9. heinäkuuta 2014

Hyvää Suomesta?

Tämän vuoden ensimmäisellä kvartaalilla (!) osallistuin Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka-kilpailuun. Kisassa tuli kokata sapuskaa, jonka tykötarpeista vähintään kaksi olisi Hyvää Suomesta-tägättyjä.

Tämä postaus on siis muhinut luonnoslistallani pitkään. En saanut juttua viimeisteltyä varsinaisen skaban aikana ja nyt kilpailutulosten julkistamisestakin on kulunut yli kaksi kuukautta. Haluan kuitenkin pikkuisen nillittää Hyvää Suomesta-tuotteista, jotka myös joutsenlipputuotteina tunnetaan.

Joutsenlippusertifikaatin määritelmässä kerrotaan, että "Hyvää Suomesta -merkillä varustettu elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Kaikki liha, kala, kananmuna ja maito ovat 100 % suomalaisia. Kun kaikki lopputuotteeseen käytetyt raaka-aineet lasketaan yhteen, on suomalaisuusasteen oltava vähintään 75 %." 
Ymmärrän sen faktan, että suomalainen ruoka on globaalista näkövinkkelistä vielä puhdasta ja pääsääntöisesti myös eettisesti tuotettua. Sitä sen sijaan en tajua, miksi suomalainen elintarviketeollisuus jalostaa näistä maailman parhaista raaka-aineista vastenmielisiä tuotteita, joissa ravintoarvot ovat varmasti supervirallisten suositusten mukaisia, mutta maku on sanalla sanoen karsea.

En halua väittää kaikkien einesten ja puolivalmisteiden olevan totaalisen luokatonta kamaa, koska niin ei ole. Mutta eipä ole pakkauksen Hyvää Suomesta-merkkikään automaattinen tae kyseisen ruoan hyvästä mausta. Toki makumieltymyksetkin ovat erittäin subjektiivisia ja niistä sitä vasta voikin kiistellä.

Päätin tehdä kotiruokakilpailun puitteissa ihmiskokeen itselläni. Ideana oli testata Hyvää Suomesta-sertifioitu valmisruoka ja tehdä siitä itse parempi versio. Sain kisa-ainesten hankintaa varten järjestävältä seuralta ässäketjun kaupoissa toimivan 10 euron lahjakortin, jonka kävin vaihtamassa joutsenlippumerkittyihin luomukermaan ja -muniin sekä mikrossa lämmäytettävään einesateriaan.
Söin Metsästäjänpihvin Sienikastikkeella (kirjoitusvirhe valmistajan) duunilounaaksi, koska en omista mikroaaltouunia, mutta työpaikalta sellainen löytyy. Pakkauksen kuva ja sisältö vastasivat toisiaan vain etäisesti. Lämmityksen jälkeinen kelmunpoisto vapautti vienosti pierunhajuiset suojakaasut työhuoneeseeni, joka lemusi aterioinnin jälkeen aika pitkään "persetehtaalta" (termikrediitit Käntty-Aleksille).  

Mutta kaikista pahinta oli maku. Aivan erityisen kamalalta maistui setin 56 % lihaa sisältävä elementti, jonka rakenne ja suutuntuma olivat käsittämättömän ellottavia. Pätistin annoksen väkisin loppuun, koska en tohtinut heittää sitä roskikseenkaan haisemaan.
Kuva on kaapattu Yle Areenasta, koska minun verorahat!
Avaruuspihviä vastentahtoisesti syödessä mieleeni muistui Pasilan schaibaus-jakso. JUONIPALJASTUS: jaksossa ruoan syömisestä kahteen kertaan tulee megatrendi, josta ruokateollisuus hermostuu ja alkaa valmistaa paskalta maistuvia eineksiä. "Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli", sanoo vanha kansa.

Einestestistä toivuttuani valmistin kotiruokakisaan ikioman versioni metsästäjän jauhelihapihvistä ja paistetuista perunoista. Ai että tuli hyvää Suomesta!

Käytin herkkuruokaan luomukerman ja -munien lisäksi jauhettua ylämaankarjan lihaa Metsäojan tilalta, leipää Kanniston leipomosta, salaisesta paikasta kerättyjä tatteja, Gobbas Gårdin pottuja ja Juustoportin luomuvoita. Lihaliemen teossa oikaisin mutkan suoraksi ja liuotin riistofirman fondia Helsingin kraanaveteen.
Sienikastikkeeseen tarvitset:
4 dl kuivattuja herkkutatteja (tai muita sieniä)
vettä sienten liotukseen
nokareen voita
3 dl kermaa
suolaa 
mustapippuria

Jauhelihapihveihin tarvitset:
1 dl kermaa
1 dl lihalientä
reilun desin maalaisleipäviipaleesta leikattuja kuutioita
500 g naudan jauhelihaa
munan
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Paistettuihin perunoihin tarvitset:
perunoita
voita
suolaa 
mustapippuria

Tee näin:  
Laita sienet runsaaseen veteen likoamaan noin tunnin ajaksi.

Aloita jauhelihapihvitaikinan valmistus kaatamalla kerma ja lihaliemi kulhoon. Kuutioi joukkoon leipä. Anna leivän turvota kerma-lihaliemiseoksessa puolisen tuntia.

Kuori perunat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Sulata voita pannulla ja kaada joukkoon perunat. Anna niiden kypsyä hissukseen miedolla lämmöllä.

Lisää turvonneiden leivänpalojen joukkoon jauheliha ja kananmuna. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita massa tasaiseksi taikinaksi ja paista siitä pieni koepala. Maista ja lisää taikinaan suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Jaa taikina kahdeksaan osaan. Muotoile osasista vedellä kostutetuin käsin pihvejä. Paista pihvit voissa pannulla miedolla lämmöllä 5-7 minuuttia per puoli. Poista pihvit pannulta lautaselle ja peitä lautanen foliolla siksi ajaksi, kun valmistat kastikkeen.

Puristele sienistä nesteet pois (sienten liotusvettä ei kannata kaataa viemäriin, sen voit käyttää vaikkapa risoton nesteeksi). Laita sienet samalle pannulle, jolla paistoit pihvit. Lisää nokare voita tarvittaessa. Paista sieniä pannulla muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon kerma. Keitä kermaa hieman kokoon ja mausta kastike lopuksi suolalla sekä pippurilla.

Mausta lopuksi myös perunat suolalla ja pippurilla. Kokoa annokset ja nauti.

Äänestys on päättynyt jo aikoja sitten. Kuten koko kisa.

4 kommenttia:

Tuplaespresso kirjoitti...

Ei voi olla omatekoinen parempaa kuin kaupan kotimainen ruoka. Mikä resepti se tuollainen edes on, johon ei ole käytetty edes maitojauhetta, muunnettua maissi- ja tapiokatärkkelystä, dekstroosia, soijaproteiinivalmistetta, perunajauhoa, savuaromia, herneproteiinia, palmuöljyä, maltodekstriiniä? (lähde: kyseisen einesruuan valmistusaineet)

Jaana kirjoitti...

No ei voikaan :-D

Onkohan se tuo palmuöljy, joka haisee pierulle? Vai muunneltu maissitärkkelys?

Badman kirjoitti...

Asiallinen juttu, mutta minulle jäi hieman epäselväksi mitä tässä oli tarkoitus oikeastaan todistaa? Atrian mättö maksaa 2 € per laaki ja sinulla jo pelkkä kerma maksaa tuon saman ja koko annos ylämaan karjalla höystettynä luokkaa 20 €, energiamäärä molemmissa annoksissa samaa luokkaa. Vähän sama jos verrataan 6 € lussupunkkua ja 60 € vuosikerta Chateuta, samat prosentit, eri maku. Jollekkin riittää lussupunkku ja toiselle ei edes Chateau..

Jaana kirjoitti...

Badman, lähinnä halusin todistaa, että kaikki Hyvää Suomesta-merkityt tuotteet eivät välttämättä ole hyviä ja että hyvänmakuinen jauhelihapihvi syntyy silloin, kun pihvitarpeissa on enemmän kuin 56 % lihaa.

Ja kun puhun hyvästä, niin tarkoitan ensi sijassa hyvää makua, se on itselleni ruoassa ja juomassa yksi tärkeimmistä asioista. En tee ostopäätöksiäni ruokien energiamäärien tai alkoholijuomien prosenttimäärien perusteella, sillä en laske kaloreita enkä enää nykyään juo kovin usein alkoholia puhtaasti humaltumistarkoituksessa. Tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni mahdollistaa ruoka- ja juomaostosten tekemisen melko vapaasti hintalappuihin tuijottelematta, mutta ymmärrän hyvin olevani tässä suhteessa etuoikeutetussa asemassa. Joskus on mennyt heikomminkin, mutta kyllä minä silloinkin söin itsetehtyjä jauhelihapihvejä teollisesti valmistettujen läpysköiden sijasta :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...