23. lokakuuta 2009

Haastehistorian haastavin haaste

Olin suunnitellut osallistuvani leffaruokahaasteeseen söötin Kaunotar ja kulkuri-klassikon inspiroimalla lihapullaspaghetilla. Tykötarpeet hankittuina ja testaaja syömäkylään kutsuttuna havaitsin, että samalla sapuskalla oli jo ehditty ilmoittautua kisaan.


Pullissa käyttämäni liha oli possua sekä Piinan Annie Wilkesin hengessä spamia eli Ameriikan sikanautasäilykettä. Ohjeeni olisi siis ollut erilainen kuin piemontelaisilla, mutta päätin silti pläänäillä haasteruokaa vielä tovin.

Ryhdyin siis kelailemaan muita elokuvia, joissa italialaisella ruoalla on keskeinen osa. Mieleen tuli Mafiaveljet-pätkän vankilakokkaussessio, jossa valkosipulista leikellään partaterällä läpinäkyviä viipaleita, jotka sitten pannulla sulavat kuumaan oliiviöljyyn.

Kummisedässä syödään paljon kaikkea hyvää, esimerkiksi cannoli-leivonnaisia. Yksi laatikollinen herkkukääröjä meinaa unohtua autoon, johon Rocco ja Clemenza tappavat Paulien. "Leave the gun. Take the cannoli."

Amerikanitalialaisista naisista kolmessa polvessa kertovassa Household Saints-leffassa korttipelin panokseksi asetetaan tytär, jonka sitten voittaa lihakauppias, jolla on myynnissä mahtavan näköisiä makkaroita. Nuorikolta ruoanlaitto ei oikein meinaa onnistua, eikä täydellistä italialaista safkaa duunaava anoppi helpota Catherine-paran elämää ollenkaan.

Ruoka on merkittävässä roolissa myös I Love You to Death-pläjäyksessä, jossa pizzeriaa pyörittävä häntäheikki jää kiinni syrjähypyistään ja tuohtunut vaimo yhdessä äitinsä kanssa yrittää listiä ukon ruokkimalla häntä pastakastikkeella, johon on lisätty rauhoittavia.

Siitä ajatus luiskahti Almodovarin uran alkuaikojen upeaan teokseen Naisia hermoromahduksen partaalla, jossa Pepa terästää satsin gazpachoa aikamoisella määrällä unilääkkeitä.

Espanjasta aasinsilta johti Meksikoon ja hurmaavaan Suklaata iholla-elokuvaan. Suklaamielleyhtymät puolestaan synnyttivät muistikuvia Pienestä suklaapuodista ja Charlie and the Chocolate Factorysta.


Tässä vaiheessa alkoi tulla nälkä, joten paistoin huikopalaksi vihreitä tomaatteja ohjeella jonka bongasin blogista, joka on lainanut nimensä tästä itkettävän ihanasta rainasta.

Seuraavaksi päähäni pälkähti elokuvia, joissa syödään hyvin kyseenalaisia asioita: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, Delicatessen sekä hulvaton Eat the Rich, jossa porvareista tehdään jauhelihaa. Puhumattakaan muutaman vuoden takaisesta Kotikatsomon helmestä, Gourmet Clubista.

Ajatuksissa olivat Pulp Fictionin hampurilaiset, viiden dollarin pirtelöt, veriset pihvit sekä Julesin ja Vincentin aamiaiset.

Myös kiinalaiset pöperöt puhuttelivat, olisin voinut imeä vaikutteita sellaisista mahtielokuvista kuin Ilon ja onnen tarinat, Hääjuhla tai Syö, juo, mies, nainen.

Kotimaisesta tarjonnasta kävin läpi Suomisen perheen Hildan työstämät hernekeitot ja lätyt sekä parhautta puhtaimmillaan edustavien Komisario Palmujen ompeluseurapullat.

Luonnollisesti myös Kaurismäkien tuotokset tuli tutkittua tiheällä kammalla. Niistäkin olisi löytynyt toteuttamiskelpoisia syötäviä.

