Australia kutsuu taas! Lähden matkaan ylihuomenna ja vietän kolme viikkoa samoilla tantereilla kuin viimesyksyiselläkin turneella eli lähinnä kissanruoan sekä kissan suun huudiloilla. Hiukan hirvittää lähteä lentelemään useaksi tunniksi Venäjän ilmatilaan näinä maailmanpoliittisesti epävakaina aikoina, mutta tuurilla ne laivatkin seilaavat.
Täällä blogissa on nyt heinäkuussa ollut aika hiljaista ja hiljaiselo jatkunee reissuni ajan. Tai mistäs siitäkään varmasti voi tietää. Mutta Kulinaarimurulan Instagram-tiliä (@kulinaarimuruja) pävittelen aktiivisesti, joten sitä seuraamalla pysyt kutakuinkin ajan tasalla syömä- ja juomakokemuksistani alhaalla alapuolella.
22. heinäkuuta 2014
13. heinäkuuta 2014
"Völler, Klinsmann zwei, Riedle.... Brehme!"
Tänään päättyy kuukauden pituinen potkupallorupeama ja meikämandoliino pääsee oikaisemaan päivärytminsä vain sotkeakseen sen taas perusteellisesti parin viikon päästä. Koska ikuinen suosikkini Englanti putosi näissä kisoissa jatkosta jo alkuerien jälkeen, on minun pitänyt etsiä korvikejoukkueita muiden Euroopan maiden joukosta.
Olen huputtanut Hollannin puolesta ja muutaman tunnin kuluttua tunnustan jälleen Saksan värejä, sillä vanha hokema siitä, että ensin pelataan kuukausi jalkapalloa ja sitten Saksa voittaa, taitaa käydä taas toteen.
Saksan kannatusjoukkojen jäsenenä on tullut syötyä toinenkin pätkä bratwurstia. Makkaroiden kaveriksi olen tehnyt himohyvää kaali-sinihomejuustosalaattia, johon sain idean silläsipuleiden Ameriikan kokemuksista kertovasta postauksesta, jossa mainittiin ristiriitaisia tuntemuksia herättänyt sinihomejuustolla terästetty coleslaw.
Kyrsät ja homejuustoinen kaalisalaatti maistuvat oivallisilta ihan kahdestaankin, mutta isompaan nälkään olen keitellyt niiden kylkeen uusia perunoita. Olen myös sullonut bratwurstit ja salaatit sämpylöiden väliin kera paahdetun sipulin ja ketsupin, jolloin lopputuloksena on ollut herkullisia hodareita.
Kaalisalaattiin käyttämäni sinihomejuusto on ollut lempeää saksalaista Regina Bluta, joskin kotimainen Peltolan Blue ajaisi ihan saman asian. Toki voit murustella mukaan tymäkämpiäkin juustoja, mutta omaan suuhuni natsaavat tässä yhteydessä paremmin hiukan miedommat sinihomejuustot.
Vielä ehdit hyvin makkara-, kaali- ja juusto-ostoksille ennen illan matsia! Aikaa on niin reilusti, että kokkailujen ja syömisten jälkeen voit viettää laatuaikaa Studio Julmahuvin Die Kühe-klassikon parissa, josta tämän jutun otsikkokin on lainattu. Jos olet muuten aiemmin Ratkaisijoita katsellessasi pohtinut, laskevatko germaanietsivät joskus oikeasti pelatun ottelun maaleja, niin eivät laske.
500 g kaalia
2 rkl majoneesia
100 g sinihomejuustoa
Tee näin:
Suikaloi kaali.
Laita kaalit ja majoneesi kulhoon.
Murustelu joukkoon sinihomejuusto.
Sekoita hyvin ja nauti.
Vaahtokarkkeja ja mansikkaa
Tähän aikaan vuodesta mansikoita tulee syötyä niin sanotusti kaksin käsin. En kuulu mansikanpakastajien lahkoon, mutta tuoretavarana napsin makeita mahtimollukoita koko vuoden tarpeiksi.
Mansikat maistuvat erinomaisilta ihan ilman mitään lisukkeitakin, mutta viime aikoina niitä on tullut nautittua myös salaateissa, kermavaahdon ja marengin, jäätelön sekä jogurtin kanssa. Mansikkakakkua en ole vielä tehnyt. En ole myöskään ujuttanut mansikoita aamupuuron joukkoon, mutta huomenna olisi tarkoitus aloittaa viiimeinen duuniviikko ennen lomaa 1990-lukulaisella korvamatoaamiaisella.
