30. heinäkuuta 2012

Uusia pottuja uudella tavalla

Olen viime aikoina syönyt eri sapuskoissa niin paljon jogurttia, että jos olisin mieshiiri, minulla olisi jo tuuhea, kiiltävä turkki ja painavat kassit.

Onneksi olen kuitenkin varhaiskeski-ikäinen naisihminen, sillä jogurttia tulee myös tähän peruna-paprikasalaattiin. Se on kiva perunaruokavaihtoehto, kun keitettyjen pottujen kiintiö alkaa täyttyä.

Resepti on tarttunut matkaan vuosia sitten muistaakseni jonkun kaverin pötypöydästä. Olen kokeillut tämän salaatin tekemistä myös normipotuista, mutta siitä ei tule niin hyvää kuin varhaisperunoista valmistetusta eväästä.
Salaatti sopii erityisen hyvin kaveriksi vahvan makuisille makkaroille, ainakin West Charkin luomulammasmakkaran kanssa se toimi oivallisesti. Palanpainikkeeksi käy vaikkapa Malmgårdin spelttiolut.
Tarvitset:
500 g varhaisperunoita
vihreän paprikan
linnunsilmächilin
1 dl jogurttia (käytin partaäijää)
1 tl (savu)paprikajauhetta
1 tl jeeraa
1 tl suolaa

Tee näin:
Pese ja keitä perunat. Anna niiden jäähtyä.

Leikkaa jäähtyneet potut sekä paprika kuutioiksi.

Poista chilistä siemenet ja leikkaa chili pieneksi silpuksi.

Laita jogurtti kulhoon. Lisää joukkoon chilisilppu sekä mausteet ja sekoita hyvin.

Sekoita peruna- ja paprikakuutiot jogurtin joukkoon. Anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia, mieluiten kellon ympäri.

29. heinäkuuta 2012

Vuohi kukkakaalimaan vartijana

Kukkakaali on hyvää. Chevre on hyvää. Ei ollut siis kovin iso yllätys, että myös kukkakaali-chevrepaistoksesta tuli aivan älyttömän hyvää!

Heräteostin torilta sööttejä pikkukukkiksia ja paritin ne alun perin salaattitarpeiksi hankkimani juuston kanssa herkullisin lopputuloksin. En kypsentänyt kukkakaaleja lainkaan ennen uunitusta, jolloin niiden rakenne säilyi kivan napakkana.

Hävikinvastustushengen mukaisesti hyötykäytin ruokaan taannoisesta ahventen paneroinnista ylijääneen korppujauhojen ja juuston sekoituksen, mutta ilman sitäkin pärjää mainiosti.

Ahvenhaasteessa on muuten parhaillaan äänestys käynnissä, aikaa mielipiteesi ilmaisuun on vielä koko huomispäivä.
Tarvitset:
pari pientä kukkakaalia
200 g chevreä
suolaa
mustapippuria
vajaan desin kasvislientä
ruohosipulia

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Murustele raa'at kukkakaalit sekä juusto vuokaan. Ripottele joukkoon suolaa ja pippuria.

Kaada vuoan pohjalle pikkuisen kasvislientä.

Kypsennä kukkakaaleja uunissa noin puolisen tuntia.

Silppua kypsän sapuskan päälle reilusti ruohosipulia.

Sinne ja takaisin

Vähintään kerran kesässä yksilön on käytävä turistireissulla Porvoossa...
...ja otettava kuva näistä punaisista ranta-aitoista. Tämä otos on viime torstailta.
Varsinaisena syynä porvoiluun olivat lounastreffit kafrujen kanssa ihkauuden Taidetehtaan yhteyteen avatussa Bistro Sinnessä (Läntinen Aleksanterinkatu 1), jolle täräytettiin Hesarin NYT-liitteen arvostelussa täydet viisi tähteä.