Salonkikelpoisipia esimerkkejä ovat lounaalta yli jäänyt annos nakkikastiketta ja perunamuusia (Mies vailla menneisyyttä), Dubrovnikin, räkälän ja ravintola Työn tarjoomukset (Kauas pilvet karkaavat) sekä Nikanderin pannulla paistama mättö, jossa on ainakin makkaraa, maksalaatikkoa ja munia (Varjoja paratiisissa). Ja tietenkin Arvottomien calvados, jonka kanssa tulee päivän salaatti!

Vaikka valinnan varaa olisi ollut älyttömästi, päätin olla tylsä ja toistaa itseäni tekemällä ratatouillea, jonka muotoon sain innoituksen samannimisestä loistopiirretystä.


Yritin näpertää safkasta originaaliversion näköispainosta aika puolivillaisella menestyksellä. En uskaltanut leikata vihneksistä tarpeeksi ohuita siivuja, mutta seuraavalla kerralla olen kyllä rohkeampi.

Vaikka lopputulos oli kaukana elegantista viipalekeosta, olivat maut kuitenkin erittäin kohdallaan. Tällä kylmänä nautittavalla Egonkaatoratikalla siis mennään kohti lokakuun haastetta niin että heilahtaa!


Tarvitset:
punaisen paprikan
kesäkurpitsan
munakoison
tomaatteja
oliiviöljyä
valkosipulinkynnen
suolaa
mustapippuria
Herbes de Provence-seosta

Tee näin:
Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Laita paprikat uunipellille ja uunista grillivastukset päälle. Paahda paprikoita kunnes niiden kuoret ovat mustanpuhuvia. Laita paprikat hetkeksi esmes pakastuspussiin, se avittaa kuorien irtoamista.

Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso samanlevyisiksi viipaleiksi. Tomaateista voit leikata hieman paksumpia siivuja (ne kun tuppaavat muhjaantumaan joka tapauksessa).

Laita viipaleet uunipellille ja paahda niitä 10-15 minuuttia.

Kuori valkosipulinkynsi. Murskaa se ja sekoita murske öljytilkkaan.

Irroita paprikoista kuoret. Ota kuorettomista paprikoista stanssilla (tai pienellä juomalasilla) pyörylöitä.

Vuoraa kahvikuppeja tuorekelmulla. Penslaa paprikapyörylät sekä muut kasvisviipaleet valkosipuliöljyllä.

Asettele paprikapyörylä kupin pohjalle. Lado kuppiin vuoron perään eri kasvisviipaleita ja ripottele viipaleiden väliin suolaa, pippuria ja yrttiseosta.

Täytä kuppeja kunnes ainekset (tai kupit) loppuvat. Laita valmiit kupit noin tunniksi jääkaappiin muotoutumaan.

Nosta tuorekelmuviritelmä varovasti pois kahvikupista. Asettele vihannestorni lautaselle kupin pohjalla ollut puoli ylöspäin. Nauti rapeakuorisen maalaisleivän ja hyvän leffan kanssa.

18. lokakuuta 2009

Maistuiskos naurispiiras?

Postilootasta äskettäin lopsahtaneessa Glorian Ruoka&Viini-lehdessä oli ohje, jota piti päästä kokeilemaan välittömästi. Saanko esitellä, hurmaava tarte Tatin nauriista.

Ensin kyllä hieman ihmettelin reseptiin kirjatun sokerin suurta määrää. Epäilin myös sitä, ehtivätkö nauriit pehmetä noin lyhyessä kypsennysajassa.

Huoleni olivat kuitenkin täysin turhia. Nauriista tuli ihania ja koko tortusta herkullinen, mutta jotenkin hämmentävän perverssi versio originaalista tarte Tatinista.

Noudatin kiiltävälehtisen aviisin ohjetta melkein pilkulleen, paitsi että kolmen nauriin sijasta minulla oli viisi sööttiä pikkunaurista. En myöskään tehnyt yhtä isoa torttua, vaan väsäsin tykötarpeista kaksi pienenpää blinipannun kokoista leivonnaista.

