31. joulukuuta 2007

Perinteet velvoittavat

Miten ihmeessä suomalaisen uuden vuoden nimikkoruoaksi ovat päätyneet nakit ja perunasalaatti? Kuukkeloimalla syy ei minulle selvinnyt, joten jos joku sen tietää, niin avatkoon suunsa nyt tai vaietkoon iäksi.

Tulipa tapa mistä tahansa, niin itse tehty perunasalaatti pesee einekset mennen tullen. Pottusalaattiin kannattaa valita kiinteitä perunoita, sillä muuten appeesta tulee ällöä muhjua.

Parhaita perunasalaattisuolakurkkuja ovat puolestaan valkosipuliset tapaukset, myös venäläistyyppiset hapankurkut passaavat erinomaisen hyvin. Sinappi voi olla mitä tahansa tavaraa, itse käytin jouluisen konjakkisinapin jämiä (konusinappi maistui mukavasti myös nakkien kanssa).
Tarvitset:
700 g kiinteitä perunoita
ison sipulin tai pari pienempää
oliiviöljyä
2-3 valkosipulisuolakurkkua
pikkupurkin kapriksia
purkin kermaviiliä
2 rkl sinappia

Tee näin:
Keitä perunat kuorineen. Pilko sipuli (tähän satsiin silppusin pienen keltasipulin ja pienen punasipulin) ja freesaa hakkelusta pannulla tilkassa oliiviöljyä, niin saat sipuleista pois liian kitkeryyden. Kuutioi kurkut aika pikkuisiksi palasiksi.

Sekoita kermaviiliin sinappi, kaprikset, kurkut sekä hieman jäähtyneet sipulit. Kuori perunat niin kuumina kuin pystyt ja paloittele ne kuutioiksi. Sekoita potut muiden ainesten joukkoon ja laita perunasalaatti pariksi tunniksi jääkaappiin muhimaan.

26. joulukuuta 2007

Jouluherkkuja

Pyrin kerrankin tekemään optimaalisen määrän jouluruokaa. Koska pakkasin syömäkylään tulleille ystäville ja kylänmiehille mukaan jämiä niin paljon kuin jaksoivat kantaa, voin tässä vaiheessa joulua todeta onnistuneeni menekin arvioinnissa vähintäänkin kelvollisesti.
Aattona kuuntelin joulurauhan julistuksen syöden riisipuuroa kanelilla, sokerilla ja voisilmällä. Sen jälkeen vietin laatuaikaa minulle rakkaimman jouluelokuvan parissa fiilistellen. Leffan 30 sekunnin pupuversio kertoo kaiken olennaisen.
Koska joulunajan ruokavieraani eivät lipeäkalasta juurikaan perusta, herkuttelin maailman neljänneksi iljettävimmäksi (varoitan, kuvat ovat aika ällöjä) listatulla ruokalajilla keskenäni.

Ei pelkästä livekalasta kovin järisyttäviä elämyksiä saa, mutta kun hänen yllensä valuttaa voisulaa ja maitokastiketta sekä ripsauttelee maustepippuria ja suolaa, niin johan maistuu!

Pimeän tullen iltakävelin Hietaniemen hautausmaalla. Siellä oli nättiä.
Joulu- ja Tapaninpäivän syömäseurueille tarjoilemani menut olivat samanlaisia. Alkuun mätiä, punasipulihakkelusta ja smetanaa ynnä sillejä (savunmakuista suoraan purkista ja sinappista omalla reseptillä), graavilohta, sienisalaattia sekä katkarapuhyydykettä. Ylenmäärin hyvyyttä kaikissa eväissä!
Lämpimänä ruokana oli kolakinkkua ja seesamibataatteja. Kinkun päälle lorottelimme vielä tämän joulun ehdotonta hittiä, Villiaromin pullottamaa tervasiirappia.

Oikeiden syömisten jälkeen haarukoimme Erittäin Haisevia Juustoja (ranskalaista Roquefortia ja sveitsiläistä Etivazia) portviinin kanssa - juustot käytännöllisesti katsoen sulivat suihimme.

Makeaksi lopuksi lapiomme tuulensuojiin vielä tähdellisiä piparimuffinsseja ja kyytipojaksi Punatähteä.

Onneksi joulu on kerran vuodessa vaan.

25. joulukuuta 2007

Keittiöjumalattaren kinkku

Ylimaallisen ihanan Nigella Lawsonin ohje oli kummitellut mielessäni pitkään, joten tänä jouluna päätin kokeilla mielenkiintoisen oloista Coca-Colassa kypsennettyä kinkkua. Jos kerta nakkeja voi kypsentää kokiksessa, niin miksei sitten ehtaa possua.

Nigellan ohjeessa kehoitetaan hankkimaan kinkkua, jossa on kamara vielä tallella. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä marketeissa parin kilon kokoluokan possunpalat tuppaavat olemaan lähinnä sitä itseään ilman nahkaa ja karvoja. Onneksi on Hakkarainen, joka ei pettänyt taaskaan.

Kevytkolassa Kitchen Goddess ei suosittelut kinkkua keitettäväksi, joten minullakin potsi porisi sokerilimussa. Kuorrutteeseen käytin tervasiirappia, mutta tavallinen tumma siirappi käy ihan yhtä hyvin.

Kinkun keitinlientä ei kannata tuhota, koska Jumalattaren mukaan siitä syntyy napakka pohja mustapapukeittoon. Sain kuin sainkin ujutettua umpitäyteen pakastimeeni rasiallisen papusopanjuurta, johon varmasti palaan tuonnempana.
Tarvitset:
parin kilon palan kinkkua
sipulin
1½ l Coca-Colaa

Kuorrutukseen tarvitset:
mausteneilikoita
1 rkl siirappia
2 tl sinappijauhetta
2 rkl sokeria

Tee näin:
Laita kinkku kattilaan (kamarapuoli alaspäin), lisää kuorittu ja halkaistu sipuli sekä limu. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja vähennä sen jälkeen hönkää niin, että neste poreilee lempeästi. Peitä kattila osittain kannella ja anna kinkun kypsyä parin tunnin ajan.

Kun kinkku on kypsä, ota se kattilasta ja anna jäähtyä hiukan. Voit myös jäähdyttää lihan kokonaan ja kuorruttaa sen myöhemmin.

