25. huhtikuuta 2011

Sikamaisen ihana Lontoo

Vietimme viime viikonlopun ystäväni kanssa Lontoossa erittäin hyvin syöden sekä hääkisastudiotarvikkeita hamstraten. Kuninkaallisiin häihin on enää neljä yötä ja täällä ollaan valmiina!

Retkeä varjostivat vain meikäläiseen iskeneet ryskäyskä ja räkätauti. Ruokaturistina ei ole kiva olla, jos makuaisti on pikkuisen rempallaan. Mutta yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää.
Hotellimme läheltä löytyi oivallinen iltapalapaikka, Byron (75 Gloucester Road). Kyseessä on kunnon burgereita tarjoilevan ketjun yksi toimipiste, jonka maistiaisten perusteella Byronia rohkenee suositella.

Nimikkohampurilaisessa oli pekonia sekä tomaattipohjaista soossia ja lisuke-coleslaw maistui lähes yhtä hyvältä kuin omatekemä. Harkitsin ensin tilaavani kasvisburgerin pekonilla, mutta en sitten tohtinutkaan.
Yön yskimisen jälkeen käynnistelin konettani Cafe Forumin (146 Cloucester Road) semituhdilla pekoniaamiaisella. Brittein saarilla peksussa on positiivisella tavalla ihan eri meininki kuin meillä myytävissä siivuissa. Miten ne sen tekevät?

Brekun jälkeen hajaannuimme matkakumppanini kanssa: minä Portobello Roadille, kafru Oxford Streetille. Olen kuljeskellut Portobello Roadilla viimeksi palttiarallaa parikymmentä vuotta sitten, mutta antiikkia ja "antiikkia" kauppaavia putiikkeja tuntuu olevan ihan yhtä paljon kuin silloinkin.

Kadun varrelle mahtuu myös mukavia pubeja, joissa pystyi virvoittamaan hahmoaan makoisilla siidereillä ja ihastelemaan löytöjään (tosi ajankohtaista Eating Royally-keittokirjaa sekä Yrjö VI:n kruunajaisten kunniaksi valmistettua voirasiaa vuodelta 1937).
Roinan lisäksi Portobello Roadilla myydään myös hedelmiä ja vihanneksia sekä mielenkiintoisia pikkusyötäviä.
Tarjolla oli myös haisevia juustoja. Lankesin melkein ostamaan tuotetta nimeltä Stinking Bishop, mutta onnistuin malttamaan mieleni.
Treffasimme reissukaverini kanssa pubissa nimeltä The Hog in the Pound (28 South Molton Street), jossa lounastimme. Possumakkarat olivat hirmu hyviä, mutta ne oli kieltämättä aseteltu muussiin melko erektiivisesti.

Iltaruokintaa varten olimme varanneet pöydän St JOHN Bar and Restaurantista (26 St. John Street). Tämä Anthony Bourdaininkin fanittama kuppila löytyy sijalta 41 tällä viikolla julkistetulta maailman parhaimpien ravintoloiden listalta ja se on saanut yhden tähden Micheliniltä.
Saimme varauksen vasta puoli yhdeksitoista. Jotkut pöperöt oli saapuessamme viivattu jo menulta yli, koska tykötarpeet olivat loppuneet. Snadisti harmitti, kun en saanutkaan alkuun paahdettua luuydintä. Toisaalta, pekonista, sydänsimpukoista ja lava breadista rakennettu annos oli aikamoista herkkua kera shampanjan.
Pääruoaksi otin vasikkaa sekä sardelleilla ja sipulilla maustettuja parsakaaleja. Ihanalta kuulostavaa possun poskea ei valitettavasti ollut enää saatavilla.
Lisukkeiksi tilasimme sping greensejä sekä uusia pottuja, mutta emme jaksaneet nakertaa valtavasta kulhollisesta kuin murto-osan.
Jälkkäriksi nautin pirteää omenasorbettia ja shotin puolalaista Żubrówka-vodkaa. Jos ihmiset joisivat enemmän Żubrówkaa, niin eipä tarttis juuri ruoansulatusjogurtteja lusikoida.
St. JOHN on rakennettu vanhaan savustamoon ja siellä on konstailematonta ruokaa eikä jäykistelystä tietoakaan. Tykästyin kapakkaan niin, että ostin mukaani paikan kuuluisan keittokirjan Nose to Tail Eating: A Kind of British Cooking.

