Janssonin feikkaus ja juustokuoret

Ihan ensimmäisenä pahoitteluni blogihiljaisuudesta, jonka aiheutti kosahtanut läppäri. Uusi vehje on nyt kuvioissa ja enää tarvitsee huolehtia siitä, miten vanhan romun sisuksiin jumahtaneet tiedostot saisi pelastettua.

Reilu kuukausi sitten lupauduin mukaan ruokabloggareiden hävikkikampanjaan, mutta siihenkään en ole panostanut niin ahkerasti kuin alun perin suunnittelin. Syitä moiseen ovat särkeytyneen kirjoituskoneen lisäksi laajalti harrastettu ulkoruokinta sekä Dublinin reissu, josta kerron lisää piakkoin.

Kotona en ole siis juurikaan viime aikoina kokkaillut. Silti jääkaapin uumenista löytyi ajatuksissa ollutta pottumuusia varten hankittuja perunoita, pari hassua sillinpalaa erittäin väljässä liemessä, kuivakahko kannikka Parmesaania sekä pari desiä liki saattohoidettavassa kunnossa olevaa partaäijää. Mitäs noista saisi tehtyä?


No ainakin pseudojanssoninkiusausta! Kuorin ja suikaloin reilun puoli kiloa pottuja sekä yhden sipulin. Sekoitin jogurtin jämät ja silliliemen tasaiseksi soosiksi, jonka kaadoin peruna- ja sipulisuikaleiden joukkoon.

Noin tunnin uunituksen (175 astetta) jälkeen sapuska oli valmis testattavaksi ja se osoittautui melko autenttisen makuiseksi. Tätä herkkua tulee tehtyä sillipurkin jämistä takuulla uudestaankin.


Perunat pesin tällä kertaa normaalia tarkemmin ja poistin kuoret ihan tietoisesti aika paksuina tsiipaleina. Holvasin kuorille öljyä, levitin ne uunipellille ja ripottelin päällensä suolaa sekä raastettua Parmesaania.

Näitäkin kypsensin 175-asteisessa uunissa palttiarallaa puolen tunnin ajan ja syntyi ihania juustoisia kuoriperunoita. Oiva keino muidenkin juuresten kuorien hyödyntämiseen!


Ruokabloggaajat taikovat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi. Linkkivinkit sekä lista tempauksessa mukana olevista blogeista löytyvät kampanjan Facebook-sivulta.

Sen voi melkein jo maistaa...

Vajaan kuukauden kuluttua Suomi ja Helsinki liittyvät osaksi kansainvälistä ruokaketjua, kun ihan ensimmäinen Taste of Helsinki-tapahtuma käynnistyy.

Taste of London-ravintolafestivaalit järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja nyt Taste-kaupunkeja ovat myös Edinburgh, Dublin, Amsterdam, Rooma, Milano, Johannesburg, Kapkaupunki, Dubai, Auckland, Melbourne ja Sydney. Ensi vuonna bileet laajenevat ainakin Pariisiin ja Brisbaneen.


Kaikkien Taste-tapahtumien ideana on koota joukko paikallisia huippuravintoloita hetkiseksi samaan paikkaan kokkaamaan nimikkoannoksiaan, joista festarikansa voi sitten valita omat suosikkinsa ja muodostaa niistä itsensänäköisen menun.

Taste of Helsingin annoskoot ovat maisteluun sopivia ja niiden hintahaarukka on 4-6 markkaa (kyllä, festarivaluutta on markka ja yhden markan saa yhdellä eurolla). Juomien hinnat vaihtelevat neljästä kahdeksaan markkaan.

Tapahtuma-alueelle pääsystä peritään myös kynnysraha. Sitä pystyttiin alentamaan, kun Taste of Helsinki liitettiin osaksi World Design Capital-hanketta ja se sai Musiikkitalon kupeessa sijaitsevan Kansalaistorin maksutta käyttöönsä.

Korviini on hinnan laskusta huolimatta kantautunut ihmettelyä Taste of Helsingin "älyttömistä pääsymaksuista." Itse en kyllä kritiikkiä allekirjoita, sillä rahoille saa mielestäni vastinetta.

