28. lokakuuta 2012

Blogigaalan jatkojen jatkot

Gloria Blog Awardeissa kippisteltiin toissapäivänä ruokablogeista parhaimmalle ja kauneimmalle sen verran perusteellisesti, että eilen oli tukka kipeänä ihan juuria myöten. Onneksi kuitenkin tokenin syömäkuntoon, sillä ohjelmassa oli tyttöjen ilta Soppa-Hannan, Pastanjauhajien Rosmariinin sekä Sillä sipulin Merkkarin kanssa.
Tapaamispaikaksi olimme sopineet helsinkiläisravintoloiden henkilökohtaiseen top kolmoseeni kuuluvan Chef & Sommelierin (Huvilakatu 28). Aioimme ensin ottaa viiden lajin menun, mutta kaikki suolaiset vaihtoehdot vaikuttivat vastustamattomilta. Päädyimme siis valitsemaan seitsemän sapuskan setin. Ja hyvä niin, sillä ruoka oli jälleen kerran aivan tolkuttoman hyvää.
Syömingit käynnistettiin munakoisosuupalalla, jossa pehmeän tahnan joukossa oli pieniä, rapeita leipäsattumia. Aperitiivina siemailimme supercava Vall Dolinaa.
Chef & Sommelierissä ei ole konsaan tullut juotua huonoa viiniä, joten annoimme Johanille vapaat kädet ruokiin sopivan valkoisen ja punaisen viinin valintaan. Neljän ensimmäisen syömän kyytipoikana toimi oikein hienosti Mas de la Damen Cuvée Gourmande 2011.
Maa-artisokka-annoksesta löytyi tuota vienon makuista mollukkaa monessa eri muodossa gnocchista rapsakoihin lastuihin. Tarjolle tuotiin myös kuvassa taustalla näkyvää rosmariinista ruisleipää, jota parempaa ei saa mistään!

Chef & Sommelierin Henkka leipoo säännöllisen epäsäännöllisesti leipää myytäväksi myös kulman takana sijaitsevaan Laivurin Valintaan. Siellä hittileipä on pikkulintujen mukaan ohittanut muovipussiruisleipien myynnin niin sanotusti 6-0.
Toisena varsinaisena ruokana oli Hauhalan hanhea ja punajuurta. Pitkän kaavan mukaan kypsytetyt koipilihat ja kauniin roosan värisiksi jätetyt rintasiivut sulivat suuhun, mutta huikeinta oli ehdottomasti kivipiira.
Tykitystä jatkoi risoton tyyliin valmistettu juuriselleri. Todella intensiivistä makua joka lusikallinen, tätä aion kokeilla kotona.
Kimmo toi kyökin puolelta sellerisoton pääraaka-aineen moikkaamaan meitä. Jalosta juureksesta hyödynnetään Chef & Sommelierissä ihan kaikki juurihuituloiden kautta kuoresta lehtitupsuihin saakka. Tällaista meininkiä arvostan isosti.
Aterian paras hetki oli tämä annos, lahnaa ja haukea. Savustetusta lahnasta ja perunasta oli aikaansaatu sametinpehmeää syötävää, jonka ylistämiseksi en nyt keksi tarpeeksi vahvaa superlatiivia. Ei pikkuruisilla villipiparjuurimurusilla koristeltu haukirullakaan missään nimessä huonoa ollut, mutta lahnaperunamöhnä oli ihan parasta ♥
Punaviinimme oli Prioratin alueelta Espanjasta tuleva jykevähkö Celler Geniumin Ecològic 2007.
Tattia ja rosmariinia jännässä formaatissa. Herkkutatti oli ottanut blinin muodon ja soossi oli vahvasti rosmariininen. Annoksen kruunasi hapankurkkuviipale, jonka valmistusprosessissa on hyödynnetty talon rosmariiniruisleipää maitohappokäymisen vauhdittajana. Saisikohan noita kurkkujakin jossain vaiheessa ostaa sieltä Laivurin Valinnasta?
Viimeisenä lämpimänä ruokana oli vasikkaa ja sipulia. Omaan suuhuni parhaiten sopivia makupaloja olivat mureke, jossa oli mukana myös kieltä sekä unelmamurea rintabiitti purjosipulilla.
Olen aina pitänyt Chef & Sommelierin rennosta ilmapiiristä. Kodikkuuden tuntua lisäsi se, että saimme jaettavaksi satsin juustoja, joiden kanssa söimme näkkileipää ja mustaherukkasosetta. Juustotarjottimella oli tuttuja Metsuria ja Peltolan Blueta sekä minulle uutta Vuohen Vuoristoa, johon tykästyin oitis. Lisäksi saimme maistaa Valion Chef & Sommelierille tekemää nimikkoemmentalia.
Ennen jälkkäriä nautimme lusikalliset mustikkaa.
Jälkiruoakseni valikoitui omenaa ja teetä. Napakoiden omenapalojen kaverina oli kamomillateejäätelöä. Raikas ja optimimakea päätös tälle aterialle.
Paitsi että ei se vielä ollut ohi. Chef & Sommelierissä sattui juuri käyntimme aikaan olemaan vierailevana tähtenä huippubarista Kalle Freese, joka pihautti meille makoisat sumpit etiopialaisista pavuista ihmevehkeellä, jonka nimi ei rekisteröitynyt muistini sopukoihin.
Kahvi oli pehmoistakin pehmoisempaa, siinä ei ollut kitkeryyden häivääkään. Sen kanssa natustelimme vielä pienet palat porkkanakakkua.