Joku muukin on innostunut opuksesta oikein toisissaan. Nose To Tail At Home-blogia pitävä kotikokki on tehnyt kaikki kirjan (ja ilmeisesti myös sen jatko-osan) reseptit. Respect!

Ulkomailla ollessa on kiinnostavaa pyöriä paikallisissa ruokakaupoissa. Hyllyillä on maailman pienentymisen ansiosta aika paljon samoja juttuja kuin kotonakin, mutta jotain jännää tulee aina bongailtua...
...kuten Gordon Ramsayn naamalla myytävää Seriously Good-spaghettikastiketta. En ehkä ostaisi.
Isänmaallista paahtoleipää! Tästä kaverini innostui minua enemmän ja tunsi aivan pakottavaa tarvetta roudata leipäpussi Suomeen. Paketti on kyllä upea.
Itse höpsähdin perversseihin töhniin eli rahtasin muassani purkilliset Bovrilia ja Marmitea.
Harrodsin Food Halls-osastolta (jossa voisi viettää viikon, ellei tungos ahdistaisi) löysin mahtavia hääkeksejä (niistä lisää myöhemmin) sekä huikopalaksi viehkon Mr Porky Pien.

Lauantaina vietimme aamupäivän Borough Marketilla ja illalla suuntasimme kohti Chinatownin aasialaisia ruokaloita. Tovin kiertelyn jälkeen illallispaikaksemme valikoitui vietnamilainen ravintola, jonka nimi taisi olla Vietnamese Restaurant.
Palvelu oli lievästi sanoen rivakkaa ja pöperöt hyviä sekä edullisia. Tässä mahtavan minttuisia jättikatkoja riisipaperiin rullattuina.
Rapeita ja rasvaisia possunlihanyyttejä.
Paistettuja nuudeleita, kampasimpukoita, mustekalaa, jättikatkarapuja ja vihanneksia.
Possuvartaita, vihanneksia ja minttua, joita käärittiin itse taustalla pötkötteleviin riisipapereihin.

Sunnuntaina ennen lähtöä kävimme vielä dim sumeilla yhden tähden Yauatchassa (15-17 Broadwick Street), jonne myös olimme varanneet pöydän etukäteen.

Paikka täyttyi nopsasti ja asiakaskunnassa oli todella paljon aasialaisia perhekuntia. Vaikka valtaosa tenavista käyttäytyi moitteitta, oli joukossa myös kirkuvia kääpiöitä. Häly liudentui tehokkaasti, kun sitä kuunteli vaaleanpunaisten shampanjalasien läpi.
Dim sumit olivat pirun hyviä. Tässä hummerilla ja pinaatilla täytettyjä jiǎozi-palleroita, muhevan sikamaisia char siu-pullia ja sienitäytteistä cheung funia.
Paistettuja tarokakkuja, joiden koostumusta syömäkaveri vertasi porkkanalaatikkoon.
Katkaravuilla ja possunlihalla täytetyt viisimaustetut jiǎozit sekä rittisevän rapsakat ankkarullat hoisin-soossin kanssa tarjoiltuina.
Jälkiruoaksi söin mandariinin makuisen pikkuleivoksen (joka oli itse asiassa aika iso) ja mandariinisorbettia.
Ostin Yauatchasta mukaan 12 erimakuisia macarooneja, jotka kärsivät melkoisia kuljetusvaurioita matkalaukussani. Onneksi hajoilu ei vaikuttanut makuun.

