17. maaliskuuta 2015

Oikaistu kukkakaali

Töissä on tullut viime aikoina vietettyä niin sanotusti enemmän aikaa kuin laki sallii. Jos lounas on jäänyt väliin, niin päivän päätteeksi kotiuduttua nälkä on saavuttanut jo megalomaaniset mittasuhteet.

Viimeksi eilen kävi näin, eikä kärsivällisyyteni riittänyt parin viikon ajan to cook-listalla olleen kukkakaalireseptin ihan kirjaimelliseen noudattamiseen. Jos olisin lukenut sen tarkemmin aikaisemmin, niin olisin EHKÄ älynnyt paahtaa kukkiksia kolme varttia uunissa EHKÄ jo edellisenä iltana. Daa.

Koska nälkä ei lue lakia, suoristin mutkat tekemällä koko sapuskan paistinpannulla. Spontaanista kukkakaalipaistoksesta tuli valmista reilussa vartissa ja se oli helkkarin hyvää, vaikka modasin vähän myös tykötarvelistaa kumittamalla siltä pois kanaliemen ja rusinat.
Tarvitset:
keskikokoisen kukkakaalin
3 valkosipulinkynttä
2 dl maalaisleipäkuutioita
oliiviöljyä
3 sardellifileetä
1½ dl valkoviiniä
1 rkl suolakapriksia
ripauksen sokeria
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Tee näin:
Leikkaa kukkakaali lehtineen rouheahkoiksi paloiksi. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet. Leikkaa maalaisleipäviipaleista kuutioita.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää kukkakaalit pannulle ja paahda niitä kovalla höngällä, kunnes ne hiukan ruskistuvat.

Lisää joukkoon sardellit ja viini. Sekoittele, kunnes sardellit ovat "sulaneet".

Vähennä lämpöä ja lisää pannulle leipäkuutiot sekä kaprikset. Sekoita hyvin.

Mausta seos sokerilla, suolalla, pippurilla.

Silppua valmiin ruoan päälle reilusti persiljaa.

15. maaliskuuta 2015

Kiinalainen pyttipannu

Jotkut väittävät Kiinan Kantonista kotoisin olevaa paistettua riisiä tylsäksi ja pliisuksi sapuskaksi, mutta minä kyllä tykkään siitä kovasti. Omassa suussani (ja mielessäni) tämä ruoka nimittäin aktivoi 1990-luvun puolivälin tienoilla Guangzhoussa viettämäni vuoden aikana syntyneet makumuistot.

Pannulle riisin sekaan voi nakata mitä nyt kaapeista ja varastoista sattuu löytämään. Olen nähnyt riisiä rikastetun muiden muassa lihasuikaleilla, säilykelihalla (Spam), katkaravuilla, vesikastanjoilla sekä maissilla eli kyseessä on varsin pyttipannumainen eväs. 

Itse pidän riisistä oheisen ohjeen mukaan valmistettuna. Siinä seesamiöljy ja munat muodostavat muiden tykötarpeiden kanssa makuprofiililtaan hyvin samantyyppistä syötävää, joita oli tarjolla kantonilaisissa lempparipaikoissani silloin menneisyydessä. Ja ilman natriumglutamaattia samaa soundia ei voi saavuttaa, terv. nimim. "On kyllä yritetty".
Autenttinen kiinalainen kippo on tarttunut mukaan guangzhoulaisen
Zhongshanin yliopiston kuppilasta parisenkymmentä vuotta sitten.
Tarvitset:
2 dl kypsennettyä lihaa (esimerkiksi kiinalaista paahtopossua)
keskikokoisen sipulin
pari valkosipulinkynttä
öljyä
5 dl keitettyä pitkäjyväistä riisiä
2 kevätsipulia
2 dl mungpavun ituja
lirauksen seesamiöljyä
2 munaa
2 rkl soijaa
natriumglutamaattia (tai suolaa)

Tee näin:
Suikaloi liha, kuutio sipuli ja silppua valkosipulit.

Kuumenna öljy wokissa tai korkeareunaisessa paistinpannussa. Freesaa sipuleita ja valkosipuleita öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon lihat ja anna niiden lämmetä välillä hämmennellen.

Leikkaa kevätsipulit viipaleiksi. Laita osa jemmaan annosten koristelua varten.

