23. maaliskuuta 2009

Anyone can cook!

Herkistyn jokaisella katselukerralla vuolaisiin kyyneliin, kun ravintolakriitiikko Ego kiitää lapsuutensa makumuistoihin haukattuaan Remyn tekemää ratatouillea samannimisessä elokuvassa.



Aikomuksenani oli tuunata ratatouillesta leffassa valmistetun kaltainen kerroksittainen versio, mutta en jaksanut paahtaa paprikoita. Oletan, että armoitettu rottakokki kehitteli paprikoista ympyriäisiä lätkiä nimenomaan paahtamalla...?

En ollut myöskään piiperrystuulella, joten hylkäsin aiemman lupaukseni nukkekotikokoisten kuutioiden väsäämisestä. Ensi kerralla sitten :-)

Kävi siis niin, että Kulinaarimurulan ratatouille muistutti erehdyttävästi Egon äidin tekemää ruokaa. Ja makukin oli mitä mainioin!

Ratatouillen kera voit tarjoilla riisiä tai hyvää maalaisleipää. Sitä voi myös hyödyntää lihan tai kalan lisukkeena. Toki saat syödä kasvishöystön ihan sellaisenaan, se toimii loistavasti sekä lämpimänä että kylmänä.


Tarvitset:
vettä
5 tomaattia
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
munakoison
kesäkurpitsan
punaisen paprikan
oliiviöljyä
2 tl Herbes de Provence-seosta
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Keitä vettä kattilassa. Tee tomaatteihin ristiviillot kantojen vastakkaisille puolille.

Kalttaa tomaatteja kiehuvassa vedessä kunnes kuoret alkavat lerpattaa viiltojen kohdalta. Nouki tomaatit kattilasta ja laita ne astiaan, jossa on jääylmää vettä.

Pilppua sipulit ja valkosipulinkynnet atomeiksi. Lorauta kattilaan hieman öljyä ja kuullota sipuleita hetkinen.

Kuori jäähtyneet tomaatit ja poista niistä kannat sekä siemenet. Pilko tomskut ja nakkaa ne sipulikattilaan. Laita perkeet siivilään ja paseeraa mehut kattilaan.

Anna sipuli-tomaattiseoksen porista lauhkealla lämmöllä sen aikaa, kun pilkot koison, kurpitsan ja paprikan haluamasi kokoisiksi kuutioiksi.

Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla ja freesaa munakoisoja viitisen minuttia. Kippaa kuutiot lautaselle odottelemaan. Lisää pannulle öljyä ja kypsennä kurpitsoita sekä paprikoita muutaman minuutin ajan.

Mausta tomaattisoossi suolalla, pippurilla ja yrttiseoksella. Palauta koisot pannulle ja kaada tomaattikastike kasvisten joukkoon. Sekoita hyvin ja anna kypsyä miedolla höngällä vielä kymmenisen minuuttia.

21. maaliskuuta 2009

Kummitusruokaa

Retrohenkisyys jatkukoon Oopperavoileivän merkeissä. Sen variaatio on Kappelivoileipä, jossa jauhelihapihvi on korvattu paistetulla pekonilla. Kappelin voi tehdä myös lohesta. Hyviä ovat kaikki.

Oopperavoileivän kaltaisten syömien syntyhistoria ei ole minulle täysin selvä. Jostain syystä miellän niiden esiinmarssin aikaan, jolloin soittoruokaloissa alkoholia tarjoiltiin ainoastaan ruoan kanssa. Perinteiset voileivät eivät enää mahtuneet lain porsaanreikien läpi, joten tarkoitusta varten piti kehitellä muita huokeita vaihtoehtoja.

Mistä Oopperavoileivän nimi on peräisin? Mitä tekemistä sillä on oopperan kanssa? Raholan setäkään ei kerro. Tiedätkö sinä tarinan evään taustalta?

Joka tapauksessa Oopperavoileivän tekeminen on helppoa kuin heinänteko. Oheisesta ohjeesta tulee suolainen iltapala kahdelle väsyneelle.


