31. heinäkuuta 2010

Meemin pojan koston paluu

Ruoka-aiheiseen utelumeemiin on viime aikoina tartuttu useassa tutussa blogissa. Innostuin siitä itsekin, mutta ryhtyessäni vastaamaan kysymyksiin, ne tuntuivat hämärästi tutuilta.

Tuokion omia höpinöitä kelattuani havaitsin, että juttuhan löytyy jo Kulinaarimurulasta. Meemiin on tosin parissa vuodessa tullut muutama lisäosa, joten vastaan niihin nyt.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Muistan, että sain noin neljä-viisivuotiaana touhuta aina lauantaisin saunan jälkeen keittiössä. Teräviin asioihin en saanut koskea eikä hellaa saanut panna päälle. Näiden rajoitusten puitteissa valmistin isälle ja äidille yllätyksiä.

Perimätieto kertoo, että kokkailuni olivat ihan syötäviä yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Savolaisen fuusiokeittiön 1970-luvun unohdetuin tuotos, maksamakkarakikkareilla koristeltu raparperikiisseli, ei kuulemma maistunut vanhemmilleni.

Laadin tarjoomuksistani tietenkin myös ruokalistoja. Ravasin varmasti rasittavuuteen saakka kysymässä, että miten tämä sana kirjoitetaan ja mitä kirjaimia tähän sanaan tulee, mutta hikisin käpälin sutattujen menujen avulla opin kirjoittamaan.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Mummot, isä ja Patakakkonen.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
On. Olen kuvassa noin parivuotias ja leivon mummon "apuna" joulupipareita.


Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Minulla on kakkukammo. Ikinä ei voi tietää, onnistuuko pohja. Jos kakkupohja vahingossa onnistuu, sen siivuttaminen tasaisiksi viipaleiksi on ihan helvetin vaikeaa. Ja mikä on oikea määrä täytettä? Kostuttaminenkin on oma taiteenlajinsa, koristelusta nyt puhumattakaan.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiöväline ja suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiin tulee?
Sakset ovat kyökkipuuhissa kohtuullisen aliarvostettu, mutta hurjan monipuolinen työkalu. Eniten käytän kuitenkin veitsiä. Terässaippua on myös loistokeksintö!

Suurimman pettymyksen on tuottanut Crate & Barrelista hankittu kirsikan- ja oliivinkivenpoistaja. Se ei vaan toimi ja ensikokeilussa paitapuseroon osuneet kirsikkaroiskeet olivat valitettavasti pysyvää sorttia.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
En tiedä pitäisinkö friteeratuista suklaapatukoista, mutta tosi pitkään niitä on tehnyt mieli kokeilla. Erityisesti jumalaisen Nigellan lanseeraamat uppopaistetut mini-Bountyt tuoreen ananaksen kanssa saavat veden herahtamaan leualle.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Juustot, pekoni ja lohinigiri. Ilman näitä elo olisi eri kurjaa.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Oma kasvimaa, marjapuskat ja hedelmäpuut (paitsi että tuskinpa minä jaksaisin niitä hoitaa). Syvempi perehtyneisyys johonkin tiettyyn osa-alueeseen (esmes leivän valmistus), olen niin monessa asiassa vain pintaraapaisukokki.

29. heinäkuuta 2010

Kaloja, shampanjaa, leipiä ja Sorbusta

Viime viikolla vietin muutaman vaiherikkaan päivän entisillä kotikonnuillani Varkaudessa. Koska pitäjä sijaitsee keskellä vesistöjä, olivat visiitillä nautitut sapuskat kalavoittoisia.

Mummon naapurissa asuva rouva oli onkinut mökkilaituriltaan järjettömät määrät ahvenia, joista hän toi mummolle noin kilon paistovalmiita fileitä. Mummo taas kaivoi pakastimesta vastalahjaksi tusinan karjalanpiirakoita. Vaihdantataloudessa on voimaa!


Pyörittelimme fileet suolalla ja valkopippurilla maustetuissa ruisjauhoissa, jonka jälkeen paistoimme ahvenet voissa. Ne maistuivat lievästi sanottuna taivaallisilta.