Lisää pannulle riisit, kevätsipulit, idut sekä seesamiöljy. Sekoita hyvin ja anna ainesten lämmetä.

Riko joukkoon munat ja sekoita koko ajan, kunnes munat ovat kypsyneet.

Mausta soijalla ja natriumglutamaatilla (tai suolalla).

10. maaliskuuta 2015

Herkkupossua raksunahalla

Pakastimeni vihonviimeinen pala karkkilalaista luomusikaa koki viime viikonloppuna muodonmuutoksen kiinalaiseksi paahtopossuksi. Säästöpossuretki lienee siis ajankohtainen lähitulevaisuudessa. Jee, pääseen taas tekemään eväitä!

Tällä tavoin valmistettuna possunkyljestä tulee tolkuttoman mehevää ja nahasta ritisevän rapeaa. Kypsän lihabiitin leikkaaminen helpottuu, jos teet nahkaan viiltoja ennen uunitusta, mutta kyllä kunnon puukon kanssa riehuen sen saa siivuiksi ilman esiviiltelyäkin.
Viipaloitua possukylkeä voi syödä sellaisenaan tai rapsakan kaalisalaatin (kaalia, chiliä, korianteria ja roiskaus kokoonkeitettyä lihan haudutuslientä) kanssa. Viipaleita voi myös hyötykäyttää ramen-keitossa ja jämät voi pilkkoa vaikka paistettuun riisiin.
Tarvitset:
500 g (luomu)possun luutonta kylkeä
muutaman sentin pätkän inkivääriä
pari valkosipulinkynttä
kevätsipulin
5 dl vettä
2 rkl shaoshing-viiniä (tai kuivaa sherryä)
1rkl (mustaa) riisiviinietikkaa
½ rkl natriumglutamaattia (tai suolaa)
1 rkl soijakastiketta
1 rkl viisimaustetta
1 rkl sokeria

Tee näin:
Pese possunkylki.

Viipaloi inkivääri ja murskaa valkosipulit veitsen lappeella.

Laita possu, inkiväärit, valkosipulit sekä kevätsipuli korkeareunaiseen kasariin. Lisää joukkoon vesi, viini (tai sherry) ja etikka. Kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä noin vartin verran.

Ota possunkylki pois haudutusliemestä. Keitä haudutuslientä kokoon ja käytä sitä kypsän possun (tai kaalisalaatin) kastikkeena.

Kun lihapala on jäähtynyt hiukan, pistele nahkaan reikiä jollain riittävän terävällä ja topakalla työkalulla (itse käytin founduehaarukkaa). Hiero MSG (tai suola) nahkaan.

Sekoita soijakastikkeesta, viisimausteesta ja sokerista tahna. Käännä possunkylki ympäri ja hiero tahna lihaan. Anna lihan ässehtiä jääkaapissa pari tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.

Ota liha jääkaapista ja kääri se folioon siten, että nahkapuoli jää paljaaksi. Laita folioitu liha vuokaan ja paahda sitä uunissa noin puolen tunnin ajan,

Ota liha uunista ja laske uunin lämpö 190-asteeseen.

Poista folio ja kypsennä lihapalaa uunissa vielä toiset puoli tuntia.

Leikkaa liha viipaleiksi ja tarjoa rapean salaatin kanssa.

7. maaliskuuta 2015

Emo on mestari jälkkäreissä(kin)

