Tallinnan tuliaisia

Toissaviikonloppuna piipahdimme äidin kanssa etelänlomalla Tallinnassa. Reissun teemana oli hyvin syöminen ja pääkohde oli ravintola Leib resto ja aed, jota on kehuttu monella taholla. Nakeloin illastuksestamme Leibissä aikanaan ihan oman postauksen.

Nämä kuvat löytyvät Instagramista (@kulinaarimuruja).
Siellä on muitakin otoksia Tallinnan syömisistä ja juomisista.

Leibin lisäksi ehdimme maistella superherkullisia possunkorvia hotellimme alakerran Baieri kelderissä, lirppiä aivan erinomaisia ginipohjaisia drinksuja kera maukkaiden pintxos-haukkapalojen Self Baarissa sekä shopata mahtavia hapankurkkuja Salme-mummulta Keskturgilta ja parin virolaisen pienpanimon oluita paikalliselta Stockalta.

Mitä-lie-turistibrosyyriä selatessani bongasin lärpäkkeen sivuilta kotiintuomisiksi myös ihanalta vaikuttaneen sipulipiirakan ohjeen. Koekokkasin piirakkaa eilen ja tulos oli varsin onnistunut.

Kilo sipulia tarkoittaa paljon kuorittavaa ja vielä enemmän kyyneleitä. Urakka helpottuu huomattavasti, kun upotat sipulit hetkeksi kuumaan veteen ennen niiden kuorimista. Sen sijaan sipuli-itkuun en ole vielä keksinyt kikkavitosta eli vinkkejä otetaan vastaan.

Originaalireseptissä juuston raastaminen piirakan pinnalle oli optionaalista. Minulla sattui olemaan jääkaapissa palanen parmesania, joten käytin sen pois kuleksimasta. Ilmankin varmasti pärjäilee. Piirakan kanssa nautin Põhjala-panimon Uus Maailm West Coast Wheat Beerin - ai että passasivat toistensa kavereiksi kivasti!

Onnea on pannulla ässehtivä sipulikilo.

Taikinaan tarvitset:
250 g voita
250 g rahkaa
250 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täytteeseen tarvitset:
kilon sipuleita
voita
suolaa
mustapippuria
sokeria
100 g smetanaa
2 munaa
(juustoa)

Tee näin:
Sekoita voi ja rahka keskenään. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kelmuta valmis taikina ja laita se jääkaappiin noin tunniksi.

Kuori ja suikaloi sipulit. Hauduta ne voissa pannulla letkeiksi. Mausta sipulit suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Anna jäähtyä.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kauli taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista pohjaa 10-15 minuutin ajan eli niin kauan, kunnes pinta on kuiva.

Sekoita jäähtyneiden sipuleiden joukkoon smetana ja munat. Levitä sipuli-smetana-munaseos esipaistetulle pohjalle (ja raasta sen päälle juustoa).

Kypsennä piirakkaa uunissa sipulikerroksen paksuudesta riippuen 20-40 minuuttia.

Sandro-neitsyyden menetys sattui vähäsen

Ilmeisesti terve keski-ikäisen ihmisen epäluulo ylistävää nuorisopöhinää kohtaan on pitänyt minut poissa kalliolaisen Sandron notkuvien pöytien ääreltä. Kun kuppila avasi toisen toimipisteensä parin kivenheiton päähän kodistani, niin päätin antaa paikalle mahdollisuuden ja sovin emämaassa käymässä olleen kosmopoliittikafruni kanssa treffit Sandro Eiraan (Tehtaankatu 34).

Dinnerivisiittimme alkoi kirjaimellisesti perin hämärissä merkeissä, sillä sinänsä armollisessa valaistuksessa pienimmillään öpaut kahdeksan pisteen fonttien tulkinta menulta asetti melkoisia haasteita meille aikuisnäköisille. Illan mittaan tosin havaitsin, että tekstejä tihrusteltiin useissa muissakin pöydissä.