Eilen testasin BBC Good Foodista löytämääni mansikka-vaahtokarkkimoussen ohjetta, joka osoittautui juuri niin imeläksi kuin aavistelinkin. Jos teen tätä uudestaan, jätän sokerin kokonaan pois, koska vaahtiksissa sitä on enemmän kuin tarpeeksi.
Reseptin mukaisesta satsista äkkimakeaa syötävää tulee aika hurja määrä. Puolikas annos voisi olla sopiva jälkkärikoko 3-4 hengelle, jotka eivät ole niin persoja sokerille. Sokerihiiret tuplatkoot tykötarpeiden määrät.
Tarvitset:
250 g mansikoita
(1 rkl sokeria)
1 dl vettä
150 g vaahtokarkkeja
2 dl kuohukermaa
Tee näin:
Laita mansikat (sokeri) ja vesi kattilaan. Keitä mansikoita muutaman minuutin ajan ja muussaa ne haarukalla.
Sekoita vaahtokarkit kuumien mansikoiden joukkoon. Sekoita, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna seoksen jäähtyä.
Sähkövatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita se jäähtyneeseen mansikka-vaahtokarkkiseokseen.
Kaada massa yhteen suurempaan tai muutamaan pienempään tarjoiluastiaan. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi.
Koristele hyytynyt mousse mansikolla.
Mansikat maistuvat erinomaisilta ihan ilman mitään lisukkeitakin, mutta viime aikoina niitä on tullut nautittua myös salaateissa, kermavaahdon ja marengin, jäätelön sekä jogurtin kanssa. Mansikkakakkua en ole vielä tehnyt. En ole myöskään ujuttanut mansikoita aamupuuron joukkoon, mutta huomenna olisi tarkoitus aloittaa viiimeinen duuniviikko ennen lomaa 1990-lukulaisella korvamatoaamiaisella.
Eilen testasin BBC Good Foodista löytämääni mansikka-vaahtokarkkimoussen ohjetta, joka osoittautui juuri niin imeläksi kuin aavistelinkin. Jos teen tätä uudestaan, jätän sokerin kokonaan pois, koska vaahtiksissa sitä on enemmän kuin tarpeeksi.
Reseptin mukaisesta satsista äkkimakeaa syötävää tulee aika hurja määrä. Puolikas annos voisi olla sopiva jälkkärikoko 3-4 hengelle, jotka eivät ole niin persoja sokerille. Sokerihiiret tuplatkoot tykötarpeiden määrät.
Tarvitset:
250 g mansikoita
(1 rkl sokeria)
1 dl vettä
150 g vaahtokarkkeja
2 dl kuohukermaa
Tee näin:
Laita mansikat (sokeri) ja vesi kattilaan. Keitä mansikoita muutaman minuutin ajan ja muussaa ne haarukalla.
Sekoita vaahtokarkit kuumien mansikoiden joukkoon. Sekoita, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna seoksen jäähtyä.
Sähkövatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita se jäähtyneeseen mansikka-vaahtokarkkiseokseen.
Kaada massa yhteen suurempaan tai muutamaan pienempään tarjoiluastiaan. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi.
Koristele hyytynyt mousse mansikolla.
9. heinäkuuta 2014
Hyvää Suomesta?
Tämän vuoden ensimmäisellä kvartaalilla (!) osallistuin Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Kisassa tuli kokata sapuskaa, jonka tykötarpeista vähintään kaksi olisi Hyvää Suomesta -tägättyjä.
Tämä postaus on siis muhinut luonnoslistallani pitkään. En saanut juttua viimeisteltyä varsinaisen skaban aikana ja nyt kilpailutulosten julkistamisestakin on kulunut yli kaksi kuukautta. Haluan kuitenkin pikkuisen nillittää Hyvää Suomesta -tuotteista, jotka myös joutsenlipputuotteina tunnetaan.
Joutsenlippusertifikaatin määritelmässä kerrotaan, että "Hyvää Suomesta -merkillä varustettu elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Kaikki liha, kala, kananmuna ja maito ovat 100 % suomalaisia. Kun kaikki lopputuotteeseen käytetyt raaka-aineet lasketaan yhteen, on suomalaisuusasteen oltava vähintään 75 %."
Ymmärrän sen faktan, että suomalainen ruoka on globaalista näkövinkkelistä vielä puhdasta ja pääsääntöisesti myös eettisesti tuotettua. Sitä sen sijaan en tajua, miksi suomalainen elintarviketeollisuus jalostaa näistä maailman parhaista raaka-aineista vastenmielisiä tuotteita, joissa ravintoarvot ovat varmasti supervirallisten suositusten mukaisia, mutta maku on sanalla sanoen karsea.
En halua väittää kaikkien einesten ja puolivalmisteiden olevan totaalisen luokatonta kamaa, koska niin ei ole. Mutta eipä ole pakkauksen Hyvää Suomesta -merkkikään automaattinen tae kyseisen ruoan hyvästä mausta. Toki makumieltymyksetkin ovat erittäin subjektiivisia ja niistä sitä vasta voikin kiistellä.
Päätin tehdä kotiruokakilpailun puitteissa ihmiskokeen itselläni. Ideana oli testata Hyvää Suomesta -sertifioitu valmisruoka ja tehdä siitä itse parempi versio. Sain kisa-ainesten hankintaa varten järjestävältä seuralta ässäketjun kaupoissa toimivan 10 euron lahjakortin, jonka kävin vaihtamassa joutsenlippumerkittyihin luomukermaan ja -muniin sekä mikrossa lämmäytettävään einesateriaan.
Söin Metsästäjänpihvin Sienikastikkeella (kirjoitusvirhe valmistajan) duunilounaaksi, koska en omista mikroaaltouunia, mutta työpaikalta sellainen löytyy. Pakkauksen kuva ja sisältö vastasivat toisiaan vain etäisesti. Lämmityksen jälkeinen kelmunpoisto vapautti vienosti pierunhajuiset suojakaasut työhuoneeseeni, joka lemusi aterioinnin jälkeen aika pitkään "persetehtaalta" (termikrediitit Käntty-Aleksille).
Mutta kaikista pahinta oli maku. Aivan erityisen kamalalta maistui setin 56 % lihaa sisältävä elementti, jonka rakenne ja suutuntuma olivat käsittämättömän ellottavia. Pätistin annoksen väkisin loppuun, koska en tohtinut heittää sitä roskikseenkaan haisemaan.
Avaruuspihviä vastentahtoisesti syödessä mieleeni muistui Pasilan schaibaus -jakso. JUONIPALJASTUS: jaksossa ruoan syömisestä kahteen kertaan tulee megatrendi, josta ruokateollisuus hermostuu ja alkaa valmistaa paskalta maistuvia eineksiä. "Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli", sanoo vanha kansa.
Einestestistä toivuttuani valmistin kotiruokakisaan ikioman versioni metsästäjän jauhelihapihvistä ja paistetuista perunoista. Ai että tuli hyvää Suomesta!
Käytin herkkuruokaan luomukerman ja -munien lisäksi jauhettua ylämaankarjan lihaa Metsäojan tilalta, leipää Kanniston leipomosta, salaisesta paikasta kerättyjä tatteja, Gobbas Gårdin pottuja ja Juustoportin luomuvoita. Lihaliemen teossa oikaisin mutkan suoraksi ja liuotin riistofirman fondia Helsingin kraanaveteen.
Tämä postaus on siis muhinut luonnoslistallani pitkään. En saanut juttua viimeisteltyä varsinaisen skaban aikana ja nyt kilpailutulosten julkistamisestakin on kulunut yli kaksi kuukautta. Haluan kuitenkin pikkuisen nillittää Hyvää Suomesta -tuotteista, jotka myös joutsenlipputuotteina tunnetaan.
Joutsenlippusertifikaatin määritelmässä kerrotaan, että "Hyvää Suomesta -merkillä varustettu elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Kaikki liha, kala, kananmuna ja maito ovat 100 % suomalaisia. Kun kaikki lopputuotteeseen käytetyt raaka-aineet lasketaan yhteen, on suomalaisuusasteen oltava vähintään 75 %."
Ymmärrän sen faktan, että suomalainen ruoka on globaalista näkövinkkelistä vielä puhdasta ja pääsääntöisesti myös eettisesti tuotettua. Sitä sen sijaan en tajua, miksi suomalainen elintarviketeollisuus jalostaa näistä maailman parhaista raaka-aineista vastenmielisiä tuotteita, joissa ravintoarvot ovat varmasti supervirallisten suositusten mukaisia, mutta maku on sanalla sanoen karsea.
