Santsasin sashimia

Järjestyksessään neljäs Taste of Helsinki-ruokafestivaali on parhaillaan käynnissä. Parissa edellisessä Taste of Helsingissä olin hommissa ruokapalkalla, joten nyt tuntui vaihteeksi mukavalta olla mukana tapahtumassa puhtaasti asiakkaana omalla ajalla ja rahalla.

Tänä vuonna osallistuvien ravintoloiden joukoissa on käynyt melkoinen myllerrys, sillä festariveteraaneja Berthaa ja Gastrobar Emoa lukuun ottamatta kaikki muut ovat ensikertalaisia. Viime vuonna mukana olleen Smakbynin jääminen pois aivan viime hetkellä oli iso menetys. Vanhoista kuppiloista Juurta tuli välillä ikävä, mutta BW-ravintolaimperiumin puuttuminen oli iloinen yllätys. Ne vihersimpukat, karkkipossut ja hulahulat ovat niin nähtyjä!

Kävin festarialueella syömässä ja juomassa torstain ja perjantain illalliskattauksissa sekä perjantaina pikaisella lounaalla. Noissa kolmessa sessiossa ehdin mainiosti maistaa kaikkia niitä annoksia, jotka minua kiinnostivat.

Paras omaan suuhuni osunut makupari koostui ravintola Brödin aivan jumalaisesta sipuliliemestä, vuohen gruyèrestä tehdystä moussesta, karamellisoidusta sipulista ja hiivaleipäpalasista sekä André Stentzin Riesling 2012 Rosenbergistä. Uh-huh miten hyvää!

Kala- ja äyriäisannosten kärkeen listallani pääsi ravintola Hoshiton täydellisyyttä hipova lohisashimi, jonka kanssa oli tarjolla kurkusta ja japanilaisesta säilötystä ume-hedelmästä työstettyä salaattia. Tämä oli ainoa annos, jota tuli santsattua. Sinne Helsingin Haugesundin silli kera pumpulinpehmoisen perunavaahdon ja ruskistetun voin oli selkeä kakkonen ja kolmanneksi sijoittui Matti Jämsenin melko perinteinen Toast Skagen, joka oli pimpattu piparjuurella.

Lihaisten palojen kiistämätön kauneuskuningtar oli ravintola Ragun ylikypsä karitsanniska karitsamakkaran ja sinappipolentan kanssa. Niska oli maukasta joskin tavattoman suolaista ja polentaan olisi voinut laittaa ehkä snadisti vähemmän dijonia, mutta makkara oli herkkua. Makujen puolesta oman listani lihakuninkuuus menee tamperelaiselle Berthalle, jonka tarjoilema 60 tuntia kypsennetty naudankieli kerta kaikkiaan suli suuhun. Liharuokien kolmen kärkeen rankkaisin myös Sinne Helsingin vasikka-Wallenbergin, jonka lisukkeena ollutta hernemuhjua olisi voidun vedellä ämpäristä lapiolla.

Jälkkäreiden kärkikolmikkoon listallani pääsivät ravintola Brödin sievääkin sievempi mansikkapommi jäädytetyllä kefiiriletulla, Matti Jämsenin mansikkamaito á la Matti & Maija sekä Berthan eläimellinen jälkiruoka, jonka komponenteista piimäpannacotta, naudanverimarenki ja savustetulla pekonilla maustettu kinuskikastike (!!!) olivat yliveto yhdistelmä. Lautasella oli myös kikkare melko mitäänsanomattoman makuista suklaamoussea, jonka poisjättäminen olisi tehnyt annoksessa loistavan.

Lisäksi haluaisin antaa erityismaininnan kaikilla mahdollisilla oliivipuun lehvillä sun muilla härpäkkeillä Matti Jämsenin grillatulle purjolle ja Västerbotten-juustolle marinoidun sipulin kanssa. Ihana setti ja tähän se sydän.

