Itsenäisyyspäivän paella

Lähestyvän muuton pakottamat kaappi-inventaariot ovat tuottaneet viime aikoina useita iloisia yllätyksiä, kun olen löytänyt asioita, joita en muistanut edes omistavani. Yksi niistä on reilun vuoden takaiselta Barcelonan reissulta hankkimani paellapannu, jonka koeajoin valmistamalla epäisänmaallista seafood paellaa toissaviikkoisen itsenäisyyspäivän särpimeksi.

Tällä kertaa laitoin paellaan ainoastaan sellaisia tykötarpeita, joista oikeasti tykkään. Edelliset paella-harjoitelmani ovat nimittäin sisältäneet broileria, joka on tässä aikain saatossa pyörähtänyt lähes kokonaan ruokaympyräni ulkopuolelle.

Aiemmin olen myös tuunannut paellaa Jamie Oliverin tapaan chorizolla. Nyt jätin makkarat kauppaan, sillä aiheen tiimoilta espanjalaisten keskuudessa syntynyt somemyrsky oli tuoreessa muistissa *tähän hymiö*

Anyhow, oheisella ohjeella tehdystä paellasta tuli aivan emähyvää. Onnistuin myös aikaansaamaan sapuskaan ihanan rapean pohjakerroksen, jonka tarkka kaapiminen pannulta oli yllättävän palkitsevaa (plus että se maistui naurettavan herkulliselta).

Tarvitset:
sipulin
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
1 tl savupaprikajauhetta
reilun hyppysellisen sahramia
2 dl paseerattua tomaattia
4 dl paella-/risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
4 dl kalalientä
200 g pakastettuja isoja, kuorimattomia katkarapuja
200 g pakastettuja vihersimpukoita
1 dl pakasteherneitä
suolaa
persiljaa
sitruunan

Tee näin:
Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet.

Kuumenna öljy paella- tai paistinpannussa. Lisää  öljyn joukkoon savupaprikajauhe ja sekoita hetken verran.

Lisää pannulle silputut sipulit, valkosipulit sekä sahrami. Freesaa sipulit letkeiksi keskilämmöllä välillä sekoitellen. Varo etteivät sipulit tai valkosipulit pala.

Lisää pannulle paseerattu tomaatti ja keitä sitä kokoon kymmenisen minuuttia.

Lisää pannulle riisit ja sekoita hyvin.

Kaada viini pannulle ja anna sen pöhistä hetkisen. Lisää joukkoon kiehuva kalaliemi ja sekoita hyvin.

Levittele riisit tasaisesti ympäri pannua ja anna niiden kypsyä miedolla lämmöllä 20 minuutin ajan. Lisää pannulle tarvittaessa kalalientä pieninä lirauksina. Älä sekoita riisiä kypsennyksen aikana.

Kun riisit ovat lähes kypsiä, lisää panulle sulatetut ravut, simpukat ja herneet. Anna niiden lämmetä noin 10 minuutin ajan.

Tarkista suola ja tarjoa heti silputun persiljan sekä sitruunalohkojen kanssa.

Tasmaniankaipuunkarkoituspiiras

Viime vuonna näihin aikoihin olin lähdössä tsekkaamaan, millainen Australian talvi on. Se osoittautui Suomen kesän kaltaiseksi, mikä sopi meikäläisen tyyppiselle viileämmästä ilmanalasta nauttivalle henkilölle mainiosti.

Nyt käynnissä olevalle kesälomalleni en ole tehnyt kerrassaan minkäänlaisia pitkän matkan suunnitelmia, vaikka ikävä erityisesti Tasmaniaan on kieltämättä aika iso. Onneksi reissukutinaa voi lievittää edes hiukan kokkailemalla.

Taltutin kaipuutani Tasmaniaan leipaisemalla kampasimpukkapiiraan eli scallop pien. Se on paikallinen erikoisuus, josta nautiskellaan huippusalaisista lähteistä ammentamani perimätiedon mukaan varsinkin kosteiden pubi-iltojen jälkeisillä kotimatkoilla.