Ennen kuorrutusta poista mahdollinen kamara, mutta jätä sen alla oleva rasva paikoilleen. Leikkaa rasvan pintaan terävällä veitsellä ruudukko ja tökkää jokaiseen ruutuun mausteneilikka.

Sekoita siirappi, sinappijauhe ja sokeri. Taputtele tahna kinkun pinnalle. Lirauta hunnutetun possun ylle vielä loraus siirappia.

Jos kuorrutat kinkun suht pikaisesti keittämisen jälkeen, tee se 250-asteisessa uunissa. Tuolloin kymmenisen minuuttia on riittävä aika. Huoneenlämpöisen kinkun kuorrutus kannattaa aloittaa puolen tunnin uunituksella 180 asteessa ja jatkaa vielä varttitunti 250 asteessa kauniin pintavärin saamiseksi.
Kinkun kuorruttuessa nautiskelin putelillisen Tuhmaa Tonttua, johon tutustuin & tykästyin jo viime joulun alla. Myös pullon kaulaetiketissä oleva teksti on kutkuttava: ONE OF OUR RANGE OF VERY SPECIAL CHRISTMAS BEERS BREWED IN ENGLAND FOR THE USA. WE ALL KNOW OF COURSE, THAT SANTA IS REALLY FROM LAPLAND!

19. joulukuuta 2007

Sinappihuntu on sialla yllä...

Jokaisella meistä lienee ikioma, ainoa, oikea ja paras joulusinappireseptinsä. Minun konjakkisinappini on niin hyvää, etteivät sanat riitä kertomaan!

Mutta yritän kuitenkin. Se on makeaa, mutta kirpeää. Se on tulista, mutta pehmeää. Se on kermaista, mutta kiukkuista. Itse epäilen vahvasti, että kahvi on SE secret ingredient, vaikka valmiissa sinapissa sumpin makua ei kyllä pysty erottamaan (tai ainakaan minä en pysty). Mutta kahvi ja konjakkihan ovat kafruja muistakin yhteyksistä.

Lempeänkipakka konjakkisinappi soi hyvin yhteen kinkun kanssa ja svengaa joulupöydän kunkun kuorrutteenakin. Olen käyttänyt tätä myös omatekoisiin sinappisilleihin ja -silakoihin erinomaisella menestyksellä. Lisäksi sinappia voi luvan kanssa sotkea joulukalojen kylmiin ranskankermaisiin kastikkeisiin, esimerkiksi ranskis-sinappi-tilli-soossi toimii graavilohen kaverina enempiä riitelemättä.
Tarvitset:
100 g sinappijauhetta
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
2 munaa
½ dl vahvaa kahvia
2 tl maissijauhoja
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
½ dl konjakkia

Tee näin:
Mittaa kattilaan kaikki tykötarpeet paitsi konjakki.

Kuumenna seos hitaasti kiehuvaksi koko ajan vispilöiden.

Kun seos on kiehahtanut, ota kattila pois liedeltä.

Lisää konjakki seokseen, sekoita ja purkita sinappi.

Superhelppoa!

18. joulukuuta 2007

OK kuitti!

Bongasin Pastanjauhajilta vinkeän kauppakuittimeemin, joten repäistäänpä ostoskassi auki!

Katso mahdollisimman tuoretta kuittiasi ja kerro, mitä olet ostanut
0,408 x 3,49 Munakoiso
Kirsikkahillo
Tumma suklaa laj.
Nauhapasta

Kerro tämän jälkeen kuitin päiväys ja kellonaika
19:52 17/12/07

Kerro tuote jonka olisit halunnut ostaa
Parin kilon palan sikaa Nigellan Coca-Cola-kinkkua varten, mutta Liiterissä ei ollut sopivaa biittiä. Tarttee mennä halliin.

17. joulukuuta 2007

Muffinssi meni pipariksi

Olen pyöritellyt joulukuun ruokahaasteen raaka-ainetta mielessäni pitkään, mutta en ole oikein saanut piparkakusta otetta. Ensin ajattelin turata jonkinmoista suolapalaa, mutta lopulta päädyin kulkemaan makeampaa murupolkua.

Perusidean sain Raision Keittokirjasta. Tavoilleni uskollisena tuunasin kuitenkin tuorejuustotäytettä jouluisemmaksi lorauttamalla siihen Punatähteä ja katso: tähdelliset piparimuffinssit olivat syntyneet!

Omassa suussani tähtimuffinssit maistuivat ihan törkeän hyviltä. Huomenna saatan tekeleeni työtuomioistuimen eteen, kun aikaisemminkin ruokahaastekandidaattini makutuomareina toimineet entiset perätilalaiset pääsevät irti. Veikkaanpa, että tähtöset maistuvat heillekin.
Tarvitset:
300 g pakastepiparitaikinaa
munan
200 g vaniljatuorejuustoa
½ dl Punatähteä
½ dl sokeria

Tee näin:
Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Jaa piparitaikina kymmeneen osaan. Yleensä pakastetaikina myydän puolen kilon köntteinä eli tähän satsiin sellaisesta pakkauksesta hupenee reilu puolikas.

Painele osasista kahdeksan muffinssivuoan syvänteiden pohjille ja reunoille. Itse käytin kahdeksanreikäistä silikonivuokaa, jonka onkaloita ei tarvinnut sutia voisulalle ennen taikinointia.

Vatkaa munan rakenne rikki ja lisää joukkoon tuorejuusto, Punatähti ja sokeri. Hämmentele täyte sileäksi ja jaa se tasapuolisesti kaikkiin piparipesiin. Äläkä nyt mieti riettaita siellä :-)

Mynttää loput kaksi taikinapalaa yhdeksi ja kauli se levyksi. Ota levystä muotilla kahdeksan kipaletta muffinssivuoan koloihin mahtuvia pipareita ja asettele ne varoen muffinssien kansiksi. Kansipipareiden muoto on vapaavalintainen, omaan versiooni painelin tietty tähtiä.

Paista muffinsseja noin 20 minuutin ajan. Anna herkkujen rauhoittua tovi uunista ottamisen jälkeen ennen kuin vapautat makoisat toverit silikoniahdingostaan.

Piparikuumetta podetaan muuten myös ehkä maailman parhaassa sarjisblogissa, jossa on niin ikään vaikeuksien kautta väkerretty hurmaavia sauruspipareita!

