Tusinatavaraa

Blogini matkamittarin lukema nytkähti taas uuteen asentoon, kun joulunpyhinä tuli kuluneeksi 12 vuotta tämän harrastuksen aloittamisesta. Viime aikoina (lue: jo reilun vuoden ajan) kirjoitusinto on iskenyt vain satunnaisesti, joten blogini on päivittynyt harvakseltaan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan sibylla ennustaakseen saman trendin jatkuvan myös tulevina aikoina.

Sen vuoksi (ja siitä huolimatta, että esimerkiksi nyt päättymässä olevan vuoden ravintolavierailut ovat vielä kokonaan raportoimatta täällä blogin puolella) ajattelin listata tusinan verran mieleenpainuvimpia ulkoruokinta-annoksia vuoden 2018 varrelta. Ne kaikki ovat omakustanteisia ja omasta pussista olen maksanut myös niiden syömisen mahdollisesti edellyttämät matkat ja majoitukset.

Sapuskat ovat siinä järjestyksessä, kun ne on tullut nautiskeltua. Ruokien laittaminen paremmuusjärjestykseen olisi ollut aivan liian vaikeaa, mutta kiistaton ykköseväs oli kuitenkin Disfrutarin kaviaarimunkki (kuva löytyy tuolta alempaa). Suosikkiannosteni perusteella voinee päätellä, että minut saa onnelliseksi mädillä, perunalla ja kaloilla.

Kulinaarimurulan 12 lempiruokaa vuodelta 2018 

Chapter 21.2.2018

Helmikuisella Suomen Gastronomien Seuran järjestämällä kuukausi-illallisella annoin Chapterille (Aleksanterinkatu 22, Helsinki) toisen mahdollisuuden, sillä aikaisempi visiittini tässä ravintolassa oli korkeintaan keskinkertainen. Onneksi annoin, sillä maut sekä meininki olivat aivan eri tasolla kuin ensimmäisellä kerralla. Erityisesti ihastuin samettiseen ja kiitettävästi voita sisältäneeseen perunapyreeseen, jonka kätköistä löytyi madetta ja mateen maksaa.

White Rabbit 17.3.2018 ja White Rabbit pop up 17.5.2018

Maaliskuussa juhlistin syntymäpäivääni matkaamalla Moskovaan, jossa olin viimeksi käynyt silloin, kun se sijaitsi valtiossa nimeltä Neuvostoliitto. Pääkohteeni oli White Rabbit (3 Smolenskaya square, Moskova), jonne olin hinkunut jo pitkään (ja hinku muuttui pakkomielteeksi nähtyäni Chef's Tablen kolmoskauden Vladimir Mukhin-jakson). White Rabbit oli ehdottomasti (ehkä toisenkin) visiitin arvoinen kuppila ja siellä kieleni vei mennessään paahdettu kaali mätikastikkeella. Samaa herkkua oli tarjolla myös Food Camp Finlandin järjestämässä White Rabbit pop upin toukokuisessa kattauksessa Olo Gardenissa.

Kadeau 31.5.2018

Kadeau København (Wildersgade 10, Kööpenhamina) puolestaan hurmasi minut lohella, jota oli ensin kylmäsavustettu muutaman tunnin ajan ja sen jälkeen annettua jatkosavustua lämpimässä noin tunnin verran. Tuloksena oli rakenteeltaan ja maultaan sellainen lohi, että ilopissa ei ollut kaukana. Lohi annosteltiin kokonaisesta fileestä pöydässä ja se tarjoiltiin ruusunmarjaetikan sekä bornholmilaisten (kyllä!) viikunoiden kanssa.

Aniar 18.7.2018

Kesälomalla pakenin Suomen seksihelteitä siedettävämpien kelien Irlantiin. Tuolla reissulla vierailin liki 30 vuoden tauon jälkeen myös Galwayssa. Siellä ollessani illastin Aniarissa (53 Lower Dominick Street, Galway), jossa länsirannikon omia tuotteita ja raaka-aineita arvostetaan isosti. Ostereista ja merisalaatista valmistettu suolainen jäätelö oli taivaallisen hyvää.

I am Summer Season / Chefs' Dinner 29.7.2018

Heinäkuun lopussa osallistuin Kozeen Shiwanin ideoiman I am Summer Season-pop upin päättäneelle Chefs' Dinnerille, jonka ruoista vastasi Shiwanin ohella porukallinen Suomen ykköskeittäjiä. Illan antimista parhaimman makumuiston sai aikaan Palacen Eero Vottosen peruna-tattaritaco täytteenään lohta, lohen mätiä sekä piparjuurta.

Ask 17.8.2018

Ikisuosikkini Ask (Vironkatu 8, Helsinki) ei pettänyt elokuussakaan, kun kävimme siellä illastamassa emämaavierailulla olevan expattitoverini kanssa. Gobbas Gårdin, Malmgårdin ja Svarfarsin perunoista sekä suomalaisesta kalakastikkeesta koostettu annos oli paljon, paljon enemmän kuin osiensa summa.

Frantzén 15.9.2018

Syyskuussa onnistuin saamaan lyhyellä varoitusajalla varauksen pitkälle lounaalle Frantzéniin (Klara Norra kyrkogata 26, Tukholma), jossa minulle on ollut ilo syödä pari kertaa aiemminkin. Tällä kertaa tykästyin aivan älyttömästi raakakypsytettyihin makrilliviipaleisiin, joiden kanssa tarjoiltiin suolattuja retiisejä, japanilaista myoga-inkivääriä ja tomaattivinaigrettea.

Maannos 10.10.2018

Suomen Gastronomien Seuran lokakuun kuukausilounaspaikkana oli Kitchen & bar by Maannos (Telakkakatu 5, Helsinki), jossa söin aivan ihastuttavan punajuuritartarin. Tuolla pitäisi ehtiä käymään myös iltaruokinta-aikaan mahdollisimman pian.

Noma 27.10.2018

Lokakuussa pääsin ohottelemaan Noman (Refshalevej 96, Kööpenhamina) uusia, hulppeita tiloja sekä Game & Forest-kauden menua. Illan maukkaimman annoksen tittelin lunasti mauillaan ja rakenteillaan minut valloittanut hyytelöity fasaaniliemi kera kaviaarin ja kerman.

Sanchez 28.10.2018

Dagen efter Noman jälkeisellä sunnuntaibrunssilla Sanchezissa (Istedgade 60, Kööpenhamina) söin ehkä tähänastisen elämäni parhaimpia aamiaistacoja. Näiden jumalaisten maissilettusen täytteenä oli ylikypsää possua, graavattua keltuaista ja salaattia.

Disfrutar 16.11.2018

Marraskuussa vietin pitkän viikonlopun Kataloniassa. Sateisen visiitin huippuhetket koin korkeat odotukseni reippaasti ylittäneessä Disfrutarissa (Carrer de Villarroel 163, Barcelona). Täällä söin vuoden 2018 parhaimman sapuskan, joka oli kaviaarilla ja smetanalla täytetty uppopaistettu briossipallero. Ensipuraisusta toivuttua aloimme suunnitella savolaisvoittoisen seurueemme kesken dekadentista kaviaarimunkista karvahattuversiota, jonka tuotanto käynnistyy heti kun varkautelainen Carelian Caviar ja kuopiolainen kalakukkoleipomo Hanna Partanen saadaan agitoitua mukaan.

Mikko Utter 11.12.2018

Veronpalautukset mälläsimme silläsipulien kanssa Mikko Utterin (Kauppakatu 16, Lohja) luona joulukauden menun eri osasista lumoutuen. Omiin makunystyröihini osui parhaiten imelletyn perunalaatikon, siianmädin ja rapeiksi fritattujen perunankuorien yhdistelmä. Ensin se kieltämättä kuulosti hiukan oudolta, mutta osoittautuikin erittäin toimivaksi yhdistelmäksi.

Olkoon ensi vuosi vähintään yhtä herkullinen!

Suuri pastel de nata-vertailu

Tai siis suuri Suomen mittakaavassa. Maassamme pastel de nata-tarjontaa kun ei ole harmiksi saakka. Onneksi muutama toimija on kuitenkin nähnyt näissä vaniljaisella kreemillä täytetyissä leivonnaisissa myyntipotentiaalia myös pullakansan piirissä.

Pastel de nata on portugalilainen herkku, joka useiden syötävien klassikoiden tapaan on syntynyt ikäänkuin vahingossa. Se luotiin 1700-luvulla Hieronymuksen luostarissa, jossa vaatteiden tärkkäykseen käytettyjen kananmunanvalkuisten "oheistuotteena" syntyneille keltuaisille piti keksiä hyötykäyttöä. 

Itse en ole koskaan käynyt Portugalissa, joten en ole myöskään maistanut pastel de nataa niiden kotimaassa. Olen kyllä syönyt niitä Portugalin entisessä siirtomaassa Macaossa, minkä turvin rohkenin ryhtyä arviointihommiin kera toisen portugalinoviisin. Mainittakoon vielä sellainen anekdootti, että kumpikaan meistä ei pidä Christiano Ronaldosta.

Pastéis de nata

Ostin omilla rahoillani testiryhmällemme yhden pastel de natan Graniittitalon Lidlistä, Forumin alakerran Picnicistä sekä Runeberginkadun Levainista.

Arvioinnissa keskityimme ulkonäköön, makuun ja suutuntumaan. Emme sirotelleet torttujen päälle kanelia, vaikka olemme nähneet inttervepissä ja ruokaohjelmissa niin tehtävän.

Lidl / Pastel de nata-leivos 0,59 euroa (tuotetiedot)

Lidlin versiossa täyte oli tanakahko ja väriltään keltaisin. Kuori oli heittämällä testin rapein. Lisäksi kuoren ja täytteen välinen suhde oli Lidlin leivonnaisessa optimaalisin. Myös sen maku oli tasapainoinen, vaikka vanilja sitä dominoikin. Sitruunaa täytteen mausta emme löytäneet. Hinnaltaan Lidlin pastel de nata oli joukon edullisin.

”Oho, tää on tehty Portugalissa!”

”Taikinasta tulee mieleen joulutorttu."

"Voiskohan Lidl paistaa näitä ilman tuota surullista alumiinivuokaa?”

Picnic/ Portugalilainen leivos marjoilla 2,50 euroa (tuotetiedot)

Picnicin portugalilaista leivosta koristi kolme mustikkaa, joiden päälle oli sihdattu reippaalla kädellä tomusokeria. Emme ymmärtäneet niiden lisäarvoa tahi tarkoitusta.

Picnicin leivonnaisessa täyte oli omituisen vetistä, ehkä jopa pikkuisen juoksettunutta. Kokonaisuus oli yltiömakea (koska tomusokeroidut mustikat), vaikka snadisti palanut sivumaku leikkasi imelyyttä jonkin verran. Mustikat maistuivat, vaikka nypimme ne pois.

”Paistopinta on khyl onnnistunut.”
”Maistuu mustikoilta, wtf?”
”Tää täytehän on viittä vaille munakokkelia! Tai ainakin varttia vaille.”

Levain / PASTEIS DE NATA 3,50 euroa (tuotetietoja ei saatavilla)

Levainin tortun täyte oli rakenteeltaan kiistatta paras. Siinä myös maistui sitruuna kaikkein selkeimmin. Sinänsä hyvää täytettä oli kuitenkin aivan liikaa suhteessa ohueen kuoreen. Lisäksi kuoresta puuttui rapeus. Levainin leivonnaisen kipurajoja hipova hinta oli testisatsin korkein.

"Tää on jotenkin lössöä."
"Tooodella sitruunainen, en oo varma onks se hyvä vai huono juttu?"
"En haluis ostaa näitä, kun rahat kilahtaa sen dressinkiäiän tatskarahastoon."

10 vuotta Kulinaarimuruja

Tämä blogi täyttää tällä päivämäärällä pyöreitä vuosia. Näihin aikoihin olen muistellut mennyttä vuotta kolmen, neljän ja viiden ikäisenä sekä työstänyt hieman laajempia katsauksia kuusi- ja seitsemänvuotiaana. Kahdeksan vanhana kipuilin motivaatio-ongelmieni kanssa, jotka eivät ole kyllä vieläkään täysin hellittäneet.

Kymmenessä vuodessa niin maailma, minä kuin blogikin olemme muuttuneet. Ainoa asia joka on säilynyt ennallaan, on ruokabloggaukseni amatöörimäisuus. En ylläpidä blogia työkseni, vaan päiväduuni ja kuukausipalkka mahdollistavat tämän rakkaan harrastukseni, jonka kustannukset tahtovat välillä vähän karata käsistä.

Saattaa sisältää pähkinää ja jäämiä steariinista.

Viimeisen parin vuoden ajan bloggausinto on tosiaan ollut välillä todella pahasti hukassa työkiireiden ja niistä kumpuavan voimattomuuden tunteen vuoksi. Kuitenkin kuluneen syksyn aikana olen kaikenlaatuista kirjoitusmotivaatiota kehrätessäni kerännyt puhdetöinä myös listausta ravintoloista, joissa olen käynyt ja reissuista, joita olen tehnyt.

Samalla olen "purkanut" esihistoriallisia ravintolavisiittieni maratonpostauksia ja julkaissut niistä säilyttämisen arvoisia osia omina postauksinaan. Ravintolat ja reissut -listan viimeistely on venynyt enemmän kuin alun perin oli aikomus, mutta ajattelin nyt juhlapäivän kunniaksi julkaista sen ja täydennellä siellä olevia puutteita pikku hiljaa.

Lista löytyy blogin navipalkista reseptien ja ruokahaastehistorian välistä. Ravintolat Helsingissä-otsikon alle on kerätty postauksia helsinkiläisistä ravintoloista. Ne ovat ravintolan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jos samasta paikasta sattuu olemaan useampi kuin yksi postaus, on tuorein ylimmäisenä. Jokaisen vierailun ajankohta on suluissa postauslinkin jälkeen.

Tapahtumat Helsingissä-otsikon alla ovat yksittäistä ravintolavierailua "laajemmat" postaukset. Ne ovat käänteisessä kronologisessa järjestyksessä eli tuorein on ylinnä. Sponsoroidut tapahtumat-otsikon alle listatuissa postauksissa on ihan sama idea, mutta ne on koottu omaksi kokonaisuudekseen, koska niitä en ole maksanut omista rahoistani.

Ravintolat muualla Suomessa- sekä Ravintolat ulkomailla-otsikoiden alle kerätyt postaukset kertovat muista kuin helsinkiläisistä kuppiloista. Aakkostus on tehty kaupunkien nimien mukaan ja niiden alla ovat niin ikään aakkosjärjestyksessä kunkin kaupungin ravintolat. Kotimaan reissukoosteet- ja Ulkomaiden reissukoosteet-otsikot kattavat matkoilla koetut ruokaa tai juomaa liippaavat aktiviteetit. Kohteet ovat aakkosjärjestyksessä ja kunkin alla on kuvattu retkipaikkoja tarkemmin. Jos samassa pitäjässä on tullut käytyä useamman kerran, on eri ajankohdat merkitty postauslinkin perässä oleviin sulkuihin.

Näillä eväillä suuntaan blogini kanssa kohti seuraavaa vuosikymmentä ja sen yli, enkä aio edelleenkään sortua itseaiheutettuun päivitysstressiin.

Motivaatio-ongelmainen kahdeksanvuotias

Olenkohan minä ilmoittautunut epähuomiossa mukaan johonkin "100 päivää ilman blogin päivitystä" -kampanjaan, kun luonnoslistalla roikkuvia jutunsiemeniä ei jaksaisi sitten millään lannoittaa valmiiksi kukkasiksi? Eräät lajitoveritkin ovat jo tilanteesta huolissaan ja yrittävät tsempata meikäläistä parhaansa mukaan.

Kuvakaappaus julkaistu näppishäröisen kannustajan luvalla.

Menneen vuoden huippukohtia (Attica nyt ainakin) hehkuttava postauskin on jäänyt ajatuksen asteelle. En ole myöskään jaksanut kiillottaa kristallipalloa ennakoidakseni alkaneen vuoden ruokatrendejä (pikkulintujen liverryksestä olen ollut tulkitsevinani, että vuonna 2015 syödään rutkasti puuroa ja juureksia sekä juodaan lihaliemiä ja pienpanimoiden oluita).

Joulunpyhinä matkamittarikin pyörähti taas uusille lukemille, kun blogiharrastukseni täytti hämmentävät kahdeksan (8!) vuotta. Merkkipäivää juhlistin Etelä-Karjalassa vetyjä natustellen ja makkaratalkoissa touhuten.

 
Synttäribiisi.

Uuden vuoden lupauksiakaan en ole tavannut tehdä. Nyt taidan rikkoa rutiinini ja luvata pysyä kaukana Messukeskuksessa järjestettäviltä megamessuilta, joiden ruokatarjonnan runko rakentuu fudge- ja parmesaanivankkureiden varaan.

Vaikka blogiin ei säännöllisin väliajoin uutta kamaa pullahtaisikaan, voi syömisiäni ja juomisiani seurata Instagramissa (@kulinaarimuruja), jonne tuuttaan kuvasaastetta kiitettävän aktiivisesti. Myös blogin Facebook-sivulle linkkailen silloin tällöin jotain hassutuksia.

Ehkäpä tämä kirjallisempi meininkikin tästä vielä vilkastuu. Tavalla tahi toisella.  