Voitaikinakuori kätkee alleen kampasimpukoita sekä currylla maustettua béchamel-tyyppistä soossia, jossa voi olla myös juustoa. Scallop pie kuuluu jokaisen vakavasti otettavan tasmanialaisleipomon valikoimaan ja hyvän piiraan tunnistaa siitä, että sen sisältä löytyy vähintään kolme (mielellään jopa viisi) kampasimpukkaa. Mainittakoon vielä, että tasmanialaiset kampasimpukat ovat valtavan kokoisia mollukoita ja usein piirassimpukoihin jätetään mukaan punertava mäti makua antamaan.

Omaan piiraaseeni laitoin viisi kohtalaisen kokoista pakastesimpukkaa ja määrä oli oikein passeli. Currypolitiikassa päädyin teelusikalliseen ärtsyä jauhetta ja samaan märään pliisumpaa jauhetta, mutta seuraavalla kerralla pitäydyn vain miedossa curryjauheessa, sillä se passaa paremmin kampasimpukoiden herkkään makuun. Voitaikinaa en edes harkinnut ryhtyväni tekemään itse, vaan hyödynsin valmiita lehtitaikinalevyjä.

Piiraan kaveriksi korkkasin varastoni viimeisen Tasmaniasta tänne emämaahan roudaamani valkoviinipullon. Viimeistään tämän Pooley Winesin jumalisen rieslingin myötä makumatkasin takaisin kirpeään tasmanialaiseen talvimaisemaan.

Tarvitset:
200 g kampasimpukoita
voitaikinalevyjä
30 g voita
2 tl curryjauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
40 g raastettua juustoa (käytin 6 kuukautta kypsytettyä cheddaria)
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sulata kampasimpukat. Jos olet onnekas ja saat käyttää tuoreita kampasimpukoita, niin huuhtele ja puhdista ne (jätä mädit paikoilleen) ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata myös voi-/lehtitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Aloita kastikkeen tekeminen sulattamalla voi kattilassa. Sekoita joukkoon curryjauhe ja freesaa seosta muutaman minuutin ajan.

Ota kattila pois liedeltä. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Palauta kattila liedelle ja kuumenna seosta noin minuutin ajan koko ajan sekoittaen.

Lisää maito kattilaan muutamassa erässä edelleen koko ajan sekoittaen. Kun maito on lisätty kokonaan kattilaan, kiehauta seos ja anna sen pöhistä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan välillä sekoittaen.

Mausta kastike raastettulla juustolla sekä suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä hieman.

Voitele halkaisijaltaan 14-senttisen vuoan pohja ja reunat.

Kauli pari voitaikinalevyä yhteen ja vuoraan vuoan pohja ja reunat taikinalla. Leikkaa ylimääräiset taikinat pois siten, että taikinaa jää vielä jonkin verran vuoan reunojen ulkopuolelle.

Asettele kampasimpukat piiraan pohjalle ja kaada currykastike niiden päälle.

Kauli toiset kaksi voitaikinalevyä yhteen ja asettele ne piiraan kanneksi. Leikkaa ylimääräiset taikinat pois. Nipistä pohja- ja kansitaikinoiden reunat tiiviisti yhteen. Töki haarukalla muutamia reikiä kansitaikinaan.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan. Laske lämpö 180 asteeseen ja jatka paistamista noin 20 minuutin ajan tai kunnes taikina on kypsynyt ja kansi on kauniin värinen.

Anna piiraan jäähtyä hieman ja kumoa se varovasti pois vuoasta. Tarjoa piiras salaatin kanssa.

Mereneläviä ja kuplia (lyhyt oppimäärä)

Aussikuukauteni alkumetreillä höpsähdin Sydney Fish Marketiin oikein tosissani. Riemulla ei ollut rajoja, kun tajusin että kalamarkkinoilla toimii myös Sydney Seafood School, jonka tarjonnasta löysin aikatauluihini sopivan Seafood and Bubbles-kurssin. Ilmoittauduin tapahtumaan mukaan ja vietin reissuni viimeisen illan kokkaillen.