9. joulukuuta 2007

Teeveestä tuttu

Muutama päivä on kulunut taas tukkoisissa tunnelmissa ja ruokalistalla on ollut lähinnä kuumia juomia. Syömisyritykset ovat kariutuneet ruokahaluttomuuteen ja siihen, että mikään ei maistu miltään. Olo alkaa kuitenkin pikku hiljaa normalisoitua. Vielä eilen pärskintäni oli intensiteetiltään oheisen pikkupandan aivastuksen tasoa.


Viimeksi räkätaudin iskiessä lääkitsin itseäni kanakeitolla. Tällä kertaa vainun palaillessa lohturuoan kaipuu ylitti ravinnon mahdolliset lääkinnälliset funktiot ns. kuusi-nolla eli väsäsin toipumisevääksi amerikkalaisista TV-sarjoista tuttua juustomakaronia.

Macaroni and Cheese on siitä kiva ape, että sen tekemiseen ei tarvita kovin erikoisia tykötarpeita. Sarvimakaroneja oli kaapissa valmiina, samoin köntsä juustoa, munia ja Oivariinia. Vihmovaa vesisadetta uhmaava lähikauppaan suuntautunut toivioretki täytyi tehdä ainoastaan lisäjuuston ja kerman takia.

Käytin sapuskaan nesteeksi kolmen juuston ruokakermaa. Varsinaista juusto-osastoa edustivat 50-50 -suhteessa punaleimainen emmental ja pussiin valmiiksi raastettu mozzarella.
Tarvitset:
200 g sarvimakaroneja
vettä
50 g Oivariinia
munan
2,5 dl ruokakermaa
6 dl raastettuja juustoja
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Keitä makaronit reilussa vedessä lähes kypsiksi. Valuta ja laita takaisin kattilaan. Lisää Oivariini makaroneihin.

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon ruokakerma ja juustoraaste. Jätä reilu desi juustoa kuorrutusta varten.

Sekoita muna-kerma-juustoseos makaroneihin ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Kaada koko hoito tarpeeksi isoon uuninkestävään vuokaan ja kylvä loput juustot makaronien ylle. Kypsennä uunissa puolisen tuntia.

Syö, mutta älä polta suutasi. Lisäkkeeksi tarvittaessa sitä ainoaa oikeaa Heinzin ketsuppia.

6. joulukuuta 2007

Lepo!

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut tapana viettää itsenäisyyspäivää Tuntemattoman sotilaan seurassa. Ensin katson Laineen alkuperäisen ja sen jälkeen Mollen version, joka on itselleni merkityksellisempi filmatisointi. Sitten pyyhin kyyneleeni ja alan arvostella kauden juhlapukumuotia. Melko perverssiä meininkiä siis.

Väinö Linnan klassikkoromaani elää ja voi hyvin pääkaupungin näyttämöillä uuden sukupolven sovituksina. Myllyahon version kävin katsomassa elokuussa, Smedsin pläyjäyksen pääsen kokemaan vasta vappuviikolla.

Uusimpaan tulkintaan kohdistunutta kritiikkiä on ollut kyllä hauska seurata. Syytökset kansallisten instituutioiden häpäisystä ovat mielenkiintoisia jo senkin vuoksi, että kyseessä on Smedsin työryhmän tulkinta alunperinkin fiktiivisestä teoksesta. Väinö-vainaa varmaan nauraa partaansa siellä jossain.

Koska Suomen syntymäpäivä on myös kansallinen vapaapäivä, ruokahuoltokin hoituu jämiä nakerrellen. Savolaisen likkakaverin toissapäiväistä vierailua varten tekemässäni kinkkupiiraasta on vielä neljännes jäljellä. Mekkoparaatia varten olen sentään hankkinut haisevia juustoja. Niillä kyllä pärjäilee!
Kinkkupiiraaseen tarvitset:
paketin ruis-perunataikinaa
punasipulin
oliiviöljyä
sokeria
munan
purkillisen ranskankermaa
150 g kinkkua
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Tee näin:
Sulata pakastetaikina. Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Viipaloi sipuli ohuenohuiksi viipaleiksi ja freesaa ne letkeiksi pienessä tilkassa oliiviöljyä. Ripsauta sipuleille aavistus sokeria ja anna jäähtyä.

Painele sulanut taikina pyöreän piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Lykkää pelkkä pohja uuniin 10 minuutiksi.

Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita siihen ranskankerma, kinkku haluamassasi muodossa (itse käytin pitkänhuiskeita suikaleita) sekä jäähtyneet punasipulit. Mausta suolalla ja mustapipppurilla.

Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja ripottele päälle raastettua juustoa (tällä kertaa raastoin punaleimaista Emmentalia). Kypsennä piirasta uunissa noin 20 minuuttia.

Toissapäivänä tarjoilin kyytipoikana kertakaikkisen herkullista aussipunkkua, mutta nyt juon piirakanjämien kanssa teetä.

Levollista itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle!

26. marraskuuta 2007

Punatähti

Täällä Kulinaarimurulassa aloitettiin tänään jouluvalmistelut ja laitettiin muhimaan maustettua puolukkaviinaa.

Originaalissa marttaohjeessa (kyllä!) punan tähteen tuovat karpalot. Pakastimessa sattui olemaan enemmän joutavia puolukoita kuin karpaloita, niin marjojen valinta oli sillä sikari.
Tarvitset:
litran puolukoita tai karpaloita
3 dl vettä
3 dl sokeria
2 kanelitankoa
5 tähtianista
5 dl Jaloviinaa
kannellisen lasipurkin tahi kaksi

Tee näin:
Mittaa kattilaan vesi, sokeri, kanelit ja anikset. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.

Painele marjat rikki perunasurvimella tai perinteisellä hillonuijalla. Lisää murskatut marjat sokeriliemeen. Anna seoksen jäähtyä ja kaada se yhteen isoon lasipurkkiin tahi pariin pienenpään.

Lisää purkkeihin tasapuolisesti Jalloviinaa ja sulje ne tiiviisti. Anna juoman ässehtiä huoneenlämmössä vähintään viikon ajan. Hölskyttele purkkeja silloin tällöin.

Kun juoma muuttuu aatteen väriseksi, siivilöi se ja kaada pulloon (taikka kahteen) tekeytymään vielä muutamaksi viikoksi. Tekeytymispaikka on jääkaappi eikä enää tarvitse hyrskytellä.

Ennen tarjoilua juoma kannattaa dekantoida eli kaataa se karahviin varoen pullon pohjalle kerääntyneen sakan mukaan humpsahdusta.