Pääsiäistä silmällä pitäen tein myös suklaahankintoja: puoli tusinaa Cadburyn Creme Eggsejä ja jättipakkauksen Jeff de Brugesin munia.

Lontoo on vinkeä pitäjä, sieltä jäi kaikin puolin hyvä maku suuhun.

24. huhtikuuta 2011

Makumatka mahtimarketille

Piipahdin viime viikonloppuna ystävättäreni kanssa Lontoossa. Yksi reissun kohokohdista oli vierailu Borough Marketilla.


Borough Market on foodien paratiisi. Sen verkkosivuilla oleva kuvaus "...it has become a haven for anybody who cares about the quality and provenance of the food they eat - chefs, restaurateurs, passionate amateur cooks and people who just happen to love eating and drinking." on helppo allekirjoittaa.


Rautatiesiltojen alle rakentunut kokonaisuus on ollut olemassa nykyisessä muodossaan kymmenisen vuotta, mutta alueella on tiettävästi myyty ruokaa satojen vuosien ajan.

Markkinoilla vierähtäisi oikein helposti koko päivä. Ruokaakin saisi aamiaisesta välipalojen ja lounaan kautta illalliseen.


Nautimme matkakumppanini kanssa aamiaisen Maria’s Market Caféssa. Kuppila on erityisen kuuluisa bubble and squeak-nimisestä eväästä, jossa on pannulla paistettua pottumuussia ja kaalia. Sen kanssa kun vetäisi pekonia, munia ja black puddingia, niin eipä jäänyt nälkä suolenmutkiin kurnimaan!

Jämäkän aamupalan jälkeen tyydyimmekin sitten syömään lähinnä silmillämme.


Ja silmänruokaa riitti. Tältä tiskiltä olisi saanut mukaansa kokonaisia luomuankkoja ja -hanhia sekä hanhenmunia. Ihan luksusta.


Täällä päin Eurooppaa meikäläisittäin tuontitavaraksi laskettavat kalat, kuten meriahven tai merikrotti, ovat lähiruokaa. Jännää.


Paistettujen jättikatkarapujen maustamiseen oli tarjolla mukavannäköisesti pullotettuja öljyjä.


Myynnissä oli jo uuden sadon raparperia...


...ja parsaa!


Tuoretavaraa sekä hyperhyviä paahdettuja tomaatteja.


Grillatut juustoleivät houkuttelivat, mutta ei puhettakaan että sellaisen (tai edes puolikkaan sellaisen) olisi kyennyt syömään puoli tuntia aamiaispekonien ääreltä poistumisen jälkeen.


Englantilaistyyppiset piiraat ovat kiehtoneet minua siitä asti, kun luin ensimmäiset Viisikkoni. Tässä Pieministerin tarjontaa.


Vitriinissä illisteli myös herkulliselta vaikuttavia Kate & Wills-piiraita.


Hääparin nimissä myydään ihan kaikkea muutakin mahdollista. Kuten teetä...


...ja siideriä. New Forest Ciderin hääsiiderin omput on poimittu Katen kotikylästä.

Totuuden nimissä on myönnettävä, että yksi Lontoon retken keskeisistä tarkoituksista oli rekvisiitan hankkiminen 29.4.2011 pidettävien kuninkaallisten häiden kisastudioon. Tavaraa todellakin löytyi, mutta niistä lisää myöhemmin :-)


Myös The Cake Holen täytekakku oli koristeltu juhlavärein.


The Cinnamon Tree Bakeryn pöllökeksit olivat hurjan sööttejä.


Makealta osastolta löytyi myös valehtelematta keskikokoisen koiran pään kokoisia marenkeja, hillopullia ja hurmaavia macaron-leivonnaisia.

Lorvimme Borough Marketilla parisen tuntia ja näimme vaikka mitä, mutta paljon jäi varmasti kokematta. Viinimyymälät, pubit ja ruokaravintolat jätimme suosiolla väliin. Seuraavalla kerralla sitten.