En halua väittää kaikkien einesten ja puolivalmisteiden olevan totaalisen luokatonta kamaa, koska niin ei ole. Mutta eipä ole pakkauksen Hyvää Suomesta -merkkikään automaattinen tae kyseisen ruoan hyvästä mausta. Toki makumieltymyksetkin ovat erittäin subjektiivisia ja niistä sitä vasta voikin kiistellä.
Päätin tehdä kotiruokakilpailun puitteissa ihmiskokeen itselläni. Ideana oli testata Hyvää Suomesta -sertifioitu valmisruoka ja tehdä siitä itse parempi versio. Sain kisa-ainesten hankintaa varten järjestävältä seuralta ässäketjun kaupoissa toimivan 10 euron lahjakortin, jonka kävin vaihtamassa joutsenlippumerkittyihin luomukermaan ja -muniin sekä mikrossa lämmäytettävään einesateriaan.
Söin Metsästäjänpihvin Sienikastikkeella (kirjoitusvirhe valmistajan) duunilounaaksi, koska en omista mikroaaltouunia, mutta työpaikalta sellainen löytyy. Pakkauksen kuva ja sisältö vastasivat toisiaan vain etäisesti. Lämmityksen jälkeinen kelmunpoisto vapautti vienosti pierunhajuiset suojakaasut työhuoneeseeni, joka lemusi aterioinnin jälkeen aika pitkään "persetehtaalta" (termikrediitit Käntty-Aleksille).
Mutta kaikista pahinta oli maku. Aivan erityisen kamalalta maistui setin 56 % lihaa sisältävä elementti, jonka rakenne ja suutuntuma olivat käsittämättömän ellottavia. Pätistin annoksen väkisin loppuun, koska en tohtinut heittää sitä roskikseenkaan haisemaan.
Kuva on kaapattu Yle Areenasta, koska minun verorahat! |
Einestestistä toivuttuani valmistin kotiruokakisaan ikioman versioni metsästäjän jauhelihapihvistä ja paistetuista perunoista. Ai että tuli hyvää Suomesta!
Käytin herkkuruokaan luomukerman ja -munien lisäksi jauhettua ylämaankarjan lihaa Metsäojan tilalta, leipää Kanniston leipomosta, salaisesta paikasta kerättyjä tatteja, Gobbas Gårdin pottuja ja Juustoportin luomuvoita. Lihaliemen teossa oikaisin mutkan suoraksi ja liuotin riistofirman fondia Helsingin kraanaveteen.
Sienikastikkeeseen tarvitset:
4 dl kuivattuja herkkutatteja (tai muita sieniä)
vettä sienten liotukseen
nokareen voita
3 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
Jauhelihapihveihin tarvitset:
1 dl kermaa
1 dl lihalientä
reilun desin maalaisleipäviipaleesta leikattuja kuutioita
500 g naudan jauhelihaa
munan
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen
Paistettuihin perunoihin tarvitset:
perunoita
voita
suolaa
mustapippuria
Tee näin:
Laita sienet runsaaseen veteen likoamaan noin tunnin ajaksi.
Aloita jauhelihapihvitaikinan valmistus kaatamalla kerma ja lihaliemi kulhoon. Kuutioi joukkoon leipä. Anna leivän turvota kerma-lihaliemiseoksessa puolisen tuntia.
Kuori perunat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Sulata voita pannulla ja kaada joukkoon perunat. Anna niiden kypsyä hissukseen miedolla lämmöllä.
Lisää turvonneiden leivänpalojen joukkoon jauheliha ja kananmuna. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita massa tasaiseksi taikinaksi ja paista siitä pieni koepala. Maista ja lisää taikinaan suolaa tai pippuria tarvittaessa.
Jaa taikina kahdeksaan osaan. Muotoile osasista vedellä kostutetuin käsin pihvejä. Paista pihvit voissa pannulla miedolla lämmöllä 5-7 minuuttia per puoli. Poista pihvit pannulta lautaselle ja peitä lautanen foliolla siksi ajaksi, kun valmistat kastikkeen.
Puristele sienistä nesteet pois (sienten liotusvettä ei kannata kaataa viemäriin, sen voit käyttää vaikkapa risoton nesteeksi). Laita sienet samalle pannulle, jolla paistoit pihvit. Lisää nokare voita tarvittaessa. Paista sieniä pannulla muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon kerma. Keitä kermaa hieman kokoon ja mausta kastike lopuksi suolalla sekä pippurilla.