Punatähden kuulumisiin kuvien kera palaan vielä ennen joulua.

19. marraskuuta 2007

Yksi rouhe, kaksi haastetta

Voi mandoliinipuu mikä marraskuun ruokahaasteen aihe! En ole aiemmin ollut edes hyvänpäiväntuttu Mr. Soija Rouheen kanssa, mutta taikasanoilla "käytä mua kuin jauhelihaa" tämä kekkuli luikerteli ovelasti keittiööni ja sai minut lumoutumaan.

Lopullisen valaistumisen päämäärästäni koin lukiessani Vegemisiä-blogia, jossa pyydettiin tuunaamaan tutusta & turvallisesta kouluruoasta kasvisversio. Siitä pullahti mieleeni omassa kouluruokapostauksessani ylistetty porkkana-jauhelihalaatikko ja siitä se ajatus sitten lähti.

Minulla ei ollut hajuakaan retropöperön oikeaoppisesta valmistustavasta, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen tulokseni sain kuitenkin aikaiseksi lootaa, josta olen ihan aidosti ylpeä! Kulinaarimurulasta osallistutaan siis sekä kouluruokaskabaan että marraskuun ruokahaasteeseen ohraisella porkkana-soijarouhelaatikolla.
Tarvitset:
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
1 dl kokonaisia ohrasuurimoita
1 dl tummaa soijarouhetta
pienen sipulin
3 porkkanaa
oliiviöljyä
W-soossia
(suolaa)
(korppujauhoja)
(voinokareita)

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Mittaa vesi kattilaan ja sekoita joukkoon kasvisfondi. Ota desi lientä eri astiaan ja laita soijarouhe siihen likoamaan 20 minuutiksi. Lisää loppuun liemeen ohrasuurimot ja keitä semikypsiksi.

Pilko sipuli ja raasta porkkanat. Freesaa sipulisilppua pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää turvonnut soijarouhe ja anna ruskistua. Sekoita mukaan suurimot sekä porkkanaraaste. Mausta W-soossilla ja lisää suolaa, jos on tarvis.

Lapioi laatikonalku uuninkestävään vuokaan. Ripsuttele halutessasi pinnalle ohut kerros korppujauhoja sekä muutama voinokare. Paista uunissa 30-40 minuuttia.

Syö. Lodjun kanssa maistuu puolukkasurvos tai -hillo.

18. marraskuuta 2007

Mannerheimin pöydässä

Eilen keräännyttiin viettämään ruokapolkkaajien pikkujouluja, joista sovittiin jo elokuisella blogipiknikillä.

Kekkereiden kokkausosuutta kunnioittivat läsnäolollaan tyypit seuraavista blogeista (in alphabetical order): Monkey Food, Pastanjauhantaa, Satujatar (virallisesti angstipolkkaaja, mutta kyllä sielläkin syödään), Suu auki ja Terhin keittiössä.

Mukaan ruokariehaan oli lisäksi uskaltautunut pari blogitonta vakiokommentoijaa sekä puoliksi pakotettuna ruokakokeilujeni testipenkkinä toimiva hyvä ystäväni (se, jolla on pieni koira).

Pikkujoulujen jatkoille ilmiintyivät myös edustajat blogeista Mitä söin tänään, Polkkapossu (Polis, polis, potatisgris!) sekä Unelias kokki.
Juhlapaikkana toimi Uudenmaan Marttojen kyökki ja tilaisuuden teemana olivat Mannerheimin herkut, joissa ei voita, kermaa ja smetanaa säästelty. Palan painikkeeksi siemailtiin Marskin ryyppyä ja pikkujoululahjoja jaettiin totta kai!
Ruokamaraton aloitettiin ihanalla mustaherukkaisella Louhisaaren juomalla.
Marskin vorschmak tarjoiltiin smetanan, etikkapunajuurten, suolakurkkujen ja marinoitujen sienten kera. Makki oli aivan mielettömän hyvää!
Seuraavaksi hörpimme sherryllä ja sitruunanmehulla terästettyä punajuurilientä, borstsokia. Myös soppaan lohkaistiin smetanasilmä. Liemen kanssa oli tarjolla Louhisaaren piirasia, joiden täytteenä oli tällä kertaa ainakin kananmunaa, riisiä ja reilusti tilliä.
Ruokaorgiat jatkuivat paistettulla kuhalla Mannerheimin tapaan. Kuha sai kavereikseen piparjuurivoita, toooosi kermaista herkkusienikastiketta sekä uunissa kuorineen paistettuja pottuja.
Siunatuksi lopuksi nautimme ranskalaista suklaakakkua, maitokahvia ja calvadosia.

Tässä vaiheessa iltaa sain tulospalvelutoveriltani ilahduttavan tiedon siitä, että EM-jalkapallounelma on yhä saavutettavissa! Tämä erinomaisen aterian päätteeksi saamani ilouutinen herätti taas itkijänaisen minussa, joten vuodatin Suomelle muutaman kyyneleen kanssakokkaajieni hämmennykseksi.

11. marraskuuta 2007

Äläkä saata meitä kiusaukseen

Vähän aikaa sitten kokkasin oivalliseksi appeeksi osoittautunutta lentävää Jaskaa. Tämän viikonlopun ruokahuollon husmanskost-kiintiön täyttämisestä vastasi janssoninkiusaus, herkku jota en ollut tehnyt naismuistiin.

Tällä kertaa päätin unohtaa sipulit ja kokeilla perinteisempää anjovislådaa, jonka historiallisen sijoittumisen Jansson-jatkumossa voit tarkistaa syötävistä sanoista.

Lisäksi terästin kiusaustani sitruunamehulla ja käytin kerman sijasta kaurakermaa, koska sellaista oli kokeilumielessä tullut hankittua. Kombinaatio oli toimiva, varsinkin sitruunamehu taittoi kiusauksen suolaisuutta kivasti.
Tarvitset:
noin kilon perunoita
rasian anjovisfileitä
puolikkaan sitruunan mehun
2,5 dl kaurakermaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kuori perunat ja pilko ne haluamasi muotoisiksi. Itse suosin juliennea jonkin verran topakampia tikkuja tai suloisen pieniä (ja hiukan nopeammin kypsyviä) kuutioita. Tällä kertaa olin kuutiolinjalla.

Silppua anjovisfileet ja sekoita ne pottuihin. Laita seos uunivuokaan.