Ravintola olikin ääriään myöten täynnä ja henkilökunta joutui myymään useille ovella pyörähtäneille satunnaisille matkailijoille ei oota. Pöytävaraus on siis hyvä tehdä ajoissa.
Kolmen ruokalajin lounasmenusta skippasin alkusopan (vihreä gazpacho) ja tyydyin salaattiin, jonka ylle holvasin oikein maukasta punajuurivinegretteä.
Seuralaiseni kehuivat jo etukäteen paikan päällä leivottuja leipiä, jotka maistuivatkin erinomaisilta kun ne viimein parin pyytämisen jälkeen pöytäämme tuotiin. Juomien tilauskaan ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta pienet sekoilut voinee laittaa alkukankeuden piikkiin.
Pääruoaksi ottamani paistettu taimen oli mielettömän hyvää: pinnalta optimaalisen rapeaa ja sisältä optimaalisen mehevää. Kalan kanssa tarjottu soossi oli ehkä parasta hollandaisea, jota olen konsaan syönyt. Lisukeparsatkin olivat juuri sopivasti kypsennettyjä. Nam potenssiin sata.
Jälkkäripaahtovanukkaan tilasin tavoilleni uskollisena ilman rönsyjä (Sinnessä ne olisivat olleet mansikoita, lakkoja ja vadelmagranitéa). Crème brûléen maku oli ihan jees, mutta sen rakenne olisi voinut olla huomattavasti jämäkämpi.

Bistro Sinnen iltalistakin täytyy kyllä käydä testaamassa lähitulevaisuudessa. Tästä lounaasta ja loistoseurasta kiitän kauniisti asianosaisia - syödäänkö seuraavan kerran yhdessä Helsingissä?
Turren Porvoon-ohjelmaan kuuluu tietenkin käynti Brunbergin tehtaanmyymälässä. Nyt mukaan tarttui puoli kiloa ihanaisia appelsiinisuklaanappeja ja loota poliittisesti korrektin nimisiä mokkasuukkoja. Skafferista ostin tuomisiksi tummanpuhuvaa savusuolaa ja Mormors-putiikista purkillisen teetä. Tee kuuluu syksyyn ja se on ihan kohta ♥

27. heinäkuuta 2012

Seesam aukene ja päästä sika sisään!

Joskus yksilölle tulee järkyttävä himo korianterin ja sianlihan kombinaatioon. Viimeksi mielihalu iski muutama päivä sitten, joilloin tainnutin sen onnistuneesti tekemällä kaukoitäisiä minipossuburgereita.

Mini-etuliite viittaa tässä yhteydessä syötävien kokoon. En siis valmistanut ruokaa pienikokoisista lemmikkisiosta, vaan karkkilalaisen luomupossun herkullisesta kylkipalasta. Hieroin siihen viisimaustetta ja suolaa, jonka jälkeen ylikypsensin lihan 170-asteisessa uunissa.

Mehevien possunkylkiviipaleiden lisäksi sulloin seesamisten pikkusämpylöiden väliin tujua chilimajoneesia ja pikkelöityjä kurkkuja, jotka tein dressinkiäiä Tomi Björckin teeveeohjelmasta saatuja vaikutteita hyödyntäen. Kurkut olivat pelkiltään syötyinä hurjan suolaisia, mutta kun ne yhdisti muihin tykötarpeisiin, niin suolaisuus liudentui.

Kokeilin täytteinä myös possunkylkeä ja kaakkoisaasialaista kaalisalaattia, eikä sekään yhdistelmä pöllömmältä maistunut. Sikahyvien sikapurilaisten kyytipoikana toimii sikakylmä olut.
Sämpylöihin tarvitset:
2 dl vettä
25 g hiivaa
ripauksen sokeria
2½ dl venhäjauhoja
ripauksen suolaa
2 tl seesamiöljyä
seesaminsiemeniä

Lisäksi tarvitset:
kurkun
1 rkl suolaa
1 dl majoneesia
1 rkl vahvaa chilikastiketta (esimerkiksi Srirachaa)
kevätsipulin
ylikypsää possunkylkeä
runsaasti tuoretta korianteria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva ja sokeri. Lisää mukaan jauhot, suola ja seesamiöljy. Vaivaa taikinaksi ja anna nousta liinan alla noin puolen tunnin ajan.

Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Laita kurkkuviipaleet ja suola kulhoon. Sekoita ja jätä huoneenlämpöön ässehtimään.

Sekoita majoneesi ja chilikastike keskenään. Lisää joukkoon pilkottu kevätsipuli. Laita soossi makuuntumaan jääkaappiin.

