisen kuivakkaa, kuten kuvasta näkyy.

Muokkasin noiden ohessa olevien tykötarpeiden määriä sellaisiksi, että niiden avulla eväästä pitäisi tulla mehukkaampaa. Mutta ihan hyvää tuo kuivempikin versio oli.

Kukkakaalin ja pastan maistuva yhdistelmä on havaittu oivalliseksi myös Hesarin Kiusauksessa-blogissa. Lisäksi juustomakaronia tuunataan kukkakaalilla ilmeisesti niin sanotuissa paremmissakin piireissä, sillä yhdensorttinen ohje löytyy Michelle Obaman pihaviljelyopuksesta.

Tarvitset:
500 g kukkakaalia
250 g pastaa
4 dl kasvislientä
1 dl juustoraastetta (käytin vuohen gruyerea)
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl dijon-sinappia
ripauksen muskottia
suolaa
mustapippuria
1 dl korppujauhoja
1 dl parmesania

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Paloittele kukkakaali ja keitä palat vedessä kypsiksi.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta ja kippaa se uunivuokaan.

Laita kukkakaalit blenderiin. Lisää joukkoon kasvisliemi, juustoraaste, öljy ja sinappi. Surauta tasaiseksi ja mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Kaada kukkakaaliseos pastan joukkoon. Sekoita hyvin ja levitä tasaisesti vuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja raastettua parmesania.

Kypsennä uudissä 20 minuutin ajan.

Harjun hyvä makkarapasta

Viimeviikkoisella rutiinivisiitillä Hellaan & Herkkuun ostoskassiini sujahti  La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon soossiystävällisesti pinnoitettua linguinea sekä purkki La Favorita Fishin tomaattikastiketta. Kastikkeesta olisi ollut tarjolla valmiiksi kiukkuista arrabbiata-versiota, mutta tällä kertaa valitsin perussoossia ja suututin sen itse.

Työstin Hellasta & Herkusta hankkimistani tykötarpeista ja Harjun makkaratehtaan tuotteista kielen mennessään vievää chilimakkarapastaa. Kipakkuutta sapuskaan toivat savustettu Aji Cristal-jauhe (joka on ehkä lempparichilini) sekä mielipuolisen herkulliset seitsemän chilin makkarat.

Niideen valmistukseen käytetään ancho-, chipotle-, passilla-, mulato-, quijilla-, arbola- ja habanerochiliä. Makkarat eivät ole hulluntulista kamaa, vaan chili maistuu niissä juuri sopivana lämpönä. Mahtavia makkaroita ovat ne (ja niin on koko tehdaskin).

Harjun makkaratehtaan logokin on niin hieno!

Vetelimme chilimakkarapastasta mojovat ähkyt kafruni Tiinan kanssa, joka lupautui talonmiehen hommiin marraskuisen Australian reissuni ajaksi. Vastapalvelukseksi lupasin salakuljettaa hänelle vompatin. Katsotaan onnistunko, niitä kun on tullut luvattua muillekin. Oma vompatti olisi myös tosi kiva juttu.

Tarvitset:
sipulin
valkosipulinkynnen
1 tl savustettua Aji Cristal-jauhetta
öljyä
3 kpl seitsemän chilin makkaraa
12 kirsikkatomaattia
180 g tomaattikastiketta
1 dl kermaa
300 g linguine-pastaa
parmesania

Tee näin:
Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa. Freesaa sipuleita ja chilijauhetta öljyssä tovi niitä kuitenkaan polttamatta.

Paloittele makkarat ja nakkaa palat pannulle. Anna makkaroiden kypsyä muutaman minuutin ajan välillä sekoittaen.

Puolita kirsikkatomaatit ja lisää puolikkaat pannulle.

Lisää pannulle tomaattikastike ja kerma. Sekoita ja anna soossin porista miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta kypsyy.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaa.

Kaada valutettu pasta ja puolisen desiä pastan keitinvettä pannulle. Sekoita hyvin ja tarjoa heti raastetun parmesanin kanssa. 

