Kolmen tunnin makkarakastike

Olen fanittanut Mysi Lahtista niin kauan kuin jaksan muistaa. Ruokaidolini Hesarin Kuukausiliitteeseen kirjoittamat jutut olivat jo silloin aikoinaan lempparilukemistani sekä reseptien että niiden rinnalla saumattomasti soljuvan tarinoinnin ansiosta. Hänen erinomaisen viihdyttävän Intohimot hellallani-keittokirjansa ohjeilla olen jo kauan valmistanut lukuisia perinteikkäitä ruokia pääsiäislampaasta kaalikääryleisiin.

Tuossa kirjassa olevaa makkarakastikkeen ohjetta en ole kuitenkaan ikinä kokeillut, koska sen tykötarvelistalle kirjattu margariini on hämmentänyt minua. Kastikkeeseen tulee hulppeat 200 grammaa rasvaa, josta 150 grammaa on voita ja 50 grammaa margariinia. "Sitä, miksi soosia ei tehdä pelkästään voihin, en osaa selittää, koska en aikoinaan tullut kysyneeksi äidiltä", kertoo Mysi kirjassaan.

Kun näin saman reseptin HS Kirjoilta arvostelukappaleena saamassani tuoreessa Mysi kokkaa ja kertoo-opuksessa, niin äimistyin isosti: makkarasoosiin Hilkka-rouvan tapaan ei enää ohjeistettukaan käyttämään margariinia, vaan "ainoastaan" 150 grammaa voita! Heti kokeiluun!

Annoskokoa kuitenkin pienensin ja työstin makkarakastiketta vain puolikkaan satsin. Ja tästä tuli sanaakaan valehtelematta parasta makkarasoossia, mitä olen konsaan tehnyt. Kolmen tunnin kypsyttely todella kannattaa, sillä tuossa ajassa kastike muhii intensiivisen makuiseksi ja ihanan kiiltäväksi.

Mysi kokkaa ja kertoo-kirjaan tykästyin myös, koska siitä löytyy ilahduttavan paljon uutta mysimäistä jutunjuurta, vaikka suuri osa resepteistä on aiemminkin julkaistuja. Sanat ovat minulle keitto- ja ruokakirjoissa paljon kuvia tärkeämpiä, joten senkin vuoksi ihastuin tähän kokonaan kuvattomaan teokseen kovasti.

Yhden virheen Mysi kokkaa ja kertoo-kirjasta löysin. Sivulta 201 alkava suomalaisen lihaliemen ohje loppuu nimittäin kesken. Siitä on kirjassa noin neljäsosa eli joidenkin ainesten käsittelyohjeet sekä tiedot ainesten kattilaanlaittojärjestyksestä ja liemen keittoajasta puuttuvat. Onneksi lihaliemen resepti löytyy myös Intohimot hellallani-teoksen sivuilta 16-17.

Onks 75 grammaa voita paljon vai vähän?

Tarvitset:
1 l lihalientä
75 g voita
1 dl vehnäjauhoja
valkopippuria
1½ dl kermaa
lenkkimakkaraa (käytin Korpelan savulenkkiä)

Tee näin:
Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi.

Sulata voi valurautaisessa padassa ja anna sen kuohahtaa.

Sekoita lastalla kolme neljäsosaa vehnäjauhoista rasvan joukkoon. Kypsennä koko ajan sekoittaen, kunnes tahna on tasaista ja alkaa rusehtaa.

Lisää loput jauhot pataan ja vaihda lasta vispilään. Kypsennä jauhot "niin tummiksi kuin hermot antavat myöten".

Kun hermot alkavat pettää, lisää pataan valkopippuri ja sekoita nopeasti. Kaada lihaliemi pataan ja vispaa tasaiseksi. Lisää pataan vielä desi kermaa.

Anna soossin kiehua reippaasti vartin verran ja käännä lämpö pienemmälle. Kypsennä kastiketta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Sekoita silloin tällöin.

Viipaloi lenkki ja paista makkaraviipaleet vähässä voissa pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Lisää makkarat ja loput kermasta pataan. Anna kastikkeen kiehahtaa ja tarjoa se esimerkiksi pottumuusin ja porkkanaraasteen kera.

Retrohko salaatti

Kuopaistaanpas pohjattomalta tuntuvaa roikkumaan jääneiden postausaihioiden sammiota. Tätä pasta-salamisalaattia tein muistaakseni jo joskus tammikuussa, mutta se maistuu ihan yhtä hyvin kesäisellä piknikillä tai osana juhannusmenua.

Tämän kaltaisiin syömisiin tulee aina silloin tällöin ylitsepääsemätön himo, josta ei pääse eroon kuin valmistamalla sammiollisen pastasalaattia. Näitä voi varioida loputtomiin vaihtamalla salamin kinkkuun tai johonkin muuhun leikkelemakkaraan, Tai juustoon. Vegeversio syntyy yhtä helposti jättämällä lihat kokonaan pois. Myös kasviksista voi kerätä oman lempisetin ja pilkkoa ne salaatin sekaan. Vaihtelua saa eri muotoisilla ja värisillä pastaratkaisuilla.

Jotenkin miellän pastasalaattien kulta-ajaksi jakson 1970-luvun lopulta pitkälle 1980-luvulle eli oman lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Tai makaroonisalaateistahan silloin puhuttiin, pasta kotoutui terminologiaamme vasta paljon myöhemmin. Olenkohan mielikuvineni oikeassa vai meneeköhän ajoitukseni ihan metsään?

Italiansalaatti taas on ihan oma juttunsa. Muistan lukeneeni sen synnystä Raholan syötävistä sanoista, mutta mahtisivusto näyttää kadonneen sitä ylläpitäneen Jaakko Raholan keskuudestamme poistumisen myötä. Kepeät mullat Jaakolle, johon minulla oli ilo ja kunnia tutustua Suomen Gastronomien Seuran tapahtumissa.

