Ylivuotinen karpalotöhnätorttu

Tein tätä hurmaavaa herkkupiirakkaa melko täsmälleen vuosi sitten, mutta eipähän ole tullut asiasta täällä aikaisemmin kerrottua. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä karpalocurpiiras on kerrassaan makoisa jälkiruoka tai kahvipöydän kuningatar.

Törmäsin ohjeeseen New York Timesin kokkaussektorilla ja korvamerkkasin sen alati kasvavalle kokeiltavien reseptien listalleni. Kun syömäkylään oli tulossa keliaakikko, ohje päätyi työstettäväksi, sillä tortun pohjaan ei tule pöläystäkään venhäjauhoja, vaan se väännetään riisijauhoista ja pähkinöistä. Ja tietty voista ja sokerista.

Karpalocurdiin liukenee aikamoinen keko sokeria, mutta hapan marja sen kyllä kestää. Appelsiini (ja varsinkin sen raastettu kuori) puolestaan tuo täytecurdiin mukavaa vääntöä ja taittaa kivasti makeuttakin.

Curdille en ole vieläkään keksinyt töhnää parempaa suomenkielistä versiota. Se kun ei oikein ole tahnaakaan ja levite puolestaan on turhan voileivänpäällisoletettu termi. Tahdas on hieno sana, mutta sen taivuttaminen on vähän hankalaa. Siksi töhnä. Myös möhnä maistuu suussa hyvältä.

Pohjaan tarvitset:
180 g hasselpähkinöitä
2,5 dl riisijauhoja
ripauksen suolaa
100 g voita
100 g sokeria

Täytteeseen tarvitset:
appelsiinin
400 g karpaloita
200 g sokeria
100 g voita
2 munaa
2 keltuaista

Tee näin:
Ota voi ajoissa jääkaapista pehmenemään.

Laita pähkinät ja puolet riisijauhoista tehosekoittimeen. Hienonna seosta, kunnes pähkinät ovat karkeina murusina. Lisää loput jauhot sekä suola. Hienonna tasaiseksi.

Vaahdota pohjaan tuleva pehmeä voi sokerin kanssa kulhossa. Lisää joukkoon pähkinä-riisijauhoseos ja sekoita taikinaksi.

Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja laita vuoka taikoineen puoleksi tunniksi pakastimeen.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Paista pohjaa vartin verran tai kunnes se on kauniin vaaleanruskea. Anna jäähtyä.

Aloita täytteen valmistus pesemällä appelsiini hyvin. Raasta sen kuori ja purista siitä mehut.

Laita kuoriraaste, mehu, karpalot ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Laita siivilä kulhoon ja kaada karpaloseos siivilään. Painele kaikki nesteet siivilän läpi kulhoon. Vispaa voi pienissä erissä lämpimään nesteeseen.

Sekoita toisessa kulhossa munat ja keltuaiset.

Ota reilu desi hieman jäähtynyttä karpaloseosta ja sekoita se varovasti munien joukkoon. Kaada loputkin karpaloseoksesta munakulhoon ja sekoita hyvin.

Kaada täyte takaisin kattilaan ja lämmitä seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan kunnes se alkaa hieman kuplia ja paksuuntua. Ota kattila pois liedeltä ja anna täytteen jäähtyä.

Kaada jäähtynyt täyte piiraspohjalle. Paista piirasta uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen kun poistat sen vuoasta. Tarjoile karpalocurpiiras huoneenlämpöisenä.

MCA:n innoittama tarte Tatin päärynöistä

Kun Master Chef Australian, tuon ruokarealityhistorian ihan heittämällä parhaimman ohjelman, kymppikauden (<< klikkaa linkkiä omalla vastuulla, siitä avautuvalla sivulla on kattavasti spoilereita) kuutosjakson painetestissä kilpailijoiden piti valmistaa tarte Tatin hurmaavan Maggie Beerin ohjeella, niin kylläpä alkoikin tehdä mieli tätä klassista keikauspiirasta.  

Omenoiden sijasta tein tarte Tatinin päärynöistä, sillä olin juuri ostanut torilta satsin mahtavia, kotimaisia päärynöitä. Paitsi makunsa, niin myös kokonsa puolesta ne olivat kuin tehty tätä torttua varten.

Laiskana emäntänä oikaisin ja hain taikinan kaupan pakastekaapista, koska niin oli lupa tehdä Maggie Beerin sivustolta löytämäni ohjeen mukaan. Samira, Metter ja Michelle toki työstivät torttutaikinan lisäksi myös vaniljajäätelöä sekä syntisen paksua vaniljakastiketta, mutta he ovatkin Master Chef Australian finalisteja.

En myöskään käyttänyt karamelliin verjuicea eli hapanrypälemehua, koska semmoista ei sattunut kaapissani olemaan. Aika herkullisen leipomuksen sain siitäkin huolimatta aikaiseksi.

Tarvitset:
140 g sokeria
100 g suolatonta voita
noin kilon päärynöitä
pakastelehtitaikinalevyn

Lisäksi tarvitset:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Tee näin:
Ota pakastelehtitaikina sulamaan.

Laita uuni lämpenemään 190-asteiseksi.

Laita sokeri ja voi kattilaan. Anna niiden sulaa kattilassa keskilämmöllä. Kun seos alkaa kuplia, älä hämmennä sitä. Sekoita seosta heiluttelemalla kattilaa reippaasti noin puolen minuutin välein, kunnes seos alkaa karamellisoitua. Tässä vaiheessa ei kannata poistua lieden äärestä, sillä jos karamellia ei pidä silmällä, niin se kärtsää nopeammin kuin ehdit sanoa "Matt Preston". 

Ota karamellikattila pois liedeltä.

Kuori päärynät ja halkaise ne pituussuunnassa. Poista siemenkodat.

Asettele päärynänpuolikkaat leikkauspinta ylöspäin halkaisijaltaan 20 senttimetrin uunivuokaan. Kaada karamelli päärynöiden päälle.

Kauli sulanut lehtitaikina levyksi ja leikkaa siitä halkaisijaltaan 22-senttinen ympyrä. Peitä vuoassa olevat päärynät taikinalla. Painele taikinan reunat päärynöiden ja vuoan reunan väliin.

Kypsennä torttua uunissa noin puolen tunnin ajan.

Ota tarte Tatin pois uunista ja anna sen asettua kymmenisen minuuttia.

Laita iso lautanen tai tarjotin alassuin vuoan päälle ja keikauta rivakasti koko systeemi ylösalaisin, että torttu lopsahtaa irti vuoasta.

Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Suuri pastel de nata-vertailu

Tai siis suuri Suomen mittakaavassa. Maassamme pastel de nata-tarjontaa kun ei ole harmiksi saakka. Onneksi muutama toimija on kuitenkin nähnyt näissä vaniljaisella kreemillä täytetyissä leivonnaisissa myyntipotentiaalia myös pullakansan piirissä.

Pastel de nata on portugalilainen herkku, joka useiden syötävien klassikoiden tapaan on syntynyt ikäänkuin vahingossa. Se luotiin 1700-luvulla Hieronymuksen luostarissa, jossa vaatteiden tärkkäykseen käytettyjen kananmunanvalkuisten "oheistuotteena" syntyneille keltuaisille piti keksiä hyötykäyttöä. 

Itse en ole koskaan käynyt Portugalissa, joten en ole myöskään maistanut pastel de nataa niiden kotimaassa. Olen kyllä syönyt niitä Portugalin entisessä siirtomaassa Macaossa, minkä turvin rohkenin ryhtyä arviointihommiin kera toisen portugalinoviisin. Mainittakoon vielä sellainen anekdootti, että kumpikaan meistä ei pidä Christiano Ronaldosta.

Pastéis de nata

Ostin omilla rahoillani testiryhmällemme yhden pastel de natan Graniittitalon Lidlistä, Forumin alakerran Picnicistä sekä Runeberginkadun Levainista.

Arvioinnissa keskityimme ulkonäköön, makuun ja suutuntumaan. Emme sirotelleet torttujen päälle kanelia, vaikka olemme nähneet inttervepissä ja ruokaohjelmissa niin tehtävän.

