31. maaliskuuta 2010

Mormoonimarmeladia

Kevät tulee, projekti etenee ja maaliskuun nimikkomuffinsseille antaa kasvot 31-vuotias yhden tenavan mamma Kourtnie. Raikkaat appelsiiniset leivonnaiset tuntevat nimen Kourtnie's Mormon Marmalade.

Marmaladesta puolestaan mieleen pulpahtaa oheinen biisi, joka toimii loistokkaasti myös muffinssin pupeltamisen taustamusana:


Näitä muffinsseja voi tosin nauttia ilman säestystäkin. Ihan ylihyviltä ne maistuvat jääkaappikylmän maidon kanssa. Gitchi Gitchi Ya Ya Da Da!

Ohjeen mukaisesti annoksesta tulee järjetön määrä makeaa syötävää. Itse tein viime viikonloppuna vain puolikkaan satsin ja äimistelen edelleen syömättömien leipomusten määrää.


Tarvitset:
1½ dl pehmeää voita
1½ dl sokeria
2 munaa
9 dl jauhoja
1 tl suolaa
3 rkl leivinjauhetta
4 dl maitoa
1½ dl ranskankermaa
appelsiinimarmeladia
6 rkl sokeria
1 tl kanelia
kahden appelsiinin kuoret raastettuina

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sähkövatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat ja sekoita kuohkeaksi.

Yhdistä jauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita keskenään maito ja ranskankerma.

Lisää jauhot sekä maito-ranskankermaseos muihin aineksiin. Sekoita taikina tasaiseksi käsin.

Täytä silikonisen muffinssivuoan kolot puolilleen taikinaa. Laita jokaiseen koloon noin teelusikallinen marmeladia. Peitä marmeladi taikinalla, mutta älä täytä koloja ihan piripintaan.

Sekoita sokeri ja kaneli. Pese appelsiinit ja raasta niiden kuoret sokeri-kaneliseoksen joukkoon. Ripottele kuorrutetta muffinssien päälle.

Paista leivonnaisia uunissa 25 minuutin ajan. Syö haaleina.

21. maaliskuuta 2010

Kalpea haastaja

Kuluvan kuun ruokahaasteen teemana on hailakanvärinen mutta hyvänmakuinen palsternakka. Tätä loistojuuresta tulee ainakin Kulinaarimurulassa käytettyä ihan liian vähän. Miksiköhän?

Yleisimmin olen kuutioinut palsternakkaa muiden juurimukuloiden kanssa erilaisten keittojen tykötarpeeksi. Joskus olen tainnut raastaa sitä myös piirakantäytteeksi.

Kun aloin miettiä palsternakkaista haaste-evästä, ensimmäisenä mieleen pujahti soppa. Vahingosta viisastuneena tsekkasin, oliko sosekeittoja jo ilmoitettu kisaan. Oli, parinakin eri versiona.


Dediksen lähestyessä päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja kuorruttaa pääroolin esittäjän reteästi juustolla. Pecorinon, palsternakan ja valkosipulin kombinaatiosta syntyi melkoisen herkullinen palsternakkagratiini.

Valkosipulifanit voivat holvata lempiainestaan paistokseen reilummallakin kädellä, mutta mielestäni palsternakan mietoa makua ei kannata peittää liialla kynsilaukalla. Pecorino-juustoa puolestaan saa luvan kanssa laittaa mukaan enemmänkin, sillä sen vieno pähkinäisyys soi hyvin yhteen palsternakan kanssa.


Tarvitset:
400 g palsternakkaa
valkosipulinkynnen
100 g Pecorinoa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Kuori palsternakat ja leikkaa ne pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Silppua valkosipuli atomeiksi. Raasta juusto.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista palsternakkaviipaleiden molemmille puolille kaunis rusketus.

Laita uuninkestävään astiaan kerros palsternakkaviipaleita. Ripottele viipaleille valkosipulisilppua, juustoraastetta, suolaa ja pippuria.

Rakenna lisää vastaavanlaisia kerroksia, kunnes tykötarpeet loppuvat.

Paista evästä uunissa noin puolen tunnin ajan.