Seitsemän ruokalajia, osuuteni kimppajuustoista, kolme lasia viiniä ja kuppi kahvia kustansivat 96 euroa. Mielestäni joka sentin arvoista.
Illan päätteeksi Sasu tuli jutustelemaan kanssamme. Lähtiessämme saimme vielä kotiinviemiseksi mahtiruisleipää.

Kulinaarimurula suosittelee Chef & Sommelieria edelleen täydestä sydämestä! Suurkiitokset ihanille naisille illallisseurasta sekä ihanille miehille kaikista heidän meille taikomistaan herkuista!

23. lokakuuta 2012

Normipäivä

Kun luin Liemi-Jennin ruokabloggajille heittämästä haasteesta, en ensin ymmärtänyt sitä ollenkaan. Mielestäni ajatus siitä, että "totuus karusta arjesta" olisi synonyymi epäonnistumiselle tai epätäydellisyydelle, oli luvalla sanoen melkoisen omituinen. En myöskään tuntenut kuuluvani haasteen kohderyhmään, koska en sen kummemmin stailaa kuviani enkä muutenkaan kuvaa muuta kuin syötäväksi laitettua ruokaa.

Haastejutun muoto sen sijaan viehätti minua kovasti, joten päätin tarttua annettuun toimeksiantoon päiväkirjamaisesta näkövinkkelistä. Tässäpä siis Kulinaarimurulan arkikatsaus aiheesta kiinnostuneille. Kuvitus noudattaa aiemmista postauksistani tuttua takuukarua linjaa.
Maanantai 22.10.2012

Herään kuudelta ja torkun puoli seitsemään. Aikaiset herätykset eivät ole minulle ongelma, mutta tarvitsen tietyn joutokäyntiajan täyden toimintakyvyn saavuttaakseni. Mikään ei ole niin kamalaa kuin kiire aamuisin. Paitsi hammaslääkärillä käynti.
Kahvia koneeseen. Moccamasterin kannu on ollut särki jo muutaman viikon, joten sumpit pitää pihauttaa vaihtoehtomasiinalla. Sillä saa kyllä oivallista kahvia, mutta ai että se on ärsyttävä kapine tiskata. Milloinkahan sitä muistaisi tilata uuden kannun? Vai onko se pannu? Kahvipannu? Kahvikannu? Ja jenkkikaapin pakastinosaston alin laatikkokin on hajalla. Sekin pitäisi uusia. Sinne perjantain blogigaalaan täytyy ehkä hommata uudet hippakengät.
Huitaisen deevitskut sekä muut pillerit kitusiin. Leikkaan pari viipaletta leipää, jotka päällystän majoneesilla, ikivanhalla goudalla ja avocadolla, jotka eivät ole kaupoista loppuneet. En taaskaan jaksa putsata muruja leikkuulaudalta. Hesarissa on helvetisti vaalimainoksia, onneksi kävin jo äänestämässä. Fingerpori on tänään aika pliisu. Mustista ei ole näkynyt stripeissä aikoihin. Eikä Gootti-Kustaata.