Kokeile, tämä on loistavaa syysruokaa!
Tarvitset:
5 pientä naurista
50 g voita
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 voitaikinalevyä

Tee näin:

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Voitele blinipannujen pohjat ja reunat voilla.

Sekoita sokeri ja suola. Ripottele puolet seoksesta toisella ja puolet toiselle pannulle.

Kuori ja halkaise nauriit. Asettele puolikkaat pannuille (viisi per pannu) leikkauspinta alaspäin.

Kauli taikinalevyjä sen verran, että saat leikattua niistä kaksi hieman blinipannua suurempaa pyörylää.

Asettele taikinat pannuilla olevien nauriiden päälle ja reunoille. Pistele taikinaan reikiä haarukalla.

Nosta pannu kuumalle levylle. Kun sokeri alkaa karamellisoitua (eli ruskistua), nosta pannu uuniin noin varttitunniksi. Tee samat temput myös toiselle tortulle.

Kumoa kypsät piiraat varovasti lautasille. Anna niiden jäähtyä hieman ennen herkuttelua.

13. lokakuuta 2009

Nobody here but us servantless Finnish cooks

Kävin sitten minäkin katsomassa Julie & Julian, jota on jo arvioitu ainakin Jokapäiväisessä leivässä, Kurpitsamoskassa ja Sillä sipulissa. Yhdyn täysin lajitoverieni näkemyksiin elokuvan hyvää mieltä lisäävästä vaikutuksesta.


Kuva on napattu Sony Pictures-sivustolta.

Julia Child oli minulle ennen rainaa tuttu ainoastaan nimenä, mutta Meryl Streepin mahtitulkinta sai himoamaan lisätietoja daamista. En olisi pannut ollenkaan pahakseni, jos leffassa olisi keskitytty pelkästään hänen elämänsä kuvaamiseen muidenkin kuin Ranskassa vietettyjen vuosien osalta.

Julie Powellin projektista kertovalle rinnakkaistarinalle en kyllä lämmennyt yhteisestä bloggausharrastuksesta huolimatta. Julien hahmo jäi jotenkin latteaksi kiinnostavamman Julian rinnalla.

Tavoilleni uskollisena liikutuin kyyneliin saakka muutamaan kertaan katselukokemuksen aikana. Ensimmäisen kerran silmäni kostuivat heti alussa, kun Julia nuuhkaisee paistettua merianturaa ja huokaa "Butter..." Pystyin niiiin samaistumaan!

Liikuttavia olivat myös ne lukemattomat kohtaukset, joissa Stanley Tuccin hienosti henkiin puhaltama Paul Child tukee vaimoaan pienieleisen suloisesti. Ohessa lempipätkäni, jossa Julia tajuaa, mitä hän todella haluaa tehdä. Lisäys: pätkän alussa saattaa näkyä jonkin toisen elokuvan mainos, voimia!

Suosittelen Julie & Juliaa, jos ruoka merkitsee sinulle muutakin kuin ravintoa. Elokuvasta löytyisi aivan mielettömästi ideoita lokakuun ruokahaasteeseen, mutta minullapa on ollut jo jonkin aikaa mielessäni ihan toisenlainen leffa...

11. lokakuuta 2009

Dippin' The Night Away

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla rapakontakaisissa ruokablogeissa taajaan ylistettyä lämmintä pinaatti-artisokkadippiä.

Eilen koeponnistus sitten tapahtui, kun serveerasin herkkua alkuruokana kaukaa Vuorimiehenkadulta ja vielä kauempaa Hong Kongista saapuneille illallisvierailleni. Isot kiitokset käynnistänne, oli helkkarin mukavaa!

Pääsapuskaksi paistoin poron sisäfileitä, jotka liekitin ginillä, joka ei lihassa juurikaan maistunut. Olisi varmaan pitänyt ihan rehellisesti marinoida köntsiä viinassa räyhäkkäämmän aromin aikaansaamiseksi.