Kehuista nurinan aiheiseen, joista kirkuen kärkeen kiilaavat ne arrogantit paskiaiset (pardon my French), jotka eivät osaa korjata jälkiään. Mikä siinä on muka vaikeaa? Alueella on niin paljon roskiksia, että lähimmälle jäteastialle ei kerry montaakaan askelta. Toisena kitinälistallani ovat ravintoloiden käyttämät kyseenalaiset raaka-aineet. Broileri- ja rypsipossuboikottini joku voi varmaan laskea henkilökohtaisen ongelman piikkiin, mutta mikä saa ravintolan valitsemaan tykötarpeekseen WWF:n kalaoppaan punaiselta listalta miekkakalaa, kun eettisempiäkin vaihtoehtoja olisi olemassa?

Taste of Helsingissä on kuitenkin vielä rutkasti enemmän plussia kuin miinuksia, joten sinne kannattaa ehdottomasti mennä löytämään omat suosikkinsa. Huomenna ehtii vielä. Tai sitten viimeistään ensi kesänä.

Taste of Helsinki: Greatest Hits

Tämänkään vuoden Taste of Helsinki ei ollut säiden jumalien suojeluksessa, mutta sadekamppeet ja nälkäinen asenne olivat toimiva täsmäase festariangstia vastaan. Hyvä ruoka on hyvää ruokaa vaikka sitä söisi kumpparit jalassa kaatosateessa.

Ja hyvää ruokaa tuli toden totta neljän päivän aikana syötyä. Räpsin ruoistani kuvia Instagramiin, ne löytyvät tililtä @kulinaarimuruja. 

Maistoin kaikkia muita annoksia paitsi Gastrobar Emon kanavarrasta, koska en syö broileria (balanssin vuoksi santsasin kyllä rapukakkua). Sen sijaan ravintola Farangin vihersimpukat, karkkipossut ja hulahulat jätin suosiolla väliin, koska niitä tuli testattua jo kahtena edellisenä vuotena. Farangin karkkipossu voitti yleisöäänestyksen tänäkin vuonna, joten todennäköisesti sitä on tarjolla myös ensi vuonna. Tekisi mieli laittaa tähän se yksikin häsä.

Ehdottomasti paras menukokonaisuus oli ravintola Juurella, jonka yllätyssektorin punajuurimakaronilaatikkoa tuli vedettyä kaiken kaikkiaan kuusi satsia. Tätä juttua kirjoittaessa uunissani muhii kotitekoinen versio tuosta herkusta, jonka ohje löytyy hienosta Juuri nyt-keittokirjasta. Raportoin tuloksista sitten myöhemmin.

Juuren hykerryttävän prässätyn graaviahvenen muut tapahtuman ravintolat arvioivat jaetulle kolmossijalle Demon avaruusjälkkärin kanssa, nose-to-tail kyyttö suli suuhun ja kuttujogurttijäädyke sijoittui ravintolaäänestyksessä kakkoseksi. Iso käsi, kiitos ja niiaus Juuren tyypeille - ootte ihan kunkkuja kyökissä!

Juuri irtojäsenen varpaiden välissä.

Koko menullaan aiheutti tyytyväistä hyrinää myös ravintola Ask. Tuoreen tähtipaikan alkusalaatissa maistui kesä, possunkylki oli rasvaista luomupossua parhaimmillaan ja suolaheinä-valkosuklaajälkkäri massahurmasi myös kollegat, jotka äänestivät sen festareiden parhaaksi annokseksi. Sitäkin tuli santsattua. 

Askin Linda pursotushommissa.

Mielenkiintoisimman maustamisratkaisun innovaatiopalkinto menee ravinteli Berthalle. Manselaiset ovat kehitelleet JALLUSPRAYN, josta he suihkivat sokeri-suolaliemellä tuunattua jaloa makua tuhdin suklaiseen ja banaaniseen jälkkäriinsä. Kuinka kekseliästä!

Suklaa, banaani ja parapähkinä Berthasta.

Festareiden paras hetki oli ensimmäisen, ainoan & oikean Strömsö-kokin Michael Björklundin tapaaminen. Onnesta jäykkänä änkkäsin idolilleni ruotsiksi pyynnön asettua kuvattavaksi Smakbyn-ravintolan maskottipossujulisteen viereen ja minua ymmärrettiin. Pakkoruotsi on parhautta!  

Smakbynin ylikypsä ahvenanmaalainen lammas kermakastikeessa oli tapahtuman paras lammasruoka, vaikka joku sitä (steiner)kouluruokamaiseksi väittikin.

Festivaalien suola (sic) oli lajitovereiden vertaistukiverkosto, joka jaksoi syödä, juoda, arvioida syömisiään ja juomisiaan, kuvata, vahtia pöytäpaikkaa ja päivittää blogejaan öiden hämärinä tunteina. Kiitokset hilpeästä seurasta Käntty-Aleksi, Soppa-Hanna ja avaruusasemalaiset sekä Tommi-ja-Minna-joita-ei-voi-linkittää.

Seuralaisten palkintosonni-tasoisilla kuvilla höystettyjä raportteja pääset lukemaan oheisten linkkien kautta:

Viva ciabatta: Päätä päiväsi Juurella Taste of Helsingissä

Avaruusasema: Taste of Helsinki 1. päivä

Avaruusasema: Taste of Helsinki 2. päivä

Avaruusasema: Taste of Helsinki 3. päivä

Avaruusasema: Taste of Helsinki-loppufiilikset

Hannan soppa: Söin kaiken

Kisapassin ja pelimerkit tarjosi Taste of Helsinki vastikkeeksi osallistumisestani tapahtuman sosiaalisen
median kanavien päivittelyyn. Tässä postauksessa esitetyt mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta
festivaalin virallista kantaa. Ja tuo ylläoleva kuva on Ritoluoman Minnan Olymppuksellaan ottama.

Toiset 48 tuntia Taste of Helsingissä

Perjantai-illan sateinen ja tuulinen sää ei ollut Taste of Helsingin kannalta ihan paras mahdollinen. Sadevarustettuna lyöttäydyin kuitenkin mukaan vanhojen sekä vähän uudempien ruokabloggaajakafrujen hilpeään sakkiin, joka oli valloittanut suojaisan paikan festareiden Kukkobaarin päivänvarjon alta.

Aloitin neljännen kattauksen syöpöttelyn Gaijinin grillatulla possunkyljellä. Sika oli maukasta ja annos äänestettiinkin festareiden parhaaksi.

Myös Gaijinin vihersimpukat olivat hyviä, mutta niistä ja possuvartaasta jäi jotenkin halju olo. Gaijinin tarjoomukset tuntuivat tuunatuilta versiolta viime vuonna Farangin kyltin alla tarjoilla olleista vihersimpukoita ja karkkipossusta. Tämä setti ilmeisestikin myy kuin häkä, joten miksi siis korjata sellaista mikä ei ole rikki.

Kung Fu Girl Riesling 2011 oli passeli ruokajuoma sekä pork bellylle että nilviäisille.

Seuraavaksi siirryin raa'an lihan pariin ja hurmaannuin Luomon peuratartarista ja villiyrteistä. Wild thing, you make my heart sing!

Bistro o Matin  luomunaudan carpacciosta parmesaanilastut unohtuivat keittiöön ja annos olisi niitä kyllä kaivannut. Tai sitten ne lensivät tuulen mukana matkoihinsa, sillä keliolosuhteet tekivät annosten kuljetuksesta sekä kuvaamisesta haasteellista.

Cantina Roccafioren Rosso Roccafiore 2009 oli nappivalinta erityisesti tartarille.

Perjantain jälkiruokaosio meni vähän överiksi, sillä söin kolme eri jälkkäriä. Murun haudutettu raparperi paahdettulla valkosuklaalla ja rosmariinimarengilla oli ihan OK, vaikka marengista en tosin rosmariinia löytänyt.