Kurssin vetäjä oli teeveestä natiiviosallistujille tuttu Lyndey Milan. Itselleni daamin naama oli vieras, mutta ihan kiintoisan oloisia ohjelmia hän on tehnyt. Lyndeyn lisäksi kolmituntisessa sessiossa tärkeässä roolissa olivat kolme avustajaa, joiden ansiosta hommat sujuivat jouhevasti niin opetuskeittiössä kuin oppilaidenkin kyökkipuuhissa.

Kurssin aluksi Lyndey valmisti neljä kala- ja äyriäisruokalajia, jotka me väsäsimme vähän myöhemmin. Seurasimme esimerkkisapuskoiden valmistumista kookkaassa auditoriossa istuen, sillä meitä oli aika paljon (arvioisin osallistujamäärän olleen ainakin 40 henkeä). Isoilta näytöiltä leikkuulaudan ja lieden tapahtumia oli kyllä tosi kätsy tarkkailla. Meille oli jaettu ruokien ohjeet etukäteen, joten niiden avulla pysyi hyvin selvillä eri työvaiheista.

Tekemistensä lomassa Lyndey kertoi mielenkiintoisia kalastusteollisuuteen liittyviä faktoja. Opin muiden muassa sen, että suosittavista ja vältettävistä lajeista on tosi vaikeaa antaa "yleisaustralialaisia" ohjeita, koska maa on niin valtava, ja tietyillä alueilla uhanalainen laji voi olla jossain toisaalla varsin elinvoimainen.

Lyndey painotti useaan otteeseen paikallisten tuotteiden suosimisen tärkeyttä, mikä lämmitti mieltä. Australiassa kalakauppiaiden on ilmoitettava aina pakkaamattomien tuotteiden alkuperämaa sekä pakatuista tuotteista lisäksi myös niiden pakkausmaa. Useat alan yritykset ovatkin sitoutuneet edistämään kestävää kalaustusta sekä siihen liittyviä menetelmiä ja teknologiaa.

Välillä Lyndeyn touhut keittiössä olivat aikamoista sähellystä, mutta vieruskaverini mukaan hän kohkaa ihan samalla tavalla telkkarissakin. Fair enough.

Kun esimerkkieväät olivat valmiit, pääsimme työstämään niistä omia versioitamme 5-6 hengen ryhmissä. Kaikki tykötarpeet oli valmisteltu melko pitkälle etukäteen. Jotkut ohjeistetuista maustemääristä tuntuivat hiukan pliisuilta, mutta niihin sai pyytämällä täydennystä.

Ohessa illan aikana kuuden naisen porukkamme tekemät herkut. Vertailun vuoksi Lyndeyn esimerkkiannokset ovat kuvissa vasemmalla, meidän oikealla. Vaikka itse sanonkin, niin jotkut meidän versioistamme näyttävät kauniimmilta.

Sormiruokakokoiset kampasimpukkatostadat chipotlemajoneesilla. Tör-keen hyviä!

Lohta, lohenmätiä ja nori-merilevää prawn crackereillä. Omnomnom.

Pöllömpiä eivät olleet myöskään mausteiset kalavartaat. Meidän annoskuvastamme tosin puuttuvat tillidippi ja koristeet, mikä moka!

Katkarapupopcornia. Ideana käsittämättömän hieno, meidän toteutuksemme ontui snadisti, koska frittitaikina ei tarttunut rapuihin ihan niin kuin Strömsössä.

Kimppakeittiöistä siirryimme nautiskelemaan tekosistamme kuplajuomien kera nättiin ruokailutilaan, jonka katosta roikkui parvittain hopeakylkisiä kaloja sekä massiivisia hehkulamppuverkkoja.

Catch of  the day.

Saimme tuhottua kaikki tekemämme syömiset reiluilla santsikierroksilla. Viereisessä pöydässämme lautaset säilyivät kummallisen täysinä, mitä omassa seurueessamme sipisten ihmettelimme.

Bubbles-osio koostui australialaisista kuohuviineistä sekä yhdestä shampanjasta. G.H. Mummin Cordon Rouge jäi mielestäni hintsusti aussikuplien varjoon. Coriole Vineyardsin Prosecco ja Charles Meltonin Brut Peche olivat mahtavia viinejä, mutta henkilökohtaisen pajatsoni tyhjensi  Fox Creek Winesin punaisista rypäleistä tehty Vixen Sparkling NV, joka oli ihan mieletöntä!