Alueella kierrellessä mieleen pullahtivat moneen otteeseen suunnitelmat Helsingin Tukkutorin Hyvän ruoan keskuksesta. Olisipa kertakaikkisen mahtavaa, jos sinne onnistuttaisiin luomaan Borough Marketia vastaavat puitteet!

22. huhtikuuta 2011

Hyvän paimenen piiras

Kulinaarimurulassa pääsiäisen lampaansyöntitalkoot aloitettiin jo eilen shepherd's pie-nimisellä paistoksella. Tästä Brittein saarilta kotoisin olevasta eväästä tekee paimenen piiraan lampaan jauheliha, naudalihaversio tunnetaan nimellä cottage pie.
Perussuomalaisessa lihaperunasoselaatikossa tykötarpeet sekoitetaan iloiseksi muhjuksi, mutta paimenpiiraassa soossi ja muussi asetellaan paistoastiaan kivasti kerroksittain.

Tässä sapuskassa pottujen joukkoon hämmennetään reilusti kypsää cheddaria, jonka avulla muussin maku nousee toiseen potenssiin. Kastikkeeseen kipakkaa lisäpotkua tuo puolestaan Worcestershire-kastike, jota meillä tituleerataan w-soossiksi.

Paimenpöperön kaverina toimii yhtään yskimättä Motörhead Shiraz. Tosin ihan normilasista ja ilman asennetta.
Pottumuussiin tarvitset:
kilon perunoita
vettä
suolaa
50 g voita
1-2 dl maitoa
2 dl raastettua cheddaria

Jauhelihakastikkeeseen tarvitset:
keskikokoisen sipulin
valkosipulinkynnen
50 g voita
500 g karitsan jauhelihaa
ison porkkanan
4 dl lihalientä
2 rkl Worcestershire-kastiketta
mustapippuria
1 rkl vehnäjauhoja
(suolaa)

Tee näin:
Kuori ja lohko perunat. Keitä lohkot pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä.

Kaada vedet pois ja muussaa potut. Sekoita muussiin voi sekä sen verran maitoa, että soseesta tulee melko löysää.

Anna muussiin jäähtyä hieman ja sekoita joukkoon juusto.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi. Freesaa sipuleita voissa pannulla. Lisää joukkoon jauheliha ja anna sen ruskistua. Lisää porkkanaraaste ja sekoita hyvin.

Lisää pannulle lihaliemi ja w-soossi. Anna kastikkeen kiehua kohtuullisella lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Sekoita vehnäjauhot tilkkaan vettä ja kaada suurus ohuena nauhana kastikkeen joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna soossin kiehua lempeällä lämmöllä vielä viitisen minuuttia.

Levitä jauhelihakastike uuninkestävän vuoan pohjalle. Peitä soossi perunamuussilla. Paista uunissa 30-40 minuuttia.

13. huhtikuuta 2011

Huvilakadulla herkuttelemassa

Hong Kongista Suomessa piipahtamassa ollut ystävätär piti viedä visiitille Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28), koska tässä mahtavassa eiralaisravintolassa vietimme hilpeitä hetkiä viime marraskuussa kuukauden ruokabloggaajien kanssa.
Amuse-bouche oli "multaisia" etanoita. Ne sulivat suuhun ja heti perään olisi toivonut toisia samanmoisia.
 Alkuruoaksi otin ensimmäiseltä menulta tutun jutun eli savustettua lahnaa spelttikääretortussa, savuselleripyrettä, appelsiinista sellerisalaattia (parhautta!), ketunleipää ja friteerattua juurisellerin kuorta.
Seuraavaksi herkuttelin sitruunaisilla gnoccheilla ja maa-artisokalla.
Pääruokana oli sikaa usealla eri tavalla valmistettuna. Tämän mahtiannoksen äärellä meinasi mennä taju, enkä oikein osaa sanoa tykkäsinkö eniten rapeista possukroketeista vai muhevista kylkipaloista. Kyllä sika on jalo eläin.
Jälkkärissä maistuivat omena ja puolukka.