Pyörittele kohonneesta taikinasta pikkuisia palleroita. Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 8-10 sämpylää.

Laita taikinapallot leivinpaperoidulle uunipellille ja ripottele niiden päälle seesaminsiemeniä.

Paista sämpylöitä uunissa 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ennen täyttämistä.

Halkaise jäähtyneet sämpylät osittain. Täytä sämpylät majoneesilla, kurkkuviipaleilla ja possunkylkisiivuilla sekä tuoreella silputulla korianterilla. Syö halulla.

Kaali goes Kaukoitä

Keräkaali on yksi lempivihanneksistani. Koska tiukkaa kisaa kärkisijasta käyvät myös kukka-, kyssä- ja ruusukaalit, niin voinen tokaista, että "Hei minä olen Jaana ja olen kaaliholisti!"

Varhais- ja kesäkaalit toimivat mielestäni parhaiten raakana erilaisissa salaateissa. Porkkanan, kevätsipulin, tuoreen korianterin sekä kipakan soossin suosiollisella avustuksella niistä syntyy kaakkoisaasialaista kaalisalaattia.

Ihanan korianterista salaattia voi hyödyntää vaikka vietnamilaisten riisipaperirullien tai ihanien possuburgereiden täytteenä. Kaalisalaatti vörkkii hienosti myös erilaisten grillattujen asioiden lisukkeena. Saa sitä syödä ihan pelkiltäänkin.
Tarvitset:
puolikkaan pienehköstä varhaiskaalista
pari kevätsipulia
nipun porkkanoita
reilusti tuoretta korianteria

Kastikkeeseen tarvitset:
limen
2 rkl kalakastiketta
1 rkl (ruskeaa ruoko)sokeria
2 linnunsilmächiliä
valkosipulinkynnen

Tee näin:
Suikaloi kaali ja pilko kevätsipulit.

Raasta porkkanat (porkkanoita ei tarvitse kuoria, riittää että peset ne hyvin).

Sekoita kaalit, sipulit ja porkkanat keskenään. Silppua mukaan niin paljon korianteria kuin mielestäsi on soveliasta.

Purista limestä mehut. Lisää joukkoon kalakastike ja sokeri. Sekoita kunnes sokeri on liuennut nesteeseen.

Poista chileistä siemenet. Pilko siemenettömät chilit sekä valkosipuli atomeiksi. Lisää chili- ja valkosipulisilppu muiden kastikeainesten joukkoon. Sekoita hyvin.

Kaada kastike salaatin joukkoon ja sekoita hyvin. Anna muhia jääkaapissa noin tunnin ajan.

Hyvää ruokaa, pahaa kahvia

Kolmen hengen iskuryhmämme vietti viime viikolla pari tuntia Palacen katolla brunssin merkeissä.
Elokuun loppuun saakka lauantaisin katettavan brunssin menu vaikutti paperilla oivalliselta ja suurimmaksi osaksi syömiset olivat herkullisia ihan livenäkin.
Tarjolla oli myös rutkasti silmänruokaa terassilta avautuvien maisemien ansiosta. Paattien tarkkailu on aina kivaa.
Tykkäsin kovasti kylmien kalojen valikoimasta. Eniten pidin silakoiden ja kaalisalaatin yhdistelmästä. Perunasalaatti ja fenkolisuolattu lohi tillikurkkujen kanssa olivat perushyviä, vaikka fenkoli ei lohessa hirveästi maistunutkaan. Sen sijaan paksussa kastikkeessa olevat sillinpalat eivät vastanneet käsitystäni sillikaviaarista, mutta senkään maussa ei ollut valittamista.
Lihaisista paloista suosikkini oli mukavan savuisa ilmakuivattu possun niska, jonka kavereina tarjoillut mehustetut melonit toimivat loistavasti. Miten meloneita muuten mehustetaan, tahtoo oppia?
Lämpimien ruokien positiivinen yllättäjä oli munakokkeli, joka maistui oikeista munista tehdyltä ja siinä oli liraus tryffeliöljyä sekä reilusti ruohosipulia. Savustetun lohen lisukekasviksetkin olivat onnistuneen napakoita, mutta kalan nahka olisi voinut olla rapeampaa.
Paahdettujen porsaan kylkipalojen rapeusasteissa oli myös toivomisen varaa. Kaivelin lautaselleni rapsakoita biittejä, mutta niitä ei laarissa hirveän montaa ollut. Karamellisoitu sipuli oli ehkä turhan tuhti lisuke possulle. Olisin kaivannut tilalle jotain raikkaampaa, nyt kokonaisuus jäi pikkuisen tunkkaiseksi.
Juustot olivat iso pettymys. Mustaleimaista emmentalia, sinihomejuustoa ja brietä Valiolta. Booooring!
Minttuhedelmät olivat ihania ja luomujogurttimoussekin oli namia, vaikka sen rakenne ei kovin moussemainen ollutkaan.
Lopuksi haarukoin vielä mehevän suklaa-kirsikkakakkukuution. Kahvi sen sijaan oli luokattoman pahaa. Juomamme espressot ja capuccinot olivat taattua Nespresso-laatua. Hyh hyh.

