9. maaliskuuta 2009

Väga maitsev Tallinn

Männä viikonloppuna pikaristeilin ystäväni kanssa Tallinnaan. Reissun päämotivaattorina toimi tyhjentynyt ginivarastoni. Vaikka ei Kulinaarimurulassa mitään loppasuita olla, edellisen litran henkkalekan hankinnasta on yli puoli vuotta!

Retken sivujuonena oli nauttia pitkä lounas lahden takana. Tein pöytävarauksen verkossa ja sain varausvahvistuksen sähköpostitse. Vietsin sisältö oli tiivistettynä "jos meistä ei kuulu mitään, niin tervetuloa vaan!"

Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Kun kolkuttelimme hotelli Schlösslen alakerrassa sijaitsevan ravintola Stenhusin ovia, meille kerrottiin että paikka avataan vasta kolmen tunnin kuluttua.

Kuultuaan OK-kuitatusta nettivarauksestamme edeskäypien kasvoille tuli tutunoloinen taas-se-stanan-tsydeemi-toimii-ihan-miten-sattuu-ilme ja viiden minuutin keittiöpoliittisten neuvottelujen jälkeen meidät ohjattiin pöytään. Ei ollenkaan pöllömmät puitteet spontaanille yksityistilaisuudelle :-)

Mellevän miljöön lisäksi myös palkitun Stenhusin pöperötkin osoittautuivat mainioiksi. Neljän houkuttelevan menun valikoimasta päädyimme natustelemaan Menüü Leonardo Da Vincin.


Alkuun saimme jumalaista ankanmaksapateeta, seuraavaksi langustiraviolin muhevalla ratatouillella (tykötarpeet oli kuutioitu nukkekotikokoisiksi, aion varastaa idean pikapuoliin) ja sitten vielä mieletöntä sienirisottoa.

Ainoastaan jälkiruoka (kanelisella omenasoseella täytetty beignet vaniljajäätelöllä) oli tavanomaisuudessaan pienoinen pettymys.

Juomasuositukset sen sijaan menivät nappiin kautta linjan. Erityisen hyvää oli ankanmaksan kaverina tarjoiltu loistoviini. Tuotetta oli myynnissä myös Stenhusin viinikellarissa, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja lunastimme pullolliset herkkua mukaamme.

Stenhus on ilman muuta kokemisen arvoinen ruokala. Syömät ja juomat kustansivat yhteensä reilun satasen, Helsingissä vastaavantasoisista sapuskoista ja viineistä saa maksaa kaksinkertaisen hinnan.


Tarinan päätteeksi vielä nolo tunnustus: Tax Free-huumassa sorruin heräteostamaan neljä siittiöpakattua kerta-annosta kermalikööriä. Ei muuta kerrottavaa.

4 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Heh, eilen oli vakavia malarian esioireita, joita kaverin kanssa lääkitsimme giniinillä. Se oli sangen edullista peruskamaa pitkärivattoman valikoimasta, Finsbury merkiltään, mutta onko tuo Hendrick's eli kaverien kesken Jimi erityisen hyvää?

Muuten olen sitä mieltä, että olennaisin osa ginipaukkua ei taida olla merkki eikä plissivesi, vaan sitruuna. Kun se on kunnossa, voi toki hioa vielä muita yksityiskohtia.

Emma kirjoitti...

Kappas, meillä on tyttöjen Tallinnan retki huhtikuussa ja juuri ollaan pohtimassa vaihtoehtoisia ravitsemusliikkeitä. Laitetaanpa Stenhuskin listalle :) Muita hyviä Tallinna-vinkkejä?

Btw, tein vihdoin viikonloppuna pähkinäistä lammaspataa (jonka bloggasit joskus iäisyys sitten...). Ennakkoaavistukseni osui oikeaan, herkullista oli. Ja vielä melkein parempaa seuraavana päivänä. Vanhempi kanssa-asujistani kehui myös kovasti :)

Virpi kirjoitti...

No mutta kermaliköörisiittiöthän näyttävät varsin suloisilta, ihmekö tuo jos moisiin sortuu! :)

Välispiikki kirjoitti...

Pygmi my friend, looooong time no hear!

Jimi aka Henkka on tosi namia, lempeää kuin elämä. Siksi HenkkaTonkka kurlataankin yleensä kurkun kanssa ja ilman sitruunaa. Suosittelen testaamaan!

Omasta mielestäni malarialääkityksessä ennaltaehkäisy on alfa ja omega :-)

Emma, olen kuullut kehuttavan myös metkan nimistä ravintola Ö:tä. Käykää tsekkaamassa & vahvistakaa huhut tosiksi?

Meillä pähkinälammasta ei jäänyt seuraavaksi päiväksi, oli sen verran lihanhimoisia ruokavieraita ;-)

Virpi, siittiöliköörikonseptia ei ole kyllä mietitty ihan loppuun saakka... Miksi kermalikööriä eikä muna-?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...