Joulun kaikuja

Tammikuu mennä hujahti niin vikkelästi, etten ehtinyt edes miettiä, että pitäisköhän sitä blogia päivittää. Toisaalta joulunpyhinä väsäämieni omenasiideritoffeiden ohjeen postaus osuu sopivaan saumaan juuri nyt, kun tammikuun tipattomuudet, karkkilakot ja vegaanihaasteet on lusittu. Näistä herkuista nimittäin löytyy sekä alkoholia, sokeria että aikamoinen annos eläinperäisiä maitotuotteita.

Vienosti omenaisten toffeiden ohjeen bongasin jo kauan, kauan sitten Food Republicin sivuilta. Pienensin hieman alkuperäisen reseptin tarveaineiden määrää ja työstin noin 2/3-kokoisen satsin. Hyvin toimivat joulunameina Vihreiden kuulien rinnalla!

Cupit muunsin deseiksi suht löperösti pyöristellen ja kahden eri sokerin sijasta käytin ruskeaa ruokosokeria. Siiderinä minulla oli jumalaista Dupontin calvados-tynnyreissä kypsytettyä omenasiideriä, jonka karkkimassasta ylijäänyttä osaa oli nautinollista lirppiä karamellejä keitellessä.

Soon.

Tarvitset:
4½ dl suodattamatonta omenasiideriä
1 dl voita
2 dl ruskeaa ruokosokeria
1 dl kermaa
1 tl sormisuolaa
ripauksen kanelia

Tee näin:
Kaada siideri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna porista hissukseen puolisen tuntia, kunnes nestettä on jäljellä desin verran.

Vuoraa kulmikas, korkeahkoreunainen astia leivinpaperilla. Itse käytin tähän satsiin neliskanttista 20x20-senttistä vuokaa. Leivinpaperista kannatta leikata sen verran iso pala, että sitä jää reilusti roikkumaan myös vuoan reunojen ulkopuolelle. Rytistele leivipaperi ensin palloksi, sillä saat ruttuisen paperin asettumaan astiaan helpommin.

Ota siiderikattila liedeltä. Lisää kattilaan kuutioitu voi, sokeri ja kerma. Sekoita hyvin.

Kuumenna kattilassa oleva seos kiehuvaksi. Laita kattilaan lämpömittarin anturi ja anna seoksen kiehua kohtalaisella lämmöllä sekoittamatta kunnes sen lämpötila on 118 astetta.

Ota kattila liedeltä. Lisää seokseen puolet sormisuolasta ja kaneli. Sekoita hyvin.

Kaada seos leivinpaperoituun astiaan. Ripottele seoksen päälle loput suolasta.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Laita astia jääkaappiin kiinteytymään vähintää pariksi tunniksi.

Kun seos on kunnolla jähmettynyt, nosta se leivinpapereineen astiasta leikkuulaudalle. Leikkaa seos terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi. Jos haluat, voit kääriä toffeet esimerkiksi leivinpaperi- tai sellofaanineliöihin.

Säilytä toffeet kylmässä ja ota ne huoneenlämpöön noin vartiksi ennen herkuttelua.

Geeteekaakku

Jauhopeukaloni on melko keskellä kämmentä, mutta ginille persona tyyppinä tunsin pakottavaa tarvetta testata gin&tonic-kakkua, kun sen reseptiin tässä taannoin interwebzissä törmäsin. Kaikkea sitä.

Mutta kyllä kannatti kokeilla, sillä kakunteko oli naurettavan helppoa ja lopputulos kyllä ylitti odotukset. Tämän nerokkaan leipomuksen on kehitellyt muiden muassa Britain's Best Bakery-ohjelmassa tuomaroinut Peter Sidwell.

Alkuperäisessä tykötarvelistassa kehoitettiin käyttämään "self-raising flouria", joten lisäsin taikinaan normivehnäjauhojen kaveriksi hiukan leivinjauhetta. Vaikka ohjeessa on melkoinen määrä sokeria, ei valmis kakku ole mitenkään yli-imelää. Gin ja tonic eivät myöskään hirveän vahvasti paakkelsissa maistuneet, vaan hallitsevin maku oli raikas lime. Kyllä tämä mehevä herkku silti tipahtaa ihan selkeästi sarjaan aikuisten kakut.

Kakkupohjaan tarvitset:
225 g voita
275 g sokeria
kahden limen raastetun kuoren
3 munaa
210 g jogurttia
330 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutusliemeen tarvitset:
kahden limen mehun
10 cl giniä
10 cl tonicia
100 g sokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 160-asteiseksi.

Sekoita huoneenlömpöinen voi, sokeri ja limenkuoriraaste isossa kulhossa. Sekoita joukkoon munat ja jogurtti. Sekoita lopuksi joukkoon vielä jauhot ja leivinjauhe.

Kaada taikina 15 x 30 -senttiseen leivinpaperoituun vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua uunin keskiosassa 45 minuuttia. Anna uunista otetun kakun jäähtyä noin kymmenen minuutin ajan ennen kostutusta.

Valmista kostutusliemi. Laita kattilaan limemehu, gin, tonic ja sokeri, Kiehauta seos ja anna sen kuplia viitisen minuuttia, kunnes sokeri on sulanut.

Töki haarukalla kakun pintaan reilusti reikiä. Lusikoi noin puolet kostutusliemestä kakun päälle. Anna liemen imeytyä kakkuun muutaman minuutin ajan ja lusikoi sen jälkeen loput kostutusliemestä kakun päälle.