Bistro o Matin sitruunaverbenalla marinoidut mansikat ja rahkaserbetti maistuivat kesälle, mutta...

...Olon paperilla aika tylsältä kuulostanut jogurttia ja mansikoita meinasi räjäyttää pään. Kerrassaan huikea makuelämys!

Makeanraikas Zibibbo-rypäleistä valmistettu Donnafugata Kabir sopi jälkkäreiden seuraksi kuin hanska käteen.

Lauantain lounaskattauksen aloitimme Soppa-Hannan kanssa seuraamalla Chef & Sommelierin Sasu Laukkosen kokkausnäytöstä.

Sasu valmisti koljasta, purjosta, lehtikaalista, kermasta, katajanmarjoista, mateen mädistä sekä "agentiksi" kutsumastaan pastiksesta annoksen...

...josta tuli nätti kuin kaksi karkkia!

Saimme valmiista sapuskasta makupaloja, jotka herättivät ruokahalun mukavasti.

Valitsin aluksi kalalinjan ja herkuttelin Olon lohella ja uusilla perunoilla. Yhtä hyvää kuin ravintolakierroksellakin.

Smörin graavattu kuha raparperin, parsan, herneiden sekä herukanlehtimajoneesin kanssa oli puhdasta rakkautta ensi puraisusta lähtien. Itse äänestin tätä festareiden parhaaksi annokseksi, joten smöriläiset: mulle ootte voittajia!

Rapsakka Loimerin Lenz Riesling oli toimiva juoma kaloille, mutta uudemman kerran kuhaa syödessäni kokeilin sen kanssa Hewitsonin LuLua ja olin itkeä onnesta.

Jälkkäriosasto palautti minut taas maan pinnalle, sillä Toscaninin tiramisu oli jotenkin "epäsopiva" ruokafestareiden jälkiruoka-arsenaaliin. Ihan kelvollista tiramisua se toki oli, muttamutta....

Hirveästi en lämmennyt myöskään Gaijinin sake-mustikkasorbetille valkosuklaa-limekreemillä ja sake-geleellä. Sorbetti oli kyllä namia, muut komponentit eivät minun suussani viihtyneet.

Demon mustaherukkateellä maustettu suklaaganache oli hiukkasen rakeista, mutta vaahtomaisesta mustaherukkavispipuurosta tykkäsin.

Lauantain kattausten välisen tauon vietimme Hannan kanssa Musiikkitalon terdellä vaaleanpunaista cavaa lirppien. Siellä seuraamme liittyivät myös Känttynatsi-Aleksi ja Jaakko-jota-ei-voi-linkittää.

Päivällisen starttasin suussa sulavalla Askin luomukaritsalla, emmerillä ja Ahlbergin yrteillä. Ihan törkeen hyvää!

Askista ei turhaan suositeltu karitsaviiniksi Heinrich Blaufränkischiä. Täydellinen makupari!

Seuraavaksi maistelin ravintola C:n hevostartaria ja suola-aroniaa. Tartar maistui oivalliselta, mutta lihan rakenne oli ajettu liian muhjuksi.

Toscaninin villisika-tryffelimakkara ei ollut pöllömpää, kuten ei myöskään kyrsän lisukkeena tarjoiltu sopivasti sitruunainen valkopapupyree.

Hepalle mätsätty Aphros Vinhão toimi myös makkaran kanssa

Smörin paahdetussa valkosuklaassa, mansikoissa ja sitruunaverbenaserbetissä ei ollut aineksia lauantai-illaan huumaan...

...mutta ravintola C:n palsternakkaa ja tyrniä sisältänyt jälkkäri yllätti positiivisesti. Ihana kesäherkku, jonka tekemistä voisin harkita yrittäväni itsekin.

