Nakista asiaa

Yksi yhden hengen huushollin suurimmista haasteista on valmistaa tarpeeksi vähän ruokaa. Jämiä ei pysty pakastamaan loputtomiin ja saman safkan syöminen useana päivänä peräkkäin maistuu puulta. Onnistuakseen pienten satsien kokkaus vaatii siis hieman harjoittelua. 

Viimeksi treenasin pienimuotoista kokkailua viiden noin parikymmensenttisen nakin paketilla. Tai makkaroina ne taidettiin minulle Roslundilta myydä, mutta slaikkareiden habitus on kovasti nakkimainen. Joka tapauksessa ne on tehty lampaasta ja ne ovat hurjan hyviä.

Puolitoista nakkia käytin makkarakastikkeeseen, johon tuli viipaloitujen lihapötköjen lisäksi salottisipuli, desi kermaa sekä suolaa ja pippuria. Optimaalinen yhden hengen annos! Perunamuussia sen sijaan tuli tehtyä pikkuisen liikaa, joten tuunasin tähteistä perunarieskoja.

Toiset puolitoista kyrsää työstin pasta-ateriaksi kera pennen, valkosipulin, vihreän paprikan, kapristen, kerman, lehtipersiljan sekä suolan ja pippurin. Rakenteeseen sain kivaa vaihtelua suikaloimalla nakit perinteisen lanttipaloittelun sijasta. Ja perin riittoisaakin tämä oli: söin nakkipastaa illalliseksi ja seuraavan päivän duunilounaaksi.

Viimeiset kaksi nakkia paistoin pannulla ritisevän rapeiksi ja nautin ne kurkkusalaatin (Myrttisen valkosipulikurkkuja, rutkasti valkosipulia, sinappia ja partaäijää) kanssa. Kurkkujuttuakin tuli tolkuton määrä, joten pimppasin siitä pottusalaattia sotkemalla sekaan pari isoa keitettyä, kuutioitua perunaa.