Onneksi Wayback Machine löytää syötävistä sanoista version kuluvan vuoden helmikuulta, ja sieltä selvisi seuraavaa: 

"Meikäläisestä italiansalaatista mainitsevat Risto ja Ritva Lehmusoksa kirjassaan, että se on muualla, myös Italiassa, nimeltään venäläinen salaatti, Venäjällä puolestaan salat olivie. Sen kehitti Moskovassa 1860-luvulla Ermitaz-nimistä ravintolaa pitänyt ranskalainen (Wikipedian mukaan belgialaissyntyinen) keittiömestari Lucien Olivier. Alkuperäisessä venäläisessä salaatissa oli Lehmusoksien mukaan vihannesten lisäksi riekonrintaa ja ravunpyrstöjä, sittemmin vain paahtopaistia. Vallankumouksen jälkeen ei keisarin entisen kokinkaan nimeä saanut mainita ja niinpä salaatti Olivier muutti nimekseen pääkaupungin salaatti eli salat stolitšnyi. Lihana siinä käytettiin lähes aina kanaa, jota oli kaikkialla saatavana, mainitsevat Lehmusoksat. Miksi sitten venäläinen salaatti on meillä nimeltään italiansalaatti? Voi hyvin kuvitella, että suomalaiset eivät ennen vanhaan halunneet syödä mitään, minkä nimi toi mieleen itänaapurit. Mutta Italia oli tunnettu ruokamaa, jonka herkut olivat hyvässä maineessa, joten tuntui turvalliselta nimetä salaatti italiansalaatiksi."

Tarvitset:
200 g pakasteherneitä
300 g pastaa
vihreän paprikan
omenan
pari kevätsipulia
puolikkaan vihreän chilin
200 g salamia
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sulata ja valuta herneet.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada kypsä pasta siivilään ja huljuttele sitä hetken verran juoksevan kylmän veden alla. Anna pasta jäähtyä ja valua hyvin.

Pese paprika, omena, kevätsipulit ja chili. Paloittele paprika ja omena melko pieniksi kuutioiksi. Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua chili atomeiksi.

Leikkaa salami suikaleiksi.

Sekoita isossa kulhossa majoneesi, kermaviili ja sinappi. Mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Lisää kulhoon pastat, herneet, paprikat, omenat, sipulit, chilit ja salamit. Sekoita hyvin.

Voit tarjota salaatin heti tai antaa sen ässehtiä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Pyttipannu 2.0

Tein hulppean hyvää parsakaali-chorizopyttäriä joskus monta kuukautta sitten, kun perunat olivat uusia ja illat valoisia. Jos valmistat spydäriä isommista potuista, niin ne kannattaa paloitella suupalan tai maksimissan kahden suupalan kokoisiksi.

Söpöt pikkuperunat olivat peräisin Kaupunkilaisten omalta pellolta, kuten myös tähän ruokaan käyttämäni sorjat, uuden sadon parsakaalit. Normiparsakaalikin passaa mainiosti, mutta jos satut törmäämään broccolineihin, niin ne sopivat tykötarpeiksi vielä paremmin.

Alkuperäinen ohje on Delicious Magazinen verkkosivuilta. Tällä kertaa en modannut sitä ollenkaan, mutta kokkasin vain puolikkaan annoksen. Puolikkaasta satsistakin riitti syötävää ja santsattavaa kahdelle nälkäiselle.

Tarvitset:
250 g perunoita
3 munaa
150 g parsakaalia
100 g chorizoa
½ rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Pese perunat hyvin ja keitä niitä 5 minuttia. Lisää joukkoon munat.

Kun munat ovat olleet kattilassa minuutin, lisää paloitellut parsakaalit. Anna kiehua vielä 4 minuuttia, kunnes potut ovat kypsiä ja parsakaalissa on vielä puruvaraa. Jos perunat ja parsakaalit vaativat vielä kypsyttelyä, niin nouki munat tässä vaiheessa pois kattilasta.

Leikkaa chrizo kiekoiksi ja paista ne pannulla rapeiksi omassa rasvassaan.

Lisää pannulle valutetut perunat ja parsakaalit. Sekoita hyvin ja mausta etikalla, suolalla ja pippurille.

Kuori ja puolita munat.

Kokoa peruna-parsakaali-makkaraseoksesta annokset lautasille. Viimeistele annokset munanpuolikkailla ja tarjoa heti.

Back to the pasta

Nyt kun sain taas hetkellisesti bloggaamisen syrjästä kiinni, niin otanpa tilanteesta kaiken irti ja julkaisen viime viikolla työstämäni kanelisen chorizopastan ohjeen. Se oli sen verran onnistunut eksperimentti, että sapuskan tohtii ilmoittaa kuukauden pasta-aiheiseen ruokahaasteeseen.

Suunnitelmani jemmareseptien julkaisusta kronologisessa järjestyksessä saavat siis vielä tovin odottaa. Toisaalta, aikahan tavallaan menetti merkityksensä sinä päivänä, jonka jälkeen kaikki Paluu tulevaisuuteen-leffojen asiat tapahtuvat menneisyydessä.

Mutta takaisin pastaan. Olen työstänyt näitä mausteisia makkarapastoja aiemminkin, mutta tähän versioon toivat kivaa espanjalaista twistiä mausteina käytetyt kaneli ja savupaprikajauhe.

Parasta tykötarvetta tähän ruokaan ovat sen sorttiset pastalajit, joiden koloihin ja syövereihin kastike pääsee mukavasti piiloutumaan. Itse käytin rigatoni-pastaa, mutta oivia vaihtoehtoja olisivat olleet myös simpukka- ja gnocchi-muotoiset tyypit.

Tarvitset:
150 g chorizoa
pienen sipulin
2 valkosipulinkynttä
puolikkaan punaisen chilin
1 tl kanelia
1 tl mietoa savupaprikajauhetta
3 dl tomaattimurskaa
1 dl kermaa
200 g pastaa
suolaa
mustapippuria
lehtipersiljaa koristeluun

Tee näin:
Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Pilko myös chili (voit poistaa siemenet ja sisäpuolen valkoiset osat, jos et halua kovin kiukkuista syötävää).

Kuumenna makkarakuutioita paistinpannulla, kunnes niistä alkaa irrota rasvaa. Lisää pannulle kaneli ja paprikajauhe sekä silputut sipulit, valkosipulit ja chili. Sekoita hyvin ja anna ässehtiä hetken verran.

Lisää pannulle tomaattimurska ja kerma. Anna pöhistä miedolla lämmöllä sen aikaa, kun kypsennät pastan.

Keitä pasta väljässä ja reilusti suolatussa vedessä parin minuutin verran lyhyempi aika, kuin pakkauksessa on ohjeistettu.

Kaada siivilöity pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Anna soossin imeytä pastaan parin minuutin ajan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annokset, koristele ne lehtipersiljalla ja tarjoa heti.

Sikaihana lenkkimakkarakastike

Viimeviikonloppuisella Savon reissulla kimppakyytimme pysähtyi mennen tullen Heila Lähiruokatorilla Heinolassa. Molemmilla kerroilla ostoskoriini päätyi pätkä sikaihanaa lenkkiä, jota olisin ostanut jo pelkästään sen mahtavan nimen vuoksi.

