Vaaleanpunainen unelma

Juhannusjälkkäriä etsiessäni bongasin Hesarin ruokasivuilta raparperitiramisun reseptin. Samalla huomasin, että perinteisestä tiramisusta ei taida Kulinaarimurulasta löytyä postausta. Sen sijaan alkoholilla kyllästetystä sitruunatiramisusta olen kertonut kolmisen vuotta sitten. Tuunaus is my middle name!

Muokkasin myös Hesarin ohjetta pikkuisen, kun löysin Hakaniemen hallin Deli Delistä jänskiä pitkulaisia luomumarenkeja. Korvasin niillä originaalireseptin samanmuotoiset savoiardi-keksit. Rakenteeltaan marengit ovat keksejä huokoisempia, joten niistä tehty misukka ei tarvitse yhtä pitkää ässehtimisaikaa kuin keksiversio.

Marengit ovat myös keksejä paljon makeampia, joten raparperimuhjun sokeroinnissa kannattaa olla maltillinen. Kerma-tuorejuustoseokseenkaan ei mielestäni tarvitse lisätä sokeria, vaniljasokeri riittää.

Raparperi, kookos ja minttu maistuvat ihanilta yhdessä ja marenkien yltiöimelyys tasoittaa kivasti raparperin kirpeyttä. Myös rommi toimii raparperin kaverina yllättävän hyvin. Raparperitiramisusta taisi tulla kertalaakista keskikesän klassikkotarjottava!

Tarvitset:

4 dl raparperinpaloja
½ dl vettä
½ dl ruskeaa ruokosokeria
2 rkl tummaa rommia
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
12 pitkulaista marenkia
kookoshiutaleita
mintunlehtiä

Tee näin:
Kiehauta raparperinpaloja vedessä kunnes ne pehmenevät. Mausta sokerilla ja rommilla. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita vaahtoon notkistettu tuorejuusto. Mausta seos vaniljasokerilla.

Lado astiaan kerros marenkeja. Lusikoi niille raparperisosetta ja levitä soseen päälle kerma-tuorejuustoseosta.

Tee samanlaisia kerroksia, kunnes tykötarpeet loppuvat.

Anna tiramisun tekeytyä jääkaapissa noin tunnin ajan.

Koristele herkku kookoshiutaleilla ja mintunlehdillä ennen tarjoilua.

Ihanan väliaikaista

Kalasatamassa käy tällä hetkellä melkoinen kuhina, vaikka alueella ei "virallisesti" ole yhtään mitään. Kesäkuun alussa sataman perukoilla näki päivänvalon Ihana Kahvila, josta avautuville maisemille fiinimpien postinumeroiden alueilla sijaitsevat cafét ovat taatusti kateellisia.

Kahvila on karussa viehkoudessaan niin söötti, että sinne kannattaa kyllä taivaltaa koko pitkä matka Kalasataman metroasemalta. Paikka löytyy helposti katuun maalattuja vihreitä opasteviivoja seuraamalla.

Itse päädyin ensi kertaa paikalla pari viikkoa sitten, kun kahvila toimi perinteisen Kuvakännit-taidetapahtuman aloituspisteenä.

Kuvakänneihin tarvitaan muutama joukkueellinen kivoja ihmisiä, kohtuullisesti alkoholia sekä kertakäyttökameroita, joilla otetaan valokuvia tiettyyn teemaan liittyen. Tänä vuonna inspiroiduimme Kauniit ja rohkeat-episodien suomenkielisistä nimistä.

Mutta takaisin kahvilaan, jonka myyntipiste on rakennettu graffiteilla koristeltuun konttiin.

Sisätilat ovat ulkokuorta hempeämmin sävytetyt, naapurikontissa on pari bajamajaa.

Muita kuvakännääjiä odotellessa nautiskelin näkymistä sekä jumalaisesta mustikkamehusta ja mustikan makuisesta macaron-leivonnaisesta (yhteensä noin 6 euroa).

Lapin Marian valmistama mahtimehu maistui pillillä juotuna ihan lapsuudelle. Macaron oli vähän turhan rapsakka. Ihanaa sitkeyttä kakkarassa ei juuri ollut, mutta mustikkainen täyte oli namia.

Mehupullon etiketti oli täynnä kannatettavaa asennetta!

Ihana Kahvila on ihana aika monella tavalla ♥

Possua omassa suolessaan

Pari viikkoa sitten tein foodietoverini avustamana oivallista sikamakkaraa, jossa oli kiva jälkipotku. Makkaratalkoot tulivat ajankohtaiseksi, kun pakastimen uumenista löytyi vielä parisen kiloa luomupossun jauhelihaa.