20. maaliskuuta 2010

Merkkipäivänään matkoilla

Kävin täyttämässä neljännentoista kerran 27 vuotta Pietarissa. Edellisen kerran siellä vieraillessani kaupungin nimi oli Leningrad, joten päivitysvisiitti oli tarpeen. Venäjän viisumin hankkimisessa on omat kommervenkkinsa, mutta suuri ja mahtava Pietari on kyllä pienen vaivan väärti. Ja sinne pääsee Helsingistä kätsysti junalla muutamassa tunnissa.
Vaikka pakeninkin syntymäpäiväjuhlia itäisille maille, juhlistimme matkakumppanin kanssa pyöreitä vuosiani nauttimalla imeliä leivonnaisia (seuralaisen kakku maistui mustaherukalle, oma palani oli suklainen ja kirsikkainen) ja shampanskojea.

Venäläiset eivät voisi vähemmän välittää EU:n tuotesuojista, joten paikallista kuoharia kutsutaan yhä rinta rottingilla shampanjaksi. Kuiva shampanskoje oli mukiinmenevää synttärijuomaa...
...varsinkin kun lasiin lisäsi sööttejä ♥ jääpaloja, sillä kylmää tai edes viilennettyä juomaa ei sattunut löytymään. Sydänjäät täyttivät tarkoituksensa, sillä kuivinkin venäläinen shamppis on huoneenlämpöisenä aika makeaa.
Neuvostoaikaista rakennuskulttuuria henkivässä hotellissamme pystyi täyttämään päivittäisen sokeritarpeensa jo aamiaisella. Tarjolla oli yltiösuloisia pikkupannareita ja kondensoitua maitoa. Buffasta löytyi kyllä tuhtia suolaistakin syötävää: paistettuja perunoita, makkaroita, höyrytettyä ohraa sekä tietenkin kaalia ja punajuuria.

Venäläisen keittiön parhaimmistoa edustavat gruusialaiset ruoat. Olen sen verran vanhanaikainen, että puhun edelleen Gruusiasta enkä Georgiasta. Gruusia nyt vain maistuu suussani paremmalta.

Nautimme erinomaisen gruusialaisen illallisen tunnelmallisessa Ket-ravintolassa (Stremjannaja ulitsa 22, lähin metroasema Majakovskaja).
Alkuun natustelimme jumalaista lämmintä juustoleipää, hatšapuria.
Hatšapurien jälkeen pöytään kannettiin niin ikään juustolla täytettyjä varennikeja. Ne muistutavat pelmeneitä, mutta ovat jonkin verran kookkaampia.
Superjuustoiset varennikit olivat ihan mielettömiä ja pystyimme melkein kuulemaan verisuontemme tukkeutuvan.
Pääruoaksi otin possušašlikin. Se tarjoiltiin persiljan, punasipulin ja granaattiomenan siementen sekä kipakan soossin kanssa. Sika oli maukasta ja seuralainenkin tykkäsi kanavartaastaan. Jälkiruokiin emme sitten enää venyneetkään.

Ket on kohtuuhintainen paikka. Kahden hengen syömät ja juomat (gruusialaista punaviiniä, olutta ja vodkaa) maksoivat alle 60 euroa. Kulinaarimurula suosittelee lämpimästi!
Edullista vatsantäytettä saa myös Teremokeista, joissa myydään blinejä kaikilla kuviteltavissa olevilla lisukkeilla.

Rasvaisuudessa nämä ohukaiset eivät häviä paksummille tattariblineille. Maku sen sijaan poikkeaa hiukan meikäläisestä standardiräiskäleestä taikinassa käytetystä hiivasta johtuen.

Testaamani mätiblinit sekä pekoni-ruohosipuli-smetanaletut olivat herkkua. Myös matkakumppani tykkäsi omista jauhelihaisista ja kana-juustotäytteisistä versioistaan.