Tehdäänpäs laskuharjoitus. Ostat 25 euron hintaisen lipun, joka sisältää pääsymaksun ja 10 markkaa käyttörahaa. Sen lisäksi lunastat festaripankista vielä 20 eurolla markkoja. Nyt rahaa on kulunut 45 euroa ja käytössäsi on 30 markkaa.

Sillä saat alkupalan Murusta (5 mk), pääruoan Juuresta (6 mk) ja jälkkärin Demosta (4 mk). Vuokrauspisteesta saat käyttöösi Riedelin lasin (7 mk) ja siihen juomapisteeltä pari kaatoa viiniä (8 mk). Yhteensä 30 markkaa. Ja 2 markkaa saat vielä takaisin, kun palautat viinilasin.



Kaltaiselleni ahkeralle ravintolasyömärille Taste of Helsinki antaa mahdollisuuden nyppiä rusinat pullasta, kun samalle aterialle voi valita lemppariravintoloidensa valikoimista juuri ne ruoat, joista tykkää eniten. Miksei muka possua voisi syödä alku-, pää- ja jälkiruoaksi?

Harvemmin ulkona syöville henkilöille Taste of Helsinki on loistava tilaisuus tutustua erilaisten ravintoloiden tarjontaan yhdellä istumalla, jonka jälkeen kynnys mennä suunmukaisinta murkinaa tarjoavaan paikkaan madaltuu kummasti.

Uskon, että festivaaliketjun lenkkinä houkuttelemme takuulla Suomeen ja Helsinkiin lisää ruokaturisteja. Taste of Helsingin kautta puhtaisiin makuihin luottavan suomalaisen ruoka- ja ravintolakulttuurin ilosanomaa saadaan leviämään entistä laajemmalle jakelulle.

Katolta saarihyppelylle ja takaisin

Eilen osallistuin Soppa-Hannan ja muutaman muun bloggaajan kanssa Kämp Groupin kesäravintolakierrokselle.


Aloitimme retken ravintola Palacesta. Kymppikerroksen terassilta oli viehkot näkymät kevätauringossa kylpevään Helsinkiin.


Palacen katolla nautimme kuplajuomaa sekä sormisyötäviä. Graavattu siika saaristolaisleivällä oli hirmu hyvää.


Ensimmäinen saarikohteemme oli Särkässä, jonne veneily Kaivopuiston rannasta kesti huimat viisi minuuttia.


Ravintola Särkänlinna sijaitsee 1700-luvulla rakennetun linnoituksen tiloissa, joissa on ollut ravintolatoimintaa 1920-luvulta saakka.


Ravintolasalissa on kalteva lattia, jota pitkin ennen muinoin on kuulemma vieritelty tykinkuulia varastosta lähemmäs ampumapaikkaa. Lattian kaltevuustaso tuntuu varmasti myös painavia tarjottimia kanniskelevien tarjoilijoiden reisilihaksissa sen verran, ettei tarvitse töiden jälkeen mennä pumppiin.


Särkänlinnassa maistelimme näytteitä ravintolan menulta, jonka hintojen havaitsimme Hannan kanssa olevan ihan kohtuullisia omillekin kukkaroille.


Lankun eteläpäädyssä oli tarjolla muhevaa Viinitarhurin juustoa päärynähillokkeella...


...sekä mielenkiintoista sokerisuolattua ankkaa.


Uudet perunat olivat vielä italialaisia.


Siianmätiä, smetanaa ja punasipulia, joka oli kypsytetty jotenkin, eikä ollut niin pistävää kuin raaka sipuli.


Sitruunainen silakka sekä tuhkalla ryyditetty lohipastrami maistuivat omassa suussani alkupalasetistä parhaimmilta.


Lämpimänä makupalana oli savulohta korvasienikastikkeella. Lohi oli jopa kaltaiselleni savufriikille ehkä karvan verran liian savuisaa. Tuhti Priorat tosin leikkasi kalan savuisuutta ja sopi muutenkin sen kyytipojaksi yllättävän hyvin.

Tykästyin ravintola Särkänlinnan miljööseen kovasti, ja sinne voisi palata loppukesästä rapujen merkeissä. Järjestävän seuran edustajat tosin kertoivat, että kesäviikonloppuisin paikka on pullollaan hääväkeä, joten pöytävaraus kannattaa tehdä varmasti arki-illalle.


Seuraavaksi siirryimme mantereelta kolmen minuutin matkan päässä olevaan Liuskasaareen, jolla sijaitsee ravintola HSS Boathouse. Veneessä oli kätsyt pyllynalustyynyt.


Liuskaluodolla oli niin nättiä, että sieluun sattui.


Sen sijaan Boathousen menun maistiaiset eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Sekä kuha maissipyreellä että grillattu härkä vihreällä Béarnaise-kastikkeella tarjoiltiin meille kylminä ja lisukekorvasienissä ratisi hiekka. Hyh hyh.


Myöskään sitruunavanukas ei saanut minua syttymään, vaikka normaalisti olen aika happamien asioiden ystävä. Ilmeisesti yksilön savu- ja sitruunakiintiöt voivat sittenkin täyttyä?


Suklaakakkusysteemi mangosorbetilla sen sijaan oli oikein maistuva päätös mukavalle kevätretkelle, jonka kruunasi aivan upea sää.

Sikamaisia jämiä

Lähden torstaina jääkiekkopakolaiseksi Dubliniin, joten nyt on aika hyötykäyttää kaikki mahdolliset pilaantumisuhan alla olevat tykötarpeet.

Työstin löydöistäni äsken huomisen lounaan. Raaka-aineissa oli parin viikon takaisista kiinalaisista ruokaorgioista saakka rentoutuneita kevätsipuleita, nahkeahko inkiväärin kantapala sekä eilisen possufestin viimeinen kyljys.

Tähteiden lisäksi laitoin evääseen valkosipulia, soijaa, tilkan seesamiöljyä sekä kokojyvänuudeleita. Jää nähtäväksi, miltä jämäpossunuudelit maistuvat, sillä ylijäämäkyljyksessä oli vielä kohtuullinen kerros kermaista haudutussoossia.


Tarvitset:
kokojyvänuudelikiekon
lorauksen öljyä
palan inkivääriä
valkosipulinkynnen
jämäkyljyksen tai jotain muuta lihaa
lirauksen seesamiöljyä
lorauksen soijaa
kevätsipulia

Tee näin:
Keitä ja valuta nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.

Pilko inkivääri ja valkosipuli atomeiksi. Leikkaa liha suikaleiksi.

Kuumenna öljy pannulla. Freesaa inkivääriä ja valkosipulia hetki öljyssä.

Lisää lihasukaleet ja nuudelit pannulle, sekoita hyvin. Mausta seesamiöljyllä ja soijalla.

Lisää lopuksi joukkoon pilkotut kevätsipulit.


Ruokabloggaajat taikovat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi. Linkkivinkit sekä lista tempauksessa mukana olevista blogeista löytyvät kampanjan Facebook-sivulta.

Ihan kiva, mutta...

Käymme säännöllisen epäsäännöllisesti ulkoruokailemassa parin entisen työkaverini kanssa. Viimeisin treffipaikkamme oli ravintola Karljohan (Yrjönkatu 21), jonka ohi tulee käveltyä liki päivittäin, mutta jossa ei ole ikinä aiemmin tullut käytyä.

Enpä kyllä tiedä, tuleeko Karljohaniin mentyä toiste. Kaikki oli periaatteessa ihan OK, mutta se jokin puuttui. Vika täytyy olla ravintolassa, koska seura oli jälleen kerran ensiluokkaista - kiitokset siitä asianosaisille.

Alkupalaksi valitsin Taleggio-juustolla kuorrutettuja etanoita chorizovoissa. Annos vaikutti paperilla paljon paremmalta kuin miltä se maistui.

Alkudrinksuksi ottamani Janz Tasmania Vineyardin kuohuviini toimi mukavasti etanoiden kaverina.

Pääruoaksi söin naudankieltä, joka oli ihanan mureaa. Sen kanssa tarjoiltu piparjuurikastike ei ollut kyllä piparjuurta nähnytkään. Perunamuussi oli mennyt pikkuisen liisteriksi ja seurueemme kaikkien ruokailijoiden lautasilla oli samoja lisukevihanneksia.

Jaoimme pullon itävaltalaista Esterházy Pinot Noir Classicia, joka osoittautui oivalliseksi kieliviiniksi.