Sekoita anjovisrasian liemi, sitruunamehu ja kaurakerma. Kaada liemi vuokaan ja hämmentele kunnolla, jotta kaikki perunat ja kalat saavat osansa kostukkeesta.

Kypsennä lootaa uunissa reilu tunti. Jos kiusaus uhkaa kärtsätä, peitä vuoka foliolla.

Nauti. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti hillosipulit.

Rakkaat länsinaapurimme ovat muuten ujuttaneet köttbullar McDonald'sien listoille. Aiheesta uutisoitiin alkuviikosta Taloussanomissa. No joo, saahan meilläkin ruishampurilaisia, mutta McMakaroonilaatikko se vasta olisikin vinkeä lisä Mäkisen suomalaiskansalliseen valikoimaan!

10. marraskuuta 2007

Siivouspäivän iltapala

Lähimenneisyydessä vähäinen vapaa-aikani on kulunut milloin missäkin riennoissa ja kodinhoito on jäänyt orpolapsipuolen asemaan. Tänään sitten imuroin, pyykkäsin ja tiskasin apinan (pardon my French) raivolla.

Kävin myös ruokkimassa kaikkia pihan perällä olevia roska-astioita, jotka röyhtäilivät lahjoituksistani tyytyväisinä. Lisäksi syötin kauppakeikalla palautusautomaattia aimo lastilla tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuka kumma niitä tänne oikein kantaa??

Siivousurakan päätteeksi kokkasin täytettyjä paprikoita, joita nakertelimme kylään piipahtaneen lajitoverini kanssa hyvällä ruokahalulla. Joimme myös maukasta keskiolutta ja puhuimme sekavia. Nyt on sitten väsy.
Tarvitset:
4 pitkulaista punaista paprikaa
desin ohrasuurimoita
4 dl vettä
rosmariinia
yhden limen mehun
10 vihreää oliivia
pienen sipulin
150 g fetaa
puolisen desiä partaäijää
lurauksen oliiviöljyä
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Keitä ohrasuurimot kypsiksi (kestää 30-40 minuuttia). Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sekoita hieman jäähtyneisiin suurimoihin tuoretta rosmariinia sen verran kuin parhaaksi katsot (itse laitoin aika paljon). Purista joukkoon mehut yhdestä limestä. Pilko oliivit ja sipulit pikkuriikkisiksi. Hämmennä hake suurimoihin.

Leikkaa paprikoiden kantapäistä (siitä siitä päästä missä on kanta :-) parin sentin siivut. Poista isoimmat siemenryppäät. Lohkaise paprikoista noin yksi kolmasosa täytetarpeiksi. Pilko ne saman kokoluokan silpuksi kuin oliivit & sipulit. Sekoita silppu suurimoihin.

Murentele juusto täytteen joukkoon. Lisää partaäijä ja muutama rouhaisu mustapippuria. Tarkista suola ja lisää jos on tarvetta (ei välttämättä ole, sillä oliivit ja juusto ovat suhteellisen suolaisia).

Sullo suurimomössöä paprikoiden sisään. Lakita paprikat ja asettele uunipellille pötkölleen. Kypsennä uunissa noin puoli tuntia.

Aion ensin hyödyntää täytteessä marraskuun ruokahaasteen raaka-ainetta, mutta vaihdoin sen kalkkiviivoilla suurimoihin. Emme nimittäin ole Mr. Soija Rouheen kanssa vanhoja tuttuja, joten meidän on ensin hiukan totuteltava toisiimme...

4. marraskuuta 2007

Never Mind the Pollachius

Itäisessä Afrikassa vaikuttava ystäväni on Suomessa visiitillä ja saimme soviteltua koti-illallisen täysiin kalentereihimme. Syömisen ja normaalien kuulumisten vaihdon lisäksi pläänäilimme ensikeväisen Etiopian reissuni aikatauluja ja matkakuume nousi välittömästi monta astetta!

Tarjoilin harvinaiselle ruokavieraalleni seitiä sitruunaisten rosmariiniperunoiden ja muhennetun pinaatin kanssa. Seiti on helppo- ja monikäyttöinen, mutta kovin aliarvostettu kala. Varmimmin pakastealtaasta löytyvässä eväkkäässä on reilusti proteiineja ja B-vitamiineja, mutta naftisti rasvaa. Eikä hintakaan hirvitä.
Tarvitset:
200 g pakasteseitiä
2 dl maitoa
pari valkosipulinkynttä

Sitruunaisiin rosmariiniperunoihin tarvitset:
3 keskikokoista kiinteää perunaa
puolisen desiä oliiviöljyä
puolikkaan sitruun mehun
rosmariinia
sitruunasuolaa

Muhennettuun pinaattiin tarvitset:
salottisipulin
nokareen voita
125 g tuoretta pinaattia
2 rkl partaäijää
pienenpienen lurauksen tryffeliöljyä
suolaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Murskaa valkosipulinkynsien rakenne rikki veitsen lappeella. Kaada maito kattilaan ja nakkaa mukaan valkosipulinraadot sekä hieman kohmeiset kalapalat. Laita kansi päälle & jääkaappiin ässehtimään.

Pese perunat ja leikkaa ne veneiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljy, sitruunanmehu, paljon tuoretta rosmariinia sekä suola. Lisää potaattipaatit ja anna niiden lillua liemessä hetken verran. Paista pottuja liemineen uunissa noin kolme varttia (tai kunnes ovat kypsiä).

Pilppua salottisipuli niin pieneksi hakkelukseksi kuin kykenet. Freesaa silppua voissa ja lisää pinaatit. Kun pinaatti on kutistunut, sekoita joukkoon partaäijä ja suola. Mausta muhennos lopuksi vielä lorauksella tryffeliöljyä.

Kiehauta valkosipulimaito ja keitä seitipaloja kunnes ne ovat kypsiä (kalat kypsyvät muutamassa minuutissa).

Kokoa annokseen perunoita, keko pinaattimuhennosta sekä fisubiitti. Ripottele kalan ylle sitruunasuolaa.

Ruokajuomaksi sopii melko hapokas valkoviini. Samaa viiniä hörpimme alkupalojen eli vuohenjuustobruschettojen kanssa.

Jälkkäriksi tein sitrus-valkosuklaavaahtoa. Sulatin ensin vesihauteessa levyllisen Lemon Lime Leivontasuklaata ja sekoitin sen hieman jäähtyneenä purkilliseen GoGreen Vispiä. Muutaman tunnin jääkaappituomion jälkeen sähkövatkasin seoksen kuohkeaksi vaahdoksi, jonka kanssa tarjoilin herkkuviiniä.