Miksi ihmeessä Palacen tasoisessa paikassa kahvit tehdään kapselimasiinalla? Samasta aiheesta purnattiin joku tovi sitten yleisemmällä tasolla myös Hesarin NYT-liitteessä.
32 euroa brunssista oli ehkä hitusen liikaa. Kolmasosa pullosta viiniä (Domaine du Pré-Semelé Sancerre Rosé) ja 3,50 euron (!) kahvi nostivat hintaa parillakymmenellä eurolla. Eräs seurueemme jäsen totesi, että "olisin ollut tosi tyytyväinen, jos ruokien hinta olisi alkanut kakkosella."
Kaikkein eniten Palacessa tökki yllättäen palvelu. Odottelimme pöytiinohjausta sekä juomia turhan pitkään. Likaisia lautasia ei kerätty pöydästämme pois eikä käytettyjä haarukoita ja veitsiä korvattu uusilla. Kahvin tilaaminenkaan ei meinannut onnistua millään, koska salissa ei tarjoilijoita juuri pyörinyt.

Vaikka ruoka olikin voittopuolisesti hyvää, jäi olemattomasta palvelusta vähän paha maku suuhun.

24. heinäkuuta 2012

Nestemäistä rosollia

Maistoin chłodnikia ensimmäistä kertaa muutaman vuoden takaisella Puolan reissullani ja ihastuin siihen välittömästi. Matkan jälkeen olen tehnyt tätä kylmää punajuurikeittoa muutamaan otteeseen, mutta blogiin saakka ohjetta en ole aikaisemmin saanut.

Kaikilla kokkaajilla on varmasti oma chłodnik-reseptinsä, mutta punajuurta tulee jokaiseen soppaan. Olennaisinta on, että uuden sadon juurikkaista käytetään kaikki mahdollinen, myös varret ja lehdet.

Osan maustamattomasta jogurtista voit korvata smetanalla, jos haluat sapuskasta tuhdimpaa, mutta pelkällä jogurtillakin saa aikaan mahtavaa kesäruokaa. Voit lorauttaa mukaan myös hapankurkkujen lientä, silloin etikkaliraus on tarpeeton.

Ruokaan voit laittaa sattumiksi punajuuren ja hapankurkkujen (nimenomaan maitohappokäymisen tuloksena syntyneiden) lisäksi pilkottua tuorekurkkua tai retiisejä. Voit myös koristella keiton kovaksi keitettyjen kananmunien viipaleilla.

chłodnik_chlodnik_kylmä_punajuurikeitto
Tarvitset:
nipun punajuuria naatteineen ja lehtineen
5 dl kasvislientä
5 dl vettä
7 dl jogurttia (käytin partaäijää)
2 hapankurkkua (minulla Myrttisen valkosipulikurkkuja)
1 tl väkiviinaetikkaa
puoli puskaa tilliä
puoli puskaa ruohosipulia
(suolaa)

Tee näin:
Irroita punajuurista naatit ja kuori mukulat. Raasta kuoritut punajuuret karkeaksi raasteeksi. Pese naattien varret sekä lehdet hyvin ja pilko ne pienemmiksi. Muovihanskat ovat tässä hommassa suositeltava asuste.