Tämä hirvensalmelaisen Savumaja K. Nevalaisen valmistama lerssi maistuu samaan aikaan rasvaiselta ja jauhoiselta eli juuri siltä, miltä kunnon lenkin kuuluukin maistua. Menomatkalla hankittu pötkö päätyi viemisiksi makkaralle persolle äidilleni, palatessa ostin lenaa omiksi tarpeiksi.

Työstin lenkistä sikaihanaa makkarakastiketta perinteisellä ohjeella. Aikaan ennen fondien maihinnousua kastike tosin maustettiin lihaliemikuutiolla, mutta ketsuppitöräys ei ole vuosien saatossa muuttunut miksikään.

Tähän kastikkeeseen laitettava rasvan määrä on naurettavan pieni, jos sitä vertaa Mysi Lahtisen Intohimot hellallani-teoksesta löytyvään mahtireseptiin. Makkarasoosiin Hilkka-rouvan tapaan tulee yhteensä 150 grammaa voita ja 50 grammaa margariinia! Kyllä minä sitäkin vielä jonain päivänä teen.

Tarvitset:
250 g lenkkimakkaraa
sipulin
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
1 dl kermaa
1 rkl naudanlihafondia
1 rkl ketsuppia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuutioi makkara. Kuori ja silppua sipuli pieniksi kuutioiksi.

Sulata pieni nokare voita pannulla ja ruskista makkaranpalat voissa. Kaada rapeat makkaranpalat lautaselle odottamaan.

Sulata loput voista pannulla. Lisää sipulit ja freesaa niitä hetkisen verran.

Ripottele jauhot sipulien joukkoon ja anna niiden ruskistua kunnolla (älä kuitenkaan polta jauhoja). Kaada vesi pannulle ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon makkarat sekä kerma, fondi ja ketsuppi.

Anna kiehua miedolla lämmöllä noin vartin verran. Mausta valmis kastike suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuoriperunoiden ja salaatin kanssa.

Spydäri à la Almodóvar

Uhosin Kulinaarimurulan Facebook-sivulla, että kirjaan muistiin tällä viikolla oman hävikkini määrän ja julkaisen sen blogissa meneillään olevan Hävikkiviikon päätyttyä. Soppa-Hanna puolestaan lupasi yrittää olla käymättä kaupassa koko viikon aikana. Se oli mukavan haastava lupaus, jota ajattelin itsekin pyrkiä noudattamaan.

Eilen se onnistuikin, sillä kotoa löytyi tarpeita klassisista klassisimpaan tähderuokaan eli pyttipannuun. Koska jääkaapissa oli perunoiden lisäksi myös paprikaa ja chorizoa, päätin nimetä sapuskan suureellisesti espanjalaiseksi pyttipannuksi. 

Koskaan en ole Espanjassa käynyt, joten minua saa vapaasti kutsua rienaajaksi, mikäli spydärinimeämiseni aiheuttaa hengenahdistusta. Minulla on maasta tietynlainen mielikuva, jonka muodostumiseen ovat vaikuttaneet pääsääntöisesti pikkuisen oudot espanjalaiset elokuvat.

Toisaalta, ennen Australian reissujani ennakkokäsitykseni kyseisestä mantereesta perustuivat pitkälti The Thorn Birdseihin, The Adventures of Priscilla Queen of the Desertiin ja MasterChef Australiaan. Aika hyvin ne kyllä pitivät paikkansa visiittien jälkeenkin (tähän hymiö), joten lie kait Espanjassakin ihan samanlaista kuin Pedro Almodóvarin leffoissa, La gran familia españolassa tai Blancanievesissa (tähän vielä isompi hymiö).

Aaaanyhow, pyttiksessä tuli sen verran hyvää, että sillä tohtii lähteä kieli poskessa mukaan Espanja-teemaiseen kuukauden ruokahaasteeseen. Ja tuosta alta vielä kaupan päälle gazpachon ohje lempi-Almodóvaristani Mujeres al borde de un ataque de "nervios". Mambotaksi 4ever!

Tarvitset:

3 keskikokoista perunaa

oliiviöljyä

2 tl makeaa savupaprikajauhetta

pienen sipulin

2 valkosipulinkynttä

100 g chorizoa

puolikkaan punaisen paprikan

suolaa

mustapippuria

Tee näin:

Pese perunat hyvin ja pilko ne pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna öljyä paistinpannulla. Sekoita joukkoon savupaprikajauhe ja anna sen maustaa öljyä hetken ajan. Lisää pannulle perunakuutiot, sekoita hyvin ja anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuutioi chorizo ja paprika samankokoisiksi paloiksi perunoiden kanssa. 

Sekoita sipulit, valkosipulit, makkarat ja paprikat perunoiden joukkoon. Anna muhia vielä viitisen minuuttia.

Tarkista, että perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Syö,

Herkkupastaa à la Harju & Hella

Sarjassa "mitättömän väriset, mutta mauiltaan mahtavat sapuskat" esittelyvuorossa on karitsamakkarapasta. Tämä superhelppo herkku valmistuu öpaut yhtä nopeasti kuin pasta kypsyy. 

Makkarapastan the juttu ovat sardellifileet, jotka maustavat kastikkeen kaikkea muuta kuin kalaisaksi ja tuovat siihen aimo annoksen suolaisuutta. Sardellien, anjovisten ja kilohailien eroavaisuuksista voi  suorittaa kertausharjoituksia Raholan sedän sivuilla. 

Harjun makkaratehtaan karitsamakkara on oivallinen pari sardelliselle soossille, joka tarttuu optimaalisesti Hella & Herkusta hankittujen spagujen pintaan. Kehua retostan edellä mainittujen yritysten kauppaamia tuotteita ihan ilman erilliskorvauksia, koska minusta hyvää on kiva ylistää. 

Testaa vaikka itse. Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi reilua annosta.

Tarvitset:
200 g spaghettia
pienen punasipulin
nokareen voita
3 sardellifileetä
2 Harjun karitsamakkaraa
1 dl kermaa
lorauksen pastan keitinvettä
mustapippuria

Tee näin:
Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan vähän vaille al denteksi.

Kuori ja silppua sipuli.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipulisilppua siinä. Lisää joukkoon sardellit ja anna niiden sulaa sipuleiden joukkoon.

Pätki makkarat ja lisää ne pannulle. Kypsennä makkaroita viitisen minuuttia välillä seosta hämmennellen.

Lisää joukkoon kerma ja puolisen desiä pastan keitinvettä. Anna soossin kiehua hiukan kasaan.

Valuta spaghetit ja sekoita ne muiden ainesten joukkoon. Mausta pippurilla ja syö.