Mummon poikaystävä (!) puolestaan yllätti meidät tuomalla erääseen aamukahvipöytään savustuslämpimiä muikkuja. Kalat oli nostettu järvestä vain muutamaa tuntia aiemmin ja kärrätty torille myytäviksi.


Ennen meikäläisen heräämistä ne oli tietty myös siivottu ja savustettu. Ottaen huomioon, että mummolassa päivän ensimmäiset sumpit ryystetään melko varhain, oli kalamies tehnyt urosmehiläisen työn heti aamusta. Arvostan.

Saisinkohan osakseni tällaista hemmottelua, jos asuisin paikkakunnalla vakituisesti vai onkohan kyseessä harvinaiselle vieraalle suotu erityiskohtelu? En uskalla lähteä arvailemaan, mutta mummo on ihana ♥

Osuin Varkauteen Sampea ja Samppanjaa-festivaalin aikaan ja käytin hyväkseni mahdollisuutta tutustua Carelian Caviarin tuotantolaitokseen, joka sijaitsee keskellä surullisen kuuluisan Stora Enson teollisuusaluetta.

Luonnonvarainen sampi on uhanalainen muinaisjäänne, jota himoitaan sen mädin vuoksi. Varkauden altaissa polskii sekä kitasampia, joista saadusta mädistä työstetään maailman parhaana pidettyä Beluga-kaviaaria että siperiansampia, joiden pienirakeisemmasta mädistä valmistetaan Ossetra-kaviaaria.


Sampilaitoksen altaita lämmitetään tehtaiden hukkalämmöllä, jota toivottavasti riittää jatkossakin. Sammet kasvavat noin 20-asteisessa vedessä puolentoista vuoden ajan, jonka jälkeen niiden sukupuoli määritellään ultraäänellä. Tuolloin kalat ovat pari-kolmekiloisia.

Pojat päätyvät fileerauspöydälle ja tytöt jätetään kasvamaan pulskiksi mädintuottajiksi. Kun siperiansampipimut tulevat sukukypsiksi 4-7 vuodessa, heidätkin pistetään lihoiksi. Mäti otetaan talteen ja siitä tehdään kaviaaria. Ensimmäinen varkautelaiserä Ossetraa tulee myyntiin keväällä 2011.

Kitasampikimulit sen sijaan saavat elää pidempään, sillä heistä lypsetään Belugan raaka-ainetta useampaan otteeseen.

Sammen liha muistuttaa rakenteeltaan lahnaa, maussa on lahnaa ja haukea. Ruodotonta sampea saa ainakin parista varkautelaisesta ravintolasta sekä omiin kokkauskokeiluihin paikallisesta Sepon Lihatori-putiikista. Saiskohan Stockalta?

Sampea oli tarjolla myös festivaalialueella, mutta niukemmalti mitä etukäteen oletin. Mielestäni ylihinnoitellut VIP-paketit olisivat sisältäneet kylmäsavulohi-sampikeittoa tai lohta ja sampea valkoviinikastikkeessa. Miksi lohta, kyseessähän ovat sampibileet?


Kolmas sampivaihtoehto oli friteerattu kalapala, oikein maukas ja festareille sopiva eväs. Jäin todellakin kaipaamaan lisää tällaisia pikkunapoja pönötysruokien ja kelmusämpylöiden tilalle.

Ensi kesän S&S-järjestäjät hoi, sampiruokavariaatioihin voisi panostaa pikkuisen enemmän. Paikan päällä savustettua sampea? Sampisandwichejä? Sampikukkoa? Sampiburgereita? Sampihodareita? Kiinalaisia tai thaimaalaisia sampisuupaloja? Sampipuikkoja? Sampipullia? Vippibuffan bulkkisalaateissakin voisi olla sampea? Mielikuvituksen käyttö ei ole kiellettyä!


Kun sammen ja shampanjan nimissä järjestetään festivaali, niin sitä shampanjaakin voisi olla tyrkyllä enemmän kuin yhtä laatua. Mutta jos on vaan sitä yhtä laatua, niin sen voisi edes tarjoilla oikean lämpöisenä.

Ensimmäinen Champagne Palmer & Co Brut-lasilliseni oli haaleaa ja kuplatonta. Toisen lasillisen kaataminen juuri avatusta pullosta paransi kuplatilannetta, mutta viini oli edelleen melkein yhtä lämmintä kuin ilma normaalisti heinäkuussa.

Sinänsä harmi, sillä vuonna 1947 perustetun viiniosuuskunta Palmer & Co:n sihijuoma olisi viileämpänä voinut olla ihan kelvollista.

Varsinainen syy Varkaudessa oleiluun oli nostalgiatapahtuma, jonka järjestelyissä olin mukana. Vastaavanlaiset kekkerit järjestettiin myös viime vuonna ja siellä sikisi ajatus varkautelaisuutta edistävän yhdistyksen perustamisesta.

Keväällä 2010 pihtisynnytettiin Ällitälli ry, jonka tarkoituksena on tukea entisten ja nykyisten varkautelaisnuorten toimintaa. Toisin sanoen: pidämme kerran kesässä kivalla porukalla mukavat kokoontumisajot ja lahjoitamme tapahtuman tuloja varkautelaiseen nykynuorisotyöhön.


Pääsylipputulojen lisäksi keräsimme pätäkkää uniikkileipäsillä, joita rakensivat hikihelteellä Ällitällin perustajiin kuuluva K ja hänen parrakkaampi puoliskonsa Y. Lisäksi leipästalkoisiin osallistuivat hätäapuun hälytetty sukulainen A sekä minä.


Kupletin juoni oli se, että jokaisen leipäsen piti olla erilainen. Ohessa esimerkki jäsen K:n tuotoksista, joille olisin valmis antamaan äärettömän määrän tyylipisteitä.


Jäsen A sijasi tämän setin leipäsensä salaattipedeille ja pyöritteli leikkeleet komeiksi tötteröiksi.


Otos jäsen Y:n varhaiselta juustokaudelta. Teoksissa on selkeästi havaittavissa erektiivisiä efektejä. Töitä ovat tukeneet cocktailtikut.


Minäkin ehdin askartelemaan noin tarjottimellisen leipäsiä. Tässä suosikkini, johon tuli laitettua muiden muassa Dijon-majoneesia, lihahyytelöä, yrttijuustoa, paprikaa ja sipulinvarsia.

Ei ole muuten helppoa väsätä useita erilaisia smörgareita tosta noin vaan, kokeile vaikka itse! Siksi haluankin vielä kertaalleen kiittää leipäskeksijöitä: tiksis, teitte hirmu urakan, josta tulette saamaan vielä syötävää hyvitystä!


Tapahtuman hengen mukaisesti janojuomanani toimi Sorbus, tuo rohtuneet huulet punerviksi värjäävä nuoruusvuosien hittiviini. Soppa oli niin hyvää, että sitä täytyy käydä hankkimassa muutama pullo reserviin ennen kuin klassikon valmistus lopetetaan kokonaan.

21. heinäkuuta 2010

Dam, dididam, dididamdamdamdamdam

Maakuntamatkani jatkui Tampereelta itään, iloisten ihmisten Joensuuhun. Vaikka pohjoiskarjalalaiset tienoot eivät ihan kotiseutuani olekaan, piristää tämä klassikkobiisi mieltä jokaisella kuuntelukerralla:



Paikallisista ravintoloista ekana testipenkkiin pääsi viehko Kielo (Suvantokatu 12), jossa vannotaan perinteisen ruoan ja omasta maakunnasta löytyvien upeiden raaka-aineiden nimeen. Eikä turhaan, sillä ruoka oli hinta-laatu-suhteeltaan erinomaista.


Mitäpä muuta kaltaiseni possufani voisi alkuun ottaa, kuin villisikarilletteä ja kasvisterriiniä. Sika oli niin mainiota kuin omissa liemissään kypsennetty potsi voi olla. Kasvislisäkekin oli hyvää, mutta terriinin kanssa sillä ei mielestäni ollut mitään tekemistä.

Seuralaiseni söi viiden pienen suupalan herkuttelulautasen ja tykkäsi. Annoskateutta aiheutti eniten mielenkiintoisen oloinen savumuikkumousse.


Pääruoaksi tilasin Savonselän kuhaa. Päivän kuhasaalis oli kuitenkin ollut odotettua pienempi, joten "jouduin" tyytymään paistettuihin ahvenfileisiin kanttarellikastikkeessa kera kesältä maistuvien vihannesten. Onneksi on suomalaista ruokaa.

Myös seuralainen kehui Limousin-luomuhärkäänsä, joka oli peräisin polvijärveläiseltä Haukiniemen tilalta.


Jälkiruokajuustoista leveimmän hymyn naamalleni toi paistettu munajuustoa, jonka kylkiäisenä tarjoiltu hillottu punajuuri oli käsittämättömän toimiva keksintö. Kanssaruokailijan lusikoima mansikkasalaatti vadelmajätskillä oli myös nannaa.

Joensuun torilla on kautta aikain ollut hyvä puuki, mutta vielä paremmaksi sen tekee Pohjois-Karjalan Marttojen ylläpitämä Marttakahvio, josta saa viereisessä Piirakkapajassa tehtyjä ja paistettuja taivaallisia karjalanpiirakoita.


Piirakoita leivotaan talkoomeiningillä ja Marttojen pulikoiden pyörimistä voi seurata lasiseinäisen rakennelman ulkopuolelta. Loistokonseptin nimissä järjestetään myös piirakka- ja pullakouluja.

Parille suhisevan ässän murrealueelta junantuomalle nuorison edustajalle Piirakkapaja aiheutti positiivisen reaktion, sillä tovin tuijottelun jälkeen toinen heistä totesi: "Ihan v***n siistejä mummoja!"


Kiihtelysvaaran Marttojen riisipiirakka munavoilla is all you need!


Marttakahviossa toivoteltiin asiakkaille kivvaa rokkia, joka oli yksi syy Joensuun visiittiini.

Täytyy kyllä tunnustaa, että festarikuntohuippuni taisi tulla ohitettua viisitoista vuotta sitten. Mutta miksi tapahtumassa, jonne yli kuusikymppiset pääsevät maksutta, ei ole minkään valtakunnan senioriparkkia, mistä saisi punaviiniä, jota voisi siemailla penkillä istuen? Kysyn vaan.


Festivaalialueen ruokamyyjistä puhuttelevin oli ehdottomasti lieksalaisen Paakarin Pajan koju, josta sai kinkereiden virallista rokkievästä, Rokkikukkoa. Rok rok!


Kukkoja löytyi liha-, liha-valkosipuli- tai kasvistäytteisinä. Lihaisan Rokkikukon sisällä oli reilunkokoisia possunpaloja, joten kukon puolikas riitti häätämään suolenmutkissa kurnivan näläntunteen itärajalle asti.

Rokkiohjelman lomassa kävimme myös testaamassa uudehkon ravintolan, La Passionen (Penttilänranta, Vallilanaukio 1). Jotenkin tuntui, että homma ei vielä ihan täysin toimi.

Miksikö? Pöytävarausyrityksemme menivät soittoajankohdasta riippumatta joka kerta puhelinvastaajaan. Tilaukseni pizzasta otettiin vastaan nikottelemmatta, mutta tuokion kuluttua käytiin kertomassa, että pizzoja ei saakaan ja silti hetken päästä lättyjä kannetaan kaksin käsin toiseen pöytään. Viinit holautettiin laseihin maistattamatta ja vettä ei älytty tuoda pyytämättä lisää. Hmph.


Loppujen lopuksi päädyin tilaamaan rosmariinipaahdettua lohta sitruunarisotolla. Kala sinänsä oli ihan jees, vaikka se ei ollut rosmariinia nähnytkään. Epämääräisen riisikasan nimittäminen risotoksi oli puolestaan suuri loukkaus kaikkia maailman risottoja kohtaan. En suosittele.

Myöskään seuralaisten vasikanleike Marsala-kastikkeessa ei ollut aivan tasalaatuista. Jälkkärijäätelöt olivat sentään kelpo kamaa. Seurassakaan ei ollut mitään valittamista, daameille kiitos kaikesta mahdollisesta!

Tälläkin reissulla tuli käytyä pariin otteeseen legendaarisessa Jokelassa (Torikatu 26). Siellä hankittua itseaiheutettua oloa oli helppo taltuttaa Veronassa (Kauppakatu 23).

Paikka oli pullollaan puolikuntoista festivaalikansaa ja hyvästä syystä: kansanperinteen mukaan Veronan pizzat parantavat sitkeimmänkin krapulan.


Seuralaiseni nautti hellepäivän suolapomminsa Lylyn lykky-nimisen pizzan muodossa (salamia, oliiveja, katkarapuja ja Auraa). Omaan lettuuni päätyneet anjovikset ja kaprikset väräyttivät niin ikään viisareita Pohjois-Karjala-projektin valvomossa.


Taitokorttelissa hörpättyjen lähtökahvien yhteydessä heräteostin vielä tuliaisiksi sööttejä suklaasta tehtyjä karjalanpiirakoita. Kaikkea se karjalainen keksii.

Seuraavaksi maakuntamatkailen Savoon. Sielläkin tulee varmaan syötyä hyvin, joten pysy kuulolla :-)

19. heinäkuuta 2010

i ♥ tre

Tämän kesän lomareissujen ylätason teemana taitaa olla nostalgia - maukasta ruokaa tietenkään unohtamatta.

Maakuntakierrokseni ensimmäinen etappi oli Tampere, missä köröttelin liki ensitöikseni nyssellä Pyynikin kesäteatteriin kokemaan Häräntappoasetta kera vanhan ystävän. Matkalla jouduin ukkoskuuron uhriksi, mutta lämmin kesäsade lakkasi kuin veitsellä leikaten näytöksen alkaessa.


Nuoret näyttelijät saivat puhallettua hahmoihin eloa oikein herttaisesti ja Pyynikin miljöö toimi lavasteena kuin unelma. Väliajalla mieltä virvoitti kuutio-Rutasen nimikkodrinkki, joka sekoitettiin Jallusta* ja arrakkipunssista.

Esityksen jälkeen siirryimme Marusekiin (Hämeenkatu 31) jatkamaan tarinointia siitä, mihin se jäi edellisen kerran tavatessamme noin 19 vuotta sitten.


Marusekin ilmastointilaitteet olivat särki, joten söimme liki trooppisissa olosuhteissa pöydällisen erilaisia nigiri-, inari- ja makisusheja. Riisin koostumus oli hyvä ja avocado-lohimakit sulivat suuhun.


Jälkkäriksi vedimme jäätelöä: minä kuvassa näkyvää matchaa ja seuralaiseni kirsikkaa. "Nam", sanoimme molemmat ja totesimme samaan hengenvetoon, että olipa mukava nähdä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kiitokset vielä kertaalleen Lammin sahdin tuliaispullosta!

Kadonneen nuoruuteni metsästys jatkui illalla tammerfestaten Popedan keikalla, jolla tapasin toisen vanhan ystävän, jonka kanssa olimme kämppiksiä vuonna olkatoppaus ja Mathias Rust (nuori lukija, ole hyvä ja googlaa itse).


Kastuimme öisessä rankkasateessa totaalisesti ja sovimme lounastreffit seuraavalle päivälle 4 vuodenaikaa-ravintolaan (kauppahalli, Hämeenkatu 19). Paikan bouillabaissea ei ole todellakaan turhaan ylistetty. Mahtisoppaa!

Kauppahallista taapersimme taidehallin Juice Leskisen elämää valokuvin-näyttelyyn. Enpä olisi voinut näyttelykaveria paremmin valita, kaunis kiitos sekä surun että ilon kyynelistä toveri K!

Vierailun kulinaarinen kohokohta tapahtui Hella & Huonessa (Salhojankatu 48). Illallisseurana toimi juuri Tampereelle paluumuuttanut juustohullu ystäväni.


Alkuun otin kampasimpukkaa sahrami-valkosuklaakastikkeessa ja hurmaannuin. Simpukan kypsyys ei olisi voinut olla yhtään täydellisempi ja vihneksissä oli juuri sopivasti puruvaraa. Seuralainenkin kehui 18 tuntia kypsytettyä härkäannostaan kera hernepyreen ja lipstikan.


Lopullisen peruuttamattomasti olin myyty maistettuani hiilisiikaa ja kesävihanneksia vanilja-voikastikkeessa, joka oli melkein liian hyvää syötäväksi. Ruokaorgasmin syntymistä avitti suloisen vaniljainen Chablis. Seuralaisen valkosipuli-currykana oli kuulemma mureinta ikinä.