Sunnuntain serviisiin lähdin optimistisesti ilman sateenvarjoa ja treffasin niin ikään vajain varustuksin paikalle saapuneet avaruusasemalaiset. Kotimatkalla kastuin kunnolla, mutta sitä ennen maistelin läpi neljä puuttuvaa ruokalajia ja santsasin kolmea suosikkiani.

Murun vasikanpaisti Tonnatosta en innostunut tonnikala-angstini vuoksi. Rapeat kaprikset olivat kyllä vinkeitä.

Demon haudutetussa viljapossun poskessa kaikki osaset olivat kohdillaan...

...mutta Aiton prässätty villisika oli enemmän kuin osiensa summa. Porkkana ja nauriit olivat makeita ja optimaalisesti kypsennettyjä. Myös kuusenkerkkä maistui soossissa tosi hienosti.

Hewitsonin 2009 Old Garden Mourvèdre natsasi villisialle erinomaisesti.

Mieletön oli myös Aiton jälkkäri. Lakritsin ja puolukan maut sopivat hämmentävän hyvin yhteen.

Santsikierroksella keräsin finaalimenulleni Smörin graavia kuhaa, Bistro o Matin haukiburgerin sekä Olon jogurttia ja mansikkaa. Näihin oli hyvä lopettaa vuoden 2013 Taste of Helsinki.

Postaus aikaisemmin maistamistani 15 annoksesta 

Vaikka äänestinkin tapahtuman parhaaksi annokseksi Smörin graavikuhaa, ei valinta ollut missään nimessä helppo tehtävä. Ohessa makuhermojani kaikkein parhaimmin täräyttäneet sapuskat top kolmosiksi listattuina. Ja sit siellä on se muna.

Top 3 alkuruoat
1. Aiton kalkkunanmaksabruleeta, raparperia ja punajuurta
2. Juuren haukipateeta, herukanlehtikurkkua ja punajuurta
3. Olon Rørvikin lohta ja Merimaskun uutta perunaa

Top 3 pääruoat
1. Smörin graavia kuhaa, raparperia ja herukanlehtimajoneesia
2.  Bistro o Matin fenkolilla maustettua haukiburgeria, sitruunakastiketta ja perunasipsejä.
3. Askin luomukaritsaa, emmeriä ja Ahlbergin yrttejä

Top 3 jälkkärit
1. Olon jogurttia ja mansikoita
2. Aiton lakritsia ja puolukkaa
3. Juuren suola-karamellikakkua mäntykinuskilla ja kandeeratulla raparperilla

Kaikkien kategorioiden ulkopuolinen superyllättäjä
Luomon "Earthquake" eli 64,7-asteista luomumunaa ja sienitoffeeta

Kolme kattausta takana, neljä edessä

Eilen alkaneen Taste of Helsinki-ruokafestivaalin varsin runsasta ruoka-antia on tullut maisteltua jo viidentoista eri annoksen verran. Yli puolet on vielä testaamatta, joten tätä mieluisaa urakkaa on vielä ihanan paljon jäljellä.

Tänä vuonna olen sotkeentunut festarihommin pikkuisen edellistä kertaa enemmän, sillä olen yhdessä Soppa-Hannan kanssa päivitellyt tapahtuman Facebook-sivua kirjaimellisesti ruokapalkalla. Nyt palkkapäivät ovat käynnissä, eikä pieni vesisade haittaa yhtään!

Aloitin makukekkerit torstain lounaskattauksesta ja ensimmäiseksi söin ravintola Askin savustettua lahnaa, perunaa ja karhunlaukkaa. Lahna on yksi lempikaloistani ja tässä annoksessa sen maku pääsi hienosti oikeuksiina. Kerrassaan oiva avaus!

Seuraavaksi nautiskelin Marimekko-henkisesti sisustetun Juuren haukipateesta, herukanlehtikurkuista ja punajuuresta. Tosi hyvää oli sekin.

Jatkoin kalalinjaa ravintola C:n sulkavalla ja ruisleivällä. Maut olivat kohdallaan, mutta ruisleipää oli aika hankala syödä veitsellä ja haarukalla, joten päädyin lopulta haukkailulinjalle.