Aterian päätteeksi natustelimme erinomaisia suomalaisia juustoja kyytipoikana portviiniä ja totesimme, että olipas kiva taas nähdä ja onpas elämä on aika ihanaa.

31. lokakuuta 2007

Sikapaljon onnea...

...lokakuun ruokahaasteen suosituimmalle suklaaherkulle!

Kisa ykköspaikasta jatkui tiukkana loppuvihellykseen saakka. Voittoisa valkosuklaa-vadelma-ricottajuustounelma keräsi 37 ääntä. Ero toiseksi eniten kansalaisia hurmanneeseen taivaalliseen mahtikakkuun oli vaivaiset neljä ääntä.

Äänensä haastajille antoi yhteensä 166 suklaan ystävää, suurkiitokset aktiivisuudestanne! Raikuvat aplodit myös jokaikiselle osallistujille yhdessä ja erikseen, te ootte suklaasankareita kaikki! Ja kehuketjun lopuksi vielä perhepakkaus suklaarusinoita Polkkikselle - olet sinä ihmekokki!
Possujen piirileikkikuva on lainattu tanssiteatteri Glims & Glomsilta.
Seuraavan ruokahaasteen tehtävänantoa voi siis väijyä Polkkapossun blogista. Luvassa on takuuvarmasti mielenkiintoinen marraskuu!

27. lokakuuta 2007

Porolle kyytiä

Glögikausi tuli avattua männä torstaina! Mukana avajaisissa olivat Satujatar, Kymenlaakson kuningas ja pieni koira isäntineen. Rakkaat kutsuvieraat, pahoittelen juomien tujakkuutta. Not.

Glögimukeihin holautettiin hirmu hyvää kirsikka-aromista Hehkua ja karpalovodkaa. Kun ne loppuivat, lämmitettiin Hehkuviiniä. Sitten tulikin jo hirmuinen kiire alakerran soittoruokalan musavisaan, jonne kirmasimme posket hehkuen.

Totin tovereina tarjoilin poropasteijoita, joissa maistui pirtsakasti piparjuuri. Ohjeessa mainituista tykötarpeista syntyy kymmenen suolapalaa.
Tarvitset:
500 g voitaikinalevyjä
100 g kylmäsavuporoa
4 rkl savuporosulatejuustoa
2 tl piparjuuritahnaa
(tilkan maitoa tai ruokakermaa täytteen loiventamiseen)
munan

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi. Sulata voitaikinalevyt ja puolita ne neliöiksi.

Pilko poro pieniksi kuutioiksi. Sekoita porokuutiot, sulatejuusto ja piparjuuri. Tarvittaessa voit ohentaa tahdasta maidolla tai ruokakermalla. Älä kuitenkaan lotraa täytettä liian löysäksi, sen tulisi pysyä voitaikinan sisällä.

Lusikoi nokare täytettä kullekin voitaikinaneliölle. Älä nuukaile, mutta älä myöskään liioittele.

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Voitele taikinaneliöiden reunat munalla ja taita neliöt kolmioiksi. Painele reunat sulki esim. haarukalla.

Voitele pasteijat munalla ja paista niitä noin varttitunnin ajan. Tarjoile hieman jäähtyneinä.

Muistathan käydä äänestämässä mieluisinta suklaaherkkuasi, aikaa on vielä kotvanen.

24. lokakuuta 2007

Suklaata suklaata suklaata!

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että olette te kyllä aivan käsittämättömän kekseliästä sakkia! Arvoisat lokakuun ruokahaasteeseen osallistuneet lajitoverit, taputtakaa itseänne hellästi selkään.

Nimittäin suloisia suklaapostauksia kertyi määräaikaan mennessä seitsemäntoista (17) kappaletta, mikä lienee ruokahaastehistoriallinen ennätys. Mukana on myös lukuisia ensikertalaisia ja se on jättekiva juttu se *aaltoja*

Enemmistö on odotetusti makeita houkutuksia, mutta joukossa on muutama suolainenkin suklaaylläri. Tutustu haasteherkkuihin ja valitse suosikkisi!


















Anna äänesi kuulua tiistaihin 30.10.2007 mennessä! Jos äänestys ei onnistu tällä sivulla, niin kokeile kiertotietä.

19. lokakuuta 2007

Keisaripiirasta

Uusimmassa Glorian ruoka & viini-lehdessä (7/2007) oli pakko-kokeilla-heti-tyyppinen piirasohje. Tänään siis käärin hihani ja väsäsin viikonlopun vierasvaraksi Caesarin piirakkaa, jossa maistuu klassikkosalaatti.

Piiraan sardellit voi korvata anjovisfileillä. Sardelli ja kilohailista tuunattava anjovis sotketaan usein toisiinsa. Kavereiden eroja on kuvannut ansiokkaasti mr. Rahola syötävillä sivuillaan. Jotta kalapakka menisi kunnolla sekaisin, niin lasketaan parveen polskimaan vielä sardiinit, nuo mysteeriset veijarit säilykerasioissaan.

Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen kehoitettiin laittamaan vielä puoli teelusikallista suolaa. Mielestäni lisäsuolaa ei kuitenkaan tarvita, sitä kun on jo PKPVHA-määrä (= Pohjois-Karjala-Projektin Valvomon Hälytyskellot Aktivoiva) kaloissa ja juustossa.
Pohjaan tarvitset:
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
3 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
noin 80 g sardelleja (valutettuna)
3 dl raastettua parmesania
2 valkosipulinkynttä
3 dl ruokakermaa
3 munaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi ja sardellit siivilään valumaan.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Nypi pehmeä voi jauhoihin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille (jauhotetuilla käpälillä homma hoituu sujuvasti). Lykkää vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Hienonna valutetut sardellit haarukalla. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää ruokakerma. Sekoita joukkoon myös muut täytetarpeet.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista uunin alimmalla tasolla puolisen tuntia. Tarjoa haaleana.

Aamusella postilootasta lopsahtaneessa Hesarin NYT-liitteessä horistiin taas suklaisia! Suomen kokkimaajoukkueen suklaavastaava (ihana titteli!) maisteli G.W.Sundmasin Chef Pâtissier éxécutif Frédéric Baun menulta poimittuja suolaisia ja makeita suklaaruokia. Arviointeja lukien voit inspiroitua omaan suklaapostaukseesi. Ilmoittautuminen lokakuun ruokahaasteen päättyy ensi keskiviikkona 24.10.2007. Ota osaa!

16. lokakuuta 2007

Lääkesoppaa

Funktionaalisten elintarvikkeiden kulta-aikana tuppaa usein unohtumaan kanakeitto, tuo universaali räkätaudinkarkoite, jota keittelivät jo muinaiset egyptiläiset.

Sopparesepti vaihtelee kapustanvarressa olevan kotilääkärin kansallisuudesta ja uskonnollisesta vakaumuksesta riippuen, mutta tropin henkisiä pääkokkeja lienevät juutalaiset. Kokeile huviksesi googlata hakusanaparilla "jewish penicillin."

Minun versioni flunssanparannussopasta on tällä kertaa aasialaisvivahteinen. Mukaan voit nakata myös chiliä sen verran kuin koet tarpeelliseksi.

Satsista riittää pariin lääkeannokseen, joten isommalle tautisten porukalle ruokaa laittaessa ainesten määrän voi kertoa sairaiden määrällä. Jos flunssa loppuu ennen soppaa, voi ylijäämän pakastaa ja sulattaa sitten, kun tauti seuraavan kerran iskee.
Tarvitset:
1 tl seesamiöljyä
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
valkosipulinkynnen
kevätsipulin
4 dl kanalientä
soijakastiketta
broilerin rintafileen
desin maissinjyviä
50 g munanuudeleita
mustapippuria

Tee näin:
Kuumenna öljy kattilassa.

Freesaa inkivääriraastetta, valkosipulisilppua ja kevätsipulirenkaita hetki öljyssä.

Lisää kattilaan kanaliemi (terve emäntä uuttaisi liemen pitkän kaavan mukaan itse, räkätauti verukkeenani käytin vettä ja kanafondia) ja liraus soijaa.

Kun sopanalku kiehuu, lisää joukkoon paloiteltu rintafilee ja maissinjyvät. Anna porista kunnes broilerinpalat alkavat olla kypsiä (palaset kypsyvät sitä nopsemmin kuta pienemmiksi olet heidät pilpunnut).

Murentele mukaan munanuudelikakkunen ja keitä soppaa kunnes nuudelit ovat letkeitä. Mausta lopuksi keitto parilla rouhaisulla mustapippuria.

11. lokakuuta 2007

Kali órexi!

Kävin kartuttamassa sivistystäni kreikkalaisesta ruoasta ja viineistä Akis Stabouliksen kurssilla. Miehen jutustelua kreikkalaisesta ruokakulttuurista ja siihen liittyvistä nyansseista olisi kuunnellut mieluusti pidempäänkin.

Ruokapuolella to do-listalla oli ehania herkkuja moussakasta filotaikinoitujen karitsanfileiden kautta saksanpähkinäkakkuun ja jogurttihyytelöön (taas uusi käyttötapa partaäijälle). Ylihyviä olivat myös tomaattikroketit, joiden ohje ohessa.
Tarvitset:
puolikkaan kesäkurpitsan
suolaa
250 g aurinkokuivattuja tomaatteja (ei marinadissa)
3-4 kevätsipulia
tuoretta minttua
2 rkl vehnäjauhoja
munan
100 g fetajuustoa
50 g kefalotyrijuustoa
oliiviöljyä

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsat, mausta suolalla ja anna valua siivilässä. Leikkaa tomaatit kuutioiksi. Pilko kevätsipulit ja tuuhea tupsu minttua. Puristele kesäkurpitsaraasteesta kaikki nesteet pois ja sekoita ainekset.

Lisää kasviksiin vehnäjauhot, muna sekä hienonnettu feta ja raastettu kefalotyri (jonka voit korvata emmentalilla). Sekoita hyvin ja anna ässehtiä tunnin taikka kaksi.

Paista pannulla oliiviöljyssä koepala. Tarkista koostumus (liian löysää massaa voi ottaa kiinni lisäämällä vehnäjauhoja) ja suolaisuus.

Muotoile pikku pihveiksi ja paista pannulla kuumassa oliiviöljyssä. Nauti tsatsikin (kelpo ohje löytyy esim. partaäijäpurkista) ja hyvän leivän kanssa.

Viineistä minun suuhuni parhaiten sopi gewürztraminer-tyyppinen moscophllero-rypäleistä tallottu viini (jota ei harmi kyllä saa pitkäripaisesta).

Lokakuun ruokahaasteessa ollaan muuten niin ajan hermolla että ihan huimaa! Nokkelimmatpokkelimmat varmasti jo huomasivatkin, että tämänpäiväisen Hesarin Ruokatorstai-osio oli omistettu lähes täysin suklaalle. Käy siellä kurkkimassa vinkkejä omaan haastepostaukseesi.

7. lokakuuta 2007

Jaska lentää

Pitkiä työkeikkoja Ruotsissa lusinut ystäväni on ylistänyt tätä pöperöä sellaiselle innolla, että Flygande Jacob piti ottaa koekokkuuseen myös Kulinaarimurulassa.

Kansankodin kummallisen nimisen ruokalajin taustoja on valotettu Raholan sivuilla.

Jaskan vääntöön löytyy helposti ohjeistusta googlaamalla. Omaan luomukseeni napsin vivahteita useista eri resepteistä perusaineksista (broileri, pekoni, banaani, pähkinät) kuitenkaan tinkimättä.

Varioinnnissa voi mennä rohkeasti pidemmällekin. Tämä kaveri kertoo tehneensä ruoasta vegeversion, jossa pekoni on korvattu savustetulla tofulla ja kana bataateilla. Ei liene jaskempaa tuokaan.
Tarvitset:
2 dl (basmati)riisiä
vettä
noin 200 g broilerin rintafileitä
noin 100 g pekonia
banaanin
½ dl chilikastiketta (käytin Lingham's Regularia)
2 dl ruokakermaa
desin suolapähkinöitä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Keitä riisi kypsäksi.

Paloittele rintafileet ja pekonisiivut. Paista pekonit puolirapeiksi pannulla omassa rasvassaan. Lisää broilerinpalat ja kypsennä kauniin värisiksi.

Sijaa uuninkestävään vuokaan peti keitetystä riisistä. Lisää vuokaan pekonit ja broilerit. Kuori ja viipaloi banaanit. Peitä lihabiitit banaaniviipaleilla.