Harjun hyvä makkarapasta

Viimeviikkoisella rutiinivisiitillä Hellaan & Herkkuun ostoskassiini sujahti  La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon soossiystävällisesti pinnoitettua linguinea sekä purkki La Favorita Fishin tomaattikastiketta. Kastikkeesta olisi ollut tarjolla valmiiksi kiukkuista arrabbiata-versiota, mutta tällä kertaa valitsin perussoossia ja suututin sen itse.

Työstin Hellasta & Herkusta hankkimistani tykötarpeista ja Harjun makkaratehtaan tuotteista kielen mennessään vievää chilimakkarapastaa. Kipakkuutta sapuskaan toivat savustettu Aji Cristal-jauhe (joka on ehkä lempparichilini) sekä mielipuolisen herkulliset seitsemän chilin makkarat.

Niideen valmistukseen käytetään ancho-, chipotle-, passilla-, mulato-, quijilla-, arbola- ja habanerochiliä. Makkarat eivät ole hulluntulista kamaa, vaan chili maistuu niissä juuri sopivana lämpönä. Mahtavia makkaroita ovat ne (ja niin on koko tehdaskin).

Harjun makkaratehtaan logokin on niin hieno!

Vetelimme chilimakkarapastasta mojovat ähkyt kafruni Tiinan kanssa, joka lupautui talonmiehen hommiin marraskuisen Australian reissuni ajaksi. Vastapalvelukseksi lupasin salakuljettaa hänelle vompatin. Katsotaan onnistunko, niitä kun on tullut luvattua muillekin. Oma vompatti olisi myös tosi kiva juttu.

Tarvitset:
sipulin
valkosipulinkynnen
1 tl savustettua Aji Cristal-jauhetta
öljyä
3 kpl seitsemän chilin makkaraa
12 kirsikkatomaattia
180 g tomaattikastiketta
1 dl kermaa
300 g linguine-pastaa
parmesania

Tee näin:
Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa. Freesaa sipuleita ja chilijauhetta öljyssä tovi niitä kuitenkaan polttamatta.

Paloittele makkarat ja nakkaa palat pannulle. Anna makkaroiden kypsyä muutaman minuutin ajan välillä sekoittaen.

Puolita kirsikkatomaatit ja lisää puolikkaat pannulle.

Lisää pannulle tomaattikastike ja kerma. Sekoita ja anna soossin porista miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta kypsyy.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaa.

Kaada valutettu pasta ja puolisen desiä pastan keitinvettä pannulle. Sekoita hyvin ja tarjoa heti raastetun parmesanin kanssa. 

Retroruokien kantaäiti

1970-luvulle sijoittuneen varhaislapsuuteni ruokamuistojen kärkisijoilla sinnittelevät makkarakupit. Muistaakseni meillä ei niitä edes kovin usein syöty, mutta jostain syystä ne ovat jääneet mieleeni kummittelemaan. Ja nimenomaan pakasteherneillä täytettyinä! Olen varmaankin nähnyt kuvan sellaisista keittokirjassa, ruokakorteissa tai lehdessä, ja se on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Tuulestatemmattua-blogissa tarinoitiin joku vuosi sitten lapsuuden ruokamuistoista sekä blogissa järjestetyn makkarakuppikyselyn tuloksista, joiden perusteella tämän retroherkun ystävät ovat voittopuolisesti yli nelikymppisiä. Itse en tuolloin ollut vielä neljänkympin rajapyykkiä ylittänyt, mutta makkarakupit ovat minulle tuttu juttu. No, ehkäpä synnyin suoraan vanhaksi (enkä kasva milloinkaan aikuiseksi)?

Näinä päivinä makkarakuppitykötarpeiden löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki jauhoiset tankomakkarat sullotaan nykyisin luonnonsuolen sijasta muovikuoriin. Muovikuoriset siipaleet eivät sovellu paistettaviksi ja ilman kuorta makkara ei suostu kuppiutumaan.

Mutta vielä on makkarakuppifaneilla toivoa, sillä suolimakkaraa valmistavat edelleen ainakin Lihatukku Veijo Votkin sekä Pajuniemi. Pajuniemen kyrsä on kaiken lisäksi luomua. Tähän koe-erään käytin Votkinin berliininmakkaraa ja kupit maistuivat ihan samalta kuin muinaisella 1970-luvulla.

Makkarakuppeihin tarvitset:
berliininmakkaraa
pakasteherneitä

Tee näin:
Leikkaa berliininmakkarasta noin sentin levyisiä siivuja yksi per syöjä. Älä poista kuorta, sillä ilman sitä kuppiefektiä ei synny.

Paista makkarasiivuja pannulla vain toiselta puolelta, kunnes ne kipristyvät kupeiksi.

Säikäytä pakasteherneitä parinkymmenen sekunnin ajan kiehuvassa vedessä (voit myös laittaa jäiset herneet siivilään ja dipata sitä kattilassa, jossa muussiperunat keittyvät, niin ei tule ylimääräistä kattilatiskiä).

Täytä makkarakupit herneillä ja tarjoa ne perunamuussin kanssa.

Nakista asiaa

Yksi yhden hengen huushollin suurimmista haasteista on valmistaa tarpeeksi vähän ruokaa. Jämiä ei pysty pakastamaan loputtomiin ja saman safkan syöminen useana päivänä peräkkäin maistuu puulta. Onnistuakseen pienten satsien kokkaus vaatii siis hieman harjoittelua. 

Viimeksi treenasin pienimuotoista kokkailua viiden noin parikymmensenttisen nakin paketilla. Tai makkaroina ne taidettiin minulle Roslundilta myydä, mutta slaikkareiden habitus on kovasti nakkimainen. Joka tapauksessa ne on tehty lampaasta ja ne ovat hurjan hyviä.

Puolitoista nakkia käytin makkarakastikkeeseen, johon tuli viipaloitujen lihapötköjen lisäksi salottisipuli, desi kermaa sekä suolaa ja pippuria. Optimaalinen yhden hengen annos! Perunamuussia sen sijaan tuli tehtyä pikkuisen liikaa, joten tuunasin tähteistä perunarieskoja.

Toiset puolitoista kyrsää työstin pasta-ateriaksi kera pennen, valkosipulin, vihreän paprikan, kapristen, kerman, lehtipersiljan sekä suolan ja pippurin. Rakenteeseen sain kivaa vaihtelua suikaloimalla nakit perinteisen lanttipaloittelun sijasta. Ja perin riittoisaakin tämä oli: söin nakkipastaa illalliseksi ja seuraavan päivän duunilounaaksi.