Tarvitset:
300 g naudan jauhelihaa
voita
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2 viipaletta paahtoleipää

Tee näin:
Muotoile huoneenlämpöisestä jauhelihasta kaksi pihviä ja paista ne voissa. Suolaa ja pippuroi.

Paista munat vain toiselta puolelta. Varo rikkomasta keltuaista. Mausta ripauksella suolaa.

Paahda leivät pannulla tai paahtimessa. Voitele kevyesti.

Sijoita pihvit paahtisten päälle ja kruunaa leivät paistetuilla munilla. Syö.

16. maaliskuuta 2009

PerusaSIAT kunniaan

Suoraan asiaan eli läskisoosiin, jota myös sianlihakastikkeeksi kutsutaan. Jos et ole rasvaisen nimen pelottamana tätä ruokaa koskaan maistanut, niin nyt on korkea aika vetää ennakkoluulosi huussista. Läskisoosista ei nimittäin pöperö juurikaan parane. 

 Maamme tunnetuin läskisoosiuskovainen lienee pääkonsuli Heikki Tavela, jonka ärhäkkää kulinaarista ehdottomuutta arvostan kovasti. Tyyppiä onkin tituleerattu valtakunnan viralliseksi gastronomiksi. Kun herkkusuu-Heikki muutama vuosi sitten luopui ravintola Palacen omistusosuudestaan, hän ilmoitti keskittyvänsä laittamaan ruokaa, syömään ja reissaamaan. Siinä tavoitetta itse kullekin. 

Läskisoosiin pääkonsulin tapaan ei käytetä voita tai kermaa, eikä suolaa ja pippuria kummempia mausteita. Kaikkein tärkeimmät tykötarpeet ovat tarpeeksi rasvainen sian kylki ja riittävän pitkä haudutteluaika. Hyvin syöneestä viljapossusta kotoisin olevaa raitalihaa saa varmimmin oikealta lihakauppiaalta. Hätätilanteessa voit käyttää marketeissa kastikelihana myytävää suojakaasuun pakattua tavaraa. Mutta vain hätätilanteissa.

Tarvitset: 
400 g luomupossun kylkeä 
3 rkl vehnäjauhoja
sipulin
vettä
suolaa
valkopippuria 

Tee näin: 
Leikkaa (tai pyydä lihakauppiastasi leikkaamaan) possu noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Poista mahdollinen kamara ja paloittele viipaleet suupaloiksi. 

Paista kylkipaloja leppoisella lämmöllä omassa rasvassaan. Nyt ei tavoitella pekonin rapeutta, ainoastaan kevyttä pintaväriä. Suolaa kullanruskeat sikabiitit kevyesti ja siirrä ne lautaselle odottelemaan. 

Ruskista venhäjauhot sianrasvasssa. Älä polta! 

Kun jauho alkaa saada tummia sävyjä, lisää joukkoon silputtu sipuli sekä kiehuvaa vettä koko ajan villisti hämmentäen. Kokkareinen kastike ei ole toivottu lopputulos. 

Palauta possunpalat kastikkeen joukkoon. Pippuroi ja suolaa maltilla. 

Anna herkun porista lempeästi tunnin verran. Sekoita välillä ja lisää vettä, jos kastike osoittaa puuroutumisen merkkejä. 

Tarkista suola ennen tarjoilua. 

Syö läskisoosi kuoriperunoiden kanssa, palanpainikkeeksi sopii kylmä keskiolut. Tavelan sielunveljet ja -sisaret voivat ottaa myös viinaryypyn kyytipojaksi.

15. maaliskuuta 2009

Hauki häveyksissä

Kuluvan kuun ruokahaasteen keskeisessä roolissa on kalan lisäksi hedelmä- ja vihannesvaa'an painikkeeseen 42 koodattu tuote. Omassa lähikaupassani se osoittautui fenkoliksi.

Tavoilleni uskollisena en malttanut jättää hevi-bingoa tähän. Lisäsin haasteen kulmakerrointa ottamalla salamaniskun uhalla mukaan loputkin tärkeistä numeroista.