Pakenen aamuteeveessä meuhkaavaa hörökorvaista urheiluselostajaa suihkuun. En jaksa pestä hiuksia. Pitäisköhän lämmittää illalla sauna? Suihkun jälkeen toinen kuppi kahvia, spostien tsekkaus, hetki facebuukkausta ja pikkuisen pidempi tovi tsättäystä toiselle puolelle maapalloa. Töihinlähtö myöhästyy taas, mutta huomaan hymyileväni kuin huumattu lehmä.
Biojätepussi haisee jo ties monettako päivää. Kiikutan sen pihan perälle ja jään odottamaan ratikkaa. Ysi on kyllä petollisen kätevä, vie kotoa töihin melkein ovelta ovelle sellaisina aamuina, jolloin sataa tai laiskottaa. Tänään laiskottaa. Tapaan pysäkillä kaverini, joka kertoo äänestäneensä demariehdokasta. Hämmentävää.
Töissä käyn täyttämässä kuninkaallisen rakkausmukini kahvilla ennen sujahdusta palaveriputkeen. Miten Vuokko Väyrynen voikin näyttää tuossa kuvassa ihan Sirkka-Liisa Anttilalta? Paavo sen sijaan on oikein mukiinmenevä. Hekoheko.
Kahden maissa tajuan lounasboksini olevan kotona jääkaapissa. Käyn siis kaupassa hakemassa sapuskaa, jonka syön työpisteelläni. Melko teollisen makuisen salaatin pakkauksen mukaan tuotin jopa 38 % vähemmän jätettä. Sitä on kovin vaikea uskoa. On vähän huono omatunto, katkaravuista ja muustakin. Miten se risoton jämä nyt näin unohtui?
Onneksi muistin ottaa omppuja mukaan. Järsin niitä loppuiltapäivästä selaillessani Maaseudun Tulevaisuutta. Kuuden jälkeen lähden kävelemään kotiin. Lämpöasteita on enää muutama ja ilmassa on jo pikkupakkasen ihana tuoksu. Pimeää on kuin mörön pyllyssä. Minnekähän varmaan paikkaan ne paksummat hanskat ja kaikki heijastimet tuli keväällä oikein jemmattua?

Kotona teen kosmeettisen siivouksen eli työnnän lojuvia rojuja kaappeihin ja pinoan Hesareita eteiseen. Lehtipinkka on kohta taas minun korkuiseni. Silmämääräisesti arvioiden ne täyttäisivät tällä hetkellä viidestä kuuteen paperikassia. Huoh.

Laitan potut kiehumaan ja lykkään eilen tekemäni kaalikääryleet uuniin. Keittelen valeluliemestä kastiketta ja tajuan että puolukkahillo on loppu. Soitan ruokavieraalle ja pyydän häntä tuomaan tullessaan Siwasta pakastepuolukoita. Kafru marjoineen saapuu seitsemän maissa ja syömme itsemme kaalikääryleähkyyn.
Kaverin lähdettyä olen reipas ja tiskaan. Paitsi että käärylevuokaa en todellakaan tiskaa, vaan jätän sen likoamaan, koska siirapit ovat jymähtäneet tiukasti pohjaan ja reunoihin. Pitäisi ostaa teräsvillaa. Ja sukkia tarttis neuloa pukinkonttiin, sillä joulu on jo nurkan takana. Hietalahdenkadulla on uusi lankakauppa. Tai uusi ja uusi, onhan se siinä jo jonkin aikaa ollut. Minkäköhän kokoinen jalka isillä on? Pitääpäs pyytää Irkkua mittaamaan.
Tiskattuani teen heti lisää tiskiä. Lämmäytän Blossa-hömpsyt yömyssyksi. Siemailen liian kuumaksi livahtanutta juomaa ja katselen samalla jakson Sex and the Cityä. Silppuan muutaman vessapaperirullan hylsyn sekä puolikkaan kananmumakennon uuden kompostipussin pohjalle ylimääräistä kosteutta imemään. Tästä tulisi hyvä niksipirkkaniksi. Vai olenkohan oppinut tämän tavan nimenomaan Pirkasta? Ei voi muistaa.
Uni ei tule, vaikka ei ole edes täysikuu. Aloitan kaalikäärylepostauksen ja innostun kirjoittamaan sen loppuun saakka. Mysi Lahtisella taisi olla oma TV-sarjakin silloin, kun kokkausta ei vielä tullut joka tuutista? Ruokaohjelmien kanssa on pakko tehdä valintoja, kaikkea ei ehdi katsomaan millään vaikka haluaisikin. Tosin Master Chef Australiaa, Nigellaa ja Bourdainia voisin kyllä helposti töllöttää kellon ympäri.

Julkaisen käärylejutun ja keikuin vielä hetken Facebookissa tsätäten toisella puolella maailmaa 19-asteiseen tiistaiaamuun heränneen tyypin kanssa. Tulee taas ihan karsea matkakuume. Ensi viikolla muutamaksi päiväksi työreissulle Frankfurtiin, mutta eipä siellä varmaan mitään ruokapaikkoja ehdi koluamaan. Kello on jo varttia vaille yksi. Pitäisi mennä nukkumaan, sillä kohta on aamu. Vetäisen poreveden kera pari magnesiumnappia naamariin ja pistän pään tyynyyn.

22. lokakuuta 2012

Eläköön kaalikääryle!

Kaaliruoat ovat hurmaavia, koska ne niin sanotusti paranevat vanhetessaan. Nämä Mysi Lahtisen isoäidin reseptillä valmistetut kaalikääryleet ovat sananmukaisesti slow foodia, sillä niiden työstäminen aloitetaan jo syömistä edellisenä päivänä. Ohje löytyy Lahtisen vuonna 2002 julkaistusta keittokirjasta Intohimot hellallani.
Minulla on onni omistaa kyseinen opus tekijän signeeraamana. Kansilehdelle oli tarkoitus ikuistaa teksti "Eläköön kaalikääryleet!", mutta lavealla kädellä kirjoittavalta Mysiltä loppui tila ja herkkuruoka tuli ylistetyksi yksikössä. Mutta ei se haittaa ♥

Sen verran uskalsin kapinoida ihailemaani keittokirjailijarta vastaan, että korvasin riisit emmer-viljariisillä. Minusta niiden maku on jotenkin riisiä juurevampi. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää riisin sijasta ohrasuurimoita.

Puolitin tykötarpeiden alkuperäisen määrän, mutta silti oheisen ohjeen mukaisesta satsista syntyy parisenkymmentä jumalaista käärylettä. Näiden tekeminen pikkuisen kestää, mutta Mysiä lainatakseni ne "ovat sellainen nautinto, että vaivannäkö ei ole siihen verrattuna mitään. Päinvastoin suuri ilo."
Tarvitset:
keskikokoisen kaalin
vettä
härkäfondia
1½ dl emmer-viljariisiä
voita
400 g naudan jauhelihaa
munan
suolaa
valkopippuria
siirappia
3 dl kermaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Tee kaalinpään kantaan ristikkäisviilto. Keitä kaalia suolattomassa vedessä isossa kattilassa, kunnes lehdet vähän laiskistuvat. Nosta kaali siivilään. Älä heitä keitinvettä pois!

Ota 3 dl kaalin keitinvettä pienempään kattilaan ja mausta se fondilla. Kypsennä emmer-viljariisi fondilla maustetussa keitinvedessä.

Sulata paistinpannulla nokare voita ja ruskista jauheliha siinä.

Lehdi kaali. Ohenna paksuimmat lehtiruodit. Silppua sisimmät lehdet.

Yhdistä kaalisilppu, emmer-viljariisi ja jauheliha keskenään. Lisää joukkoon muna ja mausta seos suolalla, pippurilla, lorauksella siirappia sekä tilkalla kermaa. Sekoita hyvin.

Kuumenna korkealaitainen pelti tai iso vuoka uunissa. Ota pelti pois uunista ja sulata siinä kimpale voita.

Jaa täyte kaalinlehdille ja käännä kantaosa täytteen päälle. Käännä lehtien reunat kantaosan päälle ja rullaa kääryleeksi. Asettele kääryleet pellille tiiviisiin riveihin saumapuolet alaspäin.

Laita pelti uuniin ja paista kääryleitä niin kauan, että ne ovat kärähtämäisillään. Ota pelti uunista ja ja valele kääryleitä ohuella siirappinorolla sekä kermalorauksella. Käännä kääryleet nurinniskoin ja pane pelti takaisin uuniin.

Paista kääryleitä kymmenisen minuuttia ja ota pelti uunista. Valele kääryleitä jälleen niukasti siirapilla ja reilummin kermalla. Käännä kääryleet ja työnnä pelti takaisin uuniin. Alenna samalla lämpö 175 asteeseen.

Kiehauta loput kaalin keitinvedestä ja mausta se fondilla.

Valele kääryleitä vartin välein pellillä olevalla nesteellä sekä keitinveteen tehdyllä lihaliemellä. Käännä lämpö uunista kokonaan pois parin tunnin paistamisen ja valelemisen jälkeen. Kääryleet saavat jäädä uuniin hautumaan ja jäähtymään omia aikojaan.

Peitä haaleat kääryleet foliolla ja nosta pelti jääkaappiin. Laita myös loput fondilla maustetusta keitinvedestä kylmään.

Ota kääryleet huoneenlämpöön seuraavana päivänä hyvissä ajoin ennen ruokailua. Valele kääryleitä lihaliemellä ja lämmitä ne noin 100-asteisessa uunissa.

Nauti kääryleet kuoriperunoiden, puolukoiden sekä valeluliemestä ja kermatilkasta kokoon keitetyn kastikkeen kanssa.

21. lokakuuta 2012

Hävikistä ruoantekoruoaksi

Tänään olen viettänyt aika paljon aikaa lieden äärellä työstäen kaalikääryleitä, jotka ovat syöntikunnossa vasta huomenna. Heidän ässehtiessään päätin ruokkia itseäni herkkutattirisotolla, johon ei tule lainkaan herkkutatteja!

Herkkutatin ihanan maun sain ruokaan kuivattujen sienten liotusliemestä, joka syntyi pyssyttömän metsästäjän leivän sivutuotteena. Jumalaiselta tuoksuvan nesteen kaataminen viemäriin olisi ollut synti ja häpeä.

Likoveden lisäksi hämmensin risottoon hanavettä ja pikkuisen kermaa. Tästä tuli niin superherkullista, että meinasin itkeä onnesta sitä haarukoidessani ja kaalikääryleille kumarrellessasi (siitä lisää huomenna).
Tarvitset:
salottisipulin
nokareen voita
1½ dl risottoriisiä
2 dl herkkutattien liotuslientä
1 dl vettä
1 dl kermaa
1 dl raastettua parmesania
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Pilko sipuli ja freesaa silppua voissa kattilassa. Lisää joukkoon riisi ja sekoita, kunnes riisinjyvät ovat läpikuultavia.

Yhdistä liotusliemi ja vesi. Lämmitä seos toisessa kattilassa ja kaada sitä kauhallinen kerrallaan riisikattilaan koko ajan sekoittaen. Jatka tätä kunnes riisi on lähes kypsää.

Lisää kerma ja juustoraaste. Sekoita hyvin. Mausta risotto suolalla ja pippurilla.

Raasta vielä vähän parmesania valmiin annoksen ylle ja syö heti.
Ruokabloggaajat taikoivat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi, mutta ajaton teema elää ja voi yhä hyvin Facebookissa.

20. lokakuuta 2012

Eräjorma goes hippi

Todettakoon ihan aluksi, että osallistun tällä postauksella viinikassi.fi:n järjestämään kasvisruokareseptikilpailuun. Jutussa mainitun viinin on maksanut kilpailun järjestäjä, ruokatarvikkeet olen ostanut omilla rahoillani.

Sitten asiaan. Fanitan kaikkien tolkullista baariruokaa tarjoilevien kuppiloiden listoilta löytyvää metsästäjänleipää. Siis sitä, jossa pieni leivänpala ja littana pihvi peitetään isolla kauhallisella sienikastiketta. Kisan innoittaman päätin vääntää tästä lämpimien leipien klassikosta kasvisversion.

Parin koekokkauksen kautta sain synnytettyä pyssyttömän metsästäjän leivän, jossa lihapala on korvattu herkän makuisella palsternakkapihvillä. Palsternakka ja herkkutatti ovat käsittämättömän loistava makupari, ihan selkeää paita ja peppu-osastoa.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy syksyinen alku- tai iltapala neljälle. Ryhtyessäni suunnittelemaan tätä ruokaa, oli tavoitteenani saada se toimimaan Cono Sur Visión Single Vineyard Chardonnayn kanssa. Mielestäni heistä tuli hyvin yhteensopiva pari.
Sienikastikkeeseen tarvitset:
50 g kuivattuja herkkutatteja
pienen sipulin
voita
2 dl kermaa
1 dl vettä
suolaa

Palsternakkapihveihin tarvitset:
400 g palsternakkaa
2 munaa
tuoretta rakuunaa
suolaa
voita paistamiseen

Lisäksi tarvitset:
4 maalaisleipäviipaletta
voita paistamiseen

Tee näin:
Laita sienet likoamaan noin puoleksi tunniksi 2-3 desiin vettä.

Kuori ja raasta palsternakka. Sekoita raasteen joukkoon munat sekä reilusti silputtua rakuunaa. Mausta suolalla.

Puristele sienistä ylimääräiset nesteet pois (liotuslientä ei kannata kaataa viemäriin, vaan sen voi hyödyntää vaikkapa risottoon).