Laita punajuuriraaste sekä varsi- ja lehtisilppu kattilaan. Kaada joukkoon kasvisliemi sekä vesi.

Kypsennä punajuuria liemessä 15-20 minuutin ajan. Nesteen ei saa kiehua eikä edes kuplia, ainoastaan väreillä hissukseen. Räyhäkkä keittäminen karkoittaa punajuurista helposti niiden kauniin värin.

Kun punajuuret ovat hiukan pehmenneet, ota kattila pois liedeltä ja anna liemen jäähtyä.

Sekoita jäähtyneeseen soppaan jogurtti, pilkotut tai suikaloidut hapankurkut, etikka, tilli ja ruohosipuli. Lisää suolaa tarvittaessa.

Laita kattila jääkaappiin ja anna keiton viilentyä vähintään parin tunnin ajan ennen herkuttelua.

23. heinäkuuta 2012

Nomen est omen

Sukunimeni velvoittamana osallistun vielä näin kalkkiviivoilla kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen mahdottoman herkullisilla pienillä ahvenpurilaisilla.

Duunasin ahvenista kisaburgereihin pihvejä pyörittelemällä fileiden paloja raastetun Pecorino-juuston ja korppujauhojen seoksessa. Sitten paistoin ne voissa.

Sämpylät tein Herkun ja koukun loistavaa ohjetta soveltaen (maidon tilalla vettä, normisatsia pienempi taikina) ja muut hampparintäytteet sävelsin niistä tykötarpeista, joita sattui käsillä olemaan.

Yritin olla tappamatta teemaraaka-aineen herkkää makua ja mielestäni onnistuin siinä kiitettävästi: burgereista tuli ihan vahingossa pirullisen hyviä! Ja olivathan ne söötin näköisiäkin.

ahvenburgeri
Sämpylöihin tarvitset:
2 dl vettä
25 g hiivaa
4 dl vehnäjauhoja
20 g voita
1 tl suolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
½ dl jogurttia (käytin partaäijää)
½ dl majoneesia
pienen salottisipulin (tai puolet isommasta)
2 rkl kapriksia (+ lirauksen kaprispurkin lientä)
(suolaa)

Lisäksi tarvitset:
punajuuren naatteja lehtineen
50 g Pecorinoa
50 g korppujauhoja
400 g ahvenfileitä
voita paistamiseen

Tee näin:
Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon jauhot, pehmeä voi ja suola. Vaivaa taikinaa noin vartin verran ja jätä se lepäämään hellan kulmalle pyyheliinan alle noin puoleksi tunniksi.

Sekoita partaäijä ja majoneesi keskenään. Lisää joukkoon atomeiksi pilkottu sipuli sekä kaprikset (+ liraus kaprispurkin lientä). Sekoita hyvin ja lisää suolaa tarvittaessa. Laita soossi jääkaappiin ässehtimään.

Jaa kohonnut taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele osasista sämpylöitä. Laita sämpylät leivinpaperoidulle pellillä. Anna niiden kohota pyyheliinan alla puolitoista tuntia ja paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Leikkaa punajuuren lehdet irti naateista. Huuhtele lehdet ja ryöppää ne nopeasti. Siirrä lehdet jäähtymään kulhoon, jossa on kylmää vettä. Kuivaa lehdet pyyheliinan välissä.

Raasta Pecorino ja sekoita se korppujauhojen kanssa. Puolita ahvenfileet (pieniä ahvenia ei tarvitse puolittaa) ja pyörittele palasia juusto-korppujauhoseoksessa. Paista kalat rapeiksi voissa pannulla.

Halkaise hieman jäähtyneet sämpylät ja laita niiden väliin kastiketta, punajuuren lehtiä ja paistettuja kalapaloja. Syö nautiskellen.

22. heinäkuuta 2012

Lomalounas pitkän kaavan mukaan

Kesäloman viettäminen kotinurkilla on siinä mielessä mukavaa, että periaatteessa olisi mahdollisuus käydä vaikkapa lounaalla niissä ravintoloissa, jotka työpäivinä ovat hankalan matkan päässä. Käytännössä se ei kuitenkaan onnistu, koska aika moni kiintoisa lounaskuppila on heinäkuun kiinni.

alia
Onneksi Alia (Mustikkamaankuja 1) on auki ja sinne pääsee kätsysti Korkeasaareen menevällä bussilla rautatieasemalta 10 minuutissa.

