Bloggaajakollega Chez Jasu on ylistänyt lontoolaista The Clove Clubia (Shoreditch Town Hall, 380 Old St) jo pitkään, mutta siltikin lähimenneisyyden Lontoon visiiteillä on tullut päädyttyäsamaanpaikkaan syömään. Kuluvan vuoden loka-marraskuun vaihteeseen ajoittunutta viimeisintä reissua suunnitellessani päätin vihdoin testata Jasun hehkuttaman kuppilan.
Pöytävarauksen tekeminen onnistui, sillä olin melko ajoissa (lue: syyskuun puolessa välissä) liikkeellä. Varaukseni jälkeisellä viikolla Brittein saarten Michelin-luokitukset julkistettiin ja The Clove Club sai ensimmäisen tähtensä. Aika hyvä ajoitus siis!
The Clove Clubin keittiömestarina toimii skotlantilainen Isaac McHale. Ennen ikioman paikan perustamista hän työskenteli useamman vuoden ajan legendaarisessa The Ledburyssa. Uransa alkuaikoina McHale on ollut muiden muassa René Redzepin ja Tom Aikensin opeissa. Nomassa vietetty aika näkyykin ravintolan annoksissa, eikä miehen pientuottajia, luomua ja villiruokaa suosiva filosofia ole pudonnut kauaksi esikuviensa puista - skottiviboja unohtamatta.
A Selection of Snacks to Start
Aloitin istuntoni iltakuudelta, jotan minulla oli ruhtinaallisesti aikaa nautiskella koko kymmenen ruokalajin setti. Ennen varsinaisia sapuskoita eteeni kannettiin hurja arsenaali erilaisia snäksejä (esimerkiksi paikan päällä valmistettuja makkaroita, ravintolan salissa kypsytettyjä lihoja sekä rapeiksi paistettuja kananjalkanahkoja dippisoossin kera), joiden kanssa siemailin talon Dry Martinia.
Raw Orkney Scallop, Mustard Leaf,Cobnuts & Brown Butter
Ensimmäisen ruoan herkullisuudesta minulle olivat kertoneet etukäteen silläsipulit, jotka olivat syöneet (niin ikään Jasun innoittamina) The Clove Clubissa pari viikkoa aiemmin. Eivätkä kehut olleet turhia! Sinapinlehtien, pähkinöiden sekä ruskistetun voin kanssa tarjoillut raa’at kampasimpukan siivut olivat emähyviä.
Menun alkupään viininä toimi mainiosti optimihapokas Bernard Defaix'n Chablis 1er Cru Côte de Lechet 2012.
Scottish Blood Pudding & Braeburn Apple
McHalen skottitausta pilkahteli esiin useissa ruoissa, myös tässä kampasimpukkaa seuranneessa black puddingissa, johon oli liitetty määre ”Scottish”. Kun tiedustelin tarjoilijalta, miten skotti-pudding eroaa englantilaisesta tai irlantilaisesta puddingista, sain vastaukseksi tokaisun ”It’s just better.”
Fair enough. Verimakkara ja omena (soseena sekä vaahtona) olivat yllätyksellisen hyvin yhteensopiva makupari.
Gently Cooked Squid, Tarragon & Bacon Fat
Vaikka kampasimpukkakin oli herkkua, niin oman makupajatsoni tyhjensi kuitenkin rakuunainen mustekala-annos, joka oli ensimmäistä iltaa listalla. Pehmoisen napakat squidisuikaleet oli kypsennetty hissun kissun hiljakseen omassa musteessaan ja pekonin rasvassa *pökr*
Cornish Red Mullet, Oak Smoked Roe, Spinach & Brown Butter
Tykkäsin kovasti myös keltajuovamullosta sekä sen lisukkeina olleista savustetulla mädillä ryyditetyistä ranskankermatipluista. Ne saivat minulle ennestään vieraan kalan maistumaan ihan savustetulta lahnalta!
Duck Consommé & Hundred Year Old Madeira / Montgomery Cheddar Tart & Crystal Malt
Seuraavaksi pöytään kannettiin tyhjä viinilasi, jossa oli huljuteltu tilkkaa satavuotiasta madeiraa. Siis aikuisten oikeesti satavuotiasta! En uskaltanut kysyä, kuinka paljon fingerporillinen tuota jaloa juomaa olisi maksanut. Nuuhkimiseni (mahtavat aromit!) jälkeen lasi täytettiin ankkaliemellä ja sen kanssa sain natusteltavaksi suupalan kokoisen juustopiiraan. Oi nam!
Ballotine of Scottish Pheasant, Creamed Oats & White Truffle
Skotlantilaisesta fasaanista työstetyn muhevan ballotinen kaveriksi oli valittu ihanan makuista, risottomaista kaurasysteemiä (kaurattoa?) ja koko komeuden päälle oli raastettu valkoista tryffeliä. Voi herranen aika, miten hyvää!
Roast Mallard, Pumpkin, Fresh Walnut & Clementine
Reilusti roseeksi jätetty sorsa, kurpitsa, saksanpähkinät ja klementiinit muodostivat erinomaisen kokonaisuuden. Ihan pelkkää kastikettakin olisi voinut vetää litran.
Ensimmäisessä jälkiruoassa hämäävän kepeän sitruunahötön alta löytyi jännittävää pippurijätskiä. Elementtien maut eivät erikseen maisteltuina herättäneet suuria tunteita, mutta yhdessä ne olivat tolkuttoman hyviä.
Poached Quince & Ginger Biscuit
Toinen jälkkäri oli söötti kuin minipossunpoikanen, eikä inkiväärisen keksirinkulan ja superilmavan kvittenivaahdon maussakaan ollut mitään nipottamista. Kertakaikkisen onnistunut päätös huikealle aterialle.
Petits fours olivat myös ihan omaa luokkaansa: savuviskimäskiä sisältävä kakkunen, omatekoista suklaata, pikkuinen suklaatorttu suolakukilla sekä Dr Henderson eli minttulikööriä ja Fernet Brancaa karkin muodossa. Aamen.
Kymmenen ruokalajin menu, kolme lasia viiniä sekä alkudrinksu maksoivat yhteensä 146 puntaa eli noin 190 euroa. Ei missään nimessä Euroopan halvinta lystiä, mutta ihan jokaisen sentin ja pencen arvoista.
Kulinaarimurula suosittelee The Clove Clubia mitä lämpimimmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti