30. marraskuuta 2014

Passio - Kalevankadun helmi

Siitä ei ole vielä kuukauttakaan, kun oululainen toverini oli visiitillä täälä Hessoissa ja vaihdoimme kuulumisiamme dinneröinnin merkeissä. Että ei näitä Kulinaarimurulan postauksia mitenkään älyttömästi myöhässä kirjoitella.

Treffasimme Passiossa (Kalevankatu 13), joka on savonlinnalaisen Huvila-panimon olutmestarin Jussi Hukkasen pääkaupunkiin kuluvan vuoden huhtikuussa avaama ravintola. Tämä ei ollut ensivierailuni Passioon, sillä kävin siellä jo aiemmin syksyllä Suomen Gastronomien Seuran järjestämässä oluiden ja ruokien paritustastingissä.

Ihastuin jo tuolloin sekä paikan syömiin että juomiin ja päätin, että tänne pitää palata. Paluuta puolsivat myös monelta taholta kuullut kehut keittiömestari Jesse Vottosen sapuskoiden konstailemattomista mauista. Korviini oli kantautunut negatiivistakin palautetta liittyen palvelun takkuisuuteen ja sen hitauteen, mutta omalle kohdalleni moisia kokemuksia ei ole osunut. Tai noh, jouduimme tovin odottamaan pöytämme vapautumista, mutta eipä tuo haitannut kun nenän alla oli geeteetä,
Harkitsimme hetken verran, valitsemmeko pöytäkunnittain tarjoiltavat yllärimenut vai napsimmeko ruokia päivän poimintojen listalta. Päädyimme poimintoihin, jotka olivat järjestään aivan loistavia. Erityisesti oma alkuruokani, jossa oli veripalttua, maailman mureinta naudan kieltä ja harvinaista herkkua kateenkorvaa, oli mieletön elämys. Seuralaisen paperilla hiukan tylsältä kuulostanut tomaatti-mozzarellasalaatti oli kuulemma emähyvää sekin.

Huvila-panimon omat tuotteet ovat luonnollisesti erityisasemassa Passiossa ja niitä suositellaan kiitettävästi ruokajuomiksi läpi koko aterian. Alkuruoan kanssa siemailin oivallista Belgian Alea.
Pääruoaksi otin paistettua kuhaa, joka tarjoiltiin ihanan ohraton, kampasimpukan ja napakoiden kasvisten kanssa. En muista enää mitä kaikkea hyvää annoksesta löytyi (ainakin retiisejä, parsaa ja merikorallia), mutta sen muistan, että ihan hirveästi olisi tehnyt mieli nuolla lautanen puhtaaksi. Myös syömäkaveri kehui omaa lammastaan kovasti.
Kuhalle suositeltu viini, Barale Fratellin Langhe Arneis DOC 2013, edusti minulle ennestään tuntematonta rypälelajiketta, mutta se sopi tarkoitukseensa erinomaisesti.
Jälkkäriksi tilasimme molemmat tuhtia suklaakakkua tyrnillä ja pätkisjäätelöllä kera hurmaavan stoutin. Varsinkin suklaakakku ja stout toimivat yhdessä niin hienosti, kuin vain jälkiruokataivaassa siunattu liitto voi toimia.

Kolme ruokalajia, kaksi olutta, lasi viiniä ja yksi gin tonic maksoivat 85 euroa. Hinta-laatusuhde on siis Passiossa erittäin kohdillaan. Kulinaarimurula suosittelee paikkaa etenkin oluthöpsöille, mutta kannattaa sinne muidenkin mennä.

29. marraskuuta 2014

Punakaalihommia

Hienon värinen ja makuinen punakaali on loistovihannes, jota tulee käytettyä vähän turhan harvoin. Se sopii erinomaisesti pitkää muhittelua vaativiin ruokiin, mutta toimii oivallisesti myös raakana esimerkiksi salaateissa.

Alkuviikosta tekemääni punakaali-porkkanasalaattiin toi aasialaista klangia sekä vinkeää potkua kastike, johon lsekoittelin muiden muassa kalakastiketta, inkivääriä ja seesamiöljyä. Soossin tulisuutta voit säädellä omaan suuhusi sopivaksi srirachan määrää virittelemällä. 

Salaattia pystyy haarukoimaan ongelmitta suoraan kulhosta ihan pelkiltäänkin, mutta tällä kertaa söin sitä hoisin-kastikkeella maustettujen jauhelihapökäleiden kanssa. Oli aika onnistunut kombo, kokeile tätä kotona!
Tarvitset:
300 g punakaalia
2 porkkanaa
kevätsipulin

Kastikkeeseen tarvitset:
1 rkl soijaa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl ruskeaa ruokosokeria
parin sentin pätkän inkivääriä
töräyksen srirachaa
lirauksen seesamiöljyä

Tee näin:
Valmista ensin kastike. Lämmitä kattilassa soija ja kalakastike. Lisää kattilaan sokeri ja raastettu inkivääri. Hämmentele, kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Sekoita lopuksi joukkoon chilikastike ja seesamiöljy.

Suikaloi kaali, raasta porkkanat ja pilko kevätsipuli. Sekoita kaalit, porkkanat sekä kevätsipulit keskenään isossa kulhossa.

Kaada kastike kulhoon ja sekoita hyvin. Anna salaatin maustua jääkaapissa ainakin tunnin verran.

28. marraskuuta 2014

Tähtihetkiä Neilikkaklubilla

Bloggaajakollega Chez Jasu on ylistänyt lontoolaista The Clove Clubia (Shoreditch Town Hall, 380 Old St) jo pitkään, mutta siltikin lähimenneisyyden Lontoon visiiteillä on tullut päädyttyä samaan paikkaan syömään. Kuluvan vuoden loka-marraskuun vaihteeseen ajoittunutta viimeisintä reissua suunnitellessani päätin vihdoin testata Jasun hehkuttaman kuppilan.
Pöytävarauksen tekeminen onnistui, sillä olin melko ajoissa (lue: syyskuun puolessa välissä) liikkeellä. Varaukseni jälkeisellä viikolla Brittein saarten Michelin-luokitukset julkistettiin ja The Clove Club sai ensimmäisen tähtensä. Aika hyvä ajoitus siis!

  

The Clove Clubin keittiömestarina toimii skotlantilainen Isaac McHale. Ennen ikioman paikan perustamista hän työskenteli useamman vuoden ajan legendaarisessa The Ledburyssa. Uransa alkuaikoina McHale on ollut muiden muassa René Redzepin ja Tom Aikensin opeissa. Nomassa vietetty aika näkyykin ravintolan annoksissa, eikä miehen pientuottajia, luomua ja villiruokaa suosiva filosofia ole pudonnut kauaksi esikuviensa puista - skottiviboja unohtamatta.
A Selection of Snacks to Start
Aloitin istuntoni iltakuudelta, jotan minulla oli ruhtinaallisesti aikaa nautiskella koko kymmenen ruokalajin setti. Ennen varsinaisia sapuskoita eteeni kannettiin hurja arsenaali erilaisia snäksejä (esimerkiksi paikan päällä valmistettuja makkaroita, ravintolan salissa kypsytettyjä lihoja sekä rapeiksi paistettuja kananjalkanahkoja dippisoossin kera), joiden kanssa siemailin talon Dry Martinia.
Raw Orkney Scallop, Mustard Leaf,Cobnuts & Brown Butter
Ensimmäisen ruoan herkullisuudesta minulle olivat kertoneet etukäteen silläsipulit, jotka olivat syöneet (niin ikään Jasun innoittamina) The Clove Clubissa pari viikkoa aiemmin. Eivätkä kehut olleet turhia! Sinapinlehtien, pähkinöiden sekä ruskistetun voin kanssa tarjoillut raa’at kampasimpukan siivut olivat emähyviä.

Menun alkupään viininä toimi mainiosti optimihapokas Bernard Defaix'n Chablis 1er Cru Côte de Lechet 2012.
Scottish Blood Pudding & Braeburn Apple
McHalen skottitausta pilkahteli esiin useissa ruoissa, myös tässä kampasimpukkaa seuranneessa black puddingissa, johon oli liitetty määre ”Scottish”. Kun tiedustelin tarjoilijalta, miten skotti-pudding eroaa englantilaisesta tai irlantilaisesta puddingista, sain vastaukseksi tokaisun ”It’s just better.”

