31. maaliskuuta 2013

Hodari on uusi musta!

Blogipostaukseni laahaavat vähän ajastaan jäljessä, koska kulunut maaliskuu on ollut melkoista hässäkkää. Ruokailurintamalla on tapahtunut vaikka mitä mukavaa, kuten esimerkiksi tämä Torikorttelien taannoinen ulkoruokarieha, jossa kävin Millan (jonka voi nyt linkittää) kanssa.
Yhtä riehan kiinnostavimmista kioskeista pitivät Social Foodin kaverit. Olen kuullut tästä Käpylässä sijaitsevasta lounaspaikasta kovasti kehuja, mutta en ole siellä vielä ehtinyt käymään. Bussireitti Kampista Käpylään on kuitenkin jo selvitetty.  
Social Foodin haukiburgeri oli nerokas rakennelma, jossa ohuiden näkkäreiden väliin oli pinottu pari pitkulaista, grillattua haukimurekepihviä, pikkelöityä punasipulia sekä tillimajoneesia. Mmmmmmm! Aleksia lainatakseni se oli "ihan sairaalloisen apinaisen herkullinen!"  
Toukokuun loppuun asti avoinna olevassa 100 Dogs & Bourbonissa sen sijaan olin visiteerannut aiemminkin. Koska paikan hodarit ovat erittäin ookoo, niin liityin heidän telttansa edustalla mutkittelevan jonon jatkoksi. Kun pääsin tiskille saakka, sadasta nakkisämpylästä oli jäljellä enää neljä ja riehaa oli kulunut vasta vajaat puolitoista tuntia.    
Tällä kertaa testasin De Luxe Dogin, jossa on normilisukkeiden (tomaattia, sinappia, suolakurkkua ja paahdettua sipulia) ohella tryffeliöljyllä maustettua majoneesia. Ei huono.
Hodareita oli tarjolla myös Pure Bistron sisäpihan terassilla ja ilokseni sieltä sai myös olutta ihan oikeasta lasista. Kolmen hodarin listalta valitsemani Salmon Dog (confit-lohta, mummonkurkkuja, wakame-levää ja wasabimajoneesia) oli aivan tolkuttoman herkullinen.
Loistopöperöt ja aurinkoisen päivän kruunasi viiden euron leffalöytö Pure Bistron naapurissa sijaitsevan Rosebudin alennuslaarista.

Synttärichiliä

Parin viikon takaista syntymäpäivääni juhlittiin Postres'ssa illastamisen lisäksi myös epäformaalimmin. Ikiaikainen kafruni, joka on minua neljä päivää vanhempi, saapui kylään Corona-kassi kilisten ja minä hämmensin meille valtavan sammiollisen chili con carnea.
Tämä Jamie Oliverin chiliresepti ehti muhia arkistossani tätä-täytyy-kokeilla-osastolla aika pitkään, ja nyt sain sitä vihdoin tehtyä. Tuunasin ohjetta lisäämällä tykötarpeisiin vihreitä chilejä ja lisukkeisiin manchego-juustoa. Sapuskasta tuli sen verran hyvää, että jatkossa valmistan chilini aina tällä tavalla.

Lihana käytin Metsäojan tilan mahtavan makuista Highland-nautaa. Pavut kippasin pataan suoraan purkeista. Ne ovat tosi kätsyjä hätävaroja silloin, kun kuivattujen papujen liotteluun ei ole aikaa (lue: kun en taaskaan muistanut laittaa papuja ajoissa turpoamaan).
Pelkkä soossikin oli hyvää, mutta lisukkeiden kanssa se nousi ihan uusiin sfääreihin.
Jälkkäriksi söimme Niia's Cupcakes-suklaakuppikakut appelsiinikuorrutuksella, jota olikin ihan älyttömän paljon. Koristelin leipomukset paperipäivänvarjoilla, joista toinen päätyi illan aikana teipatuksi kirjatukena toimivan Lenin-patsaani käteen. Asiaan liittyvät läheisesti myös vaaleansininen Tupperware-munankohotin sekä Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, joten eipä siitä sen enempää kuin että lystiä oli.
Chili con carneen tarvitset:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 sellerinvartta
2 paprikaa
2 vihreää chiliä
oliiviöljyä
2 tl savustettuja chilihiuteleita
1 tl jeeraa
kanelitangon
suolaa
mustapippuria
2 rkl balsamiviinietikkaa
285 gramman purkki kikherneitä (josta kikherneitä 170 g)
285 gramman purkki kidneypapuja (josta kidneypapuja 170 g)
390 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
500 g naudan jauhelihaa

Lisukkeiksi tarvitset:
tuoretta korianteria (varret chiliin!)
maustamatonta jogurttia
limelohkoja
raastettua manchegoa

Tee näin:
Pilko kuoritut sipulit ja valkosipulit ja porkkanat sekä sellerinvarret pieniksi kuutioiksi. Leikkaa paprikat isohkoiksi paloiksi ja chilit (siemenineen) pienemmiksi paloiksi.

Kuumenna oliiviöljy isossa kasarissa. Freesaa kuivattuja chilihiutaleita ja jeeraa hetki öljyssä. Lisää joukkoon pilkotut kasvikset ja kanelitanko. Kypsennä hämmennellen muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja etikalla.

Lisää kasariin kikherneet, kidneypavut, tomaattimurska ja vesi. Sekoita hyvin.

Lisää joukkoon jauheliha sekä pilkotut korianterin varret. Sekoita ja anna ässehtiä miedolla lämmöllä puolisentoista tuntia. Hämmennä soossia välillä ja lisää tarvittaessa vettä.

Tarkista lopuksi suola ja muut maut. Tarjoa chili riisin ja lisukkeiden kanssa.

30. maaliskuuta 2013

27-vuotissyntymäpäivät, osa 16

Kävimme pari viikkoa sitten Soppa-Hannan ja Minnan-Jota-Ei-Voi-Linkittää kanssa juhlistamassa synttäreitäni Postres'ssa (Eteläesplanadi 8). Postres on ehdottomasti yksi suosikkiravintoloistani Helsingissä, ja edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää luvattoman pitkä aika.
Aloitimme illan lasillisilla shampanjaa. Skoolasimme vuosipäiväni lisäksi myös juuri julkaistuille Suomen tähtitiedoille, joiden mukaan Postresin luokitus säilyi ennallaan. 
Keittiöstä meitä tervehdittiin pussillisella juureslastuja ja kukkaruukullisella pitkulaisia ruisnaksuja dippeineen.
Settiin kuului myös ilmakuivattua kinkkua, jota on tullut natusteltua kotioloissakin.  
Seuraavaksi pöytään tuotiin arsenaali kippoja, joista löytyi peruna-anjoviskroketti, kukkakaalivanukasta sekä pekonilla kruunattua maa-artisokkakeittoa. Ruukussa olevaan tötteröön oli pursotettu lohta ja savustettua tuorejuustoa.
Postres'n saaristolaisleipä oli aivan järjettömän hyvää. Sitä tuli syötyä ehkä pikkuisen liikaa (onneksi emme pyytäneet sitä enää kolmatta kertaa lisää). Kräkkerit ja vaalea leipäkin olivat oikein maukkaita, mutta nuo pienet, tahmeat saaristolaislimput olivat kerrassaan taivaallisia.
Pahaa sanottavaa ei ollut ensimmäisestä alkuruoastakaan, jossa oli pehmoista lohta, tillimarenkia (!) ja perunamysliä. Herkkua!
Kalan kanssa mätsätty Adegas Valmiñorin Valmiñor Albariño sopi minun makuuni mainiosti ja lohen kaveriksikin hienosti.  
Lammas grönlantilaisten katkarapujen ja sipulin kera jakoi mielipiteitä. Itse tykkäsin ohuen ohuista riimilampaan siivuista, mutta seuralaiset kaipasivat omiin annoksiinsa suolaa. Lammas maistui lampaalle ja tilli toimi yllättävän hyvin sen kanssa.
Alsace Willm'n Riesling 2009 oli epäilyttävä valinta lammasviiniksi, mutta ne olivatkin hämmästyttävän toimiva makupari.
Ennen pääruokaa saimme imailtaviksemme pillimehut, jotka maistuivat puolukalle ja inkiväärille. Raikasta ja mukavan kirpeää. 
Suolaisten ruokien kunkkuja olivat ehdottomasti possunpalat Perigord-tryffelin ja fenkolin kanssa. Niitä haarukoidessa mieleeni muistuivat erään Homer J. Simpsonin tilanteeseen (kuin tilanteeseen) passelit sanat "Pig is a wonderful, magical animal!"
Pääruoalle paritettu Malviran San Michele Barbera d'Alba suli suuhun kilpaa sian kanssa. 
Esijälkkärinä oli "jäämuna", joka maistui vahvasti tyrnille. Ja kyllä, hiilihappojäällä saa viilennyksen sivutuotteena aikaiseksi ihan jännän usvaefektin, mutta onkse jo passé?
Loppuhuipennukseksi nautiskelimme Postres'n Tarte Tatinia, jota uskallan tituleerata lajissaan ehdottomasti Suomen parhaaksi. Taikina on sisältä lehtevää ja pinnaltaan sitkaaksi karamellisoitunutta, omenalohkot pehmeännapakoita, kinuskikastike huulet yhteenliimaavan imelää ja jätski kermaista ja supervaniljaista. Pa-ras-ta!

Listalla torttua tosin ei enää ole, mutta etukäteen tilaten sitä kyllä saa. Annokset ovat yhtä isoja kuin ennekin, enkä jaksanut taaskaan syödä ihanuutta loppuun saakka.  
Piiraan kanssa tarjoiltu itävaltalaisen Nittnausin Zweigelt Pinot Noir Beerenauslese oli omaan makuuni ehkä snadisti liian makeaa. Olisi pitänyt sittenkin ottaa calvadosta.
Jälkimakeista en kyennyt syömään kuin suklaakuorrutetun vaahtonamun. Rajat ne olivat Neuvostostoliitollakin.
Maitosuklaalla osittain kuorrutettu omenasorbetti ei ollut paras mahdollinen päätös ruokaorgioillemme, sillä sorbetin rakenne oli hassun jauhoinen.

Neljän ruokalajin menu ja juomat (viinipaketti plus alkukuplajuoma)  maksoivat noin 130 euroa. Ei mikään älytön hinta, varsinkin kun Postres'n annoskoot ovat aika isoja. Neljän "oikean" ruoan sekä varsin runsaan amuse-bouche- ja väliruokavalikoiman jälkeen olo oli todella täysi. Että löpölöpölöpö, se on ihan höpö, joka väittää ettei tähtipaikoissa saa vatsaansa täyteen.

29. maaliskuuta 2013

Marthan munat

Muinaiset pakanat pitivät kananmunaa hedelmällisyyden vertauskuvana ja kristityille muna on ylösnousemuksen symboli. Minä taas pöllin pääsiäismunareseptini itseltään Martha Stewartilta (joo-o, huteria ovat aasinsillat, mutta näillä mennään).

En oikein keksi, miten deviled eggs kääntyisi suuhuni sopivaksi suomenkieliseksi sapuskan nimeksi, joten en edes yritä vääntää siitä väkisin mitään pirullista. Hirmu maukkaita niistä joka tapauksessa tuli, kun puolitin ohjeen ja tein munia alkupaloiksi tänään ruokavieraalleni.

Pääruoaksi nautimme lampaan ulkofileetä lämpimällä fetasalaatilla, jossa feta tosin oli korvattu Poutakesän halloumilla, joka ei kuitenkaan käyttäytynyt originaali-halloumin tavoin vaan suli kuten normijuustot. Jälkiruoaksi vetelimme vielä kanssasyöjän tuomaa Mat Cateringin pashaa, joka oli ihanan tuhtia tavaraa.
Tarvitset:
4 munaa
pienen salottisipulin
½ dl majoneesia
½ rkl Dijon-sinappia
½ rkl valkoviinietikkaa
muutaman tipan vihreää Tabascoa
suolaa
mustapippuria
(savu)paprikajauhetta

Tee näin:
Laita munat kattilaan ja lisää sen verran vettä, että munat ovat kokonaan veden alla.

Kuumenna vesi kiehuvaksi, poista kattila liedeltä ja anna munien kypsyä kannen alla 13 minuutin ajan.

Kaada kuuma vesi pois ja huuhtele munia hetki kylmällä vedellä.

Kuori ja silppua sipuli niin pieniksi paloiksi kuin pystyt.

Sekoita sipulisilppu kulhossa majoneesin, sinapin, etikan ja Tabascon kanssa.

Kuori munat ja halkaise ne pituussuunnassa. Poista keltuaiset ja lisää ne kulhoon muiden ainesten joukkoon.

Painele keltuaiset haarukalla muhjuksi ja sekoita möhnä tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lusikoi seos valkuaisten koloihin. Koristele paprikajauheella.

Pahkeinen

Olipa kerran lehti nimeltä Pahkasika, jossa seikkaili muiden muassa Heikki-Pekka Miettisen luoma sarjakuvahahmo nimeltään Pahkeinen. Liki 30 vuotta (!) sitten näin oheisen stripin ensimmäistä kertaa ja siitä saakka olen säännöllisesti pähkinyt, että miltähän Pahkeinen maistuisi.
Julkaistu Pahkasian numerossa 1/85 ja skannattu tähän ilman lupaa.
Meneillään olevan mämmiseongin aikana olen tuhonnut tuota mustaa kultaa jo pari rovetta. Kympin luomumämmi on niin hyvää, ettei sen kaveriksi tarvitse välttämättä mitään lisukkeita. Siihen ei ole myöskään lisätty sokeria, vaan makeus on syntynyt imellyttämällä.

Kun vouhotin mämmeilystäni Facebookissa, sain sieltä vinkin mämmismoothien valmistukseen. Ihan loistava idea! Ja ennen kaikkea luonteva tapa yhdistää mämmi banaanin kanssa. 
Banskua en kuitenkaan keittänyt ja juhlapyhien kunniaksi lorautin nesteeksi hiukan kermaa. Tuloksena oli aivan käsittämättömän maukas pääsiäisen aamiaisjuoma. Että kiitosta vaan vinkkaajalle! 
Tarvitset:
1 dl mämmiä
1 dl rahkaa
banaanin
½ dl kermaa

Tee näin:
Sekoita tykötarpeet blenderissä tasaiseksi seokseksi. Kaada lasiin ja nauti pillillä.

23. maaliskuuta 2013

Ost från Sverige

Ensikohtaamiseni Västerbotten-juuston kanssa tapahtui hurmaavan Halv åtta hos mig-ohjelman innoittamana. Monet formaatin kisailijoista valmistivat juustosta milloin mitäkin ja kanssakilpailijat ylistivät poikkeuksetta tuon maitotuotteen makua.

Ilokseni juustoa löytyi aikoinaan Lentävästä Lehmästä ja ostamani koepala vakuutti minut lopullisesti sen hyvyydestä. Kun Västerbottensostin maahantuoja jokunen tovi sitten tarjosi juustosta tuotenäytteitä, niin otin ne mieluusti vastaan
Mielessäni kummitteli nimittäin Anton & Antonin sivuilta bongaamani Västerbotten-juustopiiras, jota ilmeisesti tarjoillaan läntisessä naapurimaassamme yleisesti rapujuhlissa. Alkuperäiseen ohjeeseen juustoa olisi tullut huimat 300 grammaa, mutta tuunasin reseptistä kahden hengen iltapalakokoiset annokset. Tuhtia kamaa, mutta ah niin ihanaa!

Sponssijuustoa, suolaa ja pippuria lukuunottamatta kaikki käyttämäni ainekset olivat luomua. Myös piiraan kanssa ryystetty valkoviini, itävaltalainen Meinklang Gruener Veltliner, oli biodynaamista kamaa ja oikein passeli kaveri tälle muhkean makuiselle juustoleivonnaiselle.
Pohjaan tarvitset:
1½ dl vehnäjauhoja
50 g voita
ripauksen suolaa
munankeltuaisen

Täytteeseen tarvitset:
kokonaisen munan + pohjamunasta jääneen valkuaisen
100 g Västerbotten-juustoa
1 dl kermaa
suolaa
valkopippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Sekoita vehnäjauhot, voi ja suola keskenään. Lisää joukkoon munankeltuainen ja vaivaa seos taikinaksi.

Painele taikina kahden uunivuoan (halkaisija noin 13 cm) pohjalle ja reunoille. Laita pohjat jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Pistele pohjia haarukalla ja paista niitä uunissa noin 10 minuuttia.

Sekoita munat ja kerma keskenään. Lisää joukkoon raastettu juusto. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada seos puolikypsille pohjille ja paista 200-asteessa uunissa noin 30 minuuttia.

Anna piiraiden jäähtyä hieman ennen niiden syömistä.

Miss Läskisoossi 2013 on valittu

Pari viikkoa sitten käynnistyi läskisoossien kauneuskilpailu, joka on nyt ratkennut.
Näissäkin missikisoissa valittiin lehdistön suosikki. Lehdistöraadissa soosseja arvioi valiojoukkio Maaseudun Tulevaisuuden toimittajia, jotka nimesivät ykkössuosikikseen kilpailijan numero 1. Raadin puheenjohtajattaren mukaan "perustelut rönsysivät niin paljon, että niitä on mahdoton summata." Isot kiitokset arvovaltaiselle tuomaristolle!
Toiseksi perintöprinsessaksi sijoittunutta läskisoossia numero 9 kuvailtiin näin: "persoonallinen ja holtiton", "siinä on eniten soosia" ja "luontaantyöntävimmän näkönen niin valitsen sen."
Ensimmäiseksi perintöprinsessaksi kansa valitsi ehdokkaan numero 7. Perusteiksi mainittiin "tähän pitää pyrkiä" sekä lyhyesti ja ytimekkäästi "seiska on just hyvä."
Miss Läskisoossi 2013 on varsin selkeällä äänivyöryllä soossi, joka kisasi numerolla 2. Kakkosen kauneutta perusteltiin muiden muassa seuraavilla ylisanoilla: "ihanan kiiltävä, tumma kastike ja ihana muussi näkyy hyvin", "edustaa kansainvälistä tasoa kokonaisuudeltaan" ja "herautti veden kielelle."

Kuten tuli luvattua, kaikkien äänestäjien kesken arvottiin lahjakortti Kannakseen. Lahjakortilla voittaja voi nauttia seuralaisensa kanssa läskisoossia ja rikkaita ritareita valitsemansa kuukauden ensimmäisenä maanantaina. 
Random.orgin iäti lahjomaton onnetar oli suosiollinen nimimerkillä Tuplaespresso kommentoineelle kansalaiselle. Tuplaespresso, onnea isolla kauhalla! Ilmoittaisitko minulle osoitteesi sähköpostitse (kulinaarimuruja [at] gmail.com) tai Kulinaarimurujen Facebook-sivujen kautta, niin voin lähettää lahjakortin sinulle?

Kiitos kaikille muillekin äänestäneille, ootte ihan parhaita sianlihakastikeaktivisteja!