Alian lounaalla on paikan brunssilta tuttu konsepti eli alku- ja jälkiruoat otetaan buffasta, pääruoka tarjoillaan pöytään. Lounaalla buffan valikoima on pikkuisen brunssia suppeampi.

Vietimme ystävättäreni kanssa Mustikkamaalla herkullisen, kiireettömän parituntisen viime perjantaina. Alkoi tuntua jo vähän lomalta.

alia
Alkupalapöydän kalaisat antimet olivat jälleen kerran parhaita. Tarjolla oli paria laatua silliä (kokojyvä-Dijon-sinappisilli oli killerihyvää), rapu- ja savulohimöhnää, mummonkurkkuja, ihanaa saaristolaisleipää sekä voisia uusia pottuja. Omnom.

alia
Muissakaan buffan syömissä ei ollut juurikaan valittamista: vasikanpaistia ohuina siivuina, kantarelli-pekonipiirasta, lihaisaa terriiniä ja runsaasti erilaisia salaatteja (tomaatti-mozzarellaa, punajuuri-vuohenjuustoa, metsäsientä sekä fenkoli-retikka-retiisiä). Liki kaikki alkupalat olivat tosin aika lähellä liian suolaisen sapuskan rajaa.

alia
Pääruoaksi valitsimme molemmat ylikypsää possunkylkeä, joka oli oikein maukasta. Sikabiitin lisukkeena ollut savustettu selleripyree maistui niin ikään mainiolta.

alia
Pääruoan kanssa tarjoillut jalomintulla maustetut perunalastut olivat jänniä, mutta aivan tolkuttoman suolaisia.

Alkupalojen kyytipoikana hörpimme Saimaan Juomatehtaan loistavaa Marsalkka Luomuvehnää. Possuressun kaveriksi laseihimme kaadettiin muhevaa Remelluri Reservaa vuodelta 2005.

alia
Jälkiruoka-arsenaalista poimin lautaselleni panna cottaa omenakuutioilla sekä suklaa-vadelmamoussekakkua. Muffinssit ja mustikkapiirakat piti valitettavasti jättää kokeilematta, sillä rajat ne olivat Neuvostoliitollakin.

Ruoat, pullo olutta, lasi viiniä ja espresso maksoivat noin 50 euroa. Varsin kohtuullista siis. Jos suolapurkkia olisi ravisteltu hieman maltillisemmin, niin pitkä lounaamme olisi ollut täyden kympin arvoinen.

Cool as a cucumber

Tänä kesänä (tai oikeastaan tänä vuonna) olen harrastanut ruoanvalmistushommia vähemmän kuin naismuistiin. Sitäkin useammin on tullut syötyä kaikenkarvaisissa kuppiloissa.

Harvinaisten kotikokkailujeni hittisapuskaksi on noussut ihan superhyvä ja -helppo kylmä kurkkukeitto, jonka ohjeen löysin Food & Wine-lehden sivuilta.

Tuunasin originaalireseptiä sen verran, että jätin kerman pois ja laitoin tilliä reilusti ohjeistusta isommalla mitalla. Vaihtelua makuun voisi saada vaihtamalla tillin johonkin toiseen yrttiin, mutta vielä en ole tuntenut siihen tarvetta.

Kurkkusoppa on oivallista hellekelien (joita kuluvana suvena ei ole onneksi kiusaksi saakka ollut) ruokaa, mutta kyllä sitä kelpaa lusikoida myös sateen rummuttaessa ikkunalautoihin.

Oheisen satsin mukaisesta määrästä syö itsenä kylläiseksi kaksi nälkäistä kesälomailijaa. Alkuruoaksi siitä riittää varmasti neljälle tai viidelle.

kylmä_kurkkukeitto
Tarvitset:
500 g avomaankurkkuja
1 rkl sherryetikkaa
2 tl suolaa
5 dl jogurttia (käytin partaäijää)
puoli puskaa tilliä

Tee näin:
Pese kurkut ja kuori niistä puolet. Kuoria ei kannata nakata kompostiin, vaan niillä voi koristella valmiit annokset.