Anna kakun jäähtyä ja viimeistele se ripottelemalla sokeria kakun päälle.

Fenkoli ja ahven pussauskopissa

Kuluvalla lomallani on tullut harjoitettua sen verran kiitettävästi ulkoruokailua, että kotikokkailun osalta arsenaali on jäänyt varsin suppeaksi. Olen syönyt lähinnä uusia perunoita tai kesäkaalia erilaisin variaatioin, mutta ne nyt vaan ovat niin tavattoman hyviä tähän aikaan vuodesta.

Sen vuoksi pitääkin piirtää risti seinään ja katkaista blogihiljaisuus, kun sain viimein aikaiseksi jotain muuta kuin vakiosapuskoja. Kuivalla vermutilla ja kermalirauksella tuunatusta fenkolipaistoksesta tuli emäherkullista ja se sopi kerrassaan loistavasti ahvenfileiden kaveriksi.

Ihanuuden innoittajana toimi kaupunkilaisten oman pellon eilisessä sadonjaossa saamani sievä fenkoli, josta työstetty paistossatsi riitti parille aterialle. Tälle kaudelle on muuten vielä muutama sato-osuus tarjolla, joten jos pellonkulman omistajuus tai helsinkiläinen lähiruoka kiinnostaa, niin liity ihmessä porukkaan!

Tarvitset:
sorjan fenkolin
muutaman sipulinvarren
nokareen voita
2 rkl kuivaa vermuttia
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Huuhtaise fenkoli ja sipulinvarret. Leikkaa fenkolin- ja sipulinvarret noin puolen sentin pituisiksi paloiksi. Leikkaa fenkolin mukulaosa mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä nokare voita. Freesaa fenkoleita ja sipuleita voissa hetken verran.

Lisää vermutti ja anna se sihistä kadoksiin. Lisää kerma ja anna sen kiehua kasaan miedolla lämmöllä.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoa voissa paistettujen, suolalla ja pippurilla maustettujen ahvenfileiden kanssa.

Potkapastaa

Törmäsin tuossa taannoin pakastimen sisältöä järkkäillessäni pariin söpöön karitsan potkaan. Otin jalan palat sulamaan ja kypsyttelin niistä kiireettömänä viikonloppuna tosi pitkän kaavan mukaan lammasragùa. 

Tosin viivyttelin kokkailun aloittamista vähän turhan pitkään, sillä saatuani sapuskan uuniin tajusin, että käytännössä tätähän syödään vasta huomenna. Onneksi kaapeista löytyi paniikkiaterian aineksia (lue: kaalia, kikherneitä, inkivääriä, valkosipulia, chiliä, kookosmaitoa, kalakastiketta, palmusokeria, limeä sekä korianteria jauhettuna ja tuoreena), joista sitten työstin ruoantekoruokaa.

Mutta takaisin ragùun. Kunnon muhittelun ansiosta lihat irtosivat luista lähestulkoon ajatuksen voimalla. Paseerasin kastikkeen joukkoon myös liemessä muhjuksi lionneet kasvikset, jotka sekä suurustivat soossin että vahvistivat sen taivaallista makua. 

Potkaragun kaverina toimii parhaiten pasta, jossa on reilusti pintaa, jolle kastikkeen on hyvä levittäytyä. Itse käytin La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon straccettia, jota myydään Hella & Herkussa. Ja päälle reippaasti raastettua pecorinoa.

Tarvitset:

oliiviöljyä
pari karitsan potkaa
suolaa
mustapippuria
palsternakan
pari sipulia
muutaman valkosipulinkynnen
rasian kirsikkatomaatteja
pari rosmariinin oksaa
2 dl lihalientä
2 dl valkoviiniä

Lisäksi tarvitset:
pastaa
pecorinoa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 120-asteiseksi.

Kuumenna öljy pannulla ja paista potkiin kauttaaltaan kullanruskea pinta. Suolaa ja pippuroi potkat. Siirrä lihat lautaselle odottamaan.

Pese palsternakka ja leikkaa se kookkaahkoiksi kuutioiksi. Kuori sipuli ja paloittele se muutamaan osaan. Kuori myös valkosipulinkynnet.

Lisää hiukan öljyä pannulle. Freesaa palsternakkakuutioita, sipuleita ja valkosipuleita pannulla. Kumoa ne uunikestävään vuokaan.

Kippaa vuokaan myös kirsikkatomaatit, rosmariinin oksat sekä lihaliemi.

Kaada viini pannulle, jossa paistoit potkat ja freesasit kasvikset. Anna kiehahtaa ja kaada neste vuokaan.

Asettele potkat vuokaan päällimmäisiksi ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä uunissa 5-6 tunnin ajan, kunnes lihat ovat ylikypsiä ja irtoavat luista.  

Nosta lihat padasta. Irroita lihat luista ja revi ne pienemmiksi palasiksi.

Siivilöi liemi kattilaan. Hiero siivilään jääneet sattumat lusikalla liemen joukkoon. Lisää lihat ja anna soossin hiukan kiehua kasaan.

Tarkista maut ja lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Tarjoa ragù keitetyn pastan ja pecorinon kanssa.

Kuninkaallinen tahmajälkkäri

Saimme äidin kanssa jouluähkyn aikaiseksi siitäkin huolimatta, että aaton menulta karsittiin pois laatikot, kinkut, rosollit, maksapasteijat, karjalanpaistit sekä -piirakat. Aloitimme aamun riisipuurolla, iltapäivällä lounastimme kaloja ja mätejä. Joulupukin käynnin jälkeen nautimme tuhteja kasslerpihvejä paistinperunoiden, ruusukaalien ja positiivisella tavalla mielenkiintoisen kermaisen piparkakkukastikkeen kanssa.

Heviä kamaa oli myös jälkiruoka sticky toffee pudding, jota en ole ennen tehnyt itse, vaikka makumuistissani on pysyvä merkintä tästä tahmaisesta herkusta. Reseptin löysin Delicious.-lehden sivuilta.Se oli kokoa suurperhe, joten oheiseen ohjeeseen puolitin tykötarpeiden määrän ja siltikin satsista syntyi neljä kookkaahkoa kakkaraa.

Olimme ehkä hivenen liian hätäisiä ja kumosimme puddingit vuoistaan liian kuumina. Kakkuset olisivat todennäköisesti irronneet kipoista väkivallattomammin aavistuksen haaleampina. Seuraavan kerrran yritän malttaa odottaa höttöisten leipomusten jäähtymistä hiukan pidempään.

Makuun hätäilyllämme ei onneksi ollut vaikutusta. Taatelit, siirappinen muscovado-sokeri ja rommi (kermasta ja voista puhumattakaan) muodostivat suuhun suloisen makeat joulubileet. Tämän imeläpommin haarukoimisen jälkeen mitä parhainta ajanvietettä oli paneutua kummitytöltäni joululahjaksi saamaani tarrakirjaan Ison-Britannian kuninkaallisista. Paras lahja evö!

Tarvitset:
120 g kuivattuja taateleita
½ dl tummaa rommia
½ dl vettä
voita vuokien voiteluun
90 g vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
ripauksen suolaa
40 g voita
75 g muscovado-sokeria
munan

Kastikkeeseen tarvitset:
1½ dl kermaa
100 g muscovado-sokeria
30 g voita
¼ dl tummaa rommia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi.

Poista taateleista mahdolliset kivet ja pilko ne muutamaan osaan.

Laita taatelit, rommi ja vesi kattilaan. Kiehauta ja anna seoksen pöhistä lempeällä lämmöllä, kunnes taatelit ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

Voitele neljä noin puolentoista desin vetoista vuokaa huolellisesti.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä suola keskenään kulhossa.

Sähkövatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita hyvin.

Lisää voi-sokeri-munaseokseen jauhot ja jäähtyneet taatelit pienissä erissä hyvin sekoittaen. Jaa taikina vuokiin ja tasoita puddinkien pinnat.

Kypsennä puddingeja uunissa 20-30 minuuttia. Kokeile niiden kypsyyttä esimerkiksi cocktailtikulla (kun leivonnaiseen työnnettyyn tikkuun ei tartu taikinaa, se on kypsä). Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.

Tee puddingien jäähtyessä kastike kiehauttamalla kerma, sokeri ja voi kattilassa. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon rommi ja anna kiehua vielä hetki.

Kumoa puddingit lautaselle ja kaada niiden päälle kuumaa kastiketta. Tarjoa heti.

Parahultaiset poropallerot

Roskakalajalosteiden lisäksi taannoisilta ELMA-messuilta tarttui mukaan puolen kilon laatta poron jauhelihaa. Tässä yhteydessä täytyy taas nillittää, että minkähän vuoksi minä kerta toisensa jälkeen löydän itseni toivorikkaana Messukeskuksesta etsimässä UUSIA makuelämyksiä, mutta joka ainoa kerta palaan kotiin pettyneenä ikiaikaisiin paksukuorisiin teollisiin riisipiiraisiin / peltipurkkilihoihin / talkkunajauhopusseihin sekä siihen, että fudgesta on tullut  uusi metrilaku ja "osta-tästä-kilo-parmesania-niin-saat-pötkön-salamia-kaupan-päälle" on status quo. Poistuvatkohan ne sieltä ollenkaan messujen välillä?

Mutta takaisin jauhikseen. Keskivaikeasta messuahdistuksesta toivuttuani työstin siitä poropyöryköitä, joista tuli Vaahteramäen Eemelin äitiä lainatakseni "parahiksi, suuria, parahiksi pyöreitä, parahiksi ruskeita."

Suunnittelin ensin sotkevani poroparan joukkoon jauhettua possuressua tuomaan hommaan vähän rasvaa ja makua, mutta sitten päädyinkin hauduttamaan oluessa emäläjän sipulia, jonka sitten yhdistin jauhelihaan varsin onnistunein seurauksin. Palleroista tuli todella muhevia ja maku oli järisyttävän hyvä.

Poropyöryköiden kaveriksi tein potuista ja porkkanoista juurespyreetä, jota notkistin lirauksella oikeeta kermaa. Annoksen täydensivät kirpeänpirtsakat etikkaan säilötyt pihlajanmarjat. Jos niitä ei kaapista löydy, niin puolukat tai karpalot sopivat mainiosti korvikkeeksi.

Poropyöryköihin tarvitset:
ison sipulin
voita
2 dl olutta (käytin Karhu Ruis-lageria)
500 g poron jauhelihaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori sipuli ja silppua se atomeiksi.

Sulata pannulla nokare voita ja kuullota sipuleita siinä hetki. Lisää pannulle olut ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes pannulla ei enää ole nestettä.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita olutsipulit jauhelihaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Paista pannulla koepala ja tarkista maku.

Pyörittele jauhelihaseoksesta pyöreitä pullia ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille.

Paista poropullia uunissa noin 30 minuutin ajan.

Approved by Elvis

Tuossa männä viikolla teki mieleni kokeilla silläsipuleiden jo testaamaa kiinnostavan oloista maapähkinäkastiketta, jonka resepti löytyy alkusyksyllä ilmestyneestä Aniko Lehtisen Yks olut!-mahtikirjasta. Aikaisemmin olen tehnyt tuon opuksen ohjeella vehnäolut-puolukkavinegretteä, josta tuli ihan hullunhyvää. 

Kastikkeen kaveriksi en ehtinyt sulattaa pakastimesta jämerämpiä possunpaloja, sillä mielitekoni ilmoitti olemassaolostaan varsin yllättäen. Koska Anikon mukaan soossin seurana voi olla mitä vaan, niin paistoin Avikaisen leipomon grahamvuokaviipaleen päällisiksi järjettömän läjän luomupekonia.  

Ai-van mielettömän makuista, mutta myös ai-van jumalattoman tuhtia syötävää! Setin makumaailma on hyvin lähellä Elviksen sydänkohtausvoileipää. Ainoastaan banaani puuttuu. 

Maapähkinäkastikkeeseen tarvitset:
3 dl suolapähkinöitä
2 rkl öljyä
1 rkl currytahnaa
1 dl kermaa
½ dl alea (käytin Laitilan Kukko Alea)
1 rkl (ruskeaa ruoko)sokeria

Tee näin:
Murskaa suolapähkinät karkeaksi rouheeksi.

Kuumenna öljy pannulla. Sekoita joukkoon currytahna.

Lisää pannulle kerma, olut sekä sokeri. Sekoita ja anna kiehua pari minuuttia.

Lisää pähkinämurska, sekoita ja anna hautua pari minuuttia,

Tarjoa paahdetun leivän ja paistetun pekonin kanssa.

Tertin kartanon hippikakku

Vierailin viime kesänä ensimmäistä kertaa Tertin kartanossa, josta olin ennen visiittiä kuullut paljon hyvää ja kaunista. Samalla retkellä menetin neitsyyteni myös kartanon kukkaisyrttisokerikakulle, johon ihastuin ikihyviksi.

Ostin kartanon puodista kakkuun tarvittavaa yrttisokeria, mutta vasta eilispäivänä sain aikaiseksi tehdä tätä herkkua itse. Reseptin sain kartanon puodista ostamani yrttisokeripurkin kylkiäisenä, mutta ohje löytyy myös sievääkin sievemmästä Tertin kartanon keittokirjasta.

Puolitin ainesten määrän, koska tarvetta oli vain pikkukakulle (lue: halkaisijaltaan 16 sentin vuokaan mahtuvalle annokselle). Onnistuin voitelemaan ja jauhottamaan vuoan päin penaalia, sillä kakku tarttui siihen varsin ärhäkästi. Epäonnisen vuoastapoisto-operaation seurauksena kakkuun oli pakko duunata jonkin sortin kuorrutus.

Tein kuorrutuksen mascarponesta, jonka maustoin sokerilla ja Cointreau-liköörillä, jota lorottelin myös kakkutaikinaan. Hippikakuksi leipomus muuttui siinä vaiheessa, kun keksin viimeistellä sen niin ikään Tertistä hankitulla kukkaissekoituksella. Kakusta tuli nätti kuin sika pienenä!

Kakulle ominaisen maun antavassa yrttisokerissa on ruokosokerin lisäksi korianteria, fenkolia, kerta kaikkiaan hurmaavan nimistä tuoksuampiaisyrttiä, minulle vierasta anisiisoppia, sitruunamelissaa, kehäkukkien terälehtiä sekä maitohorsman kukkia. Kukkaissekoituksen kukkaset ovat ruusu, kehäkukka, ruiskaunokki, apila, krassi ja horsma.

Sekä yrttisokeria että kukkaissekoitusta voi toki tehdä itsekin, mutta niin kauan kuin terttiläiset valmistavat niitä puolestani, olen erittäin suostuvainen maksamaan heidän vaivoistaan. Ainakin yrttisokeria näyttäisi löytyvät Tertin verkkokaupasta, joten jokaista sokeripurkin hankintaa varten ei tarvitse (välttämättä) reissata Savoon.

Kakkuun tarvitset:
125 g voita
1¼ dl sokeria
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
½ dl Tertin yrttisokeria
1 tl leivinjauhetta
¼ dl Cointreau-likööriä
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja jauhotukseen

Koristeluun tervitset:
150 g mascarponea
2 rkl tomusokeria
¼ dl Cointreau-likööriä
Tertin kukkaissekoitusta tai syötäviä kukkia

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita vehnä- ja perunajauhot, yrttisokeri sekä leivinjauhe keskenään. Lisää ne voi-sokeri-munaseokseen.

Lisää lopuksi likööri taikinaan mahdollisimman vähän sekoittaen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista kakkua uunin alimmalla tasolla noin tunnin ajan.

Anna kakun jäähtyä.

Sekoita kuorrutusta varten mascarpone, tomusokeri ja likööri tasaiseksi tahnaksi.