Sekoita ruokakerma ja chilikastike. Kaada seos vuokaan. Kylvä puolivalmiin jaskan ylle vielä suolapähkinöitä. Gratinoi uunin keskiosassa varttitunnin ajan.

1. lokakuuta 2007

Kierrätetty ruokahaaste

Lokakuun 2007 ruokahaasteen teema oli vähällä toteutua jo kesällä, mutta kalkkiviivoilla tehtävänantoa muutettiin. Nyt otetaan komento takaisin ja tehdään ihanuuksia suklaasta.

Suklaasta väsätään voittopuolisesti makeita herkkuja, mutta se on oiva tykötarve myös suolaisissa sapuskoissa. Mukaan kisaan hyväksytään siis kaikki syötävät, joiden yhtenä raaka-aineena on käytetty suklaata.


Osallistuminen
Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-23.10.2007 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL joko tämän jutun kommenttilootaan tai spostitse osoitteeseen kulinaarimuruja [at] gmail.com.

Ilmoittautuminen päättyy tiistaina 23.10.2007, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Lokakuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni ulos sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys
Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan keskiviikkona 24.10.2007, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy tiistaina 30.10.2007.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen minä voittajan näiden postausten joukosta.

Voittaja julkistetaan keskiviikkona 31.10.2007.

Marraskuun ruokahaaste
Lokakuun 2007 ruokahaasteen voittaja järjestää marraskuun 2007 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

21. syyskuuta 2007

Retroruokaa

Kerroin muutaman postauksen takaisessa kouluruokajutussa edessä häämöttävästä retrokokkauskurssista. Nyt olemme sitten työkavereiden kanssa saaneet Uudenmaan Martoilta perehdytystä 1970-luvun kotiruokain valmistukseen. Marttojen herkullisista ohjeista olen höyrynnyt ennenkin. Hyvää on helppo kehua.

Eilisiä slovareitakin on likimain mahdotonta parjata. Kokkauslistalla oli lihasoppaa, kaalipiirakkaa, silakkalaatikkoa, uunikyljyksiä sinappikermassa sekä -taddadadaa- tillilihaa.

Kaikki sapuskat maistuivat ihanalle ja lapsuudelle, mutta erityisesti tilliliha oli niiiiiiin hyvää, että se vei kielen mennessään. Totta kuin kirkon rotta ja aikuisten oikeesti ja avaimet & lukko!
Tarvitset:
1½ kg naudan (luullista) lapaa tai etuselkää
1½ l vettä
porkkanan
sipulin
merisuolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
3 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl lihan keitinlientä
1-2 tl etikkaa
1-2 rkl sitruunanmehua
1-2 tl sokeria
(suolaa)
puskan tilliä

Tee näin:
Huuhtele lihapalat. Lämmitä vesi kattilassa. Lisää liha sekä paloiteltu porkkana, lohkottu sipuli ja pari ropsausta suolaa. Keitä miedolla lämmöllä kunnes liha on kypsää (30-40 minuuttia lihapalojen koosta riippuen).

Kaada liemi siivilän läpi toiseen astiaan. Poista mahdolliset luut (luuytimen voit myös kaivella mukaan makua antamaan) ja paloittele lihat suupaloiksi.

Aloita soossin tekeminen sulattamalla voi kattilassa. Hämmennä sekaan vehnäjauhot ja anna niiden kypsyä tovi (älä ruskista jauhoja, kastikkeen tulee olla vaaleaa). Lisää keitinlientä pienissä erissä koko ajan vatkaten, kunnes kastike on sopivan sakeaa (älä tee liisteriä).

Mausta soossi hapanimeläksi etikalla, sitruunanmehulla, sokerilla sekä tarvittaessa suolalla. Lisäile makuaineita pieninä annoksina ja maistele välillä. Kruunaa kastike silputulla tillillä.

Yhdistä lopuksi lihapalat ja kastike. Nauti pottumuusin tai kuoriperunoiden kanssa. Santsaa. Ja lautasen saa nuolla.

16. syyskuuta 2007

Syyskuun rakkausruokahaaste

Romeon ja Julian kotikaupugissa Veronassa tuotetaan amaronea, joka maistuu hyvältä ankan kanssa. Aasinsillalla syyskuun ruokahaasteeseen tepastelevat siis sievässä letkassa amore, amarone ja ankka.
Amarone tehdään rypäleistä, jotka on kuivattu auringossa ennen käyttämistä. Samalla metodilla valmistetaan myös reciotoa, makeaa jälkiruokaviiniä.

Hyvä ystäväni roudasi vuosituhannen vaihteessa useita pulloja amaronea Italian retkeltään ja nyt alkoi olla passeli aika juoda varastoa pois pilaantumasta.

Viinin kaveriksi päätimme hankkia meheviä ankankoipia, joista loihdimme Romeon rosmariiniankkaa Julian juuresvuoteella. Aika vetävä nimi vai mitähäh?
Juuresvuoteelle päätyi pötköttämään suupaloiksi pilkottuja pottuja ja porkkanoita. Lisäksi punkkaan pedattiin omenalohkoja, reilusti rosmariia ja valkosipulinkynsiä sekä muutama rouhaisu mustapippuria. Joukkoon loroteltiin myös hunajaa sekä ankanrasvaa.

Ankanrasva on maukasta ja sitä voi käyttää paistamiseen öljyn tai voin sijasta (esim. ankanrasvassa paistetut potut ovat ylihyviä). Käyttämämme koivet uiskentelivat reilussa määrässä rasvaa, jota jäi vielä myöhempääkin käyttöä varten.

Ankankoivet laitoimme pedille makaamaan ja koko komeuden pukkasimme 180-asteiseen uuniin kypsymään reiluksi tunniksi.
Jos Montaguet ja Capuletit olisivat istuneet saman pöydän ääreen syömään tätä ruokaa, niin Romeon ja Julian rakkaustarina olisi voinut saada onnellisen lopun...

Ruoan jälkeen maistelimme ihanaa gorgonzolaa ja kovaa vuohenmaitojuustoa, jonka nimi ei jäänyt mieleen (juuston tuonut herrahenkilö voi halutessaan mainostaa Käseä kommenttilootassa). Aterian päätimme ennenkin erinomaiseksi todetulla suklaakakulla. Recioto maistui taivaallisen hyvältä koko jälkkäriarsenaalin kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...