Esikuvana oli chorizo-tyyppinen kyrsä. Makujen puolesta päästiinkin melko lähelle, mutta rakenne ei ollut niin tiivis kuin chorizoissa yleensä.

Massaan tuli laitettua melkoisen reilulla kädellä chilejä. Poistin tosin käyttämistäni linnunsilmächileistä siemenet, ettei chili olisi ollut ainoa makkaroissa maistuva asia.

Laitoin massaan myös kipakkaa paprikajauhetta, joka on tehty unkarilaisista paprikoista. Lisää makua makkaroihin toivat paahdetut paprikat sekä savusuola.

Makkaran vääntö on hikistä hommaa, mutta työ helpottuu, jos tekijöitä vähintään kaksi. Meillä toinen syötti massaa myllyyn ja veivasi kampea toisen hallinnoidessa suolen täyttymistä ja kiepautuksia.

Koska syötön, veivuun, täytön ja kieppien rytmi oli ihan eri, joutui jompi kumpi aina keskeyttämään oman hommansa, että toisen flow toimisi. Makkaranteko on siis vähän kuin seksiä.

Makkaroiden kaveriksi tein tuunatun version viimekesäisestä hittisalaatista, johon laitoin tällä kertaa varhaiskaalin lisäksi myös retikkaa ohuina suikaleina. Soossiin laitoin puolet majoneesia ja puolet partaäijää, mausteiksi vain suolaa ja vihreää Tabascoa.

Tarvitset:
1,8 kg possunjauhelihaa
400 g laardia
ison sipulin
6 linnunsilmächiliä
6 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 dl madeiraa
3 punaista paprikaa
jauhettua korianteria
paprikajauhetta
savusuolaa

Lisäksi tarvitset:
noin 8 metriä possun suolta
hiukan öljyä luikkariksi
lihamyllyn ja siihen sopivan makkarasuuttimen

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 250-asteiseksi.

Huuhtele suoli hyvin ja laita se likoamaan kädenlämpöiseen veteen.

Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Poista chileistä siemenet ja silppua chilit. Freesaa sipulit ja chilit tilkassa oliiviöljyä letkeiksi. Lisää madeira ja anna hautua miedolla lämmöllä.

Laita paprikat uuniin ja grillivastus päälle. Paahda paprikat kauttaaltaan mustiksi ja laita pakastepussiin ässehtimään. Käännä grillivastus pois päältä ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen.

Kun paprikat ovat hiukan jäähtyneet, poista niistä kanta siemenineen sekä mustat kuoret. Pilko paahtuneet paprikat pieniksi paloiksi.

Sekoita jauheliha ja laardi keskenään. Lisää seokseen sipuli-chilimössö sekä paprikat. Mausta jauhetulla korianterilla, paprikajauheella ja savusuolalla. Sekoita hyvin.

Paista makkaramassasta koepala ja tarkista maut. Lisää mausteita tarvittaessa ja paista uusi koepala. Jatka koepalojen paistelua kunnes maut ovat kohdillaan.

Kaada suolen liotusvesi pois ja lisää astiaan melko lämpöistä vettä. Anna suolen lillua lämpimässä vedessä hetken aikaa. Tällä tavoin suoli luistaa paremmin.

Purista suolesta ylimääräiset vedet. Lorauta kämmenellesi öljyä luikkariksi ja liukasta lihamyllyyn kiinnitetty suutin. Etsi suolen pää ja pujota suoli suuttimeen. Tee suolen toiseen päähän napakka solmu

Pursota massa suoleen makkaroiksi. Varo ettei suoleen pääse ilmaa.

Tee makkaroista ketju kiepauttamalla suolta muutaman kerran tasaisin välimatkoin. Joka toiset kiepautukset tulee tehdä itsestä pois päin ja joka toiset kohti itseä. Näin makkaraketju ei hajoa paistettaessa.

Asettele valmiit makkarat uunipannulle. Paista uunissa 30-45 minuuttia makkaroiden koosta riippuen (pienemmät kypsyvät nopsemmin). Laita viimeiseksi vartiksi grillivastukset päälle, niin makkaroihin tulee rapea pinta.

Aurinkohella ja pari muuta juttua

Osallistuin eilen yhdessä parinkymmenen muun polkkaavan kansalaisen kanssa erään mediatoimiston järjestämään ruokablogi-iltaan. Paikalla oli bloggaajien lisäksi myös muutamien yritysten edustajia.