Poron kera tarjolla oli paahdettuja raitajuuria (ilman sipulia ja timjamismetanaa) sekä kukkakaalipyreetä. Loistava punkku pääruoalle löytyi Deliporon hakupalvelun kautta.

Jälkkärinä oli poltettua kermaa ja hulppeaa jälkiruokaviiniä. Ostin laatikollisen tuota nektaria erään maistelutilaisuuden huumassa viime keväänä. Kuudesta pullosta on nauttimatta vielä kaksi eli ei täällä mitään loppasuita olla.

Mutta takaisin mahtidippiin! Se todella osoittautui maineensa veroiseksi. Tuhtia kamaa ja melko suolaistakin hän oli, mutta ehkäpä juuri siksi myös syntisen hyvää syötävää.

Kuukkeloimalla hakusanoilla spinach artichoke dip saat aika paljon osumia, joista voit etsiä mieleisesi reseptin. Itse varioin kanadalaisesta Closet Cooking-blogista löytynyttä ohjetta. Jätin pois majon ja chilisoossin, kun taas juustojen määrää pyöristin hieman ylöspäin.

Dipin kanssa natustelimme suolakeksejä ja joimme valkoviiniä. Juomavalinta ei osunut ihan napakymppiin, mutta artisokka ja pinaatti ovatkin hankalia kavereita viineille.


Tarvitset:
150 g pakastepinaattia
200 g artisokansydämiä
valkosipulinkynnen
100 g maustamatonta tuorejuustoa
desin smetanaa
desin raastettua Parmesania
desin raastettua Mozzarellaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Sulata ja valuta pakastepinaatit. Pilko artisokansydämet ja valkosipulinkynsi.

Sekoita pinaatit, artisokat, valkosipuli tuorejuuston ja smetanan kanssa. Raasta juustot ja lisää ne seokseen.

Kaada möhnä yhteen isompaan ja muutamaan pienempään uuninkestävään astiaan. Kypsennä uunissa kunnes pinta on saanut kauniin värin. Gootti-Kustaan linjoille ei kannata kuitenkaan lähteä.

4. lokakuuta 2009

Kuinka vulgaaria!

Eilen väsäsin evästä, johon sain inspiraation käydessäni testaamassa ravintola Allotrian lounasta pari viikkoa sitten muutaman työkaverin kanssa. Sapuskat olivat sen verran vakuuttavia, että sinne tullee eksyttyä iltaruokinta-aikaankin.

Paahdetut punajuuret timjamismetanalla olivat kerrassaan ihastuttavia. Omassa versiossani vaihdoin tosin punajuuret raidallisiin mukuloihin, mutta soossirintamalla en harhaillut kevyempien korvikkeiden leiriin.


Raitajuuri (Beta vulgaris) on Kulinaarimurulassa suhteellisen uusi tuttavuus, mutta välillemme syntyi lämmin ystävyys ensipuraisulla. Timjamin (Thymus vulgaris) suloinen maku sopii myös näiden juuresten kaveriksi vallan mainiosti.

Paahdettujen raitajuurten ja punasipulien kera nautiskelin siis purkillisesta smetanaa, kourallisesta tuoretta timjamia ja ropsauksesta suolaa sekoitettua kastiketta. Aterioidessa tuli pohdittua, että kuinka ihmeessä ruoka voi olla näin hyvää!


Tarvitset:
500 g raitajuuria
2 punasipulia
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta timjamia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Kuori ja lohko raitajuuret sekä sipulit.

Sekoita öljy ja hunaja keskenään isossa kulhossa. Mausta seos mustapippurilla ja suolalla.

Lisää kulhoon juurekset ja sipulit sekä muutama timjamin oksa. Hämmentele lohkoja niin, että kaikki saavat osansa öljy-hunajakylvystä.

Kumoa ainekset kulhosta uuninkestävään vuokaan. Kypsennä uunissa noin tunnin ajan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...