Ison plussan Teremokit ansaitsevat siitä, että niistä saa ruokajuomaksi olutta. Se on hienoa, varsinkin kun parissa baarissa jouduimme juomaan akuuttiin janoomme vodkaa oluen ollessa loppu!
Teremok on paikallinen vastine kansainvälisille pikaruokaketjuille ja ainakin minun mielestäni letut voittavat bigmacit selkeästi. Mutta milloin ilmestyvät sultsina- ja rönttöskioskit suomalaiseen katukuvaan?
Neuvosto-Leningradin kaikuja kävimme kuulostelemassa Sytnyin torilla (Sytninskaja ulitsa 14, lähin metroasema Gorgovskaja), jossa menneen maailman puitteet ovat yhä pystyssä. Hallissa päivystävät edelleen valkotakkiset myyjät, mutta ostettavien tuotteiden arsenaali on laajentunut.

Kuvia smetanasta nestettä suodattavista valkotakkitädeistä, lihatiskeillä pötköttävistä muhkeista sianpäistä tai painovoimaa uhmaavista valtavista etikkasäilykekeoista en valitettavasti saanut napsittua, vaikka pyytelin nätisti kuvauslupaa lukiovenäjälläni. Eräskin puotipuksu sammutti vitriinistään mielenosoituksellisesti valot, kun havaitsi meikäläisen kameroineen.
Ulkokojuissa oli myynnissä muiden muassa makkaroita sekä leipää ja makeita leipomuksia. Lähestyvän pääsiäisen ansiosta pullapuodeista olisi saanut komeasti koristeltuja kulitsoja.
Torikeikan jälkeen seikkailimme lumisateessa Pietari-Paavalin linnoitukseen, missä pakenimme myräkkää rakettimuseoon. Se osoittautui kiinnostavaksi paikaksi, josta bongasimme aidon kokoisen Sputnikin, öljyvärimaalauksen avaruuskoira Laikasta sekä tuubitolkulla kosmonauttiruokaa. Lennä Juri Gagarin!
Pietarista jäi mieleen myös Iisakinkirkko, jonka edustalla on ollut Leningradin piirityksen aikoihin aikamoinen kaalimaa.
Ennen paluumatkaa söimme Finljandskii vokzalin ravintolassa ei-niin-kovin-kevyttä kenttälounasta. Lihapiirakan tyyppinen beljashi-mätökäs ja tuhdin majoneesinen "salmonellasalaatti" ajoivat asiansa, seuralainen tosin pitäytyi pelkissä pasteijoissa. Se oli fiksu veto, sillä salaatti oli pääepäilty meikäläisessä pari päivää jyllänneen vatsataudin aiheuttajaksi.
Perinteitä kunnioittaen harrastin vodkaturismia ja toin Pietarista muassani kiintoisaa koivunkukintovodkaa sekä Tsarskaja vodkan jämät. Ja tietenkin shampanskojea.
Ruokatuliaiskassiin hankin mahtisulatejuustoja (herkkusieni ja kinkku), kuivattuja kalmarinapoja, ihania hapankurkkuja sekä etikkasieniä. Minulle suositeltua Pobeda-karpalosuklaata en ahkerasta etsimisestä huolimatta löytänyt.

11. maaliskuuta 2010

Pehmosoppaa

Viime viikonloppuna otin jälleen sulamaan, ylläripylläri, possua pakastimesta. Ruokavieraat saapuivat saamaan luonnollista maksua minulle ja kummikissani emännälle joskus viime vuoden puolella lahjoittamistaan konserttilipuista, joten pöytä piti saada koreaksi.

Ohjelmassa oli syömisen ja juomisen lisäksi lautapelaamista, joka osoittautuikin perin sivistäväksi iltapuhteeksi. Opimme, että kiitoskortit tulee postittaa viikon sisällä kutsujen järjestämisestä (Sybarit) ja että joulupukki on vähän niin kuin Paavo Väyrynen, mutta luotettavampi (Alias).


Pääruoaksi väsäsin siis possua. Leikkasin reilun kilon painoisen paistin pitkulaiseksi lihalevyksi, jolle levitin reilusti (noin 300 g) vuohenjuustoa sekä silputtua kevätsipulia ja persiljaa.

Käyttämäni juusto oli Saloniemen juustolan vuohenmaidosta valmistamaa hirmuisen hyvää ja suolaista chévreä, jota saa ainakin Juuren puodista.

Pyörittelin paistista varovasti rullan, jonka koossapysymisen varmistin emäkätsyillä silikoninauhoilla. Sen jälkeen otin lihaan väriä pannulta, ripsauttelin päälle hieman suolaa ja kypsyttelin giganttista käärylettä 175-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan. Lisukkeeksi paistoin perunoita ankanrasvassa ja tein vihreää salaattia (salaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa ja vihreitä papuja).

Alkuun tarjoilin pehmoisen kuohkeaa kylmää avocadokeittoa, josta tuli kyllä lempparisoppa heti kättelyssä. Hyvää ja kaunista!

Alkuperäisessä ohjeessa pinnalle kehoitettiin laittamaan mätiä tai kuutioitua kinkkua. Mäti olisikin ollut ykkösvalinta, jos kaikki seurueestamme olisivat siitä tykänneet.

Vaihtoehtoisena ratkaisuna kuutioin sopan kruunuksi tuore- ja suolakurkkua. Lisäksi tuunasin originaaliohjeen annoskokoa hieman yläkanttiin ja heitin joukkoon possukääröstä yli jääneet persiljat.

Keiton kera joimme ranskalaista valkoviiniä. Possun kaverina testasimme useampaa sorttia punkkua, mutta rullan seurana parhaiten paikkaansa puolusti chileläinen punaviini. Jälkkäriksi vetäisimme vielä sokerihumalat Banoffee Piesta ja aikuisten karkista.


Kylmään avocadokeittoon tarvitset:
3 kypsää avocadoa
muutaman oksan persiljaa
6 dl vettä
1 rkl kanafondia
puolen sitruunan mehun
lorauksen kuivaa sherryä
1 rkl hunajaa
ripauksen cayennepippuria
suolaa
desin kermaa
kymmenen sentin pätkän tuorekurkkua
suolakurkun

Tee näin:
Halkaise avocadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha blenderiin.

Lisää blenderiin persilja, vesi, fondi, sitruunan mehu, sherry, hunaja ja cayennepippuri. Surraa tasaiseksi. Lisää suolaa ja tarkista maku.

Kuutioi kurkut. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi ja sekoita se keittoon juuri ennen tarjoilua. Ripottele sopan pinnalle kurkkukuutioita.

8. maaliskuuta 2010

Maksanjauhantaa

Taannoisten possubileiden jälkimainingeissa toinen puolikas maksasta päätyi jauhemaksapihveiksi. Piti ihan ihmetellä, kuinka harvoin näitä tuleekaan syötyä, vaikka ne ovat hyviä, halpoja ja helppoja tehdä.

Saatoin sisäelimen nestemäiseksi liruksi sauvasekoittimella, mikä ei ollut temppu eikä mikään. Säästöpossun maksa oli parin viikon pakastuksen jäljiltäkin teurastuoretta ja esimerkillisesti kalvoista putsattua. Maksaa voit toki ostaa valmiiksi jauhettuna, jolloin tulee vähemmän sotkua kotona.

Maksahan on mainio raudan lähde, kertoi meille jo aikoinaan Asia on pihvi. Mustavalkoinen ohjelma on jotenkin hirmuisen hellyyttävää katsottavaa. Ja Veijo Vanamon puujalkavitsit ja pikkutuhmat sanaleikit ovat loistavia!


Tarvitset:
300 g possun maksaa
kolme perunaa
sipulin
munan
1 tl suolaa
ripsaus valkopippuria
ropsaus kuivattua meiramia
voita paistamiseen

Tee näin:
Jauha, teho- tai sauvasekoita maksa.

Kuori raa'at perunat ja raasta ne maksan joukkoon.

Pilko sipuli atomeiksi ja sekoita silppu maksa-perunaseokseen.

Lisää joukkoon muna ja mausteet.

Paista koepala ja säädä mausteita tarvittaessa.

Paista taikinasta pihvejä voissa pannulla.

Tarjoa paistetun sipulisilpun ja puolukkahillon kera.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...