Herkullinen ruokaleffavuosi 2014

Kaltaiseni sekä ruokaa että elokuvia fanittava naisihminen ilahtuu suunnattomasti nähdessään hyvän ruokaleffan. Painotan vahvasti adjektiivia HYVÄ, sillä tähän ikään mennessä on tullut nähtyä jokunen teemaan liittyvä kehnompikin raina.

Leffapostereiden kuvat on napsittu IMDb:sta.

Koska näin joulukuun loppumetreillä kuuluu muistella kuluneen vuoden juttuja, niin aloitan aiheen käsittelyn viimeisten 12 kuukauden aikana nauttimistani HYVISTÄ ruokaelokuvista, joista paria on tullut santsattuakin. Lyhykäiset yhteenvedot leffoista ohessa ja * * * ne sisältävät juonipaljastuksia * * *

Chef 

Tämä kerrassaan loistava leffa tuli tsekattua jo kesäisen Australian matkan jollakin siirtymäosuudella lentokoneessa. Toiseen kertaan näin sen eilen Radio Helsingin Ystäväklubin tarjoamassa ennakkonäytöksessä ja elokuva kestää oikein hyvin monta katsomiskertaa.

Jon Favreaun esittämä keittiömestari lähtee lätkimään työpaikastaan, koska hän haluaa kokata ravintolan omistajan linjaaman klassikkoruokamenun sijasta "his own shit". Kaveri  päätyy hommaamaan ruokarekan, josta tulee supermenestys.

Leffassa nähdään kuolapadot avaavien ruoanlaittokohtausten lisäksi hyväntuulista toveruutta, viehättävästi kuvattua isä-poika-suhteen kehittymistä (toisin sanoen taas meitä tätejä itketetään) sekä arvovaltaisen ruokakriitikon suututtamista Twitterissä, Sosiaalisen median palvelujen voima niin hyvässä kuin pahassakin on elokuvassa keskeisessä roolissa.

Pääosaa näyttelevä Favreau on myös ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan, jonka inspiraationa toimii löyhästi Roy Choin tarina. Choi itse on ollut aktiivisesti mukana leffan teossa kouluttamalla Favreau'ta keittiöhommissa ja konsultoimalla muutenkin kaikkia ruokaan liittyviä nyansseja.

Elokuvan Suomen ensi-ilta on huomenna 19.12.2014. Kun menet katsomaan tätä, niin jää teatteriin myös lopputekstien ajaksi, sillä sokerina pohjalla näytetään lyhyt pätkä, jossa Choi opastaa Favreau'ta grillatun juustovoikkarin valmistuksessa. Itse ajattelin työstää viikonloppuna cubanoita.

Foodies - The Culinary Jetset

Ruotsalaisdokumentti Foodies oli alkusyksyisen R&A-festivaalin ohjelmistossa, mutta jostain älyttömästä syystä siitä oli järjestetty ainoastaan yksi vaivainen näytös. Siihen ainoaankin oli linkitetty leffadinneri, joita pyrin välttelemään, kunnes niitä organisoiva ravintola vaihtuu. Onnekseni pääsin kuitenkin kokemaan elokuvan ruokatuntiaikaan pidettyssä pressitilaisuudessa (salasana "ruokabloggaaja"), sillä se oli kiinnostava.

Dokkarissa seurataan viiden bloggaavan ruokahullun vierailuja eri puolilla maailmaa sijaitseviin huippuravintoloihin. Sakkiin on saatu mukaan taustoiltaan hyvin erilaisia tyyppejä, joita kuitenkin yhdistää rakkaus hyvään ruokaan.

Toinen yhdistävä tekijä on se, että kenellekään (ehkä hongkongilaista nuorta naista lukuunottamatta) ei ole pulaa rahasta. Eksentrisen oloinen britti (joka söi vuonna 2012 kaikissa silloisissa 108:ssa kolmen Michelin-tähden ravintolassa) on kerännyt miljoonansa kansainväliselle öljy-yhtiölle kehittelemillään tietokantaratkaisuilla ja amerikkalaisen setämiehen omaisuus on peräisin levy-yhtiökaupoista (yksi leffan hilpeimmistä kohtauksista oli muuten hänen sanailunsa Wylie Dufresnen kanssa). Liettualainen ex-supermalli puolestaan taittaa gourmet-taivaltaan yksityskoneella ja Singaporen kaverin ruokahurjastelua rahoittavat hänen vanhempansa.

Itselleni merkittävimpiä kohtauksia olivat årelaisessa Fäviken Magasinetisssa sekä tokiolaisessa Sushi Saitossa kuvatut pätkät, joiden aikana iskivät elämää suuremmat kademielifiilikset. Lisäksi tunsin vähän väliä jonkinsorttista sukulaissieluisuutta liki kaikkiin dokkarifoodieihin. Vakuutuin myös vihdoin siitä, että on täysin hyväksyttävää suunnitella matkakohteensa pelkästään niistä löytyvän ruoka- ja ravintolatarjonnan perusteella.

The Hundred-Foot Journey (suom. Herkullinen elämä)

Lasse Hallströmin ohjaamassa ja Richard C. Morais'n samannimiseen romaaniin perustuvassa elokuvassa liikutaan ajoittain lähellä laskelmoidun ällösentimentaalisen Hollywood-tuotannon rajaa. Onneksi ihana Dame Helen Mirren ja vielä ihanampi Om Puri pelastavat tilanteen.

Leffassa intialainen perhe joutuu pakenemaan kotimaastaan ja lopulta he päätyvät ranskalaiseen pikkukylään, jonne he avaavat pitäjän ihkaensimmäisen intialaisen ravintolan. Tien toisella puolella sijaitsee perinteikäs ja Michelin-tähditetty paikka, joten yhteentörmäyksiä on tiedossa. Tarinassa seurataan myös perheen pojan kehittymistä huippukokiksi ja loppu on tietenkin onnellinen.