Kompromissinomainen yhteenveto eri viinien sopivuudesta ruoille. Itse parittaisin shampanjan ja lohihässäkät, proseccon ja rapupopcornin, rosen ja kalavartaat sekä Vixenin ja simpukat. Joku muu tekisi varmasti toisenlaiset makuparit.

Kokkauskokemus Sydney Seafood Schoolissa oli erittäin positiivinen ja hyvinkin hintansa (120 dollaria eli karvan verran yli 80 euroa) väärti. Menisin toistekin.

Hittikimara

Kosmopoliittikaverini piipahti joku viikko sitten Suomessa ja ehti myös luokseni iltaa istumaan. Tiesin harvinaisen vieraani pitävän katkaravuista, avocadoista sekä sitruunoista, joten rakensin tarjoilut näiden tykötarpeiden varaan. 

Alkupalaksi valmistin Toast Skagenit, mutta en ihan perinteiselle reseptillä. Maustoin katkarapumöhnän heräteostamallani umamitahnalla ja lopputuloksella päällystettyä leipäpalaa voisi kutsua vaikkapa umamiskageniksi.

Umamihan on suolaisen, makean, happaman ja karvaan ohella yksi aistimistamme perusmauista. Sitä kerrotaan olevan runsaasti muiden muassa soijakastikkeessa, kypsissä tomaateissa ja joissakin kovissa juustoissa.

Umamipitoisia asioita on käytetty tahnatuubin sisällön työstössäkin. Ainesosalistalta löytyy tomaattipyreetä, valkosipulia, anjovista, oliiveja, balsamietikkaa, herkkutatteja ja parmesania. Katkarapumössölle se antoi aika kivaa särmää.

Avocadosta tein pastaa ja sitruuna maistui lemon posset-jälkkärissä. Että kyllä täällä Kulinaarimurulassakin väännetään (tosin pienellä viiveellä) blogosfäärissä kiertäviä trendisapuskoita.

 

Tarvitset:

200 g katkarapuja

salottisipulin

3 rkl majoneesia

1 rkl umamitahnaa

leipää

voita

kirjolohen mätiä

Tee näin:

Sulata ja valuta katkaravut. Leikkaa ravut muutamaan osaan.

Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi.

Sekoita majoneesi ja umamitahna keskenään. Lisää joukkoon ravut ja sipulit.

Paahda ja voitele leivät. Lusikoi katkarapumöhnää leiville ja koristele ne mädillä.

Vappumuonaa

En ole vappukarnevaalien väkijoukoissa viihtyvää tyyppiä, mutta tykkään tähän keväiseen juhlaan kuuluvista herkuista. Aiheesta on tullut mainittua aiemminkin.

Tämänvuotisten vappusyömisten linja oli jälleen kerran hyvin kalaisa. Omatekemät eväät olivat vanhoja tuttuja klassikoita ja uutena juttuna pöytää koristi pikkuruinen voileipäkakku, jonka tehtiin tilaustyönä Chef & Sommelierissa.


Kakun tykötarpeina oli hyödynnetty perinteisesti roskakaloina pidettyjä lahnaa ja särkeä, tällä kertaa savustettuina. Siinä oli myös hienon makuista hauen mätiä, jota ei oikein tahdo saada mistään.

Roskakalavoikkarikakun maku oli ihan mieletön ja ulkoiselta olemukseltaankin se oli nätti kuin sika lahna pienenä! Kakku sopi oivallisesti natusteltavaksi Bouché Père & Filsin Cuvée Blanc de Blancsin kanssa.


Tänä vuonna Kulinaarimurulassa tehtiin tuttavuutta aivan uudenlaisen kuohuviinipullon korkin kanssa. Ensin siitä piti poistaa pullon kaulan ympärille kiedottu muovinen suikale. Sen jälkeen otin pullon pohjasta kiinni ja aloitin varovasti kiertämään korkkia, joka pasahtikin hetimiten valtavalla paineella kohti kattoa. Onneksi ei ollut naama välissä!


Uusiseelantilainen Saint Clair Vicar's Choice osoittautui kyllä hullunhyväksi kuohariksi, jota aion ostaa arvaamattomasta korkista huolimatta uudelleen. Jos joku muuten tietää, mistä tuossa ihmekorkissa on oikein kysymys, niin saa kertoa!


Vappuruokana oli myös katkarapuisaa ceasarsalaattia, johon tein kastikkeen vanhalla luotto-ohjeella. Krutongit salaattiin paistelin jo parhaat päivänsä nähneestä Rezen oliivileivästä.

Lisäksi valmistin gubbröraa tuunatulla reseptillä. Yleensähän gubbröraan käytetään anjovista, mutta mielestäni sillikin sopii möhnään eri hyvin. Nämä oluen kanssa nautitut sillileivät maistuivat ihan kesältä!


Gubbröraan tarvitset:
2 munaa
pienen punasipulin
70 g matjessilliä
50 g maustamantonta tuorejuustoa
reilusti tilliä
valkopippuria
ruisleipää

Tee näin:
Keitä munat koviksi ja anna niiden jäähtyä.

Silppua jäähtyneet munat, sipuli ja sillit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuutiot tuorejuuston kanssa.

Mausta seos tillisilpulla ja valkopippurilla.

Levitä möhnää ruislepäviipaleille. Leikkaa niistä haluamasi kokoisia ja muotoisia paloja.

Aurinkoruokaa

Muutama viikko sitten kokkasin ruokavierailleni massiivisen satsin paellaa. Miellän paellan kesäiseksi evääksi, mutta mukavaa sitä oli syödä paukkupakkasillakin.

Espanja maistui myös alkupaloissa (Manchegoa, jamón serranoa, valkosipulioliiveja, artisokkatahnaa ja patonkia) sekä jälkiruokana nautitussa crema catalanassa.

Paella on vähän niin kuin espanjalainen pyttipannu, koska siihenkin on hyödynnetty jämiä ja niitä tykötarpeita, joita kaapeista on sattunut löytymään.

Puritaanisimmat kokkaajat hyväksyvät paellalihaksi vain kania. Puhdasoppisimmat skippaavat pannulta myös äyriäiset ja muut merenelävät.

Itse tykkään laittaa paellaan mausteista chorizoa ja kanaa. Tai oikeastaan kukkoa Viskilän tilalta, sillä lopetin broilerin pumpattujen rintafileiden ostamisen parisen vuotta sitten tutustuttuani Rossiin.

Myös katkaravut kuuluvat itseoikeutetusti Kulinaarimurulan paellaan, vaikka niidenkin käyttäminen juilii omaatuntoa. WWF:n kalaoppaan liikennevalojen noudattaminen ei ole aina helppoa.

En tee paellaa kuitenkaan kovin usein, joten harvinaisesta herkusta osaa nauttia enemmän silloin kun sitä on tarjolla. Tällä kertaa kyytipoikana toimi mallikkaasti muheva Celler Cal Pla Tinto Crianza 2006.

Tarvitset:
3 kukonpojan koipea
oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
suolaa
300 g chorizoa
ison sipulin
3 valkosipulin kynttä
punaisen paprikan
2 dl paseerattua tomaattia
2 dl puuroutumatonta riisiä
1 tl sahramia
5 dl kanalientä
mustapippuria
suolaa
100 g pakasteherneitä
300 g kokonaisia katkarapuja
persiljaa
sitruunalohkoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Hiero kukonkoipiin öljyä, paprikajauhetta ja suolaa. Paista kinttuja uunissa noin tunnin verran, kunnes ne ovat kypsiä.

Irroita lihat luista ja paloittele ne suupaloiksi. Pilko myös nahka pikkuriikkiseksi silpuksi.

Kuutioi chorizo, sipuli ja paprika. Silppua valkosipulinkynnet.

Paista makkarakuutioita pannulla, kunnes niistä irtoaa rasvaa. Lisää sipuli- ja paprikakuutiot sekä valkosipuli- ja nahkasilput.

Freesaa seosta noin viiden minuutin ajan. Lisää paseeratut tomaatit ja anna muhia kymmenisen minuuttia.

Ripottele joukkoon riisit ja sahrami. Kaada päälle kanaliemi ja anna kypsyä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Hämmennä paellaa vain muutaman kerran kypsymisen aikana.

Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa.

Sekoita joukkoon pakasteherneet ja katkaravut. Anna niiden lämmetä hetki.

Koristele silputulla persiljalla ja sitruunalohkoilla.

Harkittuja katkarapuja?

Joskus minuun iskee ihan käsittämätön katkarapujen himo. Tällaisia tilanteita varten olen pyrkinyt pitämään näitä pieniä vaaleanpunaisia ihmeitä varalla pakastimessa.

Himo heräsi viimeksi eilen, mutta hartaasta jenkkikaapin alaosan penkomisesta huolimatta mitään ei löytynyt! Onneksi on lähi-Siwa, mistä valkosipulisen katkarapukastikkeen tykötarpeet olivat ostettavissa.

Kaupan pakastealtaalla rapujen alkuperätietoja silmäillessäni hokasin, miksei kotona ollut jemmapussia. Olen jo jonkin aikaa kulkenut kaupoilla muassani WWF:n taskukokoinen kalaopas, jossa kylmien merialueiden katkoille näytetään keltaista valoa eli niiden käyttöä tulisi harkita.

Tällä kertaa hätä ei lukenut lakia, mutta jatkossa pitää kyllä yrittää etsiä varastoon MSC-sertifioituja katkarapuja, joita oppaassa kehoitetaan suosimaan.

Mutta onko niitä? Joki- tai täpläravuista tehtyjen pakasteiden tai säilykkeiden löytäminen on varmasti mission impossible?


Tarvitset:
180 g pakastekatkarapuja
salottisipulin
1-2 valkosipulinkynttä
nokareen voita
2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa

Tee näin:
Sulata katkaravut.

Pilko sipuli ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipuleita siinä hetken verran. Lisää kerma ja kiehauta seos.

Anna soossin kiehua kasaan miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi joukkoon sulaneet katkaravut ja anna niiden lämmetä

Mausta kastike pippurilla ja suolalla. Tarjoile soossi esimerkiksi persiljalla maustetun pitkäjyväisen riisin kanssa.

Lounas laatikossa

Nyt kun kuukauden ruokahaasteen aiheena on mukaan pakattu lounas, pääsen esittelemään taannoiselta Tanskan reissulta hankkimaani upeaa lounaslaatikkoa. Katkaisen myös aivan liian pitkäksi venähtäneen ruokahaastehiljaisuuden ja osallistun kisaan rapealla katkarapusalaatilla.


Tykkään ottaa mukaan kylminä syötäviä eväitä, sillä en ole mikrossa lämmitettyjen asioiden ylin ystävä. Termarisapuskat ovat tietysti eri juttu.

Pakkasin salaattiainekset ultramodernin lootani eri lokeroihin. Jos käyttämässäsi astiassa ei ole lokeroita, sekoita salaatin tykötarpeet jo ennen niiden pakkaamista.


Rapsakka kaali antaa salaatille kivan rouskuvan rakenteen, jota kurkku- ja kesäkurpitsasuikaleet komppaavat mukavasti. Klassikkoyhdistelmä katkaravut ja avocado tekevät salaatista täyttävän lounaan.

Kastikkeeseen tuovat mukavia makuja kalakastike sekä tuhti seesamiöljy. Varsinkin seesamiöljyn kanssa kannattaa muistaa kohtuus, sillä yliannosteltuna sen vahva maku voi pilata koko ruoan. Soossia voit halutessasi ryydittää vielä chilillä.


Tarvitset:
100 g pakastekatkarapuja
200 g kaalia
pätkän kurkkua
pätkän kesäkurpitsaa
puolikkaan avocadon
limen

Kastikkeeseen tarvitset:
1-2 rkl öljyä
1-2 rkl kalakastiketta
lirauksen seesamiöljyä
lirauksen soijaa
lirauksen limen mehua

Tee näin:
Sulata katkaravut.

Suikaloi kaali, kurkku ja kesäkurpitsa. Sekoita suikaleet keskenään.

Halkaise avocado, poista kivi ja leikkaa toisesta puolikkaasta noin sentin levyisiä viipaleita. Poista kuoret ja purista viipaleille limen mehua tummumisen estämiseksi.

Sekoita kastikeainekset huolellisesti keskenään. Tarkista maku.

Pakkaa suikaleet, ravut, avocado ja kastike lounaslaatikon lokeroihin. Sekoita ne keskenään juuri ennen ruokailua.

Vaaleanpunaisia unelmia

Tunnustan, olen äyriäisaddikti. Erityisen riippuvainen olen suolatuista & pippuroiduista jättikatkaravuista, joita paistelin tässä eräänä iltana MM-kisakatsomolaisille.

Kiinalaisessa keittiössä tällaiset pyhällä kolminaisuudella sekä perussuolalla ja -pippurilla maustetut ruoat ovat suosittuja. Eikä syyttä, sillä maut soivat nätisti yhteen.

Emämaassa tämä sapuska tehdään useimmiten kuorellisista kavereista friteeraamalla ne kevyesti ennen maustamista. Kokeile vaikkapa Matthew Shuin ohjetta, jos saatavilla on riisumattomia rapuja.


Tarvitset:
500 g pakastettuja jättikatkaravun pyrstöjä
kevätsipulin
peukalonpään kokoisen palan inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
(lorauksen Shaoshing-viiniä)
½ rkl merisuolaa
½ rkl mustapippuria

Tee näin:
Sulata ravunpyrstöt. Taputtele sulaneet ravut kuiviksi pyyhkeellä tai talouspaperilla.

Pilko kevätsipuli. Kuori ja silppua inkivääri ja valkospulinkynnet.

Kuumenna öljy pannussa. Pannun pitää olla kuuma.

Freesaa sipuleita ja inkivääriä öljyssä tovi.

Lisää ravunpystöt pannulle ja sekoita hyvin. (Lorauta joukkoon viini.)

Paista tykötarpeita koko ajan hämmennellen noin viitisen minuuttia.

Mausta ruoka lopuksi suolalla ja pippurilla.

Äyriäisäänestys

Tammikuun ruokahaasteen aiheena olivat äyriäiset ja nilviäiset. Määräaikaan mennessä mukaan kisaan ilmoitettiin kahdeksan herkkuruokaa.

Voit äänestää suosikkiruokaasi lauantaihin 30.1.2010 klo 24:00 saakka. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvon voittajan näiden postausten joukosta huippuvirallisin menoin.

Anna äänesi kuulua!


Ebi suimono (Äijäruokaa)


Sitruunarisottotäytteinen mustekala (Aamukahvin ääressä)


Thaiburgeri (Herkku ja koukku)


Chiligratinoituja sinisimpukoita ja keittoa paahdetuista tomaateista (Marjameri)


Katkarapu-mangocurry (Fakta ja Farfalle)


Etanat vol-au-vent (Jokapäiväistä leipää)


Raikas äyriäis-mangosalaatti (Appelsiineja ja Hunajaa)


Simpukkawokki (Pata & Kattila)

Chillin i Esbo

Kommentti-Emma kutsui joku tovi sitten allekirjoittaneen ja Ylimuulin natustelemaan grilliherkkuja uuteen residenssiinsä. Matkasimme siis Mukkeliksen kanssa Espoon metsien keskelle laukuissa leipää, suolaa, juustoa ja suklaata vaan.

Tämänkertaisella syömäkyläreissulla pääsin luikahtamaan apukokin hommista kuin koira veräjästä, kun Mjuuli nappasi salaatintekonakinkin nenäni edestä nopeammin kuin ehdin kissakalaa sanoa. Raskaaksi, mutta mieluisaksi tehtäväkseni jäi kuohuviinipullon avaaminen. Huoh.


Emma oli pyytänyt loistavan valikoiman Ahdin antimia ja uuttanut niihin ihania makuja. Scampien marinadissa oli ainakin valkosipulia, chiliä ja korianteria...


...lohet ja tonnikalat likosivat liemessä, jossa oli Teriyaki-soossia ja wasabia. Kampasimpukat puolestaan köllivät valkosipulisessa kylvyssä. Olikohan siinä myös inkivääriä? Apuja, oi ehtoinen emäntämme?