Kuorruta kakku juusto-sokeri-likööritahnalla. Ripottele kuorrutteen päälle kuivattuja tai tuoreita kukkia.

Tertti - kartanon keittokirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
Yrttisokeri, kukkaissekoitus ynnä muut hippikakun tykötarpeet on ostettu omilla rahoilla.

Väkeviä alkoholijuomia mainostava blogikirjoitus

Tänään malja niin sanotusti vuosi yli alkoholimainonnan rajoittamisen suhteen, mistä johtuen seuraan esimerkkiä ja julkaisen tämän postauksen.

Hesari uutisoi Etelä-Suomen aluehallintoviraston kieltäneen "viski"-sanan käytön parin viikon kuluttua järjestettävän Olut Expon nimessä siitäkin huolimatta, että tapahtuman organisaattorilla on Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämä ja voimassaoleva lupa käyttää Olut & Viskiexpo Finland-toiminimeä. Aluehallintovirasto on myös kieltänyt kahta yksityishenkilöä kirjoittamasta blogeissaan Olut Expossa myytävistä viskeistä.

Kannustan sinua menemään edellä mainituille messuille, maksamaan pääsylipun ja maistelemaan viskiä. Eikä pelkästään yhtä sorttia vaan useampia erilaisia viskejä - niiden mauissa on huimia eroja!

Itselleni mieluisia ruskeita viinoja ova calvados ja Jaloviina*. Pidän myös laadukkaista vodkista, mutta  erityisen lähellä sydäntäni ovat vivaihteikkaat ginit. Juuri nyt kaapeista löytyy lontoolaisen pientislaamon Little Bird Giniä, mukavan mausteista australialaista West Windsin The Cutlass-giniä sekä riittoisaksi osoittautunut litran leka skottilaista Hendrick's Giniä.

Voit halutessasi ilmiantaa tämän blogikirjoituksen Aluehallintoviraston kirjaamoon (kirjaamo.etela@avi.fi) ja/tai viraston ylijohtaja Anneli Tainalle (anneli.taina@avi.fi).

Vaihtoehtoisesti voit jakaa tätä sekä alkuperäistä kirjoitusta ja/tai kirjoittaa omaan blogiisi vastaavan postauksen, koska tämän järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön ja sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.

Kulinaarimuruja on yksityishenkilön blogi, joka on toteutettu julkaisutyökalulla, joka mitä todennäköisimmin pötköttelee Suomen ulkopuolella sijaitsevalla palvelimella. 

Yks olut ja salaatti

Parisen viikkoa sitten ilmestyi Aniko Lehtisen muikea Yks olut!-kirja. Leipätyötään (vai pitäisikö sanoa oluttyötään) Sinebrychoffin panimolla tekevän ja Punavuori Gourmet-blogia pitävän Anikon esikoisteos on oikein mukavan näköinen ja helposti lähestyttävä tietopaketti oluesta.

Erityisesti pidän siitä, että oluita ei ole jaoteltu niiden valmistustavan vaan niiden maun perusteella. Kirjassa esitellyt oluet ovat sellaisia, joita voi todennäköisesti löytää muualtakin kuin Helsingin kantakaupungin hyvinvarustelluista marketeista.

Opuksessa oluet nostetaan salonkikelpoiseksi ruokajuomaksi viinien rinnalle. Kirjassa on myös runsaasti reseptejä, joissa olut on yhtenä tykötarpeena muiden joukossa.

Ihan ensimmäiseksi Kulinaarimurulan testipenkkiin pääsi syyssalaatti vehnäolut-puolukkavinegrettellä. Salaattitarpeita kannattaa varata syöjien määrän mukaan, vinegretteä ohjeen mukaisesta satsista syntyy reilut pari desiä.

Itse asiassa suosittelen, että teet tuota vinegretteä heti kättelyssä tupla-annoksen. Se on nimittäin niin hyvää, että sitä voisi syödä lusikalla (vähän söinkin). Tämän salaatin lisäksi olen mehevöittänyt mahtivinegrettellä muiden muassa suikaloitua tuorekurkkua sekä kaali- ja porkkanaraasteita. Superherkkuja kaikki!

Surrasin vinegretteainekset sauvasekoittimella tasaiseksi, mutta snadisti krouvimpaa kastiketta halajavat voivat sekoittaa soossin haarukalla, jolloin siihen jää puolukkaisia sattumia. Käyttämäni olut oli norjalaisen Lervigin optimaalisen hapanta White Dogia, joka toimi oivallisesti myös syyssalaatin kyytipoikana.

Vinegretteen tarvitset:
1 dl puolukkasurvosta
1 dl vehnäolutta
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
paria erilaista salattia
luumuja
sinihomejuustoa
saksanpähkinöitä

Tee näin:
Sauvasekoita vinegretten ainekset keskenään ja laita kastike hetkeksi jääkaappiin.

Paahda saksanpähkinöitä hetki kuumalla ja kuivalla pannulla. Anna jäähtyä.

Huuhtele ja revi salaatit.

Halkaise luumut ja poista niistä kivet. Puolita vielä luumunpuolikkaat.

Asettele lautasella salaattia. luumuja sekä saksanpähkinöitä. Murustele joukkoon sinihomejuustoa ja pirskottele kaiken päälle vinegretteä. Syö.

Yks olut!-kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena,
salaattitarpeet ja ruokajuomat on ostettu omilla rahoilla.

Pate(e)pileet

Tuossa pääsiäisen tienoilla vietimme illanistujaisia, jonne osallistujia oli ohjeistettu tuomaan muassaan pateita sekä niille sopivia lisukkeita ja juomia. Syömismaratonin lomassa katsottiin tositeeveetä sekä lautapelattiin Aliasta, jossa Menopaussit veivät Teinitornaadoja kuin litran mittaa. Sukupolvikokemus!

Koska porukkamme koostui kahdesta ruokabloggaajasta ja kahdesta muuten vaan sapuskaentusiastista, oli pate(e)pileiden kattaus lievästi sanoen runsas.

Tarjolla oli ankka-appelsiinipateeta, viherpippuripateeta, savutofupateeta, pekoni-tatti-omenapateeta, suppilovahvero-mustaherukkapateeta sekä taikinoitua possu-naudanmaksapateeta. Lisukevalikoimasta löytyi kirsikkahilloa, etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja, raparperichutneyta, cumberlandinkastiketta, cocktailkurkkuja sekä patonkia ja seesami-tortaksia. Juomapuolella oli erilaisia valko- ja punaviinejä ynnä Jaloviinaa*. Makeaa osastoa edusti omena-marenkipiiras.

Oma panokseni pötypöytään oli taikinoitu possupatee sekä illan teemaan passeli Pate Mustajärven soolobiiseistä koottu soittolista, jonka kokonaiskesto on 7 tuntia ja 41 minuuttia. Pateelle parittamani viini oli luonnollisesti Popedan nimikkopunkkua, joka sopii orkanbändinjätkien mukaan loistavasti talonmiehen kanssa nautittavaksi.

Tein taikinoitua pateeta ekaa kertaa ja opin, että sen kannattaa antaa rauhassa jäähtyä ja jämäköityä paistoastiassaan ennen kuin sitä alkaa kikkailla sieltä ulos. Itse poistin mötkäleen vuoasta aivan liian lämpimäni, mistä johtuen siitä tuli tuollainen onneton muotopuoli. Mutta ihan hyvältä se maistui cumberlandinkastikkeen kera.

Taikinaan tarvitset:  
200 g voita
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
200 g naudanmaksaa
600 g (luomu)possun jauhelihaa
rasian anjovisfileitä liemineen
1 dl kapriksia
½ dl konjakkia
½ dl kermaa
munan
tuoretta salviaa
suolaa
mustapippuria
200 g lihahyytelöä kuutioina

Tee näin:
Sekoita voi ja jauhot. Lisää vesi ja työstä taikinaksi. Laita tunniksi jääkaappiin.

Kuumenna uuni 200-asteiseksi.

Hienonna maksa monitoimikoneella tai sauvasekoittimella.

Sekoita maksa, jauheliha, anjovisfileet liemineen, kaprikset, konjakki, kerma ja muna tasaiseksi massaksi. Mausta se hienonnetulla salvialla, suolalla ja pippurilla.

Paista massasta pannulla koepala, tarkista mausteet ja säädä makuja tarvittaessa.

Kauli taikina ja vuoraa sillä pitkulainen leipävuoka siten, että taikinaa jää jonkin verran reunojen yli. Leikkaa liiat taikinaroippeet irti ja kauli ne kanneksi.

Kaada lihamassaa vuoan puoliväliin saakka. Ripottele vuokaan lihahyytelökuutioita ja kaada loput taikinasta niiden päälle.

Käännä taikinan reunat lihamassan päälle ja viimeistele patee taikinakannella. Pistele kanteen muutama reikä.

Paista pateeta kunnes kansi alkaa saada väriä. Laske lämpö 130 asteeseen ja jatka paistamista noin puolentoista tunnin ajan. Jos taikinakuori uhkaa tummua liikaa, peitä patee foliolla.

Anna pateen jäähtyä vuoassaan täysin ennen kuin poistat sen sieltä.

Tappivanukasta

En ole aikoihin tehnyt mitään makeaa, mutta madekeiton jälkiruoaksi tunsin tarvetta kehitellä jotain hyvää. Hakusessa oli helppo, nopea ja vähistä tykötarpeista syntyvä herkku. Kaikki nuo kriteerit täytti suklaavanukas.

Vanukkaan perusohje on piintynyt selkäytimeen yläasteen kotitaloustunneilta, mutta nyt tuunasin sitä suklaapatukoilla ja pornorommilla. Kaikkein hurjimmat pimppaajat voisivat varmasti lorotella makuaineeksi myös suurien tunteiden rommiaromia.

Loistokkaan vanukkaan secret ingredient on raakamaito. Olen alkanut käyttää sitä muutenkin ruoanlaitossa silloin, kun resepti vaatii mölöä. Yhdestä maitolitrasta riitti jälkkärin lisäksi tarveainetta sekä madesoppaan että ruoantekoruokaan paistamani mateen maksan liottamiseen.

Tarvitset:
2 dl maitoa
½ dl sokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 rkl perunajauhoja
munan
3 Da Capo-patukkaa
lirauksen rommia

Tee näin:
Sekoita maito, sokeri ja kaakaojauhe kattilassa. Lämmitä seosta, kunnes sokeri ja kaakaojauhe ovat liuenneet.

Ota kattilasta tilkka maitokaakaota ja sekoita siihen perunajauhot. Liruttele seos takaisin kattilaan koko ajan sekoittaen. Lämmitä seosta lempeällä lämmöllä edelleen reippaasti hämmennellen. Ota kattila pois liedeltä, kun seos alkaa kuplia.