Museokadun mahtavat makaroonituubit

Ruokabloggaajakollegani Anna otti ja teki unelmastaan totta perustamalla Helsingin Töölöön Hella & Herkku-nimisen putiikin (jonka työnimi Hella ja Nyrkki olisi kyllä ollut paras ikinä). Kauppa on nätti kuin karkki ja Annan maalaamat hyllyt notkuvat vaikka mitä italialaisia herkkuja. Erityisesti pastavalikoima on hykerryttävän laadukas. 

Ensivisiitiltä Hellaan & Herkkuun mukaani tarttui pussillinen La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon upeita cannelloneja, joiden ulkopinta on kastikeystävällisen uurteinen. 

Löysin kaappieni kätköistä vielä sen verran viimevuotisia lampaankääpiä, että niistä syntyi muheva täyte pastaputkiloille. Peittelin lampaankääpäcannellonit soossilla, johon holvasin reilulla kädellä Juustoportin vuohen gruyéreä. Juuston voimakas maku sopi sienten kumppaniksi kuin hanska käteen.    

Näiden putkien myötä Annasta tuli ykköspastadiilerini ja tunnustettakoon, että olen pahasti koukussa. Museokadulla kannattaa käydä tekemässä myös muitakin löytöjä, Kulinaarimurula suosittelee Hellaa & Herkkua mitä lämpimimmin!

Tarvitset:
3 dl kuivattuja lampaankääpiä (muutkin sienet käyvät)
10 kpl cannelloni-pastaputkiloita
pienen sipulin
20 g voita
lorauksen konjakkia tai Jaloviinaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Juustokastikkeeseen tarvitset:
20 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
150 g vuohen gruyéreä (myös joku muu kova ja vahvan makuinen juusto käy)
suolaa
valkopippuria

Tee näin: 
Kaada kulhossa oleville sienille kiehuvaa vettä ja anna niiden turvota tunnin verran.

Keitä pastaputkilot niiden pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Aloita sienitäytteen tekeminen puristelemalla sienistä nesteet pois. Pilko sienet ja sipuli pieniksi kuutioiksi.

Sulata voi pannulla ja lisää joukkoon sienet sekä sipulit. Freesaa niitä hetki ja lorauta pannulle reilun ruokalusikallisen verran viinaa. Anna viinan pöhistä haihduksiin.

Lisää pannulle jauhot ja sekoita hyvin. Kaada joukkoon kerma ja anna kiehua kasaan seosta säännöllisesti sekoitellen. Mausta kastike suolalla ja pippurilla.

Täytä cannelonit hieman jäähtyneellä sienikastikkeella. Laita täytetyt pastaputkilot pötköttelemään voideltuun, uuninkestävään vuokaan.

Tee seuraavaksi juustokastike. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon jauhot. Sekoita hyvin. Älä päästä jauhoja ruskistumaan.

Lisää kattilaan maito parissa erässä koko ajan sekoittaen. Anna kastikkeen kiehua hissukseen kymmenisen minuuttia. Sekoita soossia välillä, ettei se kärtsää pohjaan.

Raasta juusto. Lisää kastikkeeseen noin kaksi kolmasosaa juustoraasteesta. Mausta soossi suolalla sekä pippurilla.

Kaada juustokastike cannelonien päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta.

Kypsennä ruokaa uunissa noin puolen tunnin ajan.

Liukasta mustekalapannua

Muutama torstai sitten Hesarin ruokasivuilla oli hyvä juttu, jossa vantaalaistunut katalaanidaami valmisti fideuàa. Kiinnostuin tästä spaghettipaellaksikin kutsutusta herkkureseptistä kovasti ja viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa sitä syömäkylään saapuneelle kafrulleni.

Kalaliemen keittelin pelkästään hauen perkeistä jättäen originaaliohjeessa mainitut katkaravut pois. En käyttänyt WWF:n Harkitse-ja Vältä-luokittelemia jättikatkarapuja myöskään varsinaiseen ruokaan, vaan korvasin ne pakastimen kätköistä löytyneillä (todennäköisesti ihan yhtä epäeettisillä) mustekaloilla.

