9. joulukuuta 2008

Eerikinkadun puolelta

Vuoden lähetessä loppuaan elämällä on taipumus hektistyä. Tänä vuonna stressipisteitä tosin vähentää radikaalisti se fakta, että jouluvalmisteluja ei tarvitse tehdä: enää kuusi työaamuherätystä ja sitten pakenen pyhiksi kauas. Happyjoy!

Männä viikonloppuna Kulinaarimurulassa vedettiin kuitenkin vähän henkeä ja juhlittiin Suomen synttäreitä oikein pitkän kaavan mukaan. Kutsuvieraat käteltiin protokollan mukaisesti, vaikka Adjutantti olikin ehtinyt käymään boolimaljalla ennen vastaanoton alkua :-)

Alkupaloina lusikoimme sitruunarisottoa ja melko suunmukaista valkoviiniä. Tämä kermaisenkirpeä risotto on takuukamaa, se ei petä koskaan.

Jälkkäriksipälkkäriksi tohotin tupla-annoksen poltettua kermaa. Ennen uunitusta kauhoin kuhunkin kippoon reilun ruokalusikallisen omppuhilloa. Toimiva yhdistelmä, varsinkin Ålandiasta exporteeratun omenaliköörin kera!

Pääruoaksi hain hovihankkijaltani tykötarpeita, joista synnytin originaalireseptiä vain hiukan viilaten ihan käsittämättömän hyvää yrttikuorrutettua lammasta.

Karitsasatsista riittää syötävää neljälle nälkäiselle juhlijalle. Kuorrutetta ohjeen mukaisesta annoksesta jää yli, mutta älä siitä välitä. Möhnä maistuu nimittäin tyrmäävältä leivän päällä.


Tarvitset:
600 g karitsan ulkofileetä
voita

Marinadiin tarvitset:
desin oliiviöljyä
reilusti tuoretta rosmariinia
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä

Kuorrutukseen tarvitset:

puskan basilikaa
puskan persiljaa
puskan ruohosipulia
2 viipaletta paahtoleipää
2 valkosipulinkynttä
2 dl majoneesia
mustapippuria
pari hyppysellistä sormisuolaa
(lorauksen oliiviöljyä)

Tee näin:
Tee marinadi sekoittamalla kourallinen rosmariinihuiskaleita öljyyn. Kuori salottisipulit sekä valkosipulit ja paloittele ne muutamamaan osaan. Sekoita sipulinpalat öljyyn.

Poista fileistä rasva ja upota lihat marinadiin. Anna niiden lillua liemessä jääkaapin kätköissä parin päivän ajan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Valmista kuorrutus surraamalla kaikki tykötarpeet blenderissä tahnaksi. Ohenna tahnaa tarvittaessa öljyllä.

Putsaa marinoidut karitsanfileet ja paista niille nätti pinta pannulla voissa. Suolaa ja pippuroi kepeästi.

Siirrä fileet uuninkestävään astiaan ja lusikoi niille kuorrutetta kitsastelematta. Kypsennä uunissa noin viisi minuuttia.

Karitsan kera tarjoilin ruusukaaleja sekä uunissa paistettuja savuisia perunaviipaleita. Pottuja kylvetin ennen nuketusta liemessä, johon sotkin lorauksen oliiviöljyä, noin teelusikallisen nestemäistä savua, saman verran savupaprikajauhetta ja ripauksen sormisuolaa.

Lampaanpalojen painikkeeksi kilistelimme vieraiden muassaan tuomaa loistavaa italopunkkua ja tuijotimme mekkoparaatia. Perinteet kunniaan!

24. marraskuuta 2008

Walnut of the Lambs

Kulinaarimurulasta osallistutaan viime tipassa marraskuun ruokahaasteeseen pähkinäisellä lammaspadalla.

Tähän evääseen sopii erinomaisesti lapa tai muu luinen lampaan osa. Luut antavat loistavaa makua liemeen, jossa myös juurekset ja sipulit kypsyvät vastustamattomiksi.

Mukavaa vääntöä pataan tuo saksanpähkinöillä maustettu dijon-sinappi. Kokonaiset saksanpähkinät puolestaan yllättävät ruokavieraasi rapeudellaan.

Eilinen lumimyrängä loi kuin tilauksesta oikeanlaiset puitteet vitkaan kypsytettävälle padalle. Talviruokaa parhaimmillaan!

Säätä voi syyttää siitäkin, että pelotta läpi tuulen ja tuiskun syömäkylään taivaltaneet toverit muistuttivat perille päästyään erehdyttävästi Ötziä. Lumimiehet olivat nälkäisiä, onneksi ape osui alkukantaisten makuhermojen napakymppiin.


Tarvitset:
noin kilon palan lampaan lapaa
voita
5 porkkanaa
5 pientä naurista
12 salottisipulia
pullollisen punaviiniä
2 rkl (saksanpähkinä)dijon-sinappia
6 valkosipulinkynttä
150 g saksanpähkinöitä
rosmariinia
merisuolaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Paloittele lampaan lapa parin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Luisten kohtien työstöön kannattaa pyytää hjelppiä lihakauppiaalta.

Paista viipalaleet voissa pannulla kauttaaltaan kauniin värisiksi. Laita palat uuninkestävään astiaan (mielellään kannelliseen) odottelemaan.

Kuori porkkanat, nauriit ja sipulit. Paloittele juurekset isohkoiksi palasiksi ja paista niitä kokonaisten sipuleiden kanssa hetki pannulla voissa. Kaada palaset lihojen kavereiksi pataan.

Lorauta paistinpannulle puoli pulloa punaviiniä sekä sinappi. Anna seoksen kiehahtaa ja kaada liemi pataan.

Lisää pataan kuoritut valkosipulinkynnet, saksanpähkinät, reilusti tuoretta rosmariinia sekä maltillisesti suolaa. Lykkää uuniin ja anna muhia siellä vähintään kolme tuntia. Padan kypsyessä voit juoda jämäpunkun :-)

Syö lammaspata maalaisleivän ja notkean punaviinin kera. Hyvä seura ja lumimyrsky ikkunan takana tekevät sapuskasta elämyksen.

22. marraskuuta 2008

Irtokarkkipäivä

Toveri -stjtr- nakkasi Kulinaarimurulaan makean haasteen:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koeta arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.


Haaste sai minut nostalgisena muistelemaan lapsuuden karkkiostoksia. Kantakioskiamme piti Kiukkuinen Täti, joka preferoi asiakkaina aikuisia lottoajia meidän kakaroiden kustannuksella.

Matka kioskille jännitti joka kerta, mutta silti sinne tuli marssittua markka tai kaksi hikisessä käpälässä valitsemaan lasin takaa täytteitä lauantaipussiin.

"Kaks salmiakkimerkkaria. Kaks keltasta ja yks punanen kola. Yks merenneito, kaks lakupommia ja kaks kingkonginpäätä. Ja salmiakkijauhepussi, se missä on pilli. Ja sit vielä yks mansikkabubbis."

Oi noita aikoja :-)


Nykyään irtokarkkeja tulee ostettua lähinnä leffaan tai sushitarpeiksi, joten lähikaupasta piti paikallistaa karkkilaari. Valikoima oli melko suppea, mutta kyllä sieltä lempparit löytyivät.

Tai löytyivät yhtä lukuunottamatta. Minne ovat kadonneet salmiakkimerenneidot?

Kingkongit, ikiaikaisia ykkössuosikkejani. Erityishyviä ne ovat kohtuullisen tuoreina, mutta kyllä vähän sitkistyneemmätkin tulee järsittyä.

Noitapillit, irtsaripussini vakiokaramelleja. Näistä vetää helposti överit.

Colan makuiset viinikumit. Tämä on hiukan outoa, sillä muista lötkönamuista en juuri perusta.

Salmiakkiruutuja saa teollisesti pussitettunakin, joten näiden herkkujen vuoksi ei tarvitse olla irtokarkkikaukaloiden armoilla. Perussalmiakki-irtsari, nyt kun merkkarit eivät ole niin kuin ennen.

Vaahtokarkkisienet. Myös näissä on tuoreus tärkeää, kovettuneet vaahtokarkit ovat ällöjä. Nyt tyrkyllä oli vain punavalkoisia, mutta tykkään enemmän niistä beigelakkisista.

Lakutoukat ovat ihania! Nämä syödään AINA kaksi karkkia, vaaleampi ja tummempi, kerrallaan. Siksi molempia värejä on ostettava yhtä monta.

Millaisistahan makeisista pitävät Ketturouva, Ylimuuli tahi Polkkapossu? En edes yritä arvailla.

9. marraskuuta 2008

Melkein muttei ihan

Heräteostin joku tovi sitten minimaissitortilloja. Läpimitaltaan söpöjä kuuden tuuman lettuja valmistavat Nuevo Progreson palkkalistoilla olevat tsekkiäidit.

Tänään tein lettusista enchiladan tyyppistä evästä. Itse en tykkää siitä että kääröt peitetään kypsennyksen ajaksi chilisoossilla, vaan preferoin juustoraastehunnutusta. Rapeiden rullien kera voi sitten tarjota chilikastiketta tai tomaattista salsaa.

Kulinaarimurulan wannabe-enchiladat täytetään jauhelihamössöllä, ranskankermalla sekä syntisesti yksittäispakatuilla vakuumijuustoviipaleilla. Ja kuusi tuumaa on karvan verran yli 15 senttimetriä.


Tarvitset:
öljyä
300 g naudan jauhelihaa
sipulin
purkin jalapeñotäytteisiä oliiveja
lorauksen härkäfondia
Tabasco Chipotlea
8 pientä maissitortilla
ranskankermaa
8 Cheddar-sulatejuustoviipaletta
raastettua Emmentalia
tomaattisalsaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kypsennä jauheliha ja pilkottu sipuli öljyssä paistinpannulla. Lisää paloitellut oliivit sekä oliivipurkin liemi ja anna porista kunnes neste on haihtunut. Mausta härkäfondilla ja savutabascolla.

Voitele tortilla ranskankermalla ja lätkäise letulle sulatejuustoviipale. Lusikoi jauhelihaseosta tortillalle ja kääri se rullalle. Aseta rulla saumapuoli alaspäin uuninkestävään astiaan. Toista kahdeksan kertaa.

Ripottele kääröille juustoraastetta ja uunita 20 minuuttia. Laita sen jälkeen grillivastukset päälle ja jatka nuketusta noin 10 minuuttia.

Syö hieman lauhtuneina tomaattisalsan kanssa.

2. marraskuuta 2008

Auf Wienerschnitzel

Sunnuntailounaan tykötarvearvonnassa nauta voitti lampaan turvan mitalla eli Kulinaarimurulassa tarjoiltiin tänään ritisevän rapeita wieninleikkeitä.

Tämän retroklassikon valmistusaineista käydään tiukkaa sorkanvääntöä possun, naudan ja vasikan kesken. Vasikkatarjonnan puutteellisuuden vuoksi olin pakotettu paistamaan pihvit vähän vanhemmasta lehmästä.

Myös leikkeen lisukevalikoimista kiistellään. Sitruunaviipale lienee ainoa asia, joka eri koristelukoulukuntia yhdistää.

Itävallassa schnitzel syödään pelkän sitruunan kanssa, jossain osissa maata lisukkeeksi kipataan vielä puolukkahilloa. Ei varmaan huono vaihtoehto sekään!

Itse tykkään sitruunan ohella anjovisfileiden suolaisuudesta ja kapristen kirpeydestä eli Kulinaarimurulan wieninleikkeet popsittiin kaikilla mausteilla.


Wieninleikkeisiin tarvitset:
viipaleen naudan sisäpaistia ruokailijaa kohden
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja
munan (yksi muna riittää 3-4 leikkeelle)
korppujauhoja
öljyä

Lisäksi tarvitset:
sitruunan
anjovifileitä
kapriksia

Tee näin:
Nuiji lihaviipaleet ohuiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Valmistele leivityslinja eli laita yhdelle laakealle lautaselle venhäjauhoja, toiselle kevyesti vispattu muna ja kolmannelle korppujauhoja. Pyörittele piffit kauttaaltaan ensin vehniksissä, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa.

Paista leikkeitä pari-kolme minuuttia per puoli reiluhkossa määrässä ruokaöljyä. Tavoiteltava väri on kullanruskea. Imeytä liiat öljyt lihoista talouspaperiin tai pyyhkeeseen.

Koristele leikkeet sitruunaviipaleella, anjovisfileillä ja kapriksilla. Nauti pottumuusin kanssa.

Ai niin: ken tunnistaa, minkä leffan repliikeistä postauksen otsikko on lainattu, onnitelkoon itseään hyvästä muistista ja elokuvamausta :-)

31. lokakuuta 2008

Silakkavoitto Melukylään

No niinhän siinä sitten kävi, että lokakuun silakkahaasteen voittajaksi äänestettiin sesonkisilakat. Krisun luottoresepti keräsi 112 annetusta äänestä hulppeat 48%. Onnea ja kättentaputuksia ja eläköön-huutoja runsain määrin!



Toiseksi sijoittuivat Sitä sun tätä-blogin loistavat cocktailkukot ja pronssisijalle pinnistivät Pastanjauhajat mielenkiintoisilla meetvurstitäytteisillä silakkapihveillään. Onnentoitotuksia teillekin!

Kiitokset kaikille muillekin haasteverkkoihin tarttuneille sekä silakkaherkkuja äänestäneille!

Pallo on nyt Krisulla eli marraskuun ruokahaasteen etenemistä voit seurata Merkintöjä Melukylästä-blogissa.

28. lokakuuta 2008

Paahtokaalia Brysselistä

Viime lauantaina löysin Hakaniemen torilta suloisenpalleroisia ruusukaaleja ja hallista muhevaa savupaprikajauhetta.

Jauheesta on olemassa kaksi äkäisyysastetta, sweet ja hot. Otin kokeeksi lempeämpää, sen kanssa yliannostuksen vaara on pienempi.

Lisäksi hokasin Tastespottingin kautta mukavalta kuulostavan ohjeen paahdetuista ruusukaaleista.

Sapuskasta tekee erityisen kiintoisan tahini-sitruunakastike. Tuunasin alkuperäisreseptiä lisäämällä soossiin savupaprikaa ja tuloksena oli uskomattoman maukas kokonaisuus.

Jos pidät ruusukaaleista, ihastut tähän ruokaan. Jos fanitat tahinia, hurmaannut kaksin verroin :-)


Tarvitset:
½ l ruusukaaleja
oliiviöljyä
suolaa
½ dl tahinia
puolikkaan sitruunan mehun
3 rkl vettä
savupaprikajauhetta

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Huuhtele ja halkaise kaalit. Laita puolikkaat uunivuokaan ja roiski päälle reilulla kädellä oliiviöljyä sekä maltilla suolaa. Paahda uunissa 20 minuuttia.

Sekoita tahini, sitruunan mehu ja vesi. Mausta suolalla ja savupaprikajauheella.

Lusikoi tahinisoossia kaaleille ja syö hyvällä ruokahalulla.

27. lokakuuta 2008

Minä syön nyt silakkaa

Haasteverkkoihin ei tarttunut kovin montaa silakkaohjetta, mutta eikös sitä sanota että pidot paranee kun väki vähenee.

Harvat haastepostaukset ovat kuitenkin laatukamaa kautta linjan, ole hyvä ja äänestä. Aikaa on torstaihin saakka.


Cocktailkukot


Silakkapyörykät


Äijäsilakkaa


Sesonkisilakat


Meetvurstilla täytetyt silakkapihvit


Kapris-savujuustosilakat

Lisäys: kuka ei alla olevaa äänestyslotaa näe, menköön hän äänestämään toisaalle.

20. lokakuuta 2008

Maggaraa suolen täydeltä

Männä viikonloppuna oli aika kaivaa lihamylly naftaliinista ja kutsua tupa täyteen makkaraan myötämielisesti suhtautuvia ystäviä plus yksi koira. Talkoovoimin teimme salvialla maustettua possumakkaraa sekä valkosipulista lammasmakkaraa. Koiralle oli hankittu hauvasalamia.
Makkaratarpeet hain Hakkaraiselta. Kävin hallikeikalla perjantaiaamuna ennen töihin menoa ja huomasin, että usean putiikin kulmalla selailtiin kiivaasti edellisenä päivänä ilmestynyttä Glorian Ruoka&Viini-lehteä, jossa on hulppea kymmenen sivun artikkeli Hakaniemen hallista. Hyvähyvähyvä!

Vaikka olimme varustautuneet talkoisiin asiankuuluvasti (likimainkolme kiloa lihaa ja riittävästi janojuomaa), loppui suoli kesken leikin! Neljä metriä siansuolta ei olekaan niin pitkä pätkä kuin äkkiseltään luulisi.
Jouduimme siis improvisoimaan, mutta onneksi koolla oli tavattoman fiksuja yksilöitä. Sikamassaa moukaroinut herrahenkilö pyöräytti lammasmakkaraseoksen jämistä viehkon pilailu-ulostetta muistuttavan kiekuran. Lopuista tykötarpeista leivottiin erimallisia pökäleitä ja palleroita sekä jyhkeitä lihamuffinseja.
Ruoantekoruokana meillä oli sieninapoja. Makkaroiden kaveriksi teimme Headisun loistavan ohjeen mukaan hapankaalilaatikkoa, joka osoittautui taivaalliseksi evääksi.

Lisäksi ruokalistalla oli voilla kyllästettyä pottumuusia ja saksalaisittain omenahilloa. On muuten ärinomainen yhdistelmä, kannattaa kokeilla. Lisukkeina söimme myös valkosipulihyytelöä, vahvaa sinappista kurkkusalaattia sekä mietoa ja väkevää Auran sinappia.

Juomapuolella oli useaa laatua olutta, kahta lajia punaviiniä, siideriä, jälkiruokaviiniä, Jaloviinaa, Calvadosta ja jossain välissä taisimme juoda yhdet Siniset enkelitkin. Huh.

Jälkkäriksi piti tonkia pakastimen kätköistä Peltolan kirsikkajäätelöä, sillä tekemäni crème brûléet olivat jääneet raaoiksi *voimasana*
Salvialla maustettuun possumakkaraan tarvitset:
1,2 kg jauhettua sianlihaa
300 g jauhettua silavaa
desin vahvaa lihalientä
puskan salviaa
suolaa
mustapippuria

Valkosipuliseen lammasmakkaraan tarvitset:
2 sipulia
oliiviöljyä
600 g jauhettua lampaanlihaa
400 g jauhettua sian- ja naudanlihaa
200 g jauhettua silavaa
valkosipulia
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
noin 8 metriä possun suolta (meillä oli siis vain 4 metriä)
hiukan öljyä luikkariksi
lihamyllyn ja siihen sopivan makkarasuuttimen

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Huuhtele suoli hyvin ja laita se likoamaan kädenlämpöiseen veteen.

Pilko lammasmakkaraa varten sipulit ja freesaa silppu oliiviöljyssä läpikuultavaksi. Pilko myös salvia ja valkosipulit.

Sekoita possumakkaran ainekset keskenään ja lammasmakkaran tykötarpeet keskenään. Paista molemmista massoista koepala ja tarkista maut. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa ja paista uudet koepalat. Jatka koepalojen paistelua kunnes maut ovat kohdillaan.

Kaada suolen liotusvesi pois ja lisää astiaan melko lämpöistä vettä. Anna suolen lillua lämpimässä vedessä hetken aikaa. Tällä tavoin suoli luistaa paremmin.

Purista suolesta ylimääräiset vedet pois. Lorauta kämmenellesi öljyä luikkariksi ja liukasta lihamyllyyn kiinnitetty makkarasuutin. Etsi suolen pää ja pujota suoli suuttimeen. Tee suolen toiseen päähän napakka solmu

Pursota massa suoleen makkaroiksi. Varo ettei suoleen pääse ilmaa. Tee makkaroista ketju kiepauttamalla suolta tasaisin välimatkoin muutamaan kertaan. Joka toiset kiepautukset tulee tehdä itsestä pois päin ja joka toiset omaan napaan päin. Näin makkaraketju ei hajoa paistettaessa.

Tähän hommaan tarvitaan vähintään kaksi tyyppiä. Meillä täyttöpuuhissa operoi kolme kotikokkia: yksi väänsi kampea, toinen sulloi massaa myllyyn ja kolmas otti täyttyvää suolta vastaan kiepautellen siitä makkaroita. Neljäs seurasi tilannetta huvittuneena ja viihdytti koiraa.

Asettele valmiit makkarat uunipannulle ja pistele niihin reikiä esmes hammastikulla. Reiät estävät makkaroiden räjähtelyn. Paista makkaroita uunissa 30-45 minuuttia niiden koosta riippuen (pienemmät kypsyvät nopsemmin). Syö hyvässä seurassa.

Ruoantekoruokaa

Makkaratalkoita varten piti keksiä pientä suuhunpantavaa, jotta suolet täyttyisivät sutjakammin. Mainosmaakarit olivat saaneet minut ostamaan järkyttävän nimistä, mutta syntisen hyvää Flora ruoka Maku Herkkusieni & valkoinen balsamicoa (taivutinkohan tuotetta oikein?), joten päätin kehitellä ruoantekoruoan uutuutta hyödyntäen.

Kehitelmäni ristin sieninapoiksi ja niistä tuli aivan älyttömän hyviä. Itiöemät maistuivat valmiissa leipäsissä vahvasti sienisekoitteen, herkkusienten ja erityisesti tattisinapin ansiosta.

Tattisinappia valmistaa ranskalainen Domaine Des Terres Rouges ja söpöjä pikkupurkkeja saa ainakin Hakaniemen hallin DeliDelistä.

Mutta oikeasti: ketkä juutanan ääliöt noille maitopohjaisille kasvirasvasekoitteille keksivät tuollaisia nimiä?


Tarvitset:
5 jumboherkkusientä
salottisipulin
oliiviöljyä
1,5 dl Flora ruoka Maku Herkkusieni & valkoinen balsamicoa
2 rkl tattisinappia
mustapippuria
desin verran mustaleimaista emmentalraastetta
maalaispatongin

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi, väännä myös grillivastukset päälle.

Pilko herkkusienet pieniksi kuutioiksi. Silppua salottisipuli atomeiksi.

Freesaa sieniä ja sipulia öljyssä pannulla, kunnes nesteet ovat haihtuneet. Lisää joukkoon maitopohjainen kasvirasvasekoite ja anna kiehua kasaan.

Mausta seos tattisinapilla ja mustapippurilla.

Viipaloi patonki. Sekoita hieman jäähtyneeseen sieniseokseen juustoraaste. Lusikoi mössöä patonkiviipaleille ja nuketa napoja uunissa 5-10 minuuttia. Älä polta!

Tarjoile haaleina, kyytipojaksi sopii kylmä keskiolut.

12. lokakuuta 2008

Loota-aatelia

Yllättäen iski aivan hillitön himo kaalilaatikkoon, tuohon lodjuruokien ehdottomaan A-ryhmään kuuluvaan kaveriin.

Kaalilaatikkoreseptejä on vähintään yhtä paljon kuin evään tekijöitäkin. Jotkut laittavat mukaan jauhelihan lisäksi rutkasti pekonia, eräät pitäytyvät vegeversiossa. Toiset nesteyttävät ruoan liha- tai kasvisliemellä, jotkut holvaavat lootaan kermaa ja munia. On siirappikoulukuntalaisia ja anti-siirappisakkia. Eräät käyttävät riisiä, toiset taas vannovat ohrasuurimoiden nimeen.


Ohrasuurimot ovat minun kaalilaatikkoni olennainen osa. Olen käyttänyt niitä iät ajat ja nyt vasta tajusin, että en ole ihan varma mitä jännän kuuloiset suurimot itse asiassa ovat.

Leipätiedotuksessa, missä on eroteltu litisteet leseistä, opin että ohrasuurimot ovat hiottuja vaan ei kiillotettuja jyviä. Ohraa liki omimmillaan siis.

Lisäksi laitan laatikkooni jauhelihaa ja rutkasti siirappia. Lihaliemen teen loistavasta härkäfondista ja kaalit freesaan oikeassa voissa. Tuloksena on ihananmuheva herkku, joka vain paranee vanhetessaan. Vähän niin kuin tekijänsä ;-)


Tarvitset:
2 dl ohrasuurimoita
litran lihalientä
voita
kilon kaalia
siirappia
2 sipulia
400 g naudan jauhelihaa
suolaa
valkopippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Kypsennä ohrasuurimoita puolessa litrassa lihalientä kunnes neste on haihtunut. Suurimoiden ei tarvitse olla täysin kypsiä.

Suikaloi kaali ja laiskista suikaleet voissa pannulla muutamassa erässä. Mausta siirapilla. Itse freesasin kaalin neljässä erässä ja joka erään lorautin reilun ruokalusikallisen siirappia.

Paista jauheliha ja silputut sipulit voissa, mausta suolalla ja valkopippurilla.

Sekoita suurimot, kaalit, jauheliha ja sipulit keskenään. Laita seos uunivuokaan ja holauta loput lihaliemestä joukkoon. Valuttele laatikon pinnalle siirappiraitoja ja vuolaise pintaan vielä muutama voinokare.

Kypsennä uunissa puolisentoista tuntia. Nauti puolukkahillon kera.

5. lokakuuta 2008

Siunausta!

Leikin viikon verran otona pitopalveluyrittäjää ja väsäsin yötöinä syömät ystävän pitkänhuiskean rippilapsen konfirmaatiokekkereihin. Kirkollisen toimituksen aikana laitoin pöytää koreaksi, mutta olisi vissiin kannattanut mennä palveluspaikan päälle kuulemaan kevytmetalliversiota Totuuden hengestä...

Pöperöitä tehdessä mieleen tulivat omat riparimuistot, joille piti hiljakseen hieman hymähdellä. Leirikoulun sijasta kävin päiväkoulun, ettei tarvitsisi karata leiriltä lempparibändien lähikeikoille. Konfirmaatiossa pukeuduin mielenosoituksellisesti mustiin ja erosin kirkosta seuraavalla viikolla. Räyh!


Ja sitten asiaan. Eilisissä pirskeissä oli tarjolla kahdenlaisia pikkupizzoja. Kinkku-ananaspizzoissa pohjustuksena oli tomaattisossia ja kinkku-kirsikkatomaattipizzoissa soossina toimi levittyvä vuohentuorejuusto.

Lisäksi pöytään katettiin sekä aurinkokuivatuilla tomaateilla että raastetulla parmesanilla maustettuja voitaikinanapoja. Tarjolla oli myös pieniä hapankorppusandwichejä, jotka tein rullaohjetta varioiden. Hapankorput kostutin laimennetulla kalafondilla, täytteeseen laitoin maustamatonta tuorejuustoa, partaäijää, tilliä, sitruunanmehua ja graavilohta.

Minipizzoja fanitti eniten juhlakalun pikkuveli, joka tilasi niitä itselleen viisi! Kaikilla tarjottavilla oli luonnollisesti myös päivänsankarin virallinen hyväksyntä.


Kirkkokahvien kera syötiin lärvikakkua, jonka pohjan työstin Kinuskikissan ohjeiden mukaan. Kakkukuvan rippileiriläisestä tilasin Confetista.

Täytteeksi kakkuun kauhoin vadelmahillolla maustettua kermarahkaa sekä kuutioituja säilykepersikoita, kostutuksena Sprite Zeroa. Koristeluun käytin sokerilla ja vaniljaesanssilla maustettua kermarahkaa.

Kakkua turatessani totesin jälleen kerran, että vakaata kättä ja tarkkaa silmää vaativat koristelupursotukset eivät todellakaan ole vahvin lajini! Onneksi täytekakun maku oli kuitenkin hjuva.

1. lokakuuta 2008

Sopivia haastekaloiksi

Syyskuun ruokahaasteen voitto tuli minulle aikamoisena yllärinä. Syvä niiaus kaikille lastuihin luottaneille ja iso käsi kanssakisaajille - en minä huonommilleni hävinnyt.

Tulevana sunnuntaina starttaavien Silakkamarkkinoiden kunniaksi lokakuun 2008 ruokahaasteen teema on silakka.

Monipuolisen ja edullisen eväkkään valmistusvariaatiot ovat loputtomat! Paistettuna, sopassa, marinoituna, täytettynä, pihveinä, savustettuna, soossissa, kuorrutettuna, kylmänä, friteerattuna, salaatissa, lämpimänä, perinteitä kunnioittaen, maailmalta vaikutteita hakien tai jollain muulla tavalla. Sinä päätät.


Söpö silakkakuva on lainattu Rivieran Suomi-seuran tiedotteesta (siunattu Googlen kuvahaku!).

Osallistuminen
Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-26.10.2008 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan tai sähköpostitse osoitteeseen kulinaarimuruja [at] gmail.com.

Ilmoittautuminen päättyy 26.10.20008 klo 24.00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Lokakuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys
Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 27.10.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.10.2008.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen voittajan näiden postausten joukosta fiilispohjalta :-)

Voittaja julkistetaan 31.10.2008.

Marraskuun ruokahaaste
Lokakuun 2008 ruokahaasteen voittaja järjestää marraskuun 2008 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

Olkoon Voima kanssasi!

28. syyskuuta 2008

Maahaudan mahtipasta

Ruokapolkkaus on jäänyt prioriteettilistojen häntämille, kun elo on täyttynyt sekä työperäisistä että vapaa-aikaan liittyvistä riekkujaisista. Syömisetkin ovat rajoittuneet muiden kokkailemiin ruokiin, eväshedelmiin, automaattikahviin ja eineksiin (kyllä!).

Einesalhosta huolimatta nyt ei seuraa eräiden jo kolme vuotta ruokablogia pitäneiden oululaisten henkilöiden "Maksalaatikkoa kylmänä suoraan rasiasta"-toivepostausta. Senkin aika tullee vielä.

Tänään Kulinaarimurulassa väsättiin helppoa, mutta ah niin hyvää miilunpolttajan pastaa. Se on oma valkosipulinen ja mustapippurinen variaationi carbonarasta, jossa käytetyn pancettan voi korvata pekonilla. Jos onnistut löytämään savupekonia, niin se sopii tähän ruokaan oivallisesti.
Tarvitset:
100 g nauhapastaa
4 viipaletta (savu)pekonia
2 valkosipulinkynttä
munan
parmesania
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita pasta keittymään pakkauksen ohjeen mukaan.

Leikkaa pekoniviipaleet muutamaan osaan. Kypsennä palasia pannulla omassa rasvassaan.

Kun pekonibiitit ovat semirapeita, lisää joukkoon atomeiksi pilputut valkosipulinkynnet. Ota tässä vaiheessa pannu pois liedeltä, etteivät valkosipulit kärtsää.