Jos uskot kestäväsi paikoittaisen siirapin yliannostelun, niin tämä on ilman muuta katsomisen arvoinen elokuva.

The Lunchbox 

Intialainen ruoka on pääosassa myös tässä elokuvassa, jonka hindinkielinen nimi on Dabba. Dabba  tarkoittaa metallista, moniosaista lounasastiaa. Mumbaissa näiden astioiden kuljettamisesta kotoa ja ravintoloista työpaikoille vastaavat dabbawalat, jotka ovat luoneet täysin ilman aateekoota käsittämättömän virheettömästi toimivan logistisen systeemin. 

Leffassa kaksi dabbaa kuitenkin sekoittuu ja ne toimitetaan ihan väärille henkilöille. Eläköitymässä oleva yksinäinen toimistotyöläinen saa lounaakseen kulmakuppilan mitäänsanomattoman pöperön sijasta avioliitossaan turhautuneen nuoren vaimon mahtisapuskaa, jota pikkurouva on työstänyt pieteetillä tehdäkseen vaikutuksen puolisoonsa. 

Sekannuksesta alkaa lounasboksien välityksellä tapahtuva kirjeenvaihto. Viestien sisällöt muuttuvat henkilökohtaisemmiksi sitä mukaa, kun viestittelijöiden suhde syvenee ja saa romanttisiakin piirteitä. Peltipurkkidialogissa käsitellään niin unelmia, pelkoja kuin toiveitakin, mutta lopulta reaalimaailma voittaa haaveet.

The Lunchboxinkin olen nähnyt pariin otteeseen: ensi kerran keväällä Season Film Festivalilla, kertausharjoitukset suoritin lentokoneessa. Leffa on kaunis, hauska ja vähäsen haikea elokuva, jonka katsomisen jälkeen on ihan pakko saada intialaista ruokaa. Siis IHAN pakko.

The Trip to Italy 

Tämä Michael Winterbottonin ohjaama herkkupala oli Foodieiden tapaan syyskuisen R&A-festivaalin ohjelmistossa. Siinä brittinäyttelijät Steve Coogan ja Rob Brydon ovat vaihtaneet Englannin nummet Italian henkeäsalpaaviin maisemiin. Ruokarintamalla tarjonta on yhtä tasokasta kuin jamppojen emämaassakin.

Kulinaarisen road movien jatko-osan koston paluu etenee mukavalla tempolla, mutta herrojen näsäviisastelusta näppylöitä saaville sitä ei voi suositella. Amalfin rannikolla käsitellään ehkä karvan verran vakavampia teemoja (esimerkiksi vanhenemista) kuin Englannin turneella, mutta Sir Sean Connerya sekä Sir Michael Cainea imitoidaan edelleen. Which is rather nice.

Tämän leffan jälkimainingeissa piti a) etsiä CD-kätköistä ikivanha Alanis Morrissetten debyyttilevy b) alkaa semivakavissaan suunnitella retkeä Italiaan ja c) kokata pastaa.

Sukat pyöri jalassa

Kaapelitehtaalla sijaitsevan pikkuisen Hotelli- ja ravintolamuseon (Tallberginkatu 1 G 60) yhteen kulmaan on pystytetty suomalaisen ruokakulttuurin 1980-lukua esittelevä näyttely Kasari!, jota varten kerättiin viime syksynä materiaalia teemalla kadonneen kasarin metsästys. Näyttelyn lisäksi kerättyä materiaalia löytyy museon Pinterest-tililtä. Myös Kasari!-näyttelyjulkaisu on kiintoisaa luettavaa.

Kaltaiselleni loppulapsuutensa ja varhaisnuoruutensa 1980-luvulla viettäneelle täti-ihmiselle näyttelyvisiitti oli sananmukaisesti aikamatka ja monet esitetyistä faktoista löysivät vastinparin omasta muististani. Mieleen pullahti todella useiden silloisten uutuuksien, kuten avocadon, ekoja maistamiskertoja.

1980-luvulla rohkenin ryhtyä syömään myös paprikaa, jota pelkäsin pitkään kokki Veijo Vanamon Asia on pihvi-ohjelmassa esittämän varoituksen vuoksi. Hän kehoitti sormi pystyssä poistamaan paprikasta siemenet erittäin tarkasti, sillä "jos siementä sattuu puraisemaan, niin silloin lentää kitalaki kattoon".

Kokkausohjelmia ei pyörinyt televisiossa nykyiseen malliin ja kanaviakin oli vuoteen asti 1986 vain kaksi. Ruokaohjelmien ehdoton kestosuosikki oli Patakakkonen, jota pääsee fiilistelemään näyttelyn TV-nurkkauksessa yhden jakson verran. Toisilla kanavilla näytetään hykerryttäviä mainoksia (E-liike!) sekä Pikku Kakkosen Ransun isännöimästä Haukkapalat-ohjelmasta episodi, jossa ohotellaan outoa hedelmää.

Lehdissä alkoi olla ruokaohjeita, joista kiinnostavimmat leikattiin talteen (itse asiassa minulla on varmaan niitä edelleen jemmassa). Näyttelyssä esillä olevia ruokakortteja kerättiin meilläkin, mutta en kyllä muista että niiden ohjeita olisi kovin paljoa kokeiltu. 

11-vuotias Kulinaarimurulan emäntä mököttää joulupöydässä, johon on
katettu ainakin italiansalaattia, rosollia, kurpitsapikkelsiä, hillosipuleita ja voita.