Itselleni illan ohjelman kiinnostavin osio oli Lapin Kulta Solar Kitchen Restaurant, josta paikalle oli saapunut tarinoimaan Antto Melasniemi. Hänet tunnetaan Ateljé Finnen ja Kuurnan omistajana sekä HEL YES!-konseptin ideoijana.


MacMelasniemi taisteli Windowsia vastaan ja voitti.

Keittimien toiminta perustuu laajoista peilimäisistä pinnoista kokkausastiaan heijastuvaan auringonvaloon, jonka ansiosta vesi kiehahtaa noin 8 minuutissa. Myös liha- ja kalaruokien kypsennys on mahdollista ja munien paistaminenkin onnistuu vaikka 15 asteen pakkasessa!

Melasniemen jakamien tiedotteiden mukaan Lapin Kulta Solar Kitchen Restaurant juhlistaa aurinkoa, gourmet-kokkausta, olutta taidetta ja elämää. Konseptilla on myös helyesmäinen sosiaalinen ulottuvuus, sillä aurinkohellalla kokattuja herkkuja syödään yhdessä pitkien pöytien äärellä eikä vieruskaveri ole välttämättä ennestään tuttu.

Tähän aurinkoiseen pop up-ravintolaan on voinut törmätä Milanossa huhtikuussa sekä Helsingissäkin jo pariin otteeseen. Elokuussa ravintola on avoinna Helsingissä parin viikon ajan - mutta vain aurinkoisina päivinä!


Iltapalan lisäksi saimme aikaan myös poikkeuksellisen vilkasta ajatustenvaihtoa, kun muutama ruokabloggaaja esitteli omia blogejaan ja kertoi suhtautumisestaan yritysyhteistyöhön. Keskustelu jatkui vielä Unelias kokki-blogissa.

Itse en ole vielä hahmottanut omaa kantaani tuotenäytteitä laajempaan yhteistyöhön yritysten kanssa. Näytteitäkin olen vastaanottanut vain sellaisilta lafkoilta, joiden tuotteita ostaisin joka tapauksessa muutenkin.

Eilisten kommenttien perusteella minua alkoi hiukan huolettaa, kuinka monet firmat vielä ihan oikeasti luulevat kykenevänsä kontrolloimaan omiin tuotteisiinsa kohdistuvaa kirjoittelua verkossa. Varmaan aika monet?

Ruokapolkkaajaskenen ulkopuolelta mukana menossa olivat myös ihanaiset Mimmi ja Peppi More To Love-blogista. Daamit kertoivat bloginsa alkutaipaleesta ja siitä, kuinka he ovat saamansa mediahuomion avulla päässeet tekemään työkseen juuri niitä juttuja, joita he haluavatkin tehdä. Kulinaarimuruja sydän More To Love.

Pretty in Pink

Sain plantaasia ylläpitävältä ystävältäni aimo nipun sorjia raparperin varsia. Kuten aina, nytkin oli vaikeuksia päättää, mitä kesän ensimmäisistä raparpereista pitäisi tehdä.

Mieli ei tehnyt piirakkaa, piirasta, mehua, simaa, kakkua, muffinsseja, chutneyta, hilloa, jäädykettä, marmeladia, sorbettia, jäätelöä eikä rahkaa. Teki mieli crumblea.

Crumble taitaa kääntyä suomeksi paistokseksi, mutta minusta se on melkoisen laimea nimi ritisevän rapean kuorrutteen ja muhjuksi hautuneen täytteen hurmaavalle yhdistelmälle. Kutsun tekelettäni mieluummin vaikka raparperimuruksi.

Tällä kertaa korvasin muruseokseen normaalisti laitettavat venhäjauhot jauhetulla mantelilla ja lopputulos oli mukavan rapsakka. Ruskea ruokosokeri taas toi vaaleanpunaiseen unelmaan vienoa toffeen makua.

Tarvitset:

800 g raparperia
125 g voita
2 dl ruskeaa ruokosokeria
2 dl jauhettua mantelia
vanilja- tai mansikkajäätelöä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Pese raparperit. Leikkaa varret parin sentin pätkiksi ja laita palat piirasvuokaan.

Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon sokeri ja mantelijauhe. Lusikoi seosta raparperien päälle.

Paista uunissa 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä hiukan ja nauti jätskin kanssa.

Taustamusaksi sopii tämä rallatus hilpeältä 1980-luvulta: