28. helmikuuta 2015

Pottubattlen voitto perunablineille

Perunateemaisen helmikuun ruokahaasteen tulokset ovat nyt selvillä. Kolmen kärkeen pääsivät hienon kiekurainen Bosnian perunapiirakka, omassa kyökissäni kokeiluun menevät pekoniperunajuustokakkuset sekä herttaiset sydämenmuotoiset perunablinit, jotka voittivat kisan kahmien 29 % annetuista äänistä.


Maaliskuun 2015 ruokahaasteen järjestelyvastuu siirtyy siis Beachhouse Kitcheniin. Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 3.3.2015. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.
Voittajablinit.
Onnea voittajalle ja tärkkelyspitoiset kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneilla sekä ehdokkaita äänestäneille!

Kuukauden ruokahaaste on kiertänyt blogeissa helmikuusta 2007 saakka. Tsekkaa haasteiden aiheet ja voittajat vuosien varrelta.

23. helmikuuta 2015

Pottubattle

Helmikuun perunahaasteeseen ilmoittautui mukaan seitsemän bloggaajaa, mikä on näinä niukkuuden aikoina kunnioitettava lukema. Tutustu mahtaviin potturesepteihin ja äänestä oma suosikkisi voittoon!







Äänestysaika päättyy 27.2.2015 ja voittaja julkistetaan 28.2.2015. Kisan voittaja saa osakseen äärettömästi mainetta ja kunniaa sekä velvollisuuden järjestää maaliskuun 2015 ruokahaasteen.


22. helmikuuta 2015

Setsuanilainen suunpuuduttaja

Kärsin aika monta viikkoa kroonisesta munakoisonhimosta ja eilen ehdin vihdoin lääkitsemään sitä. Täsmähoidoksi ei kelvannut mikä tahansa munakoisosapuska, vaan tuskaa lievitti ainoastaan munakoiso setsuanilaisittain.

Setsuanilainen keittiö on yksi kiinalaisen keittiön alueellisista alajeista. Sille ominaisia ovat vahvat ja tuliset maut. Tämän rakastettavan kokkausgenren tunnistettavimpia tykötarpeita ovat valkosipuli, chilit sekä kipakka setsuaninpippuri, joka ei itse asiassa ole pippuri ollenkaan, vaan erään Itä-Aasiassa kasvavan puun marja.

Näitä punervia, pistävänmakuisia marjoja hyödynnetään kuivattuina sekä ruokien maustamisessa että perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Niillä ryyditetyllä ruoalla on myös jännä suuta puuduttava vaikutus, mutta sitä ei kannata säikähtää. Setsuaninpippuria voi ostaa kokonaisina ja jauhettuina aasialaisia elintarvikkeita myyvistä putiikeista.
Setsuanilaisittain valmistettu munakoiso on ehdottomasti kiinalaisten lempiruokieni top vitosessa. Kiinalaisten ravintoloiden listoilla siitä käytetään usein nimeä "fish-fragrant aubergine", koska setsaunilaiselle keittiölle tyypillistä kalaruokaa tarjoillaan samanlaisen kastikkeen kanssa.

Tämän kalattoman munakoisosetin - kuten niin monen muunkin kiinalaisen herkun - salaisuus piilee nimenomaan soossissa. Sen keskeinen ainesosa on chileistä ja fermentoiduista härkäpavuista valmistettu tahna, jonka pelkkä nuuhkaisu saa veden herahtamaan suuhun ja mielen makumatkaamaan Kiinaan. Möhnän voi tehdä itse tai ostaa valmiina. Sitä myydään aasialaiskaupoissa nimellä "chilli bean sauce" tai "chilli bean paste".

Oheisen ohjeen ainesmäärillä syntyy aikamoinen satsi syötävää. Mutta ei se haittaa. sillä tämä on taivaallista myös seuraavana päivänä. Koisojen rakenne saattaa tosin kärsiä uudelleenlämmityksestä, mutta makuun sillä ei ole onneksi vaikutusta. Tästä pystyy kyllä nauttimaan jääkaappikylmänäkin, terv. nimim. "Been there, done that".

Jos teet setsuanilaisia munakoisoja osaksi laajempaa kiinalaista ateriaa, niin säädä annoskokoa tarjolla olevien muiden ruokien lukumäärän sekä syöjien nuppiluvun mukaan.
Kastikkeeseen tarvitset:
2 rkl chili-härkäpaputahnaa
1½ rkl soijakastiketta
1½ rkl sokeria
1½ rkl (mustaa) riisiviinietikkaa
2 tl seesamiöljyä
1 dl vettä
3 tl maissijauhoja

Lisäksi tarvitset:
2 isoa munakoisoa
muutaman sentin pätkän inkivääriä
4 valkosipulinkynttä
3 kevätsipulia
öljyä
½ rkl jauhettua setsuaninpippuria
keitettyä riisiä

Tee näin:
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään kattilassa. Lämmitä kastiketta sen verran, että sokeri sulaa.

Pilko munakoisot kookkaahkoiksi kuutioiksi. Kuori inkivääri ja valkosipulinkynnet. Silppua ne atomeiksi. Leikkaa kevätsipulit ohuiksi renkaiksi.

Kuumenna öljy pannulla tosi kuumaksi. Paista munakoisopaloihin kuumassa öljyssä kullanruskea pinta. Paista koisot parissa erässä, että pannu ei jäähdy liikaa. Valuta paistetuista munakoisoista ylimääräiset öljyt talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen.

Lorauta pannulle hieman öljyä ja vähennä lämpöä. Lisää pannulle silputut inkiväärit ja valkosipulit sekä setsuaninpippurijauhe. Hämmentele noin minuutin verran.

Lisää pannulle munakoisot ja kevätsipulit. Hämmentele niitäkin noin minuutin ajan.

Lisää joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Tarjoa heti keitetyn riisin kanssa.

17. helmikuuta 2015

Japanilainen kaalipannari

Innostuin tuossa joku aika sitten kokeilemaan ensi kertaa okonomiyakin tekemistä. Olen syöynyt tuota herkkua pariin otteeseen ja molempien maistelukertojen muistot ovat olleet erittäin positiivisia.

Hyvän maun lisäksi mieleen on jäänyt kaikertelemaan aavistus, että näiden lättyjen tekeminen olisi jotenkin hankalaa. Väärin. Pannaritehtailu on hirmu helppoa, mutta ainesten haaliminen voi olla haasteellista, jos asuinpaikkakunnallasi ei satu olemaan Tokyokanin kaltaista aarreaittaa. Onneksi useita Tokyokanissa myytäviä tuotteita voi tilata myös putiikin verkkokaupasta.
Okonomiyaki on japanilainen suolainen pannukakku, jonka perusraaka-aineita ovat jauhot, muna, vesi ja silputtu kaali. Pannaritaikinan joukkoon voi laittaa katkarapuja, kinkkua, pekonia tai mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ensimmäisen koe-eräni valmistin pelkällä kaalilla.

Taikinaan laitettavien ainesten lisäksi myös höysteissä monenlaiset variaatiot ovat sallittuja. Yleisimpiä lisukkeita lienevät makea okonomiyaki-kastike (tätä voisi tehdä itsekin, mutta tällä kertaa mentiin valmissoossilla), japanilainen kewpie-majoneesi sekä katsuobushi eli kuivatut tonnikalahiutaleet. Niiden lisäksi holvasin pannareiden päälle kevätsipulia sekä nori-jauhetta.