Meillä tehtiin aika lailla peruskotiruokaa eli makaronilaatikkoa, lihapullia, keittoja ja kastikkeita. Salaatti koostui kiinankaalista, tomaatista ja kurkusta. Pakastettu herne-maissi-paprika-sekoitus oli kovassa käytössä, samoin riisiä tai pastaa sekä kasviksia sisältäneet pata-ainekset, joihin lisättin ruskistettua lihaa ja vettä. Lopulta ne kaikki tosin maistuivat ihan samalta, sillä aloitteleva kotikokki minussa kylvi niin italian- kuin meksikonpadankin joukkoon ihan kaikkia mausteita mitä hyllystä löytyi. Soijakastike oli eksoottisuuden huipentuma. 1980-luvun loppupuolella opintojen alkutaipaleella halvasta purkkitonnikalasta (neljä tölkkiä 10 markalla) ja makaronista sotkettu mössö oli hittisafkaa. 

Näyttelyyn rakennetun keittiön kaappeihin saa kurkkia ja hyllyillä olikin tunnistattavia tuotteita. CostaRica-kahvista muistui mieleen söpö mainos, vaikka meillä taidettiin kyllä juoda Saludoa. Tilliliha- ja stroganoff-purkit olivat niin ikään kovin tuttuja, samoin Meiran maustepurkit.

Kasarijääkaapista löytyi pallojuustoa (jota opin kutsumaan edamiksi vasta aikuisena), rahkaa ja jogurttia retropurkeissa sekä Kevyt Sulatejuustoa, jota muistan meillekin ostetun. Kannelliset muovirasiat pestiin pakastusrasioiksi ja ellen ihan väärin muista, niin noita nimenomaisia sulatejuustorasioita taitaa olla mummilla käytössä vieläkin.

Yhdessä kasarikeittiön laatikossa pötkötteli kauratäytekeksejä, jotka yhdistän heti muistoissani luokkakaveriini Minnaan, joiden tilille taisi tulla silloin aikoinaan ostettua toinenkin keksipaketti. Hopeatoffee- ja Tsinuski-karkit olivat älyhyviä, samoin Jambot, joista suosikkini oli tuon punaisen ohella keltaiseen kääreeseen kiedottu patukka, joka maistui ananakselta. Jambo-mainoksetkin olivat mahtavia!

On kyllä jännä havaita, miten joistain menneiden aikojen tuotteista muistaa yhä elävästi niihin liittyvät mainokset. Tehtiinkö aikoinaan tarttuvampia reklaameja vai altistuinko niille sellaisessa kehitysvaiheessa, jolloin kaikki näetty ja koettu painui tiiviisti umpiluuhun? Tiedä tuota, mutta kyllä ennen nostalgiakin oli parempaa. 

1980-luvulla amerikkalainen hampurilaiskulttuuri rantautui Suomeen ja savolaisessa pikkukaupungissa burgeripaikkojen mainoksia katsottiin töllöstä kateudesta vihreinä, koska Onnen päivät. Meidän huudeilla oli vain pari "tavallista grillikioskia". Ne olivat ihan eri planeetalta kuin esimerkiksi Carrols, jossa taidettiin käydä onnesta jäykkinä syömässä Helsinkiin suuntautuneella luokkaretkellä.

Kun lapsuuteni kotikaupunkiin vihdoin avattiin Rosso, niin se tuntui mielettömältä luksukselta. Näyttelyyn rekonstruoidun ketjuravintolamiljöön avulla oli melko helppoa muistella, miltä tuntui syödä pizzaa ihan ensimmäistä kertaa. Se taisi olla bolognese.  

Kasarinäyttelyssä voi myös äänestää 1980-luvun mieleenpainuvinta kokonaisuutta. Valittavissa ovat muoti, ruoka, musiikki sekä historiallisesti merkittävät tapahtumat. Meikämandoliino otti purkkapallon tietenkin ruokaa edustavasta automaatista.

Näyttely on ihmeteltävissä 25.10.2015 saakka. Kulinaarimurula suosittelee sitä mitä lämpimimmin sellaisillekin, joilla ei omia muistikuvia kuohuvalta 1980-luvulta ole.

Unohtuneet synttärit

Loppuvuoden juhlaputkessa pääsi unohtumaan yksi merkittävä juttu. Nimittäin se, että Kulinaarimuruja täytti seitsemän vuotta. Seitsemän, unfuckingbeliverpool! Jos blogini olisi lapsi, niin se menisi kouluun ja jos se olisi puoliso, niin käynnissä olisi jonkun joskus jossain näkemäni tilaston perusteella avioliiton kriisivuosi. 

Jos blogi taas olisi koira, niin sen ikä pitäisi kertoa mystisen kansanperinnekaavan mukaan seitsemällä, että vuodet olisivat verrannollisia ihmisiän kanssa. "Seitsemän kertaa seitsemän" on puolestaan Dannyn biisi, jonka voisi näin syntymäpäiväbileiden kunniaksi liittää mukaan tähän postaukseen. Kas tässä:

Koska en saanut aikaiseksi perinteistä yhteenvetoa ruokavuodesta 2013, niin otan nyt vahingon takaisin ja laadin seitsemän TOP 7-listaa viime vuoden maistuvimmista kohokohdista. Joillakin listoilla on enemmän kuin seitsemän asiaa, mutta sopu sijaa antaa.

7 suosikkireseptiä omasta blogista

• munakoisocurry 
• huippurisotot porkkanasta ja paahdetusta paprikasta 
• killerihyvä kaalisalaatti 
• karitsa-sinihomejuustoburgeri 
• mustatorvisienipiiras Sasu Laukkosen ohjeella 
• avocadomunat
• Västerbotten-juustopiiras 

Myös sushia tuli viime(kin) vuonna syötyä sekä kotona että kuppiloissa.

7 mahtavinta ravintolakokemusta

• Dinner by Heston Blumenthal Lontoossa
• nyt jo toimintansa lopettanut Roganic Lontoossa 
• ihq Quay Sydneyssä
• Huvilakadun Chef & Sommelierissä jokainen vierailu on mahtava 
• viehko Ask Vironkadulla 
• Linnankrouvi Mustiossa
• ikisuosikki St John Lontoossa

Dinnerin kananmaksamandariini oli maineensa veroinen.