Halkaise kurkut pitkittäin ja kaavi siemenet pois lusikalla (syö siemenet ruoantekoruokana). Paloittele puolikkaat kohtalaisen kokoisiksi paloiksi.

Sekoita kulhossa etikka ja suola. Lisää joukkoon kurkut ja anna muhia puolisen tuntia.

Poimi muhineet kurkut reikäkauhalla tai-lusikalla kulhosta ja laita ne blenderiin yhdessä jogurtin sekä tillin kanssa. Lisää joukkoon ruokalusikallinen etikkalientä.

Surraa ainekset tasaiseksi. Viilennä soppaa jääkaapissa vähintään parin tunnin ajan (tai jopa yön yli) ennen syömistä.

Makumatkalla Mansessa

Tänä vuonna aloitin kesälomani Tampereella, missä on aina mukava käydä. Majoittaudun kotimaan reissuillani yleensä Scandic-hotelleihin, koska olen onnistunut sotkeentumaan ketjun kanta-asiakasohjelmaan. Tampereen Scandicien huono ominaisuus on se, ettei aamiaisella saa pekonia!

tunnusta_rakkautesi_i_love_tampere
Paikallisten kafrujen tapaamisen ja ravintoloiden koluamisen ohella syynä Tampereen matkaan oli legendaarisen Kauko Röyhkä & Nartun keikka legendaarisella Yo-talolla. Setti oli loistava ja Yo-talo ei ollut muuttunut noin 20 vuodessa juuri lainkaan. Kaljaluukullekin oli ihan yhtä pitkä jonot kuin aina ennenkin.

gastropub_tuulensuu_sinisimpukat_vehnäoluessa
Ensimmäiset ruokatreffit tein Gastropub Tuulensuuhun (Hämeenpuisto 23), missä söin loistavia sinisimpukoita vehnäoluessa. Seuralainen tilasi Parmesanilla gratinoituja etanoita sinappikastikkeessa sekä juustolautasen, joista juustosatsi oli kuulemma pienoinen pettymys.

gastropub_tuuensuu_mort_subite
Oivallisten eväiden lisäksi Tuulensuussa on kunnioitettava juomavalikoima. Tykästyimme kovasti gueuzeen nimeltä Mort Subite Oude Gueuze.

pärämätsi
Pitkäksi venähtäneen illan aikana nautitut siiderit, viinit, oluet, grapat ja jallut aiheuttivat sen, että matkalla hotellille piti käydä hakemassa rautatieaseman lankarullagrilliltä limua sekä pärämätsi kaikilla mausteilla. Maistui muistaakseni ihan sairaan hyvältä.

tillikka_pyttipannu
Sananmukaisesti dagen efterinä sovin Yo-talolla yllättäen tapaamani vanhan kaverin kanssa lounaställit Tillikkaan (Keskustori 2). Pyttipannu terassilla sopi erinomaisesti senhetkisiin olotiloihimme.

ravintola_näsinneula
Edelleen hiukan vajaissa ruumiinvoimissa siirryin illan tullen Näsinneulaan (Särkänniemi, Laiturikatu 1). 168-metrinen pyörivä ravintola ei ole paras mahdollinen ruokailupaikka korkeita paikkoja kammoavalle krapulapesäkkeelle...

ravintola_näsinneula
No, purin hampaat yhteen, otin ison kulauksen bellinistä ja valitsin listalta Tampere Menun, jonka ensimmäisenä syömänä oli kylmä tomaattikeitto. Oli hienoa, että koko kolmen hengen pöytäkuntamme ei tarvinnut valita samaa menua (ainoastaan yhdeksän ruokalajin menu tarjoillaan koko pöytäseurueelle).

ravintola_näsinneula
Alkuruokana oli unelmamureaa possunposkea Paijan tilateurastamolta Urjalasta sekä kauden vihanneksia.

ravintola_näsinneula
Väliruoaksi Tampere Menun tilanneet saivat upeaa, kesäisenraikasta basilikagranitéa.

ravintola_näsinneula
Pääruoaksi söin allamme siintelevästä Pyhäjärvestä pyydettyä kuhaa parsa-pekonirisoton kanssa. Voi miten herkulliselta se maistuikaan!