Viimeiset kaksi nakkia paistoin pannulla ritisevän rapeiksi ja nautin ne kurkkusalaatin (Myrttisen valkosipulikurkkuja, rutkasti valkosipulia, sinappia ja partaäijää) kanssa. Kurkkujuttuakin tuli tolkuton määrä, joten pimppasin siitä pottusalaattia sotkemalla sekaan pari isoa keitettyä, kuutioitua perunaa.

Siwapastaa

Lähikaupastani on jo jonkin aikaa saanut vakuumipakattuja Parmesan-kolmioita. Viime viikolla huomasin putiikin makkarahyllyyn ilmestyneen siivutettua chorizoa. Käytännössä nämä valikoiman laajennukset tarkoittavat sitä, että chorizopastan tykötarpeita ei tarvitse enää lähteä hakemaan niin sanotusti merta edempää.

Tämä sapuska syntyy kauppareissun jälkeen varttitunnissa ja se on älyttömän hyvää. Sitä voi tuunata vaikka chilillä tai savupaprikajauheella, jolloin tomaatit voi korvata paprikakuutioilla. Ohjeen mukaisesta satsista tulee kaksi annosta.

Tarvitset:
150 g kokojyväspaghettia
vettä
suolaa
100 g chorizoa siivuina
pienen sipulin
15 kirsikkatomaattia
(suolaa)
Parmesania

Tee näin:
Laita spaghetit kypsymään reilusti suolattuun kiehuvaan veteen.

Suikaloi makkaraviipaleet, silppua sipuli ja puolita tomaatit.

Paista makkaroita pannulla. Lisää joukkoon sipulisilppu. Freesaa sipuleita hetki ja lisää pannulle desin verran spaghettien keitinvettä. Anna pöhistä kunnes neste on haihtunut.

Valuta spaghetit ja lisää ne pannulle yhdessä tomaattien kanssa. Sekoita hyvin ja tarkista suola. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä, koska sitä on sekä makkarassa että pastan keitinvedessä.

Raasta valmiiden annosten päälle Parmesania.

Tyttöjen ilta eli hapankaalia ja makkaraa

Olin luvannut kokata tänään Soppa-Hannalle (no pun intended) opiskeluaikojeni krapulanparannussapuskaa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun ruokavieraani jääkaapissa muhineet makkarat piti syödä pikaisesti ennen kuin ne muuttuisivat hävikiksi.

Hanna oli hankkinut paprikaisia sekä curryisia tuoremakkaroita Kluuvin Maatilatorin yksivuotissynttäreiltä. Ne maistuivat makoisilta eli terveisiä vaan makkaramestari Sami Kuosmaselle!

Makkaroiden kaveriksi väsäsin hapankaalilaatikkoa, jonka ohje on peräisin Head isu-blogista. Tällä reseptillä olen tehnyt lisuketta makkaroille ennenkin ja yhdistelmä toimi erinomaisesti myös nyt. Mitään kevyttä kamaa loota ei ole, mutta eipä se mitään jokapäiväistä leipää olekaan.

Tuhdin dinnerin jälkkäriksi vedimme vielä kahvit ja Ekbergin shampanjakorkit, jotka olivat superkosteita. Samalla katsoimme töllöttimestä junnukokkikisan finaalia ja itkeä tuhersimme, koska olivathan ne tenavat aivan jumalattoman liikuttavia ♥

Hapankaalilaatikkoon tarvitset:
2 munaa
3 dl smetanaa
1 rkl sokeria
suolaa
400 g hapankaalia
korppujauhoja
voita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon smetana ja sekoita tasaiseksi. Mausta sokerilla ja suolalla.

Hämmennä muna-smetanamassan joukkoon hapankaali ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele laatikon pinnalle korppujauhoja sekä muutama nokare voita.

Kypsennä hapankaalilaatikkoa uunissa 40 minuuttia.

Taloudellisen taantuman elvytyssalaatti

Ennen Dublinin pakomatkaani liittyviä Guinness- ja Howth-postauksia täytyy pikkuisen hehkuttaa hulppeaa salaattia, jota tein tänään kosahtaneen läppärini sisuksista tiedostoja pelastamaan saapuneelle supersankarille ja hänen paremmalle puoliskolleen.

Kuten jo kerroin, dublinilaisissa ravintoloissa black pudding tuntuu tällä hetkellä olevan melkoisen trendikäs raaka-aine. Tähän salaattiin yhdistelin minulle mieluisimpia tykötarpeita eri sapuskoista, joita paikan päällä maistelin.


Irlantilais-espajalaiseen makkarasalaattiin laitoin retkeltä muassani tuoman lempeän black puddingin lisäksi mausteista chorizoa lähismarketista. Makkaroiden maut soivat oikein kivasti yhteen ja ruokavieraatkin tykkäsivät.

Tuota loistavaa corkilaista McCarthy’s Blackpuddingia voi muuten tilata valmistajan verkkokaupasta. Tai sitten sen tilalla voi käyttää kotoista Tapolaa.


Tarvitset:
200 g chorizoa
muutaman leipäviipaleen
400 g black puddingia tai mustaamakkaraa
nokareen voita
puskan jääsalaattia
50 g rucolaa
pari kourallista kirsikkatomaatteja

Kastikkeeseen tarvitset:
½ dl sitruunan mehua
noin ½ dl avocadoöljyä
noin ½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuutioi chorizo ja paista kuutiot pannulla rapeiksi. Pannulle ei tarvitse laittaa rasvaa, sitä irtoaa makkarasta ihan tarpeeksi. Ota makkarat pois pannulta.

Kuutioi leipäviipaleet ja paista kuutiot pannulla rapeiksi chorizosta irronneessa rasvassa. Ota leivät pois pannulta.

Poista verimakkarasta kuori ja kuutioi makkara. Sulata pannulla nokare voita ja paista verimakkarakuutiot pannulla rapeiksi. Makkarat murenevat hiukan, mutta siitä ei kannata huolestua.

Pese ja kuivaa salaatit. Puolita tomaatit.

Sekoita kastikeainekset keskenään.

Laita salaatit sekä tomaatit kulhoon ja kaada kastike niiden päälle. Sekoita hyvin.

Ripottele joukkoon haaleat chorizot, verimakkarat ja leipäkuutiot. Tarjoile heti.

PS. Tiedostojen pelastusoperaatio oli menestyksekäs ja tästä lähtien yritän muistaa harjoittaa varmuuskopiointia jo ennen kuin se on liian myöhäistä.

Aurinkoruokaa

Muutama viikko sitten kokkasin ruokavierailleni massiivisen satsin paellaa. Miellän paellan kesäiseksi evääksi, mutta mukavaa sitä oli syödä paukkupakkasillakin.