Kolmen kalaruoan kaverina join portugalilaista Aphros Ten-valkoviiniä.

Fisujen jälkkäriksi valisin Luomon "Pavlovan", johon ihastuin täysillä jo taannoisella ravintolakierroksella. Oli se aika herkkua toisellakin maistamisella.

Marenki-ihanuuden kyytipojaksi kävin pummimassa shampanjaa Reaktorin teltalla, jossa esiteltiin hands-free reseptikirjan demoa. Käykää kokeilemassa ja antamassa palautetta!

Kuplajuomasta riitti seuraksi myös Aiton superhyvälle kalkkunanmaksabruleelle. Kalkkunanmaksa ja raparperi olivat aivan täydellinen makupari!

Torstain lounas- ja päivälliskattausten välisellä tauolla kävin polttamassa naamani ja käsivarteni Musiikkitalon terassilla. Petollisen auringonsäteilyn vaikutusten tajuamista esti tehokkaasti ihanan viileä roseviini.

Iltaserviisin käynnistin Bistro o Matin erinomaisella haukiburgerilla, jossa oli kaikki kohdallaan. Haukipihvin rakenne oli mukavan napakka ja sitruunamajoneesi oli sopivan kirpeää. Tämä kilpailee ehdottomasti festareiden parhaimman annoksen tittelistä.

Pahaa sanottavaa en keksi myöskään ravintola Demon savusiikabrandadesta, joka käytännössä suli suuhun. 

Haukiburgerin ja siikabrandaden kanssa lirpin Loimerin Grüner Veltliner Kamptalia, joka passasi varsinkin  hampparille hienosti.

Seuraavaksi otin ravintolakierrokselta niin ikään tuttua Murun karitsamakkaraa. Se maistui nytkin loistavalta, mutta näytti vähän rumalta.

Olon possun välikyljys Malmgårdin ohran ja porkkanoiden kanssa oli erittäin toimiva kokonaisuus. Annoksen elementit soivat kauniisti yhteen ja erityisesti ohratto oli viedä kielen mennessään.

Makkaran ja possun kera jaoimme Hannan kanssa pullollisen Kievari Barley Wine-olutta, jonka tuhtius sopi kivasti lihojen kumppaniksi.

Torstai-illan päätin Askin hurmaavalla jälkkärillä, jossa oli ternimaitoa ja raparperiä. Annos näyttikin niin söötiltä, etten melkein raaskinut syödä sitä.

Lempparicava Vall Dolina Brut Nature Reserva natsasi ternimaitojälkiruoalle.

Torstai-iltana ja tänään perjantaina Taste of Helsingissä on tarvinnut sadevarusteita. Voisihan siitä nillittää, mutta se tuntuu hiukan turhalta, koska säälle ei mahda mitään ja siihen voi sopeutua oikeanlaisella asenteella ja pukeutumisella. 

Tämänpäiväisen lounassession aloitin ravintola Smörin savutomaatti-mozzarella-pinaattipestoannoksella. Hirmu hyvää!

Toscaninin parsabruschetta oli mainion makuinen, mutta kovin vaikea syötävä.

Juuren villisianniskan kanssa sen sijaan ei tarvinnut taistella, liha mureni melkein ajatuksen voimalla. Possunpalan alla oleva korvasienipiiras oli ihan mieletöntä ja vadelmanlehtikastiketta olisi voinut syödä lusikalla.

Vallan suunmukaista oli myös Juuren jälkiruoka suola-karamellikakku mäntykinuskilla ja kandeeratulla raparperilla. Mmmmm.

Perjantailounaani päätti Luomon mielikuvituksellinen "Earthquake" eli 64,7-asteista luomumunaa ja sienitoffeeta. Hullunhyvää!

Nyt laitan kumpparit jalkaan ja sadetakin niskaan ja lähden jatkamaan maistelua!

Postaus lopuista maistamistani 21 annoksesta