Ensimaistamisella spaghettipaellan koostumus pikkuisen säpsähdytti, sillä se tuntui lähes epämiellyttävän öljyiseltä. Makeaa makealle- ja hapanta happamalle-tyyppinen käytäntö toimii näköjään myös rasvan kohdalla, sillä aiolin lisääminen muutti fideuàn rakennetta ja ennen kaikkea sen makua monta piirua parempaan suuntaan.

Öljyisyyteen saattoi vaikuttaa myös se, etten noviisina uskaltanut ruskistaa raakoja spaghetin pätkiä tarpeeksi tummiksi. Paistoksen pohjalla olleet pastat rapsakoituivat kyllä tosi kivasti ja toivat letkeähköön evääseen vaihtelevaa tekstuuria.

Ruokajuomamme, Peter Lehmannin Art 'n' Soul Riesling 2012, oli mukavan kukkea ja raikas kaveri raskaahkolle sapuskalle. Jälkkäriksi vetäisimme mansikkakakkuöverit.

Kalaliemeen tarvitset:

sipulin
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
1 tl savustettua paprikajauhetta
kalan pään ja selkärangan
2½ l vettä
1 rkl suolaa

Valkosipulimajoneesiin tarvitset:
valkosipulinkynnen
suolaa
3 rkl sitruunanmehua
munan
2½ dl öljyä

Lisäksi tarvitset:
3 sipulia
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
300 g mustekalaa
500 g spaghettia
sitruunoita

Tee näin:
Valmista ensin kalaliemi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljyä kattilassa. Lisää savupaprikajauhe ja anna pöhistä tovi. Lisää sipulit ja kuullota niitä hetkinen paprikaöljyssä. Lisää joukkoon kalan perkeet (poista kidukset), vesi ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja siivilöi valmis liemi.

Valmista seuraavaksi valkosipulimajoeesi. Laita kuorittu valkosipulinkynsi, suola, sitruunanmehu ja muna korkeareunaiseen astiaan. Sauvasekoita ainekset sekaisin . Lisää joukkoon öljyä ensin tipoittain ja seoksen paksuunnuttua ohuena nauhana koko ajan sauvasekoittaen. Tarkista majoneesin maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Pilko kuoritut sipulit ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannussa desin verran oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppu siinä kullanruskeaksi. Lisää paloitellut mustekalat ja kypsennä niitä hetken verran. Nosta sipulit ja mustekalat sivuun, jätä öljy pannulle.

Lisää pannulle pätkitty spaghetti ja paista pätkiä jatkuvasti käännellen, kunnes ne ruskistuvat. Nostele paistetut sipulit ja mustekalat pastan päälle. Kauho pannulle sen verran kalalientä, että ainekset peittyvät. Anna pastan kypsyä 15-20 minuuttia.

Tarjoa spaghettipaella sitruunalohkojen ja valkosipulimajoneesin kanssa.

Tyhjästä nyhjäystä

Hiilarikammoiset tekevät spaghetin korviketta muiden muassa kaaleista, kurpitsoista ynnä muista vihneksistä, mutta kaltaiseni korvikekammoinen väsää valkokaalista ja spaghetista kaalispaghettia. 

Sapuska syntyi akuutista pastanhimosta tilanteessa, jossa perinteisiä pastasoossien tykötarpeita ei ollut käytettävissä, mutta valon ja juustopalan seurana jääkaapissa retkotti hiukan nahistunut kimpale kaalia. Lopputulos oli hämmentävän herkullinen.  

Tämä ruoka onnistuu mainiosti sekä talvi- että varhaiskaalista. Tai mistä tahansa kaalista. Oikeastaan kaikki juureksetkin toimivat, mutta sitten safka on jotain muuta kuin kaalipastaa. 

Varhaiskaaliversion valmistaminen on hintsusti nopeampaa, sillä kaalisuikaleita ei tarvitse juurikaan pehmitellä. Hetkisen pyöräytys öljyn ja valkosipulin kanssa riittää ihanaisen kevätkaalin letkeytykseen. 

Tarvitset:
spaghettia
kaalia
valkosipulia
oliiviöljyä
spaghetin keitinvettä
suolaa
mustapippria
parmesania

Tee näin:
Laita spaghetti kypsymään reippaasti suolattuun veteen.

Leikkaa kaali ohuenohuiksi suikaleiksi ja silppua valkosipuli atomeiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja kippaa valkosipulit hetkiseksi öljyyn tirisemään.

Lisää joukkoon kaali ja hämmentele suikaleita kunnes ne pikkuisen laiskistuvat.

Lorauta hiukan pastan keitinvettä kaalin joukkoon pöhisemään.

Sekoita valutetut spaghetit kaalisuikaleiden joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Viimeistele annokset raastetulla parmesanilla.

Kalanmunapastaa

Taannoin työstämieni umamiskageneiden tykötarpeista jäi yli melkoinen läjä mätiä. Hyödynsin mätijämät ja kokkailin siitä kera kalapalan mäti-savulohipastaa. Hurjan hyvää!

Sapuskan resepti on peräisin Food & Wine-sivustolta. Tuunasin sitä ihan pikkuisen jättämällä lehtipersiljan pois ja käyttämällä kuivattua rakuunaa, joka sopi rasvaisen kalan kaveriksi hämmästyttävän hienosti. 

Ohjeen mukaisesta satsista riittää neljälle syöjälle. Pastan jämät toimivat yllättävän hyvin myös seuraavan päivän työpaikkalounaana mikroaaltouunissa lämmäytettynä ja muovirasiasta nautittuna.

Tarvitset:

200 g nauhapastaa
salottisipulin
voita
1 dl ranskankermaa
2 tl kuivattua rakuunaa (vähemmän, jos käytät tuoretta)
suolaa
mustapippuria
50 g savustettua lohta
100 g kirjolohenmätiä

Tee näin:
Keitä pastaa pakkauksessa mainittu aika runsaasti suolatussa vedessä.

Silppua salottisipuli. Sulata voi isossa pannussa ja freesaa sipulisilppua siinä parin minuutin ajan.

Lisää pannulle pasta, ranskankerma ja rakuuna sekä vajaan desin verran pastan keitinvettä. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Lisää pastan joukkoon ruodittu lohi sekä kolme neljäsosaa mädistä. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita varovasti.

Jaa pasta lautasille ja koristele annoksen mädillä.

Valmista vartissa

Joskus käy niin, että duuniaikatauluun ei saa sovitettua lounastaukoa ja eväät ovat jossain muualla kuin mukana. Sellaisten työpäivien jälkeen on järjetön nälkä ja pötyä on saatava pöytään mieluummin heti.

Tällaisten tilanteiden pelastaja on yleensä joku pastasapuska. Aina parempi, jos sen tykötarpeet ovat valmiina kotikeittiössä, eikä turhaa aikaa tuhraannu ostosreissuun.

Viimeksi pakko-saada-syötävää-just-nyt-ongelman ratkaisu oli helppoakin helpompi ruusukaali-gorgonzolapasta, jonka aineisten hankkimiseen riitti pikainen täsmäisku Stockan juustotiskille. Aikaavievin askare oli ruusukaalien pilkkominen, mutta siitäkin huolimatta ruoka valmistui suurinpiirtein siinä ajassa kun pasta kypsyi.

Tämäkin resepti löytyi Food & Wine-sivustolta. Muilta osin olen ollut ohjeelle erittäin uskollinen, mutta chilin olen jättänyt pois, koska se ei mielestäni sovi homejuuston kaveriksi (kuten ei sovi myöskään valkosipuli).

Tarvitset:
3 dl penne-pastaa
pienen punasipulin
250 g ruusukaaleja
lorauksen oliiviöljyä
kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
50 g gorgonzolaa

Tee näin:
Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen.

Silppua sipuli. Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet ja leikkaa sisäosat ohuehkoiksi viipaleiksi.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja freesaa sipulisilppua öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon ruusukaaliviipaleet. Mausta seos timjamilla, suolalla ja pippurilla.

Kypsennä sipuli-kaaliseosta viitisen minuuttia lempeällä lämmöllä. Sekoita joukkoon kaalin uloimmat lehdet ja ota pannu pois liedeltä.

Valuta pasta ja ota talteen puolisen desiä keitinvettä. Lisää valutettu pasta sekä vesi muiden ainesten joukkoon. Sekoita hyvin.

Murustele juusto pastan päälle ja tarjoa heti.