Espanja maistui myös alkupaloissa (Manchegoa, jamón serranoa, valkosipulioliiveja, artisokkatahnaa ja patonkia) sekä jälkiruokana nautitussa crema catalanassa.

Paella on vähän niin kuin espanjalainen pyttipannu, koska siihenkin on hyödynnetty jämiä ja niitä tykötarpeita, joita kaapeista on sattunut löytymään.

Puritaanisimmat kokkaajat hyväksyvät paellalihaksi vain kania. Puhdasoppisimmat skippaavat pannulta myös äyriäiset ja muut merenelävät.

Itse tykkään laittaa paellaan mausteista chorizoa ja kanaa. Tai oikeastaan kukkoa Viskilän tilalta, sillä lopetin broilerin pumpattujen rintafileiden ostamisen parisen vuotta sitten tutustuttuani Rossiin.

Myös katkaravut kuuluvat itseoikeutetusti Kulinaarimurulan paellaan, vaikka niidenkin käyttäminen juilii omaatuntoa. WWF:n kalaoppaan liikennevalojen noudattaminen ei ole aina helppoa.

En tee paellaa kuitenkaan kovin usein, joten harvinaisesta herkusta osaa nauttia enemmän silloin kun sitä on tarjolla. Tällä kertaa kyytipoikana toimi mallikkaasti muheva Celler Cal Pla Tinto Crianza 2006.

Tarvitset:
3 kukonpojan koipea
oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
suolaa
300 g chorizoa
ison sipulin
3 valkosipulin kynttä
punaisen paprikan
2 dl paseerattua tomaattia
2 dl puuroutumatonta riisiä
1 tl sahramia
5 dl kanalientä
mustapippuria
suolaa
100 g pakasteherneitä
300 g kokonaisia katkarapuja
persiljaa
sitruunalohkoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Hiero kukonkoipiin öljyä, paprikajauhetta ja suolaa. Paista kinttuja uunissa noin tunnin verran, kunnes ne ovat kypsiä.

Irroita lihat luista ja paloittele ne suupaloiksi. Pilko myös nahka pikkuriikkiseksi silpuksi.

Kuutioi chorizo, sipuli ja paprika. Silppua valkosipulinkynnet.

Paista makkarakuutioita pannulla, kunnes niistä irtoaa rasvaa. Lisää sipuli- ja paprikakuutiot sekä valkosipuli- ja nahkasilput.

Freesaa seosta noin viiden minuutin ajan. Lisää paseeratut tomaatit ja anna muhia kymmenisen minuuttia.

Ripottele joukkoon riisit ja sahrami. Kaada päälle kanaliemi ja anna kypsyä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Hämmennä paellaa vain muutaman kerran kypsymisen aikana.

Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa.

Sekoita joukkoon pakasteherneet ja katkaravut. Anna niiden lämmetä hetki.

Koristele silputulla persiljalla ja sitruunalohkoilla.

Makkaranapoja ja lastenlauluja

Vähän aikaa sitten toveri Paleomuuli organisoi lähipiirissään piakkoin avioituvan morsmaikun polttareita. Koska residenssini sijaitsi puuhapisteiden varrella, pyysi Apinakeittiön valtiatar minulta hjelppiä yllätyksen järkkäämiseksi salsatunnin ja saunomisen väliin.

Tovin pläänäiltyäni päädyin avaamaan kotiini salakapakan. Siellä itsensä läkähdyksiin salsanneille polttaroijille tarjoiltiin virvoittavia mojitoja sekä suolatasapainon palauttavia chorizosalsasuupaloja. Niistä tulikin melkoisen hyviä.

Käyttämäni chorizo oli mukavan savuisaa. Jos et löydä savumakkaraa, niin tilannetta voi kompensoida savustetulla paprikajauheella. Suolan kanssa kannattaa pihistellä, sillä makkara ja maissilastut ovat aika suolaisia.


Tarvitset:
200 g chorizo-makkaraa
avocadon
limen mehun
3 pienehköä tomaattia
pienen punasipulin
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl balsamicoa
1 rkl oliiviöljyä
tuoretta korianteria
mustapippuria
suolaa
maissilastuja

Tee näin:
Leikkaa makkara pieniksi kuutioiksi. Paista kuutiot rapeiksi pannulla omassa rasvassaan.

Kuutioi myös avocado ja sekoita palat makkaroiden joukkoon. Purista limen mehu seokseen, etteivät avocadot tummu.

Poista tomaateista siemenet ja paloittele tomaatit pieniksi kuutioiksi. Silppua sipuli mahdollisimman pieniksi paloiksi. Sekoita tomaatit ja sipulit makkaroiden ja avocadojen joukkoon.

Sekoita jogurtti, balsamico ja oliiviöljy keskenään. Hämmennä sekaan silputtu korianteri. Mausta pippurilla ja suolalla.

Sekoita jogurttiseos muihin aineksiin ja tarkista maut.

Lusikoi chorizosalsaa maissilastuille. Koristele suupalat tuoreilla korianterinlehdillä.

Taustamusana salakapakassa soivat Pimppisten lastenlaulut.

Possua omassa suolessaan

Pari viikkoa sitten tein foodietoverini avustamana oivallista sikamakkaraa, jossa oli kiva jälkipotku. Makkaratalkoot tulivat ajankohtaiseksi, kun pakastimen uumenista löytyi vielä parisen kiloa luomupossun jauhelihaa.

Esikuvana oli chorizo-tyyppinen kyrsä. Makujen puolesta päästiinkin melko lähelle, mutta rakenne ei ollut niin tiivis kuin chorizoissa yleensä.

Massaan tuli laitettua melkoisen reilulla kädellä chilejä. Poistin tosin käyttämistäni linnunsilmächileistä siemenet, ettei chili olisi ollut ainoa makkaroissa maistuva asia.

Laitoin massaan myös kipakkaa paprikajauhetta, joka on tehty unkarilaisista paprikoista. Lisää makua makkaroihin toivat paahdetut paprikat sekä savusuola.

Makkaran vääntö on hikistä hommaa, mutta työ helpottuu, jos tekijöitä vähintään kaksi. Meillä toinen syötti massaa myllyyn ja veivasi kampea toisen hallinnoidessa suolen täyttymistä ja kiepautuksia.

Koska syötön, veivuun, täytön ja kieppien rytmi oli ihan eri, joutui jompi kumpi aina keskeyttämään oman hommansa, että toisen flow toimisi. Makkaranteko on siis vähän kuin seksiä.