7 mieleenpainuvinta tapahtumaa

• Adriano Zumbon tapaaminen Melbournessa
• tasmanialaiset asiat Hobartissa
• prinsessa Madeleinen ja Chris O'Neillin hääkisastudio
• hevosenlihakohusta poikinut heppalasagne
• Miss Läskisoossi-skaba 
• ramenburgerin testaus
• Taste of Helsingin maistelu-urakka

Naapurimaan prinsessahäiden lisäksi juhlittiin Britannian pikkuprinssin syntymää,

7 mukavaa muissa blogeissa vastaantullutta juttua

• Makustelijoiden lähiruokaprojekti Merihaan etanoista
• Viva ciabattan Aleksin kuvistuskuvat, erityisesti sankariavaruuskoira Laika
• Poikamiehen herkkuruoat - teeskentelemätöntä blogirealitya
• Soul Kitchenin Anna avasi kaupan Museokadulle
• Keittiönatsi sai minut innostumaan tasmanialaisista viineistä
• Chez Jasu ryhtyi pientilalliseksi
• Pumpkin Jamin Mari lisääntyi

Viva ciabattan Aleksi juo kahvia ja miettii mitä seuraavaksi piirtäisi.

7 Instagram-lempparia

• secondhelping
• tripes_n_caviar
• bibliocook
• foodtourist
• mrsmettedam
• willcookwilleat
• foodetc

Vuonna 2013 Kulinaarimurulakin meni Instagramiin.

7 parasta ruokauutista

• Hietalahden hallissa alettiin myydä taas ruokaa 
• juustotuotanto käynnistyi Viikissä
• Harjuun syntyi makkaratehdas  
• Töölössä oli kesän ajan salmiakkikioski
• Benin & Jerryn Peanut Butter Cup tuotiin Suomen markkinoille
• sriracha-tehdas sai jatkaa toimintaansa 
• Kontulassa ryhdyttiin valmistamaan jäätelöä

Oi olisipa salmiakkikioski auki ensi kesänäkin!

7 suosituinta hakusanaa, joilla Kulinaarimurulaan on päädytty

• mysi lahtinen lammas
• jaloviina kermakastike
• paimenen piiras
• karkkipossu
• varhaiskaali
• jiaozit helsinki
• hernerisotto

Pandaporukan ruokailta

Osallistuin viime viikolla WWF Suomen järjestämään tilaisuuteen, jossa ennestään tutun kala-oppaan rinnalle lanseerattiin ruoka-opas. Se on näppärä responsiivisesti suunniteltu sivusto, jota voit selailla laitteella kuin laitteella.

Oppaan sanoman voi tiivistää kolmeen ydinkohtaan:
1. korvaa osa lihasta kasviksilla
2. älä heitä ruokaa roskiin
3. suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

Kahta ensimmäistä on ihan iisibiisi noudattaa, mutta kolmoskohta onkin kiharaisempi juttu aika monelta kantilta. Vastuullisuuteen liittyy muiden muassa ruoantuotannon ympäristövaikutusten huomioiminen, josta WWF Suomen Jussi Nikula kertoi meille. Hänen esityksenä herätti vilkasta keskustelua.

Kuva on A21 Flavour Studion Facebook-sivulta. Siinä Jussi puhuu ja me muut kuuntelemme.

Olisi tosi helppoa, jos valintojaan voisi perustella vain sillä, kuinka paljon tuotteen kasvatus, jalostus, kuljetus ja säilytys kuormittavat ympäristöä, mutta niiden lisäksi vastuullinen kuluttaja miettii varmasti myös valintansa eettisiä ulottuvuuksia.

Ostanko talvella kotimaisia tomaatteja, joiden kasvihuonekasvatukseen on kulunut enemmän energiaa kuin etelän auringossa kasvaneiden tomaattien kypsymiseen, vaikka Espanjan tomaattiorjien olot ovat mitä ovat? Entä ostanko luonnonlaitumella heinää imuroineen lehmän lihaa märehtijöiden ilmastopäästöistä piittaamatta vai suosinko sademetsään raivatulla tehotuotantoplantaasilla kasvanutta mutanttisoijaa syönyttä broileria, joka on jalostettu niin pitkälle, että sen lyhyt elämä on aikamoista kärsimystä?

Vaikeita kysymyksiä, joihin ei todellakaan ole vain yhtä oikeaa vastausta.Valinnalla eläin- ja kasviperäisen tuotteen välillä on Jussin mukaan suurempi ympäristömerkitys kuin sillä, valitseeko lähellä vai kaukana kasvaneen tai luomua vai ei-luomua. Hän totesikin, että "me vain suosittelemme minne hyllylle kannattaa mennä, mutta emme voi ohjeistaa, minkälaisia tai miten pakattuja papuja pitää ostaa".

Kauhugraafin lähde on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Illan meikäläistä eniten hämmentäneen tietopommin pudotuksesta vastasi WWF Suomen Matti Ovaska. Hän kertoi, että reippaasti yli 70 % täällä tuhansien järvien Suomessa syödystä kalasta on tuontitavaraa. Haloo? Ja että norjalaisten lohien kasvattamiseen kuluu enemmän ties mistä hörönkökkölästä saakka roudattua kalaa kuin mitä niistä saadaan markkinoille. Järki hoi!

Matin mukaan suurin osa Itämeren ja sisävesiemme kalakannoista on tosi kestävällä pohjalla, mutta monet lajit (esimerkiksi silakka) ovat alihyödynnettyjä. Lähikalojen lisäksi suotavaa olisi syödä myös MSC-sertifioitua kalaa.

Ruoka-oppaan lanseeraus tapahtui Teurastamon tiloissa sijaitsevassa A21 Flavour Studiossa. Puheenvuorojen lomassa saimme maistella villiyrttiäijä Sami Tallbergin "mitä kaapista löytyy"-periaatteella kehittelemiä eväitä.

