13. lokakuuta 2009

Nobody here but us servantless Finnish cooks

Kävin sitten minäkin katsomassa Julie & Julian, jota on jo arvioitu ainakin Jokapäiväisessä leivässä, Kurpitsamoskassa ja Sillä sipulissa. Yhdyn täysin lajitoverieni näkemyksiin elokuvan hyvää mieltä lisäävästä vaikutuksesta.


Kuva on napattu Sony Pictures-sivustolta.

Julia Child oli minulle ennen rainaa tuttu ainoastaan nimenä, mutta Meryl Streepin mahtitulkinta sai himoamaan lisätietoja daamista. En olisi pannut ollenkaan pahakseni, jos leffassa olisi keskitytty pelkästään hänen elämänsä kuvaamiseen muidenkin kuin Ranskassa vietettyjen vuosien osalta.

Julie Powellin projektista kertovalle rinnakkaistarinalle en kyllä lämmennyt yhteisestä bloggausharrastuksesta huolimatta. Julien hahmo jäi jotenkin latteaksi kiinnostavamman Julian rinnalla.

Tavoilleni uskollisena liikutuin kyyneliin saakka muutamaan kertaan katselukokemuksen aikana. Ensimmäisen kerran silmäni kostuivat heti alussa, kun Julia nuuhkaisee paistettua merianturaa ja huokaa "Butter..." Pystyin niiiin samaistumaan!

Liikuttavia olivat myös ne lukemattomat kohtaukset, joissa Stanley Tuccin hienosti henkiin puhaltama Paul Child tukee vaimoaan pienieleisen suloisesti. Ohessa lempipätkäni, jossa Julia tajuaa, mitä hän todella haluaa tehdä. Lisäys: pätkän alussa saattaa näkyä jonkin toisen elokuvan mainos, voimia!

Suosittelen Julie & Juliaa, jos ruoka merkitsee sinulle muutakin kuin ravintoa. Elokuvasta löytyisi aivan mielettömästi ideoita lokakuun ruokahaasteeseen, mutta minullapa on ollut jo jonkin aikaa mielessäni ihan toisenlainen leffa...

10 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

servantlesspa hyvinnii :)

Minä kyynelehdin tosissani kohdassa jossa Julia Child sai kirjeen siskoltaan joka ilmoitti olevansa raskaana. Tirautin kyllä muutamassa muussakin kohtaan, joskin myös nauroin ääneen, mikä on harvinaista minulle elokuvissa.

Hyvää mieltä siitä sai, kyllä!

ari kirjoitti...

Mä olen ilman muuta menossa katsomaan tuota. Jos ei ruoan niin Meryl Streepin vuoksi.

Välispiikki kirjoitti...

Merituuli, servantless until lottovoitto ;-)

Ari, et tule kyllä pettymään Meryliin. Rouva on parhaimmillaan sitten Bridges of Madison Countyn (uih kun mun leffamaku vaikuttaa tän perusteella keski-ikäiseltä).

Varapygmi kirjoitti...

Tuota en ole nähnyt, mutta Stanley Tuccista tulee mieleen hänen ohjaamansa (myös yhdessä pääosassa) Big Night eli Italialainen ilta, joka on oma suosikkini ruokaelokuvista.

Siinä rakennellaan hartaasti juhlailtamaan parasta mahdollista menua, mitä nyt pieneltä amerikkalaiselta italialaisravintolalta voi odottaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Big_Night

Voipi olla tuttu, mutta jos ei, suosittelen rauhassa katsottavaksi.

-stjtr- kirjoitti...

Meryl! Parhautta! Oon aivan samaa mieltä, olisin Julian elämää voinut katella enemmänkin, esim. Honkajoella, johon vihjailtiin.

Jytis kirjoitti...

Oi vitsi, pitää varmaan käydä kattomassa tää uudestaan kun pelkkä aiheesta lukeminen sai taas hyvälle tuulelle :)

Ja tosi hauska nähdä tarttuuko joku juuri tähän leffaan ruokahaasteessa, ainesta tosiaan piisaa. Mielenkiinnolla odotan myös mikä onkaan se Välispiikin leffa..

-stjtr- kirjoitti...

No tietysti calvadoksen kanssa tulee päivän keitto... ;-DDD

ari kirjoitti...

Päivän salaatti ja calvados kävi mielessä. Vähän vielä pyörittelen kahden vaiheilla. Huomenna käyn hakemassa kaupasta uuden emolevyn tietokoneeseen ja sitten pitää katsoa pari leffaa.

Säännöt eivät muuten ota mitään kantaa siihen, että saako useampi blogi osallistua samalla aiheella, mutta toisaalta miksei, toteutukset kuitenkin ovat erilaisia.

Välispiikki kirjoitti...

Pygmi, kiitos vinkistä, en ole tuota pätkää nähnyt. Pittääpä kahtoo!

-stjtr-, oliko se nimenomaan Honkkari, missä Childit asustivat? Mun mielestä leffassa viitattiin vain Kiinaan? Tai sit multa meni jotain ohi korvain.

Jytis, haasteruoan kokkaus ja postaus venyvät sunnuntaille eli silloin saat tietää...

Ari, mä mietin piiitkään kaikkia mahdollisia Kaurismäkien leffoja, mutta ei niistä oikein mitään varteenotettavaa (lukuunottamatta calvadosta ja päivän salaattia tai Pellonpään Varjoja paratiisissa-elokuvassa pannulla paistamaa ateriaa) irronnut.

Juu ei säännöissä mainita mitään siitä, että ruoka ei saisi olla samasta leffasta tai peräti sama ruoka! Mulla on vähän sellainen tunne, että mafiaelokuvat ja italialainen keittiö tulevat olemaan tässä haasteessa hyvin edustettuina :-)

Välispiikki kirjoitti...

-stjtr-, ei se muuten ollut Hong Kong vaan Kunming!

http://www.newyorker.com/archive/1974/12/23/1974_12_23_036_TNY_CARDS_000310666

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...