Lidl / Pastel de nata-leivos 0,59 euroa (tuotetiedot)

Lidlin versiossa täyte oli tanakahko ja väriltään keltaisin. Kuori oli heittämällä testin rapein. Lisäksi kuoren ja täytteen välinen suhde oli Lidlin leivonnaisessa optimaalisin. Myös sen maku oli tasapainoinen, vaikka vanilja sitä dominoikin. Sitruunaa täytteen mausta emme löytäneet. Hinnaltaan Lidlin pastel de nata oli joukon edullisin.

”Oho, tää on tehty Portugalissa!”

”Taikinasta tulee mieleen joulutorttu."

"Voiskohan Lidl paistaa näitä ilman tuota surullista alumiinivuokaa?”

Picnic/ Portugalilainen leivos marjoilla 2,50 euroa (tuotetiedot)

Picnicin portugalilaista leivosta koristi kolme mustikkaa, joiden päälle oli sihdattu reippaalla kädellä tomusokeria. Emme ymmärtäneet niiden lisäarvoa tahi tarkoitusta.

Picnicin leivonnaisessa täyte oli omituisen vetistä, ehkä jopa pikkuisen juoksettunutta. Kokonaisuus oli yltiömakea (koska tomusokeroidut mustikat), vaikka snadisti palanut sivumaku leikkasi imelyyttä jonkin verran. Mustikat maistuivat, vaikka nypimme ne pois.

”Paistopinta on khyl onnnistunut.”
”Maistuu mustikoilta, wtf?”
”Tää täytehän on viittä vaille munakokkelia! Tai ainakin varttia vaille.”

Levain / PASTEIS DE NATA 3,50 euroa (tuotetietoja ei saatavilla)

Levainin tortun täyte oli rakenteeltaan kiistatta paras. Siinä myös maistui sitruuna kaikkein selkeimmin. Sinänsä hyvää täytettä oli kuitenkin aivan liikaa suhteessa ohueen kuoreen. Lisäksi kuoresta puuttui rapeus. Levainin leivonnaisen kipurajoja hipova hinta oli testisatsin korkein.

"Tää on jotenkin lössöä."
"Tooodella sitruunainen, en oo varma onks se hyvä vai huono juttu?"
"En haluis ostaa näitä, kun rahat kilahtaa sen dressinkiäiän tatskarahastoon."

Vahvasti vihertävä savukalapiiras

Kuluvan kesän aikana on tullut syötyä tosi paljon savustettua kalaa muodossa jos toisessa. Savustus jotenkin aateloi kalan kuin kalan jalostaen kunkin eväkkään ominaismakua ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Savukalasta valmistuu myös oivallinen piiras. Piiraaseen voit laittaa oikeatsaan mitä tahansa savukalaa. Itse käytin upeita kultakylkisiä silakoita. Silakka on mielestäni aivan liian aliarvostettu kala, vaikka se on hyvänmakuinen ja todella monikäyttöinen. 

Tähän savusilakkapiiraaseen tulee myös julmettu määrä tilliä sekä sipulinvarsia. Niiden tarkkoja määriä en valitettavasti pysty reseptiin kirjaamaan, joten mutu ja oma maku olkoot ohjenuorasi. Minä laitoin molempia reilulla kädellä. 

Taikinaan tarvitset:
2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
3 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
300 g savusilakoita
tilliä
sipulinvarsia
2 munaa
2 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Nypi pehmeä voi jauhoihin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun perkaat silakat.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Perkaa silakat.

Silppua tilli ja sipulinvarret.

Lisää silakat taikinapohjalle. Ripottele silakoiden päälle silputut tillit ja sipulinvarret.

Riko munat smetanan joukkoon. Mausta seos ripauksella suolaa sekä muutamalla rouhaisulla mustapippuria myllystä. Sekoita hyvin.

Kaada muna-smetanaseos silakoiden, tillien ja sipulinvarsien päälle.

Paista piirasta uunin alimmalla tasolle 35 minuuttia.

Anna piiraan jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Maaseudun Tulevaisuuden mansikkakku

Mansikka-aika on juuri nyt parhaimmillaan ja tänä vuonna ilmeisesti viileiden säiden ansiosta nuo punaiset mollukat ovat aivan älyttömän makeita. En ole oikein koskaan innostunut mansikoiden pakastamisesta, sillä tykkään ihan liikaa tuoreista versioista. Pakastettaessa mansikoiden sielu kuolee.

Katsotaan nyt kuitenkin, miten pakastusmyönteinen käytös kohdallani kehittyy. Annoin nimittäin pakastuspirulle jo pikkusormen, kun tilasin viiden kilon lootan mustaherukoita marjatkotiin.fi-palvelusta.

Mansikoita on tullut tällä satokaudella syötyä reilusti sekä pelkiltään että myös lettujen, jäätelön ja juuston höysteinä. Tein myös kesäloman aloituksen kunniaksi makoisan mansikka-valkosuklaakakun.

Reseptiin törmäsin työsuhde-etuna tarjolla olevassa Maaseudun Tulevaisuudessa, jonka 30.6.2017 ilmestyneessä numerossa kakkuohje on julkaistu. Tykötarvelistaa tuunasin sen verran, että korvasin sitruunamehun mansikkamehulla, kun se tuntui jotenkin oikeammalta.

Pohjaan tarvitset:
200 g Digestive-keksejä
80 g voita

Täytteeseen tarvitset:
6 liivatelehteä
½ dl mansikkamehua
½ l mansikoita
50 g valkosuklaata
2 dl kermaa
250 g rahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
mansikoita
valkosuklaata

Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan vedellä täytettyyn kulhoon.

Viritä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia, napsauta reuna kiinni pohjaan ja leikkaa ylimääräinen leivinpaperi pois.

Murskaa keksit esimerkiksi laittamalla ne muovipussiin ja mätkimällä niitä kaulimella. Toinen hyvä keino on hienontaa keksit kulhossa hillonuijalla hiertämällä.

Sulata voi ja kaada se keksinmurujen joukkoon. Painele muru-voiseos irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Kuumenna mehu. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja lisää liivatteet liukenemaan mehun joukkoon. Anna jäähtyä hieman.

Perkaa ja paloittele mansikat.

Raasta valkosuklaa rouheahkoksi raasteeksi.

Sähkövatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, vaniljasokeri sekä valkosuklaaraaste. Lisää mehu, johon liuotit liivatteet ja sekoita hyvin.

Kääntele rahkaseoksen joukkoon paloitellut mansikat sekä kermavaahto.

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla ja anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Irroita hyytynyt kakku vuoasta. Koristele mansikoilla ja rouhitulla valkosuklaalla.

Juustosikari, paras sikari

Pääsiäispyhien ruokavieraille muhittelemani lammastaginen alkusoitoksi pyörittelin turkkilaisia sikareita. Ne ovat herkullisia fetalla ja mintulla täytettyjä filopötköjä, joiden nimi on johdettu leipomuksen muodosta. Sylttytehtaalla juustorullat tunnetaan nimellä sigara böreği.

Valmistin sikarit Food and Wine-sivustolta löytämälläni ohjeella, jonko tykötarpeiden määrän puolitin. Filon jämistä tein old rag pien,mutta siitä lisää myöhemmin.

Filon kanssa touhuaminen vaatii sukkelia sormia, sillä taikina hapertuu käytännössä käsittelykelvottomaksi nopeammin kuin ehdit sanoa Mustafa Kemal Atatürk. Sen vuoksi filoarkit kannattaa säilyttää kosteiden keittiöpyyhkeiden välissä ja puuhailla kerrallaan vain yhden arkin parissa.

Mutta kyllä juustosikareiden eteen vähän vaivaa viitsii nähdä, ovat ne nimittäin sen verran hyviä. Väittäisin niiden olevan jopa addiktoivan hyviä eli harkitse ihmeessä alkuperäisen ohjeen kokoisen satsin tekemistä. Niin minäkin aion tehdä seuraavalla kerralla.

Tarvitset:
200 g fetajuustoa
munan
kourallisen tuoretta minttua
mustapippuria
(suolaa)
8 arkkia filotaikinaa
3 rkl sulatettua voita

Tee näin:
Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Murustele feta kulhoon. Riko joukkoon muna. Lisää kulhoon hienoksi pilkottu minttu. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja mausta se pippurilla (sekä tarvittaessa suolalla).

Laita filoarkit kahden kostean keittiöpyyhkeen väliin etteivät ne kuivu.

Työstä sikareita arkki kerrallaan. Sudi arkille voisulaa ja taita se pituussuunnassa kahtia. Leikkaa taitettu arkki puoliksi.

Levitä molempien puolikkaiden kapeampiin päihin noin ruokalusikallisen verran juustoseosta siten, että molempiin reunoihin jää noin sentin verran täytteetöntä aluetta.

Rullaa taikinapalat sikareiksi ja taita tyhjät reunat sikarin sisään parin kierroksen jälkeen.

Siirrä valmiit sikarit leivinpaperoidulle uunipellille saumapuoli alaspäin.

Valmista samalla tavalla sikareita lopuista taikina-arkeista ja täytteestä.

Penslaa pellillä olevat sikarit lopulla voisulalla.

Paista sikareita uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes ne ovat kullanruskeita.

Anna sikareiden jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Nina Lincolnin siipien havinaa

Kun aloitin ruokabloggauksen reilut 10 vuotta sitten, niin jo silloin tuduu-listallani oli keikkunut pitkään Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku. Viime kuussa sain vihdoin  vedettyä viivan tämän "pakko kokeilla joskus"-ohjeen yli, kun työstin sitä synttäriviemisiksi töihin.

Kakulle nimensä antanut Nina Lincoln työskenteli mallina 1960-luvulla, iski hynttyyt yhteen pörinäautokuskin kanssa ja ehti jossain välissä mitä ilmeisimmin valmistaa tätä mahtikakkua. Sen resepti saapui Heli Aallon mukaan Härmään formulaperheen suomalaisen au pairin repussa, josta se on kulkeutunut niin Kotilieden Suureen leivontakirjaan kuin ravintola Kosmoksen ruokalistallekin.

Ennen duunikavereiden kakuttamista tein Nina Lincolnista harjoitusversion, jota tuunasin tykötarpeiden osalta vaihtamalla tuorejuuston mascarponeen. Tai niin no tuorejuustoahan se mascarponekin on, mutta jonkin verran normiphiladelphioita rasvaisempana se sopi mielestäni tähän kakkuun hyvin.

Jännä juttu tässä juustokakussa on täytemassan ja keksipohjan jäädyttäminen. Itse pikkuisen epäilin, että kakun koostumus muuttuisi kylmän kohtelun seurauksena jotenkin rakeiseksi, mutta pelkoni oli turha.

Koekakun päälle ripottelin suklaaströsseleitä ja töihin päätynyt torttu sai yllensä reilusti rouhittua tummaa suklaata. Eri kokoisilla suklaamunilla sopivasti överiksi koristelu suklaajuustokakku voisi olla aika kiva pääsiäisjälkkäri.

Pohjaan tarvitset:
50 g voita
150 g Digestive-keksejä

Täytteeseen tarvitset:
200 g tummaa suklaata
2 munaa
250 g mascarponea
150 g sokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
suklaarouhetta tai -strösseleitä

Tee näin:  
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, niin valmis kakku on helpompi irrottaa vuoasta.

Sulata voi.

Hienonna keksit pieniksi murusiksi.

Sekoita sulatettu voi keksinmurujen joukkoon ja painele seos irtopohjavuona pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset.

Sekoita kulhossa mascarpone ja 1 dl sokeria. Sekoita joukkoon keltuaiset sekä sulatettu suklaa.

Sähkövatkaa valkuaiset ja loput sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää seos juusto-suklaamassaan ja sekoita hyvin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto juusto-suklaa-valkuaisvaahtoseokseen.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle.

Peitä vuoka foliolla ja laita se yöksi pakastimeen.

Ota kakku pois pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Koristele kakku suklaarouheella tai -strösseleillä.

Colapossu 2.0

Jokunen (lue: yhdeksän) vuosi sitten työstin jumalaisen ihanan Nigella Lawsonin ohjeistuksella kinkun meheväksi kolajuomassa. Tänä jouluna Kulinaarimurulassa ei kinkkua järsitty, mutta Cocis-pukin hengessä muhittelin pakastimessa köllötelleen luomusian niskabiitin jouluiseksi nyhtöpossuksi.

Vai pitäisikö sanoa sianliharaasteeksi? Tästä termistä kunnia kuuluu oululaisen Ghettolan pariskunnan toiselle puoliskolle, joka lanseerasi uudissanan samoihin aikoihin, kun nyhtökaura tuli markkinoille.

Nyhtökauran nimi aiheutti herra Ghettolassa ymmärrettävää tuohtumusta, joka purkautui hänen huuliltaan muistaakseni tässä muodossa: "Saatanan ituhipit ovat omineet hienon nyhtötermin, ei tee enää mieli puhua nyhtöpossusta, minä alan kutsua sitä sianliharaasteeksi, raaste on terveellistä!"

Joulun makua kassleriin toivat ameriikkalaisen limonaadin lisäksi kaneli ja tähtianis. Voin myös vakuuttaa, että aattoyön uunissa matalahkossa lämmössä ässehtineestä lihapalasta leviää huusholliin varsin kinkkuinen bukee.

Täytin jouluisella sianliharaasteella briossisämpylöitä, joiden ohjeen bongasin Savusuolaa-blogista. Resepti oli hyvä, taikinaa oli superhelppo käsitellä ja se kohosi loistavasti. Sämpylätkin nousivat hienosti ja olin juuri ryhtymässä voitelemaan niitä, kun puhelin soi ja juutuin pitkähköön juoruilusessioon, jonka aikana mahtisämpylät lätsähtivät. Meni vähän joulufiilis siitä kyllä.

Lättänäsämpylöiden väliin lätkin sianliharaasteen lisäksi aivan älyttömän hyvää lanttumajoneesia (50/50-suhteessa keitettyä lanttua soseena/valmismajoneesia), pikkelöityjä porkkanasuikaleita (pikkelöintiliemessä vettä, valkoviinietikkaa, sokeria ja suolaa sopivassa suhteessa) sekä punasipulisilppua. Herkullista!

Jouluiseen sianliharaasteeseen tarvitset:
kilon kassleria
2-3 tl suolaa
litran Coca-Colaa
sipulin
2 tähtianista
kanelitangon

Tee näin:
Ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen sen laittamista uuniin.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi.

Leikkaa lihapala reiluiksi viipaleiksi. Taputtele viipaleiden molemmille puolille suolaa.

Asettele lihasiivut uunivuokaan sipulin, tähtianisten ja kanelitangon kanssa. Kaada vuokaan myös kola.

Peitä vuoka foliolla ja anna possun olla uunissa tunnin ajan.

Ota vuoka uunista ja käännä viipaleet. Laske samalla uunin lämpö 150 asteeseen. Peitä vuoka ja laita se takaisin uuniin.

Kypsennä possua noin pari tuntia, käännä viipaleet vielä kertaalleen ja anna lihojen muhia uunissa parisen tuntia lisää.

Nosta lihat liemestä ja siivilöi liemi.

Riivi hieman jäähtyneet lihat kahdella haarukalla riekaleiksi ja mausta ne siivilöidyllä kypsennysliemellä.

Kaikkea muuta kuin äkkimakea herukkapiiras

Vaikka makeat marjat ovat namia, tykkään ehkä kuitenkin enemmän happamasta kamasta kuten puolukoista, karviaisista, karpaloista ja erityisesti kaiken maailman herukoista.

Tässä herukkapiiraassa marjojen happamuutta taittaa omille makunystyröilleni juuri sopivasti täyte, jossa on punaherukoiden ja rahkan lisäksi yli-imelää kondensoitua maitoa. Piiraassa toimisivat varmasti muutkin edellä mainituista marjoista. Ja miksei sitä voisi tehdä vaikka mustikoistakin.

Vein punaherukkaapiiraan muassani jälkkäriksi burgeringrillausbakkanaaleihin, jotka pullapoliisi-Aleksi siippoineen eilen organiseerasi. Omasta mielestäni torttu oli ihan syötävää, mutta muulle seurueelle se taisi sittenkin olla vähän liian hapanta. Kiitos ja anteeksi siis.

Kaik mänt!

Pohjaan tarvitset:
100 g voita
½ dl ruskeaa ruokosokeria
munan
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta

Täytteeseen tarvitset:
5 dl punaherukoita
250 g rahkaa
397 g kondensoitua maitoa
munan

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon muna sekä vehnäjauhot ja manteijauhe. Sekoita hyvin.

Taputtele taikina uuninkestävän piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada herukat pohjalle.

Sekoita rahka, kondensoitu maito ja muna keskenään. Kaada seos marjojen päälle.

Paista piirasta uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Put the lime in the coconut

Palaan vielä hetkeksi taannoisiin kirkollisiin juhlapyhäsyömisiin, niin saan kirjailtua pääsiäissunnuntain menun blogiin kokonaisuudessaan. Alkunapoiksi tarjoilin bánh mì-munia ja pääruoaksi lammaspullia. Sekavan kokonaisuuden kruunasi pirtsakka kookos-limepavlova.

Tämä on mukavatekoinen jälkkäri, koska munat tulevat hyötykäytetyiksi kokonaan: valkuaiset uppoavat marenkiin ja keltuaisista vatkautuu curdia. Curdin maustoin tällä kertaa limellä, koska se passasi erinomaisesti kuivakaappien kätköistä löytyneellä kookosesanssilla maustetun marenkipohjan kaveriksi. 

Kookosuute on Australian tuliaisia ja se on ollut kovin riittoisaa. A little goes a long way, sillä jo muutamalla tipalla saa aikaan kerrassaan käsittämättömän kookoksisen lopputuloksen. Kookoskammoisille (joita heitäkin kuulemma keskuudessamme vaeltaa) tätä herkkua en siis suosittele.

Lime curdiin tarvitset:
4 keltuaista
2 dl sokeria
2 rkl raastettua limen kuorta
½ dl limemehua
50 g voita

Marenkipohjaan tarvitset:
4 kananmunan valkuaista
2½ dl sokeria
1 tl väkiviinaetikkaa
½ rkl maissijauhoja
½ tl kookosesanssia

Kermavaahtoon tarvitset:
2 dl kermaa
2 rkl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi tarvitset:
nokareen voita voiteluun
maissijauhoja jauhotukseen
raastettua limen kuorta koristeeksi

Tee näin:
Valmista ensin lime curd.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vesihauteessa kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää joukkoon limen raastettu kuori sekä mehu koko ajan vatkaten.

Nosta kulho vesihauteesta ja anna seoksen jäähtyä hieman.

Vatkaa hieman jäähtyneeseen seokseen pehmeä voi pieninä kuutioina.

Laita tahna jääkaappiin jähmettymään.

Tee seuraavaksi marenki.

Laita uuni lämpenemään 120-asteiseksi.

Sähkövatkaa huoneenlämpöisiä valkuaisia kulhossa, kunnes vaahtohuiput eivät latistu heti kun nostat vatkaimen pois.

Jatka vatkaamista ja lisää sokeria noin ruokalusikallinen kerrallaan. Sokerin loputtua tuloksena tulisi olla kiiltävää ja tanakkaa tavaraa.

Kääntele etikka, jauhot ja kookosuute hellävaroen valkuais-sokeriseoksen joukkoon.

Laita uunipellille pari folioarkkia. Piirrä veitsenkärjellä folioon ympyrä, jonka halkaisija on noin 20 senttimetriä.

Sudi ympyrään sulatettua voita ja ripottele päälle maissijauhoja.

Täytä voideltu ja jauhotettu ympyrä valkuais-sokeriseoksella. Kakkaran tulee olla reunoiltaan hieman keskustaa korkeampi.

Kypsennä marenkia uunissa tunti ja vartti.

Käännä uunista lämmöt pois, Avaa luukku hiukan raolleen ja anna pohjan jäähtyä yhdessä uunin kanssa.

Vatkaa kerma tomu- ja vaniljasokerin kanssa löysäksi vaahdoksi.

Kokoa pavlova levittämällä lime curdia marenkipohjalle. Peitä curd kermavaahdolla ja koristele se raastetulla limen kuorella.

Tarjoa heti.

Keltainen kermakakku

Tämä on jo toinen kerta tänä vuonna, kun kunnostaudun kakkumaakarina (tosin se eka torttu ei vaatinut varsinaisesti leipomista vaan hyydyttämistä). Fakta on silti pikkuisen hämmentävä, koska kokkailen paljon mieluummin suolaisia kuin makeita syömisiä ja jauhopeukalonikin on kohtalaisen keskellä kämmentä.

Syyn baakkelsin numero kaksi valmistukselle antoi taannoinen vitello rutilus-dinneri, jolle piti loihtia jotain jälkkäriä. Kiitos internetzin, löysin brittiläisen delicious.-lehden sivuilta herkulliselta kuulostavan suklaa-appelsiinipiiraan ohjeen.

Leipomuksen toteutus osoittautui aika haastavaksi erityisesti taikinan työstön osalta. En onnistunut saamaan piirakasta yhtä sievää kuin originaalireseptin yhteydessä olevassa kuvassa, eikä minun karamellikastikkeenikaan ollut vissiin ihan sellaista kuin piti, mutta aika hemmetin hyvää tästä silti tuli. Toisaalta, jos täytteessä on puoli litraa kermaa, niin lähtökohta oivalliselle vanhan liiton jälkiruoalle on jo melko hyvä.

Pohjaan tarvitset:
80 g sokeria
150 g suolatonta voita
260 g vehnäjauhoja
30 g kaakaojauhetta
munan
2 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
8 keltuaista
75 g sokeria
5 dl kermaa
appelsiinin raastetun kuoren

Karamellikastikkeeseen tarvitset:
100 g sokeria
2 rkl vettä
1 dl kermaa
30 g suolatonta voita
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
appelsiinin siivuja koristeluun

Tee näin:
Sekoita kylmä, kuutioitu voi ja sokeri keskenään. Hiero käsin joukkoon jauhot ja kaakaojauhe, kunnes seos muistuttaa rakenteeltaan korppujauhoja. Lisää lopuksi muna ja vesi.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja muotoile siitä paksuhko kiekko. Kiedo kiekko kelmuun ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 190-asteiseksi.

Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä vajaan puolen sentin paksuiseksi. Poista ylin leivinpaperi ja rullaa taikina sekä alempi leivinpaperi varoen kaulimen ympärille.

Asettele taikinakiekko irtopohjaiseen piirasvuokaan. Painele taikinaa leivinpaperin läpi vuoan pohjalle ja reunoille. Poista leivinpaperi ja siisti taikinan reunat veitsellä. Ylijäämätaikinalla voit paikkailla mahdollisia pohjaan tai reunoihin jääneitä aukkoja.

Rutistele leivinpaperiarkki mytyksi. Suorista paperi ja asettele se taikinan päälle. Kaada paperin päälle keraamisia tai kuivattuja herneitä ja laita vuoka jääkaappiin varttitunniksi.

Paista pohjaa herneineen uunissa 15 minuutin ajan. Poista herneet sekä leivinpaperi ja anna pohjan olla uunissa vielä 5 minuuttia.

Valmista täyte pohjan paistuessa.

Sekoita keltuaiset ja sokeri. Lämmitä kerma höyryäväksi ja lisää se ohuena nauhana keltuais-sokeriseokseen koko ajan vatkaten.

Siivilöi täyte ja lisää joukkoon raastettu appelsiininkuori.

Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Kypsennä piirasta uunissa vielä puoli tuntia.

Anna piiraan jäähtyä kymmenisen minuuttia ja poista se varovasti vuosta. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.

Valmista karamellikastike juuri ennen tarjoilua.

Laita sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna sekoittaen kunnes sokeri on sulanut. Anna seoksen ässehtiä miedolla lämmöllä kullanruskeaksi siirapiksi. Varo polttamasta sitä!

Kun sokerisiirappi on kullanruskeaa, lisää jokkkoon kerma. Sekoita karamellikastike miedolla lämmöllä tasaiseksi. Lisää lopuksi voi sekä ripaus suolaa.

Kuori appelsiini ja leikkaa siitä siivuja piiraan päälle koristeeksi.

Tarjoa piiras karamellikastikkeen kanssa.

Vaihtokauppakahvileipää

Tuossa joku aika sitten niin sanottu järjen valo osui minuun ja siitä voimaantuneena päätin luopua vuosien saatossa vinoiksi pinoiksi kasvaneesta erilaisten ruokalehtien arsenaalistani. En kuitenkaan ryhtynyt roudaamaan varastoja paperinkeräykseen hetimiten, vaan huhuilin ensin Facebookissa, josko hamsterigeeneillä varustetussa toverijoukossani olisi aviiseille ottajia.

Yksi hurja keräilijä ilmoittautui ja männäviikonloppuna hän saapui pienentämään lehtipinkkojani. Vaihtarina sain ison pussillisen makoisia appelsiineja eli tilanne oli selkeä win-win.

Vaihtokauppakahvien särpimeksi pyöräytin Kotilieden verkkosivuilta löytämälläni reseptillä puolukkamoussekakkua. Tuunasin originaaliohjetta jättämällä Daim-karkit pois ja korvaamalla fariinisokerin ruskealla ruokosokerilla.

Kakusta tuli kertakaikkisen herkullista, vaikka ennen hyytymisefektiä koemaistettu mousseseos makeudellaan säikäyttikin. Valmis kakku ei kuitenkaan ollut yltiöimelä, vaan dominoivana ominaisuutena oli puolukoiden raikkaus.

Pohjaan tarvitset:
250 g kaurakeksejä
100 g sulatettua voita

Täytteeseen tarvitset:
6 liivatelehteä
150 g ranskankermaa
1 dl ruskeaa ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
200 g rahkaa
200 g puolukoita
1 dl kinuskikastiketta
tilkan puolukkamehua

Tee näin:
Laita liivatelehdet veteen likoamaan.

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksinmuruihin. Painele keksi-voiseos leivinpaperoidun irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle.

Vatkaa kulhossa ranskankermaa, sokeria ja vaniljasokeria, kunnes sokeri ei enää rahise häiritsevästi.

Vatkaa toisessa kulhossa kerma kevyeksi vaahdoksi.

Yhdistä ranskankerma-sokeriseokseen vatkattu kerma sekä rahka. Sekoita hyvin.

Kääntele joukkoon myös puolukat ja kinuskikastike.

Kiehauta puolukkamehu. Puristele liotetuista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne kuumaan puolukkamehuun.

Lisää liivatemehu muiden ainesten joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten.

Kaada seos tasaisesti keksipohjalle.

Peitä irtopohjavuoka kelmulla tai foliolla. Laita vuoka jääkaappiin ja anna kakun hyytyä siellä yön yli.

Uusvanha röökikakku

Lapsena luulin, että bostonkakulla olisi jotain tekemistä tupakin kanssa. Mielleyhtymä johtui varmaankin siitä, että ennen vanhaan oli kaupan Boston-merkkisiä savukkeita, Onkohan niitä vielä myynissä?

Sittemmin opin, että rullapullalla ja kessuttelulla ei ole yhteyttä. Ei leivonnaisella kyllä ole mitään tekemistä Bostoninkaan kanssa, joten siinä mielessä röökimielikuva voisi olla jopa perusteltu.

En ole varmaan ikinä tehnyt itse makeaa bostonpullaa, mutta tätä sipulibostonia innostuin leipomaan heti, kun sen reseptin syyskuun Kantrista bongasin. Kantrin ohjeessa taikinaan kehoitettiin laittamaan 6-7 desiä jauhoja, mutta oma taikinani tuntui valmiilta jo viiden jauhodesin jälkeen.

Taikinan maustoin ja sipulit lepyttelin hunajalla, jonka ovat tehneet mehiläiset, joita on hoitanut hunjakärpästäti-Katri. Tittelistä propsit kuuluvat Käntty-Aleksille, joka on myös testannut Katrin pimppareiden hunajaa ja sen oivalliseksi todennut.

Taikinaan tarvitset:
2½ dl maitoa
25 g hiivaa
2 rkl hunajaa
ripauksen suolaa
2 dl kaurahiutaleita
5 dl vehnäjauhoja
2 rkl voisulaa

Täytteeseen tarvitset:
200 g sipuleita
2 rkl voita
1 rkl hunajaa
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
maitoa voiteluun

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Kaada maito kulhoon ja murustele joukkoon hiiva.Hämmentele maitoa kunnes hiiva liukenee nesteeseen.

Lisää kulhoon hunja, suola ja kaurahiutaleet. Sekoita hyvin.

Lisää joukkoon vehnäjauhoja vähän kerrallaan ja alusta taikinaa kunnes se irtoaa käsistä.

Lisää voisula kulhoon ja vaivaa taikinaa vielä sen verran että voi sekoittuu.

Peitä taikinakulho liinalla ja laita lämpimään paikkaan kohoamaan.

Valmista taikinan kohotessa täyte. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipulit miedolla lämmöllä käpikuultaviksi. Mausta hunajalla ja suolalla. Anna ässehtiä vielä hetkinen.

Kun taikina on kohonnut noin kaksinkertaiseksi, kauli siitä jauhoitetulla alustalla suorakaiteen muotoinen levy.

Levitä letkeät sipulit tasaisesti levylle. Kääri levy rullaksi ja leikkaa se kahdeksaan osaan.

Vuoraa pyöreä, läpimitaltaan 27-senttinen vuoka leivinpaperilla. Asettele rullasta leikatut palat vuokaan väljästi leikkuupinta ylöspäin.

Peitä vuoka liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa.

Kun palat ovat kohonneet kiinni toisiinsa, voitele leikkuupinnat maidolla.

Paista sipulibostonia uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes se on kypsä.

Hatsapurin monet kasvot

Sain kustantajalta näytekappaleen toveri Ville Haapasalon reissujen synnyttämästä gruusialaisesta ruokakirjasta. Puhun yhä vanhan (Neuvosto)liiton Gruusiasta, koska en osaa sanoa Georgia, mutta se(kin) on ymmärtääkseni sallittua. Tämän Makujen matka - Georgia -opuksen tekijäkolmikon (Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä & Juha Metso) aiemmat teokset löytyvät myös kirjahyllystäni. Suosittelen tutustumaan.

Tutustumisen arvoinen on herrojen uusin painotuotekin. Tällaiset ruokakirjat, joissa reseptien ohella maalaillaan lavealla pensselillä teeman mukaisia tarinoita, ovat itselleni perinteisiä keittokirjoja mieluisempia. Vaikka Metson kuvat ovat hauskoja ja elämänmakuisia, ovat minulle tärkeämpiä kuitenkin sanat, jotka Röyhkä on saanut tässä kirjassa mukavaan järjestykseen - joskin kuvaukset ruokiin käytettävistä raaka-aineista ovat paikoin vähän ristiriitaisia.

Ville puolestaan on inspiroinut meikäläistä kokkaamaan aiemminkin. Uunituoreesta kirjasta testiin valitsin ensimmäisenä itseoikeutetusti hatsapurin. Se on juustoinen leipä, jonka valmistusta en ole uskaltanut aiemmin yrittää, koska en ole osannut päättää, mitä netistä löytämistäni resepteistä olisin kokeillut. Niissä on melkoisesti hajontaa sekä tykötarpeiden että valmistustapojen suhteen.

Kirjasta opin, että reseptivariaatiot ovat ihan normaalia meininkiä niin taikinan kuin täytteidenkin osalta. Joillakin alueilla taikinaan ei tule muuta kuin vettä, jauhoja ja hiivaa tai soodaa, kun taas toisaalla sekaan sotketaan kermaviiliä, ranskankermaa ja keltuaisiakin.

Juustona natiivit käyttävät suolaista sulgunia, jota Instagramin taajuudella kuuluvan puskaradion mukaan saisi pääkaupunkiseudulla virolaisten ruokien putiikeista. Jos niitä ei osu reitille, niin fetan ja mozzarellan sekoitus toimii oivallisena korvikkeena.

"On olemassa erilaisia hatsapureja, mm. tuplahatsapureja, mihin tulee juustoa ja kananmunaa päälle, kun se paistetaan uunissa. Sitten on olemassa sellaisia, joihin laitetaan sisälle keitettyä kananmunaa ja juustoa ennen paistamista eli siitä tulee ikään kuin kaksikerroksinen hatsapuri. Sitten on veneenmuotoinen hatsapuri, johon paistamisen loppuvaihessa rikotaan kananmuna päälle, jolloin keltuainen jää vähän raa'aksi, ja kun leipää leikkaa, keltuainen leviää siihen päälle."

Kun aloin muistella maistamiani hatsapureja, niin kyllähän niissä tosiaan on ollut edustettuina useampia malleja. Ylävasemmalla menetän hatsapurineitsyyteni Ritsa-järvellä varhaiskypsässä 11 vuoden iässä, yläoikealle olevassa kuvassa illistelee pietarilaisessa gruusialaisessa ravintolassa nautittu hatsapuri, alavasemmalla oleva yksilö on erään Ravintolapäivän eräästä pop-up-hatsapurikioskista ja alaoikealla olla möllöttää munallinen versio helsinkiläisessä Pikku-Georgiassa, missä kävimme Käntty-Aleksin kanssa viime vuonna juhlistamassa Kosmonauttien päivää. Kaikki maistuivat hyviltä.

Hyviä olivat myös Villen ohjeella leipaisemani hatsapurit, vaikka reseptiikkaa piti pikkuisen viilata. Kirjan ohjeen mukaisella nestemäärällä taikinasta tuli jumalattoman murenevaa, joten käytin enemmän vettä kuin käskettiin. Sitä en myöskään oikein tajua, miksi nestemäärä on kirjassa ilmastu ruokalusikallisina, vaikka 7 rkl olisi aika tarkalleen 1 dl. Se desi olisi helpompi mitata. Taikinasta en taputellut "muutaman sentin paksuisia" leipäsiä, vaan noin sentin paksuisia kakkaroita. Juustoseoksesta kaksi kolmasosaa piti laittaa taikinaan, mutta yhden kolmasosan loppusijoituspaikkaa ei kerrottu. Valmiiden hatsapurien päälle tosin kehoitettiin laittamaan fetasiivuja, mutta kun minä olin jo ehtinyt hienontaa fetan ja sekoittaa sen mozzarellasilpun kanssa.

Yksi oikolukukierros lisää niin resepteille kuin muillekin teksteille olisi voinut tehdä höpöä.

Vaikka kaappieditori minussa kiinnittää huomiota muotoseikkoihin ja nillittää niistä, on se samaan hengenvetoon valmis kehumaan Makujen matkaa Gruusiaan vuolain ylisanoin. Se on juuri niin kiehtova teos kuin sen odotinkin olevan.

Ja seuraavaksi teen kermaviilihatsapureja. Munalla.

Tarvitset:
2 tl kuivahiivaa
7 rkl lämmintä vettä (laitoin noin 1½ dl)
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
munan
150 g fetaa
150 g mozzarellaa
öljyä paistamiseen
voita tarjoiluun

Tee näin:
Ripottele hiiva lämpimään veteen. Lisää joukkoon ruokalusikallinen jauhoja. Anna seistä viisi minuuttia.

Sekoita kulhossa jauhojen joukkoon ensin suola, sitten muna ja viimeiseksi hiiva-vesiseos.

Kaada taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja vaivaa kunnolla ainakin viisi minuuttia.

Hienonna feta ja mozzarella. Sekoita hienonnetut juustot keskenään ja murustele taikinan joukkoon noin kaksi kolmasosaa juustoseoksesta. Jatka vaivaamista, kunnes juusto on sekoittunut taikinaan tasaisesti sattumiksi.

Tee taikinasta pallo ja jauhota se joka puoleta. Jätä taikinapallo lepäämään kelmulla peitettyyn kulhoon muutamaksi tunniksi.

Muotoile taikinasta 3-4 noin sentin paksuista pyöreää leipästä. Paista niitä öljyssä pannulla molemmin puolin muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat kullanruskeita.

Tarjoa hatsapurit voin sekä lopun feta-mozzarellaseoksen kanssa.

Lahjaomenacrumble

Tämän sesonkiherkun syntymää täytyy hieman taustoittaa. Olen laatinut kafrulleni 12 askeleen ohjelman, jonka puitteissa hän opettelee syömään raakaa kalaa. Raa'asta kalasta nauttiminen on yksi hänen 11 tavoitteistaan, joiden edistymistä seuraa tavattoman virallinen TAVIS-tarkastaja ja joiden etenemisestä asianomistaja raportoi blogissaan.

12 askeleen ohjelmaan on sisältynyt niin Marttojen vetämää kalankäsittelykurssia kuin omatoimisesti suoritettuja harjoituksiakin. Elokuun loppupuolella kävimme eräänlaisena kurssikevennyksenä ihastelemassa eläviä kaloja SeaLifessa (jonka jälkimainingeissa opastettavani otti ja voitti Lintsin taffelruletista elämää suuremman säkillisen perunalastuja ynnä muita raksuja).

Merielämäkeikalle kalakaverini toi kouluttajalleen kaksi uuden sadon omenaa oman kotipihansa puista. Retkueen jälkeen illalla kotona alkoi tehdä hirmuisesti mieli jotain hyvää ja niistä lahjaompuista se idea yhden hengen omenacrumblesta sitten lähti.

Tein crumblen halkaisijaltaan 13-senttiseen pikkuvuokaan omenoista sekä niistä aineksista, joita kaapeista löytyi. Tuon kokoluokan vuoassa valmistettu herkku oli varsin riittävä kerta-annos makeanhimoissaan kieriskelevälle inehmolle. Ohjetta voi toki huoletta skaalata suuremmaksi, jos syöjiä on enemmän.

Tarvitset:
2 pientä omenaa
pätkän tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
½ dl ruskeaa ruokosokeria
ripsauksen kanelia
20 g voita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen.

Pese omenat ja leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi.

Kuori inkivääri ja leikkaa se silpuksi.

Sulata paistinpannussa ruokalusikallinen sokeria. Karamellisoi omenat ja inkiväärit sulassa sokerissa. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Sekoita vehnäjauhot, kaurahiutaleet, ruokosokeri ja kaneli keskenään. Lisää lopuksi joukkoon huoneenlämpöinen voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Voitele uunivuoka ja laita sen pohjalle karamellisoitu omena-inkivääriseos. Lusikoi seoksen päälle taikina tasaiseksi kerrokseksi.

Kypsennä crumblea uunissa noin puolen tunnin ajan.

Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Geeteekaakku

Jauhopeukaloni on melko keskellä kämmentä, mutta ginille persona tyyppinä tunsin pakottavaa tarvetta testata gin&tonic-kakkua, kun sen reseptiin tässä taannoin interwebzissä törmäsin. Kaikkea sitä.

Mutta kyllä kannatti kokeilla, sillä kakunteko oli naurettavan helppoa ja lopputulos kyllä ylitti odotukset. Tämän nerokkaan leipomuksen on kehitellyt muiden muassa Britain's Best Bakery-ohjelmassa tuomaroinut Peter Sidwell.

Alkuperäisessä tykötarvelistassa kehoitettiin käyttämään "self-raising flouria", joten lisäsin taikinaan normivehnäjauhojen kaveriksi hiukan leivinjauhetta. Vaikka ohjeessa on melkoinen määrä sokeria, ei valmis kakku ole mitenkään yli-imelää. Gin ja tonic eivät myöskään hirveän vahvasti paakkelsissa maistuneet, vaan hallitsevin maku oli raikas lime. Kyllä tämä mehevä herkku silti tipahtaa ihan selkeästi sarjaan aikuisten kakut.

Kakkupohjaan tarvitset:
225 g voita
275 g sokeria
kahden limen raastetun kuoren
3 munaa
210 g jogurttia
330 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutusliemeen tarvitset:
kahden limen mehun
10 cl giniä
10 cl tonicia
100 g sokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 160-asteiseksi.

Sekoita huoneenlömpöinen voi, sokeri ja limenkuoriraaste isossa kulhossa. Sekoita joukkoon munat ja jogurtti. Sekoita lopuksi joukkoon vielä jauhot ja leivinjauhe.

Kaada taikina 15 x 30 -senttiseen leivinpaperoituun vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua uunin keskiosassa 45 minuuttia. Anna uunista otetun kakun jäähtyä noin kymmenen minuutin ajan ennen kostutusta.

Valmista kostutusliemi. Laita kattilaan limemehu, gin, tonic ja sokeri, Kiehauta seos ja anna sen kuplia viitisen minuuttia, kunnes sokeri on sulanut.

Töki haarukalla kakun pintaan reilusti reikiä. Lusikoi noin puolet kostutusliemestä kakun päälle. Anna liemen imeytyä kakkuun muutaman minuutin ajan ja lusikoi sen jälkeen loput kostutusliemestä kakun päälle.

Anna kakun jäähtyä ja viimeistele se ripottelemalla sokeria kakun päälle.

Tasmaniankaipuunkarkoituspiiras

Viime vuonna näihin aikoihin olin lähdössä tsekkaamaan, millainen Australian talvi on. Se osoittautui Suomen kesän kaltaiseksi, mikä sopi meikäläisen tyyppiselle viileämmästä ilmanalasta nauttivalle henkilölle mainiosti.

Nyt käynnissä olevalle kesälomalleni en ole tehnyt kerrassaan minkäänlaisia pitkän matkan suunnitelmia, vaikka ikävä erityisesti Tasmaniaan on kieltämättä aika iso. Onneksi reissukutinaa voi lievittää edes hiukan kokkailemalla.

Taltutin kaipuutani Tasmaniaan leipaisemalla kampasimpukkapiiraan eli scallop pien. Se on paikallinen erikoisuus, josta nautiskellaan huippusalaisista lähteistä ammentamani perimätiedon mukaan varsinkin kosteiden pubi-iltojen jälkeisillä kotimatkoilla.

Voitaikinakuori kätkee alleen kampasimpukoita sekä currylla maustettua béchamel-tyyppistä soossia, jossa voi olla myös juustoa. Scallop pie kuuluu jokaisen vakavasti otettavan tasmanialaisleipomon valikoimaan ja hyvän piiraan tunnistaa siitä, että sen sisältä löytyy vähintään kolme (mielellään jopa viisi) kampasimpukkaa. Mainittakoon vielä, että tasmanialaiset kampasimpukat ovat valtavan kokoisia mollukoita ja usein piirassimpukoihin jätetään mukaan punertava mäti makua antamaan.

Omaan piiraaseeni laitoin viisi kohtalaisen kokoista pakastesimpukkaa ja määrä oli oikein passeli. Currypolitiikassa päädyin teelusikalliseen ärtsyä jauhetta ja samaan märään pliisumpaa jauhetta, mutta seuraavalla kerralla pitäydyn vain miedossa curryjauheessa, sillä se passaa paremmin kampasimpukoiden herkkään makuun. Voitaikinaa en edes harkinnut ryhtyväni tekemään itse, vaan hyödynsin valmiita lehtitaikinalevyjä.

Piiraan kaveriksi korkkasin varastoni viimeisen Tasmaniasta tänne emämaahan roudaamani valkoviinipullon. Viimeistään tämän Pooley Winesin jumalisen rieslingin myötä makumatkasin takaisin kirpeään tasmanialaiseen talvimaisemaan.

Tarvitset:
200 g kampasimpukoita
voitaikinalevyjä
30 g voita
2 tl curryjauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
40 g raastettua juustoa (käytin 6 kuukautta kypsytettyä cheddaria)
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sulata kampasimpukat. Jos olet onnekas ja saat käyttää tuoreita kampasimpukoita, niin huuhtele ja puhdista ne (jätä mädit paikoilleen) ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata myös voi-/lehtitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Aloita kastikkeen tekeminen sulattamalla voi kattilassa. Sekoita joukkoon curryjauhe ja freesaa seosta muutaman minuutin ajan.

Ota kattila pois liedeltä. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Palauta kattila liedelle ja kuumenna seosta noin minuutin ajan koko ajan sekoittaen.

Lisää maito kattilaan muutamassa erässä edelleen koko ajan sekoittaen. Kun maito on lisätty kokonaan kattilaan, kiehauta seos ja anna sen pöhistä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan välillä sekoittaen.

Mausta kastike raastettulla juustolla sekä suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä hieman.

Voitele halkaisijaltaan 14-senttisen vuoan pohja ja reunat.

Kauli pari voitaikinalevyä yhteen ja vuoraan vuoan pohja ja reunat taikinalla. Leikkaa ylimääräiset taikinat pois siten, että taikinaa jää vielä jonkin verran vuoan reunojen ulkopuolelle.

Asettele kampasimpukat piiraan pohjalle ja kaada currykastike niiden päälle.

Kauli toiset kaksi voitaikinalevyä yhteen ja asettele ne piiraan kanneksi. Leikkaa ylimääräiset taikinat pois. Nipistä pohja- ja kansitaikinoiden reunat tiiviisti yhteen. Töki haarukalla muutamia reikiä kansitaikinaan.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan. Laske lämpö 180 asteeseen ja jatka paistamista noin 20 minuutin ajan tai kunnes taikina on kypsynyt ja kansi on kauniin värinen.

Anna piiraan jäähtyä hieman ja kumoa se varovasti pois vuoasta. Tarjoa piiras salaatin kanssa.

Kaupunkijuhannuspiiras

Juhannusaatto on merkinnyt minulle jo pitkään ainoastaan tervetullutta ylimääräistä vapaapäivää. En ole sillä tavoin juhannushullu, että tuntisin pakottavaa tarvetta jonottaa ensin marketissa ja sen jälkeen maantiellä päästäkseni mökkiolosuhteisiin grillaamaan ja hyttysten syötäväksi.

Viime vuonna pakenin juhannuskiimaa Lontooseen ja tänä vuonna aion ilmeisesti viettää juhannuksen kaapissa, koska suunnitelmissani on vihdoin käydä läpi Ne Pari Tiettyä Komeroa Joihin Ei Ole Kajottu Sitten Muuton, josta on kulunut jo reippaasti yli kahdeksan vuotta (kääk!).

Jotta jaksaisin ryhtyä tuumasta toimeen, työstin eilisiltana siivousenergiaa antamaan emähyvää raastetulla sitruunan kuorella pimpattua feta-pinaattipiirasta. Siihen käyttämäni pinaatit olivat osa ensimmäistä sadonjakosaalista Kaupunkilaisten omalta pellolta, jonka osakkaaksi liityin tänä keväänä.

Oheisen ohjeen mukainen annos on suht optimaalinen halkaisijaltaan 23 senttimetrin kokoiselle vuoalle. Satsin voi jakaa myös pariin pienempään vuokaan.

Pohjaan tarvitset:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
ripauksen suolaa
3 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
nokareen voita
100 g pinaattia
150 g fetaa
puolikkaan sitruunan raastetun kuoren
2 munaa
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Valmista ensin pohja nyppimällä voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Sulata nokare voita pannulla ja freesaa pinaatit voissa letkeiksi.

Murustele feta taikinapohjalle. Raasta päälle sitruunan kuorta ja rouhi joukkoon pippuria. Levitä vuokaan myös pinaatit.

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon kerma. Mausta seos ripauksella suolaa ja reilulla rouhaisulla pippuria. Kaada seos muiden täytteiden joukkoon.

Kypsennä piirasta uunissa 30-40 minuuttia tai kunnes kerma-munaseos on hyytynyt ja pintaan on tullut hiukan väriä.

Tarjoile hieman jäähtyneenä salaatin kanssa.