Kuori ja silppua sipuli. Sulata nokare voita kattilassa ja freesaa siinä sipulisilppua muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon sienet ja hämmentele seosta hetkinen.

Kaada sipuli-sieniseoksen joukkoon kerma. Täytä kermapurkki puolilleen vettä ja hölskyttele myös vesi kattilaan.

Anna sienisoossiin pöhistä kohtalaisella lämmöllä vartin verran. Sauvasekoita kastike tasaiseksi ja mausta se suolalla.

Muotoile palsternakkamassasta pyöreitä pihvejä. Paista niitä molemmilta puoliltaan voissa pannulla noin viiden minuutin ajan. Paista myös leipäviipaleille rapea pinta.

Kokoa annokset siten, että leivän päälle tulee pihvi, pihvin päälle soossi ja soossin päälle rakuunasilppua. Tarjoa heti.

17. lokakuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään?

Kaveri kertoi muutama tunti sitten Facebookissa tehneensä fetapastaa ja minuun iski akuutti himo kyseistä sapuskaa kohtaan. Stockan Herkussa haahuillessani mieliteko kuitenkin muuttui ihan yllättäen ja huomasin kerääväni koriin lämpimän fetasalaatin tykötarpeita.

Itse asiassa tämä ruoka on pyörinyt mielessäni jo parin viikon ajan, sillä tykästyin siihen ravintolakerhoillessamme Mechessä. Tavoilleni uskollisena tuunasin evästä hiukan ja korvasin kirsikkatomaatit kesäkurpitsalla, koska halusin salaattiin löllöjen palluroiden sijasta mukavaa purutuntumaa. Säätäminen kannatti, tästä tuli todella hyvää!

Lisäksi nautin 150 gramman palan karitsan ulkofilettä, jonka jätin sisältä suloisen punervaksi. Kypsensin göntsän voi-oliiviöljyseoksessa ja maustoin sen simppelisti suolalla sekä mustapippurilla. Pilkoin kasvikset ennen lihahommia, joten salaatti valmistui kätsysti päkäpään huilatessa paistumisensa jälkeen.

Ohjeen mukaisesta annoksesta riittää lisuketta kahdelle hengelle, jos lautasilla on jotain muutakin. Jos lautasella on vain satsi lämmintä fetasalaattia, niin se tekee onnelliseksi yhden nälkäisen henkilön sen toisen katsoessa kateellisena vierestä.

Tarvitset:
valkosipulinkynnen
pienen punasipulin
puolikkaan kesäkurpitsan
puolikkaan kurkun
kourallisen kalamata-oliiveja
oliiviöljyä
80 g fetaa
(suolaa)
mustapippuria
tuoretta oreganoa

Tee näin:
Silppua valkosipuli atomeiksi ja sipuli renkaiksi.

Halkaise kesäkurpitsa ja kurkku pitkittäin. Puolita myös syntyneet puolikkaat pitkittäin. Poista keskiosien höttöiset siemenet ja leikkaa jäljelle jääneistä paloista noin sentin paksuisia viipaleita.

Puolita oliivit (ja poista niistä kivet).

Lämmitä öljy pannulla ja freesaa siinä valkosipuleita ja sipuleita hetken verran. Lisää joukkoon kesäkurpitsat, kurkut sekä oliivit. Sekoittele parin minuutin ajan.

Ota pannu pois liedeltä ja murustele kasvisten joukkoon feta. Sekoita suurpiirteisesti ja tarkista suola. Mausta mustapippurilla, oreganolla ja tarvittaessa suolalla. Syö heti.

16. lokakuuta 2012

Juurikasvua

Soppa-Hannan syntymäpäivää eilen vietettiin, vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin. Mukana juhlimassa oli Hannan pari blogitontakin kafrua, mutta hekin napsivat kuvia annoksistaan.