Valuta kypsä pasta, lisää se pannulle ja palauta pannu liedelle. Hämmentele pekoni-valkosipuliseos ja pasta kunnolla sekaisin.

Mausta useilla reippailla rouhaisuilla mustapippuria, suolan kanssa kannattaa olla kitsaampi.

Sekoita pastaan yksi kananmuna, äläkä kypsennä ruokaa enää. Raasta annoksen päälle parmesania.

Lisäys: muista käydä äänestämässä kurpitsaherkkuja, aikaa on vielä koko huominen!

21. syyskuuta 2008

Sadan nakin lista

Löysin mukavan meemiin The VGT Omnivore’s Hundred brittiblogista Very Good Taste.

Here’s what I want you to do:

1) Copy this list into your blog or journal, including these instructions.
2) Bold all the items you’ve eaten.
3) Cross out any items that you would never consider eating.
4) Optional extra: Post a comment here at www.verygoodtaste.co.uk linking to your results.


Kopioi siis lista omaan blogiisi ja lihavoi kaikki ne ruoat, joita olet maistanut ja yliviivaa ne ruoat, joita et missään tapauksessa pistäisi suuhusi.

Halutessasi voit käydä jättämässä linkin listaasi Very Good Tasten kommenttilootaan.

1. Venison - hirveä ei ole hirveästi tullut syötyä, mutta jonkun kerran kuitenkin.
2. Nettle tea - yritin pinnistää muistiani, mutta siellä ei ole jälkeä nokkosteestä.
3. Huevos rancheros - ei vissiin riitä, että on roiskinut munakokkeliinsa Tabascoa?
4. Steak tartare - hyvästä lihasta raavittu tartar-pihvi on ihanaa!
5. Crocodile - kelpaako alligaattori?
6. Black pudding - brittien mustamakkara on tuhtia aamupalakamaa.
7. Cheese fondue - viimeksi Emman tekemää.
8. Carp - ei ole ollut tarjolla.
9. Borscht - itse tehty on parasta!
10. Baba ghanoush - tämäkin on niin hyvää. Ja helppoa valmistaa.
11. Calamari - kiinalaisittain chili-valkosipulimaustettu ja kevyesti friteerattu versio on mainion makuista.
12. Pho - en ole törmännyt.
13. PB&J sandwich - teeveestä tuttu hillo-maapähkinävoileipä toimii, jos hillo on kirsikkaa ja maapähkinävoissa on sattumia.
14. Aloo gobi - pottu-kukkakaalimättö on yksi vakiotilauksistani intialaisissa ravintoloissa.
15. Hot dog from a street cart - tahtoo taas New Yorkiin!
16. Epoisses - haiseva juusto, jonka kuljettaminen julkisissa menopeleissä on Ranskassa kielletty. On varmaan järjettömän hyvää!
17. Black truffle - tryffelin makuun jää koukkuun.
18. Fruit wine made from something other than grapes - valitettavasti näitä on tullut juotua...
19. Steamed pork buns - maistoin näitä dim sum-palleroita ensimmäisen kerran Kiinassa ollessani ja en ihan heti heistä innostunut. Nykyään tykkään kovasti.
20. Pistachio ice cream - pistaasipähkinät ovat hyviä miten tahansa nautittuina ja pistaasijäde on superihanaa.
21. Heirloom tomatoes - en tietääkseni ole koskaan nähnytkään moisia tomaatteja.
22. Fresh wild berries - kukapa suomalainen ei olisi syönyt mustikoita, puolukoita tai vattuja suoraan puskasta?
23. Foie gras - jyrisevien kirousten ja minuun kohdistuvan salamaniskun uhallakin myönnän syöneeni hanhenmaksaa hyvällä ruokahalulla.
24. Rice and beans - papusoossiin ja riisiin tulee joskus ihan himo.
25. Brawn or Head Cheese - brawn kääntyy syltyksi ja syltty lienee lihahyytelön synonyymi. Sitä olen syönyt. Mitähän tuo head cheese on?
26. Raw Scotch Bonnet pepper - en pystyisi.
27. Dulce de leche - tämä herkku on to do-listalla.
28. Oysters - been there, swallowed those :-)
29. Baklava - makeaa ja lehtevää. Ehkä vähän liiankin makeaa ja lehtevää minun makuuni.
30. Bagna cauda - tämän kiinnostavan dippisoossin olemassaolon tietoisuuteeni toi iki-ihana Nigella. To do-listalla.
31. Wasabi peas - ylihyviä rouskuteltavia, jos tykkää wasabista.
32. Clam Chowder in Soudough Bowl - leivästä tarjoiltu simpukkasoppa olisi varmasti mahtava makuelämys.
33. Salted Lassi - suolainen juoma toimii makeaa paremmin mausteisten intialaisten tai nepalilaisten eväiden kyytipoikana.
34. Sauerkraut - Rasilaisen hapankaali on takuuvarmaa tavaraa.
35. Root beer float - root beer on tuttu juttu, mutta tuollaista floatia en ole ikuna juonut.
36. Cognac with a Fat Cigar - en tykkää konjakista, juon mielummin calvadosta. Ja tupruttelunkin lopetin jo muutama vuosi sitten.
37. Clotted Cream Tea - herkullinen englantilainen tapa. Omilla teekutsuillani ei tosin tarjoiltu clotted creamia.
38. Vodka Jelly/Jell-O - hyytelöity viina on NIIN viime vuosituhannen juttuja. Onhan?
39. Gumbo - muistan selkeästi ensimmäisen kohtaamiseni gumbon kanssa noin tuhat vuotta sitten. Se tapahtui dublinilaisessa Tante Zoe's-ravintolassa ikimuistoisessa seurassa *vaipuu nuoruusmuistoihin*
40. Oxtail - olen lusikoinut häränhäntäsoppaa. Sen kokkaamista en ole kokeillut eli laitetaan to do-listalle.
41. Curried goat - vuohicurrya maistaisin mielelläni.
42. Whole insects - voisin kokeilla, jos ovat rapeiksi paistettuja ja takuulla kuolleita.
43. Phaal - voisin varovaisesti maistaa, on ilmeisesti melko ärtsyä ruokaa.
44. Goat’s milk - en ole juonut vuohen maitoa, mutta olen syönyt siitä työstettyjä juustoja.
45. Malt whisky from a bottle worth $120 or more - tunnustan.
46. Fugu - en ole ihan varma, uskaltaisinko syödä pallokalaa.
47. Chicken tikka masala - ihan OK, mutta ei kuulu intialaisiin suosikkeihini.
48. Eel - savustettu ankerias maistuu mukavalta.
49. Krispy Kreme original glazed doughnut - perinteikäs klassikko, suussasulavan hyvää.
50. Sea urchin - en ole syönyt.
51. Prickly pear - jos tämä on kaktusviikuna, niin en tietääkseni ole maistanut.
52. Umeboshi - jos jauhe lasketaan, niin siinä tapauksessa olen syönyt.
53. Abalone - tämän mollukan kanssa tein tuttavuutta Kiinan keikalla.
54. Paneer - juustoa pinaattikastikkeessa syön yleensä aina lähi-nepalilaisessa käydessäni.
55. McDonald’s Big Mac Meal - viime käynnistä on kyllä aikaa.
56. Spaetzle - saksanpastan ja minun tiet eivät ole kohdanneet.
57. Dirty gin martini - monenmoisia martineja on tullut kurlattua. Kerran oliivien loppuessa joimme seuralaiseni kanssa kurkkumartineja :-)
58. Beer above 8% ABV - vahvoja oluita olen särpinyt, mutten koskaan humaltumistarkoituksessa. Not.
59. Poutine - mättö vaikuttaa PKPHA*-kriteerit täyttävältä eväältä. Maistaisin.
60. Carob chips - olisi kiva kokeilla.
61. S’mores - kaikenlaista ne amerikkalaiset keksivät...
62. Sweetbreads - jos sweetbreads tarkoittaa kateenkorvaa, niin olen syönyt ja suosittelen muillekin.
63. Kaolin - kalkin tai liidun jäystämisen ajattelu saa minusta aikaan saman efektin kuin sitruunaviipaleen imeskely.
64. Currywurst - olen kuullut ainoastaan huhuja "kurrivurstin" maukkaudesta.
65. Durian - maistoin kerran, toista kertaa en aio maistaa.
66. Frogs’ legs - sammakonreisissä ei ole paljoa syömistä, mutta hyviä ne ovat (jos valkosipulin määrä on järjellisissä rajoissa).
67. Beignets, churros, elephant ears or funnel cake - churrot ovat aikas rasvaisia, mutta hyviä. Tippaleivät maistuvat tasan kerran vuodessa.
68. Haggis - haluaisin maistaa.
69. Fried plantain - keittobanaaneita on paistettu ja maistettu.
70. Chitterlings or andouillette - nämä ovat vissiin jotain possun sisälmyksistä tehtyjä eväitä? Voisin maistaa.
71. Gazpacho - kesäruokaa.
72. Caviar and blini - kaviaaria ja blinejä en ole syönyt yhdessä, mutta molempia on mennyt tuulensuojaan erikseen.
73. Louche absinthe - absinttitalkoita vietettiin joku vuosi sitten viisuvalvojaisten yhteydessä. Herra siunaa sitä krapulaa!
74. Gjetost or brunost - en ole törmännyt ruskeaan juustoon, mutta tekisipä mieli törmätä.
75. Roadkill - pitäisi olla ihan tappava nälkä ennen kun söisin esmes rekan alle jääneen ketunraadon...
76. Baijiu - kiinalaista riisiviinaa, jolla voi myös pestä ikkunoita. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää...?
77. Hostess Fruit Pie - minulla ei ole aavistustakaan, mitä tämä voisi olla. Hjelppiä, anyone?
78. Snail - etanat ovat herkkua.
79. Lapsang Souchong - olen enemmän kahvi-ihmisiä, mutta teetäkin tulee juotua silloin tällöin.
80. Bellini - lasin pohjalle pari lusikallista persikka- tai mangososetta lastenruokapurkista ja päälle kuoharia. Toimii.
81. Tom Yum - tämä soppa on thai-keittiön suosikkejani.
82. Eggs Benedict - munaruokien klassikko. Tykkään.
83. Pocky - mansikkatikut ovat lemppareitani.
84. Tasting menu at a three-Michelin-star restaurant - yhden tähden maistelumenuita on plakkarissa, mutta ehkä jonain päivänä tähtien määrä kasvaa.
85. Kobe beef - tätä olisi mukava maistaa ihan vain tietääkseen, onko Kobe-härän liha niin hyvää kuin väitetään. Todennäköisesti on.
86. Hare - jänöpupua olen syönyt muutaman kerran.
87. Goulash - gulassi on talviruokaa. Kiva että kohta on talvi.
88. Flowers - syötävien kukkien lisäksi olen herkutellut täytetyillä kesäkurpitsan kukilla. Ihania!
89. Horse - tietoisesti en ole syönyt, mutta kukapa makkaroiden tykötarpeista koskaan tietää.
90. Criollo chocolate - mistähän saisi Criollo-pavuista tehtyä suklaata?
91. Spam - jenkkien versio sikanautasäilykkeestä.
92. Soft shell crab - ei muistijälkeä. Tavallisia taskurapuja on tullut haarukoitua.
93. Rose Harissa - harissasta on kokemuksia, mutta ruusunlehtiversiosta ei ole.
94. Catfish - ei muistijälkeä
95. Mole Poblano - kiukkuisenlempeä suklaakastike maistuu muikealta possunlihan kanssa.
96. Bagel and Lox - graavilohen ja bagelin liitto on toimiva.
97. Lobster Thermidor - juu, juustokuorrutettua hummeria haluaisin ehdottomasti maistaa!
98. Polenta - maissipuuro on hyvää, jos se on tarpeeksi löysää. Leikattava versio saa aikaan puistatuksia.
99. Jamaican Blue Mountain coffee - AIKA hyvää kahvia.
100. Snake - kärmestä tuli maistettua Kiinan keikalla.

65 sadasta. Ei huono, mutta vielä riittää maailmaa syötäväksi.

* PKPHA = Pohjois-Karjala-Projektin Hälytyskellot Aktivoiva

20. syyskuuta 2008

Snack-o-lantern

Polkkaavan kansanosan riemuksi on jälleen kerran heitetty vaativa ruokahaaste, kiitos siitä Kurpitsamoskan Marille.

Haastetoimeksiannossa mainitusta bändistä tulee mieleen seitsemännen tuotantokauden Simpsons-jakso, jossa Homer värvätään Hullabalooza-kiertueen väliaikaohjelmanumeroksi ottamaan vatsallaan kiinni häntä kohti kanuunalla ammuttuja kuulia. Backstagella käydään klassikoksi muodostunut keskustelu.

Corgan: Hey cannonball, I like your statement: when life takes a cheap shot at you, you stand your ground. Billy Corgan, Smashing Pumpkins.
Homer: Homer Simpson, smiling politely.



Omat kurpitsakokemukseni rajoittuvat lähinnä tyyppiin kesä-, vaikka lajikkeissa olisi valtavasti valinnanvaraa. Kurpitsoista voi vääntää käytännössä mitä vaan etikkasäilykkeistä pelottavien valaisuratkaisujen kautta makeisiin leivonnaisiin.

Aikani pähkäiltyä päädyin tekemään kurpitsachipsejä. Innoittajana toimi Homer Simpsonin ohella MyRecipes.comista löytämäni ohje.

Kurpitsachipsit voi kypsentää ihan hyvin auringonkukka- tai rypsiöljyssäkin, mutta maapähkinäöljy antaa lastuille mukavaa lisämakua.


Tarvitset:
puolen kilon talvikurpitsan
3 dl maapähkinäöljyä
suolaa

Tee näin:
Siivuta kurpitsa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi haluamallasi välineellä.

Kuumenna öljy kattilassa. Uppopaista viipaleet pienissä erissä rapeiksi.

Asettele chipsit talous- tms. paperin päälle valuttumaan ylimääräisistä öljyistään.

Suolaa chipsit ja ala natustella.

16. syyskuuta 2008

Sairaspasta

Voihan räkä mikä olo on ollut muutaman päivän ajan! Mikään ei ole maistunut miltään paitsi tee lämpimältä. Sitä olenkin lipitellyt litrakaupalla ja nyt alkaa tuntua että taudin selkä olisi taittunut.

Sen kunniaksi tein ihan oikeaa ruokaa. Jääkaapista löytyneistä jämistä pihtisyntyi kanapastaa. Oletan sen maistuneen ihan hyvältä, mutta varmistan asian kokkaamalla evästä uudestaan jahka vainu on kunnossa.

Annos on aika valjun näköinen, mutta niin on syöjäkin.


Tarvitset:
parisen desiä kuivapastaa
broilerin maustamattoman rintafileen
pienen sipulin
oliiviöljyä
desin kermaa
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria
Parmesania

Tee näin:
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Pilko kanantissi suupaloiksi ja sipuli vähän pienemmiksi paloiksi. Kypsennä kanat pannulla oliiviöljyssä. Heitä mukaan sipulit ja anna niiden hiukan laiskistua.

Lisää pannulle kerma ja sinappi. Anna kiehahtaa kokoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kaada joukkoon valutetut pastat. Hämmennä sekaisin ja kruunaa mättö raastetulla Parmesanilla.

