Kuppilan gastronominen nokkamies Björn Frantzén on työskennellyt ennen oman paikan perustamista muiden muassa lontoolaisessa Pied a Terressa ja pariisilaisessa L'Arpègessa. Lisäksi hänen menneisyyteensä kuuluu myös loistava tulevaisuus potkupalloilijana, mikä on aina laskettava ihmiselle eduksi.
Frantzën on auki keskiviikosta lauantaihin. Perjantaisin ja lauantaisin on sekä lounas- että illalliskattaus, joissa molemmissa tarjoillaan sama menu. Which is nice, koska asiakaspaikkoja ravintolassa on varsin vähän ja varauksen tekeminen vaatii vikkelyyttä sekä vähän hyvää tuuriakin.
Allekirjoittaneella kävi tsägä ja onnistuin saamaan jonotuslistalta jakkaran lokakuiselle lauantaidinnerille reipas vuosi sitten. Ja nyt koen keskisuuria paineita saada tämä postaus aikaiseksi, koska ylihuomenna aikeissa on nautiskella Frantzénissa lounasta.
Uuteen Frantzéniin ei mennä kuin markkinoille, vaan ovikelloa pitää pimpauttaa ihan kuin kaverin luo kylään mentäessä. Eteisestä minut ohjattiin hämärään hissiin ja kehoitettiin painamaan kolmosta. Kun hissi nytkähti liikkeelle, kajareista alkoi soida Buffalo Springfieldin "For What It's Worth" ja valot kirkastuvat vähitellen ylöspäin mentäessä. Tuli vahvasti semmoinen olo, että nytten ollaan jännän äärellä.
Ilta alkoi takkatulen loimussa Dhont-Grellet'n shampanjaa lirppien ja natustellen alkupalasnäksejä, joita työstettiin tarjoilukuntoon olkkarin takaseinälllä olevassa keittiössä. Suupalan kokoisessa suolaisessa macaronissa oli kurpitsaa, hanhen maksaa, appelsiinia, tyrniä ja paahdettua kauraa.
Myös muut amuset asettivat loppuillan odotukset ihanan korkealle. Paahdetusta kaalista tehty minipiiras hummerilla ja tillisellä romanesco-soossilla. Frantzénin versio ruotsalaisklassikko rårakasta, jossa peruna oli suloisen rapeana rullana, jonka päältä löytyi muikunmätiä pikkelöidyissä punasipulirenkaissa. Munakokkelilla täytetty tartaletti vaahterasiirapilla ja tryffelillä. Chawanmushin tyyppinen pieni herkkupala. Ai että.
Antti Lukkari esittelee illan tykötarpeita. |
Ehdin vierailla vanhassa Frantzénissa ennen kuin se suljettiin, ja siihen verrattuna varsinkin kokkausfasiliteetit ovat uudessa lokaatiossa aika hulppeat. Esimerkiksi avotulihommat piti ennen hoitaa ulkosalla, mutta nyt liekit leiskuvat kakkoskerroksen avokeittiössä, jota reunustavalla baaritiskillä valtaosa asiakaspaikoista sijaitsee.
Tykkään kovasti tämänmoisista lay outeista, koska minusta on kiehtovaa vakoilla, miten annokset valmistuvat ja kuinka tiimi toimii kuin hyvin rasvattu kone. Ja kun pakettiin kuuluu vielä kirjaimellisesti ryhmätyön tuloksista nautiskelu, niin en keksi montaakaan mukavampaa puuhaa, jota voi tehdä housut jalassa.
Menu koostui yhdestätoista toistaan sievemmästä annoksesta, joissa pääraaka-aineet todella nostettiin pääosaan. Korkeatasoisten, puhtaiden skandinaavisten tuotteiden ja aasialaisten valmistustapavaikutteiden yhdistelmä on kyllä killerihyvä kombinaatio.
crudo / tartar |
deep fried langoustine |
king crab grilled over birch embers |
Otin menulle räätälöidyn viinipaketin, jonka ensimmäinen kaato, Egon Müller 2016 Riesling Schatzhof, toimi hienosti äyriäissetin (erityisesti langustin) kanssa.
Sain myös testata talon oman riisi(!)lagerin sopivuutta kuningasravulle. Qvänum Mat & Maltin Frantzénilla panema Kuma oli raikasta tavaraa.
baked wild turbot |
Frantzénissa tryffeleitä säilytetään komeassa tryffelirasiassa. Kun se otetaan esille, niin upeita asioita alkaa tapahtua.
french toast |
Uusi ritari oli hemmetin hyvää, mutta jos ihan totta puhutaan, niin pidin ehkä kuitenkin enemmän siitä ensimmäisestä versiosta, jossa oli muiden muassa laardia ja merisiilin mätiä *pökr*
bitter & pickled greens |
Lucien de Moinen 2014 Corton-Charlemagne Cran Cru oli pettämätön makuparitus erityisesti köyhälle ritarille.
barbecued duck |
Occidental 2014 Sonoma Coast Pinot Noir passasi ankalle kuin hanska käteen.
sweden vs japan |
tea of grilled beef |
Mahtibriossia lihaliemen kylkeen. Tälle iso peukku.
Illan toinen punkku oli eksölentti Margaux Château Giscours 2005 Grand Cru Classé (viinilasin läpi näkyy muuten se päheä ankkaprässi).
preserved blueberries |
Kuvankauniin marenkikukkasen alle oli kätketty puhvelinmaitojäätelöä.
Kracher 2016 Sweigelt Beerenlause oli oiva viini mustikkajälkkärille.
Sumpille siirryin takaisin kolmanteen kerrokseen takkaloungeen. Kahvin seuraksi oli tarjolla vähintäänkin seitsemää(toista) sorttia makeita herkkuja. Olo oli aika täysi, joten vihreän mysteeripalleron ja melonisiivun lisäksi napsin namilistalta maisteluun vain kaikkein mielenkiintoisimmat karkit: puolukka & veri- ja rakuuna & greippi-suklaat, mesimarjahyytelön sekä ruskeasta juustosta valmistetut fudgen.
Ruskistetulla voilla maustettuihin korvapuusteihin en enää kyennyt, mutta sain niitä (plus pari rakuuna-greippisuklaata) mukaani seuraavan päivän aamiaiseksi.
Sain suomenkielisen laskun. Tack! |
Matkalla takaisin maan pinnalle hissimusiikiksi oli valittu osuvasti James Brownin "The Boss", jonka lyriikoista tämän postauksen otsikkokin on pöllitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti