Vain pekoni puuttuu

Kampasimpukoiden, kukkakaalin ja pekonin pyhä kolminaisuus on yksi maailman herkullisimmista makuyhdistelmistä. Jos yhden kolmesta jättää pois, on lopputuotos siitä huolimatta erittäin suurella todennäköisyydellä ihan tolkuttoman ihanaa.

Sellaiseksi voisi luonnehtia myös tänään äidille ja itselleni iltapalaksi valmistunutta kukkakaalirisottoa paistetuilla kampasimpukoilla. Jos annoksien päälle olisi vielä ripotellut rapsakoita peksumurusia, olisi eväästä saattanut tulla aivan liian hyvää syötäväksi, kuten Savon suunnalla tavataan sanoa (yksi niistä sanonnoista, joita en ole oikein ikinä sisäistänyt - miten joku muka VOI olla LIIAN hyvää?).

Vaikka risottoon laitetaan vain pari desiä riisiä, on valmis satsi muikean kokoinen, koska kukkakaalisose. Kukkiksen koosta riippuen sosetta syntyy aika reilusti tai jopa vähän enemmän. Risottoon sitä tarvitaan maksimissaan kolme desiä, joten jämistä voi tehdä vaikka pienen keiton. Ylijäämäsoseen joukkoon voi myös sotkea kimpaleen voita sekä pikkuisen suolaa ja syödä sitä vaikkapa paistetun kalan lisukkeena tai levittää leivälle.

Risottoon tarvitset:
pienen kukkakaalin
6 dl vettä
kasvisliemikuution
pienen sipulin
nokareen voita
2 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
parmesania
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
kampasimpukoita
voita paistamiseen
suolaa

Tee näin:
Leikkaa kukkakaali lehtineen ja varsineen pienemmiksi palasiksi.

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää kattilaan kukkakaalit ja keitä ne kypsiksi.

Aseta kulhoon siivilä ja kaada kukkakaalit keitinvesineen siihen. Tipauta kulhoon kasvisliemikuutio.

Anna kukkakaalien jäähtyä hieman ja sauvasekoita ne soseeksi.

Silppua sipulit. Sulata voi kattilassa ja freesaa sipuleita voissa muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon riisit ja hämmennä, kunnes riisit muuttuvat läpikuultaviksi.

Kaada joukkoon valkoviini ja anna sen pöhistä haihduksiin.

Lisää kattilaan kasvislientä pienissä erissä koko ajan riisejä sekoittaen.

Kun riisit ovat lähes kypsiä, lisää joukkoon 2-3 desiä kukkakaalisosetta. Sekoita hyvin.

Lisää kattilaan parisen kourallista raastettua parmesania. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Valmiin risoton tulisi olla koostumukseltaan kuin kermaista, löysää puuroa ja riisien tuisi olla kypsiä, mutta napakoita.

Tarjoa voissa paistettujen ja suolaripauksella maustettujen kampasimpukoiden kanssa.

Mereneläviä ja kuplia (lyhyt oppimäärä)

Aussikuukauteni alkumetreillä höpsähdin Sydney Fish Marketiin oikein tosissani. Riemulla ei ollut rajoja, kun tajusin että kalamarkkinoilla toimii myös Sydney Seafood School, jonka tarjonnasta löysin aikatauluihini sopivan Seafood and Bubbles-kurssin. Ilmoittauduin tapahtumaan mukaan ja vietin reissuni viimeisen illan kokkaillen.

Kurssin vetäjä oli teeveestä natiiviosallistujille tuttu Lyndey Milan. Itselleni daamin naama oli vieras, mutta ihan kiintoisan oloisia ohjelmia hän on tehnyt. Lyndeyn lisäksi kolmituntisessa sessiossa tärkeässä roolissa olivat kolme avustajaa, joiden ansiosta hommat sujuivat jouhevasti niin opetuskeittiössä kuin oppilaidenkin kyökkipuuhissa.

Kurssin aluksi Lyndey valmisti neljä kala- ja äyriäisruokalajia, jotka me väsäsimme vähän myöhemmin. Seurasimme esimerkkisapuskoiden valmistumista kookkaassa auditoriossa istuen, sillä meitä oli aika paljon (arvioisin osallistujamäärän olleen ainakin 40 henkeä). Isoilta näytöiltä leikkuulaudan ja lieden tapahtumia oli kyllä tosi kätsy tarkkailla. Meille oli jaettu ruokien ohjeet etukäteen, joten niiden avulla pysyi hyvin selvillä eri työvaiheista.

Tekemistensä lomassa Lyndey kertoi mielenkiintoisia kalastusteollisuuteen liittyviä faktoja. Opin muiden muassa sen, että suosittavista ja vältettävistä lajeista on tosi vaikeaa antaa "yleisaustralialaisia" ohjeita, koska maa on niin valtava, ja tietyillä alueilla uhanalainen laji voi olla jossain toisaalla varsin elinvoimainen.

Lyndey painotti useaan otteeseen paikallisten tuotteiden suosimisen tärkeyttä, mikä lämmitti mieltä. Australiassa kalakauppiaiden on ilmoitettava aina pakkaamattomien tuotteiden alkuperämaa sekä pakatuista tuotteista lisäksi myös niiden pakkausmaa. Useat alan yritykset ovatkin sitoutuneet edistämään kestävää kalaustusta sekä siihen liittyviä menetelmiä ja teknologiaa.

Välillä Lyndeyn touhut keittiössä olivat aikamoista sähellystä, mutta vieruskaverini mukaan hän kohkaa ihan samalla tavalla telkkarissakin. Fair enough.

Kun esimerkkieväät olivat valmiit, pääsimme työstämään niistä omia versioitamme 5-6 hengen ryhmissä. Kaikki tykötarpeet oli valmisteltu melko pitkälle etukäteen. Jotkut ohjeistetuista maustemääristä tuntuivat hiukan pliisuilta, mutta niihin sai pyytämällä täydennystä.

Ohessa illan aikana kuuden naisen porukkamme tekemät herkut. Vertailun vuoksi Lyndeyn esimerkkiannokset ovat kuvissa vasemmalla, meidän oikealla. Vaikka itse sanonkin, niin jotkut meidän versioistamme näyttävät kauniimmilta.

Sormiruokakokoiset kampasimpukkatostadat chipotlemajoneesilla. Tör-keen hyviä!

Lohta, lohenmätiä ja nori-merilevää prawn crackereillä. Omnomnom.

Pöllömpiä eivät olleet myöskään mausteiset kalavartaat. Meidän annoskuvastamme tosin puuttuvat tillidippi ja koristeet, mikä moka!

Katkarapupopcornia. Ideana käsittämättömän hieno, meidän toteutuksemme ontui snadisti, koska frittitaikina ei tarttunut rapuihin ihan niin kuin Strömsössä.

Kimppakeittiöistä siirryimme nautiskelemaan tekosistamme kuplajuomien kera nättiin ruokailutilaan, jonka katosta roikkui parvittain hopeakylkisiä kaloja sekä massiivisia hehkulamppuverkkoja.

Catch of  the day.

Saimme tuhottua kaikki tekemämme syömiset reiluilla santsikierroksilla. Viereisessä pöydässämme lautaset säilyivät kummallisen täysinä, mitä omassa seurueessamme sipisten ihmettelimme.

Bubbles-osio koostui australialaisista kuohuviineistä sekä yhdestä shampanjasta. G.H. Mummin Cordon Rouge jäi mielestäni hintsusti aussikuplien varjoon. Coriole Vineyardsin Prosecco ja Charles Meltonin Brut Peche olivat mahtavia viinejä, mutta henkilökohtaisen pajatsoni tyhjensi  Fox Creek Winesin punaisista rypäleistä tehty Vixen Sparkling NV, joka oli ihan mieletöntä!

Kompromissinomainen yhteenveto eri viinien sopivuudesta ruoille. Itse parittaisin shampanjan ja lohihässäkät, proseccon ja rapupopcornin, rosen ja kalavartaat sekä Vixenin ja simpukat. Joku muu tekisi varmasti toisenlaiset makuparit.

Kokkauskokemus Sydney Seafood Schoolissa oli erittäin positiivinen ja hyvinkin hintansa (120 dollaria eli karvan verran yli 80 euroa) väärti. Menisin toistekin.

Liukasta mustekalapannua

Muutama torstai sitten Hesarin ruokasivuilla oli hyvä juttu, jossa vantaalaistunut katalaanidaami valmisti fideuàa. Kiinnostuin tästä spaghettipaellaksikin kutsutusta herkkureseptistä kovasti ja viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa sitä syömäkylään saapuneelle kafrulleni.

Kalaliemen keittelin pelkästään hauen perkeistä jättäen originaaliohjeessa mainitut katkaravut pois. En käyttänyt WWF:n Harkitse-ja Vältä-luokittelemia jättikatkarapuja myöskään varsinaiseen ruokaan, vaan korvasin ne pakastimen kätköistä löytyneillä (todennäköisesti ihan yhtä epäeettisillä) mustekaloilla.

Ensimaistamisella spaghettipaellan koostumus pikkuisen säpsähdytti, sillä se tuntui lähes epämiellyttävän öljyiseltä. Makeaa makealle- ja hapanta happamalle-tyyppinen käytäntö toimii näköjään myös rasvan kohdalla, sillä aiolin lisääminen muutti fideuàn rakennetta ja ennen kaikkea sen makua monta piirua parempaan suuntaan.

Öljyisyyteen saattoi vaikuttaa myös se, etten noviisina uskaltanut ruskistaa raakoja spaghetin pätkiä tarpeeksi tummiksi. Paistoksen pohjalla olleet pastat rapsakoituivat kyllä tosi kivasti ja toivat letkeähköön evääseen vaihtelevaa tekstuuria.

Ruokajuomamme, Peter Lehmannin Art 'n' Soul Riesling 2012, oli mukavan kukkea ja raikas kaveri raskaahkolle sapuskalle. Jälkkäriksi vetäisimme mansikkakakkuöverit.

Kalaliemeen tarvitset:

sipulin
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
1 tl savustettua paprikajauhetta
kalan pään ja selkärangan
2½ l vettä
1 rkl suolaa

Valkosipulimajoneesiin tarvitset:
valkosipulinkynnen
suolaa
3 rkl sitruunanmehua
munan
2½ dl öljyä

Lisäksi tarvitset:
3 sipulia
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
300 g mustekalaa
500 g spaghettia
sitruunoita

Tee näin:
Valmista ensin kalaliemi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljyä kattilassa. Lisää savupaprikajauhe ja anna pöhistä tovi. Lisää sipulit ja kuullota niitä hetkinen paprikaöljyssä. Lisää joukkoon kalan perkeet (poista kidukset), vesi ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja siivilöi valmis liemi.

Valmista seuraavaksi valkosipulimajoeesi. Laita kuorittu valkosipulinkynsi, suola, sitruunanmehu ja muna korkeareunaiseen astiaan. Sauvasekoita ainekset sekaisin . Lisää joukkoon öljyä ensin tipoittain ja seoksen paksuunnuttua ohuena nauhana koko ajan sauvasekoittaen. Tarkista majoneesin maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Pilko kuoritut sipulit ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannussa desin verran oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppu siinä kullanruskeaksi. Lisää paloitellut mustekalat ja kypsennä niitä hetken verran. Nosta sipulit ja mustekalat sivuun, jätä öljy pannulle.

Lisää pannulle pätkitty spaghetti ja paista pätkiä jatkuvasti käännellen, kunnes ne ruskistuvat. Nostele paistetut sipulit ja mustekalat pastan päälle. Kauho pannulle sen verran kalalientä, että ainekset peittyvät. Anna pastan kypsyä 15-20 minuuttia.

Tarjoa spaghettipaella sitruunalohkojen ja valkosipulimajoneesin kanssa.

Äyriäisäänestys

Tammikuun ruokahaasteen aiheena olivat äyriäiset ja nilviäiset. Määräaikaan mennessä mukaan kisaan ilmoitettiin kahdeksan herkkuruokaa.

Voit äänestää suosikkiruokaasi lauantaihin 30.1.2010 klo 24:00 saakka. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvon voittajan näiden postausten joukosta huippuvirallisin menoin.

Anna äänesi kuulua!


Ebi suimono (Äijäruokaa)


Sitruunarisottotäytteinen mustekala (Aamukahvin ääressä)


Thaiburgeri (Herkku ja koukku)


Chiligratinoituja sinisimpukoita ja keittoa paahdetuista tomaateista (Marjameri)


Katkarapu-mangocurry (Fakta ja Farfalle)


Etanat vol-au-vent (Jokapäiväistä leipää)


Raikas äyriäis-mangosalaatti (Appelsiineja ja Hunajaa)


Simpukkawokki (Pata & Kattila)

Kiukkuinen kiinalainen kalmari

Kun marraskuun ruokahaasteen teemaksi paljastui tulisuus, tiesin olevani pulassa. En nimittäin ole ärhäköiden pöperöiden ylin ystävä. Lempeä polte on toisinaan ihan jees , mutta liekehtivät chiliöverit eivät ole meikäläisen juttu.

Mutta sitten mieleen pullahti yksi kiinalaisista lemppareistani, friteerattu chilimustekala. Kulinaarimurulassa sitä ei ole aiemmin tehtykään, joten jopa olikin aika korjata tilanne.

En ole ihan varma, onko pääraaka-aineen poliittisesti korrekti kutsumanimi mustekala vai kalmari. Lontoonkieliset käyttävät hänestä nimitystä squid, mistä tykkään kovasti. Tykkäämiseni kasvaa eksponentiaalisesti, kun tykötarpeesta kehkeytyy spicy squid.


Kiinalaisten keittokirjojeni syövereistä oikeanoloista ohjetta ei löytynyt, joten oli ryhdyttävä kuukkeloimaan. Hakusanojen deep fried spicy squid ja deep fried salty squid aikaansaamia osumia tovin läpikäytyäni päätin tuunata Kylie Kwongin reseptiä.

Kalmaria kalastin kalikoiksi pakastettuna Vii Voanista etten sanoisi edullisesti: kilohinta oli alle 7 euroa. En tosin pilkkonut sulaneita kavereita rinkuloiksi kuten Kylie teki, vaan leikkasin mötkäleistä vähän ronskimpia palasia.

Yleensä squidin kanssa tarjoillaan korkeintaan soijapohjaista kastiketta, joka tekee jumalattoman suolaisesta syömästä järjettömän suolaista. Kaipasin kalmarin kylkeen makeampaa soossia, johon bongasin oivan ohjeen britti-Voguen blogista.

Eksperimentit onnistuivat erinomaisesti! Mikäli lopputulosta vertaa Helsingin Kampin keskuksen Empire Plazasta saatavaan melko autenttisen makuiseen kamaan, niin tällä päästään aika lähelle. Siellä squid serveerataan kuitenkin ilman soossia, joten väittäisin oman tekeleeni vetävän pidemmän korren.


Tarvitset:
700 g mustekalaa
1 rkl kuivattuja linnunsilmächilejä
desin vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
5 dl auringonkukkaöljyä
3 isoa punaista chiliä

Dippikastikkeeseen tarvitset:
2 linnunsilmächiliä
2 valkosipulinkynttä
1½ dl riisiviinietikkaa
150 g ruokosokeria
1 rkl kalakastiketta
kevätsipulia

Tee näin:
Sulata kalmarit hyvissä ajoin ennen kokkailun aloittamista. Jos olet onnentyttö tai -poika, niin käytössäsi on hetki sitten merestä nostettua tavaraa, jonka joku muu on jo putsannut.

Tee ensin kastike. Poista chileistä siemenet ja leikkaa jäljelle jäävät osat viipaleiksi. Kuori ja pilppua myös valkosipulit.

Sekoita chili- ja valkosipulisilppu kattilassa etikan, sokerin ja kalakastikkeen kanssa. Anna seoksen kiehua kunnes sokeri on sulanut ja nesteestä on tullut hivenen siirappimaista.

Pilko kevätsipulin varsi tarjoiluastiaan tai -astioihin ja kaada kastike sipuleiden päälle. Anna jäähtyä sen aikaa, kun työstät squidit syömäkuntoon.

Taputtele sulaneista kalmareista liiat nesteet pois. Leikkaa kalmarit auki pitkiltä sivuiltaan ja pilko puolikkaat reiluiksi suupaloiksi.

Murskaa kuivatut chilit atomeiksi haluamallasi tavalla (itse käytin Oliverin Flavour Shakeria, joka on aikuisten oikeesti emäkätevä). Sekoita chilipöly, jauhot ja suola esmes isossa pakastepussissa.

Halkaise isommat chilit ja poista niistä siemenet. Leikkaa chilipuoliskot vielä kertaalleen pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Laita maustejauhopussiin muutama kalmarinpala kerrallaan. Hölskyttele pussia niin, että palat jauhottuvat kauttaaltaan. Jauhot tarttuvat paremmin, jos nilviäiset eivät ole rutikuivia.

Poimi kalmarinpalat pussista, ravistele niistä pois irtojauhot ja tipauta kuumaan öljyyn kypsymään. Kattilaan ei kannata laittaa kerrallaan kauhean isoa satsia, ettei öljy jäähdy liikaa.

Paista kutakin satsia korkeintaan pari minuuttia, sillä kalmari kypsyy nopeasti. Poista palaset kattilasta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valumaan.

Kun olet uppopaistanut kaikki kalmarit, heitä hetkeksi öljyyn myös isommista chileistä leikkaamasi suikaleet. Poimi ne kattilasta reikäkauhalla ja imeytä ylimääräiset öljyt paperiin tai pyyhkeeseen.

Dippaa kalmari- ja chilipaloja makeankipakkaan soossiin ja anna lämmön vaikuttaa! Feelin' hot hot hot?

Chillin i Esbo

Kommentti-Emma kutsui joku tovi sitten allekirjoittaneen ja Ylimuulin natustelemaan grilliherkkuja uuteen residenssiinsä. Matkasimme siis Mukkeliksen kanssa Espoon metsien keskelle laukuissa leipää, suolaa, juustoa ja suklaata vaan.

Tämänkertaisella syömäkyläreissulla pääsin luikahtamaan apukokin hommista kuin koira veräjästä, kun Mjuuli nappasi salaatintekonakinkin nenäni edestä nopeammin kuin ehdin kissakalaa sanoa. Raskaaksi, mutta mieluisaksi tehtäväkseni jäi kuohuviinipullon avaaminen. Huoh.


Emma oli pyytänyt loistavan valikoiman Ahdin antimia ja uuttanut niihin ihania makuja. Scampien marinadissa oli ainakin valkosipulia, chiliä ja korianteria...


...lohet ja tonnikalat likosivat liemessä, jossa oli Teriyaki-soossia ja wasabia. Kampasimpukat puolestaan köllivät valkosipulisessa kylvyssä. Olikohan siinä myös inkivääriä? Apuja, oi ehtoinen emäntämme?


Järjestävä seura nuketti mereneläviä ammattilaisen ottein, vaikka normaalitilanteessa grillausriitit ovatkin ruokakunnan herrahenkilön ydinosaamisaluetta. Kaikki tarjoillut suupalat olivat erinomaisia. Ihan eniten tykkäsin ehkä lohijudeemeista tai kampasimpukkatsydeemeistä.


Mukkelismakkeliksen näin pilkkovan makoisaan kirahvisalaattiin ainakin tomaattia, parsaa, melonia ja avocadoa. Mitä muuta sä siihen laitoit?


Muulin hellä kavionjälki näkyi myös tupaantuliaisiksi tuoduissa raakasuklaakonvehdeissa, joiden syöminen on terveellisempää kuin niiden syömättä jättäminen.

Erityisesti namusten suolaiset versiot olivat emähyviä! Valitan tuon suklaakuvatuksen hähmyisyyttä, se on otettu kännykän kameralla kun varsinaisesta taltiointivälineestä väsähti akku.

Isot kiitokset vielä molemmille daameille eri kivasta illasta ja tervetuloa Kulinaarimurulaan jahka lomat on lusittu!

"Alla bara dokaa"

Salakuuntelin eilen töistä palatessani suomenruotsalaisen haalarikaksikon turinoita kutosen ratikassa. Pojat pähkivät, kuinka moni ulkosalla huojuvista turbohumalaisista mahtaa tietää, miksi vappua vietetään. Otsikon terävän huomion lausui toinen näistä kavereista onnistuen samalla tiivistämään sanomaansa vapun syvimmän olemuksen.

Suomalaiskansallisina ryyppypyhinä olen pyrkinyt pysymään kaukana holtittomista väkijoukoista. Onneksi ystäväpiirissäni on muitakin oklofobiasta kärsiviä, joille tarjosin residenssissäni tänään turvapaikan ja pientä purtavaa.

Vappuangstisten menu piti sisällään toast Skagenin tyylisiä katkarapuleipiä, vaniljamunkkeja ja kuohuviiniä. Yletöntä sihijuoman kanssa lutraamista hillitsi tehokkaasti huominen työpäivä, tätä kirjoittaessa tungoskammoiset kafrut lienevät jo päässeet turvallisesti koteihinsa.

Originaaliin toast Skageniin kuuluvan tillin korvasin tilliä vihaavan toverini toivomuksesta ruohosipulilla. Koristeluun käytin punaista Cavi-Artia, joka stunttasi oikeaa mätiä hienosti.


Tarvitset:
150 g pakastekatkarapuja
ruohosipulia
4 rkl majoneesia
1 rkl dijon-sinappia
pari tippaa Tabascoa
paahtoleipää
punaista Cavi-Artia

Tee näin:
Sulata katkaravut ja pilko ne pienemmiksi, säästä muutamia katkoja koristeiksi. Hakkeloi ruohosipulia sen verran, että saat puolisen desiä silppua.

Sekoita majoneesi ja sinappi kulhossa, lisää joukkoot pilkotut katkaravut sekä ruohosipulisilppu. Mausta Tabascolla, tippa tai kaksi riittää.

Paahda leivät ja leikkaa niistä reunat pois. Lusikoi rapuseosta leiville. Koristele Cavi-Artilla, katkaravuilla ja ruohosipulilla.

Kesä-heinäkuun grillaushaaste

Totuuskomissiopossun junailema, jatkoajalle virahtanut ruokahaaste usuttaa yksilöt grillaamaan.

Grilli (duunikavereilta tuparilahjaksi saatu viehko pinkki babypallogrilli) olisi, mutta sen käyttöpaikka on ollut hakusessa koko kesän. Haasteaikaa ei ole loputtomiin, joten päätin turvautua uunin grillivastuksiin. Eihän tämä ole sääntörikkomus, eihän? No toisaalta, eipä ole kisapostauksenikaan ihan puhdasoppinen.

Englantilaista keittiötä parjataan mielestäni turhaan. Brittigourmeeta parhaimmillaan edustavat angels on horsebacks ja devils on horsebacks. Tästä sormiruokaparista toteutin version, jossa korvasin enkeleiden osterit simpukoilla. Paholaiset puolestaan syntyvät taateleista ja sinihomejuustosta. Molemmat kummajaiset kierittelin puolueettomaan pekoniin.

Välipalakeittiöstä haasteeseen osallistutaan siis tuunatuilla enkeleillä ja paholaisilla ilman hevosia. Giddy up, Julle!

Tarvitset:
(tuoreita) taateleita
Aura-juustoa
säilykesimpukoita valkosipulivoissa
pekonia
grillitikkuja

Tee näin:
Laita uunin grillivastukset lämpenemään 250 asteeseen. Pane grillitikut likoamaan veteen.

Tee jokaiseen taateliin pitkittäinen viilto ja sullo taateleiden sisälle Auraa. Jos käytät tuoreita taateleita, poista pitkittäiviiltojen kautta kivet ja anna taateliparoille vaihdossa sinihomejuustoa. Juuston kanssa ei kannata nuukailla, sillä sitä tarvitaan tasapainottamaan taateleiden makeutta.

Puolita pekoniviipaleet. Kääri täytetyt taatelit pekoniviipaleiden puolikkaisiin. Kääri myös simpukat pekoniin, hyvä suhde on 4-5 simpukkaa pekoniviipaleen puolikasta kohden.

Pujottele juustotaateleita ja simpukkakääröjä grillitikkuihin. Yhteen tikkuun kannattaa laittaa vain yhtä lajia, taateleita neljä ja simpukoita viisi per tikku.

Laita vartaat leivinpaperoidulle uunipellille. Simpukkatikuille voit lirutella valkosipulivoin jämät.

Kypsennä vartaita uunin toiseksi ylemmällä tasolla grillivastusten alla 10-15 minuuttia per puoli eli kunnes pekonit ovat rapsakoituneet.

Tarjoa hevosettomat enkelit & paholaiset vihersalaattipedillä. Salaatin kostukkeeksi voit tehdä kastikkeen oliiviöljystä, valkoisesta Balsamicosta, suolasta ja sokerista.