En ole oikeastaan koskaan lämmennyt ajatukselle tarjoilla crème brûléen kanssa jätskiä tai sorbettia, koska onnistunut crème brûlée on loistojälkiruoka ihan ilman mitään lisukkeita.

Karljohanissa tarjolla olisi ollut crème brûlée omenasorbetin kanssa. Hmph. Koska mieleni teki jotain pientä raikasta, jaoimme toveri T:n kanssa jälkiruokaelementit siten, että hän sai crème brûléen ja minä sorbetin, joka oli (ylläripylläri) ihan ookoo.

Kaikki syömiset ja juomiset (lasi kuohuvaa sekä kolmasosa punkkupullosta) maksoivat noin 60 euroa. Hintataso on siis vähintäänkin kohtuullinen ja ruoatkin perushyviä, mutta silti paikasta jäi vähän valju filis.

Vuosikertarisotto

Bongasin tämän omena-sinihomejuustorisoton ohjeen Ilta=Sanomista jo kolmisen vuotta (!) sitten, jolloin kirjasin reseptin luonnokseksi Bloggeriin. Risotto on siis ollut to do-listalla varsin pitkään.

Herkkua kannatti kyllä odottaa, sen verran maukasta tavaraa sain tänään aikaiseksi. Seuraavalla kerralla tosin laitan tähän ruokaan jotain tuhdimpaa juustoa, sillä nyt käyttämäni Regina Blu oli ehkä pikkuisen liian pliisua. Omenaksi kannattaa valita joku makea lajike.

Siiderinä minulla oli Stowford Pressiä. Lorottelin sitä myös paistinpannulle, jolla kypsensin risoton kanssa tarjoilemani Säästöpossun ihanat kyljykset. Siiderin lisäksi kyljysten haudutusliemessä oli kermaa, Dijon-sinappia, suolaa ja mustapippuria.


Risottoon tarvitset:
sipulin
50 g voita
3 dl risottoriisiä
3 dl kuivaa omenasiideriä
7 dl kasvislientä
150 g sinihomejuustoa
omenan
(suolaa)

Tee näin:
Silppua sipuli.

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulisilppu sekä riisit siinä.

Kun riisit ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi, lisää siideri.

Anna riisien pöhistä keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes siideri on imeytynyt niihin.

Lisää kattilaan kuumaa kasvislientä pienissä erissä koko ajan sekoittaen.

Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon sinihomejuusto sekä raastettu omena.

Tsekkaa suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Kylässä isomummon kaimalla

Olin pari viikkoa sitten muutaman muun ruokabloggaajan kanssa Kämp Signéssä (Pohjoisesplanadi 29, 2. kerros) tutustumassa Sami Tallbergin tiimin valmistamiin herkkuihin. Kulinaarimurujen lisäksi ainakin Suolaa ja hunajaa- sekä Dinner 4U2-blogeista löytyy tarinaa tästä leppoisasta tilaisuudesta.

Äyriäisten kanssa on kuulemma pitänyt pikkuisen lipsua, mutta muuten Kämp Signéssä luotetaan puhtaisiin, suomalaisiin raaka-aineisiin, joiden tuottajat tunnetaan suurinpiirtein nimeltä. Kyökissä kokataan samanlaisista tykötarpeista, joista oman mummoni Signe-äitikin varmasti aikoinaan valmisti ruokaa.

Kämp Signéssä käytetään myös runsaasti villiyrttejä, joiden tunnetuksi tekemisessä Sami on uranuurtaja Suomessa. Itseopiskelun ja reseptiikan kehittelyn luonnollisena jatkona hän on kunnostautunut myös villiyrttikeittokirjailijana.


Alkuun saimme maistella jumalaista possun kasslerista tehtyä Ilmajoen "kinkkua", joka peittosi maullaan kaikenmaailman patanegrat ja prosciuttot mennen tullen. Tarjolla oli myös vinkeitä hapatettuja porkkanoita.


Varsinaisesta alkuruoasta löytyi paljon kiehtovia makuja. Raitajuuria ja Saloniemen vuohenjuustoa oli ryyditetty voikukanlehdillä (joita on kuulemma melko hankala työstää maukkaiksi) sekä tosi vahvasti sitruunaruoholta maistuvilla, takavuosien Twin Peaks-sarjasta tutun douglaskuusen neulasilla. Törkeän hyvää!


