20. huhtikuuta 2008

Karhu keittiössä

Äijäkeittiöön heittämääni salamahaasteeseen vastattiin mielenkiintoisella karhuruoalla, vaikka toimeksiannossani ollut fine dining-viittauksen epämääräisyys herättikin kummastelua.

Wikipedian ravintolatyyppejä käsittelevästä artikkelista saa osviittaa aiheesta: "Casual dining comprises a market segment between fast food establishments and fine dining restaurants."

Karkeasti yleistäen voisi todeta, että fine dining-paikoissa on keskitasoa korkeampi hinnoittelu ja tyylikkäämmät puitteet, asiantunteva ja miellyttävä palvelu sekä tarkasti mietitty ruokalista, joka muuttuu säännöllisin väliajoin vaikkapa sesongin mukaan. Fine dining-ravintoloissa on usein myös nimekäs keittiömestari.

Esimerkiksi fast foodista Suomessa käy Hesburger, casual diningista Chico's ja fine diningista henkilökohtainen suosikkini Postres.

Äijäruokaa-blogissa kriteeriksi sovellettu karhutölkin tyyriihkö hinta ei siis ollut kovin kaukaa haettu :-)


Asiaan. Kulinaarimurulassa karhumuhennoksen alle syötiin parsakohokasta ja päälle paahtovanukasta. Karhun lihassa oli yllättävän mieto maku, ei niin riistainen ja ärtsy kuin kahden hengen ruokaraatimme oletti. Tykötarpeet sopivat hyvin yhteen, kokonaisuudessaan otso bucco oli makoisaa. Juryn miespuolinen jäsen tykästyi evääseen huomattavasti enemmän kuin allekirjoittanut eli karhun fanitus taitaa olla jossain määrin sukupuolisidonnaista ;-)

Tavoilleni uskollisena en malttanut olla näpelöimättä originaaliohjetta. Sipulista pilkoin mukaan vain puolikkaan. Lisäkkeeksi tein röstiperunoita. Tölkkisienten nestettä en appeeseen laittanut, mutta sen sijaan lirautin joukkoon puoli desiä jeneveriä lisäämään katajanmarjaista fiilistä. Katajanmarjaa oli myös karhun kyytipoikana käytetyssä Lammin Sahdin valmistamassa Käki-oluessa.


Tarvitset:
220 g tölkkikarhua
1 rkl voita
puolikkaan keltasipulin
200 g tölkkikanttarelleja
½ dl jeneveriä (tai giniä)
rosmariinia
mustapippuria
suolaa
2 dl kermaa
3 rkl hillosipuleita

Tee näin:
Paloittele tölkkikarhu ja silppua sipuli. Sulata voi pannussa. Lisää pannuun karhu ja sipulit, paista kunnes lihat ovat hieman ruskistuneet.

Valuta sienet ja lisää ne pannulle, kuullota muutama minuutti. Mausta seos rosmariinilla, pippurilla, suolalla ja jeneverillä. Hauduta viitisen minuuttia.

Lisää kerma ja keittele soossi kasaan. Lisää lopuksi hillosipulit.

Kohotettua parsaa

Parsaa on tullut tänä keväänä jo rouskutettua muutamalla aterialla. Al dente parsa voisulalla ja raastetulla Parmesanilla on yksinkertaisuudessaan täydellinen makuelämys.

Ketturouvan emännöimää huhtikuun ruokahaastetta varten sesonkiherkku kätkettiin Kulinaarimurulassa kananmuniin ja juustoon eli synnytettiin parsakohokas.


Kohokkaan tekemisessä on omat pikku jipponsa. Minun mielestäni hankalinta on käännellä valkuaisvaahto muihin aineksiin tuhoamatta valkuaisten kuohkeuttavaa vaikutusta. Helpointa on olla avaamatta uunin luukkua kypsennyksena aikana :-)

Ajoituksen kannalta kohokas on kuin munakas: se ei odota syöjää vaan syöjä odottaa sitä. Tällä kerralla kohokkaani ehti hieman lässähtää, sillä ruokavieraani myöhästyi kriittisen vartin sovitusta *virtuaalitukistus* Onneksi parsakohokkaan maku oli kuitenkin mainio.


Tarvitset:
3 tankoa vhreää parsaa
½ rkl voita
½ rkl vehnäjauhoja
desin maitoa
2 munaa
mustapippuria
suolaa
½ dl juustoraastetta (esim. mustaleimaista emmentalia)

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Kuori parsat ja paloittele ne lanteiksi. Kiehauta lantit vedessä, älä keitä niitä mössöksi.

Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon jauhot ja maito. Anna kiehua hissukseen kymmenisen minuuttia välillä hämmennellen. Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hieman.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset jäähtyneesen seokseen, sekoita hyvin. Kaada joukkoon juustoraaste ja parsat, mausta pippurilla ja suolalla.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele vaahto varovasti muiden ainesten sekaan.

Kaada seos korkeareunaisiin voideltuihin uunivuokiin (tai yhteen isompaan, jos et tee valmiita annoksia). Kypsennä kohokasta uunissa noin 45 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana, ettei kohokas lätsähdä.

Tarjoa kohokas heti kera viileän valkoviinin.

I torch, therefore I am

Suoritin taannoin hankkimani kätsyn tohottimen koeajon eilen ja jäin välittömästi koukkuun. Menetin tohotusneitsyyteni crème brûléelle, mikä lienee aika yleistä.

Crème brûléen eli poltetun kerman historia yltää 1600-luvulle saakka. Mitähän tuolloin käytettiin tohottimen asemasta?

Paahtiksen reseptin nappasin Ruokalasta ja tuunasin sen kahdelle hengelle sopivaksi. Kypsensin vanukkaita lähemmäs puolitoista tuntia, mutta valmiit crème brûléet olivat juuri oikeanlaisia: rapeita päältä, samettisia sisältä ja hurmaavan makuisia.


Tarvitset:
puolikkaan vaniljatangon
2 munankeltuaista
½ dl sokeria
1¼ dl kuohukermaa
¼ dl maitoa
ruokokidesokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 100-asteiseksi.

Erottele keltuaiset ja laita ne kulhoon. Lisää sokeri. Halkaise vaniljatanko pitkittäin. Kaavi siemenet veitsellä keltuaisten ja sokerin joukkoon. Vatkaa seos ilmavanjämäkäksi vaahdoksi.

Lämmitä kerma, maito ja vaniljatangon ranka kiehumispisteeseen. Nyppää tanko pois ja sekoita kermamaito keltuaisvaahtoon.

Kaada seos uuninkestäviin astioihin (joko pienempiin annoskulhoihin tai yhteen isompaan). Kypsennä vanukkaita noin tunnin ajan. Jos vanukas ei meinaa jähmettyä, jatka uunitusta mutta älä lisää lämpöä. Liian kuumassa vanukkaista tulee kokkareisia.

Anna herkkujen jäähtyä kunnolla. Ripottele jäähtyneiden vanukkaiden pinnalle hieman ruokokidesokeria ja tohota pinta rapsakaksi juuri ennen tarjoilua. Sokerin voi nukettaa rapeaksi myös uunin grillivastusten alla.

9. huhtikuuta 2008

Purkkikurmeeta

Suoriuduttuani kunnialla Pastanjauhajien salamahaasteesta, minulla on ilo välittää viestikapula seuraavaan keittiöön.

Idean toimeksiantooni sain töllöttimen taannoisesta Top Chef-kokkuukisasta, jossa kilpaiijat pääsivät kehittelemään gourmet-eväitä muiden muassa välipala-automaattien tuotteista sekä säilykkeistä.


Haastaja: Kulinaarimuruja
Haastettu: Äijäruokaa
Dedis: 18.4.2008
Aihe: valmista fine dining-kriteerit täyttävä ruoka tai ateriakokonaisuus, jossa käytät pääasiassa säilykepurkeissa olevia raaka-aineita.

Salamahaasteen sääntöjä
Ateriakokonaisuus ei tarkoita esimerkiksi alku- ja pääruokaa, vaan ainesten tulee esiintyä samalla lautasella.

Ilmoita minulle, kun olet valmistanut haasteruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiäsi ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saat vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saat olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jottet valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, voit vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Salamavoileipiä

Mukkelismakkeliksen tammikuussa lanseeraama salamahaaste heitettiin viime viikolla tänne Kulinaarimurulaan. Pastanjauhajien toimeksianto oli seuraavanlainen: "Valmista täytetty tai päällystetty leipä, joka tarjoaa maistajalleen uudenlaisia tai edes hiukan tavallisuudesta poikkeavia makuelämyksiä. Mitkä tahansa raaka-aineet ovat sallittuja, kunhan yksinomaisina aineksina ei käytetä juustoa ja kinkkua."

Tiedän että rouva Rosmariini on intohimoinen tomaattifani, joten jätin nuo punaiset mollukat ensimmäisinä tykötarvelistan ulkopuolelle. Ja koska yksin syöminen on tylsää, päätin ehtoisana emäntänä tarjoilla myös herra Pippurimyllylle ikioman smørrebrødin.

Parin illan ankaran tuotekehittelyn tuloksena voinkin ylpeänä esitellä Pastanjauhajien nimikkovoileivät: Ms. Rosmis & Dr. Pepa!
Ms. Rosmis
Ms. Rosmikseen tarvitset:
viipaleen maalaisleipää
1 rkl maustamatonta tuorejuustoa
1 tl tuoretta rosmariinia
puoli kourallista tuoretta persiljaa
lehtisalaattia
noin kolmasosan grillattun broilerin rintapalasta
parmesania
reilun ruokalusikallisen mustaherukkahilloa

Tee näin:
Hakkeloi yrtit ja sekoita ne tuorejuustoon. Levitä yrttijuusto leipäviipaleelle ja peittele jälkesi salaatinlehdillä. Paloittele broileri haukkapaloiksi ja asettele ne sievään riviin lehdelle soittelemaan. Raasta siipiveikolle juustohuntu parmesanista. Kruunaa Ms. Rosmis mustaherukkahillolla ja muutamalla rosmariinihuiskaleella.

Dr. Pepa
Dr. Pepaan tarvitset:
viipaleen maalaisleipää
1 rkl maustamatonta tuorejuustoa
½ tl piparjuuritahnaa
2 viipaletta lihahyytelöä
1 rkl punasipulisilppua
4 viipaletta naudanpaistia
suolakurkkuviipaleita
pari tupsua persiljaa

Tee näin:
Sekoita piparjuuritahna tuorejuustoon ja levitä seos leivälle. Leikkaa lihahyytelöt kulmittain kahteen osaan ja asettele osaset tuorejuuston päälle. Ripottele silputtu punasipuli hyytelökolmioille. Rullaa naudanpaistiviipaleet sipulipedille ja suolakurkut lihojen päälle. Koristele Dr. Pepa persiljalla.

5. huhtikuuta 2008

Punaista ja makeaa

Isä vaimoineen piipahti kyläilemässä matkallaan Italiaan. Kieltämättä Toscanan kiertomatka houkuttelisi itse kutakin, mutta tältä reissulta jäin rannalle ruikuttamaan.

Harvinaiset vieraat toivat tullessaan "lapsenhuoltopaketin", joka sisälsi muiden muassa suolasieniä salaattitarpeiksi sekä hurmaavan punaisen emaloidun rautapadan karjalanpaistin valmistusastiaksi. Grazie!


Kiitokseksi ihanista lahjuksista tarjoilin reissulaisille iltapalaksi punajuuri-vuohenjuustopiirasta. Pakastealtaan valmis kuningastaikina toimi tässäkin piiraassa loistavasti, punajuuren ja vuohenjuuston liitto taas on ylemmillä tahoilla siunattu.


Tarvitset:
paketin ruis-perunataikinaa
kolme keskikokoista punajuurta
vuohenjuustopyramidin
desin ruokakermaa
2 munaa
lorauksen Balsamicoa
2 rkl kuivattua salviaa
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä punajuuret kypsiksi ja anna niiden jäähtyä.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Taputtele sulanut taikina pyöreän piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista pelkkää pohjaa uunissa kymmenisen minuuttia.

Kuori jäähtyneet juurekset ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Levitä raaste esipaistetulle pohjalle.

Notkista juusto ruokakermalla ja sekoita tasaiseksi. Riko joukkoon munat ja vispilöi niiden rakenne rikki. Mausta seos Balsamicolla, salvialla ja pippurilla. Lisää suolaa tarvittaessa.

Kaada juustoseos punajuuriraasteen päälle. Paista piirasta 20-30 minuuttia. Tarjoa haaleana.

Polkkaavalle kansanosalle tiedoksi ilmoitettakoon, että Ketturouvan voittoisassa keittiössä emännöidään huhtikuun ruokahaastetta, jonka teemana on parsa. Pastanjauhajat puolestaan viskasivat salamahaasteen Kulinaarimurulaan, joten pitääpä laittaa mietintämyssy päähän...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...