Hoitelin viime viikonloppuna ystäväni tuparimuonituksen. Uuden residenssin ehtoisan emännän (aka Hedelmällisyyden Jumalatar) toivomuksesta kaikki tarjottavat olivat sormin syötävissä parilla haukkauksella.
Maalaispatongin viipaleilla oli yltiödaideellisina klöntteinä viimekesäisellä FNM-piknikillä loistavaksi havaittua kanaisaa kulmioleipätäytettä. Tällä kertaa tosin ilman unikonsiemeniä, koska unohdin ostaa niitä. Eivät muutkaan evp-keitraajat ole täydellisiä.
Pikkusandwichit syntyivät sivelemällä punaista pestoa täysjyväpaahtoleipien väliin. Söpöt tikkuleivät koristelin miniluumutomaatin puolikkailla sekä tuoreella basilikalla.
Paahtoleipien reunoja hyödynsin lihapullataikinassa. Liotin leipäpaloja lihaliemessä, jonka jälkeen lisäsin muhjun sekaan jauhelihaa (neljäsosa lehmää, loput possua), pari munaa, persiljaa ja Pecorinoa. Pallerot paistoin uunissa, jolloin ne pysyivät topakasti pystyssä tikutettuina.
Mahtijuustoa raastoin myös pieniin voitaikinahyrriin, joiden sisältä löytyi myös vihreää pestoa.
Tuparisyömien makealla osastolla rellestivät huhtikuun mormoonimuffinssit, joita kalenterissa esittelee 33-vuotias kahden lapsen äiti Charli. Leivonnaisia on siunattu nimellä Seminary Streusel.
Näistä muffinsseista ei tullut aikaisempien leipomusten tavoin sienipilvimäisiä, sillä paistoin ne perinteisen silikonivuoan sijasta paperisissa minimuoteissa.
Näin toimien sain aikaan 140 kipaletta parin suupalan kokoisia muffinsseja. Hallelujaa!
Tarvitset:
munan
2 dl maitoa
1 dl öljyä
4½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
2½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1½ dl hasselpähkinärouhetta
1½ dl ruskeaa ruokosokeria
1 tl kanelia
2 rkl sulatettua voita
Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.
Vatkaa munan rakenne rikki. Lisää maito ja öljy.
Yhdistä toisessa kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon muna-maito-öljyseos kevyesti käännellen. Taikina saa jäädä möykkyiseksi.
Sekoita pähkinät, ruokosokeri, kaneli ja voisula keskenään.
Lusikoi taikinaa muffinssivuokaan tai -muotteihin. Jätä jonkin verran nousuvaraa.
Ripsuttele taikinain ylle pähkinäsekoitusta reilulla kädellä.
Paista muffinsseja uunissa 20-25 minuuttia.
Lopuksi vielä kaupallisia ilmoituksia äänestyshaluisille.
Kuukauden ruokahaasteäänestys on käynnissä 29.4.2010 saakka. SRE puolestaan hakee kuukauden ruokablogia yleisöäänestyksellä Facebookissa 3.5.2010 asti.
Kulinaarimurula edustaa omaa näkemystään molemmissa kisoissa rinta rottingilla.
25. huhtikuuta 2010
22. huhtikuuta 2010
Otin sitten pirtelön
Otsikon Katsastuksesta tuttuun tokaisuun on pääsyynä huhtikuun ruokahaaste, jonka aiheena puolestaan on hedelmäinen juoma.
Olin jo ehtinyt asennoitua henkisesti siihen, etten keksi mitään kivaa haastedrinksua, kunnes törmäsin äsken lähi-Siwassa täydellisen kypsyysasteen saavuttaneeseen Reilun kaupan ananakseen. Sieluni silmiin lävähti visio koverretusta ananaksesta tarjoiluastiana ja siitä se ajatus sitten lähti.
Reilun ananaksen kavereiksi päätyneet tykötarpeet ovat valitettavasti epäreiluja. Seuraavaa kertaa varten täytyy varautua rehdillä vaniljajätskillä, jota Ben & Jerry myyvät Kampin keskuksen kioskissaan. Saakohan mistään reilua kookosmaitoa? Tai rommia?
Piña colada-pirtelö on siis K-18. Lapsiystävällisen siitä saa jättämällä merirosvojuoman pois.
Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee reilut satsit pirtelöä kahdelle. Herkkujuoman imeskelyn lomassa voi lausua joko ääneen tai hiljaa mielessään tilanteeseen sopivaa Eppu Nuotion runoa:
Ollaan onnellisia, jookos?
Niin kuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
saadaan kevätkääryleitä tusina.
Olet minulle uskomattoman tärkeä,
en koskaan aio sun sydäntäsi särkeä!
Tarvitset:
½ l vaniljajäätelöä
Reilun kaupan ananaksen
2 dl kookosmaitoa
8 cl vaaleaa rommia
Tee näin:
Anna jäätelön sulaa pikkuisen.
Leikkaa ananaksen lehtevä pää pois. Koverra hedelmäliha pois siten, että kuori säilyy ehjänä. Poista ananaslohkareista puisevat keskipalat.
Laita jäätelö, ananaspalat ja kookosmaito blenderiin. Surraa tasaiseksi.
Lirauta joukkoon rommi. Sekoita ja nauti.
Olin jo ehtinyt asennoitua henkisesti siihen, etten keksi mitään kivaa haastedrinksua, kunnes törmäsin äsken lähi-Siwassa täydellisen kypsyysasteen saavuttaneeseen Reilun kaupan ananakseen. Sieluni silmiin lävähti visio koverretusta ananaksesta tarjoiluastiana ja siitä se ajatus sitten lähti.
Reilun ananaksen kavereiksi päätyneet tykötarpeet ovat valitettavasti epäreiluja. Seuraavaa kertaa varten täytyy varautua rehdillä vaniljajätskillä, jota Ben & Jerry myyvät Kampin keskuksen kioskissaan. Saakohan mistään reilua kookosmaitoa? Tai rommia?
Piña colada-pirtelö on siis K-18. Lapsiystävällisen siitä saa jättämällä merirosvojuoman pois.
Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee reilut satsit pirtelöä kahdelle. Herkkujuoman imeskelyn lomassa voi lausua joko ääneen tai hiljaa mielessään tilanteeseen sopivaa Eppu Nuotion runoa:
Ollaan onnellisia, jookos?
Niin kuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
saadaan kevätkääryleitä tusina.
Olet minulle uskomattoman tärkeä,
en koskaan aio sun sydäntäsi särkeä!
Tarvitset:
½ l vaniljajäätelöä
Reilun kaupan ananaksen
2 dl kookosmaitoa
8 cl vaaleaa rommia
Tee näin:
Anna jäätelön sulaa pikkuisen.
Leikkaa ananaksen lehtevä pää pois. Koverra hedelmäliha pois siten, että kuori säilyy ehjänä. Poista ananaslohkareista puisevat keskipalat.
Laita jäätelö, ananaspalat ja kookosmaito blenderiin. Surraa tasaiseksi.
Lirauta joukkoon rommi. Sekoita ja nauti.
13. huhtikuuta 2010
Jalostettua jämälammasta
Kun viimeiset pääsiäismenun pääateriasta vuollut lihanrippeet yhytettiin yhteen oikeiden ainesten kanssa, saatiin aikaan vorschmackin kaltaista iltapalaa. Se olisi maistunut varmasti itselleen marsalkallekin.
Perinteisemmän vorschmackin valmistus kestää hirmu paljon pidempään kuin tämän pikaversion väsääminen. Mannerheim-sertifioitujen ohjeiden mukaan makkilihat pitäisi kypsentää kolmeen kertaan: ensin ne paistetaan pannulla, jonka jälkeen niitä haudutellaan kattilassa, jonka jälkeen ne paistetaan uunissa.
Takuulla hyvää, mutta niin oli kyllä tuunattu makkikin.
Suolakalaosastoa pikamakissani edusti ylväästi anjovistahna, joka on hyväksi havaittu anjovis-, kilohaili- tai sardellifileiden korvike. Riittoisia tuubeja myydään ainakin Stockan Herkussa.
Tässä jutussa tuli linkitettyä pariin otteeseen Raholan sedän Syötäviin sanoihin, joten vinkkaanpahan vielä kaupan päälle Deliporon blogissa olevaan postaukseen. Sieltä voit käydä lukemassa legendaarisen sanaston synnyn taustoista.
Pikamakkiin tarvitset:
puolikkaan sipulin
valkosipulinkynnen
nokareen voita
100 g kypsää lampaanlihaa
100 g naudan jauhelihaa
1 rkl anjovistahnaa
1 rkl tomaattipyreetä
2 dl vahvaa lihalientä
valkopippuria
Tee näin:
Pilko sipuli ja valkosipuli. Freesaa sipuleita voissa pannulla. Lisää mukaan jauheliha ja paista kypsäksi.
Silppua lampaanliha hakkelukseksi ja nakkaa se pannulle muiden ainesten joukkoon. Sekoita hyvin.
Lisää anjovistahna ja tomaattipyree sekä lihaliemi. Tässä vaiheessa pannulla saa olla melko löysää tavaraa.
Kiehauta soossi ja hauduta sitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Sekoita välillä ja lisää lihalientä, jos eväs uhkaa kuivua käsiin.
Mausta seos valkopippurilla ja tsekkaa onko suolaa tarpeeksi (pitäisi olla, sillä sitä on rutkasti anjoviksessa ja lihaliemessä).
Nauti vorschmack etikkapunajuuri- ja suolakurkkukuutioiden sekä smetanan kanssa. Myös tiukka viinaryyppy on sallittu lisuke.
Perinteisemmän vorschmackin valmistus kestää hirmu paljon pidempään kuin tämän pikaversion väsääminen. Mannerheim-sertifioitujen ohjeiden mukaan makkilihat pitäisi kypsentää kolmeen kertaan: ensin ne paistetaan pannulla, jonka jälkeen niitä haudutellaan kattilassa, jonka jälkeen ne paistetaan uunissa.
Takuulla hyvää, mutta niin oli kyllä tuunattu makkikin.
Suolakalaosastoa pikamakissani edusti ylväästi anjovistahna, joka on hyväksi havaittu anjovis-, kilohaili- tai sardellifileiden korvike. Riittoisia tuubeja myydään ainakin Stockan Herkussa.
Tässä jutussa tuli linkitettyä pariin otteeseen Raholan sedän Syötäviin sanoihin, joten vinkkaanpahan vielä kaupan päälle Deliporon blogissa olevaan postaukseen. Sieltä voit käydä lukemassa legendaarisen sanaston synnyn taustoista.
Pikamakkiin tarvitset:
puolikkaan sipulin
valkosipulinkynnen
nokareen voita
100 g kypsää lampaanlihaa
100 g naudan jauhelihaa
1 rkl anjovistahnaa
1 rkl tomaattipyreetä
2 dl vahvaa lihalientä
valkopippuria
Tee näin:
Pilko sipuli ja valkosipuli. Freesaa sipuleita voissa pannulla. Lisää mukaan jauheliha ja paista kypsäksi.
Silppua lampaanliha hakkelukseksi ja nakkaa se pannulle muiden ainesten joukkoon. Sekoita hyvin.
Lisää anjovistahna ja tomaattipyree sekä lihaliemi. Tässä vaiheessa pannulla saa olla melko löysää tavaraa.
Kiehauta soossi ja hauduta sitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Sekoita välillä ja lisää lihalientä, jos eväs uhkaa kuivua käsiin.
Mausta seos valkopippurilla ja tsekkaa onko suolaa tarpeeksi (pitäisi olla, sillä sitä on rutkasti anjoviksessa ja lihaliemessä).
Nauti vorschmack etikkapunajuuri- ja suolakurkkukuutioiden sekä smetanan kanssa. Myös tiukka viinaryyppy on sallittu lisuke.
4. huhtikuuta 2010
Pääsiäisen parhaat palat
Lukemattomat ovat ne kerrat, kun Kulinaarimurulassa on ollut tarjolla lampaanviulua Mysi Lahtisen isoäidin ohjeiden mukaan valmistettuna. Tänä vuonna poikkesin perinteestä vaihtamalla kermakahvisen paistin jogurtilla ja yrteillä kyllästettyyn Isä Mitron pääsiäislampaaseen.
Myös sitä kelpasi syödä ja santsata, vaikka en saanutkaan aikaiseksi reseptissä mainittua kastiketta. Isä Mitron jogurtti lienee ollut juoksevampaa kamaa kuin minun käyttämäni partaäijä, joka ei valunut pellille vaan imeytyi ihanasti karitsan kinttuun.
Karitsan kaveriksi tein hapankaalilaatikkoa, lisukkeina oli minttu- sekä valkosipulihyytelöä. Kyytipoikana toimi ajankohtaan passeli Kristuksen kyynelviini.
Juustolautaselle paloittelin kolmenlaista herkkua. Vasemmalla kovaa ranskalaista vuohenmaitojuustoa, jonka kanssa keltainen sinappinen viikunahillo maistui taivaalliselle. Keskimmäisenä on kuminajuustoa ja oikealla lötköttää lempeää luomugorgonzolaa standardiviikunahillon kera.
Sekä juustot että viikunatuotteet hankin Lentävästä Lehmästä.
Suut makiaks laitettiin mehevällä sitruunaisella rahkatortulla, jonka kanssa siemailimme jääkylmää Limoncelloa.
Varsinainen pääsiäishitti oli alkupalana serveerattu keltainen kurkkukeitto, jonka saloihin minut vihki työkaverini. Hänen saatesanoiksi lausumansa "Tätä vois syödä litran!" pitivät täysin paikkansa.
Sen sijaan sopan nimi aiheutti hämmennystä. Tekemästäni keitosta ei tullut keltaista vaan vihreää. Ei kai vääränvärisyys voi johtua siitä, että korvasin ohjeen kasvisliemen kanaliemellä, eihän?
Värillä ei ollut loppujen lopuksi mitään väliä, sillä keiton maku oli hurmaava! Palan painikkeeksi lirpimme kukkoviiniä.
Kuvassa keskellä soppaa oleva valkoinen knölli on partaäijää.
Kurkkukeittoon tarvitset:
sipulin
2 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
2 tl curryjauhetta
kurkun
2 maustekurkkua
½ l kanalientä
1 dl kermaa
tuoretta tilliä
valkopippuria
Tee näin:
Pilko sipuli ja valkosipulikynnet.
Sulata voi kattilassa ja lisää curry. Kuullota sipulisilppua curryvoissa ja raasta joukkoon kurkut. Anna hautua hetki.
Lisää kanaliemi ja anna sopan kiehua kymmenisen minuuttia. Sekoita keittoa välillä.
Lisää kerma ja silputtu tilli sekä ropsaus valkopippuria. Anna sopan kiehahtaa ja tarkista maku.
Myös sitä kelpasi syödä ja santsata, vaikka en saanutkaan aikaiseksi reseptissä mainittua kastiketta. Isä Mitron jogurtti lienee ollut juoksevampaa kamaa kuin minun käyttämäni partaäijä, joka ei valunut pellille vaan imeytyi ihanasti karitsan kinttuun.
Karitsan kaveriksi tein hapankaalilaatikkoa, lisukkeina oli minttu- sekä valkosipulihyytelöä. Kyytipoikana toimi ajankohtaan passeli Kristuksen kyynelviini.
Juustolautaselle paloittelin kolmenlaista herkkua. Vasemmalla kovaa ranskalaista vuohenmaitojuustoa, jonka kanssa keltainen sinappinen viikunahillo maistui taivaalliselle. Keskimmäisenä on kuminajuustoa ja oikealla lötköttää lempeää luomugorgonzolaa standardiviikunahillon kera.
Sekä juustot että viikunatuotteet hankin Lentävästä Lehmästä.
Suut makiaks laitettiin mehevällä sitruunaisella rahkatortulla, jonka kanssa siemailimme jääkylmää Limoncelloa.
Varsinainen pääsiäishitti oli alkupalana serveerattu keltainen kurkkukeitto, jonka saloihin minut vihki työkaverini. Hänen saatesanoiksi lausumansa "Tätä vois syödä litran!" pitivät täysin paikkansa.
Sen sijaan sopan nimi aiheutti hämmennystä. Tekemästäni keitosta ei tullut keltaista vaan vihreää. Ei kai vääränvärisyys voi johtua siitä, että korvasin ohjeen kasvisliemen kanaliemellä, eihän?
Värillä ei ollut loppujen lopuksi mitään väliä, sillä keiton maku oli hurmaava! Palan painikkeeksi lirpimme kukkoviiniä.
Kuvassa keskellä soppaa oleva valkoinen knölli on partaäijää.
Kurkkukeittoon tarvitset:
sipulin
2 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
2 tl curryjauhetta
kurkun
2 maustekurkkua
½ l kanalientä
1 dl kermaa
tuoretta tilliä
valkopippuria
Tee näin:
Pilko sipuli ja valkosipulikynnet.
Sulata voi kattilassa ja lisää curry. Kuullota sipulisilppua curryvoissa ja raasta joukkoon kurkut. Anna hautua hetki.
Lisää kanaliemi ja anna sopan kiehua kymmenisen minuuttia. Sekoita keittoa välillä.
Lisää kerma ja silputtu tilli sekä ropsaus valkopippuria. Anna sopan kiehahtaa ja tarkista maku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)