31. toukokuuta 2010

Kesäiset kurpitsakakkarat

Mormoonikalenterin ainoa suolainen ohje osuu toukokuulle. Täytyy myöntää, että odotukset tämän reseptin suhteen ovat olleet korkealla almanakan ensiselauksesta lähtien, sillä tykötarvelistalta löytyy sekä kesäkurpitsaa että Parmesania. Tykkään!

Zesty Zion Zucchini-muffinssien henkinen äiti on kimeän vihreissä stilettikoroissaan puutarhahommia tekevä 35-vuotias Tami, jolla on myös kolme ihmistainta.

Osasin kerrankin hillitä taikinan mättöä vuoan koloihin. Maltillisen täyttöpolitiikan ansiosta lopputulokset eivät näyttäneet tällä kertaa atomipommin jälkeiseltä sienipilveltä, vaan ne muistuttivat etäisesti suomalaiskansallisia normimuffinsseja.

Kesäkurpitsaiset herkkupalat eivät tuottaneet pettymystä myöskään makunsa puolesta. Tammikuu sai toukokuusta vakavasti otettavan kilpailijan...


Tarvitset:
2 munaa
2 dl maitoa
1½ dl öljyä
5 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 rkl kuivattua basilikaa
5 dl raastettua kesäkurpitsaa
6 rkl raastettua Parmesania

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon maito ja öljy.

Sekoita keskenään jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja basilika.

Hämmennä kuivien aineiden sekoitus munien, maidon ja öljyn joukkoon. Taikina saa jäädä epäesteettisen kokkareiseksi.

Sekoita kesäkurpitsaraaste taikinaan käsin.

Lusikoi taikinaa silikonisen muffinssivuoan koloihin. Älä täpötäytä koloja, vaan jätä leivonnaisille jonkin verran nousuvaraa.

Ripottele joka koloon vielä juustoraastetta ja paista muffinsseja uunissa noin 20 minuutin ajan.

Paljon melua kaalista

Toukokuun kaalihaaste keräsi niukalti osanottajia, mutta poiki mukavasti keskustelua ruokahaasteen syvimmästä olemuksesta. Muutama ruokabloggaaja (ja pari potentiaalista palkintosponsoria) lähestyi minua aiheen tiimoilta myös sähköpostitse.

Ihan ensimmäisenä haluaisin taikoa kadoksiin sen pöhkön harhaluulon, jonka mukaan haasteisiin osallistuminen olisi jonkin sortin salaseurapiiriläisten yksinoikeus. Kisat ovat kaikille avoimia, rohkeasti mukaan vaan ciabatta-Aleksi ja muutkin halukkaat!

Kuten jo äänestyspostauksen kommenttilootassa totesin, on haasteen idea ymmärrykseni mukaan ollut kisata leikkimielellä tietystä raaka-aineesta valmistettujen tai tiettyyn teemaan liittyvien ruokien paremmuudesta.

Reseptin ei siis tarvitse olla uusi eikä ikioma, vaan se voi ihan hyvin olla useaankin kertaan koeponnistettu. Pääasia on, että ohje on osallistujan itsensä mielestä ihan älyttömän hyvä ja siitä on kirjoitettu osallistujan blogissa sääntöjen määräämänä aikana.

Tämänkertaisessa skabassa tekemästäni postausajankohdan liberaalista tulkinnasta sain spostitse kipakkaa palautetta pariltakin henkilöltä. He kritisoivat sitä, että yksi osallistuja oli hyväksytty mukaan kilpailuun aiemmin työstetyllä ohjeella, joka oli postattu uudelleen sääntöihin sopivana ajankohtana.


Komea kaalinlehden kuva on lainattu simplebits.comista.

Voisi olla ehkä aiheellista tarkentaa sääntöjä tältä osin esimerkiksi vaatimalla, että haastepostaus tulee kokata JA postata annettujen päivämäärien puitteissa. Tai ainakin päivittää uudelleenlämmitettyyn kisapostaukseen ruoasta otettua kuvaa.

Sääntöihin kaivattiin myös kannanottoa siihen, mitä ilmassa olevalle haastepallolle tapahtuu, jos voittaja ei otakaan koppia ja jättää syystä tahi toisesta seuraavan kisan järjestämättä. Hyvä huomio.

Ruokahaasteelle ei olla siis tarjoilemassa syanidikapselia tai edes saattohoitoa, mutta sille haluttaisiin lisää näkyvyyttä. Alan lehdet ja yleisaviisien ruokapalstat hoi, täällä olisi jutuntynkää tarjolla!

Kommenteissa ehdotettiin myös kesä- ja heinäkuun haasteiden yhdistämistä edellisten vuosien tapaan. Itse kannatan tätä ideaa, sillä ruokapolkan jytke hiljennee lomakuukausien ajaksi joka tapauksessa.

Jorinat sikseen ja itse asiaan. Toukokuun kaalihaasteen voitto meni ylivoimaisella äänten enemmistöllä uunikaalille.

Kulinaarimurula onnittelee lämpimästi Chilisitruunaa ja toivottaa mukavia hetkiä kesäkuun ruokahaasteen teeman sekä sääntöjen pohdinnan parissa ;-)

23. toukokuuta 2010

Haasteellinen kaali

Kulinaarimurulassa on hiljenytty pohtimaan, oliko toukokuun ruokahaasteen aihe liian hankala, kun kisaan ilmoittautui määräaikaan mennessä vain viisi kaalikokkaajaa.

Onko nykymuotoinen ruokahaaste tullut tiensä päähän? Onhan tätä jo veivattu samassa formaatissa yli kolme vuotta. Pitäisikö haasteen uudistua? Eikö omien loisto-ohjeiden jakaminen tai menestyksestä niitetty kunnia enää motivoi osallistumaan? Pitäisikö voittajan saada joku konkreettinen palkinto?

Mitä mieltä sinä olet?

Käsillä olevassa kisassa laatu kuitenkin korvaa määrän leikiten. Anna äänesi sille kaaliruoalle, joka mielestäsi on näistä viidestä uljaasta ehdokkaasta se kaikkein paras. Äänestysaika päättyy sunnuntaina 30.5.2010 klo 24:00.


Chilisitruuna: Uunikaali


Letukka: Varhaiskaalipiirakat


Kello viiden tee: Jamien punakaali
Kuva on lainattu Jamie Oliverilta.


Äijäruokaa: Louhisaaren piiraset


Patalintu: Punakaalisosekeitto

16. toukokuuta 2010

Addiktoivat nyssäkät

Säännöllisin väliajoin minuun iskee täysin ylitsepääsemätön kiinalaisen ruoan himo. Viimeisimmän hingun parantajaksi sulatin pakastimesta sianlihaa sekä wonton-kuoria, joita tällaisia kohtauksia varten on oltava aina saatavilla.

Kuoret voisi tietysti askarrella itsekin vaikkapa Hesarin reseptillä (kuoritaikinan ohje on sivun lopussa). Mutta kuten tuollakin sanotaan, itsetehdystä taikinasta on vaikea saada aikaan yhtä ohuita kuoria kuin valmislätkistä.


Täytteeksi nyytteihin voi laittaa melkein mitä tahansa. Itse pidän eniten sianlihatäytteisistä wontoneista. Kannattaa nähdä vähän vaivaa ja hankkia pelkästä possusta jauhettua lihaa (tai ostaa kimpale sikaa ja jauhaa se itse), sillä tähän ruokaan kummallisen sikanauta-eläimen liha ei sovi.

Muista nuukailla vahvan makuisen seesamiöljyn kanssa. Säällisesti annosteltuna se korostaa loistavasti possun luontaista hyvyyttä, mutta liika holvaus peittää alleen kaikki muutkin maut.

Valmiit wontonit voit syödä sellaisinaan tai paistaa niihin pannulla rapean pinnan. Dippaa herkkunyssäköitä soijaan, johon on sekoitettu aavistus seesamiöljyä. Jos haluat syödä wontonit liemen kanssa soppana, niin lisää keitinveteen fondin lisäksi pilkottua kevätsipulia ja makusi mukaan chiliä.

Ja muista että sinua on varoitettu: näihin jää tosi helposti koukkuun!