Oheisen reseptin mukaisesta satsista syntyy kaksi halkaisijaltaan noin 20 senttistä pannaria eli täyttävähkö iltapala kahdelle. Varoitukseksi sanottakoon, että nämä ovat sitten melko koukuttavaa kamaa.
Taikinaan tarvitset:
100 g okonomiyaki-jauhoja (voi korvata vehnäjauhoilla)
1 dl vettä
munan
100 g kaalia
kevätsipulin
suolaa

Lisäksi tarvitset:
okonomiyaki-kastiketta
kewpie-majoneesia
kevätsipulia
nori-jauhetta
katsuobushia

Tee näin:
Sekoita jauhot ja vesi keskenään. Riko joukkoon muna ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää taikinaan silputut kaalit ja kevätsipulit. Mausta ripauksella suolaa.

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja ja kaada puolet taikinasta pannulle. Tasoita taikina pyöreäksi pannukakuksi ja paista se miedolla lämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Kypsennä samalla tavoin loput taikinasta.

Siirrä kaalipannarit lautasille ja pursota niille ristikko okonomiyaki-kastikkeesta sekä majoneesista. Ripottele päälle reilusti silputtua kevätsipulia, jauhettua noria sekä katsuobushia. Tarjoa heti.

14. helmikuuta 2015

Hugo - hyvvää ruokaa Oulusa

Terveisiä Oulusta, jossa vietän parhaillaan ruoka- ja kyldyyriteemaista viikonloppua. Ruokaosio potkaistiin käyntiin eilen pastanjauhajien kanssa illastuksen merkeissä ravintola Hugossa (Rantakatu 4, Oulu). Olin kuullut Hugosta hyvinkin suopeita arvioita, jotka ensivisiittini aikana osoittautuivat paikkansa pitäviksi. 
Tom Collinseja imaillessamme ihmettelin pöydässä olevia kirkkaita muovisia lieriöitä, joiden merkityksen jauhajat muikeasti hymyten kertoivat paljastuvan aikanaan. Niiden funktio selvisikin ruoka- ja viinilistojen saapuessa, kun listat sisältävät tabletit asetetltiin näille tellingeille. Kuinka kätevää!
Aikamme pähkäiltyä päädyimme valitsemaan viiden ruokalaijin menut viinipakettien kera. Setti alkoi lupaavasti sekä silmiä että suita hemmotelleella madekeitolla.
Erityisesti tykkäsin siitä, että mateen palat oli keittämisen sijasta paistettu ennen niiden yhdistämistä järjettömän herkulliseen liemeen, jonka viime tipat piti mopata huolella lautaselta niin ikään emähyvällä saaristolaisleivällä. 
Sopalle paritettu Wither Hillsin Marlborough Chardonnay 2012 ei ollut mielestäni ihan paras mahdollinen valinta, vaikka se sinällään oli erinomaista. Mahtavat herukkaiset aromit tavoittivat nenän jo siinä vaiheessa, kun viiniä kaadettiin. Tarkempi nuuhkaisu aiheutti saman efektin, joka syntyy kun työntää päänsä mustaherukkapuskaan. Tämä olisi passeli kuuman kesäpäivän viini.
Seuraava annos oli henkilökohtainen suosikkini. Siinä oli Peltolan Blueta moussena ja murusina, mustajuurta, karamellisoituja saksanpähkinöitä sekä ilmavan höttöisää timjamille maistuvaa pesusienimäistä juttua. Mainio sapuska, jonka rippeet piti myös kerätä tarkasti talteen leipäpalalla. 
Biecher & Schaalin Julien Schaal Pinot Gris Nature 2013 toimi oivallisesti timjamisten ja kermaisten soundien komppaajana.
Seuraavaksi vuorossa oli oletettavasti aikamoista askartelua vaatinut lihakuutio, jossa ylikypsää possunniskaa oli kääritty ilmeisesti ohuenohueen mahaverkkoon, prässätty nopaksi ja paistettu pinnaltaan kauniiksi. Sen kanssa tarjoiltiin makeahkoa salottisipulipyreetä, beluga-linssejä, viikunabiittejä ja portviinikastiketta. Nam.
Muhevan marjaisa Mount Riley Pinot Noir 2013 oli aivan täydellinen valinta possun kaveriksi. Tätä viiniä lirppiessä tuli iso ikävä tasmanialaisia pinot noireja.
Pääruoaksi söimme Tannilan tilan poron fileetä palsternakalla, perunalla, porkkanalla sekä katajanmarjakastikkeella ryyditettynä. Oikein onnistunut kokonaisuus, joskin soossi olisi voinut olla reilummin katajanmarjoilla maustettua.
Espanjalainen Bodegas Cepa 21:n Hito 2013 sopi poroviiniksi hämmentävän hienosti jättäen suuhun jännän lakritsisen jälkimaun.
Suklaa-ananasjälkkäri ensi alkuun hieman epäilytti, mutta suklaaganachen, grillatun ananaan ja mandarinijäätelön yhdistelmä niin sanotusti osui ja upposi.
Nannaa oli myös piemontelaisen II Falchetton Moscato D'asti Tenuta Del Fant 2013, jonka pirskahtelevassa tuoksussa oli sekä kukkaketoa että vaahtokylpyä.
Kahvin kanssa tarjolle tuotiin fudgea, marmeladia ja suklaanamuja, joista varsinkin fudge oli optimaalisen imelää.
Siunatuksi lopuksi saimme vielä imakat moukut Baileys Chocolat Luxea, joka on belgialaisella suklaalla pimpattu versio tutusta kermalikööristä.