14. syyskuuta 2008

Kolme toivomusta

Lupasin tehdä syömäkyläilemään saapuvalle ystävälleni juuri niitä ruokia, joita hän haluaa. Toivomustekstarissaan toverini kyseli tällaisia: "Saisko alkuun risoton? Voiko siihen laittaa jotain sieniä? Sit vihertävää ja punertavaa salaattia ja broileria ja vuohenjuustoa. Jälkkäriksi semmoista suklaakakkua mikä on sisältä löllöä ja lämmintä ja jäätelöä?"

Omapäisenä yksilönä päätin kuitenkin serveerata salaatin ennen risottoa. Sillä ei ollut vaikutusta projektin työmääriin tai budjettiin, ainoat vaikutukset kohdistuivat aikatauluun :-)


Salaattiin sekoitin jääsalaattia, lollo rossoa, palasteltuja ja paistettuja kanantissejä, kirsikkatomaatteja, viikunoita, uunissa lämmäytettyä vuohenjuustoa ja kastikkeeksi Crema di Balsamicoa. Hyvää tuli!

Risoton liemen sekoitin kantarellifondista, joka on muuten loistava tuote. Sieninä oli tällä kertaa portobelloja, koska heitä sattui kaupasta löytymään. Sekä salladin että risoton kanssa hörpimme rapsakkaa rieslingia.


Risottoon tarvitset:
2 salottisipulia
60 g voita
1 rkl tryffeliöljyä
3 dl risottoriisiä
1 l vettä
3 rkl kantarellifondia
1 munankeltuaisen
4 rkl kermaa
1 dl raastettua Parmesania
suolaa

Lisäksi tarvitset:
4 portobello-sientä
voita

Tee näin:
Kiehauta kattilassa litra vettä ja lisää siihen fondi. Pidä liemi kiehuvana.

Pilko salottisipulit. Kuumenna puolet voista ja tryffeliöljy kattilassa. Freesaa sipulisilppua hetki rasvassa ja sekoita joukkoon riisit. Hämmentele, kunnes riisit ovat läpikuultavahkoja.

Lisää kiehuvaa lientä kauhallinen kerrallaan riisikattilaan, sekoita ja anna imeytyä. Hämmentele välillä, ettei risotto kärtsää pohjaan. Jatka tätä kunnes riisi on kypsynyt pehmeäksi tai liemi loppuu (näiden pitäisi tapahtua suurinpiirtein samoihin aikoihin).

Pilko sienet lohkoiksi ja paista lohkoja voissa pannulla.

Ota kattila pois liedeltä. Sekoita keskenään munankeltuainen, kerma ja raastettu juusto. Lisää seos riisin joukkoon. Sekoita mukaan loput voista ja tarkista suolaisuus.

Hämmennä valtaosa paistetuista sienistä risottoon, jätä osa koristeiksi. Lirauta valmiiden annosten päälle vielä hiukan tryffeliöljyä. Nauti.


Jälkkäriksi väsäsin suklaafondanteja. Tein vain puolikkaan annoksen ja satsista jäi reilusti ruokavieraan doggy bagiin. Kera tarjoilin Pappagallon vaniljajätskiä ja portviiniä. Kyllä taas kelpasi, sekä kafrulle että Kulinaarimurulan emännälle.

3. syyskuuta 2008

Af Pannari

Taannoisella Maarianhaminan reissullani pannukakut menivät sivu suun, joten mantereelle päästyäni päätin vääntää pannkakan hetimiten viivyttelemättä.

Mutta tehdäkö Ahvenanmaan pannukakku riisi- vai mannapuurosta, siinäpä pulma! Jyvä- ja ryynikoulukunnat kiistelevät väsymättä oikeaoppisista kakan tykötarpeista.

Itse viisastuin aiheesta lukiessani Polkkiksen Å-raportin kommenttilootaa, jossa kerrottiin että itäahvenanmaalaisissa kyökeissä käytetään yleensä riisiä ja lännessä mannaa. Ihan loogista.

Koska myös Ålandiasta ostamani pannukakkupostikortin aineslistalla mainitaan riisipuuro, tein pellillisen itäpannaria.

Manuaalin mukaan leipomuksen kera pitäisi nauttia luumukiisseliä ja kermavaahtoa. Minä korvasin kiisselin luumusoseella maukkain seurauksin.


Riisipuuroon tarvitset:
1 dl vettä
1 dl puuroriisiä
5 dl maitoa

Lisäksi tarvitset:
6 munaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
2 dl vehnäjauhoja
1½ l maitoa

Tee näin:
Valmista ensin riisipuuro. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää riisit. Anna kiehua kunnes valtaosa vedestä on imeytynyt riisinjyviin.

Lisää maito ja anna sen kiehahtaa. Puuro saa porista kannen alla miedolla lämmöllä 40 minuuttia.

Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi.

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää munien joukkoon sokeri, suola ja kardemumma. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.

Hämmentele jäähtynyt riispuuro muiden ainesten joukkoon ja lisää lopuksi maito.

Kaada seos voidellulle tai leivinpaperoidulle korkeareunaiselle uunipellille. Kypsennä pannukakkua noin puolen tunnin ajan kunnes se on kullanruskea ja kiinteä.

Tarjoile pannari haaleana luumusoseen ja vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kera.

2. syyskuuta 2008

Åmenainen Åland

Männä viikonloppuna tein neitsytmatkani Maarianhaminaan ja tykästyin pitäjään kovasti. Pannukakkupoliittisesti keikka niin sanotusti kusi, koska nimikkopannari oli suuren kysynnän vuoksi syöty loppuun kaikista kokemistani kahviloista. Mutta lauantain lounaaksi tilasin Lentävää Jaskaa.
Osallistuimme matkakumppanini kanssa retkueeseen, jonka ensimmäinen pysäkki oli Stallhagenin panimo. Maistiaisista allekirjoittaneen suuhun sopivinta mallasjuomaa oli juuri markkinoille tullut kausituote Oktoberfestbier (ei kuvassa). Namia tummaa lageria saa Alkosta ainakin hetken ajan.

Reissun kohokohta oli vierailu Tjudön viinitilalla, jolla tuotetaan erilaisia viinaksia lähinnä omenoista. Omppujen prässäyksestä ylijäävä mäski viedään peuroille ja hirville appeeksi, joka saattaa toisinaan kostua ja alkaa käydä. Kun elukat vetelevät tujakkaa hedelmämuhjua, on niiden ampuminen kuulema helpompaa.
Viinitilavisiitistä teki ikimuistoisen paikkaa isännöivä 70-vuotias charmantti Ingmar Eriksson. Harmaapäinen herrasmies päätyi omenanviljelijäksi ja viinantislaajaksi, kun hänen edeltäjänsä ja veljenpoikansa Peter ”Bongo” Eriksson menehtyi tapaturmaisesti muutama vuosi sitten.
Esittelykierroksen jälkeen testasimme tilan tuotteista puolimakeaa omenaviiniä, Appleaud-omenalikööriä sekä Jägar Bongo-yrttisnapsia. Juomien kyljessä oli tarjolla kermaista Kastelhomostia, jota hankin kimpaleen mukaani.

Myös likööriin miellyin sen verran paljon, että ostin sitä putelillisen paluumatkalla paatilta. Ålvados-omenabrandya kokeilin hotellin baarissa ja sain kivalta baariminnalta tyhjentyneen pullon mukaani.

Yleensä en roudaa tyhjiä pulloja retkiltäni kotiin, mutta Tjudön tilan pullot eivät ole ihan tavallisia. Ne tehdään käsityönä Tsekin tasavallassa ja jokaisen pullon sisällä on lasinen omena. Juomille kertyy hintaa, sillä pelkkä pullo kustantaa Ingmarillekin 20 euroa.
Tjudön taikapiiristä päästyämme suuntasimme pienen mutkan kautta Michael Björklundin Åss Paviljong-ravintolaan. Usealta rintamalta kiirineiden kehujen perusteella odotukset olivat korkealla.