Tähtikirkkaan ravintola Olon "karvahattupuolella" Gastrobar Emossa (Kasarmikatu 44) hanskataan toki mallikkaasti suolaisetkin sapuskat, mutta viimeviikkoisen visiitin ehdottomasti positiivisin yllätys oli jälkiruoka. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Aloitimme illastuksen kafruni kanssa erinomaisilla Tom Collinseilla. Siinä ruokalistaa silmäillessämme tulin ajatelleeksi ääneen, että taidanpa olla Emossa syömässä ensi kertaa omalla rahalla. Aiemmat vierailut ovat liittyneet erilaisiin promotilaisuuksiin. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Päädyimme valitsemaan listalta viisi ruokalajia, joista ensimmäisinä pöytään tuotiin poronkieltä ja sieniä. Sallan Villiporon tuottamat poronkielet oli jauhettu ja kääritty savoijinkaalinlehteen. Sieniä annoksessa oli rapeiksi paistettuina sekä kastikkeena. Ihan hullunhyvä setti, jonka kanssa Maison Boeckelin Pinot Gris 2012 toimi nätisti.
Seuraava annos sisälsi mustekalaa ja mustaa riisiä. Mustekala on mukavan mureaa. Riisikin oli oikein maukasta, joskin karvan verran liian suolaista yhdessä lautasella olleiden (niin ikään suolaisten) merilevien kanssa.
Kukkakaali ilmakuivatun kinkulla ja mornay-kastikkeella nousi (jälkiruoan ohella) aterian ykkössuosikikseni. Kukkis oli täydellisen napakkaa, kinkku optimirapsakkaa ja soossi kuin juustoista samettia. Täysi kymppi tälle!
Suolaisten ruokien sarjan päätteeksi söimme karitsan entrecôtea hummuksella, fenkolilla, aniskastikkeella ja granaattiomenan siemenillä höystettynä. Anis maistui annoksessa ihanasti ja natsasi karitsan kaveriksi hyvin, mutta sinänsä oivallinen hummus hiukan hukkui muiden makujen alle.

Se hieman yllätti, että Emossa käytettävät lampaanlihat tulevat Uudesta Seelannista. Samoilta huudeilta oli peräisin karitsan kanssa nauttimani megamarjaisa Villa Maria Cellar Selection Marlborough Pinot Noir 2012.
Sitten SE jälkiruoka! Paperilla satsi, jossa on fudgea, banaania ja seesamjäätelöä vaikutti yltiömakealta, mutta lautasella tilanne olikin kaikkea muuta. Fudgemurujen määrä oli maltillinen, banskumousse ja karamellisoidut banaaniviipaleet komppasivat hurmaavasti raikasta jätskiä ja rouhitut pähkinät toivat annokseen kivaa rakennetta. Paras ravintolajälkiruoka naismuistiin *tähän sydän ja kaikkea muuta hömppää*

Alkudrinkin, viiden ruokalajin sekä kahden viinilasillisen hinnaksi tuli hiukan reilut 80 euroa. Emoon voi siis huoletta mennä toistekin omilla rahoilla syömään.

Kulinaarimurula suosittelee mitä lämpimimmin *taas voisi sen sydämen laittaa tähän*

5. maaliskuuta 2015

Kohti kurkkua

Siitä ei ole kulunut kolmeakaan vuotta, kun ihastuin tähän kurkkukeittoon kafrun 50-vuotissynttäreillä ja nyt jo äidyin sitä omin voimin valmistamaan. Reseptin tosin sain juhlakalun rouvalta jo hyvin pian kekkereiden jälkeen, joten saamattomuudesta en voi syyttää kuin itseäni.

Siinä mielessä on tyhmää, etten ole kokkaillut tätä aiemmin, sillä tämä suolainen ja hapan soppa on ihan älyttömän hyvää. Siihen tulee omille makunystyröilleni aivan riittävästi suolaa Myrttisen kurkuista ja fondista, mutta eläkeläissuolauksen ystävät saattavat joutua holvaamaan sitä appeeseensa lisää.

Originaaliohjeessa kurkut kehoitettiin suikaloimaan, mutta minä päädyin kuutioimaan ne. Sitruunamehu on optionaalinen mauste, mutta omasta mielestäni sitä ei missään nimessä kannata jättää pois, koska se tuo keittoon mahtavaa happamuutta.
Tarvitset:
3 valkosipulinkynttä
tuorekurkun
2 Myrttisen valkosipulisuolakurkkua
1 rkl voita
1 rkl kuivattua basilikaa
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
2 rkl sitruunamehua
mustapippruia

Lisäksi tarvitset:
persiljaa
smetanaa

Tee näin:
Kuori ja silppua valkosipulikynnet. Kuutioit kurkut.

Sulata voi kattilassa. Freesaa valkosipulisilppua ja basilikaa voissa. Lisää kurkut ja hauduta noin 10 minuutin ajan.
.
Lisää kattilaan vesi ja fondi. Anna porista miedolla lämmöllä puolisen tuntia.

Mausta keitto sitruunamehulla ja pippurilla. Tarjoa silputun persiljan ja smetanan kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...