Kekkerit pidettiin ravintola Juuressa (Korkeavuorenkatu 27), jonne suoriuduimme hörpättyämme aperitiivit kulman takana Latvassa. Kuppiloilla on samat omistajat ja molemmissa paikoissa suositaan luomua sekä pientuottajia. Juuren keksintöjä ovat myös sapakset, nuo perinteisistä suomalaisista raaka-aineista työstetyt alkupalat.
Ennen sapasorgioita ruokahaluamme heräteltiin savulahnamoussella. Mahtavan makuinen lusikallinen täytti tarkoituksensa paremmin kuin hyvin, mutta sitä olisi kyllä voinut vetää vaikka ämpärillisen.
Valitsin alkuun kolme sapasta, joista haukihodari oli ehdottomasti paras.
Mitään valittamista ei ollut savulahnaperunassakaan, jonka kanssa oli tarjolla tiristettyä ruistaikinaa.
Viimeistä murua ja pisaraa myöten tuli haarukoitua myös talon tapaan valmistettu verimakkara. Täydellisesti minun suuhuni sopivia makuja!
Illan heikoin lenkki oli hiukan yllättäen pääruoka. Silkinpehmeässä juurespyreessä ja suussasulavassa sipuli-savukylkistruudelissa ei ollut moitteen sijaa, mutta fasaani-paran kinttu oli jäänyt reippaasti raa'aksi. Lisäksi linnun ylle oli ripoteltu melko ujosti suolaa.
Suolaa kaipasivat myös päivänsankarittaren hirvipullat, mutta Hanna harrastaa muutenkin aika yleisesti niin sanottua eläkeläissuolausta.
Jälkkärin karamelli-unelmatorttu maistui vähän hassulta, mutta suolakaramellijäätelö oli sanalla sanoen taivaallista. Lisäksi mustaherukat ja kinuski muodostivat täysin ennenkokemattoman makuparin. Teki mieli nuolla lautanen.
Sapuskat, lasi Mâcon-Chardonnay Clos de la Crochettea (toimi eri kivasti fasaanin kaverina) ja kuppi espressoa maksoivat 66 euroa ja sentit päälle. Isolla kauhalla kiitoksia juhlakaluttarelle ja muulle seurueelle sekä Juuren porukoille mukavasta ja maistuvasta illasta!

14. lokakuuta 2012

Siwapastaa

Lähikaupastani on jo jonkin aikaa saanut vakuumipakattuja Parmesan-kolmioita. Viime viikolla huomasin putiikin makkarahyllyyn ilmestyneen siivutettua chorizoa. Käytännössä nämä valikoiman laajennukset tarkoittavat sitä, että chorizopastan tykötarpeita ei tarvitse enää lähteä hakemaan niin sanotusti merta edempää.

Tämä sapuska syntyy kauppareissun jälkeen varttitunnissa ja se on älyttömän hyvää. Sitä voi tuunata vaikka chilillä tai savupaprikajauheella, jolloin tomaatit voi korvata paprikakuutioilla. Ohjeen mukaisesta satsista tulee kaksi annosta.
Tarvitset:
150 g kokojyväspaghettia
vettä
suolaa
100 g chorizoa siivuina
pienen sipulin
15 kirsikkatomaattia
(suolaa)
Parmesania

Tee näin:
Laita spaghetit kypsymään reilusti suolattuun kiehuvaan veteen.

Suikaloi makkaraviipaleet, silppua sipuli ja puolita tomaatit.

Paista makkaroita pannulla. Lisää joukkoon sipulisilppu. Freesaa sipuleita hetki ja lisää pannulle desin verran spaghettien keitinvettä. Anna pöhistä kunnes neste on haihtunut.

Valuta spaghetit ja lisää ne pannulle yhdessä tomaattien kanssa. Sekoita hyvin ja tarkista suola. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä, koska sitä on sekä makkarassa että pastan keitinvedessä.

Raasta valmiiden annosten päälle Parmesania.

Down under Kaisaniemi

Treffasimme viime keskiviikkona kafruni kanssa Club Aussie Barissa (Vilhonkatu 6), koska sen sijainti oli loistava loppuillan aktiviteettejamme ajatellen.

Olin kuullut ennakkohuhuja paikan jättiläismäisistä hampurilaisista, joten päätimme testata niitä. Seuralaiseni valitsema klassikkohamppari oli kuulemma ihan OK, mutta oma Roadkill-kenguruburgerini ei kirvoittanut riemunkiljahduksia.
Pihvi oli toooodella kuiva. Hassua australianenglantia puhunut surffarihipin näköinen tarjoilijapoika totesikin, että todella vähärasvainen kenguru ei ole parhaimmillaan jauhettuna. Purilaisen mausteena ollut punajuuri-chilihillo sen sijaan oli herkullista ja ranskalaiset optimirapeita.

Hyvältä maistui myös tasmanialainen James Boag's Premium Lager. Aussie Barissa on kiitettävä valikoima australialaisia ja uusiseelantilaisia oluita, joita voisi käydä maistelemassa enemmänkin.
Kuppilan sisustuksessa on käytetty Australiaan yleisesti liitettyjä mielikuvakliseitä koko rahan edestä. No, onhan se ihan yhtä hauskaa kuin Suomi-rekvisiitta Zetorissa.