17. maaliskuuta 2013

Kolme kuukautta kuumia koiria

Shanghai Cowboyn entisiin tiloihin on avattu 100 Dogs & Bourbon (Unioninkatu 18). Kyseessä on toukokuun loppuun saakka toimiva hod dog-ravintola, jossa tarjoillaan päivittäin sata chicagolaistyyppistä hodaria ja sen jälkeen kioski laitetaan kiinni.
Nakkisämpylöiden lisäksi saatavilla on bourbon-pohjaisia drinksuja. Itselleni tuosta juomasta tulee ihan ensimmäisenä mieleen vanha Kontran biisi. Jee jee Jerry Cotton! Toinen vahva mielikuva liittyy päihtyneen opiskelukaverin väärin muistamaan  maissiviskin nimeen: "Vieläkö sitä Neljää tulppaania on jäljellä?"
100 Dogs & Bourbonin tosi mielenkiintoiselta cocktail-listalta testasin juoman nimeltä The Red Dipper. Vahvasti viinanmakuista drinkkiä ei voi kuin kehua.
Syömämenulta löytyy neljä lihaisaa hodaria ja yksi vegevaihtoehto. Listaa aiotaan ilmeisesti tuunata pop-upin elinkaaren puolivälin vaiheilla, joten nykyistä valikoimaa ehtii maistamaan vielä mainiosti. 
Neitsytvisiitilläni kokeilin peruskoiraa ja nyhtöpossuhodaria. Ne olivat oikein hyviä, mutta possuversiosta olisin jättänyt jalapeñot pois, sillä ne jyräsivät pulled porkin maut alleen mennen tullen. Ja sotkuista syötäväähän nämä ovat eli ensitreffejä 100 Dogs & Bourboniin ei kannata välttämättä sopia.

Kaksi hodaria, amerikanviskidrinkki ja pullollinen Brooklyn Breweryn American Alea maksoivat kolmisen kymppiä. Varsin kohtuullista siis. Seuralaisenani toiminut Soppa-Hanna on jo hodaribaariveteraani, sillä hän oli ehtinyt käymään siellä jo aikaisemmin.

16. maaliskuuta 2013

Hypeburgerilla

Hietalahden hallin osteribaarin (jonne on äskettäin saatu muutama asiakaspaikka lisää - hurraa!) jälkeen testauslistallani olivat vuorossa Lihakauppa Roslundin (Lönnrotinkatu 34) hampurilaiset. Sama kauppias on muonittanut kansalaisia jo tovin Teurastamon Portissa, ja molempien paikkojen ruokia on kehuttu kovasti.
Hiiligrillattuja burgereita voi nautiskellä tiskillä istuen tai pöytien ääressä parvella, mistä voi tarkkailla alakerran tapahtumia. Kakkoskerrokseen voi myös paeta alhaalla ajoittain leijuvaa melko jykevää käryä....
...sillä juuri remontoidussa hallissa on ollut ongelmia ilmanvaihdon kanssa. Onneksi tähän lastentautiin on tulossa helpotusta.
Tilasin kaupan nimikkoevään, Rosburgerin. Pikkuisen kuivahtaneen briossin välistä löytyi vaikka mitä: coleslaw'ta, Myrttisen hapankurkkuviipalaleita, iso pihvi, juustoa ja optimaalinen määrä pekonia. Hampparin lisukkeeksi tuli automaattisesti maukkaalla kastikkeella kruunattu salaattisiivu, ranskalaiset (hirmu hyviä) maksoivat extraa.
Rosburger oli periaatteessa ihan jees, mutta pihvi ei valitettavasti ollut onnistunut. Hieman punerva jauhelihapihvi on hieno juttu, mutta jos sisuksesta saa kaapia parin ruokalusikallisen verran täysin raakaa jauhelihaa, niin se vähän tökkii. 

Hampurilainen, ranskalaiset ja tölkillinen sitruunalimua maksoivat yhteensä 18,50 euroa. Mielestäni 12,50 euron arvoinen hampurilainen oli ehkä snadisti ylihinnoiteltu, varsinkin kun osa pihvistä oli syömäkelvotonta. Seuralaisen ottama hevosburgeri olisi ollut parempi valinta. No, sitä sitten seuraavalla kerralla.

12. maaliskuuta 2013

Nälänselätyskampanja

Oman elämän ollessa hyvällä tolalla ei aina ole helppoa muistaa, että moni ihminen tällä pallolla on vailla asioita, jotka meille parempiosaisille ovat itsestäänselvyyksiä. Kuten esimerkiksi ruoka. Oman vatsan ollessa täynnä emme välttämättä osaa edes kuvitella, miltä jatkuva nälkä tuntuu.

Kaikkein tehokkain ratkaisu nälkää vastaan taistellessa on naisten ja tyttöjen aseman parantaminen. Tyttöjen kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi tarvitaan lainoja, neuvontaa, laadukkaita siemeniä ja työkaluja, joiden avulla voidaan tuottaa enemmän ruokaa, jonka avulla kokonaisia yhteisöjä voidaan auttaa eroon nälän ja köyhyyden kierteestä. Periaatteessa siis aika helppoa, eller hur?

Käytännössä homman hoitamiseen tarvitaan pätäkkää. Kun UN Women Finlandista tiedusteltiin Kulinaarimurulan halukkuutta osallistua kampanjaan, jossa kerätään rahaa kehittyvien maiden viljelijänaisten aseman parantamiseksi, en epäröinyt lähteä mukaan. 
Järjestö on auttanut muiden muassa Itä-Timorissa Memon kyläläisiä perustamaan itseapuryhmiä, joiden tavoitteena on nälän voittamisen ohella toimeentulotason parantaminen. Tämä kasvitarha tuottaa ruokaa 12 perheelle ja antaa naisille omia tuloja ensimmäistä kertaa heidän elämässään. Lisää tällaista!

Olen asettanut tavoitteekseni kerätä kampanjakuukauden aikana 500 euroa hyvää tarkoitukseen. Keräyssivuni kautta voit auttaa minua tuon summan saavuttamisessa. Osallistu vaikka lounaan hinnalla, kaikki jelppaus on tervetullutta!


Kampanjassa on näkyvästi mukana myös Sikke Sumari, jonka blogista voit lukea, miten MasterChef-kisaajat osallistuvat nälänselätykseen.
Nälkä voidaan voittaa-kampanjassa 11.3.-10.4.2013 UN Women ja ruokablogit  keräävät rahaa kehittyvien maiden viljelijänaisten aseman parantamiseksi. 

11. maaliskuuta 2013

Kalanmunapastaa

Taannoin työstämieni umamiskageneiden tykötarpeista jäi yli melkoinen läjä mätiä. Hyödynsin mätijämät ja kokkailin siitä kera kalapalan mäti-savulohipastaa. Hurjan hyvää!

Sapuskan resepti on peräisin Food & Wine-sivustolta. Tuunasin sitä ihan pikkuisen jättämällä lehtipersiljan pois ja käyttämällä kuivattua rakuunaa, joka sopi rasvaisen kalan kaveriksi hämmästyttävän hienosti. 
Ohjeen mukaisesta satsista riittää neljälle syöjälle. Pastan jämät toimivat yllättävän hyvin myös seuraavan päivän työpaikkalounaana mikroaaltouunissa lämmäytettynä ja muovirasiasta nautittuna.
Tarvitset:
200 g nauhapastaa
salottisipulin
voita
1 dl ranskankermaa
2 tl kuivattua rakuunaa (vähemmän, jos käytät tuoretta)
suolaa
mustapippuria
50 g savustettua lohta
100 g kirjolohenmätiä

Tee näin:
Keitä pastaa pakkauksessa mainittu aika runsaasti suolatussa vedessä.

Silppua salottisipuli. Sulata voi isossa pannussa ja freesaa sipulisilppua siinä parin minuutin ajan.

Lisää pannulle pasta, ranskankerma ja rakuuna sekä vajaan desin verran pastan keitinvettä. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Lisää pastan joukkoon ruodittu lohi sekä kolme neljäsosaa mädistä. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita varovasti.

Jaa pasta lautasille ja koristele annoksen mädillä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...