Skippasimme makeat jälkkärit ja järsimme aterian lopuksi ihania haisevia juustoja, jotka tarjoiltiin pähkinöiden ja viikunasiirapin kanssa.


Makeaksi lopuksi talo tarjosi kirsikalla ja mintulla täytettyjä macaroneja sekä kirsikkatryffeleitä. Macaronin rakenne oli ehkä aavistuksen liian mureneva, mutta se ei tässä vaiheessa iltaa enää häirinnyt.

Hella & Huoneen ruoka oli sanalla sanoen loistavaa. Piste. Tämänkaltaista ensirakkautta ravintolaa kohtaan en ole kokenut sitten Postresin.

Ruokabloggaajan Tampere-postaus ei ole vakavasti otetteva, jollei siinä mainita mustaamakkaraa. Tällä kertaa en tosin ehtinyt Tammelantorille ostoksille, mutta natustelin mustaa hotelliaamiaisilla. Ei mennyt vissiin ihan etiketin mukaan?


Kotiinviemisiksi hankin Tampere-seuran julkaiseman teoksen MUSTAA! Tutkimusmatka tamperelaisen perinneherkun syvimpään olemukseen. Kirjan väitetään olevan avainteos aitoon tamperelaisuuteen ja sitä saavat ostaa myös vieraspaikkakuntalaiset.

Opuksen loppupuolella on monta sivua mustamakkara-reseptejä, joista takuuvarmasti menee kokeiluun Hans Välimäen mustamakkararisotto.

Tampereelta hyppäsin junaan muassani H&H Delin ylirapea skagen-patonki ja perhepakkaus kuplavettä. Niillä pärjäsikin hyvin Joensuuhun saakka, jonka syömisistä seuraa tarinointia tuonnenpana.

13. heinäkuuta 2010

Hellesallad

Kun sekä sisä- että ulkolämpötila alkaa kolmosella ja asteet ovat plussan puolella, ei tee hirveästi mieli syödä saatika kokata. Silti hellekeleillä pitäisi riittävän nesteytyksen ohella muistaa harrastaa myös kiinteää ravintoa.

Jos lämmin ruoka ei puhuttele, niin silloin voi pyöräyttää vaikkapa kylmän avocado-surimi-riisinuudelisalaatin. Se valmistuu hetkessä, koska nuudelit ovat ainoa lieden lämpöä vaativa tykötarve.

Avocado tuo salaattiin tarvittavaa tuhtiutta, surimisuikaleet suolaisuutta ja idut rouskuvuutta, mutta varsinainen secret's in the sauce. Oman makunsa salaattiin antaa seesamiöljy, jota holvatessa maltti on valttia.

Kulinaarimurulasta osallistutaan tällä salaatilla meneillään olevaan ruokahaasteeseen. Lähden nimittäin huomenna haastedediksen ylittävälle maakuntamatkalle ja retkelläni turvaudun pääsääntöisesti muiden tekemiin sapuskoihin eli pidän vähän lomaa myös ruoanlaitosta.


Tarvitset:
150 g riisinuudeleita
lorauksen seesamiöljyä
yhden limen mehun
2 rkl kalakastiketta
1 rkl soijaa
2 avocadoa
200 g surimisuikaleita
2 dl mungpavun ituja

Tee näin:
Kypsennä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.

Huuhtele nuudelit kylmällä vedellä, valuta hyvin ja mausta ne lorauksella seesamiöljyä.

Sekoita isossa kulhossa limen mehusta, kalakastikkeesta ja soijasta soossi.

Halkaise avocadot ja poista niistä kivi sekä kuoret. Pilko avocadot ja lisää palat kastikkeen joukkoon.

Hämmentele nuudelit soossin ja avocadojen joukkoon. Lisää mukaan surimisuikaleet sekä idut.

Sekoita hyvin ja syö.

12. heinäkuuta 2010

Aasiaa Tallinnassa

Risteilin männä viikonloppuna kesälomanaloituslounaalle Tallinnaan. Lienee jo luvallista puhua perinteestä, koska starttasin lomani samalla tavalla viime vuonnakin?

Sää suosi lähialuematkailua ja syömäseurakin oli sieltä paremmasta päästä. Lounastin nimittäin minilomalla olleiden Ylimuulin ja Lihansyöjän kanssa kovasti kehutussa Chedissä (Sulevimägi 1).

Chedissä tarjoillaan modernia aasialaista sapuskaa ja paikka on fine dining-ravintolaksi erittäin kohtuuhintainen. Lasku kolmen hengeltä jäi alle sadan euron (tosin joimme ainoastaan vettä, olutta ja teetä, eivätkä muulinkololaiset tilanneet jälkkärilistalta mitään).


Alkuun otin kiukkuista salt and pepper squidia, joka ei ollut ehkä kaikkein paras valinta hikisen iltapäivän murkinaksi. Mutta hyvää se oli.

Pääsin maistamaan myös Lihansyöjän jasmiiniteesavustettuja luomupossun rimpsuja, joita vaihdoin kalmaripalleroihin. Oikein maukkaita, vaikka ei heissä savuisuutta järin paljoa ollutkaan. Muuli natusteli tonnikalasalaattia thaimaalaisittain ja tykkäsi.


Pääruoaksi söin hunaja-seesamipossua, joka oli kaltaiselleni sikafriikille pieni taivas. Aivan älyttömän ihanaa! Seuralaiset söivät rapeanahkaista ankkaa sekä cashewpähkinäkanaa.


Riisi tuotiin Chedissä pöytään näteissä bambulieriöissä.


Jälkiruoaksi tilasin passionjäädykkeen, joka oli ollut minun makuuni hieman liian pitkään pakastimessa. Se ei maistunut edes toissapäivänä tehdyltä, vaan vielä vähän vanhemmalta.

Miinuksia Chedille täytyy antaa sinänsä herkullisten annosten individuaalimitoituksesta. Ruoat on selkeästi tarkoitettu yksin syötäviksi eikä seurueen kesken jaettaviksi, mikä mielestäni on vähän tyhmää.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta rohkenen siis suositella Chediä aasialaisia makuja fanittaville tallinnanmatkaajille.

11. heinäkuuta 2010

Mormooni meni mustikkaan

Lätkäisin kätsysti kaksi karpästä yhdellä taikinalla, kun tarjoilin töissä lomapullaksi mormoonikalenterin heinäkuun ohjeella tehtyjä muffinsseja.

Heinäkuun muffinssimisu on 33-vuotias kolmen lapsen äiti Cami, joka poseeraa 4th of July-henkisesti sini-puna-valkoisiin glitterreleisiin koristautuneena (oheisen kuvan henkilö ei liity kalenterin kuvitukseen).


Camin itsenäisyysleivonnaisille on annettu nimeksi Bring'em Young Blueberry. Niistä tulikin ihanan mustikkaisia ja melkoisen meheviä.

Kuluvan kuun ohjeessa törmäsin ensi kerran närkästyttävään epätarkkuuteen tässä kalenterissa: mustikkamuffinssien päällystykseen tarvittavat asiat oli mainittu ainoastaan ohjeistusosiossa, mutta tykötarvelistauksesta ne olivat unohtuneet. Grrrr.

Sokeria olisi Kulinaarimurulan ainesreservistä löytynyt, mutta sitruuna jäi kauppaan. Mutta onneksi lomapullat kelpasivat duunikavereille epätäydellisyydestään huolimatta.

Reseptin satsista tulee 16 mukavankokoista muffinssia.


Tarvitset:
5 dl vehnäjauhoja
2½ dl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
½ dl sulatettua voita
2 munaa
½ dl auringonkukkaöljyä
2 dl maitoa
2½ dl mustikoita
(1½ dl sokeria)
(yhden sitruunan raastetun kuoren)

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola keskenään.

Sulata voi ja anna sen jäähtyä hieman.

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon öljy, maito ja voi.

Kaada munaseos sekä mustikat jauhojen joukkoon. Hämmennä ainekset sekaisin, taikina saa jäädä möykkyiseksi.

Lusikoi taikinaa (silikonisen) muffinssivuoan kolosiin. Älä täytä koloja aivan ääriään myöten.

(Sekoita sokeri ja sitruunan raastettu kuori. Ripotele seosta muffinssien päälle.)

Paista muffinsseja uunissa 20-25 minuuttia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...