2. syyskuuta 2008

Åmenainen Åland

Männä viikonloppuna tein neitsytmatkani Maarianhaminaan ja tykästyin pitäjään kovasti. Pannukakkupoliittisesti keikka niin sanotusti kusi, koska nimikkopannari oli suuren kysynnän vuoksi syöty loppuun kaikista kokemistani kahviloista. Mutta lauantain lounaaksi tilasin Lentävää Jaskaa!


Osallistuimme matkakumppanini kanssa retkueeseen, jonka ensimmäinen pysäkki oli Stallhagenin panimo. Maistiaisista allekirjoittaneen suuhun sopivinta mallasjuomaa oli juuri markkinoille tullut kausituote Oktoberfestbier (ei kuvassa). Namia tummaa lageria saa Alkosta ainakin hetken ajan.


Reissun kohokohta oli vierailu Tjudön viinitilalla, jolla tuotetaan erilaisia viinaksia lähinnä omenoista. Omppujen prässäyksestä ylijäävä mäski viedään peuroille ja hirville appeeksi, joka saattaa toisinaan kostua ja alkaa käydä. Kun elukat vetelevät tujakkaa hedelmämuhjua, on niiden ampuminen kuulema helpompaa.


Viinitilavisiitistä teki ikimuistoisen paikkaa isännöivä 70-vuotias charmantti Ingmar Eriksson. Harmaapäinen herrasmies päätyi omenanviljelijäksi ja viinantislaajaksi, kun hänen edeltäjänsä ja veljenpoikansa Peter ”Bongo” Eriksson menehtyi tapaturmaisesti muutama vuosi sitten.

Bongon kuolemasta kertoessaan Ingmar-setä liikuttui yhä. Lienee kai turha mainita, että meikäläinenkin pirautti tarinan kuullessaan pienet itkut *niisk ja tursk ja pyrsk*


Esittelykierroksen jälkeen testasimme tilan tuotteista puolimakeaa omenaviiniä, Appleaud-omenalikööriä sekä Jägar Bongo-yrttisnapsia. Juomien kyljessä oli tarjolla kermaista Kastelhomostia, jota hankin kimpaleen mukaani.

Myös likööriin miellyin sen verran paljon, että ostin sitä putelillisen paluumatkalla paatilta. Ålvados-omenabrandya kokeilin hotellin baarissa ja sain kivalta baariminnalta tyhjentyneen pullon mukaani.

Yleensä en roudaa tyhjiä pulloja retkiltäni kotiin, mutta Tjudön tilan pullot eivät ole ihan tavallisia. Ne tehdään käsityönä Tsekin tasavallassa ja jokaisen pullon sisällä on lasinen omena. Juomille kertyy hintaa, sillä pelkkä pullo kustantaa Ingmarillekin 20 euroa.


Tjudön taikapiiristä päästyämme suuntasimme pienen mutkan kautta Michael Björklundin Åss Paviljong-ravintolaan. Usealta rintamalta kiirineiden kehujen perusteella odotukset olivat korkealla.


Ne täyttyivät ja ylittyivätkin, sillä ruoka oli aivan halvatun hyvää! Alle kyökin terkkuna pressokupillinen sahramilla ja pekoninmurusilla maustettua porkkanakeittoa, alkuun bouillabaisse valkosipulikreemillä, pääksi punaviinissä keitettyjä vasikanposkia, jäljeksi crème brûlée ja olin valmis syömään Michaelin kädestä. Hallelujaa!


Juuston, omenajuoman ja mustan leivän lisäksi tuliaiskassiin löysivät tiensä paikalliset suklaakonvehdit. Makeaa porukkaa nuo oolantilaiset, vaikka voimasanat toisella kotimaisella jäävätkin vähän puolitiehen :-)

5 kommenttia:

Trump kirjoitti...

Tuo Stallhagenin kolmosolut oli mielestäni myös aivan erinomaista. Sitä taitaa vaan saada harvemmin täällä mannermaalla, harmi.

Välispiikki kirjoitti...

Trump, olen samaa mieltä. Panimolla meille kerrottiin, että yksi Stallhagenin oluiden "salaisista aineksista" on Ahvenanmaan maukas vesi. Sitäkin saa vain paikan päältä.

Polkkapossu kirjoitti...

Jes, koleeta ;)

Petra / patalintu kirjoitti...

Tästä heräsi ihan tosissaan innostus päästä Ahvenanmaalle maistelemaan paikallisia herkkuja, ja juomia kanssa.

Välispiikki kirjoitti...

PP, on ;-)

Petra, sinne vaan! Syyskuun loppupuolella Ahvenanmaalla järjestetään sadonkorjuujuhlat, joilla pääsee takuuvarmasti iskemään hampaansa paikallisiin herkkuihin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...