Ne täyttyivät ja ylittyivätkin, sillä ruoka oli aivan halvatun hyvää! Alle kyökin terkkuna pressokupillinen sahramilla ja pekoninmurusilla maustettua porkkanakeittoa, alkuun bouillabaisse valkosipulikreemillä, pääksi punaviinissä keitettyjä vasikanposkia, jäljeksi crème brûlée ja olin valmis syömään Michaelin kädestä. Hallelujaa!

24. elokuuta 2008

Haasteellinen punajuuri

Osallistumiseni elokuun ruokahaasteeseen jäi ihan viime tippaan. Kisan teematykötarve on lempijuurekseni, mutta ideoiden jalostus vei tällä kertaa normaalia enemmän aikaa.

Halusin maustaa tummanpunaisen kullanmuruni muhevasti kadottamatta kuitenkaan mukulan omaa mahtavaa makua. Selvää oli myös se, että haastepunajuureni kanssa tuli tarjoilla juustoa, mielellään vuohen-.

Noista aineksista se ajatus sitten kypsyi ja mietintämyssystä pullahtivat punajuuri-vuohenjuustokuoriaiset. Kyllä, kuoriaiset eli krustadit. En siis käytä kovakuoriaiskorttiani vielä tässä haasteessa :-)

Peten ruokasanastossa krustadin kerrotaan olevan "kuoriainen eli öljyssä kypsennetty kupin muotoinen leivonnainen, joka täytetään makealla tai suolaisella muhennoksella." Olen joskus kuullut krustadista käytettävän myös nimeä kuorukka.

Krustadi-kuorukka-kuoriaisistani tuli mielettömän makoisia! Punajuurisosetta jäi jäljellä aika paljon eli taidan pakastaa sen ja keitellä sopaksi myöhemmin.


Punajuurisoseesen tarvitset:
puoli kiloa punajuuria
vettä
2 rkl tryffeliöljyä
1 rkl (tryffeli)hunajaa
suolaa

Lisäksi tarvitset:
vuohenjuustoa
kuoriaisia

Tee näin:
Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi. Kuori ja paloittele hieman jäähtyneet juurekset.

Soseuta punajuuret ja hieman keitinlientä blenderissä. Mausta tryffeliöljyllä ja -hunajalla sekä ripauksella suolaa.

Leikkaa vuohenjuustosta noin puolen sentin levyisiä viipaleita. Puolita juustokiekot.

Vuoraa kukin kuoriainen juustokiekon puolikkaalla ja lusikoi sille seuraksi punajuurisosetta. Nauti!

Casablanca-Bangkok Express

Jos cross-dressing suomennetaan ristiinpukeutumiseksi, niin cross-kitchen lienee samalla logiikalla ristiinkeittiö. Vai onko termille jo olemassa Kielitoimiston suositussuomennos?

Oli miten oli, mutta kookos-kukkakaali-couscous edustaa ristiinkeittiötä parhaimmillaan. Couscous antaa ruokaan pohjoisafrikkalaisen vivahteen, kun kalakastike, kookosmaito ja sitruunaruoho taas tuovat evääseen kaakkoisaasialaisia elementtejä.

Pöperöön voi käyttää myös tuoretta sitruunaruohoa, mutta purkitetullakin tahnalla saa aikaan reilun meiningin. Haisevaa mutta hyvää kalakastiketta kannattaa lirauttaa ensin maltillinen määrä ja holvata sitä lisää vasta maistelun jälkeen.

Ohjeen mukaisesta satsista riittää vatsantäytettä kahdelle nälkäiselle.


Tarvitset:
pari valkosipulinkynttä
sipulin
oliiviöljyä
pienen kukkakaalin
1 rkl sitruunaruohotahnaa
lorauksen kalakastiketta
3 dl kookosmaitoa
desin couscousia
tuoretta korianteria

Tee näin:
Pilko valkosipulinkynnet ja sipuli. Lohko kukkakaali suupaloiksi.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja freesaa sipuleita tovi. Lisää kukkakaalit ja kypsyttele niitä viitisen minuuttia säännöllisesti hämmennellen. Mausta sitruunaruohotahnalla ja kalakastikkeella.

Lisää kookosmaito pannulle ja anna sen kiehahtaa. Ripottele couscous-ryynit muiden ainesten joukkoon ja anna koko komeuden porista muutaman minuutin ajan.

Siirrä pannu pois levyltä ja anna ruoan hautua kannen alla kymmenisen minuuttia. Kukkiksiin saa jäädä puruvaraa.

Leikkaa kourallinen korianteria silpuksi. Sekoita silppu ruokaan ja aloita herkuttelu.

10. elokuuta 2008

Suklaatuomarit ja punaiset katkat

Treffasin aiemminkin suklaaraatilaisena kunnostautuneen ystäväni tutuissa merkeissä. Tänään koemaistoimme metsämarja-Daimia sekä etelänaapurimme Kalevin tekemää karpalo-kookosvalkosuklaata.


Hirmu makeita olivat molemmat! Daimissa mustikka ja vadelma maistuivat meidän suihimme liikaa marjaesansseilta.

Karpalo ja kookos vaikuttivat lupaavilta, mutta valkosuklaa toi kokonaisuuteen ihan liikaa jäätelömäistä imelyyttä. Yhdistelmä voisi toimia paremmin tumman suklaan kanssa.

Kalevin suklaita on tarjolla laaja valikoima esmes Lapinrinteen Eesti Wärkissä. Sieltä löytyy myös koostumukseltaan vähintäänkin mielenkiintoista talkkunasuklaata. Terkkuja vaan työyhteisömme kamatahveliin tutustuttaneelle jäsenelle!

Suut suklaissa päivittelimme myös kesäuutiskynnyksen ylittänyttä kahviautomaattikeskustelua (minun suosikkini oli vaalenne, kafrulle kelpasi kisan voittanut maidoke) sekä hihittelimme muille tuoreille uudissanoille.

Peruskouluikäisille nuorille viime vuonna järjestetyn sanakilpailun ansiosta voimme nimittäin kutsua hot dogia nakkirieskaksi ja smoothieta surveloksi! Hienoja uusia suomen kielen sanoja ovat mielestäni myös kirkuliisa ja pööjuhla :-)

Imelien asioiden vastapainoksi piti saada jotain suolaista, joten kokkasin meille tomaattista katkarapupastaa. Muut tarveaineet löytyivät kaapeista, alakerran Siperian Walinnasta piti käydä vain puska basilikaa ja tomaatteja.

Allekirjoittaneesta on muuten perin kätsyä, että partaäijää saa nykyään myös pienemmissä puolen kilon päniköissä. Hip-hip-hurraa!


Tarvitset:
150 g pakastekatkarapuja
lorauksen oliiviöljyä
valkosipulinkynnen
2 rkl tomaattipyreetä
desin partaäijää
2 pientä tomaattia
suolaa
mustapippuria
kourallisen tuoretta basilikaa
keitettyä pastaa

Tee näin:
Sulata katkaravut ja laita pasta keittymään ko. pakkausten ohjeiden mukaan.

Pilko valkosipulinkynsi ja freesaa silppua öljyssä pannulla. Lisää tomaattipyree ja partaäijä. Anna porista muutaman minuutin ajan.

Paloittele tomaatit vapaamuotoisesti. Muista poistaa kannat! Hämmennä tomaatit pannulla olevien tykötarpeiden joukkoon, mausta suolalle ja pippurilla.

Lisää joukkoon keitetty ja valutettu pasta, sulatetut katkaravut ja revityt basilikanlehdet. Sekoita pastaseosta hetken aikaa, kunnes katkat ovat lämmenneet ja huuda kaverillesi että "Syömään!".
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...