Nappuloiden takaa paljastui omenoita (4 ja 15), appelsiineja (8 ja 16) sekä kastanjoita (23). Kastanjoita en putiikista löytänyt, joten korvasin ne säilykepurkillisella vesikastanjoita.

Kalakriteerit täytti puolestaan Suomenlahdesta pyydetty hauki, jonka hankin vakioapajiltani Hakaniemen hallista.

Tykötarvearvonnan jälkeen olin tyytyväinen valikoituneisiin aineksiin. Hauki muotoutui mielessäni välittömästi knölleiksi, fenkolista kuvittelin niille makoisan lisukkeen. Ainoastaan appelsiini herätti hieman hämmennystä, mutta lopulta keksin sillekin käyttökohteen.

Kulinaarimurula proudly presents haukiknöllit fenkoli-omena-vesikastanjaspydärillä ja appelsiinkastikkeella. Kokonaisuus ei ollut tajuntaa räjäyttävän herkullinen, mutta maukas ja mielenkiintoinen.


Knölleihin tarvitset:
noin 300 g haukea
munan
desin kermaa
1 tl kalafondia
valkopippuria
vettä

Spydäriin tarvitset:
puolikkaan fenkolin
omenan
8 kokonaista vesikastanjaa
öljyä
soijaa

Kastikkeeseen tarvitset:
desin kermaa
puolikkaan appelsiinin mehun
(suolaa)

Tee näin:
Paloittele hauki pienemmiksi palasiksi. Ruodot jauhautuvat tehosekoituksessa atomeiksi, joten niiden poistaminen ei siis ole välttämätöntä. Surraa kala blenderissä kerman ja munan kanssa tasaiseksi massaksi. Mausta fondilla ja valkopippurilla. Anna seoksen huilata hetki.

Pilko lisukkeeseen tuleva fenkolin puolikas, kuorittu omppu ja vesikastanjat pikkuruisiksi kuutioiksi. Fenkolin tupsukoita kannattaa säästää koristeeksi. Lämmäytä öljy pannulla ja nakkaa palaset siiheen kypsymään. Mausta spydäri lirauksella soijaa.

Keitä vesi kattilassa. Muotoile kalamassasta kahdella lusikalla knöllejä ja plumpsauta niitä 3-4 kerrallaan kiehuvaan veteen kypsymään muutamaksi minuutiksi. Nouki valmiit pallerot pois vedestä reikäkauhalla.

Kippaa lisäke pannulta ja kaada tilalle kerma. Tiristä mukaan appelsiinin mehu ja kiehauta kastike kasaan. Mausta soossi tarvittaessa suolalla.

9. maaliskuuta 2009

Väga maitsev Tallinn

Männä viikonloppuna pikaristeilin ystäväni kanssa Tallinnaan. Reissun päämotivaattorina toimi tyhjentynyt ginivarastoni. Vaikka ei Kulinaarimurulassa mitään loppasuita olla, edellisen litran henkkalekan hankinnasta on yli puoli vuotta!

Retken sivujuonena oli nauttia pitkä lounas lahden takana. Tein pöytävarauksen verkossa ja sain varausvahvistuksen sähköpostitse. Vietsin sisältö oli tiivistettynä "jos meistä ei kuulu mitään, niin tervetuloa vaan!"

Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Kun kolkuttelimme hotelli Schlösslen alakerrassa sijaitsevan ravintola Stenhusin ovia, meille kerrottiin että paikka avataan vasta kolmen tunnin kuluttua.

Kuultuaan OK-kuitatusta nettivarauksestamme edeskäypien kasvoille tuli tutunoloinen taas-se-stanan-tsydeemi-toimii-ihan-miten-sattuu-ilme ja viiden minuutin keittiöpoliittisten neuvottelujen jälkeen meidät ohjattiin pöytään. Ei ollenkaan pöllömmät puitteet spontaanille yksityistilaisuudelle :-)

Mellevän miljöön lisäksi myös palkitun Stenhusin pöperötkin osoittautuivat mainioiksi. Neljän houkuttelevan menun valikoimasta päädyimme natustelemaan Menüü Leonardo Da Vincin.


Alkuun saimme jumalaista ankanmaksapateeta, seuraavaksi langustiraviolin muhevalla ratatouillella (tykötarpeet oli kuutioitu nukkekotikokoisiksi, aion varastaa idean pikapuoliin) ja sitten vielä mieletöntä sienirisottoa.

Ainoastaan jälkiruoka (kanelisella omenasoseella täytetty beignet vaniljajäätelöllä) oli tavanomaisuudessaan pienoinen pettymys.

Juomasuositukset sen sijaan menivät nappiin kautta linjan. Erityisen hyvää oli ankanmaksan kaverina tarjoiltu loistoviini. Tuotetta oli myynnissä myös Stenhusin viinikellarissa, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja lunastimme pullolliset herkkua mukaamme.

Stenhus on ilman muuta kokemisen arvoinen ruokala. Syömät ja juomat kustansivat yhteensä reilun satasen, Helsingissä vastaavantasoisista sapuskoista ja viineistä saa maksaa kaksinkertaisen hinnan.


Tarinan päätteeksi vielä nolo tunnustus: Tax Free-huumassa sorruin heräteostamaan neljä siittiöpakattua kerta-annosta kermalikööriä. Ei muuta kerrottavaa.

1. maaliskuuta 2009

Kurttukaritsa

Erilaisia kaaleja tulee käytettyä luvattoman harvoin. Yksi Kulinaarimurulan kyökissä näkymättömimmistä tyypeistä on kurttukaali, jota myös savoijinkaaliksi kutsutaan.

Minusta kurttu on kuvaavampi ja kotimaisempi. Savoiji on jossain ihan muualla.

Hankin viikolla komean kurtun ja sunnuntaipäivän ratoksi askartelinpaskartelin siitä sekä pakastimesta löytyneestä köntsästä karitsan jauhelihaa lammaskaalikääryleitä.

Jeera ja korianteri sekä päkäpään luottotoveri valkosipuli maustoivat lihaa mukavasti, tuhti tomaattipyre sekä Feta muhevoittivat makuja entisestään. Couscous puolestaan teki täytteen rakenteesta napakasti kaalinlehtien sisällä kestävää.


Tarvitset:
keskikokoisen kurttukaalin
vettä
oliiviöljyä
1 rkl jauhettua korianteria
1 rkl jeeraa
200 g karitsan jauhelihaa
2 kynttä valkosipulia
70 g tomaattipyrettä (=puolet pienestä Muttin tuplatiivistepurkista)
50 g Feta-juustoa
3 rkl partaäijää
1 dl couscous-ryynejä
(suolaa)

Tee näin:
Koverra kaalista kanta irti ja keitä kupua vedessä noin 15 minuutin ajan. Siirrä keitetty kaali kulhoon, jossa on kylmää vettä.

Aloita täytteen tekeminen kuumentamalla loraus oliiviöljyä paistinpannulla. Herättele jeeran sekä korianterin aromit öljyssä ja lisää jauheliha.

Kun jauheliha on ruskistunut, lisää pilputut valkosipulit, pyre sekä juusto pieninä murusina. Hämmennä kunnolla sekaisin ja muhittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Notkista seos partaäijällä ja ripottele joukkoon couscous. Sekoita ja anna ryynien kypsyä muutaman minuutin ajan. Tarkista maku ja lisää suolaa jos täyte sitä kaipaa.

Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Irroita jäähtyneestä kaalista lehdet. Leikkaa tarvittaessa pois paksuimmat lehtiruotien kohdat.

Levitä täytettä lehdelle ja rullaa se kääröksi. Jatka niin kauan kuin lehtiä riittää.

Laita kääryleet uunikestävään astiaan ja pirskota kurttuisten nyyttien ylle oliiviöljyä. Kypsennä uunissa 30-40 minuuttia.

Syö sellaisenaan tai tee partaäijästä, savupaprikajauheesta ja suolasta kääröjen kaveriksi soossi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...