Pari lasillista luomucavaa, lasillinen punkkua ja sapuskat kustansivat noin 75 euroa. Chef & Sommelierin ruoka ei pettänyt taaskaan. Tykkään kovasti myös ravintolan välittömästä tunnelmasta ja mukavasta henkilökunnasta.

10. huhtikuuta 2011

Kuvernöörin tuunattu herkkuruoka

Tilasin Shanghaissa pistäytyneeltä ystävättäreltä mustaa riisiviinietikkaa sekä riisistä tehtyä Shaoshing-viiniä. Näitä kiinalaisten sapuskoiden keskeisiä tykötarpeita en Suomesta ole löytänyt, joten hyödynnän härskisti tällaisia satunnaisia ilmasiltoja.


Vastalahjaksi lupasin toki kokata tuliaisista jotain hyvää. Pari viikonloppua sitten herkuttelimme paistetuilla nuudeleilla, Mu Shu-possulla sekä Kung Pao-kanalla.

Kung Pao lienee yksi yleisimpiä kiinalaisravintoloiden listoilla olevia eväitä. Tämän sichuanilaisen keittiön kruununjalokiven valmistuksessa keskeisiä aineksia ovat sichuaninpippurit, joita en ole konsaan pöperöön paahtanut. Pitäisi varmaan kokeilla joskus?

Omaan versiooni Kung Paosta tulee runsaasti kastiketta. Käytän siihen mieluusti tuota vaikeasti saatavaa mustaa riisiviinietikkaa, koska siitä soossi saa muhevaa makua. Useissa ohjeissa mainitut maapähkinät olen korvannut cashew-pähkinöillä, koska tykkään niiden suutuntumasta.

Ja kyllä, ripsautan ruokaan myös natriumglutamaattia, joka vaikuttaa "tutkimusten perusteella" hengenvaarallisimmalta keksinnöltä ikinä! Ilman sitä kiinalaiset sapuskat eivät vaan mielestäni maistu oikeilta.


Marinadiin tarvitset:
munanvalkuaisen
1 tl maissijauhoja
2 tl Shaoshing-viiniä
2 tl vaaleaa soijaa

Kastikkeeseen tarvitset:
6 rkl kanalientä
1½ tl maissijauhoja
1 rkl tumma soijaa
1-2 rkl chilikastiketta
2 tl mustaa riisiviinietikkaa
2 tl sokeria
1 tl natriumglutamaattia

Lisäksi tarvitset:
3 broilerin rintapalaa
4 rkl öljyä
2 punaista chiliä
3 valkosipulinkynttä
pätkän inkivääriä (4-6 ohutta siivua tuoretta kuorittua)
3 kevätsipulia
50 g cashewpähkinöitä

Tee näin:
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Leikkaa rintafileet suupaloiksi ja lisää ne marinadin joukkoon. Sekoita hyvin ja anna marinoitua vähintään puoli tuntia.

Sekoita kastikeainekset. Poista chileistä siemenet ja leikkaa siivuiksi. Pilko inkivääri ja valkosipulit pieniksi kuutioksi. Paloittele ja suikaloi kevätsipulit.

Kaada öljy kuumalle pannulle. Freesaa chilejä sekä inkivääri- ja valkosipulisilppua öljyssä hetkinen. Lisää broilerikuutiot ja paista niitä pari minuuttia paloja koko ajan käännellen.

Sekoita kevätsipulisuikaleet muiden ainesten joukkoon. Kun sipulit ovat hiukan laiskistuneet, kaada kastike pannulle. Hämmentele, kunnes soossi sakenee. Lisää lopuksi mukaan pähkinät.


Kiinalaisten ruokien kaveriksi on hankala löytää sopivia viinejä, joten yleensä palan painikkeeksi tulee juotua olutta. Oheinen Fingerporin strippi on lainattu ilman lupaa Hesarin arkistosta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...