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Ota kattilasta tilkkanen maitokaakaoseosta ja valuta se ohuena nauhana munan joukkoon tauotta vatkaten. Kaada munakulhon sisältö takaisin kattilaan ja kypsennä seosta pienellä höngällä viitisen minuuttia koko ajan sekoitellen.

Ota kattila pois liedeltä. Lisää vanukasmassaan paloitellut suklaapatukat ja makusi mukainen liraus rommia. Sekoita, kunnes suklaat ovat sulaneet.

Annostele vanukas tarjoiluastioihin, kelmuta ne ja laita jääkaappiin jähmettymään. Tarjoa hyytyneiden vanukkaiden kanssa vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa.

Pieni panimo suuressa kaupungissa

Australian reissun jälkimmäisellä Sydney-pätkällä tein melko keikkuvan lauttamatkan Manlyyn, jossa sijaitsee 4 Pines-pienpanimo. Paluumatkalla merenkäynti oli onneksi säyseämpää (tai sitten heiluin samassa tahdissa paatin kanssa).

Panimo on perustettu vuonna 2008. Sen yhteydessä on alusta asti toiminut mukavan oloinen ravintola, jossa ehdin hörpätä mukillisen 4 Pinesin varsin herkullista Pale Alea ennen panimokierroksen alkua. "Kierros" on ehkä turhan suureellinen ilmaisu, sillä panimo pöhisee pubin viereisessä huoneessa.

Kun kierros alkoi, minä ja lössi norjalaisia jätkiä siirryimme muutaman metrin matkan baarijakkaroiltamme kuuntelemaan Kellyn tarinointia oluen panemisesta 4 Pinesissa. Keskeneräiset juomat saimme ottaa kierrokselle mukaan.

4 Pinesin vakiovalikoimassa on viittä eri olutta sekä yhtä laatua siideriä. Tarjolla on myös kausittain vaihtuvia oluita, joita on saatavilla rajatun ajan yleensä ainoastaan panimoravintolasta.  Pienet tuotantoerät mahdollistavat joskus villeiltäkin tuntuvien ideoiden kokeilun.

Beers-R-Us.

Erityisen hurjalta kuulostaa 4 Pinesin ja Saber Astronauticsin Vostok the World's First Space Beer-yhteistyöprojekti, jonka puitteissa vuonna 2012 Australian parhaana palkittua Stoutia ollaan viemässä aina avaruuteen saakka!

Kierroksen päätteeksi saimme maistiaisia kaikista 4 Pinesin perusvalikoiman oluista. Näytteet eivät olleet mitään sniiduja fingerporillisia, vaan reippaita kahden ja puolen desin satseja.

Maistelu kehoitettiin suorittamaan vasemmalta oikealle. Oikean reunan mahtavan banaaninen Hefeweizen soveltuisi mitä parhaiten kuuman kesäpäivän janojuomaksi. Kolschista en hirveästi innostunut, mutta Pale Alen juuri passeli humalointi ja muikea greippisyys sopivat minun suuhuni erinomaisesti. Makeahkoon ja hennon yrttiseen Extra Special Bitteriin tykästyin myös kovasti ja avaruus-Stout oli aikamoista herkkua.

4 Pinesin selkeät lempparini olivat ESB ja Stout.

Kuvan kyltti tiivistää olutnäytteiden jälkeisen olotilani harvinaisen selkeästi.

Jos tykkäät juoda muitakin oluita kuin lagerita ja Sydney osuu reitillesi, niin koukkaaa ehdottomasti Manlyyn ja 4 Pinesiin. Seuraavalla omalla visiitilläni siellä voisi satsata ruokailuunkin, sillä ensivierailun jälkeen livahdin viereiseltä kadulta bongaamaani sushipaikkaan lounastamaan.

Note to self: parin olutlitran nauttimisen jälkeen ei ole taloudellisesti järkevää mennä syömään liukuhihnasushia.

Viiniä Victoriassa eli soittakaa Paramoor!

Vuosi vaihtui, mutta uusien kujeiden sijasta täällä Kulinaarimurulassa keskitytään vanhan vuoden reissupostausten paketointiin. Niitä on vielä muutama jäljellä ennen normaaliin päiväjärjestykseen palamista, mutta onneksi on vielä lomaakin.

Asiaan. Melbournesta käsin junailin itseni Ballarat Wildlife Parkiin, jossa pääsin syöttämään kenguruja ja rapsuttamaan maailman vanhinta vompattia. Kävin myös maistelemassa Macedon Ranges-alueen viinejä. Viiniturneeni järjestäjäksi valitsin lukuisten vaihtoehtojen joukosta Wine Tours Victorian.

Viiniretken ajankohta osui yhdelle matkani helteisimmistä päivistä, joten ilmaistoitu minibussi oli oikein kiva kulkupeli. Ensimmäinen kohteemme oli viehko Cope-Williams Winery...

...jonne voisi halutessaan myös majoittua. Tilalla on puitteiltaan melkoisen mukavat fasiliteetit erilaisten juhlien järjestämistä ajatellen.

Maisteluhuoneen nurkasta löytyi vanha "tanssitusteline", jota on aikoinaan käytetty shampanjan valmistuksessa sakan valuttamiseen pullojen kauloihin. Nykyisin tämä työvaihe tehdään koneellisesti, mutta ennen muinoin homma hoidettiin manuaalisesti siten, että alassuin pötköttäviä pulloja pyöräytettiin päivittäin hiukan eri asentoon useiden viikkojen ajan.