Fair enough. Verimakkara ja omena (soseena sekä vaahtona) olivat yllätyksellisen hyvin yhteensopiva makupari.
Gently Cooked Squid, Tarragon & Bacon Fat
Vaikka kampasimpukkakin oli herkkua, niin oman makupajatsoni tyhjensi kuitenkin rakuunainen mustekala-annos, joka oli ensimmäistä iltaa listalla. Pehmoisen napakat squidisuikaleet oli kypsennetty hissun kissun hiljakseen omassa musteessaan ja pekonin rasvassa *pökr*
Cornish Red Mullet, Oak Smoked Roe, Spinach & Brown Butter
Tykkäsin kovasti myös keltajuovamullosta sekä sen lisukkeina olleista savustetulla mädillä ryyditetyistä ranskankermatipluista. Ne saivat minulle ennestään vieraan kalan maistumaan ihan savustetulta lahnalta!
Duck Consommé & Hundred Year Old Madeira / Montgomery Cheddar Tart & Crystal Malt  
Seuraavaksi pöytään kannettiin tyhjä viinilasi, jossa oli huljuteltu tilkkaa satavuotiasta madeiraa. Siis aikuisten oikeesti satavuotiasta! En uskaltanut kysyä, kuinka paljon fingerporillinen tuota jaloa juomaa olisi maksanut. Nuuhkimiseni (mahtavat aromit!) jälkeen lasi täytettiin ankkaliemellä ja sen kanssa sain natusteltavaksi suupalan kokoisen juustopiiraan. Oi nam!
Ballotine of Scottish Pheasant, Creamed Oats & White Truffle
Skotlantilaisesta fasaanista työstetyn muhevan ballotinen kaveriksi oli valittu ihanan makuista, risottomaista kaurasysteemiä (kaurattoa?) ja koko komeuden päälle oli raastettu valkoista tryffeliä. Voi herranen aika, miten hyvää!
Roast Mallard, Pumpkin, Fresh Walnut & Clementine
Reilusti roseeksi jätetty sorsa, kurpitsa, saksanpähkinät ja klementiinit muodostivat erinomaisen kokonaisuuden. Ihan pelkkää kastikettakin olisi voinut vetää litran.

Menun lihaisten appeiden kyytipoikana lirpin San Leonardoa vuodelta 2007.
Amalfi Lemonade & Sarawak Pepper
Ensimmäisessä jälkiruoassa hämäävän kepeän sitruunahötön alta löytyi jännittävää pippurijätskiä. Elementtien maut eivät erikseen maisteltuina herättäneet suuria tunteita, mutta yhdessä ne olivat tolkuttoman hyviä.
Poached Quince & Ginger Biscuit
Toinen jälkkäri oli söötti kuin minipossunpoikanen, eikä inkiväärisen keksirinkulan ja superilmavan kvittenivaahdon maussakaan ollut mitään nipottamista. Kertakaikkisen onnistunut päätös huikealle aterialle.
Petits fours olivat myös ihan omaa luokkaansa: savuviskimäskiä sisältävä kakkunen, omatekoista suklaata, pikkuinen suklaatorttu suolakukilla sekä Dr Henderson eli minttulikööriä ja Fernet Brancaa karkin muodossa. Aamen.

Kymmenen ruokalajin menu, kolme lasia viiniä sekä alkudrinksu maksoivat yhteensä 146 puntaa eli noin 190 euroa. Ei missään nimessä Euroopan halvinta lystiä, mutta ihan jokaisen sentin ja pencen arvoista.

Kulinaarimurula suosittelee The Clove Clubia mitä lämpimimmin!

17. marraskuuta 2014

Sunnuntaipaistia brittikaavan mukaan

Kotitila.fi:n järjestämän lihakisan aiemmilla kierroksilla teemoina ovat olleet grillaus, sadonkorjuu ja jauheliha. Neljännen ja viimeisen erän aiheena ovat "juhlakauden uudet maut" ja lihana luomunaudan paisti. Skaba huipentuu finalistireseptin väliseen mittelöön Facebookissa joulukuussa, mutta siitä lisää sitten aikanaan.

Paisti eri muodoissaan on toki tuttua suomalaista juhlaruokaa, mutta mieleni perukoilla oli muhinut jo pitkään aatos peribrittiläisen Sunday roastin valmistuksesta. Sen lisäksi keksin, että helmenharmaa marraskuinen sunnuntai on oivallinen ajankohta järkkäillä syöttäjäiset taannoisen aussireissuni ajan talkkarina toimineelle lajitoverilleni Tiinalle. Ja kiitosdinneri jos mikä on erinomainen juhlan aihe!
Juhla-ateriaksi kokkailin melkoisella pieteetillä sunnuntaipaistia kaikilla lisukkeilla. Kun tein vielä jälkkäriksi elämää suuremman ämpärillisen triflea, niin piti ihan taputtaa itseään selkään ja todeta, että minusta tulisi NIIN kätevä brittiemäntä että!  

Kotitila.fi ohjeisti raakakypsyttämään tykötarpeeksi toimittamansa naudan paistin. Se tarkoitti käytännössä lihan säilyttämistä jääkaapin kylmimmässä osassa 3-4 viikon ajan. Minä muhittelin lihakimpaletta nelisen viikkoa, jonka jälkeen laitoin sen reiluksi pariksi viikoksi pakastimeen odottelemaan kekkereitämme.
Göntsä uuniin menossa.
Kypsensin paistin miedossa lämmössä uunissa. Ennen uunitusta ruskistin kimpaleen pinnat kauttaaltaan voissa pannulla. Toimenpiteellä ei ole juurikaan vaikutusta lihasta tihkuvien nesteiden määrään, mutta operaatio tuo paistiin mukavasti lisämakua.
Lihalämpömittaria en käyttänyt, mutta noin 700 gramman painoiselle lihapalalle tunnin uunitus lempeässä lämmössä ja sen jälkeinen puolen tunnin tekeytyminen tiiviissä foliokääreessä tuottivat lopputuloksen, joka oli hyvin lähellä täydellistä. Punaisen lihan tulee olla syöntitilanteessakin punaista eikä harmaata.
Ensin näytti siltä, että mini-yorkieni eivät kohoa ollenkaan, mutta kuinkas sitten kävikään!
Jos lihan kypsyys oli nappisuoritus, niin yli odotusteni onnistuivat myös Yorkshire puddingit. Olen syönyt noita hassuja kakkaroita muutamaan otteeseen, mutta itse tein niitä nyt ensimmäistä kertaa. Mutta en takuulla viimeistä, sillä sen verran ahnaasti huokoiset paistokset imivät itseensä soossia maistuen lihan ynnä muiden tilpehöörien kanssa aivan taivaallisilta.

Joku viisastelija on joskus todennut, että Helvetissä täytyy olla englantilainen keittiö. Jos näin on, niin loppusijoitun sinne mieluusti, jahka minusta aika jättää.
Yorkshire puddingeihin tarvitset:
100 g vehnäjauhoja
suolaa
2 munaa
1½ dl maitoa
1 rkl öljyä

Paistiin tarvitset:
700 g naudan sisäpaistia
voita
suolaa
mustapippuria
1 dl vettä

Kastikkeeseen tarvitset:
lihan paistolientä
kermaa

Lisäksi tarvitset:
perunoita
nauriita
suolaa
mustapippuria
pakasteherneitä
voita

Tee näin:
Tee puddingtaikina jo edellisenä päivänä. Laita vehnäjauhot ja suola kulhoon. Sekoita joukkoon munat yksi kerrallaan. Vispaa mukaan maito pienissä erissä, kunnes seos on sileää. Kelmuta kulho ja anna taikinan ässehtiä jääkaapissa yön yli (puolikin tuntia riittää hätätapauksessa).

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen sen laittamista uuniin.

Laita uuni kuumenemaan 125-asteiseksi.

Kuori ja kuutioi perunat ja nauriit. Levitä kuutiot uunivuoan pohjalle pediksi paistille. Suolaa ja pippuroi kuutiot.

Sulata paistinpannulla nokare voita ja ruskista lihapala joka puolelta.

Nosta liha uunivuokaan peruna- ja nauriskuutioiden päälle. Lorauta vuokaan vesi sekä voin jämät paistinpannulta. Kypsennä paistia noin tunnin ajan ja ota se pois uunista. Hiero paistin pintaan suolaa ja pippuria. Kääri paisti folioon.

Valuta paistovuokaan kertynyt neste paistinpannulle. Palauta peruna- ja nauriskuutiot uuniin. Nosta tässä vaiheessa uunin lämpötilaa 180-asteeseen.

Valmista seuraavaksi puddingit. Sudi öljyä kuusikoloisen muffinssipellin (silikonijutut eivät tähän sovellu) koloihin ja laita pelti viideksi minuutiksi uuniin. Ota pelti uunista ja kauho varovasti puddingtaikinaa koloihin. Paista puddingeja kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja kohonneita eli noin puolen tunnin ajan.

Keitä paistinpannulla olevaa paistolientä kokoon. Lirauta joukkoon kerma ja anna kastikkeen kiehua vielä lisää kasaan. Tarkista maut ja mausta lisää tarvittaessa.

Höyrytä pakasteherneet lämpimiksi ja sekoita niiden joukkoon nokare voita.

Leikkaa paisti poikkisyin ohuiksi viipaleiksi. Tarjoa se peruna- ja nauriskuutioiden, herneiden, Yorkshire puddingien ja kastikkeen kanssa.

Sunnuntaipaistin taustamusaksi sopii toissapäiväisen Morrisseyn keikan kunniaksi repeatilla soiva Everyday Is Like Sunday. "Come, Armageddon! Come!"


Osallistun tällä reseptillä Kotitila.fi:n järjestämään Lihaa parhaimmillaan-blogikilpailuun.
Naudan sisäpaistin olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta,
muut ainekset olen ostanut omilla rahoillani.

13. marraskuuta 2014

Vihdoinkin Leibää

Nyt taidan viimein saada aikaiseksi nakeloida juttunjuurta tallinnalaisesta Leib resto ja aedista (Uus 31), jossa illastin äitini kanssa lokakuun puolivälissä. Mihin tää aika oikein kuluu, kohta on joulu?
Olin kuullut ravintolasta paljon positiivisia asioita monelta taholta jo pitkään, mutta syömismatka lahden toiselle puolelle realisoitui vasta tänä syksynä. Ihan virallistakin tunnustusta Leib on saanut ollen jo kolmatta vuotta top kympin tuntumassa Tallinnan ravintolarankingissa. Pöytävaraus kannattaa tehdä siis heti, kun reissuajankohta on selvillä.
Aloitimme illastuksen kelpo negroneilla, mutta jälkiviisaasti voisi ehkä todeta, että olisi kannattanut ryhtyä syömään välittömästi. Meille varattu kaksi ja puoli tuntia ei nimittäin meinannut riittää mihinkään, sillä alkuruoan jälkeen syömien ja juomien välittymisessä pöytäämme saakka ilmaantui meistä johtumaton pitkähkö häiriö ja loppuaterian kanssa tuli sitten hiukan hoppu.
Vaikka serviisi pikkuisen pyki, ei itse ruoassa ollut mitään valittamista. Paitsi että huippuhyvän leivän kanssa tarjolla ollut voi olisi voinut olla pehmeämpää.
Alkuun valitsin salaatin, jonka pääraaka-aineet olivat Liivinmaalla heinään syöneen lehmän liha sekä samaisen ammun sydämestä tehty mieletön tartar. Niiden lisäksi lautaselta löytyi marinoitua lanttua ja piparjuurikermaa. Suositusriesling (Torresin Waltraud Penedès) epäilytti ensin, mutta se sopi annoksen kyytipojaksi erittäin hyvin. Äiti söi mätisalaattia puffatulla tattarilla, joi shampanjaa ja tykkäsi.
Pääruokia venttailimme palttiarallaa puoli tuntia ihmetellen samalla juosten eteneviä tarjoilijoita. Taisi olla aika kiirus lauantai. Sapuskat olivat kuitenkin kaiken odotuksen arvoisia. Sieniragout'ni ricottagnocchien ja Alt-Laurin lehtikaalin kanssa oli lievästi sanottuna taivaallista. Torresilta löytyi nappiviini (Celeste Crianza Ribera del Duero) tällekin ruoalle. Äiti puolestaan söi naudan sisäfileetä juurisellerin, mustajuuren ja punaviinisoossin kera. Ja tykkäsi.
Kahden hengen juustosetti sisälsi virolaisia vuohenmaito- ja tuhkajuustoja, jotka voin lailla tarjoiltiin kera luumusoseen ja herkkukorppujen harmillisesti suoraan kylmiöstä. Juustojen painikkeeksi lirpimme makoisaa Põltsamaa Kuldne 2005-viiniä.
Jälkkäriksi söin ihania, pinkkejä punaviinimarjavaahtokarkkeja keksinmuruilla. Äiti olisi halunnut tilata hasselpähkinäkakkua ja -jätskiä, mutta niiden valmistaminen olisi kestänyt varttitunnin ja meillä oli ajastimessa enää parikymmentä minuuttia jäljellä. Tästä pitkästä valmistusajasta olisi ollut tosi kiva tietää jo illan aluksi, niin olisimme voineet jättää juustot väliin (tai yrittää aktiivisemmin saada katsekontaktia henksuun alku- ja pääruokien välisellä luppojaksolla). Äiti päätyi sitten vetämään jälkiruoaksi kahvia konjakilla, joista hän kyllä tykkäsi.

Pienistä palvelufiboista ja ikävästä kiireen tunnusta huolimatta nostan Leib resto ja aedille molemmat peukut pystyyn, sillä ruoka oli hurmaavan hyvää. Äidillekin nostan molemmat peukalot pystyyn, sillä tällä kertaa hän maksoi lystin. Kiitokset siitä sekä matkaseurasta!

10. marraskuuta 2014

Parahultaiset poropallerot

Roskakalajalosteiden lisäksi taannoisilta ELMA-messuilta tarttui mukaan puolen kilon laatta poron jauhelihaa. Tässä yhteydessä täytyy taas nillittää, että minkähän vuoksi minä kerta toisensa jälkeen löydän itseni toivorikkaana Messukeskuksesta etsimässä UUSIA makuelämyksiä, mutta joka ainoa kerta palaan kotiin pettyneenä ikiaikaisiin paksukuorisiin teollisiin riisipiiraisiin / peltipurkkilihoihin / talkkunajauhopusseihin sekä siihen, että fudgesta on tullut  uusi metrilaku ja "osta-tästä-kilo-parmesania-niin-saat-pötkön-salamia-kaupan-päälle" on status quo. Poistuvatkohan ne sieltä ollenkaan messujen välillä?

Mutta takaisin jauhikseen. Keskivaikeasta messuahdistuksesta toivuttuani työstin siitä poropyöryköitä, joista tuli Vaahteramäen Eemelin äitiä lainatakseni "parahiksi, suuria, parahiksi pyöreitä, parahiksi ruskeita."
Suunnittelin ensin sotkevani poroparan joukkoon jauhettua possuressua tuomaan hommaan vähän rasvaa ja makua, mutta sitten päädyinkin hauduttamaan oluessa emäläjän sipulia, jonka sitten yhdistin jauhelihaan varsin onnistunein seurauksin. Palleroista tuli todella muhevia ja maku oli järisyttävän hyvä.

Poropyöryköiden kaveriksi tein potuista ja porkkanoista juurespyreetä, jota notkistin lirauksella oikeeta kermaa. Annoksen täydensivät kirpeänpirtsakat etikkaan säilötyt pihlajanmarjat. Jos niitä ei kaapista löydy, niin puolukat tai karpalot sopivat mainiosti korvikkeeksi.
Poropyöryköihin tarvitset:
ison sipulin
voita
2 dl olutta (käytin Karhu Ruis-lageria)
500 g poron jauhelihaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori sipuli ja silppua se atomeiksi.

Sulata pannulla nokare voita ja kuullota sipuleita siinä hetki. Lisää pannulle olut ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes pannulla ei enää ole nestettä.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita olutsipulit jauhelihaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Paista pannulla koepala ja tarkista maku.

Pyörittele jauhelihaseoksesta pyöreitä pullia ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille.

Paista poropullia uunissa noin 30 minuutin ajan.

3. marraskuuta 2014

Approved by Elvis

Tuossa männä viikolla teki mieleni kokeilla silläsipuleiden jo testaamaa kiinnostavan oloista maapähkinäkastiketta, jonka resepti löytyy alkusyksyllä ilmestyneestä Aniko Lehtisen Yks olut!-mahtikirjasta. Aikaisemmin olen tehnyt tuon opuksen ohjeella vehnäolut-puolukkavinegretteä, josta tuli ihan hullunhyvää. 

Kastikkeen kaveriksi en ehtinyt sulattaa pakastimesta jämerämpiä possunpaloja, sillä mielitekoni ilmoitti olemassaolostaan varsin yllättäen. Koska Anikon mukaan soossin seurana voi olla mitä vaan, niin paistoin Avikaisen leipomon grahamvuokaviipaleen päällisiksi järjettömän läjän luomupekonia.  

Ai-van mielettömän makuista, mutta myös ai-van jumalattoman tuhtia syötävää! Setin makumaailma on hyvin lähellä Elviksen sydänkohtausvoileipää. Ainoastaan banaani puuttuu. 
Maapähkinäkastikkeeseen tarvitset:
3 dl suolapähkinöitä
2 rkl öljyä
1 rkl currytahnaa
1 dl kermaa
½ dl alea (käytin Laitilan Kukko Alea)
1 rkl (ruskeaa ruoko)sokeria

Tee näin:
Murskaa suolapähkinät karkeaksi rouheeksi.

Kuumenna öljy pannulla. Sekoita joukkoon currytahna.

Lisää pannulle kerma, olut sekä sokeri. Sekoita ja anna kiehua pari minuuttia.

Lisää pähkinämurska, sekoita ja anna hautua pari minuuttia,

Tarjoa paahdetun leivän ja paistetun pekonin kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...