Lajitoveri tarkkailee douglaskuusinäytettä.


Välikeitoksi meille tarjoiltiin aivan ihanaa koivunmahlaista ja kallioimarteista maa-artisokkakeittoa.


Pääruokana oli paistettuja ahvenia, hernepyreellä maustettua emmervehnää, suutuntumaltaan jännää isomaksaruohoa, vuohenputkea ja villiruusuvinaigrettea.


Jälkkäriksi söimme tuhtia suklaakakkua yllärijäätelöllä, jonka pääraaka-ainetta yritimme maistellen arvailla. Omaan suuhuni jätski maistui hiukan teemäiseltä ja pikkuisen karvaalta, joten veikkasin tykötarpeeksi piharatamoa. Pieleen meni.

Kämp Signé oli erittäin viehättävä tuttavuus, jonne tulee varmasti mentyä ihan omalla rahallakin. Hinnat eivät nimittäin olleet mitenkään tähtitieteellisen korkeita, vaikka sitä vähän niin kuin olettaisi, kun ravintola toimii tuommoisen vähän fiinimmän hotellin yhteydessä.


Oivallisen dinnerin päätteeksi kävimme vielä Pumpkin Jamin Marin ja hänen Käsimallinsa, Viva ciabattan Aleksin sekä Ilo-kilpikonnan kanssa bissellä ja maistelemassa Ameriikan tuliaissuklaita.

Hävikkiherkkupaloja

Ihanaakin ihanamman parsa-parmesaanipiiraan tykötarpeista jäi yli pari lehtitaikinalevyä sekä Mascarpone-juustoa.

Toissaviikonlopun kiinalaisia ruokaorgioita varten ostamiani kuivattuja pilvenkorvasieniä oli pussin pohjalla vielä jokunen. Keittiössä kummitteli myös vapun kalasafkoihin hankitun tillin nuupahteleva haamu. Lisäksi löytyi sipulia, suolaa ja mustapippuria.

Liotin sienet ja silppusin ne atomeiksi. Samat temput (ilman liottamista) tein tillille ja sipulille. Sekoitin kaikki silput juuston kanssa tahnaksi, jonka maustoin suolalla ja pippurilla.

Taikinalevyt leikkasin pitkittäin kolmeen osaan ja syntyneet suikerot edelleen kolmeen osaan. Lusikoin emähyvää tahnaa taikinapaloille, joita paistoin 225-asteisessa uunissa vartin verran.


Sienisuupaloista tuli aika makoisia, mutta kukahan nämä loput nyt sitten söisi?


Ruokabloggaajat taikovat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi. Linkkivinkit sekä lista tempauksessa mukana olevista blogeista löytyvät kampanjan Facebook-sivulta.

Parsaa tuplajuustolla

Parsa on ihanaa! Kotimaista satoa toiveikkaana odotellen otin parsakauteen pienen varaslähdön jo viime viikolla ja tilasin Makumakusta espanjalaista luomuparsaa.

Ilmeisesti myös Brittein saarilla parsaa pukkaa jo, sillä BBC Good Foodin taannoisessa uutiskirjessä hehkutettiin uusimpia parsareseptejä.

Niiden joukosta löysin maukkaan oloisen ohjeen, jota päätin kokeilla heti kun ehdin. Tänään lopulta vääntämäni parsa-parmesaanipiiras osoittautui ihan järisyttävän hyväksi.


Juustohullua mieltäni lämmitti se, että piiraaseen tulee sekä Mascarponea että Parmesania. Iloiseksi yllätyksekseni löysin vielä ässäketjun marketista luomu-Mascarponea! Parmesania on saanut luomuna jo pitkään.

Sen verran tuunasin engelsmannien ohjetta, että raastoin juustoseokseen sitruunan sijasta limen kuorta ja mielestäni se komppasi tosi kivasti sekä basilikan että juustojen makuja. Lime oli näet hyvää vauhtia kovettumassa ja se piti käyttää ennen sen muuttumista hävikiksi.