Kiperä tilanne vaati selkeästi kovaa teetä, joka osoittautuikin erinomaiseksi sekä tavattoman riittoisaksi. Teräspannuun sekoitetusta juomasta löytyi muiden muassa greippivodkaa, minttuteetä, inkivääriä, granaattiomenan siemeniä ja chiliä.

Päädyimme tilaamaan koko pöytäseurueelle tarjoiltavan, kolmea ruokaa ja jälkkäriä sisältävän Marrakech Madness-setin. Luonnollisesti luulimme, että annosten koot skaalattaisiin kahden (2) hengen seurueelleemme sopiviksi, mutta ei pitäisi koskaan olettaa mitään.

Ihan ensimmäisenä pääsimme maistelemaan pupu- ja ankkatäytteisiä pastilloja kera salaatin sekä tanha-arsenaalin. Herkullisten pastillojen sekä möhnien nautiskelu onnistui sormiruokaillen, mutta varsin rouhean kokoisiksi jätettyjen salaatinlehtien ja pikkuisten kurkkukuutioiden pyydystäminen kimppakulhosta omalle lautaselle oli aika hankalaa ilman ottimia. 

Seuraavaksi pöytään kannettiin lammastaginea lisukkeineen. Tämänkään sapuskan mukana ei tullut minkään valtakunnan ammennuskauhaa, joka piti pyytää erikseen jahka ensin saimme katsekontaktin tarjoilijaan. Ruoan maussa ei ollut valittamista, mutta doggy bagiin pakkaamani jämät lemusivat jo seuraavana päivänä jääkaapissa pilaantuneilta ja maistaminen sinetöi niiden biojätetuomion.

Laskutila pöydässämme oli jo ennen lammastaginen saapumista kortilla, joten tyhjän pöytäpinta-alan loppuminen lienee syynä siihen, että tilaamaamme settiin kuulunut Sandron falafel-salaatti juustolla ei koskaan syötäväksemme saapunut. Emme kyllä osanneet sitä oikein kaivatakaan, sillä nälkämme olivat kaikonneet pastillasatsin tuhoamisen myötä. 

Ruokajuomaksi valitsemamme marokkolainen Tandem Syrah 2010 oli positiivinen viiniylllätys, joka toimi oikein hyvin myös ruokien kaverina. 

Illastamisen päätteeksi saimme odotella melkoisen pitkään pöytämme putsausta ja kun se vihdoin viimein tapahtui, kerroimme skippaavamme settiin kuuluvan pistaasi-ruusubaklavan ja pyysimme laskut. Tiedusteluumme loppusumman mahdollisesta tarkistamisesta alaspäin jälkkärin vuoksi vastattiin, että "but you can bring them to your children". Juu ei ole niitä lapsia, kummallakaan.

Emme siis katsoneet aiheelliseksi mainita laskuistamme puuttuneesta kannullisesta kovaa teetä, vaan maksoimme kiltisti 36 euroa Marrakech Madness-setin neljästä annoksesta, josta söimme vain puolitoista. Lasillinen viiniä kustansi kympin.

Ensimmäinen Sandro-kokemukseni ei siis ollut kovin onnistunut, vaikka ruoka olikin voittopuolisesti oikein maukasta. Annoskokojen säätämisessä on vielä tekemistä - elleivät koko pöytäseurueelle tarjoiltavat satsit todella ole saman kokoisia riippumatta siitä, onko syöjiä kaksi vai kuusi.

Osa kohelluksesta mennee alkukankeuden (vierailumme ajoittui avajaisviikolle) tai kielimuurin (meitä serveerannut nuori nainen puhui englantia vahvasti venäläisittäin murtaen) piikkiin. Ensivisiitistä ei kuitenkaan jäänyt niin hyvää makua suuhun, että hinkuisin Sandroon hirveästi takaisin.

Parempi luomujauhelihapyy pivossa...

...kuin kymmenen suojakaasujauhelihapyytä oksalla - vai mitenkäs se sananlasku menikään?