Makkaroiden kaveriksi tein tuunatun version viimekesäisestä hittisalaatista, johon laitoin tällä kertaa varhaiskaalin lisäksi myös retikkaa ohuina suikaleina. Soossiin laitoin puolet majoneesia ja puolet partaäijää, mausteiksi vain suolaa ja vihreää Tabascoa.

Tarvitset:
1,8 kg possunjauhelihaa
400 g laardia
ison sipulin
6 linnunsilmächiliä
6 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 dl madeiraa
3 punaista paprikaa
jauhettua korianteria
paprikajauhetta
savusuolaa

Lisäksi tarvitset:
noin 8 metriä possun suolta
hiukan öljyä luikkariksi
lihamyllyn ja siihen sopivan makkarasuuttimen

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 250-asteiseksi.

Huuhtele suoli hyvin ja laita se likoamaan kädenlämpöiseen veteen.

Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Poista chileistä siemenet ja silppua chilit. Freesaa sipulit ja chilit tilkassa oliiviöljyä letkeiksi. Lisää madeira ja anna hautua miedolla lämmöllä.

Laita paprikat uuniin ja grillivastus päälle. Paahda paprikat kauttaaltaan mustiksi ja laita pakastepussiin ässehtimään. Käännä grillivastus pois päältä ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen.

Kun paprikat ovat hiukan jäähtyneet, poista niistä kanta siemenineen sekä mustat kuoret. Pilko paahtuneet paprikat pieniksi paloiksi.

Sekoita jauheliha ja laardi keskenään. Lisää seokseen sipuli-chilimössö sekä paprikat. Mausta jauhetulla korianterilla, paprikajauheella ja savusuolalla. Sekoita hyvin.

Paista makkaramassasta koepala ja tarkista maut. Lisää mausteita tarvittaessa ja paista uusi koepala. Jatka koepalojen paistelua kunnes maut ovat kohdillaan.

Kaada suolen liotusvesi pois ja lisää astiaan melko lämpöistä vettä. Anna suolen lillua lämpimässä vedessä hetken aikaa. Tällä tavoin suoli luistaa paremmin.

Purista suolesta ylimääräiset vedet. Lorauta kämmenellesi öljyä luikkariksi ja liukasta lihamyllyyn kiinnitetty suutin. Etsi suolen pää ja pujota suoli suuttimeen. Tee suolen toiseen päähän napakka solmu

Pursota massa suoleen makkaroiksi. Varo ettei suoleen pääse ilmaa.

Tee makkaroista ketju kiepauttamalla suolta muutaman kerran tasaisin välimatkoin. Joka toiset kiepautukset tulee tehdä itsestä pois päin ja joka toiset kohti itseä. Näin makkaraketju ei hajoa paistettaessa.

Asettele valmiit makkarat uunipannulle. Paista uunissa 30-45 minuuttia makkaroiden koosta riippuen (pienemmät kypsyvät nopsemmin). Laita viimeiseksi vartiksi grillivastukset päälle, niin makkaroihin tulee rapea pinta.

Mittumaarimurkinaa

Alkuviikosta ehdin vihdoin tutustumaan Eat& Joy Maatilatoriin, jonka ideana on kaupata mahdollisimman prosessoimattomia tuotteita. He mottoavat, että "puhdas ruoka on perusoikeus."

Konsepti on kannatettava ja putiikista löytyikin monenlaista kivaa. Plussaa Maatilatori saa minulta pienpanimoiden siideri- ja olutvalikoimasta, joka on ilahduttavan kattava.

Sen sijaan juustoja oli tarjolla yllättävän niukalti, ilmeisesti vain parilta tuottajalta. Niitä lisää, kiitoskaunis!


Kylmähyllystä mukaan lähti Virroilla toimivan Ahon Jogurtin raparperijugua. Aivan käsittämättömän maukas keksintö, tästä tuli kertalaakista vakio-ostos!


Vastapäiseltä seinustalta noukin ostoskoriin Åbyn Kartanon Näkkileipää, joka on oiva näkkäri kaltaiselleni kuminafanille. Tämän porvoolaisen herkun ovat hyväksi havainneet myös kokkaavat siskot ja sitä rouskutellaan Savoyssakin.

Maatilatorin paras löytö oli Roinilan Aromilihan hurmaava savujuustochorizo. Makkarassa maistuivat mukavasti sekä savu että juusto ja kipakkuuttakin oli sopivasti.


Kyrsä toimi loistavasti kolmen tomaatin salaatin kanssa ja se oli hyvää myös mittumaarispydärissä.

Makkaran lisäksi pyttipannulla paistui uusia perunoita, sipulia. kevätsipulia ja tomaattia. Ohjeen mukaisesta satsista riitti huikopalaa parille juhannusjuhlijalle.


Tarvitset:
tusinan uusia perunoita
vettä pottujen keittämiseen
2 savujuustochorizoa
puolikkaan sipulin
nokareen voita
10 kirsikkatomaattia
kevätsipulin
suolaa

Tee näin:
Pese perunat ja keitä ne viittä vaille kypsiksi.

Viipaloi makkarat ja silppua sipuli. Sulata voinokare pannulla ja paista makkaroihin rapsakka pinta. Lisää joukkoon sipulit ja vähennä lämpöä.

Halkaise perunat ja lisää puolikkaat pannulle. Sekoita potut muiden ainesten joukkoon imemään makuja itseensä.

Puolita tomaatit ja pilko kevätsipuli. Nakkaa vihnekset muiden tykötarpeiden sekaan. Sekoita ja mausta tarvitaessa suolalla. Syö ja nauti.

Maggaraa suolen täydeltä

Männä viikonloppuna oli aika kaivaa lihamylly naftaliinista ja kutsua tupa täyteen makkaraan myötämielisesti suhtautuvia ystäviä plus yksi koira. Talkoovoimin teimme salvialla maustettua possumakkaraa sekä valkosipulista lammasmakkaraa. Koiralle oli hankittu hauvasalamia.

Makkaratarpeet hain Hakkaraiselta. Kävin hallikeikalla perjantaiaamuna ennen töihin menoa ja huomasin, että usean putiikin kulmalla selailtiin kiivaasti edellisenä päivänä ilmestynyttä Glorian Ruoka&Viini-lehteä, jossa on hulppea kymmenen sivun artikkeli Hakaniemen hallista. Hyvähyvähyvä!

Vaikka olimme varustautuneet talkoisiin asiankuuluvasti (likimainkolme kiloa lihaa ja riittävästi janojuomaa), loppui suoli kesken leikin! Neljä metriä siansuolta ei olekaan niin pitkä pätkä kuin äkkiseltään luulisi.