Tarjolla oli kallioimarteella ja tillillä maustettua kaalisalaattia, valkosipulisia ja yrttisiä suppilovahveroleipiä, friteerattuja silakoita sellerimajoneesin ja puolukkajauheen kanssa sekä väinönputkivanukasta ja tyrnihunajaa. Oli aika hyvää tähderuokaa.

Friteerattu silakkaparvi.

Ruokaoppaan hengessä Sami paljasti meille vinkkejään ruokahävikin minimoimiseksi.
1. Tee ostoslista ennen kauppaan menemistä ja noudata sitä.
2. Osta vähän, älä hamstraa.
3. Opettele perusmaut, niitä yhdistelemällä saat aikaan uusia makuelämyksiä.
4. Osta aletuotteita, punaisellla tarralla varustetun paketin ostaminen on ekoteko.
5. Tee luova jääkaapintyhjennysateria kerran viikossa
6. Tee kerran kuussa pakastimen ja kuiva-ainekaapin inventaario.
6. Luota enemmän aistinvaraiseen arvioosi kuin viimeiseen myyntipäivään.
7. Hyödynnä jämät, kastikkeet voi laittaa leivän päälle, pataan voi panna mitä vaan.
8. Jaa ylimääräiset ruoat naapurisi kanssa, samalla voit saada uusia tuttavia.

Miss Läskisoossi 2013 on valittu

Pari viikkoa sitten käynnistyi läskisoossien kauneuskilpailu, joka on nyt ratkennut.

Näissäkin missikisoissa valittiin lehdistön suosikki. Lehdistöraadissa soosseja arvioi valiojoukkio Maaseudun Tulevaisuuden toimittajia, jotka nimesivät ykkössuosikikseen kilpailijan numero 1. Raadin puheenjohtajattaren mukaan "perustelut rönsysivät niin paljon, että niitä on mahdoton summata." Isot kiitokset arvovaltaiselle tuomaristolle!

Toiseksi perintöprinsessaksi sijoittunutta läskisoossia numero 9 kuvailtiin näin: "persoonallinen ja holtiton", "siinä on eniten soosia" ja "luontaantyöntävimmän näkönen niin valitsen sen."

Ensimmäiseksi perintöprinsessaksi kansa valitsi ehdokkaan numero 7. Perusteiksi mainittiin "tähän pitää pyrkiä" sekä lyhyesti ja ytimekkäästi "seiska on just hyvä."

Miss Läskisoossi 2013 on varsin selkeällä äänivyöryllä soossi, joka kisasi numerolla 2. Kakkosen kauneutta perusteltiin muiden muassa seuraavilla ylisanoilla: "ihanan kiiltävä, tumma kastike ja ihana muussi näkyy hyvin", "edustaa kansainvälistä tasoa kokonaisuudeltaan" ja "herautti veden kielelle."

Kuten tuli luvattua, kaikkien äänestäjien kesken arvottiin lahjakortti Kannakseen. Lahjakortilla voittaja voi nauttia seuralaisensa kanssa läskisoossia ja rikkaita ritareita valitsemansa kuukauden ensimmäisenä maanantaina. 

Random.orgin iäti lahjomaton onnetar oli suosiollinen nimimerkillä Tuplaespresso kommentoineelle kansalaiselle. Tuplaespresso, onnea isolla kauhalla! Ilmoittaisitko minulle osoitteesi sähköpostitse (kulinaarimuruja [at] gmail.com) tai Kulinaarimurujen Facebook-sivujen kautta, niin voin lähettää lahjakortin sinulle?

Kiitos kaikille muillekin äänestäneille, ootte ihan parhaita sianlihakastikeaktivisteja!

Nälänselätyskampanja

Oman elämän ollessa hyvällä tolalla ei aina ole helppoa muistaa, että moni ihminen tällä pallolla on vailla asioita, jotka meille parempiosaisille ovat itsestäänselvyyksiä. Kuten esimerkiksi ruoka. Oman vatsan ollessa täynnä emme välttämättä osaa edes kuvitella, miltä jatkuva nälkä tuntuu.

Kaikkein tehokkain ratkaisu nälkää vastaan taistellessa on naisten ja tyttöjen aseman parantaminen. Tyttöjen kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi tarvitaan lainoja, neuvontaa, laadukkaita siemeniä ja työkaluja, joiden avulla voidaan tuottaa enemmän ruokaa, jonka avulla kokonaisia yhteisöjä voidaan auttaa eroon nälän ja köyhyyden kierteestä. Periaatteessa siis aika helppoa, eller hur?

Käytännössä homman hoitamiseen tarvitaan pätäkkää. Kun UN Women Finlandista tiedusteltiin Kulinaarimurulan halukkuutta osallistua kampanjaan, jossa kerätään rahaa kehittyvien maiden viljelijänaisten aseman parantamiseksi, en epäröinyt lähteä mukaan. 

Järjestö on auttanut muiden muassa Itä-Timorissa Memon kyläläisiä perustamaan itseapuryhmiä, joiden tavoitteena on nälän voittamisen ohella toimeentulotason parantaminen. Tämä kasvitarha tuottaa ruokaa 12 perheelle ja antaa naisille omia tuloja ensimmäistä kertaa heidän elämässään. Lisää tällaista!

Olen asettanut tavoitteekseni kerätä kampanjakuukauden aikana 500 euroa hyvää tarkoitukseen. Keräyssivuni kautta voit auttaa minua tuon summan saavuttamisessa. Osallistu vaikka lounaan hinnalla, kaikki jelppaus on tervetullutta!

Kampanjassa on näkyvästi mukana myös Sikke Sumari, jonka blogista voit lukea, miten MasterChef-kisaajat osallistuvat nälänselätykseen.

Nälkä voidaan voittaa-kampanjassa 11.3.-10.4.2013 UN Women ja ruokablogit  keräävät rahaa kehittyvien maiden viljelijänaisten aseman parantamiseksi.