Kotitila.fi:n järjestämän lihakisan aikaisempien kierrosten tähti oli possu, jota sekä grillattiin että valmistettiin sadonkorjuun hengessä. Kolmannessa erässä pääosassa on Pargas Gårdin luomuanguksen jauheliha, joka eroaa aistinvaraisesti arvioiden teollisesti tuotetusta ja pakatusta jauhelihasta kuin yö päivästä. Luomujauhelihaa paistettaessa pannun pohjalle ei myöskään kerry mitään mysteerinesteitä.

Kilpailusapuskaa pähkiessäni tiesin heti, että en halua tuhota jauhetun lihan omaa makua, mutta tahdoin silti tuoda settiin vähän twistiä ja kirpakkuutta. Siitä se idea sitten lähti ja syntyivät jauhelihapyyt kukkakaaliriisillä ja pihlajanmarjajogurtilla.

Pitkään tuduu-listallani olleet pyyt voit tehdä joko jauhe- tai kokolihasta (molempien outouden aste eläinlajina on joka tapauksessa liki samalla tasolla sen kummallisen sikanaudan kanssa). Myös pyiden lisuketta, kukkakaaliriisiä, olen halunnut kokeilla currylla maustettuna versiona jo jonkin aikaa. Viimeistelin annoksen etikkaisilla pihlajanmarjoilla terästetyllä jogurtilla ja täytyy myöntää, että aika pirun hyvää tuli!

Ohjeen mukaisesta satsista riittää syötävää neljälle hengelle.

Jauhelihapyihin tarvitset:
400 g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
keskikokoisen punasipulin
voita

Pihlajanmarjajogurttiin tarvitset:
2 dl turkkilaista jogurttia
3 rkl etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja
suolaa

Kukkakaaliriisiin tarvitset:
400 g kukkakaalia
pienen sipulin
auringonkukkaöljyä
1 rkl currya
reilusti lehtipersiljaa
suolaa

Tee näin:
Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Laita maustettu liha jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Kuori ja silppua sipuli. Freesaa silputut sipulit voissa miedolla lämmöllä letkeiksi ja läpikuultaviksi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Anna jäähtyä.

Murskaa pihlajanmarjoja hieman veitsen lappeella. Sekoita murskatut marjat jogurttiin ja mausta seos suolalla. Laita kastike jääkaappiin ässehtimään.

Jaa jauheliha neljään osaan ja taputtele osat ovaalin muotoisiksi kakkaroiksi. Laita kunkin kakkaran keskelle reilu ruokalusikallinen punasipulia ja muotoile kakkaroista pötkylöitä siten, että sipulit jäävät pötköjen sisälle. Jätä lihapökäleet huoneenlämpöön siksi aikaa, kun valmistelet kukkakaaliriisin.

Pilko kukkakaalin kukinnot, varret ja lehdet niin pieneksi silpuksi kuin vain kykenet. Silppuamisen voit tehdä tehosekoittimellakin, mutta homma onnistuu ihan pelkällä veitselläkin. Kuori ja silppua myös sipuli.

Kuumenna öljy pannulla, nakkaa sekaan curry ja hämmentele seosta hetkinen. Lisää pannulle kukkikset, sipulit sekä kourallinen lehtipersiljaa silputtuna. Mausta suolalla. Anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen sen aikaa, kun paistat pyyt.

Sulata toisella pannulla nokare voita ja paista jauhelihapyyt kauttaaltaan kypsiksi ja ruskeiksi. Paista pyistä ensin saumapuoli, niin ne pysyvät paremmin pivoss.. eikun koossa.

Kokoa annokset laittamalla lautasille kukkakaaliriisiä sekä tuoretta lehtipersiljasilppua. Asettele pyyt kukkispedeilleen ja peittele ne parilla lusikallisella pihlajanmarjajogurttia.

Osallistun tällä reseptillä Kotitila.fi:n järjestämään Lihaa parhaimmillaan-blogikilpailuun.
Jauhelihan olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta, muut ainekset olen ostanut omilla rahoillani.

Tertin kartanon hippikakku

Vierailin viime kesänä ensimmäistä kertaa Tertin kartanossa, josta olin ennen visiittiä kuullut paljon hyvää ja kaunista. Samalla retkellä menetin neitsyyteni myös kartanon kukkaisyrttisokerikakulle, johon ihastuin ikihyviksi.

Ostin kartanon puodista kakkuun tarvittavaa yrttisokeria, mutta vasta eilispäivänä sain aikaiseksi tehdä tätä herkkua itse. Reseptin sain kartanon puodista ostamani yrttisokeripurkin kylkiäisenä, mutta ohje löytyy myös sievääkin sievemmästä Tertin kartanon keittokirjasta.

Puolitin ainesten määrän, koska tarvetta oli vain pikkukakulle (lue: halkaisijaltaan 16 sentin vuokaan mahtuvalle annokselle). Onnistuin voitelemaan ja jauhottamaan vuoan päin penaalia, sillä kakku tarttui siihen varsin ärhäkästi. Epäonnisen vuoastapoisto-operaation seurauksena kakkuun oli pakko duunata jonkin sortin kuorrutus.

Tein kuorrutuksen mascarponesta, jonka maustoin sokerilla ja Cointreau-liköörillä, jota lorottelin myös kakkutaikinaan. Hippikakuksi leipomus muuttui siinä vaiheessa, kun keksin viimeistellä sen niin ikään Tertistä hankitulla kukkaissekoituksella. Kakusta tuli nätti kuin sika pienenä!

Kakulle ominaisen maun antavassa yrttisokerissa on ruokosokerin lisäksi korianteria, fenkolia, kerta kaikkiaan hurmaavan nimistä tuoksuampiaisyrttiä, minulle vierasta anisiisoppia, sitruunamelissaa, kehäkukkien terälehtiä sekä maitohorsman kukkia. Kukkaissekoituksen kukkaset ovat ruusu, kehäkukka, ruiskaunokki, apila, krassi ja horsma.

Sekä yrttisokeria että kukkaissekoitusta voi toki tehdä itsekin, mutta niin kauan kuin terttiläiset valmistavat niitä puolestani, olen erittäin suostuvainen maksamaan heidän vaivoistaan. Ainakin yrttisokeria näyttäisi löytyvät Tertin verkkokaupasta, joten jokaista sokeripurkin hankintaa varten ei tarvitse (välttämättä) reissata Savoon.

Kakkuun tarvitset:
125 g voita
1¼ dl sokeria
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
½ dl Tertin yrttisokeria
1 tl leivinjauhetta
¼ dl Cointreau-likööriä
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja jauhotukseen

Koristeluun tervitset:
150 g mascarponea
2 rkl tomusokeria
¼ dl Cointreau-likööriä
Tertin kukkaissekoitusta tai syötäviä kukkia

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita vehnä- ja perunajauhot, yrttisokeri sekä leivinjauhe keskenään. Lisää ne voi-sokeri-munaseokseen.

Lisää lopuksi likööri taikinaan mahdollisimman vähän sekoittaen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista kakkua uunin alimmalla tasolla noin tunnin ajan.

Anna kakun jäähtyä.

Sekoita kuorrutusta varten mascarpone, tomusokeri ja likööri tasaiseksi tahnaksi.

Kuorruta kakku juusto-sokeri-likööritahnalla. Ripottele kuorrutteen päälle kuivattuja tai tuoreita kukkia.

Tertti - kartanon keittokirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
Yrttisokeri, kukkaissekoitus ynnä muut hippikakun tykötarpeet on ostettu omilla rahoilla.

Väkeviä alkoholijuomia mainostava blogikirjoitus

Tänään malja niin sanotusti vuosi yli alkoholimainonnan rajoittamisen suhteen, mistä johtuen seuraan esimerkkiä ja julkaisen tämän postauksen.

Hesari uutisoi Etelä-Suomen aluehallintoviraston kieltäneen "viski"-sanan käytön parin viikon kuluttua järjestettävän Olut Expon nimessä siitäkin huolimatta, että tapahtuman organisaattorilla on Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämä ja voimassaoleva lupa käyttää Olut & Viskiexpo Finland-toiminimeä. Aluehallintovirasto on myös kieltänyt kahta yksityishenkilöä kirjoittamasta blogeissaan Olut Expossa myytävistä viskeistä.

Kannustan sinua menemään edellä mainituille messuille, maksamaan pääsylipun ja maistelemaan viskiä. Eikä pelkästään yhtä sorttia vaan useampia erilaisia viskejä - niiden mauissa on huimia eroja!

Itselleni mieluisia ruskeita viinoja ova calvados ja Jaloviina*. Pidän myös laadukkaista vodkista, mutta  erityisen lähellä sydäntäni ovat vivaihteikkaat ginit. Juuri nyt kaapeista löytyy lontoolaisen pientislaamon Little Bird Giniä, mukavan mausteista australialaista West Windsin The Cutlass-giniä sekä riittoisaksi osoittautunut litran leka skottilaista Hendrick's Giniä.

Voit halutessasi ilmiantaa tämän blogikirjoituksen Aluehallintoviraston kirjaamoon (kirjaamo.etela@avi.fi) ja/tai viraston ylijohtaja Anneli Tainalle (anneli.taina@avi.fi).

Vaihtoehtoisesti voit jakaa tätä sekä alkuperäistä kirjoitusta ja/tai kirjoittaa omaan blogiisi vastaavan postauksen, koska tämän järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön ja sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.

Kulinaarimuruja on yksityishenkilön blogi, joka on toteutettu julkaisutyökalulla, joka mitä todennäköisimmin pötköttelee Suomen ulkopuolella sijaitsevalla palvelimella. 

Sikaihana lenkkimakkarakastike

Viimeviikonloppuisella Savon reissulla kimppakyytimme pysähtyi mennen tullen Heila Lähiruokatorilla Heinolassa. Molemmilla kerroilla ostoskoriini päätyi pätkä sikaihanaa lenkkiä, jota olisin ostanut jo pelkästään sen mahtavan nimen vuoksi.

Tämä hirvensalmelaisen Savumaja K. Nevalaisen valmistama lerssi maistuu samaan aikaan rasvaiselta ja jauhoiselta eli juuri siltä, miltä kunnon lenkin kuuluukin maistua. Menomatkalla hankittu pötkö päätyi viemisiksi makkaralle persolle äidilleni, palatessa ostin lenaa omiksi tarpeiksi.

Työstin lenkistä sikaihanaa makkarakastiketta perinteisellä ohjeella. Aikaan ennen fondien maihinnousua kastike tosin maustettiin lihaliemikuutiolla, mutta ketsuppitöräys ei ole vuosien saatossa muuttunut miksikään.

Tähän kastikkeeseen laitettava rasvan määrä on naurettavan pieni, jos sitä vertaa Mysi Lahtisen Intohimot hellallani-teoksesta löytyvään mahtireseptiin. Makkarasoosiin Hilkka-rouvan tapaan tulee yhteensä 150 grammaa voita ja 50 grammaa margariinia! Kyllä minä sitäkin vielä jonain päivänä teen.

Tarvitset:
250 g lenkkimakkaraa
sipulin
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
1 dl kermaa
1 rkl naudanlihafondia
1 rkl ketsuppia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuutioi makkara. Kuori ja silppua sipuli pieniksi kuutioiksi.

Sulata pieni nokare voita pannulla ja ruskista makkaranpalat voissa. Kaada rapeat makkaranpalat lautaselle odottamaan.

Sulata loput voista pannulla. Lisää sipulit ja freesaa niitä hetkisen verran.

Ripottele jauhot sipulien joukkoon ja anna niiden ruskistua kunnolla (älä kuitenkaan polta jauhoja). Kaada vesi pannulle ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon makkarat sekä kerma, fondi ja ketsuppi.

Anna kiehua miedolla lämmöllä noin vartin verran. Mausta valmis kastike suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuoriperunoiden ja salaatin kanssa.