Burgerista ja bissestä veloitettiin 16,50 euroa eli melko halpaa lystiähän tämä oli. Hiukan kalliimmaksi tulee reissata Australiaan tarkistamaan, miltä kengurun liha paikan päällä maistuu.

8. lokakuuta 2012

Arjen sankarinuudelit

Toisinaan tulee päiviä, jolloin töiden jälkeen on karmiva nälkä, mutta ei jaksaisi uhrata ajatuksen puolikastakaan kokkailuhommille. Tänään oli sellainen päivä ja tilanteen pelastajiksi nousivat thai-vaikutteiset korianteri-maapähkinänuudelit.

Niiden valmistus käy oikeasti käden käänteessä, jos perusvarastoissasi on tarvittavia kastikkeita ynnä muita tykötarpeita, eikä lähi-Siwasta tarvitse käydä hakemassa kuin lime. No nyt kyllä täytyy tehdä hankintamatka Hakaniemeen, sillä tähän sapuskaan päätyivät makean soijan viimeiset tipat eikä kalakastikepulloonkaan jäänyt kuin helmi pohjalle.

Kiukkuista Sriracha-chilikastiketta voit holvata ruokaan oman makusi mukaan. Jos olet tomibjörck, niin paahdat tietty valkosipulisi itse, mutta on ihan luvallista käyttää myös etnokaupoista saatavaa purkkikamaa. Ohjeen mukaisesta satsista tulee kaksi reilua annosta.
Tarvitset:
2 nuudelikalikkaa
vettä
parin sentin pätkän inkivääriä
vajaan puskan korianteria
(maapähkinä)öljyä
kourallisen maapähkinöitä
limen
2-3 rkl kalakastiketta
1 rkl makeaa soijaa
Sriracha-kastiketta
paahdettua valkosipulia

Tee näin:
Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois.

Kuori inkivääri ja silppua se atomeiksi. Silppua myös korianteri varsineen päivineen.

Kuumenna öljy pannulla. Freesaa inkiväärisilppua tovi kuumassa öljyssä ja lisää joukkoon maapähkinät. Anna niiden kuumentua koko ajan sekoitellen.

Kaada pannulle nuudelit. Lisää joukkoon korianterisilppu (säästä jonkin verran koristeeksi), limen mehu, kalakastike, soija sekä chilisoossi. Sekoita hyvin.

Kumoa nuudelit lautaselle. Koristele annos korianterilla ja paahdetulla valkosipulilla.

7. lokakuuta 2012

Tyttöjen ilta eli hapankaalia ja makkaraa

Olin luvannut kokata tänään Soppa-Hannalle (no pun intended) opiskeluaikojeni krapulanparannussapuskaa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun ruokavieraani jääkaapissa muhineet makkarat piti syödä pikaisesti ennen kuin ne muuttuisivat hävikiksi.
Hanna oli hankkinut paprikaisia sekä curryisia tuoremakkaroita Kluuvin Maatilatorin yksivuotissynttäreiltä. Ne maistuivat makoisilta eli terveisiä vaan makkaramestari Sami Kuosmaselle!
Makkaroiden kaveriksi väsäsin hapankaalilaatikkoa, jonka ohje on peräisin Head isu-blogista. Tällä reseptillä olen tehnyt lisuketta makkaroille ennenkin ja yhdistelmä toimi erinomaisesti myös nyt. Mitään kevyttä kamaa loota ei ole, mutta eipä se mitään jokapäiväistä leipää olekaan.

Tuhdin dinnerin jälkkäriksi vedimme vielä kahvit ja Ekbergin shampanjakorkit, jotka olivat superkosteita. Samalla katsoimme töllöttimestä junnukokkikisan finaalia ja itkeä tuhersimme, koska olivathan ne tenavat aivan jumalattoman liikuttavia ♥
Hapankaalilaatikkoon tarvitset:
2 munaa
3 dl smetanaa
1 rkl sokeria
suolaa
400 g hapankaalia
korppujauhoja
voita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon smetana ja sekoita tasaiseksi. Mausta sokerilla ja suolalla.

Hämmennä muna-smetanamassan joukkoon hapankaali ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele laatikon pinnalle korppujauhoja sekä muutama nokare voita.

Kypsennä hapankaalilaatikkoa uunissa 40 minuuttia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...