Jaakkima meets Tijuana eli anarkiaa Karjalassa

Ässäketjuuntuneesta nurmeslaisesta klassikkoravintola Bombasta lopsahti parisen viikkoa sitten postilootan viesti, jossa bloggaajia kutsuttiin mukaan uudistamaan karjalaista perinneruokaa. Aihe aktivoi sudettisavolaisessa ruhossa piilevät kolmelta isovanhemmalta perityt karjalaisgeenini välittömästi, joten vetäisin mietintämyssyn korville. 

Karjalaisista sapuskoista itselleni tuli ihan ensimmäisenä mieleen karjalanpaisti, josta olen aiemmin tuunannut muiden muassa soossia pastalle. Paistin jälkeen ajatukset täyttyivät piiraista: karjalanpiirakoista, sulhaspiiraista, sultsinoista, mannapyöröistä, kukkosista ja vatruskoista. Sitten mietteisiini luikertelivat hapatetut kasvikset, kaali ja kurkut etunenässä. Päässäni pyörivät myös puolukat. 

Nappasin kiinni sultsinoiden kuorista, sillä nehän ovat ruisversio meksikolaisista maissitortilloista. Karjalanpaisti puolestaan on rakenteeltaan liki identtistä kaikkien huulilla olevien nyhtölihojen kanssa eli siitä se ajatus karjalaisista tacoista sitten lähti.

Muita täytteitä pähkäillessäni hiffasin, että coleslaw'n voi pimpata karjalaiseksi ja perusmajon maustaa puolukalla. Pisteenä iin päällä karjalaisissa tacoissa toimivat jääkaapista löytyneet etikkaan säilötyt pihlajanmarjat, mutta jos ne jäivät syksyllä säilömättä, niin puolukat tai karpalot lienevät oiva korvike. 

Majoneesin tein Turkkarin pikaohjeella ja sultsinoiden kuoritaikinan tykötarpeet lunttasin Kotilieden reseptistä. Vaikka karjalaisten tacojen koemaistajana toimineen Hella & Herkku-Annan mielestä ne olivat erinomaisia juuri tällaisina, niin seuraavalla kerralla ajelen kyllä kuoret vieläkin ohuemmiksi (ja nätimmiksi). Mutta muilta osin kokonaisuus maistui omassa suussanikin aivan älyttömän hyvältä.

Kuoriin tarvitset:
2 dl vettä
4 dl ruisjauhoja
1½-2 dl vehnäjauhoja
suolaa
50 g voita

Kaalisalaattiin tarvitset:
250 g kaalia
Myrttisen suolakurkun
2 rkl suolakurkun säilölientä
suolaa
mustapippuria

Puolukkamajoneesiin tarvitset:
munan
2 dl rypsiöljyä
1 tl dijon-sinappia
½ tl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa
valkosipulinkynnen
1 dl puolukoita

Lisäksi tarvitset:
karjalanpaistia
etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja

Tee näin:
Valmista karjalanpaisti hyvissä ajoin etukäteen, sillä sen kypsyminen kestää useita tunteja. Tacotalkoiden alkaessa voit laittaa mahdollisesti jääkaapissa majailleen paistikipon 100-asteiseen uuniin lämpenemään.

Tee ensin kaalisalaatti. Leikkaa kaalista ohuita suikaleita ja pilko suikaleet muutaman sentin pituisiksi. Leikkaa kurkusta ohuita viipaleita ja suikaloi viipaleet. Sekoita kaali- ja kurkkusilput. Lisää joukkoon kurkkuliemi. Mausta varoen suolalla ja reippaammin pippurilla. Sekoita hyvin ja jätä huoneenlämpöön ässehtimään.

Tee majoneesi. Laita kaikki ainekset puolukoita lukuunottamatta korkeaan, kapeaan astiaan. Aseta sauvasekoitin astian pohjaan siten, että sen kupu peittää keltuaisen. Käynnistä sauvasekoitin ja pidä se käynnissä astian pohjassa, kunnes seos alkaa muistuttaa majoneesia. Nosta sauvasekoitinta vähitellen ylöspäin kunnes kaikki öljy on sekoittunut majoneesin joukkoon. Kippaa mukaan puolukat ja sauvasekoita seos tasaiseksi. Laita valmis majoneesi jääkaappiin odottamaan.

Sekoita voita lukuunottamatta kaikki kuoritaikinan ainekset kulhossa. Vaivaa taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pitkähkö pötkö. Leikkaa pötköstä 20 noin parin sentin paksuista kakkaraa. Ajele kakkarat piirakkapulikalla jauhotetulla alustalla niin ohuiksi pyörylöiksi kuin kykenet. Säilytä pyörylöitä liinan alla, etteivät ne kuivu. Ripottele pyörylöiden väliin jauhoja, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni.

Sulata voi.

Kuumenna pinnoitettu tai valurautainen paistinpannu todella kuumaksi. Paista kuoria kuivalla pannulla molemmin puolin 1-2 minuuttia niiden paksuudesta riippuen. Sudi valmiiden kuorien toiselle puolelle voisulaa. Säilytä valmiit kuoret liinan alla, että ne pehmenevät.

Ota karjalanpaisti uunista ja kauho lihoja sekä hieman lientä tarjoiluastiaan. Riivi ylikypsät lihat lusikan ja haarukan avulla riekaleiksi.

Tarjoa ruistacot riivittyjen karjalanpaistilihojen, kaalisalaatin, puolukkamajoneesin ja etikkaan säilöttyjen pihlajanmarjojen kanssa.

Torttu liekeissä

Flammkuchen, Flammekueche, tarte flambée, liekkikakku - rakkaalla letulla on monta nimeä syömispaikalla vallitsevasta kieli-ilmastosta riippuen. Wikipediasta opin, että tämän ruoan liekkisä nimi juontaa juurensa sen kypsennystavasta, sillä herkku on perinteisesti paistettu puulämmitteisessä uunissa lieskojen keskellä.   

Vallan asiallisen tarte flambéen saa kyllä aikaiseksi tavallisessa sähköuunissakin. M.O.T., kun testasin jokunen viikko sitten Paahtaja-Teijon ohjetta. Originaalireseptin tykötarpeet puolittamalla (kyllä, kananmunan keltuaisen VOI puolittaa!) syntyi maittava iltapala yhdellä nälkäiselle.

Ennen uunia.

Kriittisimmät vaiheet tarte flambéen valmistuksessa olivat mielestäni pohjataikinan kaulitseminen sekä paistaminen. Pohjan tulisi olla niin ohut kuin vain inhimillisesti kaulimalla on mahdollista saada aikaiseksi ja se tulisi paistaa ritisevän rapeaksi ilman että koko eväs palaa yönmustakasi koppuraksi. Slaavikyykkäily uunin edessä sekä kypsennysajan riittävyyden ääneen ihmettely ovat erittäin suositeltavia apukeinoja optimitulosta tavoiteltaessa.

Uunin jälkeen.

Pohjaan tarvitset:
100 g vehnäjauhoja
puolikkaan kananmunan keltuaisen
½ dl vettä
1 rkl öljyä
suolaa

Täytteeseen tarvitset:
70 g pekonia
pätkän purjon vihreää osaa
100 g ranskankermaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sekoita pohja-ainekset keskenään ja vaivaa ne tasaiseksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta pallo, sudi sen pintaan öljyä ja kääri taikinapallo kelmuun. Anna sen tekeytyä huoneenlämmössä tunnin verran.

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi kuin mahdollista (oman uunini numero 11 on 275 astetta).

Paloittele pekonit ja paista biitit pannulla miedolla lämmöllä lötköistä semirapeiksi.

Pese purjo ja leikkaa se noin puolen sentin levyisiksi suikaleiksi.

Kauli taikina leivipaperin päällä mahdollisismman ohueksi. Muoto on vapaa.

Levitä pohjalle ranskankerma. Ripottele päälle pekonit ja purjot. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista lättyä kunnes reunat ovat viittä vaille palaneita (minun uunini paistoi sapuskan asiallisen väriseksi noin 10 minuutissa).

Anna jäähtyä hieman ja nauti sopivasti humalaisen pale alen kanssa.