Tarvitset:
peukalonpään kokoisen palan inkivääriä
valkosipulinkynnen
pari kevätsipulin vartta
300 g jauhettua possunlihaa
1 rkl soijaa
1 rkl Shaoshing-viiniä (tai sherryä)
muutaman tipan seesamiöljyä
1 tl maissijauhoja
1 tl sokeria
20 wonton-kuorta
vettä
sipulifondia

Tee näin:
Kuori ja silppua inkivääri ja valkosipuli. Pilko myös kevätsipuli. Sekoita inkivääri ja sipulit jauhelihaan.

Yhdistä soija, viini, seesamiöljy, maissijauhot ja sokeri. Lisää liemi lihan joukkoon. Sekoita hyvin.

Paista pannulla pieni koekikkare. Tarkista siitä maut ja lisää mausteita tarvittaessa.

Täytä kuoret lihaseoksella ja taittele nyytit haluamaasi muotoon. Vinkkejä saat oheisesta videosta.

Kiehauta vesi kattilassa ja lorauta sekaan fondi. Litralle vettä kannattaa laittaa vain puolisen ruokalusikallista makutiivistettä, sillä sipulifondi on melko tömäkkää kamaa.

Keitä nyytit vedessä pienissä erissä. Keittoaika on viitisen minuttia per satsi.

14. toukokuuta 2010

Rok

Ravintola Ilveksen rokkimenut on nyt koottu yksiin kansiin. Teos ei ole pelkkä keittokirja, sillä siinä kerrotaan myös klassikkokapakan mielenkiintoisesta historiasta. Ja kuvat ovat kauniita. Monikulttuuriteko siis!

Muusikoiden kuukausittain vaihtuvia nimikkomurkinoita tarjoiltiin Ilveksessä noin puolentoista vuoden ajan. Muistan nauttineeni ainakin Kalle Aholan menun (uunikuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa, kuhaa jokirapukastikkeessa, vaniljajätskiä ja marjoja) sekä Maija Vilkkumaan ruokalistan (vuohenjuustotoast, grillattua karitsaa juurespyreellä ja yrttivoilla, pannacottaa valkoviinipäärynöillä). Kummankaan sapuskoista ei löytynyt moitteen sijaa.


Rokkikokkien keittokirjan julkaisua juhlittiin tiistaina syömällä opuksen ohjeilla tehtyjä herkkuja, kuinkas muutenkaan.

Karkasin ansiotöistä kekkereiden rääppiäisiin ja ehdin maistelemaan Mikko Hakilan grillattua halloumia, marinoitua punasipulia ja vihreitä papuja, Yrjänän ihanan valkosipulista hummusta sekä Andy ja Angela McCoyn äyriäissalaattia sinihomejuustokastikkeella. Drooool!

Hakilan ylimaallista passionhedelmä-juustokakkua on pakko tehdä pikapuoliin itsekin. Muista kirjan resepteistä menevät takuuvarmasti kokeiluun myös Jonna Tervomaan kreikkalais-helsinkiläiset lihapullat ja Herra Ylpön Juoponkakku.

Ilveksen rokkimenut voit ostaa omaan hyllyysi esmes Lilithin tai Johnny Knigan nettikaupoista ja tietenkin Ilveksestä.

Idean seuraavaan savulahnasalaattiin sain keittokirjan toimittaneelta Heikkisen Kikeltä. Koska lahna on Kiken isän sekä pyytämää että savustamaa ja salladin palanpainikkeena nauttimani siideri hänen siippansa uuttamaa, niin tohdin postata reseptin rokkikeittokirjajutun yhteyteen. Kiitos kaikille kaikesta!

Pehmeiden ainesten vastavoimaksi kaivelin kaapista sieltä löytyneitä rapeita vihreitä asioita. Reippaasti kirpeä soossi sopii salaatin kruunuksi kuin tupsu ilveksen korvaan.


Tarvitset:
neljänneksen pienestä varhaiskaalista
muutaman sentin pätkän purjoa
vähän pidemmän pätkän kurkkua
reilun kourallisen ruodittua savulahnaa
avocadon
2 rkl ranskankermaa
1 rkl sitruunanmehua
vihreää Tabascoa
suolaa

Tee näin:
Suikaloi kaali ja purjo. Kuutioi kurkku.

Palastele lahna haukkapaloiksi, napsi samalla ruodot pois.

Halkaise avocado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha kuorista.

Sekoita ranskankerma ja sitruunanmehu. Mausta kastike Tabascolla ja suolalla.

Kasaa tykötarpeet lautaselle ja hulauta soossia koko komeuden ylle. Syö.

3. toukokuuta 2010

Kevätretki Keräkaalimaahan

Huhtikuun ruokahaasteessa hienosti pärjänneen Piña colada-pirtelöni ansionsa saan organiseerata seuraavan skaban.

Toukokuun ruokahaasteen nimikkotykötarve on vuoden vihanneksiksikin valittu keräkaalien rapea joukkio.

Kisailemaan kelpuutettavat lajikkeet ovat siis valko-, puna-, kurttu- ja suippokaali.

Koska allekirjoittanut on fanaattinen ruusukaalien ystävätär, sovitaan että myös ne lasketaan keräkaaleihin kuuluviksi.

Kaali on monipuolinen raaka-aine ja siitä saa aikaiseksi vaikka mitä: salaatteja, keittoja, kääryleitä, piiraita, muhennoksia, paistoksia, täytteitä, gratiineita, säilykkeitä... you name it!


Kuva on lainattu Kotimaiset kasvikset ry:ltä.

Toukokuun 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-22.5.2010 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen osoite tämän jutun kommenttilootaan. Linkinteko-ohjeita löytyy esimerkiksi Äijä-Arin sivuilta.

Ilmoittautuminen päättyy lauantaina 22.5.2010 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Ilmoittaessasi osoitteen annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa.

Toukokuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 23.5.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.5.2010 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Toukokuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 31.5.2010.

Toukokuun 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää kesäkuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

Tuplajättipotti

Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, osoittautuikin tänä vuonna Kulinaarimurulassa perin onnekkaaksi.

Aikuisten pirtelöni menestyi ruokahaastekisassa ja heti perään sain ilmoituksen, että Kulinaarimuruja on valittu SRE:n (Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma) kuukauden ruokablogiksi.


Niiaus ja nöyrä kiitos kaikille äänensä antaneille! Tästä on hyvä jatkaa.

2. toukokuuta 2010

Taistelujuomaa

Tänä vuonna tehtailin pitkästä aikaa kotitekoista simaa.

Lapsuudessa sima valmistui joka kerta tuskallisen hitaasti. Keskenkäynyttä juomaa ei tietenkään saanut maistaa, koska siitä "olisi mennyt maha sekaisin".

Muistan elävästi sen kevään, kun asuin jo ilman vanhempiani ja tein simaa ensimmäisen kerran ihan omin päin. Kukaan ei ollut kieltämässä tekeytyvän satsin lirppimistä, joten sitä tuli sitten testattua toinenkin lasillinen. Seuraukset olivat luvatun kaltaiset.


Nyt maltoin mieleni ja annoin rusinoiden pullahdella pintaan ennen kuin totesin siman erittäin onnistuneeksi. Sen kanssa luottoreseptillä paistetut munkit toimivat loistavasti.

Siman tein Hesarin ohjetta mukaillen. Tuunasin perinteistä reseptiä sen verran, että sitruunoiden siivuttamisen sijasta puristelin hedelmistä pelkät mehut simasammioon. Ja hyvää tuli!


Tarvitset:
5 l vettä
4 dl fariinisokeria
4 dl sokeria
2 sitruunaa
nokareen hiivaa
rusinoita
(korkillisia lasi)pulloja, joihin mahtuu 5 litraa valmista simaa

Tee näin:
Kiehauta vesi suuressa kattilassa. Sulata sokerit veteen.

Pese sitruunat. Kuori keltaiset kuoriosat ja lisää ne vesi-sokeriliuokseen. Purista myös sitruunoiden mehu kattilaan. Anna jäähtyä haaleaksi.

Ota kattilasta tilkka nestettä kuppiin ja sekoita siihen herneen kokoinen kikkare hiivaa. Sekoita hiivaseos kattilaan.

Anna juoman käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Siivilöi sima.

Tipauta jokaiseen pulloon muutama rusina ja pullota sima.

Laita pullot jääkaappiin ja anna niiden ässehtiä siellä viikon verran.

Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan.

Nauti sima kylmänä lämpimien munkkien ja kovalla soivien taistelulaujen kera.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...