Mausta lopuksi myös perunat suolalla ja pippurilla. Kokoa annokset ja nauti.
Äänestys on päättynyt jo aikoja sitten. Kuten koko kisa. |
3. heinäkuuta 2014
Välimeren hauki
Huhtikuussa äidin luona käydessäni selailin MeNaiset-lehden numeroa 23/2013, jossa olevasta "Välimeren kalatahnan" reseptistä nappasin kuvan mukaani. Viime viikolla koneeni tiedostokaaosta organiseeratessani löysin tuon otoksen, ja koska ohje vaikutti edelleen hyvältä, päätin tehdä sen niin sanotusti pois kuleksimasta.
En tiedä, minkä takia sapuska on nais-aviisin toimituksessa nimetty välimerelliseksi (timjamin vuoksi? sitruunan vuoksi? koska kuulostaa hienommalta?), sillä minusta ihan simppeli haukitahna on ihan riittävän kuvaava nimi tällä herkulliselle syömiselle.
Välimeren matkaajat voivat nyt valistaa allekirjoittanutta, jos tämäntyyppinen tahdas on tyypillistä juuri niillä huuudeilla. Omat kokemukseni Välimerestä rajoittuvat siihen, että olen kerran lentänyt kyseisen lätäkön yli.
Nimestä viis, tätä tahnaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Hauesta saa tosi helposti ruodottoman, kun ruotimisen suorittaa vasta paistamisen jälkeen. Tähän käyttämäni perunat ovat normikokoisia mukuloita, jotka painoivat yhteensä noin 400 grammaa.
Alkuperäisreseptin neste oli maitoa, mutta minä muutin sen kermaksi. Syy moiseen hurjuuteen oli se, että lähi-Siwastani saa Satamaidon kermaa, mitä voi pitää pienenä ihmeenä valioiden ja arlaingmanien valtaamassa maitohyllyskenessä.
Tarvitset:
300 g haukea
suolaa
valkopippuria
3 perunaa
nokareen voita
valkosipulinkynnen
1 dl kermaa
2 rkl oliiviöljyä
sitruunan kuoren raastettuna
timjamia
Tee näin:
Hiero suola ja pippuri kalaan. Anna maustua puolisen tuntia.
Keitä perunat ja anna niiden jäähtyä hiukan ennen kuorimista.
Paista kala pannulla voissa ja poista kypsästä kalasta ruodot.
Kuori valkosipuli ja paloittele se muutamaan osaan. Kuumenna valkosipulit kerman kanssa kattilassa miedolla lämmöllä.
Lisää joukkoon ruoditut kalat, kuoritut perunat ja öljy.
Survo ainekset karkeaksi tahnaksi ja mausta se raastetulla sitruunankuorella sekä timjamilla.
Tarjoa tahna haaleana.
En tiedä, minkä takia sapuska on nais-aviisin toimituksessa nimetty välimerelliseksi (timjamin vuoksi? sitruunan vuoksi? koska kuulostaa hienommalta?), sillä minusta ihan simppeli haukitahna on ihan riittävän kuvaava nimi tällä herkulliselle syömiselle.
Välimeren matkaajat voivat nyt valistaa allekirjoittanutta, jos tämäntyyppinen tahdas on tyypillistä juuri niillä huuudeilla. Omat kokemukseni Välimerestä rajoittuvat siihen, että olen kerran lentänyt kyseisen lätäkön yli.
Nimestä viis, tätä tahnaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Hauesta saa tosi helposti ruodottoman, kun ruotimisen suorittaa vasta paistamisen jälkeen. Tähän käyttämäni perunat ovat normikokoisia mukuloita, jotka painoivat yhteensä noin 400 grammaa.
Alkuperäisreseptin neste oli maitoa, mutta minä muutin sen kermaksi. Syy moiseen hurjuuteen oli se, että lähi-Siwastani saa Satamaidon kermaa, mitä voi pitää pienenä ihmeenä valioiden ja arlaingmanien valtaamassa maitohyllyskenessä.
Tarvitset:
300 g haukea
suolaa
valkopippuria
3 perunaa
nokareen voita
valkosipulinkynnen
1 dl kermaa
2 rkl oliiviöljyä
sitruunan kuoren raastettuna
timjamia
Tee näin:
Hiero suola ja pippuri kalaan. Anna maustua puolisen tuntia.