Cope-Williamsin kuplajuoma Romsey Brut oli hyvää, mutta vuoden 2000 hunajainen chardonnay se vasta herkkua olikin.

Pahaa sanottavaa ei ollut myöskään Cope-Williamsin shirazista. Mieli olisi tehnyt ostaa mukaan kaikkea mahdollista, mutta matkalaukun rajallinen tila tai vaihtoehtona tolkuttomat rahtimaksut olivat oivaa realiteettiterapiaa. Sen verran kuitenkin lipsuin, että lunastin pikku pullon 1980-luvulta saakka muhinutta Romsey Willow-nimistä väkevää viiniä, johon on lisätty chardonnay- ja pinot noir-rypäleiden lisäksi brandya.

Viinien ohella myös tilan isäntä Gordon Cope-Williams oli mainio pakkaus. Tästä alunperin Walesista kotoisin olevasta hilpeästä kaverista tuli sekä ulkomuodon että ulosannin perusteella mieleen Darling Buds of May-brittisarjan Pop Larkin.

Tahdon samanlaisen kyltin!

Seuraavaksi suuntasimme tuhdihkolle lounaalle Woodendissä sijaitsevaan Victoria Hoteliin. Kurpitsapasta-annokseni oli niin valtavan kokoinen, että sain siitä nippa nappa puolet syötyä. Palanpainikkeena toimi paikallinen chardonnay.

Piipahdimme myös Hanging Rockilla, joka on hassunmallinen kivimuodostelma ja erittäin suosittu piknikpaikka, jonka viereisellä pellolla järjestetään isoja konsertteja - viime vuonna siellä esiintyi Bruce Springsteen ja maaliskuussa Rollarit heittävät siellä keikan.

Hanging Rockiin liittyy tiettyä mystiikkaa, sillä vuonna 1900 sinne suuntautuneella eväsretkellä katosi kaksi tyttöä, eikä heidän kohtaloaan ole pystytty selvittämään. Peter Weir on tehnyt tapahtumista leffan.

Me joimme Hanging Rockilla iltapäiväkahvit. Hedelmäkakku piti tosin jakaa pöytään lehahtaneen rosellan kanssa.

Papukaijakahveilta jatkoimme matkaa Hanging Rock Wineryyn, jonne kivimötkäle näkyy selvästi.

Macedon NV Brut Rosen pinkit kuplat virkistivät ihanasti kuumana päivänä.

Hanging Rock Wineryn hyvin hapokas Tarzali Riesling 2012 oli suuhuni erinomaisesti sopivaa...

...mutta shiraz-punaviineistä en hirveästi jaksanut innostua. Syyksi moiseen epäilen tömäkkää lounasta ja kesäisiä olosuhteita. Kylmän Pohjolan asukkina olen jotenkin ohjelmoitu yhdistämään punaviinit viileämpien kelien juomiksi, eikä tottumuksesta ole mitenkään helppoa päästä eroon.

Onneksi juomattomat viinit sai ihan luvan kanssa kipata niille tarkoitettuun tonkkaan.

Maistiaiset kepeästä ‘S’ Dessert Rieslingistä sen sijaan nielin viimeiseen tippaan.

Turneen kolmas ja viimeinen kohde oli Paramoor Winery, jonka maistelutilat sekä myymälä sijaitsevat entisessä tallissa.

Tilojen vanhaan käyttötarkoitukseen liittyvää kamaa onkin kiitettävästi hyödynnetty sisustusrekvisiittana.

Osa seinillä ja katosta riippuvista tavaroista oli vähän pelottavia. Onko tämä ansa hevosvarkaalle vai metafora siitä, että viinien kanssa puljailu voi niin sanotusti viedä koko käden?

Melkein koko retkueemme odottelee maistelua alkavaksi.

Viinitilallinen Will Fraser oli aikamoinen supliikkimies ja hänen leppoisa jutustelunsa oli rentouttavaa kuunneltavaa tastingin lomassa.

Lähes kaikki Paramoorin viineistä on nimetty Fraserin sukuun kuuluvien henkilöiden mukaan. Nimikkoviininsä ovat saaneet ainakin Christina, Isabel, Joan, Fred-setä ja Kathleen.

Viileä talli teki vissiin tehtävänsä ja lounasähkykin laantui sen verran, että tykästyin kovasti shirazin ja cabernet sauvignonin sekoitukseen The Fraseriin sekä erityisesti puhtaaseen cabernet sauvignoniin Uncle Frediin.

Ihmettelimme lasisia mollukoita pullojen suissa ja Will kertoi, että niiden avulla viini "pikadekantoituu". 

Viiniretken lempparikseni muodostui 2013 Paramoor Heathcote 'Isabel' Rose, joka oli täydellinen kesäpäiväkuohari. Ostin pullollisen Isabelia mukaan ja se tulikin nautittua iltapalana parin seuraavan päivän aikana.

Vaikka Willin kaatamat annokset olivat aikamoisen anteliaita, suoriuduimme maistelu-urakasta melkein aikataulun puitteissa.

Tutustuminen Macedon Rangesin viinitiloihin oli kivaa ja reissu oli vähintäänkin yhtä hauska kuin Tasmaniassa  tekemäni Coal River Valleyn turnee.