Alkudrinksu, viiden ruokalajin menu viineineen ja (N)espresso maksoivat 124 euroa, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen summa näin laadukkaista pöperöistä. Jos siis matkaat Ouluun, niin muistathan varmistaa, että sinulla on pöytä varattuna Hugosta reissuruokailuasi varten. Ravintola on myös paikallisten suosiossa.

11. helmikuuta 2015

Jogurttinen rypälepommi

Kolme kafrua kävi viime sunnuntaina luonani brunssilla, jolla tarjoilin sienisapuskoita. Sieniteeman taustalta löytyvät yhden syömävieraista itselleen asettamat tavoitteet, joista numero ysin saavuttamisen palkkio oli, että "Kulinaarimurulan emäntä kokkaa jotain sienistä".

Katoin pöytään mustatorvisienipiirakkaa ja vihreää salaattia, timjamilla ryyditettyä sieni-perunasalaattia, ruisleipää kera herkkutattilevitteen sekä sienimuffinseja. Tavoitehenkilön lisäksi mukana palkinnosta nauttimassa olivat hänen aviosiippansa sekä Valviran (!) virallinen tavoitetarkastaja.
Meinasin ensin tehdä jälkkäriksi kantarellijäätelöä, jonka ohjeen sain Suomen Gastronomien Seuran järjestämästä ja Sasu Laukkosen vetämästä sadonkorjuu-workshopista. Koska aika oli kortilla ja vähän meni pupukin pöksyyn, niin sienijäde vaihtui jogurttipiiraaseen viinirypäle-mustapippurikompotilla.
Pinta olis voinut olla tasaisempikin.
Piiraan ohjeen löysin americcalaisen Bon Appétit-lehden sivuilta. Originaaliohjeessa pohjaan käytettyjen gingersnapsien sijasta murskasin pohjatarpeiksi riistofirman kanelisia Bastonge-keksejä ja koska en löytänyt syvän purppuraisia viinirypäleitä, keittelin kompotin kasaan hiukan hailakamman värisistä tyypeistä.

Täytteen rakenne olisi voinut olla ehkä karvan verran napakampi, eikä kompottikaan ollut siirappisuutensa puolesta mikään tyylipuhdas suoritus. Mutta kyllähän tuo tuntui brunssiseurueelle kelpaavan, koska he sitä halulla söivät.
Pohjaan tarvitset:
5 dl keksinmuruja
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
½ tl suolaa
6 rkl sulatettua voita

Täytteeseen tarvitset:
2 tl liivatejauhetta
2 rkl maitoa
9 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl sokeria
puolikkaan sitruunan raastetun kuoren
1 dl maitoa

Kompottiin tarvitset:
7 dl siemenettömiä tummia viinirypäleitä
1 dl ruskeaa ruokosokeria
½ dl sitruunan mehua
1 tl jauhettu mustapippuria
ripauksen suolaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 160-asteiseksi.

Hienonna keksit koneellisesti tai manuaalisesti. Lisää keksinmuruihin jauhot, sokeri ja suola. Kaada joukkoon voisula ja sekoita kunnes seos muistuttaa märkää hiekkaa.

Painele muruseos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa uunin keskiosassa 25 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä.

Aloita täytteen työstäminen sekoittamalla liivatejauhe ja 2 ruokalusikallista maitoa keskenään. Anna seoksen ässehtiä noin 10 minuuttia.

Sekoita jogurtin joukkoon sokeri ja sitruunankuoriraaste.

Lämmitä desi maitoa ja lisää joukkoon maitotilkassa turvonnut liivatejauhe. Sekoita tasaiseksi.

Kaada maito-liivateseos jogurtin joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada täyte jäähtyneelle piiraspohjalle ja anna hyhmettyä jääkaapissa vähintään kahden tunnin ajan.

Valmista kompotti kiehauttamalla kaikki sen tykötarpeet kattilassa. Anna pöhistä reippaalla höngällä kunnes sokeri on sulanut. Anna seoksen pulputtaa miedolla lämmöllä kunnes rypäleet ovat hiukan muhjuuntuneet ja liemi on siirappimaista.

Jäähdytä kompotti hyvin ja tarjoile se piiraan kaverina.

7. helmikuuta 2015

Olen rakastunut

Lyhyestä virsi kaunis eli näin se tapahtui.

Luin viimeviikkoisen Hesarin torstaisivuilta jutun, jonka kainalossa oli filippiiniläisen possupadan eli adobon resepti.

Tällä viikolla tein tuota pataa.

Aamen.
Tarvitset:
2 kokonaista val­ko­si­pu­lia
800 g luomusian nahallista ­vat­saa
2 rkl ­öl­jyä
1½ rkl ko­ko­nai­sia mus­ta­pip­pu­rei­ta
2 laa­ke­rin­leh­teä
6 rkl fa­rii­ni­so­ke­ria
1 dl soi­ja­kas­ti­ket­ta
1 dl val­ko­vii­ni­etik­kaa
7½ dl vet­tä

Tee näin:
Erot­te­le val­ko­si­pu­lien kynnet ja riko niiden rakenne esimerkiksi veitsen lappeella. Alkuperäisessä ohjeessa kuoret jätettiin paikoilleen, mutta minä räpelsin suurimman osan niistä pois.

Puh­dis­ta sian­na­has­ta mah­dol­li­set epä­puh­tau­det veitsellä rapsuttamalla. Leikkaa liha noin 2 x 2 sentin kokoisiksi paloiksi.

Kuu­men­na öljy kattilassa. Lisää valkosipulit ja anna niiden kihistä kuumassa öljyssä (hönkä saa olla täysillä). Li­sää mus­ta­pip­pu­rit ja laa­ke­rin­leh­det. Sekoita hyvin.

Lisää kattilaan sian­pa­lat ja anna niiden kypsyä hetken verran. Li­sää jouk­koon 4 ruo­ka­lu­si­kal­lis­ta fa­rii­ni­so­ke­ria. Sekoita hyvin.

Sekoita soijakastike ja etikka keskenään. Kaada seos kattilaan ja sekoita hyvin.

Lisää joukkoon vesi ja anna nesteiden kiehahtaa. Vähennä lämpöä ja an­na padan pöhistä kannen alla tunnin verran.