Keitä perunat ja anna niiden jäähtyä hiukan ennen kuorimista.
Paista kala pannulla voissa ja poista kypsästä kalasta ruodot.
Kuori valkosipuli ja paloittele se muutamaan osaan. Kuumenna valkosipulit kerman kanssa kattilassa miedolla lämmöllä.
Lisää joukkoon ruoditut kalat, kuoritut perunat ja öljy.
Survo ainekset karkeaksi tahnaksi ja mausta se raastetulla sitruunankuorella sekä timjamilla.
Tarjoa tahna haaleana.
1. heinäkuuta 2014
THE makaronilaatikko
Taannoisen Taste of Helsingin ykköshitiksi Kulinaarimurulan ranking-listalla nousi kiistatta ravintola Juuren eksölentti ja erinomainen punajuurimakaronilaatikko. Loota oli niin mahtavan makuista, että nautiskelin sitä festareiden aikana yhteensä kuusi (6) annosta.
Ilollani ei ollut rajoja, kun kuulin tämän ihanuuden valmistusohjeiden löytyvän Juuri nyt-kirjasta, jonka nimmaroidun version onnekas omistaja olen. Opastusta annoksen saloihin saa myös Soppa365-sivustolta, jonne on kivasti koottu reseptejä muutamista muistakin Taste of Helsingissä tarjolla olleista eväistä.
Soppa 365:n ohjeistuksessa ovat mukana myös punajuuripyree, marinoidut sienet ja pähkinävoikreemi, mutta tällä kertaa valmistin riisutun version kirjan reseptillä. Siinä lodjun lisukkeiksi tehtiin "vain" chevremoussea ja juusto-pellavansiemenkeksejä. Siltikin siitä tuli aivan tör-ke-än hyvää!
Punajuurimakaronilaatikko maistuu ihan sellaisenaankin ilman mitään lisukkeita. Edes ketsuppia ei tarvita! Karvahattuversion voi syödä suoraan uunituksen jälkeen ilman sen kummempia jäähdyttelyjä.
Tarvitset:1 kg punajuuria
400 g makaronia
1 l kasvislientä
2 tl suolaa
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
1/4 ruukkua timjamia
1/4 ruukkua rosmariinia
1/3 ruukkua persiljaa
2 rkl voita
1 rkl rypsiöljyä
3 dl punajuurimehua
5 dl kermaa
2 dl smetanaa
5 munaa
maustepippuria
mustapippuria2 tl suolaa
Chevremousseen tarvitset:
200 g chevreä
200 g smetanaa
Juusto-pellavansiemenkekseihin tarvitset:
50 g emmentalia
50 g cheddaria
1 rkl pellavansiemeniä
Tee näin:
Kypsennä punajuuret paistopussissa 180-asteisessa uunissa. Anna jäähtyä. Kuori jäähtyneet punajuuret ja pilko ne kuutioiksi.
Keitä makaronit liki ylikypsiksi runsassuolaisessa kasvisliemessä. Huuhtele makaronit kylmällä vedellä.
Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipulinkynnet. Hienonna yrtit.
Kuumenna voi ja öljy pannussa. Lisää joukkoon sipulit, valkosipulit sekä yrtit. Kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Sekoita joukkoon punajuurikuutiot ja ota pannu pois levyltä.
Sekoita pannulla olevat kamat, makaronit, punajuurimehu, kerma, smetana ja munat isossa kulhossa tasaiseksi massaksi. Mausta seos pippureilla ja suolalla.
Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja paista lootaa 150-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes se on kunnolla hyytynyt. Jäähdytä kylmässä.
Valmista chevremousse. Sekoita chevre ja smetana keskenään tasaiseksi seokseksi. Laita mousse jääkaappiin ässehtimään.
Valmista keksit. Raasta juustot hienoksi ja sekoita joukkoon pellavansiemenet. Levitä seos taiseksi levyksi leivinpaperoidulle uunipellille.
Paista 180-asteisessa noin viiden minuutin ajan, kunnes juusto on sulanut ja kuplii. Ota pelti pois uunista ja anna keksilevyn jäähtyä. Murenna jäähtynyt levy palasiksi.
Leikkaa laatikko annospaloiksi ja lämmitä paloja 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Tarjoa palat chevremoussen ja juustokeksimurujen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)