Piiraaseen käyttämistäni valmiista lehtitaikinalevyistä (niin, kätevämpi emäntä olisi toki tehnyt taikinan itse) jäi pari lätkää yli. Koska sulatettuja pakastelaattoja ei kannusteta pakastamaan uudellen, niin tein jämistä pieniä suupalajuttuja, joista lisää omassa postauksessaan.


Tarvitset:
4 lehtitaikinalevyä
6 rkl Mascarponea
40 g Parmesania raastettuna
3 rkl silputtua basilikaa
limen kuoren raastettuna
suolaa
mustapippuria
350 g parsaa
oliiviöljyä

Tee näin:
Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita juustot, basilika ja limen kuoriraaste. Mausta tahna suolalla ja pippurilla.

Vuoraa pitkulaisen vuoan pohja ja reunat taikinalevyillä. Levitä juustoseos taikinapohjalle.

Pätki parsat siten, että nuppupäinen pätkä jää hiukan vuoan leveyttä lyhyemmäksi. Lado nuppupätkät sievään riviin juustoseoksen päälle.

Pilko loput parsanvarret ja ripottele pieniä parsakiekkoja nuppupätkien väliin. Pirskottele lopuksi parsojen päälle hieman oliiviöljyä.

Paista piirasta 25-30 minuuttia.

Syö haaleana parmesaanilastujen kanssa.

Doggie bagin uusi elämä

MTT:n Foodspill-tutkimushankkeen puitteissa tehty selvitys paljasti, että suomalaisissa kodeissa heitetään roskiin täysin syömäkelpoisia asioita jopa 160 miljoonaa kiloa vuodessa. Siis 160 MILJOONAA kiloa. Järjetöntä!

Faktoista järkyttyi myös Suolaa ja hunajaa-blogin Jonna. Kun hän huhuili muita ruokabloggaajia kampanjoimaan toukokuussa hävikin vähentämisen puolesta, niin ilmoittauduin ilman muuta mukaan.


Ruokapalkalla (jota en ole vielä maksanut) sain houkuteltua tutun graafikon suunnittelemaan kamppikselle logon, josta tuli tosi hieno. Nyt logo koristaa kaikkien mukana olevien blogien Hävikistä herkuksi-teemaan liittyviä vinkkipostauksia.

Linkit näihin kirjoituksiin sekä muihinkin mukaviin juttuihin kootaan tempauksen Facebook-sivulle. Sieltä löytyy myös ajan tasalla oleva lista kamppikseen osallistuvista blogeista.

Itse olen viime aikoina syönyt todella paljon ulkona ja siksi kotikokkailu on jäänyt hiukan lapsipuolen asemaan. Joissakin ravintoloissa annokset tuppaavat olevat sen verran isoja, että lautasen tyhjäksi syöminen on haasteellista.

Massiivisen kokoisia settejä harrastetaan muiden muassa ravintola Kannaksessa, jossa tulee vierailtua kohtuullisen usein sen sijainnin ja jokaviikkoisen musavisan vuoksi.

Viime torstaisen visan etkoilla vahvistimme itseämme Hannan sopan Hannan kanssa metsästäjänleivällä ja hampurilaisella. Tavattoman maukkaista, mutta elämää suuremmista eväistä emme kumpikaan kyenneet suoriutumaan ja jämät olivat hyvää vauhtia muuttumassa hävikiksi.


Metsäsästäjänleivän raato.


Noin puoliksi syöty peksuburgeriateria.

Hävikistä herkuksi-kampanjan reilussa hengessä pyysimme saada jämät mukaan. Hanna tosin unohti omat hävikkinsä Kannaksen kylmiöön, joten minä sain kunnian tuunata uusia aterioita molempien doggie bagien sisällöistä.


Virkistin lautasille jääneitä salaatteja tuoreella kurkulla. Hampurilaissämpylän sekä metsästäjänleivän kateleipäpalat pilkoin kuutioiksi ja paistoin ne rapeiksi voissa. Toimi ihan kympillä seuraavan päivän lounassalaattina.


Ranskalaisista perunoista, pihveistä sekä metsästäjänleivän sienikastikkeesta ja marinoiduista punasipuleista paistelin jämäruokien klassikkoa, pyttipannua. Spydärin pohjaksi freesailin jääkaapista löytyneen nahkeahkon punasipulin puolikkaan ja kruunasin annoksen paistetulla munalla. Ihan törkeän hyvää!

Viime viikolla vierailin niin ikään parin ruokabloggaajakamun kanssa Itiksen Masabissa. Se ei ole tosin koskaan kuulunut suosikkeihini sushirintamalla, mutta Itiksen ravintolassa on sellainen elokuvista tuttu hihna, jolta voi noukkia haluamiaan juttuja. Sitä hihnaa siis lähinnä matkasimme ihmettelemään.


Sinänsä oli todella hienoa huomata, että Masabi on asettanut kunnon sanktiot ruokatuhlareille. Valitettavasti siellä kuitenkin tarjoillaan niin huonoa sushia, että hävikkiä varmasti syntyy jo pelkästään sen vuoksi.


Hihna itsessään oli tosiaankin Masabin parasta antia, koska sillä kiertäneet sushit olivat aika surullisia esityksiä. Riisi oli pahaa ja kylmäsavulohi ei vaan toimi sushin raaka-aineena.


Vaikka melkein kaikki seurueestamme söivätkin kiltisti kaikki hihnalta poimimansa sushisatsit, Kulinaarimurula ei suosittele Itiksen Masabia kenellekään.

Vappumuonaa

En ole vappukarnevaalien väkijoukoissa viihtyvää tyyppiä, mutta tykkään tähän keväiseen juhlaan kuuluvista herkuista. Aiheesta on tullut mainittua aiemminkin.

Tämänvuotisten vappusyömisten linja oli jälleen kerran hyvin kalaisa. Omatekemät eväät olivat vanhoja tuttuja klassikoita ja uutena juttuna pöytää koristi pikkuruinen voileipäkakku, jonka tehtiin tilaustyönä Chef & Sommelierissa.


Kakun tykötarpeina oli hyödynnetty perinteisesti roskakaloina pidettyjä lahnaa ja särkeä, tällä kertaa savustettuina. Siinä oli myös hienon makuista hauen mätiä, jota ei oikein tahdo saada mistään.

Roskakalavoikkarikakun maku oli ihan mieletön ja ulkoiselta olemukseltaankin se oli nätti kuin sika lahna pienenä! Kakku sopi oivallisesti natusteltavaksi Bouché Père & Filsin Cuvée Blanc de Blancsin kanssa.


Tänä vuonna Kulinaarimurulassa tehtiin tuttavuutta aivan uudenlaisen kuohuviinipullon korkin kanssa. Ensin siitä piti poistaa pullon kaulan ympärille kiedottu muovinen suikale. Sen jälkeen otin pullon pohjasta kiinni ja aloitin varovasti kiertämään korkkia, joka pasahtikin hetimiten valtavalla paineella kohti kattoa. Onneksi ei ollut naama välissä!


Uusiseelantilainen Saint Clair Vicar's Choice osoittautui kyllä hullunhyväksi kuohariksi, jota aion ostaa arvaamattomasta korkista huolimatta uudelleen. Jos joku muuten tietää, mistä tuossa ihmekorkissa on oikein kysymys, niin saa kertoa!


Vappuruokana oli myös katkarapuisaa ceasarsalaattia, johon tein kastikkeen vanhalla luotto-ohjeella. Krutongit salaattiin paistelin jo parhaat päivänsä nähneestä Rezen oliivileivästä.

Lisäksi valmistin gubbröraa tuunatulla reseptillä. Yleensähän gubbröraan käytetään anjovista, mutta mielestäni sillikin sopii möhnään eri hyvin. Nämä oluen kanssa nautitut sillileivät maistuivat ihan kesältä!


Gubbröraan tarvitset:
2 munaa
pienen punasipulin
70 g matjessilliä
50 g maustamantonta tuorejuustoa
reilusti tilliä
valkopippuria
ruisleipää

Tee näin:
Keitä munat koviksi ja anna niiden jäähtyä.

Silppua jäähtyneet munat, sipuli ja sillit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuutiot tuorejuuston kanssa.

Mausta seos tillisilpulla ja valkopippurilla.

Levitä möhnää ruislepäviipaleille. Leikkaa niistä haluamasi kokoisia ja muotoisia paloja.