Lisää kattilaan vie­lä 2 ruokalusikallista fa­rii­ni­so­ke­ria ja kypsennä pataa miedolla lämmöllä ilman kantta vielä tunnin ajan.

Tarkista suolaisuus ja tarjoa keitetyn riisin kanssa.

5. helmikuuta 2015

Pronksin kautta maisemalounaalle

Aika lailla täsmälleen kuukausi sitten päiväristeilimme kaupan täti ja bloggaajakamu Annan kanssa Tallinnaan. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli käydä lounaalla kovasti kehutussa ravintola Noassa (Ranna tee 3).

Nos sijaitsee pienen matkan päässä Tallinnan keskustasta. Sinne pääsee kätsysti Viru-keskuksesta lähtevällä bussilla 1A (jää pois Tuule teen tai Meriväljan  pysäkillä, Noa on suurinpiirtein noiden pysäkkien puolivälissä). Myös taksi vie perille, mutta bussilla kulkeminen tulee halvemmaksi (uudelleenladattavan matkakortin hinta on 5 euroa ja päivän lippu maksaa 3 euroa) ja samalla rahalla voi kikatella bussipysäkkien nimille (kuten Lillepi ja Pronksi).
Noa on jaettu kahteen tilaan, joista suurempi on auki ainoastaan iltaisin. Isomman salin puolella tarjoillaan kiehtovan oloisia viiden tai seitsemän ruokalajin menuja, meidän testaamamme pienen puolen lista on rouheampaa kamaa. Viime vuoden Tallinnan top 50-ravintolarankingissa iso sali arvioitiin ykköseksi ja karvahattupuolikin löytyi sijalta 20.
Retkipäiväämme sää ei niin sanotusti suosinut, mutta myrskyävää merta oli oikein mukava tarkkailla ravintolan sisäpuolelta. Ja kun takaisin paatillekaan ei ollut mikään tulipalokiire, niin sitä viiniäkin tuli sitten nautittua ehkä normilounasta enemmän.

Ravintolan sapuskat eivät edusta selkeästi mitään tiettyä tyyliä, kuvaavin väljähkö määrittely voisi olla vaikkapa pohjoiseurooppalaista aasialaisella twistillä. Joka tapauksessa ruoka oli hävyttömän hyvää.
Aterian aluksi pöytään tuodun tomaattisen leivän kanssa oli tarjolla mielenkiintoisella yrttipölyllä maustettua voita.
Tilasin alkuun kaalisalaattia, jossa oli kaalin lisäksi kurkkua, pähkinöitä, valkosipulia ja levää. Salaattikastike oli tuttua japanilaista seesamisoossia, jota tulee silloin tällöin ostettua Tokyokanista (kovin usein sitä ei tohdi hankkia, sillä sitä voisi juoda suoraan pullosta). Salaatin pariksi suositeltu Baron Knyphausenin Riesling Baron K Kabinett 2011 toimi ruokajuomana loistavasti.
Pääruoaksi valitsin aikani pähkäiltyä kuningasrapua, jonka kanssa samalle lautaselle olivat päässeet kannullinen supermaukasta bisque'ta sekä ruohosipulisilppukannen alle kätketty kipollinen silkkisen pehmeää perunamuussia, joka oli lähestulkoon yhtä täydellistä kuin Joël Robuchonin kehittelemä muussi. Tykkäsin paljon.

Mieluista ja suunmukaista oli myös ravun kanssa lirppimäni sisilialaisen Calatrasi & Miccichèn Grillo, jota piti ihan ottaa santsilasillinen.
Jälkiruoka oli syömäni setin heikoin lenkki. Annoksessa oli minun makuuni pikkuisen liikaa elementtejä. Sitruunaisen juustokakkusiivun lisukkeiksi olisivat riittäneet pelkät mustikat, sillä sinänsä maukkaiden murusten päällä pötköttelevä sinänsä maukas basilikasorbetti ei oikein sopinut kakun ja mustikoiden kolmanneksi pyöräksi. Aika usein vähemmän on enemmän, kuten kuvassa taustalla näkyvä Annan grillibanaani.

Kolme ruokalajia, kolme ISOA lasia viiniä ja calvados-moukku kustansivat 66 euroa eli herkut eivät olleet hinnoilla pilattuja. Noaan täytyy ehdottomasti palata ilta-aikaan maistelumenuja testaamaan.

Kulinaarimurula suosittelee Noaa lämpimästi kaikille niille, jotka etsivät Tallinnasta uusia makuelämyksiä.

2. helmikuuta 2015

Potut pottuina

Kävi sitten niin, että ystävien ja kylänmiesten suosiollisella avustuksella naudanliha-olut-sienipiiraani voitti tammikuun ruokahaasteen, joten tässä sitä nyt ollaan isoon ääneen julistamassa helmikuun haasteteemaa, joka on peruna

Mahdollisille nuoremmille lukijoille kerrottakoon, että kuukauden ruokahaaste on jo kahdeksan (8) vuoden ajan jatkunut leikkimielinen ruokabloggaajien perinne, jossa haastesapuskaan käytettäviä tykötarpeita ei (välttämättä) sponsoroi kukaan eivätkä bloggaajat saa vaivojensa palkaksi muuta kuin kyseenalaista kunniaa. Siitäkään huolimatta sitkeä haasteenpentele ei suostu kuolemaan.
Pottuja Union Square Greenmarketilla New Yorkissa keväällä 2012.
Mutta asiaan eli perunaan. Tuon Etelä-Amerikasta lähtöisin olevan mukulan käyttö yleistyi Euroopassa 1700-luvulla, kun huimat löytöretkeilijät roudasivat potakkaa reissuiltaan tuomisiksi emämaihin. Suomeenkin pottu rantautui Pommerin sodasta palaavien tyyppien mukana. Nykyään peruna lienee kaikille tuttu ja turvallinen raaka-aine, joskin hiilihydraattitietoinen kansanosa häntä kovasti vältteleekin.  
Pottuja Farm Gate Marketilla Tasmanian Hobartissa syksyllä 2013.
Peruna on hämmentävän monipuolinen kaveri. Vaikka niitä on saatavilla ympäri vuoden, ovat varhaisperunat loistava esimerkki suomalaisesta sesonkiherkusta. Yksinkertaisimmillaan potut ovat keitettyinä, höyrytettyinä tai paistettuina, mutta niiden hyödyntämismahdollisuudet ruoanlaitossa ja leivonnassa ovat loputtomat: niistä voi tehdä muuseja, pyreitä, pyttipannuja, puuroja, uuniperunoita, laatikota, keittoja, lastuja, salaatteja, gnoccheja, lettuja, fondanteja, täytettyjä perunankuoria, frittejä, röstejä, rieskoja, täytteitä pizzoihin tai piiraisiin, puffattuja pottuja ja vaikka mitä!

Nyt on siis oikea aika kaivaa reseptikätköistä oma luottoperunaohjeesi ja kokata se mukaan kisaan. Lue oheiset säännöt ja innostu perunasta!
Pottuja etelähelsinkiläisessä keittiössä alkuvuodesta 2015.
Säännöt
Kuukauden ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei tarvitse välttämättä olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.

Bloggaajan tulee ilmoittautua mukaan kilpailuun 1.-22.2.2015 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla ajanjaksolla. Ilmoittautuminen tapahtuu lisäämällä haastepostauksen osoite (URL) kommenttina tähän kirjoitukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan postauksessaan olevien kuvien käyttöön sekä niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvetopostauksessa.

Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 23.2.2015, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun.

Äänestysaika päättyy 27.2.2015 ja voittaja julkistetaan 28.2.2015. Helmikuun 2015 ruokahaasteen voittaja järjestää maaliskuun 2015 ruokahaasteen.

Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 3.3.2015. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...