Kolmeen pirkkoon juotu pullo portugalilaista suositusviiniä (Sedna Branco 2010) sopi erityisen mallikkaasti kuhan kaveriksi, mutta toimi myös muiden ruokien kumppanina.

ravintola_näsinneula
Päheältä näsinneulakuvioidulta lautaselta löytyi Peltolan Blue- ja Savuhilma-juustoa sekä mansikkahilloa.

ravintola_näsinneula
Jälkkärinä oli iso kipollinen maitovanukasta, minttusorbettia ja marjoa.

Näsinneulasta jäi kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen maku suuhun. Sapuskat olivat maukkaita ja annokset todella reilun kokoisia.

ravintola_näsinneula
Ja maisemat olivat tietty henkeäsalpaavan kauniita (jos uskalsi katsoa).

mustamakkara_tapola_tammelantori
Seuraavana päivänä jonotimme ystävättäreni kanssa muun rahvaan seassa mustaa Tammelantorilla.

mustamakkara_tapola_tammelantori
Kyllä ei ole mörkömakkara missään niin hyvää, kuin suoraan Tapolan kojulta ostettuna. Kyytipojaksi oli toriuskottavuuden säilymisen nimissä pikkupakko ottaa kylmää maitoa.

armas_maitokauppa_hella&huone_deli
Ennen junan lähtöä ehdin käydä hakemassa aimo kimpaleet haisevaa Armasta ja tuonti-Appenzelleriä viehkosta Armas Maitokaupasta (Tuomiokirkonkatu 17). Hella & Huone Delistä (Rautatienkatu 27) mukaan tarttui vielä kiintoisa hillopurkki.

Tampereella pitäisi ehdottomasti käydä useammin, on se sen verran kiva pitäjä.

21. heinäkuuta 2012

Kurkopuurolla Pure Bistrossa

Jouni Toivasen ja Mika Mattilan luotsaama Luomo muutti jokunen viikko sitten Krunikasta Katariinankadulle. Samassa rytäkässä tähtiravintolan alakertaan avattiin kiinnostavan oloinen Pure Bistro (Pohjoisesplanadi 9).
Kulmakuppila kertoo tarjoilevansa "konstailematonta mutta modernia bistroruokaa" ja ensimmäisen vierailun perusteella väite pitää paikkansa. Näin kesäaikaan aterioida voi myös sisäpihalla olevalla terassilla.

Varsinaisten alku-, pää- ja jälkiruokien lisäksi listalla on laajahko valikoima pieniä suolaisia ja makeita "snadeja", joita voi tilata baarissa vaikka drinksun kanssa natusteltaviksi.
Alkajaisiksi leipäpussista löytyi muiden muassa Guinnessilla maustettua limppua, jonka päälle sivelty ruskistetulla voilla maustettu voi toimi paremmin kuin sata jänistä.
Starttasin syömingit snadilla boquerones-annoksella, joka tuotiin pöytään kannellisessa lasipurkissa. Marinoidut makrillit ja kasvikset olivat mukavan kirpeitä.
Pääruoaksi valitsin sen enempiä miettimättä annoksen, jonka ylivertaisuudesta pikkulinnut olivat jo liverrelleet. Villiyrteillä maustettu ja 65-asteisen munan kanssa tarjoiltu spelttipuuro olikin aivan törkeän hyvää. Ei sitä turhaan kaupungilla kehuta.
Puuron kyytipoikana siemailin Malmgårdin Blond Alea.
Seuraavaksi lusikoin snadia kuusiflushia. Se oli raikkaan havuisaa jääsohjoa, josta tykkäsin kovasti. Sitä olisi saanut myös vodkalla terästettynä, mutta tällä kertaa valitsin holittoman version.
Jälkkäriksi tilasin pan con xocon, jota kuvailtiin espanjalaiseksi rikkaaksi ritariksi. Paistetun briossin päällä oli vaniljajätskiä, Levyn suklaasta tehtyä jumalaista ganachea ja oliiviöljyä. Nam.

Lasillinen pinkkiä shampanjaa, pullollinen olutta ja syömiset kustansivat noin 60 euroa. Mielestäni varsin kohtuullista. Pure Bistroon tulee takuulla palattua, koska spelttipuuro ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...