Jouduimme siis improvisoimaan, mutta onneksi koolla oli tavattoman fiksuja yksilöitä. Sikamassaa moukaroinut herrahenkilö pyöräytti lammasmakkaraseoksen jämistä viehkon pilailu-ulostetta muistuttavan kiekuran. Lopuista tykötarpeista leivottiin erimallisia pökäleitä ja palleroita sekä jyhkeitä lihamuffinseja.

Ruoantekoruokana meillä oli sieninapoja. Makkaroiden kaveriksi teimme Headisun loistavan ohjeen mukaan hapankaalilaatikkoa, joka osoittautui taivaalliseksi evääksi.

Lisäksi ruokalistalla oli voilla kyllästettyä pottumuusia ja saksalaisittain omenahilloa. On muuten ärinomainen yhdistelmä, kannattaa kokeilla. Lisukkeina söimme myös valkosipulihyytelöä, vahvaa sinappista kurkkusalaattia sekä mietoa ja väkevää Auran sinappia.

Juomapuolella oli useaa laatua olutta, kahta lajia punaviiniä, siideriä, jälkiruokaviiniä, Jaloviinaa, Calvadosta ja jossain välissä taisimme juoda yhdet Siniset enkelitkin. Huh.

Jälkkäriksi piti tonkia pakastimen kätköistä Peltolan kirsikkajäätelöä, sillä tekemäni crème brûléet olivat jääneet raaoiksi *voimasana*

Salvialla maustettuun possumakkaraan tarvitset:
1,2 kg jauhettua sianlihaa
300 g jauhettua silavaa
desin vahvaa lihalientä
puskan salviaa
suolaa
mustapippuria

Valkosipuliseen lammasmakkaraan tarvitset:
2 sipulia
oliiviöljyä
600 g jauhettua lampaanlihaa
400 g jauhettua sian- ja naudanlihaa
200 g jauhettua silavaa
valkosipulia
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
noin 8 metriä possun suolta (meillä oli siis vain 4 metriä)
hiukan öljyä luikkariksi
lihamyllyn ja siihen sopivan makkarasuuttimen

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Huuhtele suoli hyvin ja laita se likoamaan kädenlämpöiseen veteen.

Pilko lammasmakkaraa varten sipulit ja freesaa silppu oliiviöljyssä läpikuultavaksi. Pilko myös salvia ja valkosipulit.

Sekoita possumakkaran ainekset keskenään ja lammasmakkaran tykötarpeet keskenään. Paista molemmista massoista koepala ja tarkista maut. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa ja paista uudet koepalat. Jatka koepalojen paistelua kunnes maut ovat kohdillaan.

Kaada suolen liotusvesi pois ja lisää astiaan melko lämpöistä vettä. Anna suolen lillua lämpimässä vedessä hetken aikaa. Tällä tavoin suoli luistaa paremmin.

Purista suolesta ylimääräiset vedet pois. Lorauta kämmenellesi öljyä luikkariksi ja liukasta lihamyllyyn kiinnitetty makkarasuutin. Etsi suolen pää ja pujota suoli suuttimeen. Tee suolen toiseen päähän napakka solmu

Pursota massa suoleen makkaroiksi. Varo ettei suoleen pääse ilmaa. Tee makkaroista ketju kiepauttamalla suolta tasaisin välimatkoin muutamaan kertaan. Joka toiset kiepautukset tulee tehdä itsestä pois päin ja joka toiset omaan napaan päin. Näin makkaraketju ei hajoa paistettaessa.

Tähän hommaan tarvitaan vähintään kaksi tyyppiä. Meillä täyttöpuuhissa operoi kolme kotikokkia: yksi väänsi kampea, toinen sulloi massaa myllyyn ja kolmas otti täyttyvää suolta vastaan kiepautellen siitä makkaroita. Neljäs seurasi tilannetta huvittuneena ja viihdytti koiraa.

Asettele valmiit makkarat uunipannulle ja pistele niihin reikiä esmes hammastikulla. Reiät estävät makkaroiden räjähtelyn. Paista makkaroita uunissa 30-45 minuuttia niiden koosta riippuen (pienemmät kypsyvät nopsemmin). Syö hyvässä seurassa.

Tillikka on my mind

Löysin kirja-alesta Pyttipannun kahdeksalla eurolla. Olihan se ostettava, kun sai niin halavalla.

Opus osoittautui loistavaksi tietolähteeksi. Allekirjoittaneelle esimerkiksi selvisi, että tamperelaisen Tillikan maankuulun spydärin SE JUTTU on sipuliteemakkara, tuo lapsuuden makkarakupeista tuttu lihajaloste.

Nykyään tulee joskus hankittua Wotkinsin ihanohueksi siivutettua sipuliteetä. Avattu paketti täytyy laittaa suurinpiirtein sinetöityyn lyijysylinteriin ja vasta sitten jääkaappiin - on hänessä sen verran remakat aromit!

Tillikan pyttipannua varten metsästin 800 geen jöötin sipuliteemakkaraa. Tangon puolikas pääsi tekemään pesän vieläkin kohtuullisen täyteen pakastimeeni. Toisen puoliskon pilkon pyttipannutarpeiksi.

Nostalginen sipulitee (mistä muuten moinen nimi, tietääkö joku?) oli ihan oikeasti tappohyvää pyttärimakkaraa.

Tarvitset:
kilon kiinteitä perunoita
400 g sipuliteemakkaraa
2 pientä sipulia
voita
munia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuumenna uuni 100-asteiseksi.

Kuori potut ja pilko ne sentti-kertaa-sentti -kuutioiksi. Viipaloi makkara ja leikkaa viipaleista jonkin verran pottupaloja suurempia kuutioita. Silppua sipulit hienonhienoksi hakkelukseksi.

Paista potut voissa pannulla parissa erässä. Tärkeintä on, että perunoihin tulee rapea pinta. Mausta liki kypsät perunakuutiot suolalla ja mustapippurilla. Kumoa potut uunivuokaan odottelemaan.

Kuullota seuraavaksi sipulisilppu voissa pannulla. Kaada kuultavat sipulit pottujen seuraksi vuokaan odottelemaan.

Paista makkarakuutioita niin pitkään, että ne rapsakoituvat ja kutistuvat puoleen alkuperäisestä koostaan. Lisää makkarat perunoiden ja sipulien joukkoon. Sekoita kunnolla.

Laita spydäri uuniin muhimaan noin puoleksi tunniksi. Paista pyttipannun kaveriksi muna per ruokailija.

Tarjoile kera kuutioitujen etikkapunajuurien sekä Myrttisen valkosipulisuolakurkkujen.