Järjestävä seura nuketti mereneläviä ammattilaisen ottein, vaikka normaalitilanteessa grillausriitit ovatkin ruokakunnan herrahenkilön ydinosaamisaluetta. Kaikki tarjoillut suupalat olivat erinomaisia. Ihan eniten tykkäsin ehkä lohijudeemeista tai kampasimpukkatsydeemeistä.


Mukkelismakkeliksen näin pilkkovan makoisaan kirahvisalaattiin ainakin tomaattia, parsaa, melonia ja avocadoa. Mitä muuta sä siihen laitoit?


Muulin hellä kavionjälki näkyi myös tupaantuliaisiksi tuoduissa raakasuklaakonvehdeissa, joiden syöminen on terveellisempää kuin niiden syömättä jättäminen.

Erityisesti namusten suolaiset versiot olivat emähyviä! Valitan tuon suklaakuvatuksen hähmyisyyttä, se on otettu kännykän kameralla kun varsinaisesta taltiointivälineestä väsähti akku.

Isot kiitokset vielä molemmille daameille eri kivasta illasta ja tervetuloa Kulinaarimurulaan jahka lomat on lusittu!

Työperäistä kokkuuta

Että on riittänyt viime aikoina tekemistä! Työelämässä on nyt se aika, kun maailma pitäisi saada valmiimmaksi juhannukseen mennessä. Tai ainakin puoliksi tehtyä.

Pari viikkoa sitten kuitenkin karkasimme duunista isolla sakilla tyyten kesken päivän. Matkasimme Vallilasta Lauttasaareen, missä valmistimme loistavan tapasmenun Chilliclubin kokkien ohjeiden mukaan.


Meidän tiimimme pyöräytti maistuvan lohitartarin. Kalapalaset kypsyivät mausteliemessä, johon hämmensin mehua ja kuorta limestä ja sitruunasta, oliiviöljyä, kevät- ja valkosipulia, chiliä sekä mustapippuria ja suolaa.

Kokkuukollegani skalpeerasi jättiläisfileen kuin vanha tekijä, mutta sentti-kertaa-sentti-kuutioiden tuottamisessa oli pieniä haasteita. Laadunvarmistaja minussa palautti selkeimmät maanantaikappaleet tylysti takaisin leikkuulaudelle, mutta en kuitenkaan päästänyt suustani yhtään gordonia.

Onneksi kalankäsittelijäkaveri on hyväluontoinen tapaus, joka pilkkoi bumerangibiitit kiltisti pienemmiksi. Tuli kuulema erittäin kotoinen olo kun komennettiin :-)


Muiden kokkijoukkueiden tuotoksista minun suuhuni parhaiten sopivat bruschettat, jotka kruunattiin Portobello-sienillä ja Manchego-juustolla. Äärimmäistä parhautta!


Kolmen tomaatin salaatti oli i-ha-naa. Osa tomaateista marinoitiin sipulien kanssa ja osa grillattiin. Lopuista keiteltiin voin ja mausteiden kanssa jumalainen confit. Luulenpa, että eräskin jauhajatar menisi tästä salladista banaaneiksi!


Myös limemarinoidut scampivartaat olivat nannaa.

Työstämissämme eväissä ei muuten säästelty valkosipulia, joten session jälkeen ryhmähenkemme saattoi tuoksahtaa vienosti.


Lisäksi herkuttelimme perunasalaatilla aiolin kera, salvia-sitruunalammaspullilla, kesäkurpitsa-pinjansiemensalaatilla, tapenadeleivillä, lammasvartailla, valkosipulipaahdetulla tomaateilla sekä vihannescouscousilla.

Ja jätkät hoi, tekemänne couscous oli aikuisten oikeesti hyvää, vaikka sitä jäikin jäljelle! Ei niitä kaikkia muitakaan kippoja ihan tyhjiksi kaavittu.


Jälkkäreiksi nautimme mango- ja suklaamoussea. Keltainen mussukka ei ehtinyt hyytyä kunnolla, mutta sepä ei tahtia haitannut. Keltuais-kerma-mango-sokeriseoksesta ei taida pahaa saada edes vahingossa?